|
|
Apr 11, 2016 17:01:11 GMT 2
Post by Deleted on Apr 11, 2016 17:01:11 GMT 2
Kate nyökkäsi Jacen vastaukselle, vaikka häntä jäikin harmittamaan vastauksen puute ensimmäiseen kysymykseen. Se vastaus sai naisen huulille hymyn, aidon ja leveän sellaisen. Se toi mieleen yliopistoajat, jolloin kaikki oli ollut niin paljon yksinkertaisempaa, huolettomampaa. "I never thought that. You aren't a bad guy, Jace. I just prepared myself for the worse, so that I wouldn't be disappointed", hän vastasi totuudenmukaisesti. Ja niinhän se oli ollutkin. Ei Kate ollut koskaan uskonut, että Jace istuisi täyttä aikaa, mutta oli parempi varautua siihen siitä huolimatta. Nainen otti huikan pullosta, ja laski sen tällä kertaa lepäämään syliinsä.
Mies sitten kovetti itsensä jälleen ja etäännytti itsensä siihen saatanan välinpitämättömyyteen. "Maybe. Still, it doesn't change the fact that I did a shitty thing to you", hän myönteli miehen vastausta. Olihan se nimittäin totta, että Jace oli aikuinen mies, joka kantaisi itse vastuun itsestään. "You don't do that to the people you love", Kate sanoi vaisusti, katsellen tarkkaan sitä sylissä lepäävää olutpulloa samalla kun puri alahuultaan. Sitä kädessä olevaa arpea, joka ilkkui todisteena siitä, että nainen ei ollut eikä tulisi enää koskaan olemaan kunnossa. Se oli siinä muistuttamassa, että mikään ei tulisi palaamaan enää ennalleen, niihin viattomiin aikoihin, jolloin suurin murhe oli se, että pääsisikö kurssista läpi.
Hitto, miten se syyllisyys kaikesta kalvoikaan edelleen Katea. Terapeutti oli yrittänyt saada naista ymmärtämään, että hänen oli turha syyttää itseään kaikesta, kun mikään ei ollut hänen syytään. Mutta se oli paljon helpommin sanottu kuin tehty.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Apr 11, 2016 17:13:18 GMT 2
Post by autopilot on Apr 11, 2016 17:13:18 GMT 2
Oli ehkä paska liike hylätä vankilassa oleva poikaystävänsä, mutta kieltämättä oli myös paska liike tappaa jonkun ystävä. Jace ei oikeasti tiennyt paljonkaan siitä miehenalusta, jonka taival oli silloin päättynyt, ja hyvä niin. Hän olisi ehkä kokenutkin jonkinlaista syyllisyyttä, jos se olisi vaikuttanut ihan oikealta ihmiseltä, jolla oli ystäviä, perhe ja oma elämä. Nyt se oli lähinnä vain nimi paperilla. Jacella ei ollut edes kovin tarkkoja muistikuvia siitä illasta. Hän muisti, että oli roikkunut hysteerisenä kiinni sen kauluksissa huutaen sitä vihaisesti nousemaan ylös ja tappelemaan vastaan. Kun poliisit olivat tulleet paikalle, sitä ne olivat ikuistaneet. Ja repineet hänet kauemmas. Muuten kaikki oli ollut sumua ja hämmennystä.
Se, että Jace ei tuntenut millään tasolla huonoa omatuntoa, sai hänet tosissaan harkitsemaan uudelleen sitä, minkä Katekin sanoi ääneen- you’re not a bad guy. Joskus Jace ajatteli, että se olettamus oli aina ollut jo lähtökohtaisesti väärin. Ehkä hän olikin paha ihminen, joka oli vain käyttäytynyt hyvän ihmisen lailla, eikä pohjimmiltaan juuri päinvastoin.
“Sure”, mies hymähti siihen kommenttiin, lähinnä itselleen, ja syventyi sitten olueeseen. Pullo kävi nopeasti tyhjäksi, joten vaihtui uudestaan siihen taskumattiin. Tyhjä pullo päätyi lattialle sohvan eteen.
