|
|
Apr 2, 2016 17:27:04 GMT 2
Post by Deleted on Apr 2, 2016 17:27:04 GMT 2
Thursday 10th of December 2015 Mateo`s home
Kaksikon yhteinen shoppailureissu ei ollutkaan mennyt ihan kaikista parhaimmalla tavalla, sillä Samantha oli saanut tietää, ettei Mateo kuulunutkaan ihan niihin vapaisiin ihmisiin, vaan että toisella oli kihlattu. Ja kukas muukaan se kihlattu olisi ollut, kuin koomassa makaava Dianna. Kahville hän ei todellakaan ollut tuollaisen paljastuksen jälkeen jäänyt, vaan punahiuksinen oli sanansa sanottuaan lähtenyt paikalta. Julmaltahan se oli silloin tuntunut, mutta koska Samantha ei ollut nähnyt siinä parempaakaan vaihtoehtoa, oltiin se toteutettu. Ja ei hän olisi osannut istuskella toisen kanssa kahvilla, kun oli juuri saanut tietää toisen olevan tavallaan vielä kihloissa, vaikkei Mateo kuulemma asiaa itse enää kokenut niin.
Luojan kiitos kaksikko oli saanut kuitenkin sovittua kyseisen sanamittelönsä, sillä Mateo oli tullut samaisen viikon viikonlopun aikana käymään hänen luonaan. Kaksikko oli saanut sovittua asiansa ihan kunnolla ja olivatpahan he päättäneet siinä samalla, että jatkaisivat juttuaan, tai no tapailuksikin sitä varmemmin voisikin nimetä. Ja punapäällä ei ollut mitään sitä vastaan, ei enää. Vaikka jonkinlainen varoituksen ääni olikin yrittänyt takoa järkeä hänen sanoihinsa.
Mutta sitten, vaikka he olivat saaneet sovittua sen kertaisen pienen yhteenottonsa, ei tällä viikolla ollut tapahtunut minkäänlaisia yhteydenottoja. Totta kai Samantha oli aluksi odottanut, että Mateo olisi laittanut jotakin, viestiä tai soitellut, mutta koska mitään ei ollut kuulunut, oli hän yrittänyt valehtelematta muutamaan kertaan soittaa toiselle. Ehkä muutama viestikin oltiin laitettu perään, Mateon onneksi punahiuksinen ei ollut sellaista ihmissorttia, joka laittaisi viisikymmentäviestiä päivässä, jos toinen ei olisi vastaamassa hänelle, tai soittaisi miljoona kertaa tunnissa ja ihmettelisi, miksei toinen vastannut. Järkevänä naisena Samantha tietenkin ajatteli, että toinen olisi varmaankin töissä, tai sitten että toinen oli nähnyt kyllä ne hänen viestinsä ja puhelunsa, mutta kun tämä oli tullut väsyneenä kotiin, niin yksinkertaisesti unohtanut ottaa yhteyttä. Se kuulostikin jo ihan suhteellisen järkevältä, joten minkä takia maalata piruja seinille sellaisen asian takia, johon löytyi ihan selvä selitys?
Torstain kuitenkin saapuessa, ja yhteydenoton pysyessä vieläkin nollana, alkoi kysymysmerkit pomppia hiljalleen naisen päälaella. Ei kai se työ nyt niin uuvuttavaa olisi, ettei mikään ilta ottaisi enää yhteyttä? Tietenkin Samantha yritti ajatella asiaa mahdollisimman järkevästi ja ihan suoraan sanottuna jopa kieltää itseltään sitä, että hän lähtisi käymään siellä Mateon luona, mutta koska toista ei ollut näkynyt viimeisimmällä saksan tunnilla, oli punahiuksinen alkanut hieman huolestumaankin jopa. Lopulta hän oli päättänyt lähteä käymään Mateon luona, sillä ei hän muuten saisi vastausta kysymyksiinsä, kun mies ei kerta edes vastannut hänen soittoihinsa. Olikohan tämä mennyt ja vaihtanut numeroa, eikä ollut muistanut ilmoittaa hänelle asiasta?
