member rank
Porvaristo
Discord name
|
Mar 26, 2016 21:46:16 GMT 2
Post by jenni on Mar 26, 2016 21:46:16 GMT 2
Joulua vietettäisiin seuraavana päivänä, perjantaina. Sean oli tullut Dallasiin torstaina iltapäivällä ja suunnannut lentokentältä suoraan äitinsä luo maaseudulle. River ja Aaron olivat jo kokoontuneet sinne auttelemaan äitiään joulukiireissä. Se joulu tulisi olemaan kaikin tavoin erilainen: se oli ensimmäinen laatuaan ilman isää. Äiti vaikutti kuitenkin olevan yllättävän hyvällä tuulella. Tosin River kyllä mutisi Seanille hieman tämän saapumisen jälkeen, kuinka äiti taatusti piilotteli suruaan. Olihan äiti ihan hyvin toipunut pahimmasta suruajasta, mutta kaipa suru kolkutteli jossain takaraivossa nyt, kun oli niinkin iso perhejuhla kyseessä kuin joulu. Carol muisti kuitenkin varmaan kolmatta kertaa puolen tunnin sisään huokaista, kuinka ihanaa oli, kun hän oli saanut kaikki poikansa kanssaan viettämään joulua. Vaikkei Seanilla ollut mitään hinkua viettää Dallasissa kuin joulunpyhät, päätti hän silti äitinsä mieliksi olla mahdollisimman paljon perheensä seurassa senkin vähäisen ajan. Tosin heti saapumistaan seuraavana iltana Sean oli kyllä ajatellut lähteä käymään Maeven ja Juniorin luona. Sean oli nimittäin iltapäivällä soittanut Maevelle. He olivat sopineet, että hän voisi tulla käymään iltaisella. Sean oli käynyt ostamassa joululahjan jo New Yorkissa – oli jopa hyödyntänyt lelukaupan paketointipalvelua ja saanut näin ollen lahjan kauniiseen lahjapaperiinkin. Olihan se tietysti ollut mukavaa maksaa moisesta asiakaspalvelusta niinkin nätille tytölle, kuin siinä paketointipisteellä olikin ollut. Okei, se tyttö oli ollut korkeintaan jotain 19-vuotias, mutta kuitenkin. Joka tapauksessa, Sean oli aikansa seurustellut torstaina päivällä äitinsä ja veljiensä kanssa, kunnes iltakahdeksan aikaan oli hypännyt äitinsä auton kyytiin ja lähtenyt huristamaan kohti Maeven, Jamesin ja Juniorin kotia. Matkaa ei ollut kyllä juuri nimeksikään, ja varsin nopeasti Sean oli kurvannut tuttuun pihaan. Pihalla oli vain yksi auto, ja Sean tunnisti sen Maeven omaksi. Eikö James ollut kotona? Ei se kyllä sinänsä Seania haitannut, ottaen huomioon, mitä hänen ja Maeven välillä oli aiemmin syksyllä tapahtunut – siis silloin, kun Sean oli ollut käymässä Dallasissa isänsä muistotilaisuuden vuoksi. Tosin Seanista kyllä tuntui, että se tilanne oli unohdettu tyystin, koska mitään vastaavaa ei ollut tapahtunut sen koommin. Ei sillä, että Sean olisi moista kaivannut, mutta … Olihan Maeven läheisyys tuntunut pitkän ajan jälkeen hyvältä. Enemmän kuin hyvältä. Sean avasi turvavyönsä ja nappasi Juniorin lahjan pelkääjänpaikalta. Sitten hän hyppäsi ulos autosta lahja kainalossaan ja läimäisi auton oven kiinni. Auton valot välähtivät, kun mies lukitsi kauko-ohjaimella sen ovet ja lähti astelemaan kohti ulko-ovea, jonka viereisestä ikkunasta kajasti valoa. Maeve näytti yhtä hyvältä. Sean ei ollut ehtinyt kauaakaan odottaa oveen koputuksen jälkeen. Kohteliaisuuttaan Sean oli nimittäin koputtanut oveen ovikellon soittamisen myötä, sillä kello lähenteli jo puolta yhdeksää ja Junior olisi varmasti jo nukkumassa tulevan jännittävän päivän takia. ”Hey. Is he already sleepìng?” Sean kysyikin heti, kun seisoi vielä ulko-ovella. Sitten hän kuitenkin ojensi pakettia Maevelle. ”This is for him. I can call him tomorrow and wish merry Christmas. Or maybe we could meet the day after tomorrow?” Sean puheli siinä ovensuussa, ajatteli tietenkin, että Maeve ja James haluaisivat huomenna viettää joulua vain perhepiirissä, korkeintaan Maeven lapsuudenperheen kanssa. Sean oli jo toteamassa, että voisi siitä jo lähteä, kun Maeve hieman yllättävästi pyysi häntä lasilliselle. Sean rypisti otsaansa ja vilkaisi takanaan näkyvää autoaan. Hän oli kyllä sillä liikenteessä, mutta toisaalta ei kai yksi lasillinen … Matkakin oli niin lyhyt. ”Well … Why not? Where is he, by the way?” Sean uteli kuin ohimennen, kun sitten lopulta astui peremmälle ja veti oven hiljaa kiinni perässään. ’Hänellä’ hän tietenkin viittasi Jamesiin. |
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Mar 26, 2016 22:52:19 GMT 2
Post by julle on Mar 26, 2016 22:52:19 GMT 2
