In 10 years you'll find yourself in a song

Vielä pari vuotta sitten se oli ollut ihan okei, että äiti oli pakottanut hänet mukaansa tanssijuttuihin. Tai siis ei Eltonin nyt tietenkään tanssia täytynyt, mutta mukaan oli lähdettävä. Mutta että vielä näin 15-vuotiaana hänen täytyi raahautua mukaan tanssikilpailuihin – se oli tylsää, mälsää ja jopa vähän noloa. Vaikka kyllähän he hyvin toimeen tulivat, äiti ja poika. Olisi ollut aika kurjaa, jos eivät, sillä kahdestaanhan he tässä olivat. Olisi ollut outoa, jos äidillä olisi ollut joku mies.

Tanssikilpailut pidettiin Pennsylvaniassa. Tai siis tarkemmin sanottuna Philadelphiassa. Matkaa oli jotakin kaksi ja puolituntia, siis Reavesien kotoa, josta Elton matkan tietenkin laski. Mukaan he ottivat nimittäin lähempää Manhattania tummapiirteisen tytön, Gabriellen – tai siis Gabyksi piti toista kuulemma kutsua – ja sitten vähän vaaleamman tytön, Lindseyn. Jälkimmäisen kanssa Eltonilla ei oikein ollut keskusteltavaa, sillä toinen oli niin hiljaista sorttia. Gaby kuitenkin tuntui pitävän huolta siitä, ettei autossa olisi tylsiä hiljaisia hetkiä, ja keskustelu soljuikin rentona Eltonin, Sadien ja Gabyn kesken. Sadie tietysti yritti välillä saada Lindseytäkin mukaan, mutta tältä ei kovin pitkiä vastauksia tuntunut irtoavan.

Iltakahdeksan aikaan oli jo pitänyt mennä omiin huoneisiin valmistautumaan yöpuulle. Ihme ja kumma, äiti oli luvannut Eltonillekin oman huoneen. Vielä pari vuotta sitten hän oli tosiaan joutunut jakamaan twin bed -huoneella varustetun huoneen äidin kanssa. Elton ei ollut kuitenkaan vielä yhdeksänkään aikaan vaihtanut pyjamaa ylleen, vaan löhösi sängyllä t-paita yllään ja tummansiniset farkut jaloissaan, rouskutti äidin hänelle aiemmin lähimarketista ostamia perunalastuja ja katseli huoneen nurkassa olevaa televisiota vähän tylsistyneenä. Hän oli kuunnellut kannettavalla cd-soittimellaan musiikkia aikansa, kunnes kyllästynyt ja vaihtanut television katseluun.

Elton nousi vaistonvaraisesti istuvampaan asentoon siinä sängyllä, kun kuuli jonkun huhuilevan oven takana ja koputtelevan oveen. Hän sammutti television kaukosäätimestä ja käveli sitten hämmentyneenä avaamaan oven. Gaby. ”Gaby, what… What are you doing? We are supposed to sleep”, Elton ähkäisi ihmeissään ja raapi niskaansa, kunnes tajusi, ettei omakaan vaatetuksensa vielä kovin yölliseltä näyttänyt. ”My mom said that we have a long day tomorrow”, Elton jatkoi, jokseenkin ehkä hieman nolostellen sitä, että käytti äiti-sanaa puhuessaan jonkun – jonkun tytön – kanssa.

Ennen kuin Elton oli edes ehtinyt tajuamaan sitä seikkaa, että nätti tyttö seisoi hänen hotellihuoneensa ovella, oli se samainen tyttö jo pujahtanut sisälle huoneeseen. Elton käännähti Gabyn perään hämillään, kunnes sentään tajusi sulkea oven ja astella itsekin takaisin peremmälle.

Gaby oli kyllä niitä tyttöjä, jotka olivat Eltonin silmissä jotenkin paljon korkeammalla high schoolin arvoasteikolla. Tai siis, ei toinen mitenkään ärsyttävältä bimbolta vaikuttanut – sellaisiakin Elton tiesi paljon koulustaan, mutta eivät he varmaan samoissa piireissä kovin paljon olisi pyörineet, jos olisivat olleet samassa koulussa. Tai mistäs Elton sen olisi tiennyt varmaksi, kun Gaby kävi jotain brooklyniläiskoulua ja hän itse oli Huntingtonissa.

