|
|
Mar 15, 2016 14:30:31 GMT 2
Post by Deleted on Mar 15, 2016 14:30:31 GMT 2
Tiistai 5.4.2016 @ ihkauuden FU22-muotilehden toimitus June Denters & Ivy Bloom (nepa) Se oli alkanut jossain siinä pari, kolme viikkoa takaperin kun Junella oli ollut tylsää, koska hänen oli pitänyt kirjoittaa esseetä, ja Kittyllä oli ollut tylsää, koska tämä nyt vain ei osannut pysyä aloillaan. Siinä vaiheessa, kun June oli ehtinyt miettiä, että ehkä pullo viiniä ja jotain typerää Netflixistä, Kitty oli soittanut yhden puhelun ja asia oli ollut sillä selvä. He olivat suunnanneet Upper East Sidelle jonkun nuoren ja nätin ja ilmeisen rikkaan seurapiirineitosen kattohuoneeseen juhlimaan. Ei kai siinä sitten. Niinä aikoina Kitty tuntui pitävän elämäntehtävään esitellä Junelle mahdollisimman huonosti sopivia miehiä, jotta hän ei vahingossakaan rakastuisi keneenkään ja tekisi mitään typerää, kuten vaikka muuttaisi johonkin New Orleansiin. Tämä oli sillä tavalla vähän omistushaluinen. Ei siis ollut mikään ihme, että niissäkin juhlissa he olivat olleet ehkä puoli tuntia, kun Junelle oli esitelty joku mies nimeltä Connor. Oli kuulemma muotivalokuvaaja ja mukana perustamassa uutta muotilehteä, joka keskittyisi tyyliin, johon kellä tahansa tavan talliaisella olisi varaa, nyt kun oli lama ja kaikkea. June oli salaa kohotellut Kittylle kulmiaan. Nytkö tämän omistushalu oli edennyt sille tasolle, että hänelle alettiin esitellä homomiehiä? Paitsi että muotivalokuvaajaksi Connor oli vaikuttanut ihmeen heterolta – ja jopa ihan aidosti mukavalta ihmiseltä. Tämä oli flirttaillut vähän, sillä tavalla söpösti ja kohteliaasti, ja jutellut pitkät tovit, kuinka lehti oli oikeastaan ollut hänen vastikään menehtyneen äitinsä projekti. Tämä oli kuulemma tehnyt paljon vapaaehtoistyötä vähävaraisten tyttöjen ja nuorten naisten parissa, jotta nämäkin voisivat tuntea olevansa kauniita. June oli hillinnyt halunsa kysyä, eikö kannattais esim. maksaa niille jonkinlainen koulutus tai vaikka, en mä tiedä, joku ehkäisykapseli, ja nyökytellyt mukana ja miettinyt, että hänhän voisi vaikka ihastua tähän varsin mukavaan ja toki myös komeaan ihmisolentoon. Hänen oli kuitenkin pitänyt lähteä ennen kuin mitään ehti tapahtua. Kun hän oli ollut vetämässä takkia päälleen eteisessä, Connor oli kauniisti ja vilpittömästi hymyillen antanut hänelle käyntikorttinsa ja pyytänyt soittamaan, koska hänen kasvonsa saattaisivat kuulemma sopia ensimmäisen lehden kanteen. Paitsi ettei Junen sitten ollut tarvinnut edes soittaa. Kitty oli sopinut koko homman hänen puolestaan, ja viikko, puolitoista myöhemmin hänet oli raahattu kameran eteen testikuviin. Siitä oli kauan, kun June oli viimeksi ollut kameran edessä, eikä hän ollut enää yhtään varma, osasiko koko hommaa, mutta Connor ja lehden luova johtaja ja projektipäällikkö ja mitä vittuja näitä nyt ikinä olikaan, olivat olleet ihan tyytyväisiä. Kai. Lopuksi hänelle oli kerrottu, että hommaan oli ehdolla yksi toinenkin nuori nainen, että voisitkohan tulla takaisin viikon, puolentoista päästä, niin katsotaan, saataisiinko vaikka teidät molemmat sovitettua kansikuvatytöiksi vai mitä tehdään. Hetken June oli sitä mieltä, että ja vitut. Ei hän oikeastaan halunnut minkään lehden kanteen – mutta sitten taas toisaalta, hän saattoi ehkä ihan vähän haluta Connorin. Tai siis hitto, olihan tämä aika kuuma. Niinpä kun tiistai 5.4. sitten koitti, siellä June oli, toimituksen aulan sohvalla istumassa ja odottamassa. |
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Mar 16, 2016 13:22:15 GMT 2
Post by nepa on Mar 16, 2016 13:22:15 GMT 2