MAEVE’S OUTFITJoulu. Voi kuinka Maeve rakastikaan kyseistä juhlaa. Jouluna sai viettää mielettömän paljon aikaa läheisten kanssa, koristella kaikki paikat niin ylitseampuvasti kuin vain saattoi ja lahjojenkin paketointi oli varsinaista juhlaa Maevelle. Cardwellit olivat sopineet viettävänsä joulun heidän vanhempien luona, sillä tuonne oli kaikkein helpointa kokoontua. Etenkin kun Evan tuli New Yorkista saakka Dallasiin ja he muut asuivat jo valmiiksi Dallasissa. Maeve oli myös luvannut käyvänsä Thompsonien luona, sillä hän halusi Juniorin näkevänsä myös isänsä puoleisia sukulaisia ja etenkin isoäitiään, jonka arkeen tuo pieni poika toi valoa suunnattoman paljon. Hän pystyi vain kuvittelemaan Thompsonien kokeman menetyksen ja surun, joka saattoi vallita tällaisina aikoina. Sitä suuremmalla syyllä Maeve oli kiitollinen omasta perheestään ja siitä kuinka sai viettää heidän kanssa aikaa näinkin iloisissa merkeissä. Harmillisesti James ei taas kerran päässyt paikalle. Tosin Maeve ymmärsi. Jamesilla oli oma perhe Seattlessa, joiden luona hän halusi käydä aina joulun alla. Asuessaan Dallasissa Maeven kanssa ja matkustellessaan työnsä vuoksi, hän näki todella harvoin perhettään. Totta kai hän olisi halunnut paremman puoliskonsa olevan luonaan jouluna mutta… Minkäs tilanteelle mahtoi. Maeve oli jo melko lailla tottunut Jamesin poissaoloon. Tosin saattoi vain olla parempi, ettei James ollut jouna paikalla. Etenkin kun Seankin oli kuulemma tulossa jouluksi Dallasiin. Maeve tunsi edelleen syyllisyyttä siitä mitä hänen ja Seanin välillä oli aikaisemmin tapahtunut ja luojan kiitos he olivat hillinneet toisensa New Yorkissa. Silloin he olivat vain keskittyneet heidän upeaan poikaansa ja hänen synttäreihin. Ei mihinkään muuhun. Ja aivan kuten Sean oli luvannut, hän oli saapunut Dallasiin ja kaksikko sopi miehen tulevan tilalleen illalla. Junior oli luultavasti jo siihen aikaa nukkumassa kun Sean saapuisi mutta… Ehkä se ei haitannut. Heidän poikansa oli tosissaan tuolloin jo nukkumassa, jolloin Maeve oli jatkanut lahjojen paketoimista – avattuaan sen ohella myös pullon punaviiniä. Tämä joulu oli myös siitä hyvin erityinen, kun luokseen oli aikaisemmin päivällä pöllähtänyt Coco niminen nainen. Okei, Maeve oli joskus päiviä aikaisemmin puhunut tuon naisen kanssa puhelimessa, mutta tuntematon hän silti oli. Suurin järkytys oli kuitenkin ollut se, että kyseisellä naisella oli noin 11 vuotias tytär – Grace, jonka isä veljensä Evan kuulemma oli. Siinä vasta olikin sulattelemista ja vielä tuntia aikaisemmin kyseinen parivaljakko oli ollut Maeven luona. Evan oli lopulta vienyt Cocon ja Gracen hotelliin. Varsin tapahtumarikas joulu, voisi sanoa. Paketoimisen ohella Maeve lopulta kuitenkin näki tilalleen kääntyvät ajovalot, olettaen automaattisesti paikalle saapuvan auton olevan Seanin. Hän laittoi viimeisen teipin pakettiin ja otti huikan viinilasistaan, ennen kuin lähti eteistä kohti. Sean ehti sen aikana jopa koputtaa ovea ja eteiseen päästyä, Maeve avasi hymyillen ovelle miehen. ” Yeah I’m sorry… He wanted to go early to bed, that tomorrow would come quicker.”, Maeve pahoitteli, ottaen nyt Seanin ojentaman lahjan vastaan. Hän ravisti sitä kevyesti, ollen tietenkin itsekin utelias, mitä Sean oli heidän pojalleen ostanut. luultavasti jotain kallista ja prameaa… Sellainen Sean oli, etenkin kun pojastaan oli kyse. ” That sound’s good. You can also come visit to my parent's house. We are spending Christmas there because Evan will be there too… And Coco and Grace.”, Maeve puheli hymyillen Seanille, muistaen juuri ettei toinen luultavastikaan ollut vielä tietoinen veljensä lehtolapsesta. ” Do you want to come inside for a drink? James isn’t home and I have something to tell you.”, Maeve huomasi ehdottavansa ja avasi kysymyksensä myötä ulko-ovea enemmän auki, kehottaen näin Seania tulemaan vain rohkeasti peremmälle. Onneksi he välttyivät sen suuremmilta taisteluilta, kun Sean lopulta suistui ja asteli peremmälle, jolloin Maeve sulki ulko-oven varovaisesti kiinni. Ihan Juniorin unien vuoksi. ” Seattle. With his family.”, Maeve ymmärsi heti mistä Sean puhui ja lähtikin nyt edeltä keittiöön. Keittiössä hän otti yhden viinilasin lisää ja laski sen Seanin eteen, täyttäen tuon lasin ja samalla myös omansa. ” I don’t know if you have already heard but… Evan also has a love child.”, Maeve kertoili huvittunut hymy huulillaan. Olihan se huvittavaa – etenkin kun Evan oli luultavasti laittanut isoveljen tavoin Seanin koville tuon isyydestä. Sean oli kuitenkin hoitanut isänvelvollisuutensa hyvin, huolimatta siitä että asui todella kaukana pojastaan. ” Grace. She is 11 years old. Sweet little girl. She get along well with Junior.”, hän lisäsi, ennen kuin nosti viinilasin huulilleen ja naukkasi punaviinistään pienesti. Seuraavaksi hän meni Seanin viereen ja nousi istumaan tuon viereiselle baarijakkaralle. ” But how was your trip? Did you already see your mother and brothers?”, Maeve ajatteli vaihtavansa puheenaihetta toisaalle, ettei Sean vain saanut liikaa iloa irti veljensä lehtolapsesta. Samalla hän muisti taas kerran kuinka tämä oli Seanin ja hänen perheensä ensimmäinen joulu ilman heidän isää. ” I can only imagine how difficult this time is for you and your family…”, Maeve sanoi ja soi Seanille nyt myötätuntoisen hymy, ennen kuin laski hetkeksi kätensä miehen käden päälle. Hän silitti varovaisesti peukalollaan Seanin kämmenselkää, vetäen lopulta kätensä takaisin viinilasin varteen kiinni.