Mateon kotiovelle päästyään, Samantha soitti ovikelloa, astahtaen muutaman askeleen tietenkin taaksepäin. Katse kierteli hieman naapurustossa ja pieni vino hymynkare eksytyi kasvoille. Hänelle tuli pakostakin mieleen ne tukiopetuskerrat, kuten myös se kun hän oli tullut paljastaneeksi tykkäävänsä toisesta... ja puhumattakaan niistä muistakin kerroista. Hymynkare muuttui aavistuksen isommaksi, kun hän kuuli jonkun tulevan avaamaan ovea. "Hi....." tietenkin se tervehdys oli loppunut kuin seinään, kun oven oli tullut avaamaan ihan vieras nainen. Vaistomaisesti Samantha vilkaisi talon numeroa... no kyllä hän ihan oikean oven takana seisoskeli. Mitäs vittua? "Umh... Is Mateo here? ", kysyttiin sitten, jolloin nainen nyökkäsi ja astahti sivuun, kehottaen toista tietenkin tulemaan peremmälle, niin ja huikkasihan tämä Mateolle, että tällä olisi vieras. "I`m Dianna", nainen esittäytyi saaden Samanthan sydämen jättämään muutaman lyönnin väliin. Oliko hän kuullut ihan oikein? Dianna? Siis se Dianna? "... Samantha. Nice to meet you... Mateo is my teacher and I thought to ask him if he could quickly help me with German", jostakin syystä Samantha tunsi tarvetta perustella toiselle vierailunsa syy. Ja no, tietenkin sieltä sitten ennen kuin kaksikko enempää ehti vaihtaa sanoja, saapui Mateo.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Apr 4, 2016 8:33:01 GMT 2
Post by nepa on Apr 4, 2016 8:33:01 GMT 2
Ihme oli tapahtunut. Siitä oli kulunut nyt jo noin viikko, kun Mateo oli saanut äärimmäisen hämmentävän soiton sairaalasta. Itse asiassa mies oli pitänyt sitä alun perin vitsinä, koska hän ei vain voinut uskoa sitä, mitä sieltä sanottiin. Your significant one has woken up and is asking for you. Siis Dianna oli herännyt. Nainen oli - tai siis oli ollut - helvetti soikoon koomassa jo kolmatta vuotta ja nyt päätti herätä. Tosin Mateolle se uutinen oli vain iloinen. Saman tien sen puhelun jälkeen hän olikin lähtenyt sairaalalle katsomaan Diannaa, joka oli tunnistanut Mateon saman tien ja kaksikko oli vuodattanut kyyneliä puolin ja toisin.
Diannan paranemisprosessi ei kuitenkaan ollut ollut mikään maailman nopein. Dianna oli joka tapauksessa päässyt kotiin suhteellisen pian, koska hänen uskottiin pärjäävän siellä, mikäli sairaanhoitaja vain tulisi käymään joka päivä. Jotain verenpainemittauksia ynnämuita he kuulemma halusivat tehdä, mikä oli tietenkin ihan ymmärrettävää ajatellen sitä, että Dianna oli ollut koomassa pitkän aikaa. Mateo oli siellä kotona siis ollut hyvin paljon Diannan tukena. Hänelle oli lähes uskomatonta ajatella, että lopultakin Dianna oli ihan oikeasti kotona. Siellä hänen kanssaan, heidän aikaisemmassa yhteisessä kodissaan. Dianna ei tosin enää vaikuttanut kovinkaan paljoa itseltään. Tai ehkä Mateo sittenkin oli muuttunut? Saattoi se mennä niinkin. Ei silti, Diannalla oli varmasti vaikeaa sopeutua takaisin normaaliin elämään, kun hän vasta sai tietää muun perheensä kuolleen janiinedelleen.
Mateo oli siis totta kai iloinen, että Dianna oli siellä hänen kanssaan, mutta kun asiat olivat vaikeita. Eivät olisi, ellei Mateo olisi koskaan tavannut sitä hurmaavaa punapäätä, mutta valitettavasti niin oli käynyt. Itse asiassa sen shoppailureissun jälkeen he olivat saaneet sovittua riitansa, mutta suurin piirtein saman tien sen jälkeen Dianna oli herännyt eikä Mateolla ollut ollut aikaa ottaa yhteyttä Samanthaan. Sitä paitsi, mitä hänellä olisi muka sanottavanaan? I can't see you anymore because Dianna woke up. Oikeastaan Mateo olisi mielellään puhumatta koko aiheesta. Ehkäpä Samantha vain antaisi olla, kun huomasi, ettei Mateo pitänyt yhteyttä? Mateo tiesi sen olevan toiveajattelua mutta ei hän siitäkään huolimatta saanut kerättyä rohkeutta soittoon tai edes yksinkertaiseen tekstiviestiin. Se sai Mateon tuntemaan olonsa ihan saamattomaksi paskiaiseksi. Sellainen Mateo nimittäin lähiaikoina oli ollutkin.
Tänään Mateo oli ollut töissä ja saapunut sitten saman tien kotiin. He olivat juuri syöneet Diannan kanssa ja laittoivat astioita tiskikoneeseen, kun ovikello sitten jo soi. Mateo oli ihan automaattisesti menossa avaamaan, koska hän ei tahtonut rasittaa Diannaa. Ihan kuin muutama askel ovelle muka tekisi niin. "I'll get it", Dianna sitten tarttuikin lempeästi kiinni Mateon käteen. Mies hymyili hänelle kevyesti. Valitettavasti kyllä huomasi, että se kosketus ei enää saanut hänessä aikaan samanlaista tunnetta kuin aikaisemmin. Hän oli jäänyt tuijottamaan kättään vähän liiankin pitkäksi aikaa, mutta sitten hän tajusi sulkea tiskikoneen luukun ja siirtyä itsekin eteiseen katsomaan kuka oli saapunut paikalle. Siellä oven toisella puolen oli ihan liian tuttu punapää. "Samantha, hi", Mateo aloitti vähän liiankin vaikeasti. Dianna ei toki sitä tajunnut - eihän Mateo normaalistikaan ollut mikään kaikista sosiaalisin muiden ihmisten parissa. "Well, I'll leave you two to talk. It was nice meeting you, Samantha", nainen vielä sanoi, ennen kuin siirtyi peremmälle heidän kotiinsa.