Kate särähti Jacen korvaan melkein marttyyrina, joten hänen oli pakko avata suunsa uudestaan: “Look... You abandon the sinking ship. That’s just what you fucking do, and should, too. You let people to deal with their own shit and try and not get hurt in the process. There's nothing more to it.” Ääni oli melkein ärtynyt.
|
|
|
|
Apr 11, 2016 17:56:49 GMT 2
Post by Deleted on Apr 11, 2016 17:56:49 GMT 2
Jokin miehen kommentissa sai Katen päässä naksahtamaan. Ehkä se oli se, miten kevyesti mies loppujen lopuksi otti sen koko jutun. Oliko heidän suhde todella merkinnyt niin vähän Jacelle, että hän pystyi tuolla tavalla viittaamaan kintaalla koko asian? Kate nousi kimpaantuneena ylös, yritti hengittää syvään, mutta päätyi silti heittämään sen olutpullon päin kiviseinää, sen pirstoutuessa pieniksi kappaleiksi. Ihan niinkuin hän olisi pystynyt sitä enää siinä tilassa kontrolloimaan. "I never wanted to abandon the freaking ship!" hän sitten keuhkosi.
Koska se tosissaan oli sitä, mitä Kate halusi - oli halunnut kaikki ne vuodet. Oma kyvyttömyys suoriutua siitä vain ahdisti. Vaikka ei se hänen syynsä ollut, vaan sen hemmetin taudin. Koko se aika oli ollut joko lääkkeiden aiheuttamaa sumua, jolloin sitä oli joutunut repimään itsensä ylipäätään edes sängystä ylös, tai sitten jatkuvaa omien mielialojen vietävänä olemista. Tuntui siltä, kuin naisella ei olisi ollut enää vuosiin mitään kontrollia elämästään. Se kontrollinpuute ajoi lopulta Katen aina uudestaan psykiatriselle osastolle, ja Kate vihasi sitä paikkaa. Se oli hänen oma henkinen vankilansa, jossa hän joutui kohtaamaan päivästä toiseen sitä faktaa, että oli sairas.
"I don't do things based on what I should or shouldn't do. I try, but it just isn't how I work", Kate sitten sanoi, huomattavasti rauhallisemmin, tuijottaen lattiaa, jota koristi nyt monet tummat lasinsirut. Jos hän tekisi niin kuin piti, hän ottaisi myös kiltisti lääkkeensä siitä huolimatta, että ne tekivät hänelle paskan olon. Ja silloin hän olisi jättänyt ne vierailut väliin siksi, että se olisi ollut fiksua. Sen sijaan hän oli uskonut depressiota siinä, että Jace ei haluaisi tällaista sekopäätä elämäänsä ja toivuttuaan ei enää kehdannut palata. Pelkuri kun oli.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Apr 11, 2016 18:16:07 GMT 2
Post by autopilot on Apr 11, 2016 18:16:07 GMT 2
Katen logiikkaa oli vaikea ymmärtää, kun ei tiennyt sen elämästä tai henkisestä tilasta mitään. Kukaan tuskin oli väkivallalla uhaten pakottanut sitä luopumaan niistä vierailuista. Jace oli aina ajatellut, että se oli vain siirtynyt elämässään eteenpäin, eikä hän ollut vain sopinut niihin kuvioihin. Ehkä se oli tylsistynyt - kuka ei olisi ollut? Oli ihan eri asia elää yhdessä, kun kerran viikossa tapittaa toista paksun lasilevyn läpi puhelin korvalla. Todennäköisesti hän olisi itse siinä samassa asemassa kyllästynyt ihan samalla tavalla.
Selkeästi se tilanne herätti tunteita heissä molemmissa. Melkein varoituksetta lensi Katen olutpullo seinään ja hajosi pirstaleiksi. Jace oli ylhäällä jo siinä vaiheessa, kun naisen käsi ensin kohosi. Ensireaktio oli napata naista kiinni ranteesta, ennen kun se sai käteensä enää mitään muuta. Tilanne kuitenkin rauhoittui, joten Jace jäi hiljaa seisomaan siihen naisen eteen, toinen käsi tiukasti sen ranteen ympärillä ja toinen puristamassa sitä taskumattia, josta ei koko pyrähdyksen aikana ollut loiskunut tippaakaan.
Tilanne oli hetken vaikea ja painostava. Jace yritti hetken oikeasti samaistua naisen ajatusmaailmaan, mutta ei osannut. Hän ei tiennyt, mikä kiltin tytön syndrooma sillä oli meneillään, tai mitä se koki, että sen jostain syystä oli pakko tehdä. Ehkä se ei tiennyt itsekään, mutta selvästi käytti ihan liikaa aikaa ja energiaa asian selvittämiseen. Jace oli luopunut kaikista paineista tehdä elämällään yhtään mitään, ja se oli tavallaan vapauttavaa. Kukaan ei enää odottanut mitään. Ei, vaikka ne edelleen yrittivät saada hänet taipumaan niihin tiettyihin normeihin, kohtelivat addiktina ja rikollisena, pakottivat käyttäytymään kuin kuka tahansa niistä ihmisistä, joiden nimen kuuli ja kasvot näki, mutta unohti saman tien. Siinä oli jotain vapauttavaa, että kaikki pitivät menetettynä tapauksena.