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Mar 27, 2016 11:34:12 GMT 2
Post by jenni on Mar 27, 2016 11:34:12 GMT 2
”Wait, what? Did my son gone early to bed of his own free will?” Seanin oli pakko olevinaan jäädä pohtimaan kyseistä asiaa pidemmäksikin aikaa, kunnes hän naurahti. Ehkäpä tuo kyseinen hänen poikansa tulisi olemaan isäänsä viisaampi tapaus – Sean kun oli tavannut raivota suunnilleen aina, kun piti lähteä nukkumaan, olisihan se nyt ollut aina paljon kivempaa jäädä valvomaan. Onneksi Maeve kuitenkin puheli jo niistä joulusuunnitelmista, joskin naisen mainitessa joidenkin Cocon ja Gracen nimet, rypistyi Seanin otsa hienoisesti. Sellaisista nimistä hän ei ollutkaan vielä kuullut? Ei hän ehtinyt kyllä asiasta kysyäkään ennen sitä Maeven tarjoamaa lasillista, ja toden totta, Sean oli päätynyt ottamaan tarjouksen vastaan.
Hän asteli Maeven perässä keittiöön, istuutui korkean pöytätason ja sen äärellä olevalle baarijakkaralle. James oli kuulemma Seattlessa perheensä luona joulua viettämässä. Maevelle mahtoi olla rankkaa, kun oma suku oli Dallasissa ja miesystävän puoleinen taas toisella puolen maata Seattlessa asti. No, eipä se kyllä Seanin ongelma ollut, joten hän vain nyökkäsi pienesti päätään. Hän sai pian eteensä lasillisen punaviiniä, minkä vuoksi hän lausuikin pikaisen kiitoksen Maevelle ennen kuin haistoi kevyesti lasinsa sisältöä ja siemaisi sitten ensimmäisen maistiaisen viininpunaista juomaa. Onneksi hän oli saanut nielaistua sen hörpyn, sillä viinit olisivat taatusti lentäneet hänen suustaan Maeven seuraavan paljastuksen myötä. Evanilla oli lehtolapsi? ”What the fuck”, Sean puuskahti eikä voinut olla peittelemättä huvittuneisuuttaan. Okei, hänelle oli vähän aikaa sitten paljastunut ihan samanlainen asia omalla kohdallaan, mutta silti! Vastahan Evan oli käynyt vittuilemassa hänen toimistollaan Manhattanilla … Voi kunpa vain Sean olisi jo silloin tiennyt toisen jälkikasvusta! Siinä sitä olisi päästy vittuilemaan takaisin oikein kunnolla.
”Eleven years old? Huh, she’s almost a teenager. Good luck, Evan”, Sean pudisteli päätänsä, joskin yhä hieman epäuskoisen huvittuneena. Junior oli sentään rehellisesti vielä ihan lapsi, vaikkei tämäkään mikään taapero enää ollut. Seanista oli kuitenkin ihan mukavaa, että Juniorilla oli jo selvästi oma tahto ja omat mielipiteet, ja kaiken lisäksi poika teki tarpeensakin jo ihan itse. Se tästä koko hommasta vielä olisi puuttunut, jos skidi olisi ollut vieläkin kaikesta riippuvainen sylivauva.
Sean hiljeni hetkeksi, kun Maeve kyseli hänen matkastaan kotiseuduille ja mietiskeli Thompsonien vaikeaa tilannetta ilman Steveniä. ”They are okay. Well, mother is pretending to be fine but River said me very quickly that this is kind of hard to her – and I saw it, too”, Sean myönsi. Hänellä ei ollut vaikeuksia puhua asioista avoimesti Maevelle. ”But don’t you worry about it. I know she is happy to have us here over holidays”, mies jatkoi ja vilkaisi Maeven kättä kämmenellään. Sen jälkeen Sean nosti katseensa Maeven silmiin, katselikin niitä hetken, kunnes laski katseensa ja siemaisi kevyesti viinilasistaan. Hän rykäisi pienesti. ”I hope he likes his gift”, Sean totesi hetken päästä. Paketissa oli iso, monimutkainen Lego-rakennussarja, joka oli maksanut hienoisesti. Ikäsuositukseltaan setti taisi olla vähän Junioria vanhemmille, mutta olisipahan lahjassa ainakin tekemistä tälle. Sean oli aika varma, että Junior jaksaisi puuhastella lahjansa parissa pidempäänkin kuin vain joulunpyhien ajan.
