You light up my life like the twinkling of Christmas lights

Jos Arianna olisi tiennyt Felixin saapuvan Winnipegiin, hän ei olisi luultavasti pysynyt housuissaan. Hän ei ollut kuitenkaan missään määrin tietoinen siitä, mitä äitinsä vehkeili selkänsä takana. Ariannan olisi ehkä pitänyt, sillä hän käyttäytyi tavallista omituisemmin. Hän ei ollut itseasiassa edes aikaisemmin kiinnittänyt niin paljoa huomiota siihen, kuinka samanlaisia he olivatkaan äitinsä kanssa. Arianna oli nimittäin kaikista perheen lapsista juuri se, joka oli kuin ilmetty äitinsä. Niin luonteeltaan, kuin ulkonäöltään. Siksi hän ehkä olikin niin läheinen Hazelin kanssa ja tuli äitinsä kanssa myös äärimmäisen hyvin toimeen. Hazel tiesi lähes kaiken tyttärestään. Felixistä, raskaudesta, keskenmenosta… Hazel oli juuri se joka tunsi tyttärensä kuin omat taskunsa ja luki tuota kuin avointa kirjaa. Arianna oli ensimmäiseksi jopa kertonut äidilleen seurustelevansa Felixin kanssa ja hän oli myös samaisena päivänä nähnyt, kuinka paljon Arianna kaipasi poikaystäväänsä. Arianna ei ollut koskaan niin läheisyyden kipeä mitä nyt Felixin kanssa, eikä hän tiennyt edes kunnolla mikä oli tehnyt hänestä sellaisen. Ei hän ennen ollut niin riippuvainen toisesta ihmisestä. Nyt hän kuitenkin koki tarvitsevansa Felixiä tilanteessa kuin tilanteessa. Oli se sitten raskaus, keskenmeno tai mikä tahansa joka oli muuttanut häntä, Arianna oli iloinen siitä että Felix oli juuri se joka oli tukenaan. Hän ei osannut edes enää nähdä elämäänsä ilman Felixiä, joka toisaalta taas hiukan pelotti häntä. Eihän sitä koskaan tiennyt mitä elämä toisi tullessaan. Mitä jos Felix vaikka kyllästyisi häneen tai… Okei, Rian mielikuvitus tuppasi välillä laukkaamaan niin kovaa, ettei hänen ajatuksen juoksussa ollut loppujen lopuksi mitään järkeä. Hän rakasti Felixiä ja Felix häntä. Heidän yhteiset kokemukset olivat vahvistaneet heidän tunteitaan entiseltään, eikä maailmassa luultavasti ollut mikään mikä heidät erottaisi. Ei enää. Ei nyt eikä tulevaisuudessa.

Ainoa asia mistä Arianna saattoi olla todella huolissaan, oli hänen seksuaalinen puolensa. Hän tiesi edelleen omistavan sen saman seksuaalivietin kuin ennenkin, mutta raskauden ja keskenmenon myötä Arianna ei ollut vielä täysin sinut itsensä kanssa. Näin ollen se myös heijastui Ariannan olemukseen ja siihen mitä hän oli ennen ollut. Hän oli kyllä palannut vanhoihin mittoihinsa, mutta jotenkin Arianna ei vain kokenut sitä omakseen. Siihen varmasti vaadittiin aikaa ja Arianna todella toivoi että Felix ymmärsi sen. Ei hän yhtään osannut kauan sellaiseen menisi, mutta oli naisen vanha itseluottamus alkanut pikku hiljaa palailla. Ja kiitos siitä kuului täysin Felixille. Felix oli nimittäin todella osoittanut Ariannalle ymmärryksensä ja sen että rakasti naista kaikesta huolimatta. Kaikelle oli aikansa ja paikkansa. Arianna jaksoi kuitenkin uskoa, että heidän seksielämänsä tulisi varmasti tulevaisuudessa vilkastumaan. Heidän baby steps vaiheensa oli todella saanut heidät tutustumaan toisiinsa uudestaan ja sen myötä Arianna halusi myös tukea Felixiä kaikessa. Hän kannusti miestä tekemään niin kuin näki parhaaksi itselleen ja antoi Felixin myös lukea kaikessa rauhassa tuleviin pääsykokeisiin. Arianna uskoi vakaasti Felixin pärjäävän tulevissa opiskeluissaan ja löytäneen sen todellisen juttunsa, aivan kuten Ariannaa juontotöissä. Olivathan he olleet Felixin kanssa aikanaan aivan lyömätön parivaljakko, mutta se oli jo historiaa. He eivät varmastikaan tulisi koskaan enää työskentelemään Felixin kanssa yhdessä, mutta Ariannaa ei se haitannut, kun hän sai nähdä Felixiä nyt muuten kuin työn parissa. Arianna oli valmis tekemään kaikkensa oman Felixinsä puolesta ja Felix tiesi sen varmasti itsekin, että Arianna oli tukenaan aina kun hän tarvitsi toista.

