|
|
Apr 15, 2016 17:48:10 GMT 2
Post by Deleted on Apr 15, 2016 17:48:10 GMT 2
Samantha ei ollut tiennyt mitä tekisi enää sen jälkeen, kun hän oli käynyt Mateon luonna. Ainakin hän oli saanut tietää sen, että minkä takia toisesta ei ollut kuulunut mitään aikaisemmin. Dianna oli taas kuvioissa. Kaiketi kyseinen vaaleaverikkö oli koko ajan jollakin tavalla ollut kuvioissa mukana, mutta punapäästä oli ihan oikeasti alkanut tuntumaan siltä, että Mateo olisi päässyt kyseisestä naisesta ylitse. Hitaasti, mutta suhteellisen varmasti. Ja ei kai kukaan tulisi nopeasti yli pääsemäänkään ex-kihlattunsa koomaan menosta ja lopulta kuolemasta, kun pysytteli niinkin tiukasti kiinni kuin Mateo oli pysytellyt. Valitettavasti sekin olisi nyt takanapäin, siis hänen aikansa Mateon kanssa. Siihen mieheen ei haluttu enää törmätä- ei ainakaan näissä olosuhteissa.
Siellä metrossa ollessaan Samantha havahtui siihen, kun tunsi jotakin märkää tipahtavan poskelleen. Hetki, kuvitteliko hän ihan oikeasti, vai sattuiko tämä Mateon tempaus näinkin paljon? Pikainen vilkaisu ikkunaan paljasti kuitenkin kaiken. Samantha veti vain takkinsa hupun päähänsä, yrittäen olla vain mahdollisimman huomaamaton ja tietenkin jatkoi ajatuksissaan velloamista. Niin ja tietenkään niitä suolaisia kyyneleitä ei enää tipahtanut poskille, se yksi oli onnistunut karkaamaan ja sekin oli jo liikaa.
Kun ihminen kulkee sumussa, silloin kaikki muut ajatukset tuntuvat vain olevan niitä toissijaisia, eikä oikeastaan tajua mitä ympärillä tapahtuu. Sellaiseen olotilaan punapää havahtui hetken kuljettuaan ja vaistomaisesti vilkaisi ympärilleen. Missäs hitossa hän oli? Pikainen vilkaisu ympärilleen kertoi kuitenkin hyvinkin tutusta ympäristöstä, jossa oltiin usein käyty. Ehkä hän alitajuntaisesti halusi päästä puhumaan yhdelle henkilölle, joka ei välttämättä ollut kuitenkaan se parhain idea. Ei Ryanilla ollut kokemusta tällaisesta, mutta ehkä siinä olikin juuri se jutun juju. Ja Ryan mitä luultavammin osasi johdatella Samanthan ajatukset jonnekin ihan muualle kuin Mateoon. Tosin viimeksi se ei ollut oikein onnistunut, mutta ainakin Ryan oli yrittänyt sitä. Vihdoista ja viimein Samantha pääsi sinne tämän oven taakse, ja soittikin sitä ovikelloa, rukoillen mielessään että se olisi juuri Ryan, joka sen oven tulisi avaamaan. Ei hän jaksanut alkaa selittelemään kenellekään muulle paskaa fiilistään, ja muutenkin. Ryan oli se, jolle hän tahtoi puhua, ei kukaan.. no suhteellisen tuntematon tyyppi.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Apr 17, 2016 14:28:54 GMT 2
Post by nepa on Apr 17, 2016 14:28:54 GMT 2
Onnettaren suosikilla Ryanilla taisi kerrankin mennä hyvin myös parisuhderintamalla, vaikka Onnettarella olikin aikaisemmin ollut tapana hypätä sen osa-alueen yli. Tosin eihän Ryanin ja Lilyn senhetkistä touhua oikeastaan voinut parisuhteeksikaan kutsua. Se oli enemmänkin vakituista seksiä. Merkityksellistä sellaista, mutta he molemmat yrittivät selvästi kuitata sen sillä, että olivat vain puutteessa, vaikka tiesivätkin paremmin. Ryan oli oikeastaan tainnut olla paljon innokkaampi tuomaan tunteita mukaan peliin, mutta Lily ei. Kaipa kyseinen nainen oli yksinkertaisesti varautuneempi kuin Ryan sen asian kanssa. Ja ihan syystäkin: olihan Ryan silloin saman tien mennyt hakemaan toisen naisen makuuhuoneeseensa, kun oli luullut, että Lily ei enää ollutkaan kiinnostunut hänestä. Oikeastihan Lily oli vain mennyt laittamaan suhteensa poikki entiseen poikaystäväänsä. Ai että, miten Ryania edelleen ärsytti se virhe, mutta kai Lilykin olisi valmis pikkuhiljaa unohtamaan sen. Ehkä jopa niin paljon, että hänkin uskaltautuisi avautumaan tunteistaan enemmän.
