Truth is everybody is going to hurt you...

Pariskunta. Sellaisena Arianna näki hänet ja Felixin tällä hetkellä. Totta kai Arianna muisti edelleen ”seurustelevansa” Thomasin kanssa mutta… Viime päivät olivat menneet paljolti niin, etteivät he olleet soitelleet tai viestitelleet edes kyseisen herran kanssa. Heidän välinsä olivat viilentyneet, eikä Arianna oikeastaan edes tiennyt olivatko he yhdessä tai ei. Arianna ei ollut kuitenkaan ottanut asiasta sen suuremmin selvää, tai edes miettinyt syytä sille, miksi he eivät olleet puhuneet Thomasin kanssa. Hän oli enemmin keskittänyt kaiken huomionsa Felixiin ja unohtanut kaiken muun mitä ympärillään tapahtui. Jos rehellisiä oltiin, Arianna ei ollut koskaan uskonut käsitteeseen Se Oikea, mutta Felixin tavattuaan, sekin oli muuttunut. Hän nimittäin uskoi nyt vakaasti siihen, että Felix oli hänen Oikeansa ja jos se oli Ariannasta kiinni, hän viettäisi koko loppu elämänsä Felixin kanssa. Heidän tunteensa ja syvä yhteys oli jotain sanoin kuvailematonta, ettei Arianna voinut olla onnellisempi siitä, että jaksoi taistella heidän eteensä näinkin pitkään. Lyhyessä ajassa hänen tunteensa olivat syventyneet todelliseksi rakkaudeksi ja aluksi se oli jopa pelottanut Ariannaa. Hän oli tottunut niin pintapuolisiin suhteisiin, joissa ei pahemmin harrastettu syviä keskusteluja, vaan jotain aivan muuta. Arianna ei ollut koskaan elämässä kuitenkaan rakastanut ketään miestä niin syvästi mitä Felixiä, joten luonnollisesti se tarve toisesta ihmisestä ja tunteiden vastakaiusta pelotti naista. Hän oli suorastaan riippuvainen Felixistä ja hänen rakkaudesta. Arianna kyllä tiesi tasan tarkkaan, ettei tunteensa olleet yksipuolisia ja että sitoutuminen oli molemminpuolisia. Heidän välinen seksikään ei ollut vain seksiä, vaan rakastelua. Se oli… erilaista, mutta vain ja ainoastaan hyvällä tavalla. Arianna oli saanut jopa hetkellisesti maistaa elämää Felixin avopuolisona, majailtuaan miehen luona muutaman päivän ajan ja se oli rehellisesti sanottuna ollut ihanaa. Heidän erilaisuuksista huolimatta, he toimivat yhdessä äärimmäisen hyvin ja se sai Ariannan vain varmistumaan omista tunteistaan Felixiä kohtaan.

Luojan kiitos Arianna ja Felix olivat kuitenkin päässeet turvallisesti Isoon-Britanniaan ja heidän hotellillensa. Felix oli tehnyt taitavaa työtä naisen rauhoittamisessa. Ei siihen oikeastaan ollut tarvittu muuta kuin miehen rauhoittava ääni ja kosketus, joka sai jo Ariannan huomion kääntymään pois pelostaan. Hotellille päästyä Arianna oli kuitenkin jo täysin rauhoittunut ja hän pystyi taas olemaan oma itsensä. He olivat jopa päätyneet, Ariannan aloitteesta, suutelemaan Felixin kanssa. Hän oli lopulta kuitenkin tajunnut, etteivät he olleet tosissaan tulleet tekemään Lontooseen sitä samaa, mitä muutama päivä sitten Philadelphiassa. Felix virnisti nyt Ariannan sanoille, joka sai naisenkin hymyilemään huvittuneena. Totta kai toisen piti päästä häntä kiusoittelemaan juuri silloin, kun nainen kerrankin yritti olla vakava. ”Shut up, stop making fun of me… This is serious.”, Arianna yritti sanoa vakavana, kunnes huvittunut virne levisi kasvoilleen Felixin puheiden aikana. Felix ei myöskään tehnyt tilanteesta helpompaa sillä että tuo hakeutui uudemman kerran lähemmäksi häntä, laski kätensä lanteilleen ja ensimmäisen, jos toisenkin suudelman kaulalleen. Kylmät väreet juoksivat Ariannan iholla, kun hän huokaisi hiljaisesti. ”You're not making this easy…”, hän mutisi. Arianna ei voinut vastustaa sitä järjetöntä vetovoimaa joka heidän välillä oli, jolloin hän siirsi kätensä Felixin leuan alle ja nosti tuon kasvot omiensa korkeudelle, jotta saattoi painaa hellän suudelman Felixin huulille. Ehkä pieni kuhertelu ei ollut pahitteeksi.