Arianna oli nyt kuitenkin äärimmäisen hämmentynyt siitä mitä näki kotipihallaan. Hän oli nimittäin muutama tunti sitten lähtenyt ostamaan lisää joulukoristeita ja nyt Felix, siis herran jumala, hänen poikaystävänsä seisoi kotitalonsa pihalla Kanadan Winnipegissä. Totta kai Felixin luokse Arianna oli kietonut kätensä miehen ympärille ja halannut tuota tiukasti. Samaan aikaan epäuskoinen naurahdus oli päässyt huuliensa välistä, ollessaan yhtä aikaa niin iloinen kuin hämmentynyt tästä tilanteesta. ”I don’t know what to say… I can’t believe you are here. Like really really here.”, Arianna sanoi selvästikin iloisena, lämpimän ilon paistaessa koko olemuksestaan, Winnipegin kylmästä säästä huolimatta. Sitten Felix oli pyytönyt häntä hidastamaan vauhtia, joka oli ymmärrettävää. Arianna oli ladellut listan kysymyksiä toiselle, eikä hän aluksi edes ollut huomannut kuinka sai aikaiseksi sellaisen ryöpyn. Hän oli vain niin onnellinen nähdessään Felixin, että jopa perhoset alkoivat lennellä vatsassaan. Aivan kuten ennen vanhaan. ”Okay okay sorry, I’m just so confused.”, hän nyökkäsi hymyillen Felixin pyynnölle ja nosti tummien silmiensä katseen mieheen. Voi kuinka paljon hän olikaan kaivannut näiden kahden hassun päivän aikana miehen lämmintä katsetta. ”And you end up to this conclusion base on what? Of course I’m happy!” Arianna naurahti Felixin sanoille ja nosti nyt toisen kätensä silittelemään Felixin poskea. Sitten kun Felix paljasti äitinsä olleen koko hommassa mukana, hän kohotti kulmiaan yllättyneenä. Miten hemmetissä hän ei ollut huomannut tätä! ”My mother? My mother Hazel?”, hänen oli vielä varmistettava. ”I should’ve known this, she has been so weird lately that should have guessed that she is scheming something behind my back.”, Arianna vastasi Felixin kertomukseen huvittuneesti silmiään pyöritellen. Hymy tuntui kuitenkin pinttyneen huulilleen, etenkin silloin kun hän katseli Felixiä. Seuraavaksi Arianna jo laskikin kätensä Felixin takin kaulukselle ja laitteli sitä paremmin samalla kun kuunteli miehen puhetta äidistään. Arianna ei voinut olla virnistämättä ilkikurisesti. ”But that’s why you love me.”, hän totesi lämpimästi, samalla kun lopetti Felixin kauluksen asettelun ja nosti katseensa takaisin miehen silmiin. ”I’m glad that you are here. This is the best Christmas gift ever. You here with me. Our first Christmas together.”

Sitten Arianna tunsi Felixin huulet omillaan ja hän uppoutuikin täysin niihin suukkoihin jotka Felix soi hänelle. Samaan aikaan Arianna kietoi käsiään paremmin Felixin ympärille ja virnisti pienesti suukkojen lomasta. Hän olisi halunnut jäädä siihen hetkeen ikuisesti, mutta kuullessaan äitinsä huudahduksen ovelta, Arianna havahtui siihen. Samaan aikaan Felix näytti säikähtäneen äitinsä läsnäoloa, jolloin Arianna nosti kätensä suunsa eteen ja pidätteli nauruaan. ”You are so sweet… Sweet and innocent.”, Felixin punastelu oli Ariannan mielestä ollut aina äärimmäisen suloista, eikä se ollut vieläkään muuttunut. Kyllä hän tiesi että äitinsä osasi halutessa tehdä tilanteesta todella kiusallista – etenkin juuri niillä silmän vinkkauksilla ja kiusoittelevilla kommenteillaan. Ainoastaan sellaiset jotka tunsivat Ariannan äidin – kuten hänen ystävänsä – tiesivät, ettei hän todellakaan tarkoittanut sillä mitään pahaa. Hazel vain halusi hiukan härnätä nuorisoa. ”My parents don’t care. They have five kids so… They have seen everything. And by everything I really mean everything. So me kissing my boyfriend… That’s nothing.”, brunette totesi nyt hyvin vakuuttavaan sävyyn ja nyökkäili sanojensa painoksi. Hän yritti pysyä vakavana, mutta se tuntui äärimmäisen hankalalta kun Felix vaikutti niin järkyttyneeltä edelleen, jolloin Arianna lopulta veti Felixin uudemman kerran lähelleen ja kurottautui vuorostaan painamaan huulensa Felixin omille. Se suudelma todella viesti sitä kuinka paljon Arianna oli kaivannut Felixiä ja hän hetkeksi jopa unohti kuinka kylmä ulkona todella oli. Hitto, ulkona oli luultavasti ainakin parikymmentä astetta pakkasta ja he edelleen seisoivat ulkona. Lopulta Arianna vetäytyi suudelmasta pienen virneen kera, jättäen kasvonsa kuitenkin vain muutaman sentin päähän Felixin omista.