Aivan kuten normaalisti, Ryan oli ollut aikaisemmin tänään koulussa. Kotiin jäämistä hän ei tosin edes suunnitellut koulusta päästyään. Hän oli saman tien alkanut tekstailla kaikille tutuilleen, että mitä he tekivät ja missä. Lähiaikoina Pyhän Kolminaisuuden eli Crisin, Ryanin ja Codyn asunnossa oli ollut nimittäin ihan helvetillisen hiljaista. Cody oli lähtenyt sinne vaihtoon ulkomaille ja Cris taas oli aina Willown kanssa jossain. Helvetti, Ryanhan alkaisi pikkuhiljaa tulla mustasukkaiseksi parhaan ystävänsä huomiosta, ellei tämä jo pikkuhiljaa oppisi jättämään pihtarityttöystäväänsä vähemmälle huomiolle. No ei, ihan oikeasti Ryan oli onnellinen Crisin puolesta. Hän haluaisi itsekin lopultakin jonkin merkityksellisen suhteen itselleen. Ehkä sellainen olisikin mahdollista Lilyn kanssa jossain vaiheessa. Ei varmaankaan vielä - heillä oli vielä paaaaljon suhdetta kasvatettavanaan.
Ahkera tekstiviestien vaihto oli lopulta kannattanut. Eräs Ryanin ystävä, Dean, nimittäin kertoi olevansa Brooklynin suunnilla ja oli muuten innokas näkemäänkin. Ryan oli siis saanut jo lompakkonsa ja kännykkänsä takkinsa taskuun, kiersi vielä viimeisen kerran ympäri taloa, kunnes sitten bling blong. Ovikello oli soinut. Ryan kurtisti hieman kulmiaan, koska ei heidän kämppänsä ovikelloa usein soiteltu. Itse asiassa ihan harvinaisen vähän. Ryan meni joka tapauksessa avaamaan ja yllättyi nähdessään siellä oven toisella puolen äärimmäisen tutun punapään. "Sam, hi", hän aloitti huvittuneena. "What are you doing here? Wait, let me guess. You just couldn't resist my charms?" Ryan loi huulilleen leveän virneen, mutta Samantha ei vaikuttanut iloiselta. Itse asiassa tämä näytti onnettomammalta kuin koskaan. "Sam", Ryan kurtisti kulmiaan, "what's really going on?"
