And if somebody hurts you, I wanna fight..

Viikon jälkeen Alyssa oli alkanut tuntemaan itsensä joskin normaaliksi. Totta kai suru menetystä lapsesta ja viha Alvaa kohtaan pysyvät päivittäisissä elämänaskareissa mukana. Alyssa jaksoi kuitenkin uskoa siihen, että kaikelle oli jokin tarkoitus ja sille, minkä vuoksi Alva oli tehnyt niin mitä oli tehnyt. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että Alyssa olisi antanut Alvalle anteeksi. Ei missään nimessä – hän vihasi sitä naisen kuvatusta tällä hetkellä enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa ja olikin sairaalalla vannonut kostavansa tuolle tapahtuneen. Ei hän sentään niin anteeksi antavainen ollut, että olisi lapsensa menettämisen ja sairaalaan joutumisen antanut anteeksi. Kaikista onnellinen Alyssa oli, että he saivat Theon kanssa keskusteltua asiat halki ja olivat nyt päässeet jonkin verran etenemään suhteessaan.

Alyssa oli nimittäin luvannut puhuvansa Grantin kanssa. He olivat Theon kanssa sopineet tapailevansa toisiaan vielä kaikessa hiljaisuudessa, sillä Alyssa halusi jättää Grantin kasvotusten. Se vain osoittautui helvetin hankalaksi, kun Grantia ei näkynyt kotona. Tuntui aivan kuin toinen olisi vältellyt hänen seuraansa. Aina kun Alyssa oli yrittänyt puhua Grantin kanssa, tuo oli vedonnut töihinsä ja painellut matkoihinsa. Totta puhuakseen Alyssa ei ollut viikon aikana pahemmin Grantia nähnyt, ei edes nukkumaan mennessä. Hetken Alyssa jopa kuvitteli Grantin pettävän häntä, mutta jos nyt rehellisiä oltiin, niin Grant oli lupauksien ja siveellisyyden perikuva, joten ei tuo voisi pettää häntä. Se olisi kyllä tehnyt miehen jättämisestä helpompaa, jos kävisikin ilmi että Grant oli se pettäjä osapuoli. Theon kanssa Alyssa sen sijaan piti yhteyttä tiiviisti, kunnes kumpikin tuntui uppoutuvan Alvan tutkimiseen niin syvästi, että unohtivat ulkomaailman lähes kokonaan. Brunette halusi naisen kärsivän ja tiesi että Theo yhtälailla etsi naisesta kaikkea kuraa, vihatessaan kyseistä blondia yhtä syvästi kuin Alyssa.

Pieni etäisyys teki kuitenkin Alyssalle ja Theolle ihan hyvää, vaikka heidän väleissään ei ollut mitään vikaa, mutta ikävä kyllä kasvoi kasvamistaan. Luoja kiitos he olivat kuitenkin saaneet Theon kanssa sovittua lähtevänsä taas pienelle lomalle yhdessä. Ei kuitenkaan niin kauas kuin viimeksi, vaan tällä kertaa ihan vain hotelliin Newportiin, Rhode Islandille, eikä se haitannut Alyssaa ollenkaan. Kyseisen loman aikana aikaa tietenkin kului paljolti hotelli huoneen sängyssä, eikä Alyssa laittanut sitä pahakseen. Seksi oli mitä parhainta Theon kanssa ja Alyssa mielellään vietti vain ja ainoastaan aikaa Theon kanssa. Hän ei tarvinnut siihen hetkeen mitään muuta kuin kyseisen miehen vierelleen. Tänään heidän tarkoitus olisi kuitenkin lähteä ulos ja ALyssa olikin alkanut hyvissä ajoin valmistautua. Hän oli nainen ja luonnollisesti hänellä meni tovi jos toinenkin itsensä ehostamiseen. Alyssa viimeisteli meikkiänsä, kun Theo huusi hotelli huoneen eteisestä. ”Yeah, give me ten minutes!”, nainen pyysi ja sipaisi huulipunaa vielä huulilleen, ennen kuin loi nopean vilkaisun peiliin ja kiirehti seuraavaksi makuuhuoneeseen. Makuuhuoneessa hän otti sängylle asetetun mekon ja puki sen ylleen, jonka jälkeen sujautti korot jalkoihinsa. ”I’m coming I’m coming!”, Theon hoputtaessa Alyssa oli unohtaa korunsa, mutta onneksi hän muisti Theon antamat korvakorut, joita hän seuraavaksi kiirehti hakemaan kylpyhuoneesta. Vihdoin ja viimein hän oli valmis ja astelikin nyt eteiseen Theon luokse, viimeistä korvakorua korvaansa laittaen.