“What the fuck do you even think you’re supposed to do?”, Jace sanoi Katelle hiljaa ja otti taas katsekontaktia ohimenevän hetken verran, “you should do nothing but what you want to. Life’s too short for this shit. Just let it go. It's fine. They can't tell you what to do."
|
|
|
|
Apr 11, 2016 19:14:40 GMT 2
Post by Deleted on Apr 11, 2016 19:14:40 GMT 2
Olihan se omalla tavallaan totta, että Jace ei ollut mahtunut Katen kuvioihin. Ei siksi, että Kate olisi siirtynyt eteenpäin vaan siksi, että hänellä oli helvetinmoinen työmaa selvittää omia sotkujaan. Siitä huolimatta ajatukset Jacesta eivät olleet koskaan jättäneet häntä rauhaan.
"I don't know." Kate siirsi katseensa Jacen käteen, joka piti lujasti kiinni naisen oikeasta kädestä. Miehen kosketus tuntui edelleen kaikkien niiden vuosien jälkeen järjettömän hyvältä. Miehellä oli aina ollut huumaava ote naisesta, ja Jace onnistuikin aina saamaan Katen uskomaan sanojaan. Miehen puhuessa brunette nosti katseensa tuon vihreisiin silmiin, ja tuo katse juurrutti naisen niille sijoilleen. "If I let go, I'll just crash and burn", hän sanoi hiljaa.
Ja tottahan se oli, sillä joka kerta, kun Kate toteutti juuri sitä, mitä halusi, hänet palautettaisiin maan pinnalle. Kate ei tulisi koskaan kuulumaan niihin ihmisiin, jotka saisivat tehdä mitä haluaisivat. "If I let go, they'll just keep locking me up until I've learned my lesson", hän myönsikin. Mutta Jacen läsnäolo sai Katen uskomaan, että hän voisi pystyä siihen. Miehen sanat olivat vaaralliset, sillä ne houkuttelivat naista hyväksymään nuo synkimmät piirteensä. Kate olisi voinut piikitellä Jacea syvällisyyksien latomisesta, mutta ei halunnut tehdä sitä. Ei nyt, kun mies oli vihdoin suostunut avaamaan suunsa kunnolla.
Kate saattoi tosin ottaa nyt Jacen sanoista mallia. Ja niin hän nousi varpailleen ja painoi huulensa miehen huulia vasten. Koska siinä tilanteessa Kate ei halunnut tehdä mitään muuta enemmän, kuin suudella Jacea. Muistaa taas, miltä tuntui olla miehen lähellä. Siitä oli kulunut jo ihan liian kauan.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Apr 11, 2016 19:27:54 GMT 2
Post by autopilot on Apr 11, 2016 19:27:54 GMT 2
Se syvällinen puoli oli Jacelle ihan uusi. Se johtui todennäköisesti siitä, että ennen sitä vankilareissua hän oli aina ollut liian kiireinen ajattelemaan yhtään mitään muuta kun sitä, mitä piti saada tehtyä. Hänellä oli aina ollut miljoona rautaa tulessa, ja jotenkin hän oli onnistunut edes näennäisesti tasapainottamaan kaiken. Hän oli jaksanut sosialisoida, opiskella ja käydä töissä, ottaa osaa joka ikiseen vapaa-ajan toimintaan, minkä sai hyödyksi luettua (tai missä alkoholitarjoilu pelasi), ja toisinaan käydä vapaaehtoistöissäkin. Ei oikeastaan ollut mikään ihme, että hän oli palanut niin tyystin loppuun - ja se loppuunpalaminen oli virallisesti ollut pahempi crash and burn, kun mihin Jace hetkeäkään ajatteli Katen pystyvän.
Jace ei tiennyt, miksi kukaan haluaisi lukita Katen mihinkään, tai miksi sille oltiin niin ilmeisesti jo tehty. Asiasta ei kysytty sen suuremmin, koska Jace odotti, että nainen ei halunnut asiasta puhua. Hän ei kerennyt keksimään mitään korvaavaakaan sanottavaa, kun nainen yhtäkkiä nousi varpailleen ja suuteli häntä. Se ei hetkeäkään edes yrittänyt hakea minkäänlaista hyväksyntää.