Ivyn asuVajaa kuukausi sitten Ivy oli saapunut veljensä Thomaksen luo kylään oppiakseen liikkumista New Yorkissa. Hän oli nimittäin muutamaa viikkoa sitä vierailuaan aikaisemmin saanut tietää, että oli päässyt opiskelemaan journalismia New York Universityyn. Se tuntui ihan helvetin hienolta - varsinkin, kun Ivy oli jo pidemmän aikaa toivonut pääsevänsä opiskelemaan. Vanhan elämän taakse jättäminen tuntui tosin jo valmiiksi kamalalta. Hän rakasti ystäviään ja varsinkin työtään Australiassa. Ivy tulisi toki vielä viettämään kesänsäkin Voguen harjoittelijana ja kerkeäisi halutessaan tehdä tulevasta kesästä vaikka elämänsä kesän. Kaikki tulisi muuttumaan vasta syksyllä. Ei Ivy kyllä syksyä jännittänyt. Hän oli aikaisemminkin asunut New Yorkissa - siitäkin oli jo kulunut melkein 10 vuotta - eli hän osaisi varmasti navigoida siellä jotenkin. Ja jos ei osaisi, niin Thomas ja Felix olivat aina häntä auttamassa. Velipuolensa Felixin luo Ivy olisi halunnut mennä vierailemaan ensisijaisesti. Valitettavasti Felixin hullu avovaimo Luna pyöri kuvioissa, eikä Ivyllä todellakaan ollut minkäänlaista pakkomiellettä nähdä tätä. Niin samasta isästä kuin äidistäkin siinnyt Thomas oli siis ollut parempi valinta. Itse asiassa hänestä oli jopa ollut paljonkin hyötyä. Reissun alussa Thomas oli nimittäin kuullut radiotyönsä takia uuden lehden hakevan raikasta kasvoa kansikuvatytöksi. Saman tien Ivyn silmiin oli noussut sellainen innostunut kiilto ja hän oli aikailematta ottanut yhteyttä siihen mieheen, jonka Thomas oli maininnut. Connor sen miehen nimeksi oli paljastunut. Ihan mukava, itse asiassa hämmentävän heterohko, muotikuvaaja. Tottahan toki se mies oli saman tien kiinnostunut Ivyn australialaistaustasta ja piti sitä erittäin hyvänä tarinana juuri heidän lehteensä. Hieman nainen kummasteli sitä heidän lehtensä konseptia, tosin. Ivy oli niin tottunut kaikkeen suureen ja kalliiseen ja nyt, kun joku yritti esitellä ajatusta lehdestä, jossa esiteltiin lookeja normaalituloisemmille ihmisille, oli Ivy vähintäänkin hämmentynyt. Ei hän tietenkään näyttänyt sitä ulospäin. Hän vain hymyili niin hurmaavasti kuin osasi, itse asiassa flirttailikin vähän sen Connor-nimisen miehen kanssa, jossa ei kyllä ollut Ivyn mielestä yhtäkään mielenkiintoista osaa. Naisellisia suloja oli kuitenkin käytettävä hyväksi, jos meinasi edetä elämässä ja tässä tapauksessa tahtoi kansikuvatytöksi. Ivystä siis otettiin parit koekuvat ja hänet sitten myöhemmin kutsuttiinkin takaisin. Ivyllä oli kuulemma joku kilpailija. Pelkkä tietokin siitä oli jo saanut Ivyn kilpailunhalun nousemaan kattoon, mutta kotona hän yritti vielä pitää sitä osaa itsestään kasassa. Tänä päivänä, viides huhtikuuta eli toisena päivänä, oli Ivy herännyt jo aikaisin valitsemaan itselleen sopivia asukokonaisuutta sitä valokuvaussessiota varten. Hänellä ei ollut kovin paljoa vaatteita mukaan, eihän hänen alun perin ollut pitänyt edes jäädä niinkin pitkäksi aikaa kun oli jäänyt, mutta kyllä sieltä oli sopivaakin löytynyt. Siis sellaista vähän, no, normaalimpaa. Yleensä Ivy oli laitettuna ihan viimeisen päälle. Meikitön, mutta silti raikkaan näköinen Ivy olikin sitten hetki sitten avannut oven sinne toimistoon. Ensimmäisenä hänen silmiinsä osui tietenkin se vastaanottovirkailija, jolle Ivy tarjosi mitä leveimmän ja herttaisimman hymyn. Tämä vastaanottovirkailija tietenkin kyseli, oliko Ivy niistä toisista tytöistä, jotka olivat saaneet callbackin. Ulkovaatteitaan riisuessaan Ivy totesi asian olevan totta. Kun vastaanottovirkailija sitten ohjasi Ivyn istumaan sohvalle, huomasi Ivy sen toisen tytön. Sellaisen tavallisen näköisen sellaisen. Nätin, tosin, sopi siis oikein hyvin lehden konseptiin. Ivy loi teennäisen hymyn huulilleen ja istui kilpailijansa vierelle. Hyvinkin pitkän aikaa Ivy tutki tätä katseellaan. Ehkä hän huomasi olevansa jopa hieman huolestunut, koska se kilpailija oli ihan oikeasti kaunis. Oli varmaan aikaisemminkin tehnyt mallin töitä aivan kuten Ivykin. Brunetella oli kilpailijoita kohtaan tasan kaksi lähestymistapaa. Joko hän oli kylmä tai etäinen, tai sitten pelasi jotain psykologista peliä. Tällä kertaa se oli se ensimmäinen vaihtoehto. Kun heidän katseensa kohtasivat, Ivy käänsi katseensa muualle ja heilautti hiuksensakin kovin vaativan oloisesti pois peittämästä kasvojaan.
|
|
|
|
Mar 16, 2016 18:28:54 GMT 2
Post by Deleted on Mar 16, 2016 18:28:54 GMT 2
June oli odotellut ehkä viisi minuuttia, kun hänen kilpailijansa saapui paikalle omistajan elkein suorastaan, itsevarmana ja suorastaan ärsyttävän hymyileväisenä. Noin niin kuin Junen mielestä siis. Tämä saattoi olla todellisuudessa ties mikä maailman mukavin ja ihanin äititeresareinkarnaatio, mutta June teki ensinäkemältä päätöksen, että ei pitänyt tästä.