Ihan liian ahdistava hiljaisuus laskeutui kaksikon ylle. Mateon olikin sitten lopulta pakko asetella oven nuppi niin, ettei se menisi lukkoon, ennen kuin hän sulki oven ja hän ja Samantha olivat jääneet kahden ulos. Mateo vei käsiään puuskaan - olihan joulukuussa jo ihan hiton kylmä. "I, I was supposed to tell you", hän aloitti, "but I couldn't." Jos Samantha ei nyt raivoaisi, niin ei sitten koskaan. Mateo nielaisi ja otti varoen katsekontaktia Samanthaan.
|
|
|
|
Apr 4, 2016 9:39:43 GMT 2
Post by Deleted on Apr 4, 2016 9:39:43 GMT 2
Siis ihan oikeasti. Samantha oli tullut tänne selvittämään, minkä vuoksi Mateo ei ollut ottanut häneen minkäänlaista yhteyttä, ja jostakin syystä hän uskoi saaneensa sen vastauksen jo siinä vaiheessa, kun Dianna oli tullut avaamaan sen oven. Ei hän tosin halunnut ajatella niin, mutta pakostihan se tuntui menevän sillä tavalla. Sen vuoksi Mateo ei ollut vastannut hänen soittoihinsa tai edes viesteihin. Toinen ei selkeästi halunnut enää olla hänen kanssaan tekemisissä nyt kun Dianna oli herännyt, ja Samantha tunsi pieneksi yllätyksekseen sen sattuvan aivan hitosti. Tai siis... olihan hän tiennyt, että oli harvinaisen kiintynyt Mateoon, siis voisi sanoa että kiintyneempi hän oli toiseen, kuin oli ollut vaikka Landoniin, joten totta kai tällainen uutinen sattui. Ja vielä kun Mateolla itsellään ei ollut ollut rohkeutta kertoa asiasta, vaan tämä oli jättänyt sen punapään itse selvitettäväksi.
Voi vaikeus sentään. Samantha kohotti hieman toista kulmaansa Mateolle, oliko hänen näkemisensä muka noin vaikeaa? Tällä kertaa se sattumus muuttui astetta loukkaantuneemmaksi. Helvetti soikoon tätä miestä! Onneksi Dianna tajusi kuitenkin lähteä siitä tilanteesta. Onnekseen Samantha ei ollut kovinkaan kettumaisella päällä juuri kyseiselle naiselle, joten tälle todettiin tietenkin hyvien tapojen mukaan, miten oli ollut mukava tavata toinen myöskin. Ja paskat. Mieluummin hän olisi ollut tapaamatta koko naista. Tosin, eihän se Diannan vika ollut, mitä Mateo oli mennyt tekemään. Tästä kaikesta kuitenkin pääteltiin se, että Mateo ei ollut todellakaan mennyt kertomaan heidän kahden jutusta... mahtoikohan toinen ollut edes maininnut siitä ettei enää ajatellut heidän olevan kihloissakaan? Automattisesti se katse vietiin toisen käteen vilkaisemaan, olisiko sormus löytänyt takaisin paikalleen nyt kun kihlattukin oli takaisin kuvioissa. Ja punapää ei ollut aivan varma, kumpaa toivoi enemmän.
Heidän jäätyä loppujen lopuksi ulos, ei Samantha ollut aivan varma mitä sanoisi Mateolle. Hänellä oli paljon sanottavaa oikeastaan, mutta ei hän tiennyt mistä aloittaisi! Häntä kyllä otti miehen käytös niin päähän. Mieluummin hän olisi tietenkin puhunut näistä asioista sisällä, mutta Mateo nyt oli mennyt lopulta laittamaan sen oven kiinni, mitä ilmeisemmin ettei Dianna kuulisi heidän keskusteluaan. Tai no, millaista keskustelua he muka voisivat saada aikaiseksi?
"Are you fucking kidding me!? ", ärähdettiin toiselle ja katsottiin toista hyvinkin ärtyneenä, kun tämä oli ottanut katsekontaktin häneen. No takaisin ei todellakaan tullut sitä normaalia lempeää katsetta, vaan pikemminkin hyvinkin ärtynyt, melkein murhaava. "Was it so hard? To text me or call me? Or post me some letter that `hi, Dianna has woken up and I can not see you anymore bye`?", totta kai Samanthaa vitutti tällainen asia, ettei sitä voitu kertoa, mutta samaan aikaan hän oli niin hiton huolissaan. Oliko Mateo toisen kanssa vain velvollisuuden takia, tai tarvitsisiko Dianna kenties jonkinlaista apua niin Mateo ei ollut voinut jättää toista vain kuin nallia kalliolle. "Did you think that I just give up if you don`t answer my calls?" punapää kysyi lopulta. Okei, hän tunsi olonsa tällä hetkellä hyvinkin sekavaksi, niin kovin monet tunteet tuntuivat jylläävän hänen päässään. Hän oli huolissaan heistä, oikeastaan Samantha pelkäsi jopa sitä, että tämä olisi nyt tässä. Hän oli vihainen Mateolle, kun tämä ei ollut kertonut hänelle aikaisemmin, tai edes varoittanut. Ja no.. kaipa hän oli vielä kaiken lisäksi pettynytkin siihen, miten Mateo oli hoitanut tämän kaiken.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Apr 7, 2016 14:33:08 GMT 2
Post by nepa on Apr 7, 2016 14:33:08 GMT 2
Voi hyvä luoja, jos Dianna olisikaan tiennyt kenelle oikeasti oli mennyt avaamaan oven. Samantha oli nimittäin ihan kaikkea muuta kuin oppilas. Tai siis, olihan Samantha Mateolle sellainenkin mutta valitettavasti heidän suhteensa ei ollut lähelläkään mitään perinteistä oppilas-opettaja-suhdetta. Pystyiköhän Dianna huomaamaan sen? Ainakaan Mateo ei ollut huomaavinaan mitään suurempaa muutosta Diannan luonteessa, kun hän puhui Samanthan kanssa. Itse asiassa tämä vaikutti vain normaalia innostuneemmalta. Ja kai syystäkin. Dianna oli sosiaalinen ihminen ja hänelle oli varmasti outoa olla kotona pidemmän aikaa ilman sen suurempia ihmiskontakteja Mateoa lukuun ottamatta. Jopa Mateolla saattaisi mennä hermot Diannan tilanteessa eli Mateo ymmärsi tätä kyllä täysin. Dianna sai siis olla iloinen. Sai, vaikka hän ei olisi sellainen, jos tietäisi totuuden.