”That’s okay. I think my dad is at work now, so you don’t have to meet him. Yet. Instead, my big sister are here soooo…. You have to meet them.”, Arianna uskoi että siskojensa tapaaminen voisi olla huomattavasti helpompi alku tälle matkalle. Hän irrottautui nyt täysin Felixistä, tarttuen häntä kuitenkin kädestä ennen kuin lähti johdattelemaan miestä kotioveaan kohti. ”Felix… Baby… Breathe. I’m here and I got you back. Remember?”, hän muistutti hymyillen ja odotti hetken ovelle päästyä, ennen kuin nykäisi oven auki. Eteisessä ei ollut onneksi kukaan kärkkymässä heidän saapumista, joten he saivat rauhassa riisua ulkovaatteensa eteiseen. Arianna irvisti kun sisällä oleva lämpö kohtasi kylmän nenänsä kanssa, joka oli muuttunut ulkona ollessa tulipunaiseksi. ”I assume that you have already visited my room?”, Arianna kysyi kun heitti piponsa hattuhyllylle ja kääntyi poikaystävänsä puoleen hymyillen. Totta kai Hazel oli ohjannut Felixin huoneeseensa, minnepäs muuallekaan.”And oh yeah, my parents are not so old-fashioned that they wouldn’t let you to sleep same room with me.”, hän virnisti, kurottautuen nyt nopeasti suukottamaan Felixiä poskelle, ennen kuin tarttui taas uudemman kerran miestä kädestä ja veti mukanaan peremmälle kotiinsa. Onneksi perheensä ei tosiaan ollut niin ahdistunusta ja kapea katseista väkeä, vaan antoivat lapsiensa rauhassa olla omia itseniään. He olivat kuitenkin jo aikuisia. ”We are here!”, Arianna huikkasi lopulta peremmälle astellessa ja samaan aikaan olohuoneesta kuului siskonsa Janen ääni; ”Did you bring those decorations? We are almost out.”. Sen jälkeen Arianna ohjasi heidät ääntä kohti, päätyen Felixin kanssa olohuoneen puolelle – jossa Jane ja Aurora parasta aikaa koristelivat perheen joulukuusta. Aurora oli se joka kääntyi ensimmäiseksi heidän puoleensa ja hymyili. ”Oh my god! You two are so cute together!”, Aurora kujersi ihastelevaan sävyyn, saaden näin Ariannan vilkaisemaan Felixiä lämpimästi. ”Felix, these are my big sisters, Jane and Aurora – sis’ this is Felix. My boyfriend.”, Arianna esitteli heidät toisilleen. ”So you are the guy who made my sister crazy in love. I can tell you, you are the first one.”, Jane myhäili kaksikkoa katellessa. Se oli totta, Felix oli kaikista Ariannan poikaystävistä ensimmäinen, joka oli saanut hänet täysin sekaisin rakkaudesta.

Arianna tunsi ääretöntä onnellisuutta kun Felix oli vastoin kaikkia odotuksia tullut Winnipegiin. Hän oli vasta muutama päivä sitten tekstannut Felixin kanssa ja jutellut niitä näitä, sekä avautunut siitä valtavasta ikävästä joka kasvoi sisällään. Arianna koki olevansa äärimmäisen riippuvainen Felixistä ja se tunne oli todella outo. Ei huonolla tavalla, vaan se vahvisti naisen tunteita miestä kohtaan. Arianna tiesi rakastavansa Felixiä koko sydämestään ja toisen näkeminen sai hänet automaattisesti äärimmäisen hyvälle tuulelle. Mieltään ja sydäntään lämmitti entiseltään se, kuinka iloisena hän näki Felixin. Olisihan se toisaalta ollut huolestuttavaa, jos Felix olisi ollut surullinen hänet nähdessään. Pieni jännitys tuntui kuitenkin Felixistä huokuvan ja Arianna tiesi kyllä varsin hyvin miksi. Hän oli kuitenkin tullut New Yorkista saakka Kanadan Winnipegiin, valmiina tapaamaan tyttöystävänsä perheen ja siskot. Veljet hän oli ohimennen tavannut, joten enää oli kohdattava hänen vanhemmat ja isosiskot. Arianna kuitenkin kiitti onneaan siitä, että hänelle oli suotu äärimmäisen rennot ja nuorekkaat vanhemmat. He suhtautuivat kaikkeen niin rennolla otteella ja käsittelivätkin useimmat asiat aivan eri tavalla kuin useimmat muut vanhemmat. Ariannan raskaus ja keskenmeno tosin oli heille yhtä rankka paikka kuin heidän tyttärelleen ja Arianna oli jopa huomannut heidän käyttäytyvän hiukan varovaisesti kanssaan. Olihan se ymmärrettävää mutta… Arianna oli alkanut jo tuntea kuinka kyseinen tuska oli muuttumassa vain haikeaksi muistoksi menneisyydestä. Arianna oli perheensä toiseksi nuorin, joten he olivat Ryanin kanssa päässeet asioissa varsin helpolla – sisarusten tehtyä kaikki kommellukset ja ”rikkeet” ennen heitä. Arianna ei ollut koskaan kuitenkin hävennyt tuoda ketään, ei tyttö- tai poikaystäviään kotiinsa. Niitä ei siltikään ollut kovin monta, sillä ei Arianna niin tyhmä ollut että raahaisi kenet tahansa Kanadaan saakka tapaamaan vanhempiaan. Vanhempien tapaaminen oli Riallekin isoasia ja hän pystyi yhdellä kädellä laskemaan kuinka monta tyttö- tai poikaystäväänsä oli tuonut Winnipegiin saakka tapaamaan vanhempiaan. Felix kuului niihin kourallisiin ja hän oli iloinen siitä tosiasiasta, että Felix olisi varmasti viimeinen, jonka hän toisi koskaan enää vanhemmilleen näytille. Olihan se naiivi ajatus, mutta niin vakavasti Arianna uskoi heidän suhteeseensa ja tunteisiinsa Felixiä kohtaan.

