If I asked you now, would you be mine forever?

Joulu oli jo takanapäin, eikä Arianna voinut olla onnellisempi sen hetkisestä tilanteesta. He olivat Felixin kanssa puhuneet asiat useampaan otteeseen lävitse ja saaneet näin selvitettyä kaikki asiat niin, etteivät ne enää välttämättä tulisi heidän eteensä tulevaisuudessa. Arianna erityisesti halusi pitää katseensa tulevaisuudessa ja olla muistelematta menneitä, sillä kaikesta tapahtuneesta huolimatta, Arianna rakasti äärettömän paljon Felixiä. He kuuluivat yhteen, eikä kellään ollut siihen minkäänlaista sananvaltaa. Hän oli valmis tekemään niin paljon toisen puolesta, että se oli jopa hullua. He olivat aloittaneet virallisesti seurustelunsa jouluaattoa edeltävänä päivänä ja Arianna ei ollut tuntenut sellaista onnea muun kuin Felixin kanssa. Eihän tosin ollut koskaan rakastunut keneenkään samalla tavalla kuin Felixiin, joten virallisesti seurustelu oli valtava askel Ariannalta, jonka vakituiset suhteet eivät ennen kestäneet kahta kuukautta pidempään. Hänen ja Felixin suhde oli kuitenkin toisenlainen. Heillä oli fyysisen yhteyden lisäksi henkinen yhteys, jonka ansiosta he ymmärsivät toisiaan paljon paremmin kuin kukaan muu tässä maailmassa. Heillä oli ollut se alusta asti ja niitä aikoja Arianna muistelikin joskus huvittuneena. He olivat niin paljon muuttuneet noista ajoista ja Arianna erityisesti muisti sen päivän kuin eilisen, kun he olivat alkaneet työskentelemään yhdessä. Heidän erilaisuudesta huolimatta he olivat sopineet yskyhteen paremmin kuin mitä olisi voinut odottaa. Itse asiassa he sopivat toisilleen täydellisesti ja täydensivät toisiaan juuri sopivasti. Molemmat saivat toisissaan ne paremmat puolet esiin ja sitä Arianna juuri rakasti Felixissä. Kaiken sen muun lisäksi, joka oli saanut alun perin Ariannan rakastumaan toiseen.

Sitä suuremmalla syyllä hän ei halunnut kertoa kaikkea vanhemmilleen. Erityisesti sitä, että keskenmenossa menetetty lapsi oli Felixin, joka tuohon aikaan huiteli vielä jossain päin maailmaa. Arianna tiesi vanhempiensa olevan ymmärtäväisiä, mutta he eivät välttämättä näkisi sitä samalla tavalla kuin Arianna nyt. Olihan se selvää, joten Arianna ei aikonut edes ottaa sitä riskiä että kertoisi asiasta vanhemmilleen. Se ei edes kuulunut heille, vaan se oli täysin Ariannan ja Felixin välinen asia. Tosin aikanaan tuohon soppaan onnistui lusikkansa työntämään niin Lily, Emmett kuin Ivykin, mutta ilman heitä hän ei olisi selvinnyt kaikesta siitä paskasta mitä tuolloin tapahtui. Hän oli aidosti kiitollinen heille, mutta ei Arianna aikonut heidän puheiden vaikuttaa siihen mitä tekisi Emmettin kansa. Näin ollen Felix saisi kärsiä nahoissaan asian suhteen, sillä Arianna ei missään nimessä puhuisi asiasta edes siskoilleen. Hänelle riitti se että Emmett tiesi. Emmett kun oli sisaruksistaan luultavasti luotettavin, joten asia pysyisi varmasti hänellä salaisuutena, tilanteessa kuin tilanteessa. Oli miten oli, Arianna oli kaikkien tapahtumien varjolla alkanut miettimään entistä enemmän tulevaisuutta. Ja hän tuli päivä päivältä vain varmemmaksi siitä, mitä haluaisi. Hän ei enää opiskellut, vaan Arianna oli vihdoin ja viimein, kaikkien vaikeuksiensa jälkeen kaapannut itselleen vakituisen juontajanpaikan Vive 92.1 Morning Mantrasta. Opiskelu oli oikeastaan olut este kaikelle mitä Arianna halusi tulevaisuudessa, mutta nyt kun hänellä tosissaan oli vakituinen työpaikka ja rakastava poikaystävä, miksi hän ei voisi haaveilla siitä mitä voisi saavuttaa Felixin kanssa? Oli kuitenkin sanomatta selvää, että menetetyn lapsen kohtalo edelleen painoi Ariannan mieltä, mutta kiitos Felixin hän alkoi päästä päivä päivältä vain paremmin kiinni elämään. Kiinni siihen todelliseen Ariannaan mitä joskus aikaisemmin oli ollut. Arianna oli aikaisemmin kuvitellut sen iloisen puolen itsestään kadonneen kokonaan, mutta kiitos Felixin, hän oli alkanut pala palalta alkanut kokoamaan itseään takaisin.