Heidän kummankin viinilasit tuntuivat tyhjenevän yllättävänkin nopeasti. Maevelle ei näköjään tuottanut ongelmia tarjota toistakin lasillista Seanille, joka ei tosin hänkään vastustellut. Ehkä pari sekuntia ajatukset kävivät pihalla nököttävässä autossa, mutta paskat, hänhän oli käytännössä katsoen lähtenyt lomalle. Teki ihan hyvää ottaa pari lasillista viiniä. Maevekin vaikutti vähän yksinäiseltä, joten periaatteessa Sean teki hyvän teon tarjoutuessaan juttuseuraksi naiselle. ”How are you by the way?” Sean kysäisi pienen hiljaisuuden jälkeen, kun oli taas ottanut siemaisun viinistään. Mies antoi katseensa vaeltaa ympäri keittiötä, kunnes palautti sen takaisin Maeveen. Toinen näytti törkeän hyvältä, niin kuin aina, eikä Sean voinut estää ajatustensa harhailua siihen elokuiseen iltaan. ”What does your brother think about her daughter?” mies kysäisi hetken päästä, kun yritti pitää äskeiset ajatukset loitolla ja ajatteli, että Evanin surkuhupaisan tilanteen ajatteleminen auttaisi asiaa.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Mar 27, 2016 14:17:11 GMT 2
Post by julle on Mar 27, 2016 14:17:11 GMT 2
Cocossa ja Gracessa oli sulattelemista kullekin. Olihan Maevekin hiukan järkyttynyt siitä ensimmäisestä soitosta jonka Coco oli hänelle suonut. Evan. Lehtolapsi. 11 vuotta. Siinä oli paljon asioita, jotka tulivat kaikille järkytyksenä. Hänen ja Seanin tilanne oli onneksi erilainen. Ainakin Juniorin iän suhteen. Hän oli vasta kahdeksan vuotias, joten Juniorilla oli ehkä aavistuksen helpompi tutustua isäänsä. Junior jo tunsikin isänsä perheen, joten Seanin ei ollut luultavasti siitä syystä myöskään vaikea tutustua poikaansa. Oli miten oli, tilanne oli sen vakavuudesta huolimatta myös huvittava. Ainakin Maeven mielestä. “Yeah, but Grace is sweet little girl.”, hän sanoi hymyillen Seanin sanoille. Grace oli tosissaan herttainen tyttö ja tullut mainiosti toimeen Juniorin kanssa. Sean saisi luultavasti myös jonain päivänä tavata Evanin tyttären, kunhan Evan saisi asiat hoidettua. Olihan heidän vielä tehtävä isyystesti, jotta asia varmistuisi. Maevesta vain tuntui siltä, ettei Coco valehtelisi. Hän vaikutti rehelliseltä naiselta mutta toisaalta… Ainahan ulkokuori voisi pettää.
Maeve katseli Seania nyt hiukan tarkkailevasti. Hän halusi osoittaa miehelle kaiken tukensa, sillä joulu oli varmasti Thompsoneille raskasta aikaa. Hänestä itsestäänkin tuntui pahalta ajatus siitä, jos joutuisi jonain päivänä viettämään joulun ilman isäänsä. “Thankfully your mom is strong person.”, Maeve tokaisi hymyillen, katsellessaan vielä hetken Seania, ennen kuin vei viinilasin huulilleen. Samaan aikaan hän irroitti kätensä Seanin omasta. Se oli ollut ehkä hiukan epäsovelias siirto, kaikesta tapahtuneesta johtuen, mutta ei Maeve voinut sille mitään. Tietenkin hän oli huolissaan Seanista ja hänen perheestään. Erityisesti kuitenkin Seanin jaksamisesta. Kaiken sen lisäksi Seanissa oli edelleen se jokin, joka veti Maevea puoleensa. Onneksi näin selvin päin Maeve ei kuitenkaan antanut sen vaikuttaa häneen. “I'm glad you're here.”, Maeve sanoi hymyillen. Heidän katseensa olivat kohdanneet hetki sitten ja tilanne oli jopa jännittynyt hetkeksi, mutta onneksi Seanin rykäisy poisti sen jännityksen heidän väliltään. “He is always loved your presents. You pamper him too much…”, hän moitti, hyväntahtoinen hymy kuitenkin huulillaan. Kyllä Maeve ymmärsi miksi Sean osti niin hintavia lahjoja pojalleen. Tottakai hän halusi saada kiinni menetetyn ajan, minkä Maeve oli vienyt häneltä salaamalla asian.
Viinilasien tyhjennyttyä, Maeve laskeutui baarijakkaralta alas ja meni hakemaan puolillaan olevan pullon. Hän kaatoi ensiksi oman lasinsa täyteen, ennen kuin katsoi Seania kysyvästi pullon kanssa. Ei toinen selvästikään laittanut asialle vastaan, joten Maeve kaatoi miehen lasin täyteen ja palasi istumaan baarijakkaralleen. “I’m fine… The ranch is running and everything is good. I think. Maybe I'm a little bit lonely when James is gone and we live mostly alone with Junior.”, Maeve myönsi sen sitten ääneen. Hän oli yksinäinen. Helvetti soikoon kuinka hän tunsikaan olonsa yksinäiseksi näin isolla tilalla. Toki perheensä oli lähellä ja he kävivät päivittäin Oak Valley Stablella mutta silti… Jamesin ollessa niin paljon poissa mitä hän oli, Maeve tunsi itsensä väistämättä yksinäiseksi. Puheen aine oli onneksi kääntänyt takaisin Evaniin ja hänen surkuhupaisaan tilanteeseen. Tai no, Maeve uskoi Seanin olevan vain huvittunut veljensä tilanteesta. “ Actually I do not know… They were here talking about it an hour ago. They went to the hotel just before you came.”, Maeve totesi nyt itsekin huvittuneesti hymyillen. Onneksi Evan oli lähtenyt tilalta ennen Seanin saapumista. Siitä vasta olikin tullut mielenkiintoista kun veljensä olisi nähnyt Seanin luonaan. Maeve nimittäin tiesi, ettei Evan ollut Seanin suurin fani tässä maailmassa… “I think Evan is shocked. Like you before.”, hän lisäsi, ennen kuin otti varovaisen huikan viinilasistaan.