|
|
|
|
Apr 17, 2016 18:13:52 GMT 2
Post by Deleted on Apr 17, 2016 18:13:52 GMT 2
Oven takana seisominen ja odottaminen muistutti hyvinkin paljon niitä hetkiä, kun laski vain ja ainoastaan sekunteja siihen, kun jokin asia tapahtuisi. Toivottavasti Ryan ei olisi suihkussa tai vessassa tai missä tahansa, mistä ei ihan noin vain tultu avaamaan sitä ovea. Ajatuskin alkoi ahdistamaan punapäätä, sillä hän ei halunnut odottaa niin kauaa oven ulkopuolella. Luojan kiitos hänen ei tarvinnutkaan, kun Ryan tulikin avaamaan sen oven. Normaalisti se Ryanin hyväntuulisuus ja huvittuneisuus olisi varmastikin tarttunut muutenkin positiiviseen neitokaiseen, mutta juuri nyt kaikki se positiivisuus ja iloisuus, jota punapäästä normaalisti riitti jaettavaksi vaikka kokonaiselle väestölle oli jossakin kaikkien niiden negatiivisten tunteiden alla, joita tunnettiin. Vaati hyvinkin paljon saada hänet näin masentuneeksi, mutta Mateolta se ei ollut vaatinut paljoakaan. Tai siis, eihän Mateo teoriassa ollut tehnyt mitään muuta, kuin ottanut Diannan takaisin ja täten aiheuttanut Samanthalle huonon olon. Loppujen lopuksi Samantha ei edes ollut varma, miten heidän juttunsa olikaan päätynyt siihen mihin se olikaan päätynyt, sillä kumpikaan heistä ei varmaankaan olisi halunnut sen loppuvan mutta... no Mateolla oli ollut valinta tehtävänään ja no.. sen toinen oli tehnyt. Jos tämä ei olisi halunnut olla Diannan kanssa, kaipa mies sen olisi voinut punapäälle sanoa ihan ääneenkin. Sen sijaan ei mitään.
Jopa Ryan tuntui huomanneen sen, ettei hän todellakaan ollut juuri nyt millään vitsailu tuulella. Tai no, totta kai Ryan sen huomaisi, hänhän ei ikinä ollut hymyilemättä Ryanin seurassa, mutta nyt sellaisen pienenkin hymyn luominen tuntui ylitsepääsemättömältä tehtävältä. "Can I come in?" punapää tiedusteli, mutta ei oikeastaan jäänyt odottamaan sen enempää toisen vastausta. Tietenkin hän olisi varmasti hyvänä ystävänä jäänyt odottamaan sitä vastausta mutta... no hän halusi puhua. Ja Ryan oli ainoa henkilö. Ja jos hän ei saisi puhua kenellekkään, Samantha ei halunnut edes ajatella, millainen olo hänellä olisi sen jälkeen. Tsiisus. "And it`s Mateo" todettiin huokaisten raskaasti, ja jäätiin pienesti nojailemaan seinää vasten, ennen kuin katse käännettiin Ryaniin. "We... he... His fiancee came back" myönnettiin hieman katkerana. Suoraan sanottuna, ei Samantha edes muistanut ettei Ryan edes tiennyt Diannan hengissä olemisesta yhtään mitään, hän kun oli jutellut Ryanin kanssa viimeksi silloin, kun hän oli itsekin luullut että Dianna oli kuollut eikä koomassa. Jos hän olisi muistanut sen, mitä luultavammin Samantha ei olisi tullut puhumaan Ryanin kanssa.
"Dianna. She`s not dead. She was in a coma like... three years and now she`s awake and... lives with Mateo", kylläpäs se sattui. Siis asioiden sanominen ääneen.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Apr 24, 2016 21:32:44 GMT 2
Post by nepa on Apr 24, 2016 21:32:44 GMT 2
Yleensä Ryan sai Samanthan paremmalle tuulelle ihan vain niin, että lausui jonkun helvetin huonon vitsin ja se oli siinä. Tällä kertaa mikään ei kuitenkaan vaikuttanut helpottavan. Mitä hittoa Ryanin siis olisi pitänyt tehdä? Ei hän tietenkään ollut kääntämässä Samanthaa pois oveltaan, mutta kun hän ei ollut mikään paras lohduttaja. Koska kyllähän Samanthalla nyt jokin oli vikana. Ryan ei ollut koskaan nähnyt Samanthaa niin poissa tolaltaan. Ei edes silloin, kun Ryan aikoinaan oli todennut, että heidän olisi parempi olla vain ystäviä. Oikeastaan Ryan tunnisti jotain samankaltaista elekieltä siinä Samanthan olemuksessa kuin silloin. Silloinkin Samanthan ryhti oli ollut huono ja hän oli vältellyt Ryanin katsetta. Tosin silloin Ryanin oli ollut helpompaa reagoida, koska hän oli tiennyt, mitä piti sanoa ja miksi. Tällä kertaa hän oli oikeasti ihan itsekin hukassa.