Ihan kuin aistittavissa olisi ollut pientä kilpailuhenkeä.
Nainen istui hänen viereensä yhä hymyillen, tosin nyt tämän hymy näytti pikemminkin siltä kuin joku olisi teipannut tämän suupielet väkisin ylöspäin.
Sitten tämä rupesi tuijottamaan. June katseli ympärilleen, mutta tunsi toisen katseen itsessään kyllä. Yksi seinistä oli maalattu räikyvän pinkiksi ja siellä täällä oli valokuvia tunnetuista naisista, jotka kaiketi jotenkin liittyivät lehden teemaan, niin kuin vaikka herttuatar Catherine. Sellainen tyystin tavallisen keskiluokkainen ihminen ja sillä tavalla.
Toki Junekin vaivihkaa vilkuili vieressään istuvaa naista. Tämä oli pitkä ja hoikka, kiiltävä tukka ja virheetön iho, objektiivisesti ajateltuna huomattavasti häntä itseään, hmm, edustavamman näköinen. Tällä kertaa June tosin oli panostanut niinkin paljon, että oli pessyt meikit huolellisesti pois ja harjannut pitkät vaaleat hiuksensa viimeisen päälle takuttomiksi. Hänen vaatteensakin olivat superasialliset, musta toppi ja pillifarkut. Kitty oli pitänyt hänelle intohimoisen ja nostalgiaa huokuvan - Kittyhän ei ollut itse käynyt aikoihin koekuvauksissa tavallisten kuolevaisten tapaan, vaan tälle nykyisin vain suoraan soitettiin että moi tuutko töihin, tyttöparka - luennon mallicastingeissa toimimisesta. Ilmeisesti tämä oli unohtanut, ettei Junekaan ollut ihan ensikertalainen ja että he olivat jopa tavanneet niissä hommissa kymmenisen vuotta sitten. Niin kuin itse asiassa olikin, kunnes June oli muistuttanut asiasta. Mä olin silloin aina niin pöllyssä, että just ja just muistan ikinä 15 olleenikaan, oli ollut Kittyn selitys.
Joka tapauksessa siinä he istuivat hetken vilkuillen toisiaan aina kun ajattelivat, ettei toinen huomannut. Juuri kun se alkoi käydä jo vähän naurettavaksi, aulasta lähtevän lyhyen käytävän päässä oleva ovi avattiin ja Connor käveli heidän luokseen yhtä hymyilevänä ja sympaattisena ja komeana kuin ennenkin.
"Hei! Todella hienoa, että pääsitte molemmat käymään uudestaan. Joko te olette tutustuneet toisiinne?"
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Mar 17, 2016 11:05:05 GMT 2
Post by nepa on Mar 17, 2016 11:05:05 GMT 2
Ivyn kyllä pitäisi joskus oppia kohtelemaan kilpailijoitaan vähän paremmin. Sellainen terve kilpailuhenkisyys oli aina hyvästä, mutta sellaisella Ivyä ei oltu todellakaan siunattu. Hän oli aina vittumainen kilpailijoitaan kohtaan. Ei kyllä muita ihmisiä. Usein heti, kun kilpailu jonkun ihmisen kanssa oli ohi, hän muuttikin käyttäytymistään parempaan suuntaan - siis jos oli voittanut. Ivy ei ottanut häviötä koskaan hyvin. Totta kai hän sen kesti, koska ei antanut mahdollisten tappioiden latistaa itseään, mutta hänet voittaneelle kilpailijalle Ivyllä ei koskaan ollut mitään hyvää sanottavaa. Toki sellainen teennäinen onneksi olkoon oli aina paikallaan mutta se olikin siinä. Todellisuudessa Ivyn olisi tehnyt mieli vain pyöräyttää silmiään.
Tuntui kyllä vähän siltä, ettei se hänen vieressään oleva nainenkaan ollut kovin innostunut hieromaan tuttavuutta. Ei sillä, että Ivy olisi tahtonut tämän puhuvan. Tälläinen järjestely sopi Ivylle paremmin kuin hyvin. Saipa se hänen kilpailijansakin tuntea oloaan uhatuksi Ivyn rinnalla. Siis jos tunsi - saattoi olla, että se vieressä istuva vaaleatukkainen nainen oli aivan yhtä itsevarma kuin Ivy eikä pitäisi häntä ollenkaan uhkanaan. Siitäkin huolimatta Ivy kyllä tunsi tämän koko ajan mittailevan häntä katseellaan. Siinä sitten.
Varmaan se toimistovirkailijakin jo ihmetteli, että mitä hittoa Ivy ja se toinen nainen istuskelivat paikoillaan eivätkä puhuneet yhtään mitään. Ainakin Ivy oli aina toisinaan huomaavinaan sieltä pöydän takaa kummaksuvia katseita. Sai kyllä samanlaisia takaisinkin ainakin Ivyn osalta. Hän ei nimittäin voinut ymmärtää sitä tämän tyyliä ollenkaan. Hän oli pukeutunut printtikuvioon suurin piirtein päästä varpaisiin ja se tämän hiuksissa oleva kukkakoriste oli ehkä kliseisintä mitä maa päällään kantoi. Toivon mukaan FU22 ei tulisi edustamaan ihan, no, tuonlaista muotia. Ei sen vastaanottovirkailijan lookkia voinut edes muodiksi kutsua. Ivy pudisti päätään ihan huomaamattaan.