Luultavasti Dianna oli edes hieman ihmetellyt sitä, että Mateo laittoi sen oven kiinni hänen ja Samanthan takaa. Mutta ei hän yksinkertaisesti halunnut Diannan kuulevan. Ei ainakaan vielä. Hän oli lääkärien mukaan jossain herkässä tilassa, sellaisessa, jossa häntä ei saisi järkyttää. Se oli tosin vain osasyy sille, ettei Mateo halunnut kertoa. Ihan oikeasti pelkkä ajatus kertomisesta sai nimittäin hänet kauhistumaan, aivan kuten Samanthalle kertominenkin oli saanut. Sen vuoksi Mateo olikin sitä kertomista kierrellyt ja kappas vain, kuinka se asia kostautui hänelle. Samantha oli tullut hänen - heidän - luokseen ja saanut tietää tällä tavalla. Siis suurin piirtein kamalimmalla mahdollisimmalla tavalla. Mateo vilkaisi taakseen sinne ovelle, ennen kuin vilkaisi nopeasti Samanthaa ja mietti, että pystyikö sitä kamalaa tunnelmaa heidän välillään mitenkään muuttamaan.
No oli se tietenkin loppujen lopuksi liian myöhäistä. Mateo ei enää todellakaan voinut hoitaa sitä kertomista kunnialla - sen aika oli jo mennyt. Ei Mateolla siis ollut enää mitään muuta vaihtoehtoa kuin kestää Samanthan raivo kuin mies. Hän siis kuunteli vain hiljaa sitä Samanthan raivoa. Joutui itse asiassa toteamaan, että Samanthan sanoissa oli perää. Mateo oli ajatellut juuri niin mitä Samantha sanoikin. "No, I didn't think you'd give up.. I just, I hoped that", hän sanoi vaikeasti. "It, it wasn't as easy as it seems. Telling you I mean. Because I really didn't know how to do it without hurting you and, and Dianna. And me, too." Hän puuskahti syvään ja hieraisi kädellään niskaansa. "I'm so, so sorry Samantha." Hän tiesi, että anteeksipyytelyt eivät enää paljoa auttaneet mutta kai hän sai selittää.
"What happened between us was real", hän sitten sanoi, "I really did enjoy hanging out with you. My feelings were getting deeper and deeper and that's exactly why I couldn't tell you." Koko tilanne oli kyllä ihan perseestä. Mateo ei missään nimessä tahtonut menettää Samanthaa, mutta ei hän toisaalta tahtonut menettää Diannaakaan. Mitä hänen tulisi siis tehdä? Varmaan yksinkertaisesti valita. "I had no idea Dianna would wake up after all these years. It came so fast and then I kind of just forgot about everything else. Of course I thought about telling you, but.. But I really don't want to lose you. Not now." Mateo kyllä tiesi, että Samantha ei varmasti enää antaisi anteeksi hänen typeryyttään. Ei niin voinut enää käydä. Samantha oli antanut jo kerran anteeksi, eli ihan kuin hän enää pysyisi luottamaan Mateoon.
|
|
|
|
Apr 7, 2016 15:09:29 GMT 2
Post by Deleted on Apr 7, 2016 15:09:29 GMT 2
Count to ten- oli tällä hetkellä se suurin mantra, jota toitotettiin mielessään. Hän yritti pitää itsensä mahdollisimman rauhallisena, vaikka vitutuskäyrä huiteli tällä hetkellä hyvinkin korkealla. Samantha halusi vastauksia, totta kai halusi. Mutta samalla hän pelkäsi, että se vastaus joka sieltä tulisi ei todellakaan olisi mieleinen. Oikeastaan se olisi varmasti kaikkea muuta kuin mieluinen. Ei hän kuitenkaan pystynyt kysymän asiasta ihan suoraankaan, joten sen kysyminen oltiin lykätty ja päällimmäisenä oltiin lopulta tartuttu siihen, mikä keksittiin ottaa toisen puheista, se että hän halusi tietää minkä takia toinen ei ollut kertonut aikaisemmin, varoittanut edes. Mutta ei niin ei. Miehet.