”Right on time, hopefully you like what you see.”, Alyssa hymyili, astellessaan Theon luokse, jonka niskan taakse hetkellisesti kietoi kätensä. Hän painoi pitkittelevän, ellei jopa kiusoittelevan suudelman miehen huulille, ennen kuin irrottautui Theosta ja otti naulakosta takkinsa. ”Shall we go my dear?”, brunette hymyili kiusoittelevasti, pukien samalla ulkotakkia ylleen, ennen kuin tarttui Theota kädestä ja astui miehen kanssa käytävälle. Oven sulkeutuessa heidän perässä, Alyssa hakeutui Theon kainaloon, jonka kanssa käveli ulos odottavan mustan auton luokse. Heillä oli tietenkin omat luottokuskinsa mukana, joiden kyyditsemänä oli toiseen osavaltioon saakka huristellut. Eihän he millään taksilla kulkisi. Auton takapenkille istuuduttua, Alyssa piti tiukasti edelleen Theota kädestä, samalla kun katseli ajatuksissaan ulos ikkunasta. Heidän hieno ravintolansa oli jonkin matkan päässä – joten tietenkin he myös taittoivat kyseisen matkan autolla. ”When we go home… I promise leave Grant, one way or another.”, Alyssa sanoi hetken kuluttua ja käänsi katseensa nyt Theoon. Hän katseli miestä hetken, ennen kuin antoi leveän, viettelevän hymyn levitä kasvoilleen, samalla kun kääntyi paremmin Theon puoleen ja siirtyi lähemmäksi istumaan tuota. ”I just think he is avoiding me… Do you think that he already knows about us?”, Alyssa ei voinut olla kysymättä Theon mielipidettä asiaan.

Seuraavaksi heidän autonsa kuitenkin pysähtyi, kuljettajan ilmoittaessa heidän olevan perillä Alyssa ei tiennyt ollenkaan, minne Theo oli varannut heille pöydän. Hän huomasi nyt kuitenkin heidän olevan yhden kaupungin hienoimman ranskalaisravintolan, La Pergolan, edessä, jolloin Alyssa ei voinut olla hymähtämättä tyytyväisenä. ”You really know what I like, don’t cha?”

Theo tosissaan tunsi Alyssan niin hyvin, että tuo todella tiesi mistä hän piti. Toisinaan se oli todella raivostuttavaa, mutta tällaisina hetkinä se oli yksiä maailman ihanimpia asioita mitä Alyssa tiesi. Theo osasi hemmotella häntä juuri oikeilla tavoilla ja viedä juuri sinne, minne Alyssa haluaisi mennä. Kaikki tuntui sillä hetkellä olevan niin helppoa Theon kanssa. Kyllä hän tiesi sen että Grant oli syystäkin paljon poissa kotoa, tuon piti hoitaa perheensä yritystä aivan kuten Alyssan, mutta Alyssa toisinaan tunsi itsensä yksinäiseksi. Tai no, silloin kun he olivat Grantin kanssa alkaneet seurustella, koska Alyssa pääosin oli New Yorkissa, kun Grant taas reissasi ympäri maailmaa. Nyt asia oli niin että Alyssalla oli paljonkin tekemistä, nimittäin Theon kanssa, joka oli yllättäen tupsahtanut takaisin elämäänsä. Voi luoja kuinka hauskaa heillä olikaan ollut yhdessä. Grantin kanssa Alyssa ei koskaan ollut näin intohimoista. Karu totuus vain taisi olla se, että kaikista vaikeuksista huolimatta, Theo ja Alyssa oli luotuja toisilleen. Ei ollut Alyssaa ilman Theota, eikä toisinpäin. Heillä oli vain hankala menneisyys, joka vain vaati hiukan enemmän työstämistä, tai niin Alyssa ainakin jaksoi uskoa, että kun Grant olisi pois kuvioista, he voisivat Theon kanssa täysillä keskittyä toisiinsa ja melkeinpä jatkaa siitä, mihinkä he olivat vuosia taaksepäin jääneet. Totta kai tämä salasuhde hömpötys toi enemmän jännitystä Alyssan ja Theon suhteeseen, mutta kyllä Grant oli saatava mahdollisimman pian pois kuvioista. Alyssa ei osannut enää kuvitella itseään menevänsä naimisiin sen hupsun brittiherran kanssa ja jos rehellisiä oltiin, Grant ansaitsi paljon paremman tyttöystävän, mitä Alyssa pystyi hänelle olemaan. Ainakin tämän jälkeen – Alyssan julmasti pettäessä toista entisen poikaystävänsä kanssa…