”We are just in Philly”, Elton totesi hillitymmin, kun Gaby intoili siinä hänen edessään. Hän olisi ymmärtänyt toisen innostuksen ehkä paremmin, jos he olisivat vaikkapa Miamissa tai Los Angelesissa, mutta Philadelphia ei edustanut Eltonille kovin erilaisempaa paikkaa kuin mitä New York City oli. Ei sillä, että Elton olisi jotenkin paljonkin käynyt kaupungissa, ei, vain ehkä kerran. Tai kaksikin.

Elton yritti parhaansa mukaan pitäytyä vastentahtoisen roolissaan, mutta kieltämättä se Gabyn intoilu oli jopa hieman tarttuvaa. Ja toisaalta entä jos hän ei suostuisi? Lähtisikö Gaby sitten yksinään vaeltelemaan Philadelphian öisille kaduille? Ei sekään Eltonista kovin hyvältä kuulostanut. Äitinsä kanssa kahden asuessaan Elton oli oppinut jonkinlaiseen, no, suojeluviettiin, vaikka tosiasiassa Sadie Reaves rökittäisi kyllä varmaan karskeimmatkin murhaajamiehet. ”Yes…” Elton mutisi siihen allaskysymykseen ja nappasi sängylle jääneen perunalastupussin ja nakkasi sen sitten vieressään olevalle peilipöydälle. Hän katseli hetken aikaa Gabya kädet puuskassa, kunnes huokaisi pienesti. ”Okay. I’ll come with you. But only an hour, okay?” Elton lopulta alistui, mikä näytti innostavan Gabya vain entisestään, mikäli mahdollista.

Elton nappasi nojatuolille heittämänsä vetoketjullisen, hupullisen collegetakin päälleen ja varmisti sitten, että hänellä olisi huoneen avainkortti taskussa mukana. Olisi ollut tosi noloa, jos hänen pitäisi takaisin tullessaan mennä respaan tai pahimmassa tapauksessa herättämään äitinsä. Elton vilkuilikin vähän naurettavasti ympärilleen, kun he hipsivät hetkeä myöhemmin hotellin käytävillä, sitten matkasivat hissillä alas ja lopulta astelivat ulos. Elton oli aivan varma, että vastaanotossa päivystänyt työntekijä oli laittanut heidän liikkeensä merkille. ”So… To where would you like to go then?” poika kysyi ja vei kätensä hupparitakin taskuihin.

No, ainakaan Gaby ei ollut saman tien johdattamassa heitä sinne jonnekin uima-altaalle, josta tyttö oli vaahdonnut ylhäällä Eltonin huoneessa. Käveleminen kuulosti tarpeeksi hyvältä Eltonille, tuskin siitä voisi mitään harmia heille koitua myöhemmin. Kunhan he vain tosiaan palaisivat korkeintaan siinä tunnin kuluessa, niin äitikään ei taatusti ehtisi huomaamaan yhtään mitään. Elton oli nimittäin varma, että äiti kävisi tsekkaamassa joskus yhdentoista maissa kaikkien kolmen teinin luona, että kaikki olisi varmasti hyvin, ennen kuin kävisi itsekin yöpuulle.

Ennen kuin Elton ehti vastatakaan siihen Gabyn kysymykseen, oli tämä jo olettanut vähän liikaakin Eltonin perheen elämäntyylistä. Aluksi Elton meinasi kiusaantua, mutta sitten hän sai kuitenkin naurahdettua pienesti. ”Not so much”, poika pudisteli päätään ja vilkaisi vieressään kävelevää Gabya, jonka katse tuntui porautuvan pienimpiinkin yksityiskohtiin, joita he sillä pienellä yöllisellä – tai siis iltaisella – kävelyretkellään kohtasivat. ”I live with my mom, you know, we are just two of us. Mom is kinda busy with this dance school thing”, Elton selitti. He olivat ehkä parhaiten sanottuna äärimmäisen keskituloinen perhe. Rahaa ei tosiaankaan ollut kuin roskaa, mutta hyvin he silti tulivat toimeen. Sitä paitsi Elton oli aika vaatimaton lapsi loppupeleissä.