Se hiljainen hetki oli ohi ihan suhteellisen nopeasti. Connor oli nimittäin astunut sieltä yhdestä ovesta pihalle ja kävellyt nopeasti kaksikon luo sen kysymyksensä kanssa. "Tietenkin", Ivy sanoi pirteästi nousten samalla ylös siltä nahkaiselta sohvalta. Toisella naisella ei varmaankaan ollut vastaväitteitä siitä valkoisesta valheesta - ja jos oli, niin sitten Connor ainakin saisi heistä molemmista huonon kuvan. "Hyvä. Eli sinä olit Ivy ja sinä June, joo. Seuratkaa sitten vaan minua niin saadaan tämä kuvaussessio käyntiin", Connor puhui lämpimään sävyyn ja hymyilikin hurmaavasti. Tai jollekulle muulle kuin Ivylle se hymy olisi saattanut olla hurmaava. Siitäkin huolimatta Ivy hymyili aivan yhtä loistokkaasti takaisin ja vilkaisi sitten sitä vieressää olevaa Juneksi paljastunutta naista nopeasti. Kyllä tämänkin ulkonäkö nimittäin flirttailuun riitti. Hitto.
Ivy ja June pääsivät Connorin perässä sinne hyvin valaistuun tilaan, jonne valkokangas olikin jo nostettu heitä varten. "Jos otetaan teistä molemmista muutama yksittäiskuva ensin, ja sitten voitaisiin kokeilla kuvata teitä myös yhdessä?" Connor ehdotti. Ivy ei ollut kovin innoissaan siitä jälkimmäisestä vaihtoehdosta, mutta totta kai hän nyökkäsi hyväksyvästi. Ei ollut hänen asiansa laittaa vastaan.
|
|
|
|
Mar 17, 2016 17:34:07 GMT 2
Post by Deleted on Mar 17, 2016 17:34:07 GMT 2
June ainakin oli sitä mieltä, että miksi turhaan hieromaan tuttavuutta toisen kanssa. Hän oli siellä työasioissa, ei hankkimassa ystäviä, ja koska June ei tosiaankaan ollut supersosiaalinen kaikkien kanssa kaveeraaja, hän aikoi visusti pitää asian sillä tolalla.
Junekin huomasi vastaanottovirkailijan katseet. Olikohan tämä uusi tai jotain? Ei kai kukaan nyt herranjumala ruvennut heti kertomaan elämäntarinaansa täysin tuntemattomalle ja kaiken lisäksi vielä samasta työstä kilpailevalle ihmiselle. Connor sitä vastoin ei tuntunut huomaavan varautunutta tunnelmaa, vaan oletti suoralta kädeltä, että toki he olivat ainakin esittäytyneet. Ivyksi paljastunut nainen vastasi välittömästi, että tietenkin, eikä Junekaan tuntenut tarvetta vastustella vaan nyökkäili mukana.
Vai että yhteiskuvia. Hitto. Vaikka June hymyili nätisti ja nyökkäsi sen merkiksi, että selvä homma, häntä vähän epäilytti. Hän ei ollut juurikaan ollut sellaisissa kuvissa muiden kanssa. Sitä paitsi Ivy oli häntä melkein 10 senttiä pidempi; hän näyttäisi ihan hiton lyhyeltä tämän vieressä. Paitsi että June kyllä oletti, ettei pituus ollut siinä tilanteessa ihan niin kriittinen ominaisuus kuin vaikka jossain runwayhommissa, mutta joka tapauksessa.
Seuraavaksi heidät istutettiin peilin eteen vierekkäisiin tuoleihin meikkiä ja hiustenlaittoa varten. Ilmeisesti niissäkin pyrittiin jäljittelemään sellaista kaikille mahdollista tyyliä, niin yksinkertaiset ne olivat: vain ripsiväriä ja huulikiiltoa meikkipohjan lisäksi. Junen hiukset laitettiin ranskalaiselle letille. Koko sen ajan, kun heitä tällättiin, Connor istuskeli lähellä rennosti heidän kanssaan rupatellen. Junesta se oli vähän outoa. Tai siis, eikö tällä valokuvaajana ollut muuta tekemistä, niin kuin vaikka kuvauksiin valmistautuminen tai jotain? Nuorena June oli ollut jokusen kerran äitinsä mukana kuvauksissa ja tämä oli ainakin aina viime hetkeen asti stressannut ympäriinsä soitellen kymmeniä työpuheluita ja niiden välissä assistenttejaan juoksuttaen ja aina välillä käynyt nalkuttamassa Junelle asioista X, Y ja Z. Vai olikohan se vain hänen äitinsä tyypillinen tapa toimia? Hyvin mahdollisesti.
June tunsi itsensä kaiken kaikkiaan varsin jäiseksi siinä tilanteessa, mutta ihan vain hyvän vaikutelman ylläpitämiseksi nyökytteli ja hymyili sopiviksi katsomissaan kohdissa niin kuin mikäkin mielipiteetön tyhjäpää. Mitäpä hän toisaalta olisi sanonutkaan. Varmaan puolet Connorin jutuista käsitteli hyväntekeväisyyttä - kuulemma ensimmäisen lehden myyntivoitoista osa lahjoitettaisiin johonkin - ja edelleen June piti vähän päättömänä, että vähävaraisille tytöille lahjoitettiin vaatteita eikä vaikka sitä hiton high schoolin jälkeistä koulutusta. Toinen puoli taas käsitteli tämän kuollutta äitiä ja tämän hyväntekeväisyystyötä. Missä tahansa muussa tilanteessa June olisi pitänyt aikamoisena turn offina sitä, että mies puhui niin paljon äidistään, mutta siinä tapauksessa se oli lähinnä herttaista.