Alyssan ja Theon välistä kipinää, tai enemminkin yhteyttä ei voinut kuitenkaan olla huomaamatta, jonka vuoksi oli helpotus päästä pois New Yorkista. New Yorkissa heidän tuli peitellä sitä yhteyttä, jos he sattuivat samaan tilaisuuteen yhtä aikaa, niin että muitakin tuttuja oli näkösällä. Niimpä nämä heidän getawayt olivat varsin virkistävää – erityisesti Alyssan kiireiseen arkeen. Heidän autonsa oli nyt kuitenkin pysähtynyt La Pergolan eteen ja keskustelu Grantistä oli jäänyt taka-alalle. Alyssa ei voinut olla tyytyväisempi. Puhe Grantistä vain masentaisi heidät molemmat ja Alyssa enemmin viettäisi mukavaa aikaa Theon kanssa, kuin riitelemällä siitä miksi Alyssa oli vielä kihloissa kyseisen brittiherran kanssa. Theon flirttaileva äänensävy sai leveän hymyn kaareutumaan Alyssan huulille, samalla kun hän katseli miestä. Seuraavaksi Theo olikin tullut lähemmäksi ja laskenut kiusoittelevia suukkoja Alyssan poskelle, siirtyen siitä sitten alaspäin. Brunette sulki silmänsä ja nautti niistä suukotuksista sekä miehen kosketuksesta – aina siihen asti kun Theo alkoi kiusoitella häntä, vetäytyen lopulta kauemmaksi. ”Are you serious? You are teasing me now, when we should go eat? How can I any longer concentrate on anything else but you and your sexy voice?”, Alyssa ehti sanoa, ennen kuin Theo painoi pitkitelevän suudelman huulilleen. Alyssan käsi hakeutui automaattisesti Theon kaulan ja posken seutuville, nauttien siitä suudelmasta täysin rinnoin. Aina siihen asti kunnes auton ovi avautui ja Alyssa joutui irrottautumaan Theosta. ”You are mean… But I guess you already know that.”, Alyssa tokaisi, ennen kuin tarttui miestä kädestä ja nousi hymyillen autosta ulos.

Ravintolaan sisälle päästyä ja tarjoilijan tullessa luokseen, Alyssa ja Theo johdateltiin seuraavaksi heidän kahden hengen pöytään. Nainen riisui takkinsa läheiseen naulakoon ja kiitti tarjoilijaa tuon ojentaessa kaksikolle menut. Kauaa hän ei kerjennyt katsoa kun tunsi Theon tarttuvan käteensä, jolloin Alyssa nosti katseensa pöydän toisella pöydällä istuvaan mieheen. ”Oh, quite the gentleman…”, Alyssa virnisti ja puristi Theon kättä samalla hellästi. Katseensa viipyi pitkän aikaan Theossa, eikä Alyssa voinut olla miettimättä, kuinka paljon he olivat Theon kanssa loppujen lopuksi menettäneet yhteistä aikaa, heidän välirikkonsa jälkeen. Tarjoilijan tuodessa pullon shamppanjaa, Alyssa kiitti Theon tavoin tarjoilijaa, ennen kuin palautti katseensa mieheen. Toisella kädellä hän tarttui tarjoilijan kaatamaan shamppanjalasiin ja kohotti sitä aavistuksen. ”To us… My love?”, Alyssa hymyili ja samaan aikaan pöydän alla hän kurotti jalkaansa niin että sai kosketettua ja silitettyä Theon jalkaa kiusoittelevasti. ”I don’t want to be anywhere else than here… Cheesy right?”, heleän naurahduksen jälkeen Alyssa vinkkasi Theolle flirttailevasti silmää, ennen kuin otti huikan kuohuvastaan. Laski laskettiin takaisin pöydälle, naisen vilkaistessa nyt menu pikaisesti läpi. Hän suunnilleen tiesi mitä ottaisi, mutta toisen mielipidettä oli kuitenkin kysyttävä. ”What do you think, chicken or fish?”, Alyssa loi Theoon nyt kysyvän katseen. ”I think we need wine too…”