Felixin nähdessään Arianna oli kuitenkin unohtanut täysin jäätyneet varpaansa, sormensa ja nenänpäänsä, vaan tunsi ääretöntä onnellisuutta kun löysi miehen kotipihaltaan. Sisällään vellova ikävä oli muuttunut samalla sekunnilla helpotukseksi, joka tulvi jokaiseen soluunsa. Arianna ei voinut kuitenkaan olla virnistämättä heidän suudelmansa lomasta – ja etenkään sen jälkeen, kun äitinsä oli tullut pilaamaan tunnelman. Ariannasta oli äärimmäisen suloista kun Felix meni vaikeaksi äitinsä läsnäolosta. Hän myös ymmärsi miksi. Hazel osasi olla hyökkäävä, päällekäyvä… Juuri sellainen mitä Ariannakin oli. Felix oli kuitenkin tottunut Ariannan käyttäytymiseen ja he tunsivat toisensa kuin omat taskunsa. Hazelia mies ei siltikään tuntenut, joten pieni kiusaantuneisuus äitinsä käytöksestä oli aivan ymmärrettävää. Arianna oli varma, että jos Felix pääsisi tutustumaan äitiinsä, niin hän varmasti myös tottuisi hänen käytökseen. Tai no, Felixin oli hiukan pakko tottua, jos aikoisi seurustella Rian kanssa pidempään. Hän tulisi väistämättä silloin tällöin tapaamaan Ariannan perhettä. Arianna sipaisi Felixin punertavia poskia ja hymyili – joskin kiusoittelevaan sävyyn. ”What do you mean? Me, no innocent? I don’t understand what you're talking about. I’m as innocent as mother Teresa. ”, Arianna ei voinut olla kiusoittelematta Felixiä. Herran jumala jos joku tietäisi mitä kaikkea he olivatkaan tehneet toisilleen. Ariannaa ei kuitenkaan punastuttanut ajatus, vaan kaikkien kuukausien jälkeen häntä suoraan sanottuna jopa viehätti ajatus. Hän oli niin paljoon kaivannut Felixin kosketusta ja… No, kaikkea sitä mitä heillä ennen oli ollut. Arianna kuitenkin uskoi vakaasti heidän saavansa sen takaisin vielä jonain päivänä. Se oli varmaa. ”If they knew what I've done with you… Oh god, that they wouldn’t take well.”

Sen jälkeen he olivat lähteneet sisälle. Tai Arianna oli oikeastaan johdatellut Felixin kotiovelleen, sisälle eteiseen ja niin edelleen. Hän hetken jopa ajatteli Felixin ottavan jalat alleen, mutta ei, toinen kauniisti seurasi tyttöystäväänsä sisälle taloon. He riisuivat ulkovaatteensa eteiseen, jonka jälkeen matka jatkui peremmälle. Arianna ei silloin vielä edes ajatellut, saati sitten huomannut kuinka paljon Felixiä saattoi ahdistaa tai jännittää kyseinen tilanne. Hän oli itse niin tottunut perheensä rentoon asenteeseen, että ajatteli automaattisesti Felixin olevan rauhallinen. Siinä vaiheessa kuitenkin kun hän oli vienyt miehen siskonsa armoille, Arianna tajusi mitä oli tehnyt. Herran jumala kuinka huonoksi tyttöystäväksi hän tunsikaan itsensä, kun pakotti Felixin ensimmäisenä Janen ja Auroran kanssa juttusille. Onneksi siskonsa eivät kuitenkaan olleet koskaan tuntemattomille epäkohteliaita. He eivät olleet niin hyökkääviä kuin Arianna tai Hazel, vaan enemmin… Helvetin uteliaita, jos rehellisiä oltiin. ”That’s a compliment.”, Jane nyökkäili sanojensa painoksi, jolloin Arianna lähinnä pyöritteli silmiään siskojensa reaktiolle. Hän ei kuitenkaan tiennyt mitä sanoa, vaan toivoi tilanteen menevän nopeasti ohitse, jotta he voisivat Felixin kanssa paeta paikalta. Siskonsa eivät kuitenkaan antaneet heille sellaista tilaisuutta, vaan he ehdottivat jos kaksikko auttaisi heitä koristelemaan kuusen. ”Oumn I don’t know, we should…”, Arianna kerkesi aloittaa – Janen keskeyttäessä heti alkuun. ”… Don’t argue with us Ria. We want to spend time with you two and get to know your boyfriend. It’s almost Christmas for god sake so please guys, little Christmas spirit!”, Jane sanoi, eikä Arianna osannut väittää vastaan siskolleen. Hän loi hiukan pahoittelevan vilkaisun Felixin, ennen kuin sisarensa iskivät heidän käteensä koristeita ja passittivat laittamaan niitä eripuolelle kuusta. Arianna pyrki vilkuilemaan Felixin suuntaan koko ajan, mutta huomionsa kääntyi Janeen, joka kuiskasi niinkin turhanpäiväisestä asiasta kuin siitä että harmi kun heidän veljensä eivät tulleet jouluksi kotiin.