Kun kampaaja oli valmis, June käänsi tuoliaan sen verran, että näki hiuksensa takaapäin ja sai samalla vihdoin sanaisen arkkunsa kunnolla auki.
"Miksi te haluatte ensimmäisen lehden ikinä kanteen jonkun käytännössä tuntemattoman?"
Sen olisi toki voinut muotoilla vähän nätimminkin - ja sitä paitsi hitostako hän mitään tiesi, Ivyhän saattoi olla vaikka mikä julkkis, jota June ei vain jostain syystä tiennyt - mutta yhtäkaikki se oli hänestä ihan oleellinen kysymys. Connoria se tuntui onneksi lähinnä huvittavan.
"Koska halusin jonkun aidosti samaistuttavan", tämä vastasi vinosti hymyillen. "En ketään, jolla on samanaikaisesti Instagram täynnä kuvia yksityiskoneista ja satojen dollarien laukuista ja vaatteista."
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Mar 19, 2016 18:07:29 GMT 2
Post by nepa on Mar 19, 2016 18:07:29 GMT 2
Edelleen Ivyä hieman otti päähän se pelkkä ajatus jostain hiton yhteiskuvista. Ivy halusi nimittäin olla itse se tähti. Häntä ei todellakaan kiinnostanut jakaa valokeilaa jonkun toisen, selvästi osaamattoman mallin kanssa. Okei, ei se June varmastikaan ollut osaamaaton hommissaan. Tuskinpa tämä muuten olisi edes paikalla. Vai olisiko sittenkin? Kun asiaa ajatteli pidemmälle, niin olihan koko FU22:n konsepti vähän ... Erikoinen. Sellainen, mihin Ivy ei todellakaan ollut tottunut elettyään niin erilaista elämää Voguen parissa. Siellä ei ajateltu mitään normaaleja pulliaisia vaan kaikki oli erittäin high fashion.
Connorin kehotuksesta Ivy istui meikattavaksi Junen viereiselle tuolille. Hän loi kyseiseen naiseen nopean katseen, ennen kuin oli totta kai hymyilemässä niin hurmaavasti kuin vain osasi sille häntä meikkaavalle ihmiselle. Nainen sekin, hiusten väri oli punainen. Itse asiassa se Annieksi paljastautunut nainen vaikutti hyvinkin paljon Ivyn kaltaiselta ihmiseltä. Ainakin tämä vaikutti erittäin huolitellulta ja taisi seurata massamuotiakin. Ainakin Ivy oli huomaavinaan tällä vähän arvokkaammat kengät. Normaalisti Ivy olisi intoa puhkuen alkanut puhua niistä, mutta valitettavasti hänen oli sillä hetkellä keskityttävä keskustelemaan vähän, no, normaaleimmista asioista. Hän ei tahtonut menettää mahdollista kansikuvatytön paikkaa sen takia, että oli liian kalliiden merkkien ystävä.
Connorin jutut olivat kiinnostavia. Ivyn mielestä vaatteiden tarjoaminen vähävaraisille oli hieno ajatus - joskin vähän outo sellainen. Tai siis, ei hänenkään mielestään hienot vaatteet olleet mikään ensisijainen asia elämässä. Hänelle itselleen, kyllä, mutta ei vähävaraisia ihmisiä ajatellen. Ei Ivy loppujen lopuksi nimittäin mikään täysin pinnallinen idiootti ollut. Hän vain mieluusti antoi itsestään vähän sellaisen kuvan. Toisinaan jopa vähän tahallaan. Siten hän pystyisi karkottamaan pois luotaan ihmiset, joiden kanssa hän ei jaksanut sosialisoida ollenkaan. Se oli kylmemmänpuoleisen luonteen hyötyjä.
Ivyn hiukset oli laitettu korkealle nutturalle ja hänen meikkinsä olivat hyvin yksinkertaiset. Itse asiassa hän näytti hyvin tavalliselta. Sopi siis juuri kyseiseen lehteen. Hän kerkesi kiittää niin meikkaajaa kuin kampaajaakin, ennen kuin June oli avannut sanaisen arkkunsa - ja oli tehnyt niin muuten vasta ensimmäisen kerran. Totta kai Ivy oli kääntänyt tähän uteliaan katseen. Itse asiassa siinä Junen esittämässä kysymyksessä oli paljon järkeä. Siinä Connorin vastauksessakin oli - kai. Toivon mukaan Connor ei eksyisi Ivyn Instagramiin. Ei sieltä sentään yksityiskoneita löytynyt, mutta kuitenkin.
Sitten he saivat jo lähteä Connorin mukana etsimään vaatteita. Ivy sai tosin pitää oman asukokonaisuutensa - se kuulemma sopi hyvin lehdelle. Muodikas, mutta kuitenkin huolettoman näköinen. Ivy oli suurin piirtein pakahtua ylpeydestä, mutta hän kuitenkin piti itsensä kasassa. "Oletko sinä tehnyt mallin hommia aikaisemmin?" Ivy sitten päätti kysyä Junelta. "Voin antaa vinkkejä, jos tahdot." Se oli vähättelyä. Ivy ei todellakaan ollut tehnyt sitä hyvää hyvyyttään, vaan oli sillä kommentillaan yrittänyt päästä Junen ihon alle. Ivy tahtoi näyttää, että oli varteenotettava vaihtoehto FU22:n kansikuvatytöksi.