Jace vastasi siihen suunnelmaan, päästi irti naisen ranteesta ja päästi sormensa nousemaan sen poskelle. Liian pian hän kuitenkin vetäytyi kauemmas ja jäi katsomaan näistä melkein surumielisesti. Tunteet täysin blokattuna, se ei tuntunut hyvältä ajatukselta.
“I’m in enough of a mess as it is”, mies sanoi hiljaa ja painoi katseensa.
|
|
|
|
Apr 11, 2016 19:52:29 GMT 2
Post by Deleted on Apr 11, 2016 19:52:29 GMT 2
Toisaalta Kate osasi arvostaa sitä, että Jace ei kysellyt liikoja. Ainakaan mies ei ollut heti ihmettelemässä naisen poikkeavaa käytöstä ääneen, tai ylianalysoimassa naisen käytöstä. Se oli kuitenkin raivostuttava piirre, sillä se tarkoitti enemmän työtä naiselle vastausten saamiseksi ja keskustelun ylläpitämiseksi. Katen päässä kuitenkin pyöri niin loputtoman monta kysymystä, joista hän ei saanut kunnon otetta. Se kiristi hermoja, kun asialle ei vain voinut mitään.
Parasta kuitenkin oli, että Jace ei torjunut sitä suudelmaa. Ainakaan heti. Kate saattoi tuntea miehen huulet omillaan ja käden kasvoillaan, kun tämä päästi irti naisen ranteesta. Brunette otti tukea toisesta tarttumalla kiinni tämän päällä olevaan vaatekappaleeseen, mutta ennen kuin suudelma ehti muuttumaan sen syvemmäksi, Jace karkasi kauemmas. Se jätti naisen haluamaan lisää, kunnes hän kuuli ne kohtalokkaat sanat, ja hänen maailmaltaan putosi pohja.
Kate ei oikein alkuun tiennyt, miten tulkita Jacen sanoja. Ne kuulostivat torjunnalta. Nainen ei ymmärtänyt. Hitaasti hänen kulmansa kurtistuivat, samalla kun aivot raksuttivat täydellä teholla. Hitto vieköön, se mulkku oli oikeasti torjunut Katen. "Well you can get the fuck out of here, then!" hän huudahti syvästi loukkaantuneena, työntäen miestä kauemmas ja irroittaen otteensa. Ne sanat oikeasti satuttivat - ihan kuin Jace olisi suoraan myöntänyt, että Kate oli liian sekaisin hänelle. Ei nainen pystynyt siinä tilassa rationaalisesti ajattelemaan, että miehellä oli todennäköisesti täysi työ saada elämänsä kuosiin 11 vankilassa vietetyn vuoden jälkeen. Ei, se vaatisi todennäköisesti lääkityksen ja vähintään yhden istunnon terapiassa.
Kate kääntyi ympäri ja marssi keittiöön, kiskaisten yhden matkan varrella olleista baarijakkaroista nurin, kun mitään muuta heiteltävääkään ei osunut sopivasti matkan varrelle. Sitten nainen asettui seisomaan tiskipöydän eteen, nojautuen sitä vasten. Ei hän pystynyt enää edes katsomaan Jacea päin. Jos ei miehellä kerran ollut parempaa tekemistä kuin tulla keskellä yötä leikkimään Katen tunteilla, niin antoi sitten olla. Hänellä oli ihan tarpeeksi työtä yrittäessään pysyä oman nuppinsa perässä.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Apr 12, 2016 15:53:18 GMT 2
Post by autopilot on Apr 12, 2016 15:53:18 GMT 2
Kyse ei ollut siitä, etteikö Jace olisi halunnut. Se hetki oli pyörinyt hänen päässään hävettävän monta kertaa ja hän oli leikkinyt ajatuksella niin paljon, että oli ehtinyt keksimään kymmeniä mahdollisia lopputuloksia. Se, että hän vetäytyi pois heti kättelyssä, ei jostain syystä ollut käynyt edes mielessä. Ei ennen kun nyt. Se oli lähes automaattinen knee jerk reaktio. Sellainen, jolle mies ei oikein voinut tietoisella tasolla mitään.