Kaksikko jutusteli aikansa, jolloin tarjoilijakin haki heidän tilauksensa. He jäivät taas kahden keskustelemaan ja juomaan shamppanjaa, jolloin Alyssankin katse lähti harhailemaan heidän ympärilleen. Nainen enemminkin ihaili kyseistä ravintolaa ja sen sisustusta – aina siihen asti kunnes huomasi ravintolan ovella seisovan, tutunnäköisen naisen. ”Theo…”, Alyssa aloitti ja kurtisti kulmiaan hämmentyneenä. Hän ei voinut erehtyä – hän ei voinut olla niin humalassa että näkisi omiaan. ”… Is that Alva?”, brunette lopulta kysyi ja käänsi katseensa takaisin Theoon, kysyvä ilme kasvoillaan. ”What the hell that bitch is doing here?”, nainen tiuskaisi hiljempaa, suhteellisen järkyttyneenä että Alva oli löytänyt tänne saakka – samaiseen ravintolaan missä he olivat. Se ei voinut olla sattumaa ja kyseinen sattuman mahdollisuus katosi kuin tuhka tuuleen, kun Alva marssi heidän pöydän luokse. ”Hello you too…”, Alva sanoi ja Alyssa näki jo että toisella oli pahat mielessä, sillä tuon kasvoilla koreileva ilkikurinen hymy ei voinut tietää hyvää.

Päivä oli ollut tähän asti kaikin puolin täydellinen. Aina siihen asti kunnes vaaleahiuksinen saatanan lähettiläs, Alva Johnson oli saapunut paikalle. Alyssa jopa hetken kuvitteli tuon asettaneen heihin jonkun paikantimen, sillä naisella tuntui olevan ikävä tapa löytää heidän mitä oudoimmista paikoista. Ei hän sitä tiennyt varmaksi ja jos realistisia oltiin, ei Alva niin fiksu olisi. Tarkkailussa ja muiden seuraamisessa nainen kuitenkin tuntui olevan taitava, koska miten muuten hän olisi muka löytänyt tiensä Alyssan ja Theon luokse samaiseen kaupunkiin ja ravintolaan, jossa he nyt istuivat. Jos Alyssa ei olisi niin hillitty mitä olisi, niin hän olisi luultavasti käynyt jo tukehduttamassa Alvan niille sijoilleen. Sen sijaan brunette tyytyi hiljaisena tarkkailemaan kyseistä naista. Alvan läsnäolo tosiaan varjosti ja pahasti heidän iltaansa. Alyssa ei kyennyt olemaan oma itsensä. Sen sijaan nainen huokui nyt kireyttä ja kuolettavia katseita, jotka oli kohdistettu Alvaan. Hän oli nyt juuri sellainen, mitä hän oli kun joutui huoneeseen jonkun sellaisen ihmisen kanssa, jota hän ei voinut sietää. Sellaista se oli kuukausia sitten jopa Theon kanssa, kunnes Alva oli muistanut todelliset tunteensa, sisällään polttavan rakkautensa miestä kohtaan. Aikansa hän oli myös miettinyt, että mahtoiko Alva omistaa hänen tavoin tunteita Theota kohtaan ja sen vuoksi teki kiusaa heille kahdelle. Oli miten oli, Alyssa aikoi ottaa siitä jossain vaiheessa selvää. Tavalla tai toisella.