“Sean… I’m really sorry about everything”, Maeve sanoi pitkän hiljaisuuden jlkeen ja tuijotti vielä hetken eteensä, ennen kuin käänsi katseensa Seaniin. “I should’ve told you earlier… About Junior.”, hän tarkensi nyt mistä pyysi anteeksi. Totta kai viinillä oli hiukan osuutta asiaan, mutta kyllä Maeve todella oli pahoillaan siitä että oli salannut asioita mieheltä. Kuten tuon pojan, joka oli vielä nimettykin hänen mukaansa. “If you want, we can go and leave your gift in his room. He is a sound sleeper so… He doesn’t wake up. I think.”, Maeve ehdotti hetken päästä ja viittoi portaikkoa kohti. Ainakin Sean näkisi poikansa jos ei muuten. Sen suuremmin mies ei laittanutkaan vastaan ajatukselle, joten viinilasin kanssa Maeve lähti johdattelemaan miestä yläkertaan, Juniorin oven luokse. Ovi oli aavistuksen raolla, joten Juniorin huoneessa olevan yö valon vaimea kajastus näkyi huoneen ulkopuolelle. Maeve avasi huoneen ovea varovaisesti. “Go put it on his bedside table.”, hän kehotti ja tuuppasi miehen nyt peremmälle huoneeseen, jääden itse kuitenkin huoneen ulkopuolelle. “Well how about that, it wasn’t so terrible, huh? Sound sleeper, just like his dad.”, Maeve kuiskasi ja hymyili Seanille lämpimästi, kun tuo asteli takaisin käytävälle.
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Mar 28, 2016 10:15:25 GMT 2
Post by jenni on Mar 28, 2016 10:15:25 GMT 2
Seanin teki tiukkaa kuunnella, kuinka Maeve valitteli olevansa yksinäinen tilalla, kun Jameskin oli niin paljon poissa. Tai no, ei nainen nyt varsinaisesti valittanut, itsehän Sean oli kysellyt tämän kuulumisia ja jos niihin kuulumisiin kuului yksinäisyydentunne, niin sitten kuului. Ikävältä sellaista vain tuntui kuulla. Varsinkin, kun se heidän elokuinen yhteinen yönsä oli jäänyt kummittelemaan Seanin mieleen – tai ainakin se oli tämän visiitin myötä palannut kummittelemaan. Toivon mukaan silloin Maeve ei ainakaan ollut tuntenut itseään yksinäiseksi. Sean ei nimittäin ainakaan ollut. Päinvastoin – kaikkea muuta. Sean siemaisi viinilasistaan, eikä voinut kuin nyökätä pahoittelevaisesti Evanin puolesta, kun Maeve tuumasi veljensä olleen ehkä lähinnä shokissa tytäruutisesta kuultuaan. ”Well, can’t blame on him for that”, Sean tokaisi ja muisteli hetken aikaa sitä hetkeä, kun hän itse oli saanut tietää Juniorista. Jep, hän ei todellakaan voinut syyttää Evania siitä, että tämä oli saanut jonkinmoisen slaagin tämän Coco-nimisen naisen mukanaan tuomista uutisista.
Maeve päätti yhtäkkiä alkaa pyytelemään anteeksi. Aluksi Sean katsoi otsa hieman rypyssä toista, kunnes vain pudisteli päätään ja siemaisi lasistaan. Hänen mielestään he olivat jo puineet ne asiat läpikotaisin. Ehkä Sean oikeastaan edes jaksanut enää vaahdota siitä. Maeve oli ehkä tehnyt jokseenkin paskamaisesti, mutta mennyt oli mennyttä. Junior oli mukava nassikka, eikä Seanista ollut oikeastaan yhtään hassumpaa tutustua poikaansa ja viettää aikaa tämän kanssa. ”It’s okay, Ellie. Don’t worry”, Sean sanoi ja vei kätensä vuorostaan tämän kädelle hetkeksi. Irrotti kyllä otteensa melkein saman tien. Hetimmiten oli Maevekin ehdottamassa, josko Sean tahtoisi itse viedä lahjan Juniorin huoneeseen. Siinä missä Maeve otti viinilasinsa mukaan, Sean hörppäsi omansa pohjalla olevat viininloput kurkkuunsa ja jätti lasin tiskipöydälle. Hän nappasi lahjan kainaloonsa ja lähti Maeven perässä yläkertaan; ensin portaisiin ja sitten hieman hämärään käytävään.