Lopulta he olivat kuitenkin saaneet kuhertelunsa päätökseen ja Arianna oli jopa yllättänyt itsensäkin joskin erikoisella kysymyksellään. Totta kai häntä kiinnosti millaisen tulevaisuuden Felix itselleen halusi. Oli mahdollista ettei hän halunnut edes lapsia, mitä Arianna kuitenkin epäili. Ei Felix nimittäin vaikuttanut mieheltä, joka ei haluaisi lapsia. Felixin naurahduksen jälkeen Arianna vain kohautti hartioitaan kevyesti, jääden sitten odottamaan miehen vastausta. Ja sieltä se tulikin. Felix halusi kaiken mitä maailman kliseisimpään perheunelmaan tuli. Se ei ollut itse asiassa huono tai ahdistava asia. Tai Ariannaa ei ainakaan ahdistanut, sillä hän koki puhuvansa asiasta sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa voisi haluta samat asiat itsekin. ”I assume you would say something like that.”, Arianna vastasi Felixin sanoihin hymyillen ja sipaisi samalla muutaman vapaana olevan hius suortuvan korvansa taakse. Mietteliäs katseensa oli hetkeksi laskeutunut sylissään lepääviin käsiin, palauttaen sen lopulta Felixiin. ”I’m glad you think that. Because I feel the same. With you of course.”, hän myönsi Felixin jälkeen, miehen alettua jo seuraavaksi vakuuttelemaan ettei painostaisi Ariannaa. Hän hymyili nyt huvittuneena toiselle. ”I know you didn’t mean it like that. I just hope you can wait a while… Like year or two. Because before that, I want to find my place in this world, graduate and get a permanent job and something like that. See the world with you.” Arianna sanoi ja hymyili Felixille. Heillä oli aikaa, enemmän kuin tarpeeksi, joten sitä ennen hän halusi tosiaan löytää paikkansa tästä maailmasta ja sen lisäksi myös nähdä sitä, yhdessä Felixin kanssa tietenkin. Seuraavaksi Felix oli heittänyt vastapallon hänelle takaisin. Halusiko Arianna lapsia? ”Yeah I do. Maybe a few kids. And also that red house and white picket fence. Even though, that might sound little bit a cliché. But I like that cliché. Even more if you are in it.”, Arianna sanoi jo aavistuksen vakavampana.

Sitten oltiinkin jo päästy siihen kysymykseen jonka he olivat unohtaneet täysin. Käyttikö Ria ehkäisypillereitä. Kyllä, mutta Felixin reaktio, tai oikeastaan tapa kysyä asiaa sai naisen huvittuneeksi. ”Oh, do I sense a hint of fear in your voice, Mr. I want children of my own?”, Ria ei malttanut olla kiusoittelematta pieni ilkikurinen virne huulilla. Samaan aikaan hän nousi sängyltä ja käveli Felixin luokse, jonka ympärille kiersi hetkeksi kätensä. ”Don’t worry, I’m on pills. I’m not going to be pregnant anytime soon.”, Arianna totesi ja hän näki pienen helpotuksen Felixin kasvoilla. Tai ainakin hän uskoi niin. Ei hän pahastunut siitä, sillä olihan se ymmärrettävää että näin lyhyen ajan jälkeen lapsi ei välttämättä olisi se ensimmäinen asia mielessä. Arianna halusi ainakin hetken olla vielä Felixin kanssa kahdestaan ja selvittää heidän suhdesotkut lopullisesti, ennen kuin mitään peruuttamatonta tapahtuisi. Felix kuitenkin selitti kantansa asiaan ja Arianna nyökkäsi pienesti. Kyllä hän ymmärsi ja oli samaa mieltä itsekin. Ei hän voisi tehdä aborttia. Hän oli nähnyt muutamien ystäviensä käyvän sen prosessin läpi ja jokainen heistä tuntui katuvan päätöstään näin jälkeenpäin. Arianna ei halunnut joutua samaan tilanteeseen ja siksi pitikin ehkäisystä huolta. Felixin alkaessa taas vitsailemaan, Arianna pukkasi toista kevyesti, huvittunut virne kasvoillaan. ”Shut up… Or you never get babys with me. I just wanted to be civilized, unlike you…”, Arianna sanoi huvittuneena.

