I don't wanna miss a second with you

Eihän nyt helkatti, Samantha tiesi että hänen olisi oltava hieman varovaisempi omien tunteidensa kanssa. Hänen aikaisemmat suhteensa eivät todellakaan olleet päättyneet mitenkään kovin hyvin. Landonia hän oli mennyt pettämään Ryanin kanssa... ja sitä se mies ei todellakaan olisi ansainnut. Noh suhde Ryaniin olikin kaatunut sitten siihen, ettei kaksikko voisi koskaan paljastaa suhdettaan, ihan jo Landoninkaan takia. Eli se ei toiminut. Ja Landonin kanssa se suhde lopulta nyt loppui kun hä n oli tajunnut tunteensa Mateota kohtaan. Jestas. Ne suhteet olivat olleet sen verran mielenkiintoisia, että toivottavasti hänen ja Mateon suhde olisi hieman parempi. Ainakin näillä näkymin se olisi ihan mahdollista, ainakin Samanthan mielestä.

Olihan se kamalaa odottaa kuin viimeistä päivää toisen tulemista ja lopulta toinen ilmestyikin avaamaan oven. "Hi", tervehdittiin hymyillen toiselle. Olihan punapää meinaamassa estellä toista, että kyllähän hänkin saisi kannettua vaikka toisen niistä pusseista. "Not much. Just what we need", Samantha sanoi ja virnisti kevyesti toiselle. Sisälle tultiin ja Samantha riisui takkinsa, seuraten toista keittiöön. " Well... I would like to say nothing but.... I think you wouldn`t accept it. So ten dollars should be enought " punapää sanoi ja hymyili toiselle. Samantha meni kauppakassien luokse ja rupesi purkamaan niitä hieman.

" But no hurry! You have time to give it to me later", Samantha naurahti ja kääntyi sen verran, että sai katsottua toista hymyilen. Punahiuksinen asteli toisen luokse ja normaalisti hän olisi varmana suudellut toista, mutta koska hän tiesi mitä kaikkea toinen olikaan kokenut, ja sen että he olivat sopineet etenevänsä päivä kerrallaan. Sen suudelman sijaan Samantha kietoi kätensä toisen ympärille halaukseen. Omalla tavallaan koko tilanne oli omalaatuinen, ei hän ollut tottunut siihen, että piti tavallista enemmän miettiä niitä tekemisiään. Hän kun ei halunnut vaikuttaa liian päällekäyvältä Mateon silmissä. Punapää kun oli todellakin valmis tekemään kaikkensa, jotta tämä heidän juuri alkanut suhteensa saisi kunnolla tuulta siipiensä alle. Ja jos se vaati hitaasti wtenemistä, Samantha oli todellakin valmis siihen.

Okei, myönnettäkööt. Ehkä hän oli hieman innostunut ostelemaan niitä tavaroita, mitä ei kaksikko välttämättä olisi tarvinnut. Mutta ne eivät olleet ihan niin turhia, kuin joku olisi voinut kuvitella. He tulisivat varmasti ihan hyvin toimeen näillä tavaroilla, ja saattoipa Mateo tulla niillä toimeen jatkossakin ihan kohtalaisen hyvin. Ehkei toisen tarvinnut mennä vähään aikaan kauppaan kun punapää siellä oli käynyt? Pienesti Samantha virnisti toiselle, kun tämä myönsi ettei olisi antanut hänen kustantaa koko ostoskasaa yksikseen, minkä Samantha ymmärsi ihan hyvin. Ehkä joskus tämäkin kuvio olisi mahdollista. Siis vuosien päästä.

Tietenkin Samanthan huulille oli levinnyt hyvinkin suuri hymy, kun Mateo oli vastannut siihen halaukseen. Halaukseen, joka tuntui äärettömän hyvältä ja sai muutenkin punahiuksisen samassa paremmalle tuulelle. Tai no, äärettömän hyvä saattoi olla hieman liian laimea ilmaisu, mutta se vastasi juuri sillä hetkellä kaikkein lähinnä olevaa vaihtoehtoa. Ja eikös kyseisen eleen kuulunutkin tuntua hyvältä? Karuahan se olisi ollut, jos se ei olisi tuntunut hyvältä. Tosin, Samanthasta oli alkanut tuntumaan, että kaikki ne kerrat, jotka hän sai viettää Mateon kanssa, tuntuivat aina hieman paremmalta kuin ne aikaisemmat kerrat. Joten ainakin punahiuksisen mielestä sitä oltiin menossa oikeaan suuntaan ja ihan kiitettävällä vauhdilla.