Sean kurkkasi oikeaan huoneeseen Maeven ohjattua heidät sinne. Hänestä tuntui typerältä alkaa höpisemään mitään nukkuvalle pojalle, joten hän vain piti katseensa tiukasti Juniorissa, kun käveli kohti sängyn vierellä olevaa yöpöytää. Lopulta Sean sai aseteltua paketin siihen. Junior näytti olevan täydessä unessa. Sean oli jo lähtemässä huoneesta, kun hän oli kompastua johonkin lattialla olevaan esineeseen – Luojan kiitos hän sai pidettyä tasapainonsa ja sen vuoksi tuli puoliksi parilla loikalla ulos huoneesta. ”He should learn how to put things back on their own places – I was almost stumbling over something”, Sean naurahti hiljaa ja oli jo lähdössä vahingossa väärään suuntaan hämärällä käytävällä. Kun hän kuitenkin kääntyi takaisin Maeveen päin, olivat he kirjaimellisesti törmätä ja vaistomaisesti Sean nappasi Maevea kevyesti käsivarresta. He jakoivat siinä varsin … Läheisen hetken ja varsinkin katsekontaktin.
Ei se hetki oikeasti varmaan kovin kauaa kestänyt, mutta Sean ei kerta kaikkiaan voinut hillitä itseään, vaan oli siinä samassa jo huomannut painaneensa huulensa Maeven huulia vasten. Aluksi toinen tuntui epäröivän, mutta juuri kun Sean oli jo luovuttanut ja oli pyytämässä anteeksi, oli Maeve kuitenkin tullut selvästi toisiin ajatuksiin. Se toisen kädessä oleva viinilasikin oli laskettu jollekin käytävän seinustalla olevalle koristepöydälle. Sean vei käsiään paremmin Maeven ympärille, kun he uppoutuivat uuden suudelman pauloihin. Seuraavaksi mies jo tajusikin, kuinka he etenivät systemaattisesti – tai vähemmän systemaattisesti – kohti jotakin huonetta. Maeven makuuhuonetta. Maeven ja … Sean ei halunnut edes ajatella. Hän ei pystynyt ajattelemaan. Kaikki mitä hän kykeni siinä tilanteessa ajattelemaan, oli vain Maeve. Maeve ja se, miten hyvältä tämän läheisyys tuntui. Huoneeseen päästyään Sean ohjasi Maeven sängyn luo ja työnsi tämän kevyesti selälleen vuoteelle, tullen itse perässä käsiensä varaan tämän päälle. Jos se Seanista oli kiinni, niin häntä ei sillä hetkellä epäilyttänyt lainkaan.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Mar 29, 2016 9:55:59 GMT 2
Post by julle on Mar 29, 2016 9:55:59 GMT 2
Maeve ymmärsi päivä päivältä vain enemmän, kuinka paljon Junior loppujenlopuksi tulikaan isäänsä. Hän oli ilmetty isänsä poika, niin ulkonäöllisesti kuin luonteeltaan. Keneltäkään ei luultavasti ollut jäänyt epäselväksi, kenen poika oli kyseessä, etenkin jos he olivat nähneet isän ja pojan vieretysten. Toki pojasta löytyi myös äitinsä piirteitä mutta… Juniori oli ilmetty Thompson. Viime kuukausien saatossa Maeve oli kuitenkin laittanut merkille Jamesin reaktion Seanin kaiken aikaiseen läsnäoloon. James oli nimittäin tottunut olemaan jonkin sortin isähahmo pojalle, joten luonnollisesti hän tunsi paikkansa olevan uhattu, kun Sean oli astunut kuvioihin. Toisinaan Maeve oli jopa haaveilut hankkivansa yhteisiä lapsia Jamesin kanssa, mutta miehen kaiken aikaiset poissaolot olivat kauniisti tyrmänneet sen ajatuksen yhteisestä perheestä. Ei Maeve nimittäin jaksaisi yksin olla pienen lapsen kanssa kotona, etenkin jos isä matkustaisi niin paljon mitä James. Seanin läsnäolo oli saattanut myös muuttaa Maeven mielipidettä yhteisistä lapsista. Nimittäin Seanin palattua takaisin hänen ja Juniorin elämään, totta kai kaikki yhteiset muistot olivat myös nousseet pintaan. He olivat jopa myös jakaneet yhteisen yön elokuussa, joka toisinaan kummitteli naisen mielessä. Kuten nytkin, kun Sean oli seurassaan. Maeve oli kuitenkin ajatellut sen olleen vain… Menneisyyden kaipuuta, eikä mitään muuta. Se haihtuisi kun Sean lähtisi takaisin New Yorkiin.
Yläkertaan päästyä Maeve oli jäänyt suosiolla poikansa huoneen ulkopuolelle katselemaan, kuinka Sean vei lahjansa toisen yöpöydälle. Ja voi luoja kuinka huvittavalta se näyttikään, kun Sean kompuroi Juniorin huoneesta ulos. Maeve yritti olla nauramatta toisen epäonnelle, mutta ei kuitenkaan mahtanut mitään pienelle kikatukselle, jonka sulki kämmeniensä sisälle. ”… Or should you learn to watch your step. I'm sorry, that was just so funny to look at… You, stumbling around.”, Maeve naureskeli huvittuneena, kun Sean oli päässyt takaisin käytävälle. Sean oli jo lähteä väärään suuntaan, Maeve oli jo huomauttaa asiasta, kunnes toinen teki äkkinäisen käännöksen. Maeve jopa säpsähti pienesti sitä yllättävää liikettä ja jäi katselemaan Seania hiljaisena. Katseensa harhaili miehen kasvoissa ja yllättyikin lopulta, kun Sean oli painanut huulensa omilleen. Voisi jopa sanoa että Maeve koki pienen jäätymisen sillä hetkellä ja epäröikin sadasosasekunnin ajan vastata suudelmaan. Se kuitenkin sinetöi kaiken, kun Sean oi irrottautunut hänestä ja pahoitteli tapahtunutta. Maeve ei ollut pahoillaan ja laskikin kädessään olevan viinilasin läheiselle koristepöydälle, ennen kuin veti Seanin lähelleen ja vuorostaan painoi huulensa miehen omia vasten. Ne ylitse kuohuvat tunteet eivät tosissaan johtuneet pelkästään viinistä, vaan itseasiassa juuri niistä aidoista tunteista, jotka Maeve oli vuosien saatossa haudannut syvälle sisälleen.