Aikansa hotellihuoneessa pyörittyä, Arianna ja Felix olivat lopulta päässeet liikkeelle. Onneksi heidän huoneensa ei ollut sen koreammalla kuin kolmannessa kerroksessa, sillä Arianna pakotti Felixin tulemaan kanssaan portaita pitkin. Ei tietenkään Philadelphiassa tapahtunut hissiin jumittuminen ollut osasyyllinen asiaan. Arianna halusi vain hyötyliikuntaa. Yeah right…. Aulaan ja ulos hotellista päästyä, kaksikko lähti suosiolla kävelemään kohti hautausmaata ja sen lähellä olevaa kukkakauppaa. ”What kind of flowers your mother would like? Like color and that sort of stuff.”, Arianna kysyi, samalla kun kietoi toisen kätensä Felixin selän taakse ja vilkaisi toista vinosti hymyillen. Hautausmaalle ja sen läheiseen kukkakauppaan ei onneksi ollut pitkämatka. Ariannaa ei haitannut käveleminen, näin hänestä oli itseasiassa kivempi nähdä Lontoota, kuin taksissa istumalla. Lontoossa kaikki tuntui olevan jotenkin tunnelmallisempaa, sillä jopa astuessaan sisälle kukkakauppaan, ovesta kuului soma kilahdus kun ovi aukesi. ”Should we take white and… some neutral-colored flowers?”, Arianna ehdotti ja käveli sitten edeltä katselemaan kukkavalikoimaa. Hän löysi hetken tutkimisen jälkeen sopivan neutraalin värisen kukkakimpun, jota näytti Felixille. ”Is this okay?”, hän ehdotti, eikä Felix tuntunut laittavan vastaan kyseiselle kukkakimpulle. Arianna olikin sitten omatoimisesti mennyt maksamaan kukkakimpun ja hymyillyt myyjälle kiitokseksi, jonka jälkeen palasi kimpun kanssa Felixin luo ja tarttui miestä kädestä, ennen kuin he astuivat takaisin Lontoon, joskin harmaaseen keliin.

Felixin johdattelemana Arianna seurasi tuota hautausmaalle ja oikean haudan luokse. Daisy Denver haudassa luki ja näytti siltä ettei siellä ollut kukaan käynyt hetkeen. Niinpä Arianna ojensi kädessään olevan kimpun Felixille, astuen sitten lähemmäksi hautakiveä ja pyyhki sitä hiukan puhtaammaksi. Samalla hän nyppi muutaman rikkaruohon maasta ja nosti ylös vanhat, haudalle kuihtuneet kukat pois, vieden ne läheiseen roskikseen. Palatessaan Felixin vierelle, hän katseli hiljaisena hautaa, ennen kuin käänsi katseensa Felixiin. ”Do you miss her?”, Arianna ei voinut olla kysymättä, katsellessaan Felixiä vaitonaisena. Totta kai tilanne oli hiukan surullisen ja masentavan sävyinen eikä ihme. Ei kukaan tullut hautausmaalle iloisesti kirmaten. Tai niin Arianna ainakin uskoi. ”Are you okay? I’m here for you.”, hän hymyili nyt vinosti Felixille, sen jälkeen kun mies oli käynyt laskemassa kukat äitinsä haudalle ja palannut vierelleen seisomaan. Arianna tarttui nyt Felixiä kädestä ja mutristi huuliaan. ”I love you and I got your back… Hopefully you always remember that.”, Arianna sanoi vakavana. Heidän välilleen laskeutui hiljaisuus, jonka nainen rikkoi lopulta; ”So after this… Do you want to introduce me to London? I think London would like to get to know me too.”, brunette toivoi että sanansa piristäisi edes hiukan Felixiä, mutta jos ei, hän kyllä tiesi miten saada hymyn takaisin miehen huulille.