Aika perheensä kanssa oli kuitenkin sujunut niin hyvin mitä hän oli odottanut. Kiitos avoimien vanhempien ja siskojensa, jotka todella tekivät kaikkensa, että Felix tunsi kuuluvansa perheeseen. Toki Ariannaa oli jännittänyt, miten ensi tapaaminen perheensä voisi mennä, mutta aivan turhaan hän oli huolehtinut asiasta. Siskonsa ja äitinsä vaikuttivat olevan todella vaikuttuneita Felixistä ja lyhyessä ajassa he saivat jopa Ariannakin tuntemaan, ettei tämä olisi ollut ensimmäinen kerta kun Felix tapaisi perheensä. Kaikki pahastui niin luonnostaan ja helposti, ettei Arianna voinut olla odottamatta että joku menisi pieleen. Jonkun oli mentävä, ei hänellä nimittäin näin hyvä tuuri elämässä koskaan ollut. Muuten kuin siinä että he vihdoin ja viimein virallisesti seurustelivat Felixin kanssa. Kyseisen miehen kanssa nimittäin mikään vastoinkäyminen ei tuntunut ylitsepääsemättömältä. Sitten Arianna oli muistanut isänsä. Toki hänkin omasi muiden McGreyden tapaan rennon suhtautumisen asioihin, mutta kun isänsä oli halunnut viedä Felixin jääkiekkomatsiin – eli tekemään pääosin sellaisia asioita mistä hän piti. Arianna nimittäin tiesi, ettei Felix niinkään urheilusta välittänyt, saati sitten muutenkaan samoista asioista kuin isänsä Henry. Hän oli kuitenkin kaksikon poissaolon ajaksi yrittänyt keksiä jotain omaa tekemistä – he olivat käyneet siskojensa kanssa kaupungilla ja kahvilla. Arianna alkoi jopa huolestua kun kotiin palatessa Felixiä ja isäänsä ei näkynyt missään. Luojan kiitos kaksikon palatessa kotiin Arianna sai huomata poikaystävänsä ja isänsä tulevan vallan mainiosti toimeen. Hän tiesi isänsä haluavan vain parastaan ja luojan kiitos hänkin näki sen tosi asian, että Felix oli juuri parasta Ariannalle. Hän oli laittanut kuitenkin merkille kyseisen päivän jälkeen, ettei Felix ollut oma itsensä. Tai tuo vaikutti jotenkin… Tavallista oudommalta? Ei sillä että Arianna olisi pitänyt poikaystäväänsä ikinä outona, mutta hänen käyttäytymisensä sai naisen epäilykset nousemaan. Olikohan toinen alkanut jopa katua seurustelemista kanssaan ja sitä että oli tullut tapaamaan perhettään Winnipegiin?

Felixin oudon käyttäytymisen vuoksi Arianna oli pyöritellyt ajatusta päivittäin. Edes siskojensa kanssa järjestämät uuden vuoden juhlat eivät poistaneet sitä ajatusta Ariannan mielestä. Felix vaikutti edelleen erilaiselta ja vaikka kuinka Arianna halusi ajatella asioista positiiviselta kantilta, niin tietämättömyys teki siitä äärimmäisen hankalaa. Juhlien aikana hän oli laittanut merkille sen kuinka Felix oli hetken jaksanut sosialisoida uusien ihmisien kanssa, mutta nopeasti siirtynyt omiin oloihinsa. Hän oli hetken jutellut vanhojen ystäviensä kanssa ja siemaillut boolia, mutta lopulta hän oli siirtynyt Felixin luokse. ”Hey sweetie.”, Arianna yritti vaikuttaa kaikin puolin normaalilta ja onnistuikin nostamaan hymyn kasvoilleen kun katseli Felixiä. ”Why you are alone here? Join us.”, hän ehdotti ja viittoi ystäviensä suuntaan, jotka olivat kerääntyneet pieneksi porukaksi juttelemaan luultavasti kaikesta maan ja taivaan väliltä. Felix ei tietenkään lämmennyt ajatukselle, jolloin Ria hymyili vinosti. ”Okay, then I’m going to make you socialize with me.”, Arianna sanoi varsin päättäväiseen sävyyn ja vilkaisi nopeasti heidän ympärilleen. Lopulta Ariannan epäilyksistä ja ajatuksista tuli niin ylitsepääsemättömiä, että Arianna halusi väistämättä jutella Felixin kanssa. Jossain rauhallisemmassa paikassa tietenkin, sillä heidän kotinsa oli tällä hetkellä täynnä tuttaviaan eikä Arianna halunnut koko hemmetin kylän kuulevan heidän puheita. ”Come, let’s find some quieter place.”, hän ehdotti ja tarttui sitten Felixiä kädestä, ennen kuin hän kerkesi minkäänlaisia vastaväitteitä esittää. Selvästikään Felixiä ei haitannut, sillä Arianna johdatteli tuon perässään makuuhuoneeseensa ja sulki oven heidän perästään.

Hetken Arianna oli hiljaa ja vain katseli Felixiä. Ajatukset vain lentelivät puolin ja toisin Ariannan päässä, eikä hän tiennyt mistä aloittaa. Felix selvästikin odotti hänen sanovan jotain, jolloin hänen oli pakko sanottava jotain. ”Why you’ve been so weird lately?”, Arianna kysyi kulmiaan pienesti kurtistaen, samalla kun nojaili huoneensa ovea vasten. Felix yritti väittää vastaan mutta Arianna sen sijaan pudisteli päätään. ”Something is wrong and I don’t know what it is but… Hopefully, you don’t regret all of this.”, hän huokaisi joskin turhautuneeseen sävyyn ja sitä Arianna oli. Hän ei tiennyt ollenkaan miksi Felix oli käyttäytynyt viime päivät niin oudosti ja totta kai, niin utelias kun Arianna oli, hän halusi tietää mistä oli kyse. ”Meeting my family, friends here and so on…”, Arianna lisäsi seuraavaksi, selkeyttääkseen sitä mitä ajoi takaa. Sillä hetkellä Arianna näki vain oman turhautumisensa asiaan, ettei edes osannut lukea Felixiä saati sitten keksiä mitä helvettiä toinen ajatteli. ”After you spend some time with my dad, I’ve noticed you’ve been… I don’t know, weird.”, brunette päätti nyt sanoa rehellisesti mitä hän mietti ja siinä vaiheessa hän todella alkoi sisäisesti panikoida, koska Felixin reaktiot olivat… Juuri sellaisia kun salattiin jotain tai… Pahempaa; oltiin jättämässä toinen. Sehän se sitten ruokkikin Ariannan pelkoa siitä että Felix oli kokenut kaiken tämän aivan hirveäksi, eikä voisi olla Ariannan kanssa. Arianna ei tietenkään voinut olla myöskään miettimättä, että mitä helvettiä oli tapahtunut Felixin ja hänen isän välillä. Kumpikaan ei kertonut, vaan kuittasi asian olevan miesten juttuja joka ei koskaan voinut tarkoittaa hyvää. Ei Ariannan mielestä. ”What happened with you two? Did he say something? Please tell me Felix, you are freaking me out…”, Arianna jo melkein aneli kauhuissaan, samalla kun hieraisi kasvojaan nopeasti. ”It’s because this was too much for you, right?”, hän totesi sitten kuin asia olisi ollut ilmiselvää.