Niiden suudelmien lomassa Maeve todella unohti, taas kerran, olevan Jamesin kanssa joskin vakaassa parisuhteessa. Kaikki ympärillään oikeastaan sumentui täysin, kun hän tunsi Seanin huulet omillaan ja kädet vartalollaan. Jokainen kosketus sai hänet värähtämään aavistuksen, samalla kun heidän matkansa määrätietoisesti johti heidät Maeven makuuhuoneeseen. Kumpikin heistä tiesi mitä he halusivat
ja pian Maeve huomasikin jo makaavansa sängyllään. Halukkaat, määrätietoiset suudelmat jatkuivat ja vaatteet vähenivät, tai ainakin aluksi Seanilta, kunnes Maeve käänsi pakan toisin päin. ”Are you sure you want to do this.. Like… You live New York and I-”, Maeve ehti sanoa, ennen kuin Sean taitavasti tukki turpansa uudella suudelmalla. Ehkä parempi näin, sillä Maeve todella halusi Seania, mutta mielessään pyöri ainoastaan se, että oliko heidän kuhertelussa mitään järkeä? Heidän välillään oleva etäisyys oli valtava. Ellei tämä sitten Seanille ollut vain huvia, aina kun tuo tuli käymään Dallasissa. Oli miten oli, ne ajatukset hukkuivat täysin tunteiden alle, kun jokainen vaihtama kosketus, suudelma ja vähenevät vaatteet vievät heidän lopulta samoihin lakanoihin. Maeve ei ollut yksinäisyydeltään edes huomannut, kuinka paljon olikaan kaivannut miehen, tai enemmänkin Seanin kosketusta, sillä heidän elokuinen ilta edelleen kummitteli Maeven mielessä.
Aktin jälkeen ja Seanin kierähdettyä Maeven vierelle sängylle, nainen katseli hetken aikaa huoneensa kattoa ja tasaili raskasta hengitystään. Hänen olisi pitänyt tuntea suurta syyllisyyttä tapahtuneesta mutta ei. Maevea ei kaduttanut äskeinen ollenkaan ja se sai hänet jopa tuntemaan itsensä huonoksi ihmiseksi. ”If this is becoming a habit… I have to know. Because I have to tell James and break up with him.”, Maeve totesi lopulta, pieni hymy kuitenkin huulilleen, jonka jälkeen kääntyi Seanin puoleen. ”Do you wanna stay for the night?”, Maeve kysyi kuitenkin seuraavaksi, käännyttyään kyljelleen miestä kohti ja painaessaan päänsä kämmentään vasten. Samalla hän laski toisen kätensä miehen paljaalle rintakehälle ja siveli sitä hennosti sormellaan. Hän katseli sivelemistään hetken, ennen kuin nosti katseensa takaisin Seanin silmiin ja jatkoi; ”Junior would be happy to see you on the Christmas morning...”, Maeve hymyili. Hän ei missään nimessä halunnut Seanin ahdistuvan kyseistä tilanteesta, tai no, ei Maeve enää tiennyt mistä Sean ahdistuisi nykypäivä. Hän ei ollut enää se sama pieni poika kuin kahdeksan vuotta sitten. ”… And me too, of course ”, hän myönsi vielä, ennen kuin kääntyi takaisin selälleen makaamaan ja kohdisti katseensa huoneen kattoon. Oli hyvin mahdollista, että Sean pakenisi paikalta hetkenä minä hyvänsä, jonka jälkeen Maeve olisi varma, ettei tätä tulisi tapahtumaan uudelleen. Kai…
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Apr 7, 2016 14:11:45 GMT 2
Post by jenni on Apr 7, 2016 14:11:45 GMT 2
Vaatteetkin siinä hupenivat heidän päältään hyvää vauhtia, kunnes Maeve tuntui alkaneen epäröivän. Seania ei kuitenkaan huvittanut miettiä mitään sellaisia turhia asioita kuin heidän välimatkaansa Dallasin ja New Yorkin välillä, ja kun mies sitten hiljensikin Maeven uudella suudelmalla, ei toinenkaan tuntunut välittävän jatkaa aiheesta sen enempää. Sen enempiä puhumatta he jatkoivatkin jokseenkin kiihkeitä suudelmiaan, vähensivät vaatetustaan ja sukelsivat lopulta yhdessä ja yksissä tuumin vällyjen väliin. Se kaikki todellakin tuntui hyvältä, enemmän kuin hyvältä. Sean nautti joka hetkestä, kun heidän vartalonsa Maeven kanssa olivat kietoutuneet yhteen. Kun hän tunsi toisen ihon ihollaan, toisen läheisyyden, lämmön, intohimon. Eikä Sean osannut tuntea syyllisyyttä sittenkään, kun he tasailivat hengitystään hetkeä myöhemmin lähekkäin Maeven sängyllä maaten. Ei edes silloin, kun Maeve otti puheeksi Jamesin, miehensä. Seania hieman yllätti, kuinka nopeasti ja helposti Maeve vain totesi asian, että hänen pitäisi tarpeen vaatiessa kertoa Jamesille ja jättää tämä. Kuinka … Sulavasti nainen oli lausunut ne sanat. Se sai Seanin tajuamaan konkreettisemmin, kuinka onneton toinen taisikaan olla nykyisessä