Sillä samalla hetkellä ovi kävi ja Arianna tiesi isänsä tulleen kotiin. Aurora valitettavasti kaappasi hetkeksi huomionsa toisaalle ja seuraavan kerran kun kääntyi Felixin puoleen, hän näki poikaystävänsä juttelevan isänsä kanssa. Nyt hän näki heidän mahdollisuuden livistää paikalta. ”Hey dad!”, Ria tervehti isäänsä hymyillen, huomion palatessa nyt vierelleen tulleeseen Felixiin. ”Honey… Are you a little bit paranoid? Not all dads want to poison their daughter's boyfriends.”, Arianna aloitti hymyillen, kunnes Felix esitti jatkokysymyksen, jolloin Ria nielaisi. Hän katsoi Felixiä hetken hiljaa, ennen kuin tarttui poikaystäväänsä kädestä ja veti mukaansa. ”We have to go now. Thanks guys!”, Ria huikkasi olohuoneesta poistuessa, johdatellen Felixin nyt perässään huoneeseensa. Suljettuaan oven perässään kiinni, Arianna huokaisi hiljaa ja meni Felixin kanssa istumaan sänkynsä reunalle. ”They doesn’t know… And I like to keep it in that way. For our sake. Because we agreed to start with a clean slate so I don’t want to look back anymore.”, Arianna selitti ja puri sen jälkeen varovaisesti alahuultaan, samalla kun Arianna puristi edelleen Felixin kädestä, suostumatta päästää siitä irti vielä. Hänelle riitti se että Emmett, Ryan, Lily ja Ivy olivat tietoisia tapahtuneesta. Hän ei halunnut vanhempiensa tietävän saati sitten siskojensa. Ei sillä että häpeisi mutta väistämättä semmoinen voisi muuttaa mielipidettä ja Arianna toivoi että Felix ymmärtäisi asian myös. Heidän menneisyytensä kun omisti muutaman kompastuskiven. Arianna halusi nyt vain katsoa eteenpäin ja unohtaa menneet. Lopulta katseensa nousi Felixin silmiin, hymyillen miehelle vinosti. ”I’m so sorry about earlier. I didn’t even realize what kind of ambush that was… I’m sorry.”, hän tunsi vielä tarvetta pahoitella äskeistä. Olihan äskeinen perhetapaaminen julma hyökkäys. Arianna itsekin nyt ymmärsi, kuinka kamalan paljon Felixiä saattoi jännittää tavata tyttöystävänsä siskot, äiti ja vielä isä siihen päälle. Arianna olisi itsekin luultavasti ollut samaisessa tilanteessa aivan paniikissa mutta… Hän ei edes tiennyt aikoisiko Felix koskaan esitellä häntä isälleen. Siskon ja veljen hän olikin jo tavannut – sekä hänen äidin haudalla käynyt, jos se laskettiin mukaan. Arianna ainakin koki sen tärkeäksi ja hyvin merkitykselliseksi tapahtumaksi.

”But now, we are alone. At last.”, Arianna sanoi lopulta hymyillen ja loi rakastavan katseen Felixiin. Samalla hän jopa hivuttautui aavistuksen lähemmäksi Felixiä. ”Seriously, I’m really, really, really glad you came here.”, Arianna myhäili pieni pilke silmäkulmassa toiselle, ennen kuin kurottautui painamaan huulensa Felixin omille. Se suudelma sai lämpimän aallon juoksemaan Rian lävitse ja jokaisen pienen solun sykähtämään hänessä. ”So… Is there anything you'd like to do here Winnipeg?”, hän lopulta kysyi kun irtaantui suudelmasta, jättäen kasvonsa vain muutaman sentin päähän Felixin omista. Samaann aikaan hän muisti joululahjansa Felixille. ”Oh my god I almost forgot! I got your Christmas present here! It’s not much but… Hopefully you like it. ”, Arianna ilakoi jo valmiiksi kun päästi hetkeksi Felixin kädestä irti ja käveli matkalaukkunsa luokse, jonka uumenista kaivoi pienen paketin. Paketti oli niinkin vaatimaton kuin valokuva heistä ja avain Ariannan kotiin. Eivät he tosiaan olleet puhuneet yhteen muuttamisesta tai mitään, mutta Arianna halusi, että Felix voisi tulla ja mennä kodissaan niin kuin halusi. He olivat kuitenkin käytännössä olleet jo niin pitkään yhdessä, että Arianna oli oikeastaan valmis melkeinpä kaikkeen Felixin kanssa. Mikään ei enää ollut heidän tiellä! Pienen lahjan kanssa hän palasi Felixin vierelle ja ojensi sen toiselle lämpimästi hymyillen. ”You don’t have to open it yet, if you don’t want to.”