Vaikka viime aikoina Arianna ei ollut mistään sosiaalisimmasta päästä, hän oli pikku hiljaa alkanut löytää sen puolen taas itsestään. Hän muisti kaikkien ystäviensä keskellä, miksi rakasti sitä ihmispaljoutta ja vuorovaikutusta, jota heidän kanssaan kävi läpi. Arianna oli aina ollut äärimmäisen sosiaalinen ihminen. Se oli kadonnut hänestä viimeisen puolen vuoden aikana lähes kokonaan, eikä kyllä ihme. Hän oli kokemansa jälkeen viihtynyt pääosin omassa ylellisessä seurassa, eikä ollut kaivannut ketään seurakseen. Ei siis ketään. Ei edes Lilyä, Ivyä saati sitten Emmettiä. Ainoa ihminen jonka hän olisi tuolloin kaivannut seurakseen, oli Felix, joka huiteli tiellä tietämättömillä. Arianna oli kuitenkin antanut kaiken Felixille anteeksi ja äärimmäisen onnellinen siitä että hän oli nyt täällä. Arianna koki elämänsä olevan nyt kaikin puolin täydellistä; hänellä oli rakastava poikaystävä, perhe, ystäviä, miellyttävä työ… Mitä muuta hän olisi voinut edes tarvita? Sen ymmärrettyään, Arianna tunsi pitkästä aikaa saavansa taas palan itseään takaisin. Toki kaiken tapahtuneen vuoksi Arianna näki maailman nyt aivan erilaisena kuin ennen. Se ei ollut ehkä enää niin mahtava ja ihana paikka kuin ennen, mutta se että Arianna sai Felixin kanssa olla, teki siitä kliseisesti paremman paikan. Hän ei ajatellut enää läheskään niin usein maailman pahuutta, vaan jaksoi edelleen vakaasti uskoa siihen että kaikella oli tarkoituksensa. Ei Ariannaa olisi voinut koskaan sanoa kovin uskovaiseksi ihmiseksi. Ei hän uskonut jumalaan saati sitten jeesukseen, mutta johonkin voimakkaaseen tahoon hän halusi uskoa, jotta kaikella olisi tarkoituksensa. Kaikki tapahtui syystä ja asioilla oli tapana järjestyä kaikkien vaikeuksien jälkeen. Aivan kuten hänellä ja Felixillä. Heissä Arianna näki äärimmäisej paljon toivoa ja mahdollisuuksia, joten sitä suuremmalla syyllä hän uskoi siihen tosiasiaan, että tulisi viettämään loppuelämänsä Felixin kanssa. Ei sitä tosin tiennyt mitä elämä toisi tulevaisuudessa tullessaan, mutta Arianna ei nähnyt elämäänsä ilman Felixiä. Tapahtui sitten mitä tapahtui, he varmasti selviäisivät kaikesta yhdessä ja Arianna uskoi Felixikinkin ajattelevan niin.

Felixin etäisyydestä huolimatta, Arianna oli esitellyt Felixin oikeastaan kaikille lapsuudenystävilleen. Ja he olivat Felixin epäsosiaalisuudesta huolimatta pitäneet hänestä. Oli se sitten heidän kanadalaisten yltiö positiivinen luonne tai jotain muuta, ystävänsä ymmärsivät täysin miksi Arianna oli Felixin kaltaisen miehen kanssa. Ei sillä että Arianna olisi välittänyt muiden mielipiteistä, koskaan, jos nytkään, mutta hänestä oli mukava että ystävänsä näkivät Felixissä sen saman kuin Arianna. Sen minkä vuoksi hän rakasti niin äärimmäisen paljon tuota miestä joka luultavasti kuvitteli tehneensä huonon ensivaikutelman ystäviinsä. Arianna ei myöskään odottanut sitä että Felix ystävystyisi ystäviensä kanssa. Se ei ollut missään nimessä tarpeen jos hän ei haluaisi, Arianna ei odottanut sitä todellakaan poikaystävältään. Hän vain halusi Felixin tapaavan lapsuudenystäviään, niitä joiden kanssa oli viettänyt aikaa enemmän kuin kenenkään muun ystävänsä kanssa. Arianna piti heidän kanssa säännöllisesti yhteyttä, mutta siitä huolimatta Lily ja Ivy olivat parhaita ystäviään. Hän vain toivoi Felixin olevan oma itsensä ja sitä hän oli onneksi myös ollut. Muuta hän ei vaatinut. Felixin epäsosiaalisuus oli sinä iltana kuitenkin herättänyt huomiota. Monellakin tavalla ja sitä suuremmalla syyllä Arianna halusi pusertaa tiedon tuosta vaikka väkisin ulos. Hän oli aivan varma siitä että isänsä oli mennyt sanomaan jotain sellaista, joka oli pelästyttänyt Felixin täysin. Felix kun oli jo pidemmän aikaa käyttäytynyt oudosti – siitä asti kun hän oli viettänyt päivän hänen Henry isänsä kanssa. Arianna oli kuolla siihen tietämättömyyteen, kun kumpikaan miehistä ei halunnut kertoa mistä oli kyse. Sitä suuremmalla syyllä Arianna oli alkanut maalailla piruja seinille ja ajattelemaan pahinta. Felix koki perheensä tapaamisen liian aikaisena ja haluaisi mitä suurimmalla todennäköisyydellä erota hänestä, siitä Arianna alkoi jo olla aivan liian varma. Asia kuitenkin selviäisi vain yhdellä asialla ja se oli kysymällä, minkä aikoi tehdä nyt.