Hautausmaalla Arianna muisti, miksi elämää ei pitänyt pitää niin itsestäänselvyytenä. Oikeastaan hän ei ollut koskaan ajatellut niin, mutta Felixin äidin haudalla käyminen muistutti Ariannaa siitä taas pitkästä aikaa. Arianna oli niitä ihmisiä, joka uskoi siihen että kaikella tapahtuvalla oli syynsä ja että kun toiselle teki hyvää, siitä sai itse myös takaisin. Ei välttämättä sillä samalla sekunnilla vaan myöhemmin. Arianna koki jopa hänen ja Felixin suhteen olevan yksi hyvien tekojensa tulos. Hän oli sinnikkäästi jaksanut uskoa heihin ja oikeastaan se hänen määrätietoisuutensa oli lopulta johtanut hänet tähän pisteeseen. Felixin kanssa. Hän kuitenkin tiesi sen jossain vaiheessa kostautuvan, sillä samaan aikaan Arianna petti nykyistä poikaystäväänsä, Felixin veljeä Thomasia. Hän teki teoillaan niin hyvää kuin pahaa. Voisi siis sanoa että hän uskoi vakaasti Karmaan ja valitettavasti myös Murphyn lakiin, joten hän tiesi jo odottaa jotain kamalaa tapahtuvaksi. Ei välttämättä nyt, mutta myöhemmin. Hautausmaata lähestyessä Arianna huomasi keräävän itseensä tietynlaista voimaa ja vahvuutta. Hän halusi olla Felixin tukena ja huomatessaan miehen alakuloisuuden, se sai Ariannan toimimaan entistä oma-aloitteisemmin – tahtoessaan Felixin tietävän hänen olevan tukenaan. Nyt ja tulevaisuudessa. Niinpä kukkakimpun valittua Arianna oli mennyt maksamaan sen ja palatessaan Felixin luokse, hän pudisteli päätään ”No you wont. I don’t let you. I want to be a part of this.” , Arianna vastasi Felixin sanoihin vakavana ja loi mieheen samalla katseen, joka viestitti että asia oli käsitelty tältä erää. Ei Ariannalla ollut sydäntä laittaa Felixiä maksaa yhtä kukkakimppua takaisin. Tosin ei se ollut vain mikä tahansa kukkakimppu, vaan Felixin äidille tarkoitettu sellainen, joten sillä oli hyvin paljon merkitystä.