Ensimmäistä kertaa elämässä Arianna oli huolissaan siltä miltä hän ja perheensä saattoivat vaikuttaa jonkun muun silmissä. Felixin mielipide tuntui tällä hetkellä olevan ainoa maailmassa mistä hän välitti. Sitä suuremmalla syyllä hän oli huolissaan siitä mitä toinen mahtoi ajatella perheestään. Felix kun oli tähän asti tavannut ainoastaan Ryanin ja Emmettin, joista toinen oli kuin hänen kaksosensa ja toinen taas suurin vastakohtansa. Emmett oli heidän perheen lapsista se harkitsevin ja rauhallisin tapaus, joka pääosin katsoi muiden menoa sivusta ja puuttui vasta siihen kun koki tarpeelliseksi. Emmett oli se joka huolehti nuoremmista sisaruksistaan. Siksi hän olikin tätä nykyä luultavasti niin varautunut Rian ja Felixin suhteesta. Arianna ei kuitenkaan välittänyt veljensä mielipiteistä. Emmett sai Ariannan mielestä olla mitä tahansa mieltä heidän suhteesta, sillä se ei millään tavalla vaikuttanut Ariannan tunteisiin. Arianna tiesi rakastavansa Felixiä ja kaikkea sitä mitä heillä oli. Hän ei ollut enää valmis luopumaan siitä – ei sitten minkään vastoinkäymisen yhteydessä. Voisi jopa siis sanoa että Arianna oli täysin valmis taistelemaan heidän puolesta, jos siihen pisteeseen heidän suhteensa menisi. Jopa Felixin puolesta, jos joku lurjus yrittäisi vielä kerran heidän välilleen tulla. Arianna kuitenkin näki nyt kuinka paljon muu perheensä piti heistä, Felixistä ja siitä että he seurustelivat keskenään. Siskonsa, sekä äitinsä olivat muutenkin viime päivinä ahdistelleet Ariannaa hänen mysteeri poikaystävästä. Ja nyt kun he pääsivät tapaamaan Felixin kunnolla, hän pystyi näkemään sen ilon niin siskojensa kuin äitinsä kasvolta sekä sen kuinka onnellisia he olivat puolestaan. Se onnellisuus oli tarttuvaa, eikä onneksi isänsäkään ollut toista mieltä asiasta.

Kaikille miehille isän tapaaminen oli luultavasti se jännittävin kokemus. Tai siltä se ainakin tuntui Ariannasta. Isänsä oli onneksi ehkä heidän perheestään se rauhallisin tapaus, joten oli selvää mistä Emmett oli luonteensa perinyt. Tai no, rauhallinen ja rauhallinen. Ariannasta oli kuitenkin ihanaa että Felix sai vihdoin tavata perheensä. Se sai Felixin nyt todella kuulumaan heidän perheeseensä, eikä sitä tulisi mikään muuttamaan. Arianna ei olisi voinut esimerkiksi kuvitella, että olisi esitellyt Thomasin perheelleen. Nimittäin vaikka he olivat Thomasin kanssa varsin samanlaisia niin… Ei heistä vain huokunut sitä samaa rakkautta kuin Ariannasta ja Felixistä. Kaikki ne katseetkin kaksikon välillä jo viestitti siitä, kuinka vahvat heidän tunteensa olivat toisiaan kohtaan. Arianna vain toivoi, ettei ollut sähellyksellään Thomasin kanssa pilannut täysin Felixin välejä veljeensä. Hän ei missään nimessä halunnut heidän erkaantuvan toisistaan, mutta ei Arianna myöskään uskaltanut puuttua asiaan. Hän vain saattoi toivoa, että Thomas ja Felix saisivat välinsä ennalleen. Äitinsä vaikutti tällä hetkellä olevan aivan liian ihastunut tyttärensä poikaystävään, joten sitä suuremmalla syyllä hän halusi Felixin pois perheensä luota. Arianna tiesi ettei äitinsä luonteellaan ja hössöttämisellä mitään pahaa tarkoittanut, mutta ennemmin Arianna viettäisi poikaystävänsä kanssa kahdenkeskeistä aikaa, kuin koko perheen voimin. Huoneensa päästyä Arianna sulki oven heidän perässään ja huokaisi. Nyt he saisivat olla aivan rauhassa ja puhua asioista ilman uteliaita silmäpareja ja korvia, jotka kuuluivat Ariannan perheelle. ”Honestly, I don’t know. But I don’t care, I just want to be with you.”, Arianna sanoi ja hymyili sanojensa päätteeksi varmasti. Hän kuitenkin hymähti hiljaisesti Felixin puuskahdukselle. ”Maybe I’ll tell them later, so you have to feel little bit guilty. At least for a while.”