”Do you have many siblings then?” Elton päätti kysäistä varovaisesti, kun vähän aavisteli sellaista – ainoana lapsena hänkin tiesi, että monilapsiset perheet eivät varmaan kovin usein matkustelleet. Hänen tapauksessaan se oli kyllä vähän tyhmä vertaus, kun eivät hekään äidin kanssa hirveästi reissanneet, mutta kuitenkin. Ehkä Gaby tunsi joitain hemmoteltuja ainoita lapsia, jotka matkustivat joka vuosi johonkin paratiisisaarille ja vastaaviin.

Elton huomasi vastaantulevan pienen marketin ensimmäisenä. ”Do you want a soda?” poika kysäisi, kun tajusi ettei ollut juonut mitään hotellilta lähdettäessä ja kuinka perunalastujen suolaisuus kostautui nyt janontunteena. ”I’ve a few bucks”, hän jatkoi ennen kuin he sitten astelivat kellon kilahduksen saattelemina sisälle. Kylmäkaapilla Elton kehotti Gabya valitsemaan, mitä tämä nyt sitten tahtoikin. Itselleen hän otti pullon Fantaa.

”Kind of”, Elton oli nyökännyt avioerokysymykselle. Tosiasiassahan isäksi kutsuttava henkilö oli lähtenyt kalppimaan vuosia sitten ja äiti oli hoitanut avioeron vasta pitkän ajan kuluttua voimaan. Ei Elton oikeastaan edes osannut kutsua ketään isäksi, oli vain mies, jonka olisi kuulunut olla isä. Mutta kun ei ollut. Gaby ehti jo kertoilla isänsä menettämisestä ja äitinsä uudesta miesystävästä. Vähän turhan paljon informaatiota Eltonin makuun, mutta eihän hänellä ollut sydäntä taikka pokkaa sitä ääneen sanoa. Hän vain nyökytteli ja mutisikin jotain kuuntelemisen merkiksi.

Gabyn luetellessa sisaruksiaan, tai siis tarkemmin sanoen veljiään, Elton ei osannut kuin huokaista ihmetyksestä. ”Five brothers. You have five brothers”, poika ällistyi eikä sitten osannut kuin pudistella epäuskoisena päätään tytön seuraavalle kysymykselle. Jonkinmoinen naurahduskin karkasi hänen huuliltaan. ”I played videogames. Hanging out with my friends. Got bored at the dance studio”, Elton kertoili Gabylle vielä, kun he pujahtivat sisälle markettiin.

Kumpikin oli siis ottanut Fantaa. Elton nappasi kevyesti pullon Gabylta ja käveli sitten kassalle toinen perässään. Hän laski pullot hihnalle ja tervehti kohteliaasti vähän kyllästyneen näköistä, varmaankin jotain kolmekymppistä myyjätärtä. Oikeastaan koko taskunpohjalta löytynyt rahavarasto hupenikin sitten niihin limsoihin, mutta ensimmäinen huikka marketin ulkopuolella tuntui kyllä sen arvoiselta. ”Actually, I have two cousins. Well, they are six years younger than me so… Uh, never mind.. I don’t know why I told you that. We don’t have that much in common with them”, Elton heilautti toista kättään ilmassa välinpitämättömästi ja hörppäsi taas huikan Fantaa ennen kuin kiersi korkin kiinni. He olivat lähteneet jatkamaan matkaa takaisin.

”How does it feel to live with so many brothers?

”Mostly games on PlayStation 1”, Elton kohautti harteitaan Gabyn kysymykselle, ei ollut välttämättä ihan heti odottanut tämän kyselevän sen enempää peleistä, koska … No, Gaby oli kuitenkin tyttö. Äh, kyllä tytötkin saivat pelata videopelejä, Elton ei ehkä vain ollut tottunut puhumaan videopeleistä tyttöjen kanssa. Tosin mistä hän olisi, mutta kuitenkin. Oli kai se hyvä täsmentää, että Elton hakkasi nimenomaan PlayStationia eikä istunut niin paljon tietokoneen ääressä, vaikka toki muutama hyvä tietokonepelikin hänellä oli.