Niinpä Arianna oli mennyt Felixin luokse ja kaapannut miehen mukaansa syrjempää. Omaan huoneeseensa jos tarkkoja oltiin. Brunette pystyi jo pelkästään aistimaan Felixin elekielestä, ettei kaikki ollut hyvin. Felix huokui juuri sitä epämukavuutta, mitä Arianna oli pelännyt ja suunsa avattua, Felix oli mennyt vain hiljaisemmaksi. Toinen tuntui sulkeutuvan tyttöystävältään täysin ja vaikka Arianna yritti pysyä rauhallisena, se tuntui helvetin vaikealta. Viimeisten sanojensa jälkeen Felix oli kuitenkin avannut suunsa ja tarttunut Ariannaa kädestä, jolloin katseensa oli nauliintunut miehen silmiin. Se reaktio oikeastaan helpotti Ariannan paniikinomaista olotilaa, ainakin vähän. Kun Felix ei suostunut kertomaan mistä he olivat puhuneet Henryn kanssa, Ariannan kulmat kurtistuivat aavistuksen. ”Okay… You are still freaking me out… You are acting strangely.”, Arianna nielaisi kun Felix irrotti otteensa hänestä., Silloin Arianna vei itsekin kätensä puuskaan ja vain tuijotti Felixiä, joka käänsi hetkeksi selkänsä naiselle. Jos toinen olisi ollut niin pidempään, Arianna olisi luultavasti kääntänyt miehen omatoimisesti takaisin puoleensa. Felixin seuraava toteamus sai hänet kuitenkin hymähtämään huvittuneena. ”That’s relief… That you two talk about our future. But still, that don’t explain that why you aren’t yourself.”, Arianna totesi vakavan oloisena ja kohottikin jo kulmiaan kun Felix aloitti… Onnistuen kuitenkin vaihtamaan huomion toisaalle. Kuten siihen että heidän pitäisi mennä Ariannan ystävien luokse, Felixin voidessa jo muka paremmin. Arianna automaattisesti pudisteli päätään tuon sanoille.

”Oh hell, we are not going back there.”, hän sanoi topakasti ja asteli nyt lähemmäksi Felixiä, irroittaen kätensä puuskasta. Arianna vei kätensä Felixin kyljille ja tapitti tuota nyt tiukasti katseellaan. Felixin puhuessa ja viedessä kätensä kasvojensa molemmin puolin, Arianna ei voinut olla hymyilemättä. ”Yeah, I know and so are you…”, Arianna sanoi hymyillen. Katseensa huokui rakkautta Felixiä kohtaan, joka oli täysin ehdotonta. Sitten kun Felix kuitenkin jatkoi puhumistaan, Arianna huokaisi ja puristi samalla pienet palat miehen kangasta molempiin käsiinsä. ”Is that what this is all about? ”, hän ei voinut olla hymyilen kysymättä, ennen kuin jatkoi; ”But no, we’re not too young talk about future or forever. Like I have told you - like thousand times - I love you and you are my only one. I want to be with you as much as you want to be with me. Forever and ever and ever. There is nobody else and I can’t see my future without you.”, Arianna selosti hymyillen Felixille, kunnes mies irtaantui hänestä. Siinä vaiheessa Arianna loi jopa hämmentyneen vilkaisun toiseen. Oliko hän sanonut jotain väärin? Ei nähtävästi, sillä hetkeä myöhemmin Felix oli kaivanut taskustaan jotain ja polvistunut Ariannan eteen. Sillä hetkellä Arianna meni täysin sanattomaksi ja tuijotti vain Felixiä hiljaa. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä että hän ei olisi halunnut mennä naimisiin Felixin kanssa. Ei tietenkään – Felix vain onnistui yllättämään hänet täysin ja se jos joku näkyi Arianna kasvoilta.