Heidän keskustelunsa oli onneksi kääntynyt heidän menneisyydestä Felixiin, Ariannan oltua jo hetken aikaa huolissaan siitä kuinka tuo käsittelisi perheensä käyttäytymisen. Hän ymmärsi varsin hyvin jos Felix tunsi olonsa vähääkään epämukavaksi perheensä keskuudessa. Niimpä hän tarkkailikin miestä katseellaan, hymähtäen sitten hymyillen tuon toteamukselle. ”I know. I just, I just don’t want you to feel uncomfortable with my family… ”, Arianna myönsi pienoisesti hymyillen, ennen kuin oli painanut huulensa Felixin omille. Felix sai hänet todella tuntemaan itsensä kokonaiseksi. Jo pelkästään miehen läsnäolo sai Ariannan tuntemaan hänen olonsa paremmaksi. Se oli uskomaton tunne kuinka joku sai toisen ihmisen tuntemaan toisen näin ja sitä suuremmalla syyllä Arianna tiesi kuuluvansa yhteen Felixin kanssa. Sen suudelman jälkeen Felix oli jo vastaamassa jotain Ariannan kysymykseen, mutta ennätti enemmin painamaan huulensa takaisin naisen omille Arinna ei malttanut olla hymyilemättä suudelman lomasta. Sen suudelman aikana Arianna taas kertaalleen muisti kuinka paljon hän olikaan kaivannut Felixin kosketusta ja sitä, että saattaisi jopa olla valmis etenemään pidemmälle. Pieni epävarmuus kuitenkin iski naiseen, jolloin hän keskeytti suudelman – joululahjansa varjolla. Ariannasta se oli naurettavaa, mutta… Hän ei voinut olla tuntematta pientä epävarmuutta siitä, että mitä jos hän näin kuukausien jälkeen täyttänytkään kaikkia Felixin odotuksia. Seksuaalisesti ja niin edelleen. Olihan se naurettavaa ajatella niin, mutta ei Arianna päässyt siitä ajatuksesta pois kaiken tapahtuneen jälkeen. Niinpä hän oli kiirehtinyt hakemaan lahjaansa matkalaukusta ja palannut takaisin sängyn reunalle. ”Oh okay, what you got there?”, Arianna naurahti kun Felix lähti hakemaan hänen joululahjaansa naiselle. Arianna seurasi miehen liikkeitä ja kohotti kulmiaan kun näki punaisen rasian.

Saadessaan punaisen rasian käteensä, Arianna ei tiennyt mitä odottaa. Hän vilkaisi Felixiä, ennen kuin alkoi availla lahjaa ja omaksi järkytyksekseen hän huomasi Felixin antavan avaimen asuntoonsa ja ostaneen hänelle juuri sen kellon mitä oli ihaillut aikaisemmin. ”Oh my god you didn’t?!”, hän naurahti hämmennyksen sekaisin tuntein. Kyseinen kello oli ollut niin kallis, ettei hän voinut uskoa että Felix oli mennyt ostamaan sen hänelle. Onnellisuutensa kuitenkin paistoi naisen kasvoilta, vaikka hän ei ollut materiaalin perään, niin kyllä hän rakasti poikaystävänsä ostamaa lahjaa. Ja sitä että sai avaimen hänen asuntoonsa. ”Do I like it? I love it! Both of them.”, Arianna henkäisi selvästikin ihastuneena. Etenkin siinä vaiheessa kun Felix näytti hankkimansa kaiverruksen kelloon. Arianna oli niin otettu siitä lahjasta että hymy oli pinttynyt kasvoilleen. ”I can’t believe you bought this for me… This was so expensive and…”, hän aloitti, kunnes muisti oman lahjansa. Ahdistus nosti sillä samalla hetkellä päätään kun hän tajusi kuinka… Tyhmältä oma lahjansa tuntuikaan tämän jälkeen. Fuck fuck fuck, Arianna ajatteli, kun mietti miten Felix reagoisi hänen lahjaansa. Sitten kun mies otti lahjan käteensä, Arianna vinkaisi. ”Don’t open it! Give it back!”, Arianna parahti ja yritti seuraavaksi ottaa lahjan Felixin kädestä, Felix ei kuitenkaan tehnyt siitä helppoa, vaan kaksikko ajautui pieneen painimatsiin naisen sängyllä. Arianna oli aluksi suhtautunut kaikkeen siihen niin vakavasti, mutta lopulta hän huomasi nauravansa Felixin kanssa painimisen ohella. ”I don’t care, give it back Felix. Please don’t open it!”, brunette aneli naurunsa seasta. Arianna joutui lopulta kuitenkin nielaisemaan tappionsa, kun Felix piti pintansa ja ei antanut lahjaa Ariannalle takaisin. Noustessaan takaisin sängyn reunalle istumaan, Arianna hautasi kasvonsa jo valmiiksi häpeästä kämmeniään vasten. Hän ei halunnut nähdä sitä pettymystä Felixin kasvoilta, kun hän avaisi lahjansa. Arianna jopa odotti jotain pettynyttä ilmaisua, mutta kun hän ei kuullut mitään, Arianna raotti sormiaan katsoakseen Felixin reaktion. ”Yeah, I’m sorry… That’s pretty lame gift after your's.”, Arianna laski kätensä nyt kasvoiltaan ja hymyili vaisusti. Felix ei kuitenkaan vaikuttanut ollenkaan pettyneeltä lahjaansa vaan kiinnitti huomiota valokuvaan jonka Ria oli antanut. ”Last spring. That’s the selfie I took in London.”, hän kertoi ja siirtyi nyt lähemmäksi Felixiä, katsoakseen itsekin kuvaa. Sillä kommentilla hän tosissaan myönsi sen, että oli kaikki nuo kuukaudet säilyttänyt kaikki kuvat heistä kahdesta. Eihän ollut raaskinut niitä poistaa jostain syystä ja onneksi ei ollut poistanutkaan niitä. Arianna oli jopa ajatellut kehystävän muutaman muunkin kuvan heistä. ”… And you look so handsome. We both look pretty good in this pic.”, Arianna hymyili, kääntäen katseensa Felixiin, jonka lämpimään suudelmaan vastasi epäröimättä.