Kaupan ulkopuolella Elton oli niiden fantahörppyjen jälkeen laittanut korkin kiinni ja roikotti nyt pulloa korkista sormillaan pitäen. Vastasi jotakin myönteistä Gabyn kysymykseen serkkujen läsnäolosta – aika tiiviisti äiti ja Rose-täti pitivät yhteyttä ja näin ollen Eltonkin näki Poppyä ja Crisiä. Elton katsahti kulmiaan kohottaen Gabya heidän kävellessään hiljakseen eteenpäin, kun tämä vastasi siihen hänen kysymykseensä kysymyksellä. Alkuhämmennyksen jälkeen poika kuitenkin naurahti tajuttuaan jutun juonen. ”Oh, okay. Hard to know anything else, right?”

He kävelivät vähän aikaa hiljaisuuden vallitessa, ja Eltonkin kerkesi taas siemailla limsaa, joka tuntui jo vähitellen hupenevan uhkaavasti. Puolisen litraa viidentoistakesäiselle pojanklopille ei ollut kovin suuri määrä, vaikka Elton sinänsä aika hintelä kaveri olikin. Muisti Elton kyllä siinä iltakävelyn lomassa vilkuilla ranteessaan olevaa kelloakin. Hän ei tosiaankaan halunnut, että he mokaisivat jotenkin tämän pienen karkumatkansa ja olisivat myöhemmin selittelemässä hänen äidilleen syitä.

”I don’t want to sound a boring person but I think that we should go back soon”, Elton sanoikin sitten ihan suoraan, joskaan Gaby ei tuntunut olevan samaa mieltä. Elton pystyi aistimaan sen jo pelkästään tytön olemuksesta, vaikkei tämä olisikaan sanonut mitään. ”So if you want to go to that swimming pool you talked earlier, we should go there now”, poika päätti lohkaista tunnelmaa keventääkseen.

Eltonista oli ihan oikeasti kiinnostavaa kuunnella Gabyn juttuja, mutta häntä alkoi jo stressata hotellille palaaminen. Sitä paitsi he olivat vieraassa kaupungissa, eikä Eltonia huvittanut muutenkaan kuunnella äitinsä saarnaa, jos tämä saisi heidät kiinni yöllisestä karkureissusta. Tai no, iltaisesta. Eihän kello sinänsä ollut paljoakaan, ainakaan siihen nähden, miten Elton joskus oli yön pikkutunteina istunut videopelien ääressä, eikä Sadiella ollut ollut hajuakaan siitä.

”Well, no”, Elton puolustautui hieman kiusaantuneesti, kun Gaby kiusasi häntä äidin käskyjen tottelemisesta. Onneksi toinen kuitenkin suostui lähtemään takaisin päin. Elton ehti siinä matkalla jo jotain vastata Gabyn äskeiseen kysymykseenkin, tosin kertoen vain olevansa ehkä enemmän julkisten kulkuvälineiden ystävä. Vähän nolostellen hän sen kyllä paljasti, kun Gabykin tuntui olevan niin perillä autoista. Onneksi tyttö oli sitten jo vaihtamassa puheenaihetta.

Poika katsahti Gabya hieman kulmiaan kohottaen, kun mietti tämän kysymystä. ”For fun? Like hobbies, or?” Eltonin olikin pakko kysyä. Sitten hän hiljentyi hetkeksi miettimään samalla, kun he talsivat hiljakseen eteenpäin. Tai siis taaksepäin, olivathan he palaamassa takaisin sinne, mistä olivat lähteneet iltaiselle reissulleen. Elton kiersi limsapullon korkin auki ja siemaisi kulauksen verran juomaa pullosta ennen kuin sulki sen taas. ”Hmm. I play video games … which I said already? I would like to go to the clubs because of bands but I’m still too young”, Elton mietiskeli ääneen ja vilkaisi Gabya, kuin yrittäen seuraavilla sanoillaan arvata, mitä tämä mahtaisi nyt sanoa. ”Don’t say that you have been at clubs so many times.”