Mateon erkaannuttua siitä ahaluksesta, katsahti Samantha toisen silmiin hymy huulillaan, ja hymy tuntui suurenevan aavistuksen verran, kun toisen silittely tunnettiin poskellaan. Tietenkin hieman harmistunut olo levisi punapäähän, kun toinen lopulta oli päästänyt kokonaan irti. Aluksi sitä ei pidetty mitenkään outona, mutta kun toinen alkoi purkamaan hiljaisena kauppakasseja, alkoi Samantha huolestumaan. Hän kyllä tiesi, että toinen oli hiljainen, mutta... tuo ei ollut normaalia. Tuo ei ollut sellaista normaalia hiljaisuutta. Päätään kallistettiin hieman ja harkittiin, kehdattaisiinko asiasta kysyä. Mutta lopulta hänen ei tarvinnutkaan ottaa asiaa ensin puheeksi, vaan Mateo itse aloitti sen lausumalla hänen nimensä. Tosin se aloitus sai hänet kurtistamaan hieman kulmiaan. Ja tietenkin toisen aloitus ei ollut mistään parhaimmasta päästä, sillä se sai hänet jopa hieman epäileväiseksi. Mitä toinen oli sitten salannut? Dianna. No tottakai se nainen liittyi kaikkeen. Ei Samantha voinut siitä syyttää Mateota, ja olihan hän luvannut aikaisemmin, että tulisi kyllä olemaan se kuunteleva osapuoli, mikäli Mateon tarvitsi joskus päästä kertomaan tunteitaan. Tai mistä toinen nyt ikinä halusikaan puhua.

"I promised at the time to be a listener, so come on. I promise not to interrupt., punapää lupaili ja nojasi kevyesti pöydän kulmaa vasten. Nainen hymyili Mateolle varsin rohkaisevaan sävyyn. Ei hän uskaltanut kuitenkaan luvata, etteikö suuttuisi jostakin, josta kuitenkin suuttuisi. Ja eihän sitä koskaan tietäisi,vaikka Mateo sanoisi jotakin sellaista, mikä saisi hänet ihan oikeasti suuttumaan.

Samantha nyökäytti pienesti päätään kun toinen käski hänen muistaa sen, että miten tahansa hän tulisi reagoimaan, tulisi hänen muistaa se, että toinen välitti hänestä ja paljon. No totta kai hän sen muistaisi, ei kai hän nyt niin paljon tulisi jostakin asiasta suuttumaan? Ehkä… Se Mateon paljastus kuitenkin siitä, että toinen oli valehdellut hänelle jostakin, sai Samanthan kulmat kurtistumaan aavistuksen verran ja totta kai siinä nyt ruvettiin sitten miettimään, että mistä oli oikein kyse. Omaksi harmikseen Mateo ei alkanut kuitenkaan heti kertomaan asioita eteenpäin, vaan tämä jäi ilmeisesti itseään hieman kasailemaan, kun heidän välilleen tuli se tietynlainen tauko. Hiljaisuus oli saada Samanthan sekaisin. Ei tuollaiseen kohtaan kuulunut antaa hiljaisuuden laskea, sillä hänen mielessään pyöri ainakin tuhat ja yksi asiaa, mitä Mateo oli saattanut tehdä. Mistä toinen oli saattanut valehdella hänelle kun toinen selkeästi katui sitä valehtelemista. Puhumattakaan siitä, miten vaikeaa se totuuden sanominen näköjään nyt oli. Kurkkukin tuntui ärsyttävän kuivalta tässä odotuksessa ja pienesti jopa nielaistiin, jotta sanat saataisiin edes jotenkin sieltä ulos, mikäli niitä tarvittaisiin.

Ja vihdoin. Vihdoin ja viimein Mateo sai kerrottua asiansa. Tietenkin se aikaisempi kasvoja koristanut hymy haihtui kuin tuhka tuuleen, sillä tämä paljastus oli kyllä kieltämättä ollut hieman erikoinen. Ei sillä, että punahiuksinen olisi vetänyt jotkut valtavat kilarit kun toinen ei ollut aikaisemmin tätä paljastanut, vaan että hän ei ollut osannut edes ajatella tällaista vaihtoehtoa. Eikä hän kyllä meinannut tietää mitä sanoisi. Toisen jatkaessa, että toinen oli nyt ollut kolmisen vuotta koomassa ja että lääkäritkin olivat alkaneet suosittelemaan Diannasta irtipääsyä, sysäsi Samantha mustasukkaisuus-aallon syrjään ja tarttui Mateon kädestä kiinni, silittäen toisen kämmenselkää peukalollaan jokseenkin rauhoittavan oloisesti.
Se aikaisempi, pieni mustasukkaisuuden aalto tuntui niin turhalta, mutta ei hän ollut voinut sille mitään. Jos Mateo oli tämän naisen perään ollut niinkin vaisu, mitä hän oli saanut Natalien puheista selvää, oli kyseessä todellakin sellainen suhde, josta kuuluisikin olla mustasukkainen. Kyseessä oli jokin sellainen suhde, jota Samantha tuskin oli saanut vielä kokea. Ja ehkä hän oli sisimmässään ollut hieman huolissaankin, että jos Dianna heräisi, miten heidän kahden kävisi. Kuitenkin lääkärien ennuste siitä oli selvästi huono, joten.. no ei hänellä olisi minkäänlaista syytä olla mustasukkainen. Ja se olisi typerää, olla mustasukkainen naiselle, joka ei edes pystyisi tekemään asian eteen mitään. Ja tuskinpa Diannakaan haluaisi, että Mateo jumittuisi ikuisiksi ajoiksi häneen. Ei Samantha ainakaan haluaisi. Siis jos hänelle olisi tapahtunut jotakin samankaltaista. ”Uhm…. I.. ” miten helvetissä hänen muka tulisi reagoida tuohon paljastukseen?

