Some people just love drama but we don`t

Johnny oli tietenkin jäänyt seurailemaan hieman tarkemmin toista, tai ehkä tarkemmin hän oli jäänyt seurailemaan toisen reagointia hänen tekemisiinsä. Olihan Johnnykin tuntenut sen, kun hän oli siirtänyt toisen hiussuortuvia korvan taakse, niin hän oli hipaissut pienesti toisen poskea ohimennen. Toki se oli tuntunut miehen iholla, saanut jonkinlaisen hennon, melko hyvältäkin tuntuvan sähkön kulkemaan eteenpäin. Aavistuksen verran mies jännittyi, kun toinen oli painanut poskeaan kättä vasten. Miehen katse kuitenkin kertoi sen, ettei Lila ilmeisemmin ihan kokonaan ymmärtänyt tekevänsä siten.

"Ai aika hullua? Sanoisin että täysin hullua", mies naurahti varsin hyväntahtoisasti, samalla kun käsi oli hetkeksi jäänyt sivelemään toisen poskea. Lopulta kätensä kuitenkin laskettiin pois naisen poskelta ja pohdittiinhan sitä, että mihin se käsi voitaisiin laittaa. Lopulta se tyydyttiin laskemaan sängylle täysin tyhjän pantiksi ja toinen käsi oli tukemassa hieman miehen päätä ja saatettiin sillä vähän niskaansa krapsuttaa. Johnnyn oli pakko myöntää, että hän oli erittäin tyytyväinen siihen, että toinen ei ollut vielä karannut mihinkään siitä hänen viereltään. Sen annettiin myös näkyä katseessaan, kun sen annettiin hetkeellisesti kiertää Lilassa. Virne kasvoilla koreili varsin isosti, ja saatettiinpa kulmaansakin kohottaa huvittuneena, kun toisen kosketus tunnettiin rintakehällään. Kevyt naurahdus karkasi miehen huulilta. Johnny kohotti kättän sen verran, että sai asetettua sormensa naisen leuan alle. Hänen ei tarvinnutkaan kohottaa enää toisen katsetta omaansa kohti, kun toinen olikin tehnyt sen jo oma-aloitteisesti.

"Hmh. Kuulostaa varsin hyvältä ehdotukselta", hymähdettiin ja asentoaan korjattiin sn verran, että hän sai pienesti vedettyä toista lähemmäksi, jotta sai painettua huulensa toisen omia vasten, tällä kertaa kuitenkin varsin hellään suudelmaan. "Minun on kuitenkin huomautettava, ettei se ole oikein toiminut haluamalla tavalla", huomautettiin vinon virneen käväistessä huulilla, samalla kun suudelmasta erkaannuttiin. Katseensa harhaili hetken aikaa toisen kasvoilla, ennen kuin ne pysähtyivät Lilan silmien kohdalle. Suoraan sanottuna, Johnny ei edes tiennyt kuinka tosisaan oli toista enää yrittänyt vältellä. Totta kai hän olisi halunnut estää omia ajatuksiaan harhailemasta aina välillä Lilaan, mutta se oli alkanut tuntumaan kerta toisensa jälkeen mahdottomalta. Tilanne olisi totaallisen erilainen, mikäli toinen yhä edelleen tapailisi hänen veljeään, mutta koska asia ei näin ollut, saattoi Johnny ainakin omasta mielestään suhteellisen vapaasti tavata Lilaa. Ja he eivät todellakaan olleet suunnitelleet, että näin tulisi käymään useamminkin.

Niin no, Lila oli ainakin siinä asiassa ihan oikeassa, että ainakin he olivat yrittäneet. Ja ainakin Johnnyn tapauksessa hän oli yrittänyt niin pirun hyvin. Jos täät ei laskisi yrittämiseksi niin ei sitten mitään. Kuitenkin se yrittäminen oli ärsyttävällä tavalla epäonnistunut ja pahasti, sillä hän ei ollut edes onnistunut pitämään niitä sormiaan erossa Lilasta. Ehkä se jo itsessään kertoi jotakin kaksikon väleistä ja tietenkin siitä, että heidän pitäisi ehkä puhuakin hieman. Siis puhua ihan asiasta eikä vain niistä loppujen lopuksi hyvin merkityksettömistä asioista.
"Ihan rauhassa", mies hymähti kun toinen kysyi voisiko hän kysyä jotakin. Tietenkin mies oli huomannut toisen vakavoituneen katseen, ja se sai hänet kieltämättä hieman huolestuneeksi. Mitä toinen halusi kysyä häneltä? Toivottavasti ei ainakaan mitään sellaista, mihin Johnny ei osaisi edes vastata.