Hautausmaalle päästyä Arianna oli ehdottomasti nähnyt tarpeelliseksi putsata Felixin äidin hautapaikan. Paikasta nimittäin näki, ettei tuolla ollut kukaan käynyt pitkään aikaan, joten oli vain pieni vaiva siistiä hautakivi ja sen edusta edustuskuntoon. Se oli vähäistä mitä Arianna voisi tehdä tässä tilanteessa. Lopulta hän oli siirtynyt hiukan sivummalle, kun Felix oli vuorostaan mennyt haudalle laskemaan heidän ostamansa kimpun. Tunnelma oli kaikin puolin haikea ja jopa Ariannakin tunsi olonsa surullisesti. Hän yritti kuitenkin pysyä vahvana ja Felixin tukena, sillä tämä oli ehdottomasti vaikeampaa Felixille kuin hänelle. Felixin astuessa takaisin vierelleen, Arianna tarttui Felixiä kädestä ja hymyili vienosti. ”Whatever the situation is, I'm here for you. In any circumstance.”, hän lisäsi, ennen kuin Felix jatkoi puhumista. Toinen puhui niin kauniisti hänestä, että se oli jopa saada Ariannan punastumaan pienesti. Sen sijaan hän tyytyi vain hymyilemään Felixille rauhoittavasti. ”We can always visit here.”, hän muistutti ja puristi Felixin kättä. Ariannasta tuntui kuitenkin inhottavalta, kun Felix puhui siitä, ettei ansaitsisi olla onnellinen. Se oikeastaan tuntui naisesta pahalta että toinen edes ajatteli niin. Jokainen ansaitsi onnen tai niin Arianna uskoi. ”Of course you deserve to be happy. You are the kindest, warmest person I know. So don’t say anything like that ever again.”, Arianna pyysi, hymyillen Felixille kuitenkin lämpimästi. Arianna aidosti tarkoitti sanojaan ja halusi myös Felixinkin ymmärtävän sen. ”And I’m glad to hear that you are happy with me. Because it’s the most important thing and the only thing, that matters to me. You also are everything to me. So your happiness is my priority.”, Arianna painotti sanojaan ehkä joskin vakavana, samalla kun katseli Felixiä. You're not getting rid of me just like that or any time soon, so you better love me., Arianna ajatteli vakavan ilmeensä takana, haluamatta kuitenkaan pilata heidän välistä tunnelmaa, joten piti ajatuksensa ominaan. Felixin nostaessa kätensä rintakehälleen sydäntään vasten, pieni mutta onnellinen hymy nousi naisen huulille. ”I feel the same way.”

Lopulta kaksikko pääsi lähtemään hautausmaalta, Ariannan pitäessä tiukasti Felixin kädestä kiinni. Hän odotti innolla että näkisi Lontoota, sen sateisenkosteasta säästä huolimatta. Arianna itse asiassa piti siitä, se oli vaihtelua New Yorkiin. Kävellessään kadulla Arianna pysytteli hetken hiljaa, kunnes hän tunsi tarvetta sanoa jotain. ”I’m glad we did this trip. And I’m also proud of you, you just… Hopefully I can someday introduce you to my parents. They would lo… ”, Arianna kerkesi sanomaan, ennen kuin Felix oli pysähtynyt ja vetänyt hänet suudelmaan. Arianna ei voinut olla hymyilemättä Felixin huulia vasten pienesti, vetäen kasvonsa seuraavaksi kauemmaksi Felixin omista, jotta voisi katsoa miestä tuon puhuessa. ”You are not awkward. And I’m definitely not a flawless. You are just sugar coating the fact that I’m a quite difficult person... But you know how to handle me.”, Arianna totesi vakavana kulmiaan kurtistaen. Totta kai hän oli kaikista niistä Felixin kauniista sanoista poiminut tuon haukkumat itsestään, eikä hän todellakaan halunnut miehen vähättelevän itseään tai nostavansa naista yläpuolelleen. Ariannalla oli myös omat vikansa, kaikissa heistä oli, mutta siitä huolimatta he hitsautuivat Felixin kanssa yhteen paremmin kuin hyvin. ”All what I have done today, is the least I can do to you. I love you, you are amazing and you do know, how you can thank me. Later of course, not here.”, hän sanoi pieni, ilkikurinen pilke silmäkulmassa, katsellessaan samalla Felixiä. Hän tiesi että he puhuivat varsin vakavasta asiasta, mutta onneksi Felix oli oppinut jo näin pienessä ajassa tuntemaan Ariannan ja hänen suhtautumisensa asioihin. ”Our journey together is only just beginning, so you will sometimes regret that you love me. I want you to just be yourself with me and I don’t ask you anything else.”