”You want to marry me?”, Arianna sai puserrettua sen kuiskauksen itsestään ulos, tuijottaessaan samaan aikaan niin Felixiä kuin sormusta hämmentyneenä. Arianna tiesi reaktionsa olleen kuitenkin aivan väärä! Ei hän halunnut Felixin luulevan ettei haluaisi hänen kanssaan naimisiin, sillä se oli yksiä niitä asioita mitä hän todellakin halusi! Sen suurimman järkytyksen toipumisesta meni Ariannan mielestä aivan liian kauan, mutta lopulta kasvoilleen levisi suorastaan sädehtivät, onnellinen hymy. Samaan aikaan silmänsäkin kostuivat, kun hän laskeutui Felixin tavoin lattian tasolle ja vei kätensä vuorostaan Felixin poskille, pakottaen näin miehen katsomaan häntä. ”Felix… Of course I’ll marry you!”, Arianna naurahti ilakoiden, valtavan onnellisuuden tunteen rypsähtäessä sillä samalla sekunnilla lävitseen. Hän ei ollut mistään varmempi, kuin siitä että haluaisi mennä naimisiin Felixin kanssa. Oli se sitten nyt tai tulevaisuudessa. ”I’m forever yours and I would marry you in second if that would be possible!”, hän lisäsi ennen kuin onnellisuutta hehkuen kurottautui painamaan huulensa Felixin omille. ”I. Love. You. You. Are. The. Only .One. ”, jokaisen sanan välissä Arianna painoi onnellisen suukon Felixin huulille. Lopulta hän vetäytyi kauemmaksi Felixistä ja tarttui miestä kädestä kiinni, vetäen mukanaan ylös lattialta. ”How can you even think that I woudn’t marry you?”, Arianna eri voinut olla kysymättä, ennen kuin Felix pujotti sormuksen vasempaan nimettömäänsä. Vielä onnellisemmaksi Ria tuli siitä kun hän näki kuinka Felixin pujottama sormus oli tuon äidin – ja vielä kaikin puolin sopiva sormeensa. ”We have been through so much together and survived from everything so... Oh my god I’m so reliefed! I thought my dad had said something and that’s why you are freaking out...”, hän huokaisi naurahtaen, katseensa käydessä Felixissä, ennen kuin se laski sormessaan koristavaan sormukseen. ”Arianna Bloom. I like sound of that. Even more than earlier, if that is possible.”, hän viittasi sanoillaan heidän Englannin matkaansa, milloin Arianna oli viimeksi vitsaillut kyseisellä aiheella. Silloin hän ei tosiaankaan tiennyt mitä tulevaisuus toisi mukanaan, nyt siitä oli kuitenkin tulossa totta.

He olivat nyt Felixin kanssa todella menneet kihloihin. Ajatus ei ollut missään nimessä kauhea vaan kaikkea muuta. Se teki Ariannan ylitsepääsemättömän onnelliseksi. Nyt hän sai ainakin varmuuden siihen, ettei Felix lähtisi enää pois. Sitä suuremmalla syyllä onnellinen ja rakastava hymy koreili naisen kasvoilla, kun hän katseli sormustaan – jonka jälkeen lopulta katseensa nousi Felixiin. Arianna ei voinut tuntea oloaan sen kokonaisemmaksi mitä nyt oli. Hän todella kelpasi Felixille sellaisena kuin todella oli. ”Now you are really, really stuck with me…”, Arianna ei voinut olla sanomatta pieni pilke silmäkulmassa. Hän kävi sitä ennen kuitenkin napsauttamassa huoneensa oven lukkoon, palaten nyt takaisin Felixin luokse ja kietoi kätensä Felixin niskan taakse. Pitkästä aikaa, Arianna lähti oma aloitteisesti työntämään Felixiä sänkyään kohti. ”But yeah, no more talking… We have to celebrate this. We are alone, just two of us…”, hän hymyili pienesti ja johdateltuaan Felixin sängylle, Arianna työnsi Felixin kevyesti selälleen makaamaan, tullen itse perässä käsiensä varaan tämän ylle. Luoja kuinka paljon häntä jännittikään… Hyvällä tavalla siis. Olihan heidän viime kerrasta peräti kuukausia ja he olivat melkeimpä vesiselvänä siinä. Niinpä Arianna laski ensimmäisen kiusoittelevan suudelman Felixin kaulalle ja siitä sitten ylöspäin korvanjuurelle, poskelle, kunnes lopulta huulensa tavoittivat Felixin huulet.

Ariannasta tuntui sillä hetkellä juuri siltä, että maailmansa oli valmis romahtamaan lopullisesti. Aivan kun hänelle ei riittänyt se tuska, jonka lävitse hän oli tänä vuonna rämpinyt. Hän oli kuvitellut tämän joulun ja tulevan uuden vuoden muuttaman kaiken, mutta ei. Sen sijaan asiat tuntuivat hajoavan käsiin. Hän ei voinut uskoa sitä, että kaikki muuttuisi taas. Juuri kun he olivat saaneet Felixin kanssa puitua kaikki asiat ja sovittua että he virallistaisivat seurustelunsa. Tosin oli ihan ymmärrettävää, kaiken tapahtuneen lomassa olihan se normaalia, että Felixin kaltainen mies ahdistuisi tilanteesta. Kaikkea oli tapahtunut aivan liikaa, joten se että Felix olisi alkanut katumaan sitä kaikkea, oli ihan ymmärrettävää. Tosin Ria ei nähnyt sitä ymmärrystä, tai hän ei edes halunnut ymmärtää. Kaikki tapahtunut nimittäin kosketti yhtälailla Felixiä kuin häntä, joten hänestä oli epäreilua, että Felix noin vain irtisanoisi itsensä kyseisestä tilanteesta. Oli muutamia asioita joiden aikana Felix ei ollut läsnä, mutta kyllä Arianna näki, että ne asiat myös näin jälkeenpäin koskettivat yhtälailla Felixiä kuin häntäkin. Ehkä jopa pahemmin, sillä hän ei tosissaan ollut paikalla ja tunsi siitä syystä omantunnon tuskia. Arianna nimittäin tunsi Felixin jo niin hyvin, ettei hän voinut uskoa, ettei kaikki tapahtunut koskettaisi Felixiä samalla tavalla kuin häntä. Kaiken kokeman vuoksi Arianna jaksoi kuitenkin uskoa heihin, uskoa siihen että kaikki kääntyisi vielä paremmaksi ja he voisivat vihdoin olla Felixin kanssa yhdessä ilman minkäänlaisia häiriötekijöitä. Mikään tai kukaan ei ollut enää esteenä heidän yhteiselolle – paitsi nyt, Felixin omituinen käyttäytyminen, joka vain viestitti, että jotain pahaa oli tapahtumassa.