Katella oli ehkä syytäkin olla vähän tolaltaan, mutta ei sen olisi tarvinnut ruveta huutamaan. Pakko senkin oli ymmärtää, että se tilanne oli Jacelle vaikea. Hän ei kokenut olevansa sama ihminen kuin silloin, kun oli nähnyt naista viimeksi. Ei se tuntunut itsekään enää samalta. Joku oli vialla, vaikka Jace ei osannutkaan nimetä, että mikä. Ehkä vika oli vain hänessä.
Jace ei voinut kuin jäädä seisomaan siihen paikalleen, kun Kate kiskoi itsensä irti ja ryntäsi keittiöön niin, että kaatoi jakkaroita mennessään. Jace seisoi hetken keräämässä sitä pokerinaamaansa, otti pitkän siemauksen taskumatista ja kääntyi sitten uudelleen keittiötä kohti ilman, että oikeasti liikkui lähemmäs.
“You don’t even know me”, Jace perusteli mietintätauon jälkeen sitä torjumista, “so much fucking shit has taken place. What do you want?"
|
|
|
|
Apr 12, 2016 17:30:49 GMT 2
Post by Deleted on Apr 12, 2016 17:30:49 GMT 2
Kate oli tarjonnut Jacelle mahdollisuuden ottaa hatkat, karata takavasemmalle ja jättää kaikki taakseen. Kai se merkitsi jotain, että se seisoa tapitti vielä keskellä olohuonetta. Ehkä mies oli kuitenkin halukas selvittämään asiat heidän välillään. Sen hän ainakin osoitti kysymällä kysymyksen, johon Katella ei ollut vastausta. Mitä hittoa tuollaiseen kysymykseen kuului edes vastata? Nainen oli luullut, että kaikki hänen elämässään oli selvillä. Sitten hän oli nähnyt Jacen siinä kapakassa Bronxissa, ja kulissi oli romahtanut. Lopputulos olikin se, että Kate ei tiennyt enää mistään mitään.
Kate oikeastaan toivoi sillä hetkellä, että olisi ottanut kiltisti lääkkeensä sillä viikolla. Kaikki muu niissä oli ehkä täyttä paskaa, mutta ainakin ne auttoivat häntä saamaan selkoa ajatuksistaan. Nyt nainen hapuili ajatuksiaan kuin pikkulapsi saippuakuplia - kun hän vihdoin sai yhden kiinni, se hävisi näkyvistä. Jacen sanoissa oli totuutta, ei hän tuntenut miestä enää tai tiennyt kuka hän nykyään oli. Mutta ei Katekaan ollut enää se sama ihminen kuin hän oli silloin Cornellin aikoina. "Maybe... Maybe I would like to get to know you again", hän sitten lopulta sanoi.
"I think that now we could have a real chance at things. And I just... Neither of us is the same person we were back in the day, but that hasn't changed my feelings for you. And I don't want to look back and think, if only..." Kate jatkoi varovasti. Se oli parhain, mitä hän sai irti kaiken sen hämmennyksen keskellä. Nainen kääntyi ympäri ja nojautui tiskipöytää vasten, katsoen miestä ja sitä tekemäänsä sotkua. Se oli pientä verrattuna siihen, millainen sotku naisen pään sisällä oli. "What do you want, then? What made you come here today, Jace?" Kate vielä lisäsi. Se ei ollut vielä ymmärtänyt logiikkaa miehen läsnäolon takana.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Apr 12, 2016 17:42:03 GMT 2
Post by autopilot on Apr 12, 2016 17:42:03 GMT 2
Jos Kate olikin ihan yhtä sekaisin kuin Jace, se ei siltä kuulostanut. Sillä oli selkeästi paremmin tatsi omaan ajatusmaailmaansa kuin Jacella, joka kieltäytyi ajattelemasta koko asiaa. Se, että Kate sanoi ääneen haluavansa oppia tuntemaan hänet uudelleen, sai Jacen ilmeen jopa värähtämään. Se oli sekoitus epäluuloa ja hämmennystä, mutta jähmettyi taas nopeasti siksi samaksi, neutraaliksi pokeri-ilmeeksi, josta oli mahdoton lukea yhtään mitään.
“Why?” Jace vastasi kysymyksellä. Hän ei halunnut edes itse oppia tuntemaan itseään - miksi Kate olisi yhtään eri asia? Ainut järkevä selitys oli, että sillä oli joku muistojen kultaama kuva siitä, miten täydellisiä he olivat yhdessä olleet. Kieltämättä jollain tasolla Jacellakin oli. Hän pystyi jopa samaistumaan siihen, kun nainen puhui siitä, miten ei halunnut myöhemmin miettiä tätä hetkeä ja katua sitä, ettei katsonut, mitä olisi voinut tapahtua.