Heidän matkansa oli pitkän seisomisen jälkkeen jatkunut jalkaisin kohti keskustaa. Pitkä hiljaisuus vallitsi heidän välillä, mutta se ei suinkaan ollut kiusallinen. Enemmänkin mietteliäs minkä ymmärsi. Arianna oli kietonut toisen kätensä Felixin selän taakse ja katseli kävellessään heidän ympärilleen. Lontoo oli omalla tvallaan hyvin idyllinen kaupunki. ”So what is your favorite place in London?”, Arianna lopulta kysyi ja käänsi uteliaan katseensa Felixiin. Samaan aikaan hän muisti laukussa polttelevan kartan, jolloin hän pysäytti heidän kävelynsä. ”Oh yeah, I almost forgot… ”, hän aloitti ja irroittautui hetkeksi Felixistä, kaivaen laukustaan nyt esiin Lontoon kartan, jonka oli vielä New Yorkissa ollessa hankkinut. Felixille tietenkään kertomatta. “I have a map. Before we come here, I marked on the map what I want to see here in London. If we have time to explore the city, of course.”, Arianna näytti nyt hymyillen karttaa Felixille, jonka avasi ilmassa heidän eteensä. Arianna piti nyt kartasta molemmin käsin kiinni ja hymyili itsekseen. ”And now we do, so I want to see Buckingham Palace, Big Ben, Tower Bridge and of course, London Eye.”, Arianna luetteli karttaa katsellessa, vilkaisten lopulta Felixiä joka itse asiassa näytti hyvin huvittuneelta. ”Don’t look me like that… Like I’m a crazy tourist.”, hän naurahti nyt itsekin puheilleen. Felix onneksi tiesi mistä he voisivat aloittaa turistikierroksensa. Niinpä Arianna taitteli kartan takaisin laukkuunsa ja lähti miehen johdattelemana paikasta toiseen. Viimeiseksi he menivät London Eyeen. Heidän turisteilu oli ollut kaikin puolin hauskaa ja romanttista, jonka ohella he olivat jopa unohtaneet aivan kokonaan syödä jotain. Niin hotellille päästyä Arianna huomasi vatsansa pitävän pientä ääntä sen tyhjyyden vuoksi. ”I’m so hungry… Should we go eat something or order from room service?”, nainen kysyi hotellihuoneeseen päästyä ja kävi istumaan sängyn laidalle. Hän nappasi läheiseltä yöpöydältä hotellin huonepalvelulistan. Arianna tutki hotellin huonepalvelu listaa aikansa, ennen kuin huomasi Felixin hiljentyneen kummasti, puhelin kädessään. ”Felix… is everything okay?”

Felix tosissaan ei aikonut jättää sitä aikaisempaa toteamustaan unholaan, saaden kuitenkin Ariannankin vain hymyilemään huvittuneena miehen sanoille. ”You’re mean… You do know that?”, Arianna huomautti virne huulilla, katseensa huokuessa pelkkää rakkautta miestä kohtaan. Seuraavaksi he olivat kuitenkin vakavoituneet, kiitos Ariannan typerän toteamuksen jälkeen, jolloin hän koki tietenkin tarpeelliseksi korjata sanojaan. ”No, I’m sorry. I didn’t mean it like that. It was a joke honey. Don’t worry.”, Arianna pahoitteli, kokien itsekin nyt sanoneen todella typerästi. Olisi hänen pitänyt ymmärtää ettei mistään tuollaisesta vitsailtu Felixin kanssa. Kaikin puolin päivä oli sujunut hyvin. Hotellihuoneessa Arianna oli kuitenkin laittanut merkille Felixin hajamielisyyden, joka oli noussut pintaan heti kun mies oli tarttunut puhelimeensa. ”Are you sure…? Okay.”, Arianna valmisteli kun Felix vakuutti kaiken olevan hyvin ja paineli sitten matkoihinsa. Arianna katseli hetken sulkeutunutta ovea, pysyen mietteliäänä aina siihen asti kun Felix palasi ruokien kanssa puoli tuntia myöhemmin. Felix oli edelleen yhtä hajamielinen kuin aikaisemminkin, jolloin pieni pelko heräsi Ariannan sisällä. Ulosantinsa pysyi vielä kuitenkin neutraalina. Arianna jaksoi udella edelleen oliko kaikki hyvin ja Felixin kuitatessa se surkeasti, Arianna kurtisti kulmiaan epäilevänä. ”Don’t lie to me Felix… I can see that everything isn’t okay. Tell me please. What’s wrong?”, hän melkein jo aneli että toinen olisi kertonut mistä kenkä puristi. Se oli suuri virhe, sillä seuraavaksi Felix olikin jo kaivanut puhelimen esiin ja ojentanut sen Ariannalle. Felix pahoitteli jo valmiiksi tapahtunutta, ennen kuin Arianna sai katsottua mitä puhelimen näytöllä luki. Lukiessaan Lunan tekstiviestin, Arianna tunsi valtavan, henkisen pahan olon ryöppyävän sisälleen.