Punahiuksinen kohotti hieman toista kulmaansa kun toinen totesi, ettei ollut uskonut hänen vain antavan periksi, vaan pikemminkin toivonut sitä. Noh, toisen toiveppa ei käynyt toteen. "There is no such method. You're hurting someone in any case." todettiin ja vietiin kädet puuskaan. Olihan se hieman tökeröä vain todeta jotakin tuollaista, mutta ei hän keksinyt miten muutenkaan olisi tuonut ilmi ajatuksiaan. Se, että toinen muka ajatteli, miten olisi pystynyt kertomaan asiasta hänelle ilman, että satuttaisi häntä, kuulosti hyvinkin... no absurdilta. Kai Mateo sentään ymmärsi, että tuollaisen uutisen kertominen satutti. Ei ollut sellaista taktiikkaa, jolla kyseisen asian olisi voinut kertoa niin, etteikö vastapuoli olisi loukkaantunut. Haloo, kyllä Mateokin varmasti loukkaantuisi, jos Samantha olisi kertonut toiselle samantapaisen uutisen. Toisen anteeksipyynnöt särähtivät kyllä korvaan ja pahasti, sillä juuri tällä hetkellä ne eivät tuntuneet miltään. Tai siis, totta kai ne satuttivat, eivät tuonneet sitä helpotusta mitä anteeksipyynnöllä yleensä oli tapana tehdä.
Kun heidän väleistään alettiin sitten puhumaan enemmänkin, Samantha nielaisi hieman vaikeasti. Ei hän ollut ajatellut, että he puhuisivat väleistään ulkona, siellä kylmässä... Mateollakaan ei ollut edes takkia päällään. Tosin, juuri sillä hetkellä Mateo ei ansainnut Samanthalta kovinkaan suuria sympatian osoituksia. Ehkä pieniä, mutta ei todellakaan mitään kovin suuria. "You just forgot everything else? You don`t want to lose me? What do you think that I can do now? Be like... like nothing had happened? Listen to yourself. I can`t do that. I... I just.. I.. ", niin minä mitä?
Ei Samantha ollut ihan varma, mitä oli yrittänyt sanoa, lopulta hän taisi ymmärtää sen itsekin, mitä yritti sanoa. Ei hänellä ollut vaihtoehtoja. Ei hän pystynyt vain olemaan Mateolle ystävä, sananakin se tuntui... no oudolta. He olivat ylittäneet sen ystävyyden rajan, ja tässä oli nyt tulos. Ei hän pystyisi olemaan Mateon lähellä, katsoa kun tämä olisi onnellinen Diannan kanssa ja.. no menisi naimisiin, saisi lapsia... ajatuskin sai punapään nielaisemaan vaikeasti. Tämä tarttui lopulta toisen kädestä kiinni. "I want you to know.. that I can`t be just your student or.. friend with you, it just.. it`s impossible" punahiuksinen oli tällä kertaa kohottanut katseensa toiseen ja haki Mateon katsetta omaansa. Hän oli ihan oikeasti pahoillaan sanoistaan, sen huomasi äänestä, joka tuntui hakevan sanoja, empivältä sellaiselta. Ja sen huomasi hänen olemuksestaankin. Niiden sanojen sanominen ääneen oli saanut Samanthan pelkäämään sitä pahinta, olivatko nämä muuttuneet hyvästeiksi? Hetken mielijohteesta Samantha oli astahtanut sen heidän pienen välimatkansa umpeen ja olipa hän meinaamassa olla se itsekäs, joksi itseään joskus kuvaili ja suudella Mateota vielä kerran, ennen kuin ottaisi jalat alleen, mutta kun oven suunnalta kuului ääntä, Samanthan vaistot ottivat vallan ja tämä astahti samantien pois Mateon luota. ja hyvä että tekikin niin, sillä Dianna avasi oven.
"Do you want some coffee?", tämä tiedusteli, saaden Samanthan pudistamaan päätään. "... Eh? I mean... no thanks... I was just leaving.. ", perkele! Samantha vilkaisi Mateota kuin apua hakien. EI hän halunnut tulla sinne! Ei! Hän ei halunnut... "Couldn`t you leave later? I haven`t talked to in a long time with anyone else than Mateo and I would love to get to know you better" okei, Dianna osasi suosuttelun jalon taidon, selkeästi. Eihän Samanthalla ollut sydäntä kieltäytyä, kun toinen niin kauniisti pyysi. Ja lopulta Dianna vetikin Samanthan innokkaana takaisin sisälle mennen keittiöön. Ja Samanthan hetkeellinen hymy haihtui lähes samassa, melkeinpä jopa tuskalliseen irvistykseen.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Apr 13, 2016 15:17:30 GMT 2
Post by nepa on Apr 13, 2016 15:17:30 GMT 2
Mateo puhui kyllä niin sekavia, että hänen olisi kannattanut olla vain hiljaa. Ei se tosin mikään ihme ollut - olihan koko tilanne itsessään sekava. Sellainen, ettei siinä ollut mitään järkeä, kun tarkemmin mietti. Ihan oikeasti, millä todennäköisyydellä Dianna muka heräsi koomasta juuri silloin, kun Mateo oli kokenut pääseensä elämässään edes hieman eteenpäin? Oli kamalaa, että kaikki Samanthan kanssa tapahtunut esti Mateota olemasta kokonaisvaltaisesti iloinen, mutta niin se todella teki. Mateo ei pystynyt iloitsemaan siitä, että Dianna oli taas heidän kanssaan, koska hän ei saanut ajatuksiaan pois Samanthasta. Oli ihan perseestä, että Mateo ei pystynyt ottamaan kaikkea iloa irti, jonka hän oli aiemmin toivonut tapahtuvan enemmän kuin mitään muuta. Hän ei ollut muuta ajatellutkaan kuin sitä, kuinka iloiseksi Dianna hänet oikein tekisi herätessään, mutta nyt, kun se oli oikeasti tapahtunut ... No, ei se ollut niin hienoa mitä Mateo oli kuvitellut.
