Don't expect anything at all

Miksi helvetissä hän olikaan mennyt suostumaan tähän? Niin miksihän.. Adrianna vilkaisia syrjäsilmällä lonkkansa päälle nostettua pikku poikaa, joka katseli paremman väen seutua enemmän kuin yllättyneenä. Poika suorastaan ahmi näkyä innokkaasti eikä Rianna kokenut minkäänmoista tarvetta kiiruhtaa teloittajiensa eteen. Niin, miksi helvetissä? Beau ansaitsi edes kerran tavata rikkaat, ylielegantit isovanhempansa, mutta kenties hänen olisi pitänyt nakata poika Bradleyn matkaan? Heippa, tässä on tyttärenne poika, Ri ei suostunut tulemaan. Kuulostipa sekin oivalliselta. Kröhäisyn kuultuaan takaansa Adrianna kiirehti lyömään setelit taksikuskin kouraan.

Muutaman kerran vedettyään henkeä brunette otti tarvittavat metrit. Hän hallitsisi hermonsa parhaansa mukaan. "Mom, who lives here?" Hämmentyneenä Beau katsahti äitiinsä ja hypisteli toisella kädellään Rinin kaulassa olevaa korua. Äidinvaistolla ei ollut vaikea ymmärtää Beaunkin hermoilevan erilaista seutua sekä äitinsä jäykistelyä. "My mom and dad, your grandparents. Don't worry, we are only going to meet them shortly and if you want, you can meet them later again", rentouttaen väkisin itsensä ja päästäen hymyn huulilleen hän sanoi sanottavansa päätyen liiankin nopeasti oikean oven taakse. Adrianna pakotti itsensä vetämään vielä kerran henkeä, ennen kuin koputti ja otti askeleen taakse. Kiireesti hän korjasi lonkan päälle nostetun Beaun asentoa, oven naksahtaessa juuri passelisti auki.

"Adrianna, it has been a very long time! Oh my, you look... really good", Rosalia Burnett oli oma elegantti, sivistynyt itsensä avatessaan oven ja kurkottaessaan suukottamaan toisiksi nuorimmaista tytärtään poskelle. Seuraavaksi äidin katse osui kultahiuksiseen poikaan Adriannan sylissä hurmaavan hymyn noustessa vanhemman naisen huulille. "And this must be Beau! He looks so much like you when you were a child, Adrianna", ihastuneena Rosalia katseli pikku poikaa. "Hey, mom", jopa Riannan omiin korviin tervehdys kuulosti hyvin väkinäiseltä. Hän oli vähällä päästää todella ruman irvistyksen naamalleen moisen johdosta, mutta onneksi Rosalia katseli ujosti hymyilevää Beauta sillä hetkellä eikä näyttänyt kiinnittävän huomiota. "How rude from me, come in come in!" Ri oli vähällä uudestaan irvistää inhosta astuessaan peremmälle ja katsoessaan siistiä, kalliilta näyttävää kokonaisuutta. Kaukana hänen mukavuusalueeltaan, paikka ei näyttänyt alkuunkaan kodilta vaan sisustuslehtien pramealta esittelykuvalta.

"Where is dad?" Varovaisesti Adrianna esitti kysymyksen yrittämättä kuulostaa siltä kuin hoputtaisi tapaamista päätökseen. Beau farkuissaan ja Cars-paidassaan sekä toppatakissa sekä hän itse omassa vaatetuksessaam eivät vain yksinkertaisesti kuuluneet tähän hienostokermapersettä huutavaan ympäristöön. Beau katseli suu ammollaan ympärilleen ja puristi sormensa tiukasti nahkatakin kauluksen ympärille. "There is much more space than home or in dad's place, mom", ymmällään kaksivuotias hapuili sanoissaan ja hypisteli toisella kädellään kaulakorua. Rianna päästi myöntävän ynähdyksen ja tunsi pikkuautojen painavan kylkeään kohentaessaan taas Beaun asentoa.