Hyvin pian he pääsivät lopultakin sinne valkokankaan eteen. Siellä Connorin oli kuitenkin vielä laitettava paikkoja valmiiksi, koska hän oli keskustellut kaksikon kanssa. "Amatööri", hän sitten sanoikin vieressään seisovalle Junelle, "olisi edes laittanut paikat valmiiksi." Ivy pudisti päätään.
|
|
|
|
Mar 21, 2016 17:07:05 GMT 2
Post by Deleted on Mar 21, 2016 17:07:05 GMT 2
June oli aina ollut varsin taitava tunnistamaan ja imitoimaan aksentteja - oikeastaan se oli ollut yksi niistä ainoista asioista, joista häntä oli säännöllisesti kehuttu näyttelijänaikoinaan - ja niinpä hän oli arvannut Ivyn olevan australialainen suunnilleen ensimmäisestä sanasta, jonka oli kuullut tämän sanovan. Mitä enemmän hän kuunteli tämän puhetta, sitä selvempää se oli, ja sitä enemmän June mietti, mitähän hittoa tämä New Yorkissa teki. Paitsi että oikeastaan hän ei edes ihmetellyt asiaa. June oli joskus käynyt Australiassa ja koko reissun ajan nukkunut toinen silmä auki hämähäkkien ja käärmeiden ja kaiken muun sellaisen varalta, joka mahdollisesti saattaisi yrittää tappaa hänet. Sitä paitsi Junesta Yhdysvallat oli paras paikka ikinä, Kalifornia nyt ainakin.
Hitto, että hänellä oli edelleen välillä ikävä Los Angelesia, aurinkoa ja lämpöä ja palmuja ja hiekkarantoja ja merta ja jopa maanjäristyksiä ja niitä saatanan saastepilviä ja jokavuotisia metsäpaloja. Edelleenkin, vaikka ei ollut asunut siellä enää herra ties kuinka pitkään aikaan. Edellisestä vierailustakin oli jo aikaa; June oli kantapään kautta todennut, että satunnaiset vierailut olivat vain itsensä kiduttamista. Hän piti kyllä New Yorkistakin, mutta se ei ollut vieläkään samalla tavalla koti kuten L.A.
Harmi, että karu totuus oli, ettei Los Angelesissa ollut enää mitään hänelle.
Connorin vastaus kävi järkeen. Toki se oli vähän ristiriidassa sen kanssa, että tämä oli aikaisemmin maininnut, että lehden sisäsivuilla vaatteita esitteli esimerkiksi sellainen samaistuttava tavis kuin Emma Watson, mutta no, kukapa June oli tuomitsemaan.
Hän ei oikein tiennyt, ollako otettu vai loukkaantunut siitä, että häntä pidettiin tavallisen samaistuttavana. Ehkä vähän otettu. Hän kuitenkin oli ihminen, joka oli siinä jokunen vuosi sitten perinyt isänisältään kuusinumeroisen summan, josta oli käyttänyt ainakin kymmenesosan pelkästään viinaan ja kokaiiniin. Öhöm. Ilmeisesti Connor ei ollut tehnyt kovin tarkkaa taustatutkimusta - tai sitten tämä oli sellainen kaikki ansaitsevat toisen mahdollisuuden -ihminen.
Junekin sai pitää omat farkkunsa, mutta toinen paita hänelle annettiin, sellainen vähän samantyylinen kuin Ivyllä oli päällään, mutta yksivärinen. Sitä päälleen pukiessaan hän katsoi Ivyyn ja hymyili tälle nätisti, vaikka olisi oikeastaan halunnut irvistää. Näyttikö hän muka amatööriltä, täh???
"Olen", hän vastasi aurinkoisesti. "Ei siis tartte pelätä, että mä pilaisin meidän yhteiskuvat."
Jälkimmäisen kommentin saattoi kuulla kahdella tapaa, vähän vastaanottajasta riippuen. Toinen tapa oli täysin viattomasti ja toinen niin, miten June oli sen tarkoittanutkin jatkuvan. Susta sen sijaan en ole niin varma, nimittäin. June ei nimittäin ihan täysin uskonut Ivyn vilpittömään ystävällisyyteen, niin että sitä sai, mitä tilasi.
Connor poistui hetkeksi heidän luotaan valmistelemaan kuvauspaikkaa. June hymähti Ivyn kommentille. Kieltämättä hän oli miettinyt samaa.
"Mutta aika söpö sellainen", hän vastasi merkitsevän vinosti hymyillen, niin että vain Ivy saattoi kuulla sen.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Mar 22, 2016 13:18:21 GMT 2
Post by nepa on Mar 22, 2016 13:18:21 GMT 2
Ivy alkoi siinä jo vähän epäillä, että oliko hän ihan oikeasti sitä, mitä juuri tämä lehti tahtoi. Ei Ivy nimittäin ollut mitenkään "tavallinen." Tai ei ainakaan omasta mielestään. Ei Ivy ihan oikeasti sopinut kovinkaan hyvin FU22:n imagoon. Ei ainakaan Australian puolella. Australiassa hän oli nimittäin tottunut paljon ylellisempään elämään niin hyvine kuin huonoine puolineen, varsinkin nimekkäimpien muotilehtien kohdalla pinnallisuus ja itsekkyys oli asia, johon oli totuttava. Siitäkin huolimatta hän oli enemmän Vogue kuin FU22. Ivy tiesi jo valmiiksi tulevan syksyn olevan vaikea juuri siksi. Oli aivan kamalaa hylätä niinkin tunnettu lehti kuin Vogue ja lähteä New Yorkiin opiskelemaan vain journalismin perässä. Tosin hän olisi varmaan tervetullut takaisinkin, mikäli opiskeluidensa jälkeen muuttaisi takaisin Australiaan. Ja kai Ivyn veri tulisikin aina vetämään Australiaan, jossa hän oli syntynytkin.