Mateo oli kyllä paskin kihlattu ikinä. Ehkä hänen olisi tosiaan alun perin pitänyt vain pysyttäytyä siinä ajatuksessa, että ei edes yrittäisi siirtyä eteenpäin ennen kuin Diannan tilanne oli varma. Okei, lääkäri oli kyllä silloin aikoinaan, että Diannan ennuste oli erittäin huono, että tällä oli suurin piirtein vain prosentin mahdollisuus herätä tai jotain, mutta siltikin Mateo oli pitänyt tämän hengissä. Ja ilmeisesti hänen itsepintaisuutensa nyt sitten palkittiinkin. Valitettavasti se ei kuitenkaan vaikuttanut paljon palkkiolta Samantha-tilanteen takia. "I know you can't", Mateo sitten vastasi, "and I can't, either. I just want you to know, that I'm truly, deeply sorry." Mateo vilkuili maahan ja yritti pitää itsensä rauhallisena. Valitettavasti hän meinasi kyllä kiihtyä koko ajan - ja hänen tapauksessaan se kiihtyminen tarkoittaisi itkemistä tai jotain muuta sellaista, mitä Mateo ei todellakaan haluaisi tehdä tai sanoa tässä tilanteessa.
Ei Samantha tietenkään voinut olla Mateolle ainoastaan ystävä tai oppilas. "I know, even the thought of it, it's absurd, I .... I just hoped it could be possible. But obviously it can't. Sorry that I even said it out loud." Hän vilkaisi nopeasti Samanthaa. Itse asiassa hän oli jo avaamassa suunsa sanoakseen jotain järkevää, mutta sitten Samantha oli tullut siihen lähelle. Itse asiassa niin lähelle, että Mateo tunsi sydämensä pamppaavan hieman kovempaa. Hän tunsi sen jännityksen, odotuksen, heidän välillään, ja oli jo melkein itsekin kuromassa sen viimeisenkin välimatkan heidän välillään. Pian Dianna oli kuitenkin avannut oven ja kysynyt ihan innoissaan, että tahtoivatko he kahvia. Luojan kiitos mitään ei siis kerennyt tapahtua. "Dianna, that's not really a good idea--" Mateo oli aloittamassa, mutta sitten Dianna oli vetänyt jo Samanthan innoissaan sisälle. Oliko vaaleaverikkö tosissaan?
Mateo tuli sisälle hieman kaksikon perässä. Hän vilkaisi olohuoneen sohvalle istutettua Samanthaa, ennen kuin meni keittiöön Diannan luo. "Is this really necessary?" Hän kysyi ja tarttui kiinni Diannan ranteesta. "She's obviously busy", hän yritti, mutta Dianna oli kerennyt jo loukkaantua. "What are you trying to do, Mateo? Are you trying to keep me here as a prisoner or something? I need other people in my life, too", Dianna ärähti. Mateo oli avaamassa suutaan, mutta sulki sen sitten. "Okay, then", hän sanoi ja siirtyi olohuoneeseen, jossa Samantha oli luultavasti kuullut kaiken. Hän istui siihen Samanthan vierelle jättäen hajuraon heidän väliinsä. "Things aren't as they used to ne anymore between us", hänen olikin sitten pakko kommentoida tapahtunutta niin hiljaa, ettei Dianna kuullut. "That's why things are so hard. I don't know what's going on, is it because of me? Am I just not trying hard enough? Could that be the reason?"
|
|
|
|
Apr 13, 2016 17:05:01 GMT 2
Post by Deleted on Apr 13, 2016 17:05:01 GMT 2
Ei, ei ja ei! Ei hän halunnut jäädä tänne ja leikkiä ystävää Diannan kanssa! Ei hän pystyisi siihen. Toisen takia hänellä ei nyt ollut toivoakaan Mateon suhteen, josta hän todellakin piti. Samantha oli suorastaan oudon kiintynyt toiseen. Ihan oikeasti, tämä oli niin päätöntä. Istua nyt siellä olohuoneessa, odottaa että toisen kihlattu toisi hänelle kahvia. Siis.. äh! Punahiuksiselle tuli kuitenkin mieleen tästä olohuoneesta kaikkea muuta kuin kahvittelu mieleen, tukiopetukset... ja no ehkäpä se suudelma. Tsiisus.
