Don't expect anything at all

“How am I not being supportive? I’m giving him realistic options. Someone should. Like I know he’s just fucking two or whatever but there’s no need to baby him”, Bradley väitti siskolleen närkästyneenä vastaan ja levitteli käsiään. Oli lähellä, että hän olisi vahingossa levitellyt ruokaa latiialle, kuten lapsi oli hetki sitten melkein vahingossa tehnyt.

Mies ei tarkoittanut realistisilla vaihtoehdoilla pahaa, mutta asia nyt vain lipsahti huulilta - Adriannalla ei olisi ikinä varaa maksaa lapselle järkevää koulutusta, jos se ei ottaisi rahaa heidän vanhemmiltaan. Eikä se kuitenkaan ottaisi. Niinpä jos lapsi haluaisi järkevään kouluun ilman, että olisi kohta loppuelämänsä järjettömissä veloissa, se värväytyisi. Se oli niin yksinkertaista.

Lapsi karkasi pöydästä ja keskustelu siirtyi hyvin nopeasti siskoon. Bradley täytti lautasensa uudestaan samalla, kun kaikki muut jo lopettelivat ja kaatoi samalla lasinsa täyteen viiniä. Hetken hän ajatteli, että antaisi niiden vanhempiensa vain puhua, mutta ei voinut olla tuntematta Riaa kohtaan vähän sääliä sen ilmeen nähdessään. Viimeistään siinä vaiheessa kun se lapsen isä tuli puheeksi, oli pakko tilanteelle tehdä jotain.

“So, uhm, guys”, Bradley aloitti ja selvitti sitten kurkkuaan yrittäen epätoivoisesti keksiä, että mistä oli muka halunnut puhua. Kiusallinen hiljaisuus peitettiin juomalla viiniä.
“So, yeah”, hän jatkoi yhtä vakuuttavasti, “I was thinking that, uhm…” Pää löi ilmiselvästi tyhjää.
“So you guys know how I always leave without saying anything? Well this time I figured I’d, uhm… Does someone wanna come and say goodbye? Cause I know you’ve been asking forever and, mm.. Yeah. I'm totally ready for that now.” Sen puheenvuoron päätteeksi mies näytti lähinnä siltä, että halusi kuolla, ja loi siskoonsa puoliksi ärtyneen, puoliksi hämmentyneen katseen.

Bradley tyhjensi sen viinilasin samaan tahtiin siskonsa kanssa. Totta kai äiti oli innoissaan. Totta kai isä antoi hänelle sellaisen katseen, että sen olisi voinut vahingossa luulla olevan ihan oikeasti ylpeä. Sitä ei tapahtunut kovin usein. Ei se ollut kannustanut häntä koskaan lähtemään tälle uralle, eikä ollut tainnut koskaan muuttaa mieltään. Tässä perheessä piti pärjätä hyvillä seurustelutaidoilla, nätillä naamalla ja kirjatietoudella - kaikki sellaista, mitä hän ei enää käyttänyt (tai osannut) lainkaan.

Äidin kysymys osui naulan kantaan - Bradley ei ollut tosissaan. Hän ei kuitenkaan voinut enää sanoa eikään.
“Yeah well… It’s really cold in Virginia and we’ll probably leave in the middle of the night at some ungodly hour, and I don’t know where you’d sleep so, you know.. I understand if it’s too much of an inconvenience”, mies yritti ja tuijotti tiiviisti tyhjän viinilasin pohjaa.

Bradley taisi jopa huokaista ääneen “oh fuck thank god” kun sisko avasi suunsa.
“Well the orders now are that it’s gonna be the 13th but you know how it is. They might as well call me tomorrow and say we’re on a completely different mission now”, Bradley kohautti harteitaan, “kinda waiting for that actually."

Molemmat Bradley ja Ria olivat mokailleet niin paljon, ettei sillä ollut enää mitään väliä mistä he illallispöydässä puhuivat tai eivät puhuneet. Ei sitä tilannetta ainakaan olisi saanut enää pahennettua edes vahingossa. Niinpä Bradley suhtautui niihin siskonsa puheisiin hyvin myötämielisesti.

“Well, yeah. You know how it is. I’m really lucky to even get two weeks”, hän huomautti ja nosti katseensa siitä viinilasista. Heille kertyi suhteessa paljon enemmän lomapäiviä kun tavallisille duunareille, mutta ongelma oli lähinnä se, että aikataulu oli liian tiukka, että niitä olisi koskaan ehtinyt pitämään. Se oli sellaista jatkuvaa missioiden ja komennusten ja harjoittelun sykliä, missä ei ollut hetkeäkään aikaan vetää henkeään. Se, että töitä oli aikalailla vuorokauden ympäri ja viikon jokaisena päivänä, ei ainakaan auttanut. Joskus oli vaikea edes lähteä tukikohdasta ulos syömään, kotilomista nyt puhumattakaan.

“Yeah, yeah. We can do that”, mies lupasi heti perään niihin juomasuunnitelmiin, “I’m heading out to see some friends later today but that’s about it."