Kaiken sen ajan Arianna oli ollut siinä uskossa, että Felix oli jättämässä hänet kuin nallikalliolle. Loppujen lopuksi Arianne ei edes kunnolla tiennyt miksi. Ei Felix ollut sellainen luonteeltaan. Ei hän noin vain hylkäisi ketään ahdistuksen vuoksi, vaan ennemmin keskustelisi asiat halki kuten aikuinen ihminen. Felix oli ehdottomasti heistä kahdesta se aikuisempi ja järkevämpi tapaus, eikä ihme. Keväällä tapahtunut lähteminen oli kuitenkin asia erikseen. Tuolloin tapahtui paljon, ellei jopa liikaa asioita joista Ariannakin olisi mielellään ottanut hatkat. Sitä suuremmalla syyllä Arianna ei halunnut uskoa, että Felix toistaisi virheensä ja karkaisi, ei sen jälkeen, millaisen lumipalloefektin tämä oli aikanaan käynnistänyt. Kaikkien ajatuksiensa keskellä Ariannan olemus ei kuitenkaan rentoutunut. Hän odotti sekunti sekunnilta, milloin Felix ilmoittaisi lähtevänsä ja että kaikki tapahtunut olisi vain suuri virhe. Ariannaa myös vaivasi äärimmäisen paljon se, ettei hän tiennyt mistä Felix oli puhunut isänsä kanssa. Oliko isänsä sanonut jotain, joka oli järkyttänyt Felixiä vai miksi helvetissä toinen käyttäytyi niin kummasti? Jostain vakavasta he olivat selvästikin puhuneet, sillä Felixin käyttäytyminen viime päivien aikana oli ollut tavallista oudompaa. Samoin isänsä. Henry oli ollut jotenkin ärsyttävän mairea viimeisen muutaman päivän ajan. Ariannaa ruostaan ärsytti uteliaan luonteensa vuoksi, ettei tiennyt mitä oli tapahtunut ja missä nyt mentiin. Hän ei voinut uskoa, ettei isänsä hyväksyisi heidän seurustelua, sillä tähän asti kaikki olivat kirjaimellisesti ”shipanneet” heidän puolesta. Kaikkien mielestä he olivat äärimmäisen täydellinen pari, eikä Arianna ollut eri mieltä. He täydensivät toisiaan juuri täydellisesti ja rakastivat kaikesta tapahtuneesta huolimatta toisiaan ehdoitta. Mitä helvettiä oli siis tapahtunut muutama päivä sitten? Helvetti soikoon heidäthän oli Felixin kanssa tarkoitettu yhteen!



Arianna oli niin varma tulevasta, ettei hän todellakaan osannut odottaa sitä mitä Felix teki seuraavaksi. Hän polvistui naisen eteen ja pyysi Ariannaa vaimokseen. Voisi sanoa että sillä samalla hetkellä kaikki raivosta, ärsytyksestä ja pelosta sekaiset tunteet olivat kaikonneet täysin. Hän ei jopa aluksi voinut uskoa sitä mitä Felix oli kysynyt, vaan lähes sanattomana vain tuijotti eteensä polvistunutta miestä. Felix oli valmis antamaan hänelle kaikkensa. Arianna ei tulisi koskaan löytämään toista Felixin kaltaista miestä tässä maailmassa. Eikä hän edes halunnut. Felix oli täydellinen, uniikkia laatuaan ja Arianna rakasti miehessä kaikkea mitä hän edusti. He olivat Felixin kanssa niin erilaisia, mutta silti niin samanlaisia, että heidät oli selvästikin luotu toisilleen. Erilaisuus oli hyve ja sen Arianna oli oppinut Felixin kanssa. He täydensivät toisiaan, eikä Arianna nähnyt elämäänsä ilman Felixiä. Ei enää. Ei oikeastaan siitä lähtien kun he olivat alkaneet tutustumaan paremmin toisiinsa. Olihan se huvittavaa, kuinka kaikki oli laknut niinkin pienestä kuin viattomasta kahvittelusta ystävien kesken. Tosin Arianna oli alun alkaen ollut ihastunut varattuun Felixiin, mutta hänelle oli aluksi riittänyt pelkkä ystävyys toisen kanssa. Kunnes tunteensa olivat muuttuneet vahvemmiksi ja hän oli huomannut, ettei ollut aivan yksin tunteidensa kanssa. Ainoa este tuolloin oli ollut Luna, joka oli taitavasti onnistunut olemassa olollaan erottamaan kaksikon. Onneksi se oli nyt kuitenkin historiaa.