Pohjimmiltaan Jace taisi haluta niitä ihan samoja asioita. Hän ei kuitenkaan sanonut sitä ääneen, vaan sen sijaan kohotti toisen kätensä kutsuen naisen takaisin ja kuiskasi “come here” melkein kuulumattomasti. Kesti hetken, ennen kun hän sai ajatuksensa järjesteltyä sanoiksi, ja silloinkin jäljellä oli vain tutkimatonta sotkua.
“I don’t know what I want. I don’t even know what the fuck I’m doing”, Jace myönsi raskaan huokauksen saattelemana ja pudisti vähän päätään, "life's such a goddamn mess, innit?"
|
|
|
|
Apr 12, 2016 18:18:22 GMT 2
Post by Deleted on Apr 12, 2016 18:18:22 GMT 2
Kate tosiaan muisti heidän välisen suhteen hyvänä. Eivät he täydellisiä olleet olleet, mutta ei kai kukaan ollut. Hän muisti, kuinka pahalta se oli tuntunut, kun Jace oli häneltä riistetty telkien taakse. Heillä oli ollut siinä vaiheessa vielä elämä edessä päin, kouluajat olivat loppumassa ja he olisivat päässeet kokeilemaan suhteen kestävyyttä tosielämässä. Sitä mahdollisuutta ei kuitenkaan annettu, ennen kuin vasta nyt, 11 vuotta myöhemmin. Eikä nainen voinut hillitä kiinnostustaan sitä ajatusta kohtaan.
"Maybe I'm crazy", Kate hymähti kuivalle vitsille, joka toimi vastauksena Jacen kysymykseen ja yrityksenä keventää tilannetta. Miten lähellä totuutta se murjaisu olikaan. Täytyihän hänen jollakin tasolla olla hullu, kun kerran ammattilaisten tekemä diagnoosikin löytyi. "Or maybe..." nainen sanoi, lähtien varovasti lähestymään miestä tämän kutsuessa häntä takaisin. "Maybe I just never stopped loving you", hän myönsi sitten vakavampana.
Jacen vastaus naisen kysymyksiin kuulosti varsin tutulta. Olihan Katenkin elämä ollut yhtä sotkua viimeisen 11 vuoden ajan. Hän tiesi varsin hyvin, mitä mies tarkoitti. "Yeah, it really is. You don't need to tell me that twice", hän totesi, pysähtyen sitten miehen eteen. Hän loi katseen Jacen taskumattiin, jonka hän otti miehen kädestä. "But I don't think that this is really helping the situation, right?" Kate kysyi, ottaen huikan matin suusta. Juoma poltti naisen suussa ja laskeutuessaan kurkusta alas, saaden aikaan irvistyksen naisen naamalla ja muutaman yskähdyksen. Hän sitten käänsi pullon korkin kiinni ja laski sen sivupöydälle, siirtäen katseensa takaisin Jaceen. Ei alkoholi kuitenkaan ratkaisisi mitään heidän ongelmistaan. Sen verran Kate oli oppinut vuosien varrella.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Apr 12, 2016 18:32:22 GMT 2
Post by autopilot on Apr 12, 2016 18:32:22 GMT 2
Molemmat olivat eittämättä hulluja, vaikka papereissa eri diagnoosit olikin. Katelle oli kuitenkin selvästi helpompaa palata kaipaamaan sitä aikaisempaa. Se puhui heti kuolemattomasta rakkaudestakin - jostain sellaisesta, mistä Jace ei olisi ikinä sanonut sanaakaan ääneen. Hän hymähti naiselle huvittuneesti joka tapauksessa. Joskus hänkin oli ajatellut, että he olisivat yhdessä syöksyneet sellaiseen imelään, tavalliseen elämään, missä osteltiin omakotitaloja ja koiranpentuja. Siitä tuntui kuitenkin olevan loputtoman paljon aikaa, nyt koko suhde tuntui lähinnä jo valmiiksi hävityltä peliltä.