suhteessaan, jos James kerran oli paljon poissa. Siis jos Maeve pystyi niin sulavasti lausumaan sellaisia eroaikeita. Maeve oli seuraavaksi kyselemässä, haluaisiko Sean jäädä yöksi. Sean katsahti toista silmiin ohikiitävän hetken ajan, kunnes laski katseensa tämän käteen, joka lepäsi hänen rintakehällään. Kello oli varmasti jo yli puolenyön. Sama kai se olisi siis toisaalta jäädä sinne Maeven luokse nukkumaan … Eikä Sean ihan hirveän huonona juttuna nähnyt sitä Maeven vieressä nukkumista. ”He would, yes”, Sean nyökkäsi hieman karhealla äänellä, kurkkua kuivasi vähän. Lopulta hän sitten myöntyi Maeven ehdotukseen, joskin haukotteli heti vastauksensa perään pienesti. ”I know that you want a replay but I really need to sleep”, Sean naurahti pienesti – olihan hän vasta iltapäivällä tullut kaupunkiin. Takana oli pitkä päivä. Vähitellen he sitten alkoivatkin käydä nukkumaan, eikä Sean ollut edes muistaa, miten mukavalta se Maeve vieressä nukkuminen olikaan tuntunut. Hän nukahti hetkessä… ** Ulkona oli vielä pimeää, kun Sean seuraavan kerran havahtui hereille. Häneltä vei hetken tajuta, missä hän oli ja kenen vierestä hän heräsi. Maeven hän rekisteröi ensimmäisenä. Sitten hän tajusi vilkaista naisen puoleista yöpöytää: sen päällä oleva herätyskello näytti aikaa 5:23. Lähes puoli kuusi siis. Sean hieroi silmiään ja koetti tajuta tapahtumien kulkua. Ei toki niin, että hän olisi ollut jotenkin humalassa ja kärsisi jonkin sortin muistinmenetyksestä. Ei, hehän olivat ottaneet vain pari lasia viiniä eikä ollut tullut kuin hitusen rentoutunut olo vain. Sean kiemurteli varovaisesti Maeven viereltä ylös, katsoi koko ajan, ettei toinen vain heräisi. Eli Luojan kiitos toisen unenlahjoille. Sean haali lattialta vaatteitaan ja puki hieman paniikinomaisesti niitä ylleen. Ei hitto. Miksi hän oli mennyt lupaamaan, että voisi jäädä yöksi sinne Cardwelleille? Hitto. Juniorkin. Mitä helvettiä he olisivat selittäneet pojalle, jos tämä olisi ehtinyt spottaamaan äitinsä ja isänsä samasta vuoteesta aamulla? Tai edes tulevan ulos samasta makuuhuoneesta? Junior ei ollut enää mikään vauva, kai senikäiset lapset jo jotakin tajusivat. Sean napitti ruutupaitansa kiinni viimeisenä vaatekappaleena ja hiipi sitten makuuhuoneen ovelle. Vielä viimeinen vilkaisu nukkuvaan Maeveen ja sitten hiljainen pujahdus ovesta ulos. Mies oli jo suuntaamassa portaisiin, kun vilkaisi Juniorin huoneen ovea. Damn it, Sean manasi itseään, kun koki suorastaan velvollisuudekseen kurkata poikansa huoneeseen nähdäkseen, että tällä olisi kaikki hyvin – ja siellähän se pikkunassikka nukkuikin onnellisen tietämättömänä maailman pahuudesta. Lopulta Sean pääsi hiipimään alakertaan ja eteisen kautta varovaisesti ulos ovesta pihalle. Hän hyppäsi autoonsa ja istui hetken aikaa hiljaa paikoillaan ratin takana. Miksi hän oli lupautunut jäämään yöksi? mies ajatteli taas ja vilkaisi Cardwellien talon suuntaan. Lopulta hän käynnisti auton ja kaasutti pois. Raukkamainen pelkuri loikki matkoihinsa. |
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Apr 11, 2016 8:52:48 GMT 2
Post by julle on Apr 11, 2016 8:52:48 GMT 2
Kaiken kaikkiaan iltansa oli saanut mukavan päätöksen – ainakin Maeven mielestä. Hän ei ollutkaan muistanut, kuinka mukava Seanin viereen oli nukahtaa. Maeve itseasiassa nukkui sen yön paremmin kuin koskaan, eikä herennyt pieniinkään ääniin, joita vanhasta talosta saattoi vielä tänä päivänä kuulua. Aamusella ainoastaan karutotuus paljastui naiselle, kun hän heräsi poikansa huutoihin jouluaamusta. Maeve raotti varovaisesti silmiään ja haki kädellään yön vierustoveria. Sen sijaan hän kuitenkin tunsi vain tyhjän, sijaamattoman vuoden paikan ja kylmän lakanan. Maeve rekisteröi nopeasti Seanin poissaolon ja tajutessaan miehen livahtaneen matkoihinsa keskellä yötä, naisen sisällä kuohahti. Raivo ja itsensä syyttäminen typeräksi alkoivat. Miksi helvetissä hän olikin niin heikko, kun kyse oli Seanista. That douchebag! – Maeve vain ajatteli mielessään, ennen kuin nousi sängystä ja veti aamutakin ylleen. Oli onni, ettei Junior ollut kerjennyt nähdä isäänsä, siinä vasta olisikin ollut selittelemistä…
|
|