Samantha ei ollut rikkonut kaksikon välistä katsekontaktia vielä yhtään mihinkään, vaan se oltiin haluttu säilyttää. Nyt tosin hän siirsi sen kaksikon käsiin. ”… I don`t know how I should react… but”, Samantha myönsi ja naurahti hieman hermostuneena. Hän kohotti kuitenkin katseensa toiseen ja hymyili hieman vinosti. ”I can tell you one thing for sure. You` re not the world`s biggest liar” paljastettiin vinon hymyn muuttuessa hieman lämpimäksi. ”I don`t know how I would react if someone else would told me that”, sen asian punahiuksinen pystyi kuitenkin tunnustamaan.

Toisen katsetta tutkailtiin hetken aikaa jopa itsekin hieman hämillään, sillä ei hän tiennyt ihan oikeasti oikeasta reagointitavasta. Joku olisi saattanut vetää kauheat kilarit, mutta hän ei jostain syystä tuntenut tarvetta moiseen. Ehkä Mateo ihan oikeasti ajatteli, että Diana oli kuollut, kun kolme vuotta koomassa jo oli ollut. Ehkä se oli ollut jonkinlainen suojamekanismi, sillä mitä hän Natalielta oli kuullut, toinen oli hyvinkin pitkään ollut maassa Diannan takia. Jostakin käsittämättömästä syystä Samantha lopulta varpusti hieman, jotta sai painettua huulensa kevyesti Mateon omia vasten ja lopulta Samantha kietoi kätensä toisen ympärille halaukseen, painaen otsansa kevyesti toisen omaa vasten, kun oli erkaantunut siitä suudelmasta. ”… Thanks. For telling me this”, miksi hitossa hän kiitti Mateota siitä, että toinen oli kertonut hänelle vain totuuden.. no se olikin erittäin hyvä kysymys, sillä edes Samantha ei tiennyt miksi hän kiitti toista sellaisesta asiasta, jonka olisi pitänyt olla ihan itsestään selvyys.

Tällaisen paljastuksen jälkeen oli hyvinkin outoa, ettei Samanthan tehnyt mieli paljastaa omaa, yhtä varsin synkkää salaisuuttaan Mateolle, nimittäin sen että hän oli pettänyt Ryanin kanssa landonia, ja miesparka ei tiennyt vieläkään asiasta yhtään mitään- siis, ellei Ryan ollut mennyt kertomaan asiasta. Ja tämä tuskin oli mennyt. Ja eipä se oikeastaan kuulunut Mateolle mitenkään. Ja Mateota Samantha ei pystyisi koskaan pettämään, olisipa hän kuinka kännissä tahansa- tai niin ainakin tahdottiin ajatella. Eihän sitä koskaan tietäisi mihin päätyisi kännipäissään, mutta kaipa jokin alitajuntainen vaisto saattaisi olla siellä taustalla varoittelemassa, ettei tämä asia ollut oikein. Tai ainakin toivottavasti hänellä olisi siinä vaiheessa alitajunta. Positiivinen uutinen oli kuitenkin se, ettei hän yleensä yksinään mennyt mihinkään baareihin, ainahan siellä joku kaveri olisi, joka voisi hänestä huolta pitää, vai mitä?

Punahiuksinen naurahti pienesti, kun toinen kysyi ettei hän ollut vihainen. Pienellä päänpudistuksella toisen oletus vahvistettiin. Oikeastaan hän ei ollut vieläkän päässyt kunnolla kärryille tuntemuksistaan. Teoriassahan hänen kuuluisi olla toiselle vihainen, kun tuollaista asiaa pimitteli, mutta... ei hän osannut olla tästä asiasta vihainen. "No I´m not. I`m... uh. Well... maybe disappointed when you didin`t told me earlier", myönnettiin hymyillen vinosti. Olisihan tämä ollut mukava kuulla aikaisemmin, mutta koska toinen kertoi sen nyt, ei hän nähnyt kovin suurta syytä vetää toisen päätä pölkylle.