Kun Samantha sitten sanoi asiansa, Ryanin silmät laajenivat varmaan lautasen kokoisiksi. ”What?” Hän aloitti. Ei jumalauta. Ei vitun vittu. ”Fucking bastard”, hän mutisi itsekseen, mutta yritti pitää itsensä koossa Samanthan takia. Ehkei ollut hänen asiansa vetää mitään jäätäviä raivokohtauksia siitä, mitä oli tapahtunut, vaikka hänen sisällään kihisi. Kaiken tapahtuneen jälkeen Samantha oli nimittäin joka tapauksessa edelleen hänen rakas ystävänsä. Ystävä, jota hän halusi suojella, ja nyt yksi helvetin kusipäinen mies oli mennyt satuttamaan tätä. Kaiken lisäksi sellainen mies, johon Ryan oli kuvitellut voivansa luottaa. Mutta mitä vittua, oliko tämä siis valehdellut siitäkin, että kihlattunsa oli kuollut? Ryan oli ihan ulapalla, mutta ei hän voinut kysellä liikaa kysymyksiä. Ei vielä. ”Come in”, hän sitten kehotti. ”I had plans but I’m gonna cancel them. You need help.” Ryan sulki oven Samanthan perässä. ”Go to the living room, I’ll come there soon”, hän sanoi. Ryanin oli nimittäin naputeltava ystävälleen viesti, jossa kertoi, ettei voisikaan nähdä tätä. Saman tien sieltä tuli vastaus. Why. Ryan puuskahti kevyesti. A friend of mine needs help. Ei mitään vastausta sen jälkeen – ei edes epäilevää sellaista.
Niinpä Ryan pääsi nopeasti takaisin Samanthan luo. Hän kiitti onneaan siitä, ettei Cris ollut kotona sillä hetkellä, vaikka aikaisemmin olikin kironnut sitä. Muuten Ryan olisi joutunut olemaan Samanthan kanssa likaisessa huoneessaan eikä hän sitä halunnut. Ryan vilkaisi Samanthaa myötätuntoisesti ja kävi keittiössä sen verran, että nappasi Samanthalle ja itselleen kaljatölkin. ”I think you need this”, hän sanoi ja ojensi tölkin Samanthalle. ”So, uh”, hän aloitti rauhallisesti, ”what the fuck?” Ei Ryan kovinkaan kauaa voinut pysyä rauhallisena. ”So he lied to you? Do you want me the kick the living shit out of him? Because I will, if you want to. That asshole is almost begging for it.”
|
|
|
|
Apr 25, 2016 11:53:25 GMT 2
Post by Deleted on Apr 25, 2016 11:53:25 GMT 2
Ei, näköjään hän ei ollut maininnut mitenkään siitä, mitä kaikkea tässä lyhyenä aikana olikaan ehtinyt tapahtumaan Mateon kanssa. Hän oli sentään ottanut sen vielä hyvin, kun tämä oli paljastanut Diannan olevan koomassa eikä kuollut, no okei, ehkei se maailmaa kaataisi. Ja jollakin ihmeellisellä tavalla hän oli lopulta leppynyt senkin suhteen, että tämä olikin ollut kihloissa samaisen naisen kanssa ennen tämän onnettomuutta... ja mitä punahiuksinen sai palkinnoksi? Rukkaset ja äärettömän törkeällä tavalla. Toinen ei ollut edes meinannut ilmoittaa hänelle yhtään mitään! Samantha tuhahti mielessään mokomalle idealle. Olivatko miehet oikeasti niin yksinkertaisia? No okei, jos Samantha ei olisi ihan oikeasti ollut kiinnostumalla kiinnostunut Mateosta, niin varmana hän olisikin luovuttanut toisen suhteen kun tästä ei olisi kuulunut mitään. Mateon huonoksi onneksi hän ei kuitenkaan ollut luovuttamassa, ei ainakaan ennen tätä iltaa.