Järkytyksestä toivuttua Arianna oli laskeutunut Felixin tasolle. Hän aluksi katseli toista vakavana, kunnes onnellinen – suorastaan sädehtivä hymy levisi kasvoilleen. Etenkin siinä vaiheessa kun Felix oli vielä täysin häkeltynyt hänen myöntymyksestä tuon kosintaan. ”Of course I will!”, Arianna naurahti onnellisena, samalla kun piti käsiään edelleen Felixin kasvojen molemmin puolin ja siveli peukaloillaan miehen poskia, ennen kuin painoi huulensa Felixin omille. Pakokauhun sekaiset tunteet olivat täysin poissa ja vaihtuneet lämpimään, onnelliseen tunteeseen joka virtasi koko kroppansa lävitse kerralla. Herrna jumala hän oli hetki sitten vastannut myöntävästi kosintaan! Joku hänen tilanteessa olisi voinut jopa katua sellaista päätöstä, mutta kaiken tapahtuneen jälkeen, Ria ei voinut olla vastaamatta myöntävästi. Sen lisäksi tunteensa Felixiä kohtaan olivat niin vahvat, että se olisi ollut hullua jos Ria olisi kieltäytynyt kosinnasta. Hän rakasti Felixiä enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa, joten olisi ollut järjetöntä antaa rukkaset rakastamalleen miehelle. Tietenkin Arianna halusi mennä Felixin kanssa naimisiin, vaikka siltä istumalta jos se olisi ollut mahdollista! Niin he olisivat ainakin toisiinsa sidottuja koko loppu elämän ajan. Eihän sitä koskaan tiennyt mitä tulevaisuus toisi tullessaan mutta Arianna jaksoi heidän kohdalla uskoa onnelliseen loppuun. Lopulta kaksikko nousi lattialta seisomaan ja sormuksen sormeensa saatua Arianna ihasteli sitä hetken. Kyseinen sormus oli tuttu, kaikin puolin ja hän rakasti sitä sekä sen merkitystä suuresti. Puheen aihe oli nyt kääntynyt takaisin siihen, mitä Felix oli isänsä kanssa keskustellut, jolloin utelias katse alkoi tapittaa Felixiä. Kun selvisi, että Felix oli isänsä kanssa puhunut naimisiin menosta, Arianna ei enää ihmetellyt miksi isänsä oli ollut niin mairea viime päivinä. Samaan aikaan helpottunut huokaus karkasi huuliltaan. ”Oh my god you are so sweet…”, hän lausui sitten rakastava hymy huulilla, samalla kun katseli Felixiä ja tuon kasvoja. ”I would ever think you'd be lame. Silly maybe, but not lame.”, Arianna kiusoitteli Felixiä onnellinen hymy huulilla ja juoksutti sitten kätensä miehen hiuksien läpi, jättäen ne lopulta lepäilemään hetkeksi Felixin niskan taakse. ”I’ll be yours, forever and ever. This is amazing. I was sure you are going to leave but Jesus how wrong girl can be. Now there is nothing that can come between us. You’re mine and I’m yours. Truly.”, Arianna hymyili katsellessaan Felixiä, virnistäen lopulta pienesti kun Felix veti hänet lähelleen. ”Don’t say like it’s like a miracle. I should be the one who says like that.”

Pitkästä aikaa Arianna kuitenkin löysi vanhan itsevarmuutensa. Ehkä tieto siitä, että Felix oli todella sitoutunut häneen, sai Ariannan olon tuntemaan olonsa taas turvalliseksi. Hän ei tulisi enää menettämään Felixiä, ei jos se oli hänestä kiinni. Arianna oli valmis tekemään kaikkensa heidän puolesta. Se sama itsevarmuus oli myös saanut Ariannan hetkeksi unohtamaan kaiken tapahtuneen ja näin lähtenyt johdattelemaan Felixiä sänkyään kohti. He sen jälkeen kun oli käynyt napsauttamassa makuuhuoneen ovensa lukkoon. Onnistuneesti kaadetta Felixin sängylleen, Arianna alkoi painella kiusoittelevia suudelmia, joista viimeisin päätyi Felixin huulille. Felixin kosketus selällään sai ensimmäiseksi perhoset lentelemään naisen vatsassa. Hän ei ollutkaan muistanut kuinka hyvältä juuri Felixin kosketus oli tuntunut. Hän oli sen viime kuukausien aikana unohtanut totaalisesti. Kaikkien niiden kosketuksien ja suudelmien lomassa Arianna kirjaimellisesti unohti kaiken – ja antoi itsensä uppoutua siihen hetkeen täysin. Menneet oli menneitä ja hän vihdoin muisti, kuinka paljon hyvää heidän suhteessaan oli Felixin kanssa. Tai siis, kaikki heidän suhteessa oli hyvin, paremmin kuin hyvin, mutta sillä hetkellä hän myös muisti minkä vuoksi hänen ei tarvinnut pelätä mitään Felixin kanssa. Felixin avustamana Arianna lopulta riisuutui ja toisin päin, jonka jälkeen Felix kieppauti pakan toisin päin. Felixin painaessa suudelmia pitkin vartaloaan, Arianna sulki hetkeksi silmänsä ja nautti siitä hetkestä täysin. Pieni, kärsimätön huokauskin pääsi huuleinsa välistä, juuri ennen kuin Felix löysi huulensa takaisin Ariannan omille. Miehen kosketus sisäreidellä sai naisen värähtämään, mutta hymyilemään samalla pienesti. ”Never.”, Arianna lopulta kuiskasi pieni virne huulilla Felixin huulia vasten, ennen kuin upotti miehen uuteen suudelmaan.