Katsekontaktin ylläpitäminen tuntui hyvin luontevalta, siis se tuntui vain vahvistavan sitä mielipidettä, ettei Mateo itsekän nauttinut siitä, että oli pimittänyt tällaista tietoa häneltä. Ehkä se olisi kuitenkin ihan tarpeeksi suuri rangaistus Mateolle, että tämä tuntisi huonoa omaatuntoa siitä, ettei ollut aikaisemmin kertonut hänelle Diannan olevan koomassa, eikä kuollut. Mateon tiedustellessa miksi hän kiitteli toista, hentoinen hymähdys karkasi ennen vastausta huulilta. Eikös toinen olisi kuitenkin voinut olla niinkin vittumainen tahtoessaan, että ei olisi vielä paljastanut asiaa hänelle? Oli siis ihan luonnollista kiittää tästä paljastuksesta. Mateon selitys sai kuitenkin punahiuksisen kallistamaan hieman päätään ja toisen katsetta tutkailtiin hetken aikaa, ennen kuin mitään pystyttiin sanomaan. "Are we? " olihan se melko typerää kysyä tuollaistaa, kun toinen oli juuri mennyt sanomaan jotakin sen suuntaista, mutta pakkohan se oli varmistaa. Mateo oli kuitenkin viimeksi todennut, että haluaisi ainakin ajatella, että heillä olisi jotakin, mutta että he etenisivät päivä kerrallaan. "I mean... I don`t mind if ... well we are together, but .. it doesn`t come too fast for you?", punahiuksisen katseessa näkyi hieman huolta kun Mateota tutkailtiin. Ja eikö hän olisi voinut tuntea huolestuneisuutta toisesta? Tai mistä Samantha tietäisi, oliko toinen edes tarkoittanut sanojaan ihan niin kuin hän ne oli ottanut? Äkkiä punapään valtasi pienimuotoinen epäluuloisuus ja jos hän olisi voinut vetää ne sanansa takaisin oltaisiin se tehty. Pienesti siinä hermostuksissaan purtiin alahuultaankin. Ai hemmetti, mitä hän oli mennyt sanomaan.

Samantha ei ollut aivan varma mitä oli halunnut sanoillaan ilmaista toiselle. Kyllähän hän itse oli tottunut normaaleihin suhteisiin, siis sellaisiin että kun oltiin ilmoitettu tykkäyksistä, saatettiin hieman tutustua ja lopulta päätyä yhteeb. Tästäkin oli montaa eri variaatioita, mutta Samanthan tapauksessa ne olivat aina tapahtuneet melko nopeisesti. Ei hän ollut tottunut siihen, että suhteessa edettiin niinkin hitaasti kuin Mateon ja hänen tapauksessa. Ei hän valittanut, se oli ihan... no mukavaa. Ja eihän hän ja Mateo paljoakaan toisiaan vielä tuntenut, mutta kokoajanhan he tunsivat enemmän. Ja mitä enemmän punapää toiseen tutustui, sitä enemmän hän toisesta piti. Eikä häntä haitannut yhtään se heidän hidas etenemisensä, mutta joskus se kyllä häiritsi.

Toisen kääntyessä lopulta ympäri, punapää seurasi toista mahdollisimmab rennosti. "I think that you can`t compare this our thing about my.. uh previus relationships", tätä ei todellakaan voinut verrata Ryaniin tai Landoniin. Ja hän ei osannut sanoa paremmin mielipidettään. Samantha hymyili vinosti kun toinen asteli hieman lähemmäksi häntä. Hymy muuttui hieman lämpimämmäksi Mateon sanojen myötä, joskin nainen irvisti hieman toisen todetessa, ettei tämä halunnut kuitenkaan että hän tässä välissä alkaisi tapailemaan muita. Kyseessä ei siis ollut ihan mikään avoin suhde, ja että teoriassa he tulisivat jossakin vaiheessa olemaan yhdessä. Samantha oli hieman pyörällä päästään, sillä hän ei oikeesti tiennyt, mitä mieltä olisi asiasta ihan kokonaisuudessaan. Toisaalta hän olisi halunnut alkaa kutsua Mateota jo miesystäväkseen, mutta...

"Hey, don`t even doupt that... I want you and if I nees to wait, I`ll do that. Take your time", punahiuksinen sanoi ja hymyili toiselle vinosti. Samantha otti toisen käden omaaansa ja siveli sitä rauhoittavasti. "Don`t take preassure. Let`s go a day at the time, just as we talk" sanottiin ja hymyiltiin toiselle hieman isommin. " This is.. new to me so.. I apologize if I`m somentimes a little too..eager " pahoiteltiin hieman vinosti hymyillen. Samantha vilkaisi sitä jääkaappia, rikkoen täten kaksikon katsekontaktin. Tämä käänsi katseensa kuitenkin takaisin Mateoon "Can we still.. cook together? "