Ja sieltä se sitten tuli. Ryanilla oli kuin olikin olut suunnitelmia, mutta tämä oli valmis heittämään ne syrjään häntä auttaakseen. Normaalissa tilanteessa Samantha olisi pahotellut mokomaa häiriötä, todennut että tämä kyllä voisi mennä niille menoilleen, että kyllä hän pärjäisi, mutta jopa Ryan olisi nähnyt sen valheen läpi jos hän olisi nyt yrittänyt alkaa toiselle sellaista syöttämään. Niimpä punahiuksinen loi toiselle - tai ainakin yritti loihtia kasvoilleen- kiitollista hymyä, mutta se taisi jäädä hivenen vaisuksi suupielen nykähtämiseksi. Olohuoneeseen päästyään istahdettiin siihen sohvalle ja katse taisi jäädä tutkailemaan jotakin seinää, ikään kuin se muka olisi kovinkin mielenkiintoinen. Ryanin tulo paikalle kuitenkin havahdutti Samanthan ja tämä siirsi katseensa Ryaniin. Noh, ainakin se että he olivat olohuoneessa puimassa näitä asioita todisti sen, ettei toisen kämppikset olleet ainakaan paikalla ja kieltämättä se oli enemmän kuin hyvä juttu. Ainakaan ylimääräisiä korvia ei nyt ollut paikalla kuuntelemassa heidän juttujaan.
"Maybe this time", sanottiin toiselle ja otettiinkin se kaljatölkki vastaan. Eihän hän normaalisti juonut mokomaa, mutta ehkä jokin alkoholi vähän helpottaisi tätä oloa. Eihän Ryan kovin kauaa sitten pystynytkään pysymään rauhallisena, kun toinen sitten aloittikin jo sanaisen arkkunsa aukaisemisen. Kieltämättä olisi ollut hyvinkin houkuttelevaa antaa Ryanille lupa mennä antamaan pieni opetus Mateolle, mutta.. no Samantha ei ollut sellainen, joka laittaisi kaverinsa hoitelemaan sellaisia henkilöitä, jotka olivat satuttaneet häntä.
"Don`t...I`m not like that. And yes, he lied. And I forgive it to him. Twice. And then he just... ended contact and when I went to visit him... Dianna was there. And the best part is here: He thought that if he stops communication with me I jst give up" äänessä oli rahtunen katkeruutta,ja samalla ajatuksella Samantha avasikin sen kaljatölkin ja joi siitä, irvistäen pienesti. Niin se maku oli se, minkä vuoksi hän ei tykännyt juoda sitä. Noh, nyt hänellä oli kuitenkin muutakin mietittävää kuin kaljan maku.
"He told me... maybe a month ago, that Dianna is in a coma not dead. He had reportedly begun to think of it in that way. I gave it to apologize and I told him that I can help him get over of her ... because he talks a lot of her. "
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
May 17, 2016 22:58:10 GMT 2
Post by nepa on May 17, 2016 22:58:10 GMT 2
Oli kamalaa nähdä, miten huono tuuri Samanthalla oli suhdeasioissa. Ryan tosiaan oli siinä asiassa ihan ekspertti – olihan hän tainnut aloittaa sen Samanthan niinsanotun alamäen. Vai oliko sittenkään? Eiväthän Ryan ja Samantha koskaan olleet oikeastaan päässeet siihen vaiheeseen lyhyessä suhteessaan, että olisivat puhuneet entisistä seurustelukumppaneistaan. Paitsi Landonista. Landonista, joka oli edelleen ihan autuaan tietämätön siitä mitä yhden parhaimman ystävänsä ja tyttöystävänsä välillä oli tapahtunut. Eipä sillä tainnut enää olla väliäkään – Ryan ei nimittäin ollut Landonin kanssa edes aikoihin minkäänlaisissa tekemisissä. He olivat jotenkin vain ajautuneet erilleen. Tosin kai sillä kaikella tapahtuneella oli oma osansa: ei Ryan voinut katsoa ystäväänsä silmiin kuin kaikki olisi normaalia. Nykyään olisikin, mutta ei Ryan tahtonut ikuisesti muistella kaikkea mitä oli tapahtunut. Landonin näkeminen valitettavasti aiheutti Ryanissa sen reaktion eli ehkä näin oli parempi.