Toisen kysymys sai Johnnyn hieman hämilleen, siis ihan oikeasti. Olihan se totta, että toinen voisi varmasti soittaa jonkun muunkin hoitamaan niitä putkiongelmia, joten miksi siis soittaa aina hänelle? Olisihan Johnnykin varmasti voinut vedota töihin tai johonkin, keksiä edes jonkun verukkeen minkä vuoksi ei olisi päässyt naisen luokse. Sen sijaan toisen pieniin avunpyyntöihin suostuttiin muitta mutkitta, ilman pienintäkään epäröintiä.

"Niin.. tuota noin", tämä aloitti, hieraisten sitten niskaansa toisella kädellään. Olisihan se varmasti helppoa vain sanoa, että noh, ruvetaan tästä lähtien sitten välttelemään ihan oikeasti toistemme seuraa, poistetaan vaikka sitten numerot puhelimista jos se helpottaisi, mutta ei hän halunnut naista kokonaankaan menettää. Tämä huokaisi hieman siirtäen katseensa hetkeksi kaunottaresta kattoon. Ei tällaiset keskustelut olleet häntä varten suunniteltuja, mutta joskus nekin täytyi kuitenin käydä läpi. Katse palautui kuitenkin takaisin Lilaan, ja toisen sormet toisen leuan alta etenivät hitaasti naisen hiuksille, joita siveltiin pienesti. "En tiedä kuuluuko minun myöntää tätä... mutta minä suoraan sanottuna en edes haluaisi yrittä vältellä sinua"

Ei, Lila ei nyt varmana ymmärtänyt mitä hän haki lauseellaan. Hän ei halunnut vältellä toista, mutta se johtui ihan jostakin muusta syystä, kuin sen olisi kuulunut. Hänen olisi kuulunut haluta olla välttelemättä toisen kanssa sen takia, ettei hän tuntenut toista kohtaan mitään sen erityisempää ja nämäkin välit pitäisi mahdollisimman pian katkaista. Ehkä se olisi onnistunut silloin ensimmäisen sänkykerran jälkeen, tai ehkä toisenkin, mutta tätä nyt oli jatkunut aivan liian pitkään että se enää onnistuisi. Ja jostakin syystä pelkkä ajatuskin siitä, että hän joutuisi luopumaan kokonaan Lilasta toi epämiellyttävän tunteen miehen ympärille. Jeesus sentään.

Toki välttely oli kaikille parhaaksi. Eihän tässä mitään muuta ajateltukaan kuin muita ja siinä se idea juuri piilikin. Kaksikko oli nimenomaan ajatellut muita ennen itseään. Jos he olisivat ajatelleet ensin itseään ja sitten muita, kyseinen lause olisi kaukana totuudesta. Vaistomaisesti Johnny meni kuitenkin nyökäyttämään sitä hiivatin päätään. Jatkuisiko tämä sitten ihan näin? Välttelemisen yrityksenä, joka päättyi aina harvinaisen surkeisiin tuloksiin; se epäonnistui joka helvetin kerta. Mikäköhän oli tainnut olla heidän ennätyksensä tälä hetkellä välttelemisessä? Suoraan sanottuna Johnny oli tippunut kärryiltä jo aikoja sitten. Tummatukkainen kaunotar päästettiin tietenkin otteestaan siirtymään hieman kauemmaksi ja vaistomaisesti mies itsekin korottautui kyynerpäidensä varaan, jääden tutkailemaan Lilan olemusta. Oliko hän sanonut tai tehnyt jotakin, mikä oli saanut toisen karkaamaan siitä hänen ulottuvistaan? Johnny päätti kuitenkin odottaa ihan kärsivällisesti, sillä Lila ei kuulunut niihin, jotka olisivat vain tuppisuuna tai eivät muuten jatkaisi keskustelua sen jälkeen, kun se oli muuttunut epämiellyttäväksi.

Se, mitä Lila meni sitten ehdottamaan tulikin sitten ihan täysin puun takaa. Ei Johnny ollut edes osannut epäillä mitään tuollaista liikuvan itseään nuoremman mielessä, mutta... eipä se kovin huonolta idealta kuulostanut. Tietenkin siihen mieleen tuli saman tien hänen perheensä ja se, miten nämä mahtaisivat reagoida siihen, että jos heille nyt joskus tulisi jotakin vakavampaa?
"Oletko ajatellut tuon.. no vakavempana? Vai miten? Älä ymmärrä minua väärin, minulla ei olisi mitään sinua vastaan... missään tapauksessa, mutta ainoa mikä laittaa minut miettimään asiaa hieman pidemmälle kuin vain meihin kahteen, on sukuni. Ben tuskin hyppisi innosta jos kuulisi, että meillä kahdella on jotakin"