Vihdoin ja viimein Ariannasta tuntui siltä että palaset alkoivat pikku hiljaa loksahdella paikalleen. Kaikki ne nautinnolliset kosketukset, suudelmat ja huokaukset veivät mukanaan. Sillä hetkellä Arianna kaikki epäilykset kaikkosivat ja hän muisti taas kerran, ettei hänen tarvinnut pelätä mitään Felixin kanssa. Felix ei koskaan olisi painostanut häntä seksiin – herran jumala, toinen olisi varmaan odottanut hamaan tappiin sitä, että Arianna olisi ollut valmis. Luojan kiitos niin kauaa Felixin ei tarvinnut enää odottaa. Kaikki tuntui sillä hetkellä olevan kuin ennen ja helvetti se oli mahtava tunne! Aktin aikana molemmat saivat tyydytyksensä ja viimeisen suudelman jälkeen, Arianna jäi katselemaan huoneensa kattoa ja tasailemaan hengitystä. Felixin kierähdettyä vierelleen ja vitsailtua, Ariannan kasvoillekin levisi huvittunut virne, samalla kun tuppasi Felixiä kevyesti. ”You are so awful.”, hän naurahti, seuratessaan kasteellaan nyt Felixiä, joka kurottautui painamaan suukon huulilleen. Arianna automaattisesti laski toisen kätensä miehen kaulan seutuville ja vastasi suukkoon, ennen kuin hakeutui miehen kainaloon ja painoi päänsä Felixin paljasta rintakehää vasten. ”Just kidding… I just remembered that why I don’t have to be afraid with you. With you I just… I can be myself and nothing else.”, Arianna myönsi sitten hymyillen ja siveli sormellaan Felixin rintakehää hymyillen. Felixin kysellessä tulevista häistä, Arianna kohottautui aavistuksen ja kääntyi nyt paremmin miehen puoleen, laskien toisen kätensä nyt lepäilemään Felixin rintakehälle. ”Honestly I don’t know, I haven’t thought about it, yet.”, hän totesi nyt mietteliääseen sävyyn, ehkä aavistuksen vakavana – kunnes Felixiä katsellessa kasvoilleen levisi onnellinen hymy. ”Maybe something small, like us and our loved ones? I don’t need anything big, because I have you.”, Arianna puhui täysin sydämestään – hän ei tarvinnut mitään tai ketään muuta kuin Felixin.”Have you thought about who you want to invite to our wedding?”

Keskustelu pyöri silloin hyvin paljon heidän häissä, eikä ihme. Heidän pitäisi muutenkin suunnitella kyseistä tapahtumaa, vaikka Arianna ei mitään suurta tuolloin edes kaipaisi. Hän haluaisi vain mennä naimisiin Felixin kanssa, oli läsnä sitten sukulaisia tai ystäviä. Hän kuitenkin toivoi heidän saapuvan häihin, eikä oikeastaan epäillyt, etteivätkö he saapuisi paikalle. Kaikki, perheensä ja ystävänsä kun olivat kaikin puolin rakastuneita Felixiin. Arianna siveli hiljalleen taas Felixin paljasta rintakehää, hymyillen samalla pienesti itsekseen. Hän olisi voinut jäädä niille sijoilleen koko loppu elämänsä. Luultavasti he pysyisivät huoneessa juhlien loppuun saakka – ainakaan Ariannalla ei ollut tarvetta palata takaisin ihmispaljouteen. Paljon mieluummin hän vietti kahden kesken aikaa Felixin kanssa. ”What we are doing our living situation?”, Arianna heitti hetken kuluttua ilmoille ja käänsi nyt uteliaan katseen Felixiin. ”I mean… I don’t want to be pushy, but we have now two places and I don’t think we need both of them.”, hän huomautti, osaten jo odottaa että Felix olisi kanssaan samaa mieltä. Ei kukaan kihloissa tai naimisissa oleva pari asunut kahdessa eri osoitteessa ellei ollut aivan pakko. ”Especially now that we are getting married.”, hän lisäsi ja siirtyi nyt vielä lähemmäksi Felixiä ja painoi huulensa miehen omille. Voi luoja kuinka paljon hän rakastikaan Felixiä ja se tunne välittyi varmasti naisen rakastavasta katseesta, joka oli kohdistettu vain ja ainoastaan Felixille. Arianna lopulta laski päänsä takaisin Felixin rintakehälle ja huokaisi. ”I was thinking that I can give a way my share of the apartment to Lily, Ivy and Emmett. There is so crowded anyway and I can’t make them leave there.”, brunette totesi mietteliääseen sävyyn, kunnes tajusiu puhuvansa liian paljon itseskeen asiasta. Arianna kohensi taas vaihteeksi asentoaan Felixin vierellä ja kohottautui jopa miehen ylle huvittuneen virneen kera, sipaisten samalla muutamaa tummaa suortuvaa korvansa taakse. ”If that’s fine for you, hubbie?”, Arianna lausahti pieni pilke silmäkulmassa, painaen sitten hellän suudelman Felixin huulille.

Lopulta Arianna kierähti Felixin vierelle ja veti heidän päällään olevaa peittoa paremmin paljaan ylävartalonsa turvaksi. Samalla hänen vasemmassa nimettömässä koreileva sormus tarttui hiukan peiton kankaaseen, jolloin Arianna muisti kauniin sormuksen olemassa olon. ”I love this ring… And you, of course. This means so much to me and I can’t believe it that we are really engaged.”, Arianna oli nostanut kätensä ylös ja ihaillut sormessaan olevaa sormusta. Katseensa käväisi nyt pikaisesti Felixissä, samalla kuin onnellinen hymy tuntui pinttyvän vain entistä pahemmin huulilleen. ”But I have to ask; do you want to traditional wedding or…”, hän aloitti varovaisesti jäätä tökkimällä. Tietenkin Felixin mielipide oli tärkeä, joten Arianna halusi varmistaa vain millaiset häät mies mahdollisesti tahtoi. Jos Felixillä oli edes mitään mielipidettä asian suhteen. ”… should we elope?”