Ivy kuitenkin teki ihan mitä tahansa luodakseen nimeä itselleen. Jos se tarkoitti sitä, että hänen oli mentävä kansikuvatytöksi johonkin kakkosluokan lehteen, niin mikäs siinä sitten. Syksyllähän hänelle saattoi hyvällä tuurilla avautua vaikka ihan uusia ovia sen mahdollisen kansikuvan takia. Näin keväällä kaikki oli vielä sellaista hakemista - eihän Ivyllä ollut vielä edes asuntoakaan, vaan hän joutui hengaamaan seksuaalisesti yliaktiivisen pikkuveljensä luona. Suurimman osan aikaa Ivy kyllä taisi olla enemmänkin maanpaossa vanhemman velipuolensa luona juurikin sen pikkuveljen liian railakkaan elämäntavan vuoksi. Syksyllä hänen ei kuitenkaan tarvitsisi miettiä mitään sellaisia asioita. Hänellä olisi oma vuokrakämppä toivon mukaan jossain Manhattanin kupeessa eikä hänen tarvitsisi miettiä kuin oman itsensä hyvinvointia. Ai hitto, niitä kämppiä pitäisi varmaan alkaakin jo etsiä.
Ivyn tulevaisuus näytti valoisalta - jäi tosin nähtäväksi, että olisiko lähitulevaisuus myös yhtä valoisa. Ivy nimittäin todella halusi kansikuvatytöksi, mutta valitettavasti hänellä oli kilpailija. Raivostuttavan osaavan oloinen sellainen. Ivy mittaili jopa sen Junen ylävartaloa sen paidan vaihdon aikana. Ei kai paljoa eronnut Ivyn omasta. "Hyvä", Ivy totesi ehkä hieman vittumaisesti virnistäen. "Jos meidän yhteiskuva valitaan siihen lehteen niin täyty molempien osata hommansa. Pitää tälläsilläkin muotilehdillä joku taso olla." Ivy katsoi Junea arvostelevaan sävyyn. "Vai oletko sä eri mieltä?"
Connorin valmistellessa kuvauspaikkaa June oli lausunut ääneen selvän mielipiteensä kyseisestä miehestä. Ai että söpö. Suloista. "Ei tossa kyllä mitään erikoista ole", hän totesi, "mutta pakko sille silti on flirttailla." Ivy onnistui kyllä näyttämään kaikki huonot puolet Junelle itsestään sillä hetkellä. Connorille näytettiin tietenkin vain ne parhaimmat. Aina, jos mies käänsi katseensa heihin, Ivy loi huulilleen mitä kauneimman hymyn.
Sitten Connor vaikutti olevan valmis. Lopultakin, jos Ivyltä kysyttiin. "Kumpi haluaa aloittaa?" Hän kysyi. "Mä voin", Ivy heitti empimättä. Saisipa June siinä katsella kuinka ammattilaiset hoitivat homman. Niinpä Ivy käveli sinne kameran eteen ja odotti Connorilta ohjeita siitä, mitä hän tahtoi. Tuttua kauraa.
|
|
|
|
Mar 26, 2016 11:58:23 GMT 2
Post by Deleted on Mar 26, 2016 11:58:23 GMT 2
Jos June olisi tiennyt Ivyn ajatukset, hän olisi pitänyt sitä melkein hupaisana, kuinka paljon ne erosivat hänen omistaan. Hän ei oikeastaan edes tiennyt, miksi hitossa oli siellä - eihän hän oikeasti minkään lehden kanteen halunnut, tai ainakaan sellaisen lehden, jota ihmiset noin niin kuin ihan oikeasti ostivat ja sen jälkeen tiesivät, kuka hän oli ja miltä hän näytti. Ehkä se oli se syy, miksi hän oli siellä. June ei uskonut, että ketään ihan hirveästi kiinnostaisi, kuka sen lehden kannessa oli. Kansikuvatytön nimikin luultavasti lukisi pienellä präntillä jossain jos edes lukisi.
Mikä suunnattoman huojentava ajatus,
Ihan kuin June olisi ollut vähän teini-ikänsä traumatisoima, mitä sellaisiin julkisuusjuttuihin tuli?
Hitto, että Junea alkoi vähitellen ärsyttää se, mitä hänen kilpailijansa suustaan sillä aussiaksentillaan suolsi. Jos se olisi ollut missä tahansa muussa ympäristössä, June olisi jo siinä vaiheessa valmistellut viimeistä sarkastisen piilovittuilun pommia pudotettavaksi, jonka jälkeen häipyisi paikalta, mutta nyt ei auttanut kuin vetää nätti hymy naamalle ja pudistaa päätään vastaukseksi.
"En ole." Eri mieltä, siis. Sitten hän kohotti kulmiaan ja tavallaan vilpittömästi mutta kuitenkin ihan vähän vittuillen kysyi:
"Tää juttu taitaa olla sulle aika tärkeä, vai?"
Siltä Ivy ainakin vaikutti - tosin Junen mielestä tämä oli siinä vähän ristiriitainen. Tämä tuntui haluavan kanteen ainakin sen verran, että oli jättänyt käytöstavat kotiin, mutta sitten toisaalta tämä esitti sellaisia pieniä piikikkäitä kommentteja lehden tyylistä ja tasosta. Melko mielenkiintoista, oikeastaan. Kuka tuo nuori nainen oli ja mitä tämä oikein halusi? Siis kansikuvatytön paikan lisäksi.