Mateo olikin mennyt sinne keittiöön Diannan seuraksi, yritti saada tätä perumaan kutsunsa. Kyllähän Samantha kuuli mistä kaksikko puhui keskenään, miten Mateo yritti saada Diannaa perumaan kutsunsa, mutta se ei näyttänyt onnistuvan. Ja se oli ihan hiton ärsyttävää. Miten hitossa hän.nyt täällä voisi normaalisti istuskella? Hymyillä aurinkoisesti tuolle vaaleaverikölle ja... niin. Ei tästä tulisi mitään. Ehtisikö hän karkaamaan tuosta ovesta ulos jos hän ottaisi nyt jalat alleen? Katse käväisi ovella, mutta se siirtyi lopulta Mateoon, joka oli tullut takaisin keittiöstä ja istui hänen viereensä-pienen hajuraon keran tietenkin.
"I`m sure you do everything you can... but please. I don`t want to talk about you and Dianna. It hurts", Samantha sanoi hiljaa. Se sattui ja pirusti sattuikin. " Just... enjoy this our last meeting. Because I`ll quit German. " tämä ilmoitti sitten vielä, ennen kuin Dianna sitten ilmestyikin tarjottimen kanssa paikalle ja tarjosi sitä kahvikuppia Samanthalle. Tietenkin kyseinen kuppi otettiin pikaisen kiitoksen kera vastaan ja maistettiin kahvia. Hänen olisi tehnyt mieli vain juoda koko kahvi heti ja lähteä. Ehkä hän voisi ilmoittaa äkillisestä kiireestä? Pelkkä ajatuskin tuntui niin pirun hyvältä. Tämä ei ollut normaalia, että hänen laisensa käskettiin kahville. Ja no, tuskinpa Dianna olisi sellaista tehnyt jos olisi tiennyt kaksikon väleistä. Samantha vilkaisi Mateota, piilottaen sen kaipauksen jota tulisi tuntemaan kun lähtisi. Hän ei tulisi näkemään toista enää sen jälkeen, tai ainakin niin hän halusi ajatella. Hän ei ollut valmis satuttamaan itseään sillä, että tapaisi Mateota enää edes vilaukselta. Nataliekin saisi unohtaa kahvittelujen puheenaiheet, mikäli ne liittyisivät Mateoon.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Apr 15, 2016 15:12:12 GMT 2
Post by nepa on Apr 15, 2016 15:12:12 GMT 2
Mateo ihan oikeasti oli sitä mieltä, että hänen ja Diannan erimielisyydet johtuivat miehen itsensä vastahakoisuudesta. Siitä, ettei hän ollut ihan täysillä mukana hänen ja Diannan suhteessa, vaikka hänen pitäisi olla. Koska eiköhän Diannakin sen huomannut. Ei heidän ja Mateon suhde ollut todellakaan sellainen kuin aikaisemmin. Eivät he olleet enää niin emotionally invested toisiinsa. Välillä oikeastaan tuntui siltä kuin Mateo olisi asunut vieraan ihmisen kanssa yhdessä. Ja varmaan tuntui Diannastakin - olihan Mateo varmasti muuttunut sinä aikana, kun Dianna oli ollut koomassa. Hän oli muuttunut oikeastaan äärimmäisen paljon. Niin paljon, että Mateo ei ollut välillä tunnistaa edes itseään. Henkinen kasvu oli kyllä suurimmaksi osaksi hyvä asia. Jos se kuitenkin vaikutti Mateon ja Diannan suhteeseen niin paljon kuin vaikutti, niin tahtoiko Mateo edes sitä?
Siellä olohuoneen puolella olikin sitten Samantha. Ihana Samantha, joka oli saanut Mateon pään pahimman kerran sekaisin. Ei Mateo tosin voinut Samanthaa tapahtuneesta saattaa - toisinaan ihmiset vain kasvoivat erilleen ja saattoi olla, että Diannan ja Mateon tapauksessa oli käymässä niin. Tai ehkä Mateo oli sittenkin vain liian hätäinen. Ei hän oikeastaan voinut edes olettaa, että asiat olisivat ihan niin kuin aikaisemminkin kolmen vuoden jälkeen. Mateo oli muuttunut stressin takia ihan eri ihmiseksi ja Dianna, no, tämän oli opeteltava elämään taas normaalisti. Siinä saattoi mennä kauan aikaa, mutta odottaisiko Mateo siihen asti? Ja jos odottaisi, takaisiko sekään silti sitä, että asiat heidän välillään muuttuisivat paremmiksi? Eivät varmasti.
Samantha ei halunnut puhua Mateosta ja Diannasta. Ei tietenkään. Mateo oli typerä, kun oli edes ottanut sen esiin. Hän hymähtikin kevyesti typeryydelleen, mutta käänsi sitten kauhistuneen katseen Samanthaan, kun tämä kertoi lopettavansa saksan. Totta kai Mateo oli avaamassa suunsa sanoakseen vastaväitteen jos toisenkin, mutta ei hän kerennyt, kun Dianna tuli sisälle. Siitäkin huolimatta Mateolle oli ihan helvetin vaikeaa pitää mölyjä mahassaan. Ei Samantha voinut jotain oppiainetta lopettaa sen takia, että Mateo opetti sitä! Eihän heidän tarvinnut edes olla pahemmin tekemisissä keskenään, jos se Samanthaa pelotti. Mateo tuijotti Samanthaa varmaan turhankin kauan, mutta reagoi sitten, kun Dianna antoi kahvikupin Mateon käteen. "Thank you", hän kiitti. Siihen loppuun olisi kannattanut lisätä joku hellyyttelynimi, mutta ei Mateo sellaiseen siinä tilanteessa pystynyt.