Mielipide tuntui eriävän hyvin vahvasti viimeistään siinä vaiheessa, kun Kate päätti, ettei alkoholi ollut vastaus ongelmiin. Jacesta se oli nimenomaan juuri sitä. Toisaalta hän oli heistä se, joka oli tietoisesti säädellyt mielialojaan lääkkeiden avulla puoli ikuisuutta, eikä ollut pitkiin aikoihin osannut tuntea mitään ilman, että veressä oli jotain. Tapa oli nyt pysynyt kurissa siksi, että ehdonalaisvalvoja piti huumetestiaikataulusta hyvin tarkasti kiinni, mutta se alkoholinkäyttö oli tullut tilalle.
Joka tapauksessa Jace antoi Katen ottaa sen pullon, vaikka ei edes yrittänyt peitellä paheksuntaansa sen eleen suhteen. Olo muuttui hyvin idioottimaiseksi heti, kun se taskumatti ei ollut kädessä tuomassa jotain kummallista turvaa. Sormet eksyivät nahkatakin taskuun leikkimään sytkärillä.
“I have a lot of stuff to figure out on my own”, Jace totesi ääneen sen suuremmin asiaa selittelemättä. Se oli sellainen toinen jalka ulkona ovesta-vastaus, kun hän ei tiennyt, mitä muutakaan sanoa tai tehdä. Katse kävi Katessa vain ohimennen, kun se jäi seisomaan siihen eteen.
|
|
|
|
Apr 12, 2016 19:06:05 GMT 2
Post by Deleted on Apr 12, 2016 19:06:05 GMT 2
Osa siitä menneistä haaveilusta kieltämättä juonsi juurensa siitä terveyden kaipuusta. Ne ajat olivat olleet Katelle muutenkin niin paljon yksinkertaisemmat, kun ei tarvinnut miettiä reseptilääkkeitä, terapioita tai päätösten pitkäaikaisista vaikutuksista. Elämä oli ollut paljon paremmin tasapainossa silloin, kuin mitä se oli nyt. Oliko se niin väärin toivoa, että niihin aikoihin voisi palata? Tai uskoa, että Jacen läsnäolo voisi auttaa sen tasapainon saavuttamisessa?
Jace tuntui kuitenkin varovaisesti avautuvan uudelleen, ainakin välillä. Hymähdys siellä ja täällä, jotain aina väliin irtosi sen pokerinaaman takaa. Ja se riitti Katelle nyt alkuun. Hän tiesi, että sen kuoren alla oli vielä jotain muutakin kuin vain elämän kovettama mies. Kate näki myös sen paheksunnan mikä miehen kasvoilla paistoi, kun tämä vei sen taskumatin. Nainen kyllä muisti hämärästi, että oli tapellut Jacen kanssa aikoinaan sen reseptilääkkeiden napsimisesta. Hän oli tuominnut asian niin jyrkästi silloin. Kate hymähti sille muistolle - miten huvittavaa se olikaan nyt. Hänhän ajoi nykyään ihan samoja asioita takaa jättämällä omia reseptilääkkeitään pois päiväjärjestyksestä.
Mies oli edelleen kuitenkin varautunut, vedoten selvittämättömiin asioihin. Kate tarttui hellästi Jacen käsiin, kaivaen sen toisen sieltä taskusta takaisin esiin. "If you put all of that other shit aside... Do you still want me?" Hän kysyi varovasti, katsomatta miestä silmiin. "Because if you do... We can sort all of our shit out. Together." Kate sitten lopulta nosti katseensa takaisin Jacen silmiin. "I'll have to warn you, though. I'm probably not the most... stable person for you to be with."
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Apr 12, 2016 19:20:50 GMT 2
Post by autopilot on Apr 12, 2016 19:20:50 GMT 2
Se tilanne oli niin kliseinen, että Jace olisi ennemmin olettanut näkevänsä sen elokuvakankaalla. Se muistutti häntä vähän Silver Liningsista. Hän ei aikonut myöntää, että oli sen nähnyt, mutta oli oikeastaan pitänyt siitä(kin) yllättävän paljon. Nyt siihen tuntui helpolta samaistua, kun katseli Katea. Se ei kertonut yksityiskohtia, mutta sillä oli ihan takuulla niitä omiakin demoneita, joiden kanssa se paini päivät pitkät. Se oli omalla tavallaan hyvä, sillä siitä ei koskaan tullut mitään, että yksi ehjä ihminen yritti väkisin korjata toista. Kahdesta rikkinäisestä ihmisestä yhdessä saattoi kuitenkin tulla joko jotain todella hyvää, tai jotain todella kamalaa - jotain sellaista, mikä veti lukkojen taakse vuosikymmeneksi.