Arianna tuijotti nyt sanattomana puhelimen näyttöä. I'm pregnant. It's yours. Just FYI. Arianna nielaisi, rekisteröityään jollain saralla Lunan viesti Felixille. Pystyikö toinen olemaan enempää kylmempi? Olisi voinut kuvitella että raskaus olisi iloinen asia, jos todella rakasti toista osapuolta mutta Lunan viesti huokuivat aivan jotain muuta. ”Okay… And she… I mean you two are keeping it?”, Arianna sanoi lopulta ja ojensi puhelimen takaisin Felixille. ”Of course you are keeping it… Why did I even ask.”, hän lisäsi nopeasti ja pudisteli päätään. Arianna hautasi kasvonsa hetkeksi kämmeniään vasten, joilla lopulta hieraisi silmiään epäuskoisena. Sisällään alkoi myllertää tuhansia erilaisia tunteita… Hämmennys, pelko, suru… Jopa pieni onnellisuus Felixin puolesta. Miten saattoikaan sattua, että juuri tänään puhuttuaan lapsista, perheestä ja tulevaisuudesta, mies saisi juuri tietää tulevansa isäksi. Samaan aikaan Arianna vasta tajusi sen tosi asian, että Felix ja Luna olivat todella harrastaneet seksiä, jonka myötä nainen oli tullut raskaaksi. Hän ei osannut enää sanoa, tunsiko hän olonsa huonoksi sen vuoksi että Felix oli todella mennyt sänkyyn Lunan kanssa, tai sitten se että Luna oli raskaana. ”So, what we are going to do now? I mean…”, Arianna ehti aloittaa, Felixin keskeytettyä hänet täysi. Felix ilmoitti että hänen ei voinut jättää Lunaa. Arianna ei ollut varma mitä Felix tarkoitti, mutta syvällä sisällään hän tiesi tuon puhuvan juuri siitä mitä hän oli pelännyt alusta asti. ”Are you serious?”, entistä vakavampi ilme oli nyt levinnyt Ariannan kasvoille. Arianna ei voinut enää vain istua siinä sängyllä, vaan hän nousi ylös ja käveli muutaman hajamielisen askeleen sinne tänne. ”So… You want to be dad and unhappy with Luna, even though you could be a dad and happy with me? We could stil..”, Arianna sanoi epäuskoinen katse silmissään, kohdistettuaan kysyvän katseensa Felixiin. ”Don’t you even see it? This is her way get you back!”, Arianna kivahti ja viittoi kädellään puhelimen puoleen.

