member rank
Porvaristo
Discord name
|
May 7, 2016 14:55:43 GMT 2
Post by jenni on May 7, 2016 14:55:43 GMT 2
THURSDAY 5TH OF JANUARY 2017, AFTERNOON
DARIYA, KYRYLO, NASTASIYA & NICHOLAS @ MCCANNEY'S AT BROOKLYN
( tervetuloa perhekatastrofin pariin @jensku )
GUEST STARRING THE MCCANNEY KIDS Viimeiset pari vuotta olivat sujuneet McCanneyn taloudessa varsin hyvin, jopa normaalisti. Heidän arkeaan ei ollut järisyttänyt oikeastaan mikään muu kuin Alecin päivittäinen yliaktiivisuus ja innokkuus asiaan kuin asiaan. Jollain ilveellä he olivat kuitenkin toistaiseksi selvinneet siitäkin, ja onneksi Lilia, Felix ja Faith olivat kaikki veljeään rauhallisempaa sorttia, mikä tasapainotti tilannetta mukavasti. Dariyakin oli saanut pari vuotta sitten opiskelunsa päätökseen ja laillistettua sairaanhoitajan pätevyytensä myös Yhdysvaltain lakeihin sopivaksi, joten nyt heidän perheessään oli kaksi työsuhteessa olevaa vanhempaa. Nicky olikin vaimonsa työn myötä neuvotellut esimiehensä kanssa hieman vähemmän työvuoroja itselleen – kaksi vuorotyöläistä samassa perheessä tuntui aikataulullisesti välillä aika mahdottomaltakin sovittaa, mutta Nickyn muutaman työvuoron vähennyksellä asiasta oli siitäkin selvitty ja tällä hetkellä heillä pyyhki siis melko mukavasti. Tosin heti huomenna Nicky olisi kyllä taas lähdössä lennolle, mutta niin vain Dariyalla olikin muutama vapaapäivä. Nyt Nicky oli kuitenkin kotona lasten kanssa, oli torstai-iltapäivä, ja Dariya tulisi alkuillasta kotiin. Toisella oli siis melko harvinaista herkkua oleva päivävuoro töissä, joten he saisivat viettää illan melkein kokonaan rauhassa kotona. Nicky oli käynyt hakemassa kaksoset esikoulusta muutama tunti sitten – hän ei millään voinut uskoa, että Alec ja Lilia aloittaisivat koulunsa syksyllä! Samalla Felixkin siirtyisi esikouluun isosisarustensa jalanjäljissä… Luojan kiitos Nicky sai siis edes vielä hetken paapoa nuorimmaista Faithia. Onneksi hän oli kuitenkin ennen esikoululle pääsemistä ymmärtänyt käydä Felixin ja Faithin kanssa kaupassa – kahden lapsen kanssa se oli huomattavasti helpompaa kuin neljän. Varsinkin, kun Alec ei ollut mukana. Näin he olivat sitten päässeet suoraan esikoululta kurvaamaan takaisin kotiin ja asettumaan aloilleen sekä odottamaan Dariyan saapumista kotiin. Nicky oli survonut kauppaostokset jääkaappiin ja kuivakaappeihin, vaikka tiesi kyllä jo niin tehdessään, että Dariya tulisi todennäköisesti mäkättämään siitä, miten tavarat tulisi parhaiten asetella jääkaappiin niin että eniten kylmää tarvitsevat tuotteet olisivat optimaalisimmissa kohdissa kuin vähemmän tarvitsevat – ja blaa blaa blaa. Kylmässä kuin kylmässä. Lopuksi Nicky oli väsännyt lapsinelikolle voileivät ja sekoittanut näille kaakaot, kunnes välipalahetken jälkeen hän oli syventynyt kaksosten kanssa puuhastelemaan niin sanottujen läksyjen parissa. Aika leikkaa-liimaa-tyyppistä askartelua se kyllä oli, mutta varsinkin Alecin kanssa sai tehdä töitä, että poika jaksoi keskittyä niihinkään. Heidän kotitehtävien tekohetkensä ei kuitenkaan saanut kestää kauaakaan, kun ovikello jo soi. Alec oli tietenkin ensimmäisenä ampaisemassa pöydästä, mutta Nicky sai pojasta otteen, jotta he voisivat yhdessä mennä avaamaan oven. He asuivat sinänsä ihan rauhallisella alueella, mutta koska he eivät sillä hetkellä odottaneet vieraita, ei Nicky halunnut pojan avaavan ovea yksin. Ei hän olisi kyllä välttämättä halunnut avata sitä itsekään, jos olisi tiennyt, mitä tuleman piti… Muutamaa hetkeä aiemmin oli näet laskeutunut lento Kiovasta, Ukrainasta JFK:n kansainväliselle lentoasemalle. Suora lento se ei tokikaan ollut ollut, vaan koneenvaihto oli tapahtunut Amsterdamin Schipholin kentällä. Varsin väsyneenoloiset matkustajat, etenkin kaksi nuorehkoa henkilöä, olivat matkalaukut saatuaan raahautuneet tuloaulan kautta taksille. Varsinkin nuorempi kaksikosta oli ihan järkyttävän väsynyt ja lähinnä tiuski hieman malttamattomana veljelleen, Kyrylolle. Seitsemäntoistavuotias Nastasiya katseli taksin ikkunasta ulos uusia