Se hetki oli todella täydellinen. Alyssa ei olisi voinut kuvitella itseään sillä hetkellä muualle, kuin siihen hetkeen Theon kanssa. He olivat hetkeksi uppoutuneet katsomaan ruokalistoja, mutta valintansa tehtyä, Alyssa antoi katseensa kiertää heidän ympärillä. Valitettavasti ilta tuntui saavan synkemmän sävyn, kun Alyssa huomasi Alvan saapuneen paikalle. Brunette ei voinut olla ihmettelemättä, että miten helvetissä kaikista maailman kaupungeista ja kaikista maailman ravintoloista, Alvan oli löytänyt juuri tähän samaiseen ravintolaan missä he olivat. Viha, ärsyyntyneisyys… Kaikki ne polttavat tunteet toista kohtaan heräsivät eloon, eikä Alyssalla ollut aikomustakaan peittää tunteitaan. Saati sitten mielipidettään naisesta. Alyssa ei vastannut naisen tekopirteisiin sanoihin mitään, ennen kuin tuo jatkoi puhumistaan. ”Are you serious?”, Alyssa kysyi nyt epäuskoisena ja kurtisti kulmiaan selvästikin ärtyneenä, kun katseli kyseistä vaaleaa naista, joka oli heidän pöydän luokse löytänyt. Hän huomasi sivusilmällä Theon ärtyneen olemuksen, eikä Alyssa ihmetellyt. Alvan pitäisi palaa helvetissä, jos häneltä kysyttiin. Alyssan sisällä kuitenkin muljahti ikävästi, kun Alva muistutti menetetystä lapsesta. Useimmiten näissä tilanteissa naisella olisi ollut jotain omaperäistä sanottavaa mutta ei. Alyssa ei saanut sanan sanaakaan suustaan ulos. Hän oli edelleen rikki menetetystä lapsesta, eikä hän tarvinnut ketään siitä häntä muistuttamaan. Etenkään Alvaa.

Theon reagoidessa Alyssa näki parhaaksi istua paikallaan. Hän oikeastaan ei voinut liikkua, vaan hän tuijotti sanoattomana eteensä. Luojan kiitos tarjoilija tuli sillä hetkellä heidän ruokiensa kanssa paikalle, jolloin Alva joutui menemään omaan pöytäänsä. Pitkä hiljaisuus laskeutui Alyssan ja Theon välille. Heidän iltansa oli pilalla, sen brunette tiesi heti kun Alva oli astellut ravintolaan. ”I can’t believe that she dares to come here and apologize… That bitch…”, Alyssa tuhahti Theolle hiljaiseen sävyyn. Vilkaisten nyt itsekin Alvan suuntaan, joka räpläsi varsin kiivaasti puhelintaan. ”We should hire an assassin…”, Alyssa sanoi, tietämättä itsekään enää kuinka tosissaan oli ajatuksen kanssa. Heillä oli rahaa kuin roskaa, joten palkkamurhaajan palkkaaminen ei olisi tuntunut tilipussissaan luultavasti miltään. Alyssan olisi pitänyt kuitenkin tietää, ettei Alvan puhelimen näppäily voinut tietää hyvää. Nimittäin puoli minuuttia myöhemmin, kun Alyssa ja Theo olivat saaneet ”nauttia” ateriansa rauhassa ja maksaneet iltansa – ensimmäinen salamavalo kävi. Alyssa vilkaisi sen myötä heidän viereisestä ikkunasta ulos, jolloin hän näki ulkopuolelle kerääntyvät paparazzit. ”You gotta be kidding me… Look Theo! She told everyone where we are!”, Alyssa tuijotti epäuskoisena ikkunasta ulos, samalla kun salamavalot vain kiihtyivät. Katseensa kääntyi lopulta Theoon. ”We have to go. Now.”, sen toteamuksen myötä Alyssa nousi pöydästä ja luojan kiitos Theo teki samoin. Kaksikko suuntasi ravintolan ovelle.

Onneksi heidän kuljettajansa oli samassa paikassa mihinkä hän oli kaksikon jättänyt, sillä nyt Alyssa ja Theo joutuivat luovimaan tiensä salamavalojen välkkeessä autolle. Autolle päästyä kaksikko pujahti sisälle ja kuljettaja kurvasi matkoihinsa varsin nopeasti. Onneksi heidän autossaan oli tummennetut lasit, niin viimeiset kuvat heistä ei ainakaan onnistuneet. ”I wanna kill that bitch… She ruined our evening!”, Alyssa kivahti ärtyneenä ja juoksutti nyt kätensä hiuksiensa lävitse. Helvetti sentään, heistä varmasti kirjoteltaisiin huomenna kaikissa mahdollisissa juorulehdissä. Tämä tästä vielä puuttuikin…