SIinä he sitten joivat kahveja. Dianna selitti niitä ja näitä aiheesta jos toisestakin Samanthalle, eikä edes tainnut huomata, että oli suurimmaksi osaksi vain itse äänessä. Mateo ja Samantha eivät nimittäin puhuneet paljoa. Tosin siinä vaiheessa, kun Dianna alkoi puhua Mateon ja hänen suhteesta, nosti asianomainenkin katseensa Diannaan. "I'm still confused that Mateo didn't have anyone else while I was gone", Dianna nauroi hyväntahtoisesti ja kumartui sitten Samanthan yli koskettamaan Mateon polvea, "but I' glad. I love him too much to lose him." Mateo loi huulilleen vaikean hymyn ja upottautui sitten kahvikuppinsa taakse piiloon. You just had to say that, didn't you, Dianna Mateo kirosi mielessään. Ei sitä kuitenkaan voinut enää piilottaa.
|
|
|
|
Apr 15, 2016 17:26:06 GMT 2
Post by Deleted on Apr 15, 2016 17:26:06 GMT 2
Tai ehkä hän voisi muuttaa sen saksan monimuoto-opinnoksi ja suorittaa loppukurssi etänä? Mahtaisikohan se olla edes mahdollista? No, sen hän tiesi, että jos se ei tulisi onnistumaan niin hän sitten lopettaisi sen kurssin. Ei punahiuksinen tiennyt, miten päin olisi sitten siellä tunneilla ja tuskinpa hän pystyisi ihan kunnolla edes keskittymään siihen opetukseen. Ehkä hän sitten kävisi joskus sitten ne opinnot, sitten kun Mateon sijaisuus loppuisi. Oikeastaan, se kuulosti ihan suhteellisen järkevältä ja hyvältä idealta. Järjestelykysymyshän se varmasti olisi. Samantha huomasi kyllä sen Mateon tuijotuksen, ja manasi mielessään,että oli mennyt sanomaan yhtään mitään Mateolle sen aineen lopettamisesta. Hänen olisi pitänyt pitää vain suunsa kiinni niin kaikki olisi paremmin. Eipä Diannakaan ainakaan tajuaisi yhtään mitään. Tuo Mateonhan tuijotus antaisi heidät pian ihan varmana ilmi. Totta kai se kahvikuppi löysi tiensä pian taas punapään huulille. Mitä nopeammin hän sen kahvinsa joisi, sitä nopeammin hän pääsisi täältä pois.
Samantha kommentoi aina silloin tällöin jotakin Diannan aiheisiin, mutta suurimmaksi osaksi vaaleaverikkö oli itse äänessä. Eipä punahiuksinen tuntenut edes tarvetta kommentoida jokaiseen väliin, sillä hänestä jopa tuntui, että Dianna nautti kun sai olla äänessä. Kaipa sillä kolmen vuoden koomalla oli omat sormensa pelissä. Oli kuitenkin selvää, ettei Dianna aikonut jättää asioita vain kaikeen muuhun kuin häneen ja Mateoon ja tunsipa punahiuksinen pienen pistoksen jossakin päin rintakehäänsä, kun toinen otti puheeksi hänen ja Mateon suhteen. Niin... miten paljon punapää olisikaan halunnut olla Diannan tilalla siinä tilanteessa. Siis puhumassa jollekulle hänen ja Mateon suhteesta. Oli hyvin lähellä, ettei Samantha nielaissut sitä kahviaan väärään kurkkuun, kun toinen jatkoi puhumistaan. Juu, eipä Mateolla ketään muuta ollut ollut. Paitsi että eivät he kovin kauaa olleet ehtineet olemaan niiden tunteidensa kanssa, ennen kuin Dianna oli tietämättään pilannut kaiken.
Se Mateon polven koskettaminen ja muutenkin ne sanat olivat aivan liikaa Samanthalle. "I`m sure he is a wonderful husband", tietenkin siihen perään pian listättiin, että niin hän oli saanut tietää siitä kihlauksesta Mateon yhden kaverin kautta, Mateohan tunnetusti piti asiat aika visusti itsellään. Hän kuitenkin halusi entistä enemmän pois, ja lopulta Samantha joi sen pirun kahvinsa ykkösellä alas. "Damn, I just remember that I have exam tomorrow... so I should go", aloitettiin ja noustiin ylös siitä sohvalta.. Tietenkin Samantha vei ne omat astiansa sinne keittiöön ja kääntyi vielä sitten olohuoneen puolella kiittämään. "But thanks... for everything. I mean... coffee and German advice.. " ja ties mistä muusta asioista hän olisi halunnut kiittää. Tietenkin Mateo tiesi sanojen hieman syvällisemmän merkityksen ja ositain se jopa häiritsi Samanthaa. Punapää loi kuitenkin vielä pikaisesti hymyn kaksikolle, ennen kuin nappasi takkinsa naulakosta, heitti sen päälleen ja karkasi ulko-ovesta ulos, ennen kuin kukaan ehtisi kommentoimaan yhtään enempää hänen lähtöään.
|
|