Se oli kuitenkin selvää, että Jacesta ei olisi kannattelemaan yhtään ketään. Hän ei ollut sellaisessa elämäntilanteessa, että olisi voinut vain asettua aloilleen ja leikkiä normaalia. Ajatus kuitenkin houkutti ihan suhteettoman paljon. Vaakakupissa oli kuitenkin vastikään uudelleen löydetty vapaus, josta hän ei ollut vielä ottanut läheskään kaikkea riemua irti - miksi hän pakottaisi itsensä jäämään aloilleen, kun ovet olivat avautuneet ensimmäisen kerran? Se sai ajattelemaan, että minkäänlaiseen suhteeseen syöksyminen ei missään nimessä olisi hyvä idea. Eikä se heidän suhteensa ollut viimeksikään päättynyt kovin hyvin.
“Yeah”, oli Jacen vastaus siihen, halusiko hän naisen edelleen. Tietysti halusi. Sitä hän ei tiennyt, että miten. Sen hän tiesi, että ainakaan hän ei halunnut ratkoa niitä asioita yhdessä - ajatuskin siitä, että hän olisi antanut naiselle hyvän katsauksen siihen mellakkaan päänsä sisällä, tuntui vastenmieliseltä ja mahdottomalta. Katen annettiin tarttua kiinni käsistä, vaikka Jacen ensimmäinen ajatus olikin riuhtoa itsensä vapaaksi. Katsekontaktin hän rikkoi saman tien.
“Look, we’re not just gonna go and pick up where we left off”, Jace sitten selkeytti, “I’m not having a redo of everything that happened, alright? Not happening."
|
|
|
|
Apr 12, 2016 20:00:19 GMT 2
Post by Deleted on Apr 12, 2016 20:00:19 GMT 2
Siitä tuskin tulisi välittömästi kaunista ja yksinkertaista, jos koskaan. Kate tiesi sen kyllä. Heidän suhteestaan oli kauan sitten kadonnut se viattomuus. Se oli kadonnut viimeistään siinä vaiheessa, kun Jace meni vankilaan tapettuaan lääkehuuruissaan toisen ihmisen, ja kun Kate puolestaan joutui psykiatriselle osastolle yritettyään tappaa itsensä. Mutta Kate ei voinut väittää, etteikö se olisi tuntunut hyvältä, kun Jace myönsi yhä haluavansa hänet. Toisaalta, ei hän tainnut edes tietää koko totuutta.
Mies sitten edelleen vältteli kontaktia, vaikka antoikin Katen pitää käsistään kiinni. Selvensi vähän ajatuksiaan ääneen. Se oli hyvä, jos Katen terapeuttia oli uskominen. "I know. We are totally different people than we were back in the day after all, remember?" Kate sanoi, hymyillen varovaisesti. Ei naisella ollut loppujen lopuksi mitään kiirettä edetä hurjaa vauhtia eteenpäin. Heillä olisi tosiaan tarpeeksi tekemistä omien sotkujensa selvittämisessä. "Reboot, no pressure?" brunette kysyi. Hänen pitäisi kyllä kertoa taudistaan Jacelle, heti. Se lävähtäisi muuten päin kasvoja jossain vaiheessa. Joten Kate päätyi sitten istuttamaan Jacen takaisin siihen sohvalle ja ottamaan sen taskumatin, jonka hän antoi takaisin miehelle hörpättyään siitä ensin kulauksen irvistyksen kera. Hän liittyi miehen seuraan siihen sohvalle, suoristaen pitsitoppiaan ja rykäisten vähän.
"I, uh... Shit", Kate aloitti, tietämättä kuitenkaan mistä aloittaisi. "See this?" hän kysyi mieheltä, kohottaen vasenta kättään ja osoittaen siinä olevaa, noin 10 senttiä pitkää arpea. "After you had been locked up for uh, 4 months, I think? I sort of... Got depressed, and tried to kill myself. I could only do my left arm, because it hurt so much. Ashley - my roommate, remember? - found me in the bathroom. I spent the next six months locked up in a mental ward. That was the first time I missed your visiting hours", hän sanoi, tuijottaen käsiään. "After that, I've been in and out. They usually lock me back up when I've stopped taking my meds. You see, they diagnosed me with bipolar", hän selitti vielä lisää. "I won't judge if you want to leave now. Okay, that's a lie... But I wouldn't be surprised."
|
|