Tällä kertaa Ryanilla ei kuitenkaan ollut mitään tarvetta pohtia hänen ja Samanthan välillä tapahtunutta. Nyt hän nimittäin joutui miettimään sitä, että miten huono tuuri Samanthalla olikaan ollut miesten kanssa – Mateon kanssa. Aluksi kyseinen mies oli vaikuttanut ihan, no, täysjärkiseltä, mutta nyt asia vaikutti muuttuneen. Mateo oli ainakin ihan saatanallinen valehtelija jos ei muuta. Ryan pudisteli päätään tyytymättömänä sen lyhyen viestittelyn aikana ja sitten siirtyi olohuoneeseen Samanthan kanssa kaljatölkit kädessään. Ja siellä olohuoneessa Samantha toki raotti sitä tilannetta enemmän. ”That guy is crazy”, Ryan puuskahti sen Samanthan selityksen jälkeen. ”How did you ever fall in love with him?” Jos siinä Samanthan ja Mateon suhteessa nyt rakkaudesta saattoi puhua – ei Ryan tiennyt. Eikä se kai ollut hänen asiansa. Ei Ryan aikonut mennä kysymään kyseisen kaksikon suhteen laadusta sen enempää. ”Started to think she was really dead.. Pfft. As if. Please tell me you didn’t actually believe him?”
Ryania vain vitutti. Jos hän olisi saanut päättää, hän olisi ihan oikeasti mennyt kovistelemaan Mateota, mutta Samantha ei selvästikään halunnut sitä. Heidän välilleen laskeutuneen hiljaisuuden aikana Ryan vei kaljapullon huulilleen ja joi siinä olevaa alkoholia pidemmän aikaa. Sen jälkeen hän laski tölkin alas huuliltaan ja antoi sillä levänneen katseen kääntyä Samanthan suuntaan. ”So.. What are you going to do now?” Hän päätti kysyä ihan vain kohteliaisuuttaan. ”That bastard doesn’t deserve another chance, just so you know.” Ryan nappasi taas siemauksen kaljatölkillisestään.
|
|
|
|
May 20, 2016 13:58:59 GMT 2
Post by Deleted on May 20, 2016 13:58:59 GMT 2
Mateo sitä ja Mateo tätä. Koko mies tuntui saakeli soikoon vievän hänen aivojensa koko kapasiteetin, aivan kuin hänellä ei muka olisi muuta mietittävä kuin tuo miehen retale. Samantha oli toivonut, että Ryanin luokse tuleminen olisi onnistunut edes hieman vähentämään Mateon ajattelemista, mutta kyllähän hän oli tiennyt, että joutuisi selittämään koko tilanteen ystävälleen. Ehkä hän ei vain halunnut päästä eroon Mateosta, eikä tämän ajattelemisesta. Ehkä hän halusi kuitenkin ajatella toista, vaikka yrittikin muuta väittää itselleen. Hemmetin mies.
"I... uh. I don`t know. He was... He`s nice, calm, he oes`t try too much.. He`s different the man I have dated and only in a good way. Or at least I thought so punapää myönsi huokaisten. "But no, I `m not fall in love.. but close enough", kyllähän se sattui ihan helvetisti, tieto siitä että tälläkin hetkellä mitä luultavammin Mateo nauroi Dianan jutuille, ja kaksikko eläisi muutenkin hyvin.. no normaalia elämää. Sellaista, millaista pariskunnan nyt kuuluikin elää. Huomaamattaan Samantha nielaisihieman vaikeasti ja joi kaljatölkin melko sutjakkaasti tyhjäksi. Osittain se toimi jopa vastauksena Ryanille, kyllä, kyllä hän oli uskonut Mateota.