June hymähti uudestaan Ivyn kommentille Connorista. Vai että ei kummoinen, mutta silti pakko flirttailla. June ei oikein käsittänyt moista ajatusmaailmaa........ no okei, käsitti hän. Sillä kertaa hän olisi kyllä voinut flirttailla Connorille ihan vain huvikseenkin ja ilman taka-ajatuksia. Tämä oli juuri sellainen unelmien poikamies, joka varmaan olisi vienyt hänet ensitreffeille johonkin hienoon ravintolaan, avannut oven, auttanut istumaan ja maksanut laskun ja sitten kantanut hänet kynnyksen yli asuntoonsa ja pannut häntä villisti eteisen seinää vasten. Ou jeah. Ehdottomasti kokeilemisen arvoista.
Sittenkin, että lopulta June löysi kaikista tapaamistaan miehistä ainakin yhden perustavanlaatuisen vian.
"Ehkä niin." June hymyili vinosti ja vähän häijysti päälle. Sillä tavalla, että sen kun flirttailet, mut se haluaa!!! Ihan varmana!!!!
Ivy halusi aloittaa sen itse kuvaamispuolen, ja June kohautti olkapäitään sen merkiksi, että se kävi hänelle. Se ehkä osoittautui lopulta huonoksi ideaksi - Ivy nimittäin oli siinä hommassa suorastaan huolestuttavan hyvä. Hitto. Entä jos hän itse olisi ihan käsi Ivyyn verrattuna? Hiton hitto.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Apr 3, 2016 11:03:39 GMT 2
Post by nepa on Apr 3, 2016 11:03:39 GMT 2
Oli se June sentään samaa mieltä siinä asiassa, että piti Ö-luokan muotilehdilläkin jokin taso olla. Tosin mistä sitä tiesi, vaikka siitä FU22:sta tulisi menestys. Ei sitä vielä osannut sanoa. Ivyn siis olisi käyttäydyttävä oikein nätisti juurikin sen takia. Jos FU22 tulisi menestymään kansainvälisesti ja Ivy olisi huonoissa väleissä koko saatanan lehden kanssa, olisi Ivyn tuleva journalistiura tuhoon tuomittu eikä hän todellakaan halunnut sitä. Ivyllä oli niin helvetin suuria suunnitelmia tulevaisuuttaan varten, ettei hän pilaisi sitä itse. Eikä hän varmastikaan antaisi sen vaaleapäisen muijan pilata hänen mahdollisuuksiaan menestyä.
Ivy vilkaisi Junea sivusilmällä tämän esittäessä jatkokysymyksen. "Jep", hän vastasi varmasti. "Nyki on kuulemma mahdollisuuksien paikka eli mä tartun jokaiseen vastaantulevaan sellaseen. En halua olla täysin tuntematon kun muutan tänne syksyllä."Ei hän tiennyt, miksi oli kertonut sen asian kyseiselle naiselle, mutta se oli onneksi ihan pieni juttu vain. Sellainen, ettei sillä ollut loppujen lopuksi mitään väliä. Tuskinpa June tekisi mitään ihmeellisempää sillä tiedolla. Ehkä vain vittuuntuisi vielä vähän enemmän siitä, että äärimmäisen vittumainen - tai pikemminkin sellaista esittävä - nainen muutti samaan kaupunkiin. Ivy oikeastaan toivoi sitä. Olisi hyvä, jos Junen vittuuntuneisuus loistaisi ihan kameroihin asti ja niiden läpi niin paljon, ettei tällä olisi mitään mahdollisuuksia.
Mitä enemmän Ivy kiinnitti huomiota Connoriin, sitä vähemmän hän tajusi Junen kiinnostusta kyseistä jätkää kohtaan. Eihän tässä ollut mitään erikoista. Connor vaikutti sellaiselta, ei Ivy edes osannut sanoa, mitäänsanomattomalta ja persoonattomalta tyypiltä. Kyllä miehen piti olla mies. Sellainen, että Ivyn polvet pettivät. Connor ei kyllä aiheuttanut sitten mitään reaktiota Ivyssä. Itse asiassa jopa June vaikutti mielenkiintoisemmalta kaikessa salaperäisyydessään. Ivy vilkaisikin tätä nopeasti.
Hurmaavan virneen Ivy vielä tarjosi Junelle ennen kuin siirtyi kameran eteen ja tarjosi Connorille poseerauksen jos toisenkin. "Pitäiskö meidän lähteä ehkä kahville tän jälkeen?" Ivy kyseli ihan häpeilemättömästi Connorilta siinä poseeraamisen välissä. "Haluaisin tietää vähän enemmän tästä lehdestä. Ja susta." Flirttaileva katsekin oli paikallaan. Samaisen ilmeen Ivy tarjosi kyllä Junellekin, tälle vielä lisäksi vinkkasi silmää ihan piruillakseen. Mustasukkaisuus varmasti aiheuttaisi tässä jotain reaktioita.
Vuoronsa loputtua Ivy käveli Junen luokse. Ennen hän tosin oli muistanut hymyillä Connorille mahdollisimman suloisesti. Kun kuvauspaikkaa laitettiin valmiiksi Junea varten, Ivy jäi seisomaan tämän vierelle. "No?" Hän kysyi. "Miltä näytti?"
|
|