”I love the way you lie…”, Arianna ei voinut olla hymähtämättä huvittuneena Felixin sanoille siitä että hän olisi voinut antaa parempaa lahjaa. Kyllä Arianna olisi voinut, jos vain olisi laittanut hiukan ajatusta siihen. Hän ei ollut kuitenkaan ajatellut että Felix ostaisi hänelle jotain niin kallista. Mistä helkkarista toisella oli edes rahat kyseiseen kelloon?! Kyseisen kellon hinta nimittäin kiikkui siinä viiden, jo ei kuuden sadan dollarin paikkeilla. Sen jälkeen he hiljenivät hetkeksi. Arianna pääasiassa sen vuoksi että huomionsa oli pakannut Felixin kädessä olevaan valokuvaan. He olivat olleet kyseisellä Lontoon matkalla niin onnellisia. Siihen asti kun Lunan raskaus oli tullut ilmi. Arianna oli unohtanut nuo negatiiviset asiat kyseiseltä reissulta, vaan keskittynyt täysin niihin onnellisiin hetkiin. Felix ääni sai hänet kuitenkin palaamaan ajatuksistaan nykyhetkeen, kohottaen jopa pienesti kulmiaan kun hän aloitti puhumisen. Arianna tiesi itsekin haluavansa samaan, joten oli selvää, etteivät he enää aikoisi salailla suhdettaan. ”Yeah I think it does. So from now on, I can officially call you my boyfriend and otherwise.”, lämmin, rakastava hymy levisi huulilleen kun hän katseli Felixiä. “And I think we can handdle that. I’m fine with that as long as I have you.”, Arianna kallisti päätään paremmin Felixin kättä vasten ja hymyili. ”I love you too and all I ever wanted was you. I’m yours, truly.”, Arianna ei koskaan ollut kenenkään kanssa niin varma tunteistaan, mitä hän oli Felixin kanssa. Hän oli täysin valmis huutamaan sen vaikka koko maailmalle, jos olisi ollut tarvis. Arianna oli onnellinen siitä, ettei kukaan voisi enää tulla heidän välilleen. Ei siis kukaan; ei Thomas, ei Luna… Ei kukaan! Ja voi helkkari kuinka onnelliseksi se tekikään Ariannan, kun hän sai nyt Felixin täysin omakseen.

”I'm glad I don’t have to compete for your attention anymore. ”, hän sanoi ja kiersi kätensä Felixin ympärille kevyt virne huulilla. Sen jälkeen hän loikin rakkautta täynnä olevan katseen Felixiin. ”I want you to know that I am fully committed to you. In every way.”, Arianna lisäsi ja hiljentyi. Hän todella halusi Felixin tietävän, että oli tosissaan heidän suhteensa. Felix oli hänen koko maailmansa ja toivoi myös seuraavien sanojensa todistavan sen toiselle. Hän ei halunnut että Felix hetkeäkään kuvitteli hänen olevan epävarma heidän suhteensa. Tosin ei hän koskaan ollut epävarma. Ainoastaan kuukausia taaksepäin toukokuussa, mutta sekin oli mennyt ohitse alta aika yksikön. ”In spite of everything that has happened, I still want everything that you want… That cliche red house, white picket fence, dog and few kids. The whole package.”, Arianna ilmoitti varmalla olemuksella ja hymyllä. ”And I believe that everything happens for a reason. So I’m ready for everything.”, sen lisäyksen jälkeen hän näki sen saman onnellisuuden myös Felixistä, joka sai Ariannan myös onnelliseksi. ”Your happiness is my number one priority.”, Arianna oli yhtä hymyä niiden sanojensa jälkeen. Halatessaan samaan aikaan Felixiä hän työnsi heidät makaamaan sängylle, ilman sen kummempia taka-ajatuksia. Sen jälkeen kaksikko oli hiljentynyt hetkeksi. Se ei kuitenkaan ollut epämukva hiljaisuus vaan sellainen josta Ariannakin piti. Se rauhoitti heitä molempia, etenkin nyt kun kaikki asiat oli puitu halki kaikin puolin. Felixin ansiosta Arianna oli itsekin alkanut nauttia hiljaisista hetkistä, sillä silloin hän huomasi oikeasti ajattelvan kaikkea. Hän jopa ymmärsi miksi Felix nautti hiljaisuudesta – vaikka hänen tyttöystävällään oli toisinaan ikävä tapa pölistä koko ajan. ”So… How does it feel to belong to my family?”, Arianna rikkoi sen hiljaisuuden huvittuneella virneellä, kääntyessään nyt kyljelleen Felixin puoleen. Hän katseli Felixiä hetken, jonka jälkeen kurottautui painamaan pienen suukon tuon huulille, jättäen kasvonsa sitten muutaman sentin päähän Felixin omista. ”I love you Felix Emmanuel Bloom. I really do and I hope you know that too.”