Sitten Felix oli sanonut sen mitä Arianna oli pelännyt. He eivät voisi olla yhdessä, he eivät voisi enää jatkaa tätä mitä he nyt tekivät. ”What…”, Arianna kuiskasi lähes äänettömästi ja käänsi katseensa Felixiin, joka oli täynnä epäuskoa, pettymystä ja surua. ”Oh my god… You are dumping me… Other side of the world… I… I… I can’t believe this…”, Arianna puheli lähinnä itsekseen ja katseli hajamielisenä ympärilleen. Häntä ahdisti ja se ahdistus kasvoi sekunti sekunnilta vain suuremmaksi. Hän tunsi jopa kurkkuaan pakottavan ja olonsa muuttuvan huonovointiseksi. Juuri kun kaikki oli ollut hyvin, häneltä vedettiin kirjaimellisesti matto jalkojen alta. Tämä oli luultavasti se karman temppu, kaikesta paskasta mitä hän oli ympärillään oleville ihmisille aiheuttanut hänen ja Felixin suhteella. ”I need some fresh air… I can’t do this here.”, Arianna sanoi hiljaa. Luojan kiitos hänen matkalaukkunsa oli vielä avaamatta, sillä Ariannan lähdön teko ei vaatinut muuta kuin tarttumisen laukunkahvaan ja kiirehtimisen hotelli huoneen ovelle. Lopulta pieni vihan tunne heräsi sisällään, jolloin Arianna ennen ovesta poistumista vielä kääntyi Felixin puoleen. ”And oh yeah, now I regret that I love you!”, Arianna sanoi kylmästi, ennen kuin riuhtaisi oven auki ja paineli matkoihinsa. Tähän asti hän pidätti sinnikkäästi kyyneleitään ja hän pääsi pitkälle ulos hotellista, ennen kuin hän ensimmäiseksi antoi ylen läheiseen kukkapuskaan. Arianna oli aivan hukassa itsensä ja koko tilanteen kanssa. Hän ei tiennyt minne mennä, mutta sen hän tiesi ettei hän aikonut jäädä Felixin kanssa samaan huoneeseen pidemmäksi aikaa. Ei Ariannasta oikeastaan tullut mitään muuta ulos kuin vettä ja sappinestettä, sillä he eivät olleet koko päivänä syöneet mitään. Nälkä oli kuitenkin unohtunut nopeasti kaiken tapahtuneen myötä. Kaottuaan aikansa, Arianna rauhoittui ja istahti katukivetykselle. I’m done with this shit, I’m always his second choice, Arianna ajatteli itsekseen, pyyhkiessään suupieliään paperin palaan jonka oli kaivanut laukustaan. Nainen pyöritteli tuhansia ajatuksiaan mielessään, kunnes nousi maasta ja tarttui matkalaukkuunsa. Arianna ei vieläkään ymmärtänyt kunnolla mitä oli tapahtunut, mutta sen hän tiesi että hän halusi helvettiin tästä maasta. Tästä perkeleen onnettomasta kaupungista. Arianna nappasi itselleen taksin lennosta ja suuntasi lentokentälle.

Lentokentälle päästyä todellisuus iski Ariannaan. Hän oli taksin lähdettyä aivan hukassa sen kanssa mitä tekisi ja minne menisi. Heidän lentonsa Felixin kanssa olisi vasta huomenna, eikä Ria todellakaan kyennyt olemaan nyt Felixin kanssa samassa tilassa. Arianna lähti palloilemaan ympäri lentokenttää ja oli jo majoittaa itsensä seinustalla olevalle penkkiriville, kunnes spottasi kaikkien muiden menevien ja tulevien matkustajien joukosta paikallaan seisovan, lippujaan tutkivan miehen. ”Emmett?!”, Arianna huusi, kokeillakseen oliko toinen todella veljensä. Miehen kääntyessä ja Ariannan tunnistaessa hänen puoleen kääntyneen miehen isoveljekseen, Arianna tunsi pienen toivon pilkahduksen sisällään. ”Oh my god! Emmett!”, sen innokkaan kiljahduksen jälkeen naisen kyynelkanavatkin aukesivat. Arianna ei tiennyt itkikö hän nyt surusta vai ilosta, vaan hän keskittyi juoksemaan veljensä luokse, joka sulki pikkusisarensa turvalliseen syleilyynsä. ”Aria, hey sis’! What the hell are you doing here?”, Emmett naurahti ja halasi siskoaan tiukasti. Hän kuitenkin huomasi nopeasti ettei kaikki ollut Ariannalla hyvin, jolloin hän vakavoitui ja työnsi siskoaan hiukan kauemmaksi jotta saattoi katsoa tuon kasvoja. Samalla hän huomasi siskonsa itkevän – eikä ne enää näyttäneet olivat onnen kyyneleitä veljensä näkemisestä. ”Hey hey hey… Aria, what’s wrong?”, huolestunut äänensävy oli vallannut Emmettin äänen. ”I… I don’t know anymore. I just want to go home...”, Arianna sopersi onnettomana, jolloin Emmett veti Rian takaisin tiukkaan halaukseensa. ”Okay okay, don’t worry, big brother is here. I'll get you home.”