Johnny olisi halunnut sanoa Lilalle, ettei häntä kiinnostanut kenenkään muun mielipide kuin Benjamin, mutta todellisuudessa hän oli huolissaan aika monen muunkin mielipiteistä. Äidistään nyt ei edes puhuttaisi. Oikeastaan Johnny joutui kyllä myöntämään, että oli hieman huolissaan entisen vaimonsa mielipiteestä myöskin, sillä se kuitenkin vaikutti hyvinkin paljon siihen, että koska ja miten hän saisi tavata tyttäriään. Siis niitä nuorempia. Luojan kiitos yksi oli jo täysi-ikäinen, vaikka se olikin tuonut mukanaan omat ongelmat.

Vanhin Savage naurahti pienesti toisen sanoille siitä, ettei sen tarvitse olla mitään vakavaa. Häntä tietysti alkoi tässä vaiheessa kiinnostamaan, että sanoiko Lila sen vain sen takia, ettei Johnny tyrmäisi tätä ideaa heti kättelyssä, vai oliko se samainen pyörinyt naisen omassa mielessä? Mutta siinä toinen oli osunut hemmetin oikeaan, ettei tämä välttely nyt oikein toiminut. Se nyt oltiin todettu tämän illan aikana varmaan miljoona kertaa -niin kuin niillä edellisilläkin kerroilla se oltiin todettu. Johnny kohotti hieman toista kulmaansa Lilan naurahduksen johdosta, sillä hän ei ollut ihan varma oliko se iloinen vai surullinen, vai jotakin siltä väliltä? Miksi naisten piti joskus olla niin kovin.. no monimutkaisia? Loppujen lopuksi Johnny ei ollut ihan varma miten Benjamin tulisi reagoimaan, mikäli hän saisi kuulla isoveljensä iskeneen silmänsä tämän entiseen naiseen. Toisaalta, Benjaminin sietäisi olla ihan tyytyväinen, sillä tämä nyt kuitenkin tiesi ainakin suurin piirtein, miten hän kohteli niitä naisia. Joten eihän siinä mitään marmattamista olisi. Tavallaan hän kuitenkin ymmärtäisi senkin, että jos se pikkuveli olisikin kaksikon suhdetta vastaan täysillä. Kieltämättä, ei hänkään innosta hyppisi jos joku nuoremmista veljeksistä pokaisi hänen entisen vaimonsa. Ajatuskin sai miehen irvistämään pienesti. Yep, ei helvetissä. Tilanne oli kuitenkin täysin eri, hän oli ollut sentään naimisissa.

Ajatukset kuitenkin katkesivat saman tien, kun tämä huomasi nuoremman liikkuvan takaisin hänen luokseen. Se irvistys muuttui kuitenkin samassa kevyeksi virneeksi, kun toinen oli siirtynyt hänen syliinsä hajareisin. Ehdottomasti tästä ei olisi mitään valittamista. Vaikka mies nyt yrittikin pitää katseensa toisen niissä ihanan sinisissä silmissä, oli miehen kyllä pakko myöntää, että se katse saattoi välillä hairahtaa naisen kropalle. Katse oltiin juuri kohotettu takaisin naisen omiin, kun se suudelma tunnettiin huulillaan, johon sitten vastattiinkin. Sormillaan mies siveli kevyesti naisen paljasta kylkeä, hymähtäen pienesti toisen kysymykselle. Suudelmasta kuitenkin erkaannuttiin ja katsahdettiin tällä kertaa ihan toisen silmiin.
"... Miltä sinusta tuntuisi jos.. annettaisiin vain mennä? Katsotaan mihin se johtaa, ja jos se johtaa johonkin vakavempaan, niin ei siinä sitten mitään", mies ehdotti vinon hymyn käväistessä huulilla. Jos häneltä kysyttäisiin, niin hänen mielestään idea oli suorastaan loistava. He voisivat kokeilla tätä heidän.. juttuaan ja jos se näyttäisi vihreää valoa, niin antaa mennä vain. Se suku tulisi vain olemaan ongelma, ja Savage tiesi sen kyllä pirun hyvin. Hän ei kuitenkaan jaksanut vaivata sillä kauheasti enempää päätään, kuin oli tarvis. Nyt oli liian aikaista siihen ja hän ei todellakaan olisi nyt kysymässä kenenkään mielipidettä asiaan. Jos se tulisi jossakin vaiheessa ilmi, niin sitten sitä voitaisiin pohtia.