Se hiljaisuus, joka heidän välilleen oli laskeutunut, ei onneksi ollut mitenkään kiusallinen, niin kuin se olisi saattanut olla. Samanthan teki kyllä mieli kovasti nojata Ryania vasten, mutta jostakin syystä se mieliteko estettiin. Tosin, he olivat ystäviä, joten teoriassa se olisi ollut ihan sallittua.
"I don`t know", vastattiin saman tien. Ja kyllähän Sam sen tiesi, että kyseessä oli ollut vain kohteliaisuus. Mutta se toisen seuraava repliikki saikin hänet himan vakavammaksi, sillä punapää kyllä tiesi, että jos Mateo olisi tullut ja ilmoittanut haluavansa jatkaa Samanthan kanssa, toinen oltaisiin otettu ilomielin takaisin. "... Then you need to keep remembering me of that. I mean... If he wants me back, I would probably agree with no issues", ai saakeli kun hän osasikin olla ärsyttävä, varmaan ainakin Ryanin mielestä. Punahiuksinen käänsi seuraavaksi huomionsa kuitenkin toiseen.
""... Do you have any plans? I mean... I was thinking... could you come to my place for a few nights? I don`t wan`t be alone"
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
May 22, 2016 21:48:06 GMT 2
Post by nepa on May 22, 2016 21:48:06 GMT 2
But close enough oli jo tarpeeksi epäilyttävä ilmaisu kun puhuttiin rakkauden tunteesta. Se Samanthan tunnustus saikin Ryanin irvistämään kevyesti. ”Close enough”, hän toisti ne sanat epäillen. Ryan ei ollut koskaan ollut itse varsinaisesti rakastunut – tai ei hän ainakaan tietänyt olleensa. Hänelle ihastuminenkin oli jo vaikeaa eli rakkaus … Se oli liki mahdottomuus. Mutta hänen suhteensa Lilyyn vaikutti tuoneen Ryanissa esiin ihan uudenlaisia puolia. Lily oli sellainen nainen, jonka puolesta Ryan ihan oikeasti halusi taistella ja se oli tunne, jota hän ei ollut kokenut koskaan. Ja se oli siis ihan tervetullut asia – ei Ryan lopun ikäänsä halunnut elää sinkkuna. Ei, kun kaikki hänen ystävänsäkin alkoivat pariutua ja olivat ah-niin-onnellisia. Varsinkin Cris ja Willow. Crillow. Helvetti, Nunlowilla ja Crisillä oli jo shippinimikin, jota kaikki heidän kaverinsa käyttivät, ja se jos jokin oli tosirakkauden merkki. Ällöttävää, mutta ehkä hieman kateellisuutta aiheuttavaa.
”Are you serious?” Ryan naurahti epäuskoisesti. Samantha ottaisi Mateon takaisin? Voi Luoja. Tosin, naiset nyt olivatkin välillä vähän outoja niiden aivoitustensa kanssa. Ja jos Samantha oli tosiaan melkein rakastunut, niin kai sen ymmärsikin ihan hyvin. ”Don’t worry, I will”, hän muutti asennettaan edes hieman avoimemmaksi. Toki häntä edelleen suorastaan otti päähään Samanthan puolesta, kun tämä oli mennyt kunnon kusipään koukkuun, mutta ehkei Samantha tahtoisi sitä. Ehkä Samantha kaipaisi hieman neutraalimpaa lähestymistapaa. Ja sellaisen Ryan ihan varmasti pystyisikin antamaan. ”That would be an honor”, hän hymyili sille Samanthan kysymykselle. ”I don’t know how I can help you there, but sure, I’ll come. You’re my friend and I’ll always be there.” Ryan sitten kietoi kätensä Samanthan ympärille ystävällisesti. ”Even though I give shitty advice, I’ll still be there for you.”
|
|