maisemia, New Yorkin maisemia, kun kelta-auto kiiti kohti heidän ilmoittamaansa määränpäätä. ”How long this takes?” Nastasiya kysyi veljeltään ukrainaksi, kun he olivat istuneet autossa ainakin viisitoista minuuttia. Puolisen tuntia kuulemma. ”Does Nicholas speak any Ukrainian already?” tyttö uteli hetken päästä, veli kun oli viime aikoina useammin käynyt isossa Amerikassa ja tavannut Dariyan perhettä. Viimein taksi kaarsi yhden brooklyniläistalon eteen (sellaisen, joita Nastasiya oli nähnyt lähinnä televisiossa) ja Kyrylo maksoi heidän kyytinsä samalla, kun Nastasiya kampesi itsensä ulos autosta ja jäi odottelemaan, että kuljettaja nostaisi heidän laukkunsa auton tavaratilasta ulos. Kun maksut oli maksettu ja laukut saatu, sisarukset kiittivät nopeasti kuljettajaa ja spottasivat sitten oikean talon vielä kerran. Muutama porrasaskelma heidän piti nousta ennen kuin he olivat ulko-ovella. Nastasiya jättäytyi hieman isoveljensä varjoon, kun tämä soitti ovikelloa, ja he jäivät odottamaan oven avautumista. Olisipa avaajana Dariya, Nastasiya huomasi toivovansa. Nicholas oli ihan mukava, mutta heillä ei ollut paljonkaan puhuttavaa, kun Nastasiya osasi niin huonosti englantia eikä Nicholas puolestaan taitanut ukrainaa. Tai no, olihan Nastasiya opiskellut koulussa englantia, mutta hän oli aika epävarma itsestään mitä puhumiseen tuli. Ja kuinka ollakaan, ovea ei suinkaan avannut Dariya vaan Nicholas yhdessä pariskunnan vanhimman pojan, Alecin, kanssa. ”Kyrylo?” Nicholakselta sitten pääsikin, vaikka aika kehnosti lausuttuna kylläkin, kunnes hän äkkäsi nuorukaisen takana seisoskelevan Nastasiyankin. ”And… Hey! What, what are you doing here? In New York? Uh, come in?” Nicky ihmetteli ja siirtyi sitten Alecin kanssa syrjään niin, että matkalaiset pääsivät astelemaan peremmälle. ”What are they doing here, daddy?” Aleckin uteli ja katseli Kyryloa ja Nastasiyaa tutkivana, vähän senkin näköisenä, että haluaisi vielä tutustua lähemmin näiden matkalaukkuihin. Faithkin tepasteli eteiseen uteliaana katsomaan, mihin isänsä ja veljensä olivat jääneet. ”Your sister is on her way back to home”, Nicky kertoi ulkotakkejaan riisuville sisaruksille ja katseli näitä hieman otsa rypyssä. Kyrylo toimi selvästi kaksikon puhemiehenä, sillä Nastasiya ei ollut sanonut oikeastaan mitään toistaiseksi. |
|
|
|
May 19, 2016 21:42:29 GMT 2
Post by Deleted on May 19, 2016 21:42:29 GMT 2
Matkat Ukrainasta Yhdysvaltoihin ja takaisin olivat käyneet Kyrylolle viime vuosina tutuksi. Sen jälkeen, kun Dariya ja Andriy olivat muuttaneet Yhdysvaltoihin, oli Kyrylo yrittänyt vierailla sisarustensa luona aina kuin vain pystyi. Matkojensa aikana hän oli onnistunut hankkimaan myös omia ystäviä ja vilkaisu nimettömään riitti kertomaan siitä, että matkoilta oli tullut löydettyä muutakin kuin vain ystäviä. Pieni hymy nousi hetkeksi Kyrylon huulille, mutta enempää hän ei siltä erää halunnut ajatella asiaa, sillä pitäisi selvitä siskon ja tämän perheen kohtaamisesta ennen kuin hän kerkeäisi tavata Annieta tai kertoa perheelleen uutisistaan.. Dariya ei tosiaan tiennyt tästä vierailusta vielä mitään ja tuskin sisko enää Kyrylon näkemisestä yllättyikään, mutta tällä kertaa mukana oli myös perheen nuorimmainen, Nastasiya. Kyrylo ei todellakaan tiennyt, miten Dariya tulisi sanomaan, kun myös Nastasiya oli lähtenyt mukaan. ”No he doesn’t..” Kyrylo vastasi ukrainaksi hieman hajamielisenä siskolleen heidän istuessaan vihdoin taksissa kohti Dariyan ja Nickyn kotia pitkän matkansa jälkeen. Sillä hetkellä Kyrylo olisi vain kaivannut nukkumaan, mutta hän tiesi, että edessä olisi vielä isosiskon ristikuulustelut.
Taksi saapui lähes liiankin pian oikean talon eteen Brooklynissä ja taksikuskin nostellessa tavaratilasta heidän laukkujaan pois, Kyrylo ei voinut kuin toivoa, että oven avaisi Dariya. Kaksikko meni soittamaan ovikelloa ja vastoin heidän kummankin toiveita, oven avasi sittenkin Nicky. ”Hey.” Kyrylo sai heitettyä hieman epävarmasti, Nastasiyakin taisi jotain mutista sieltä hänen selkänsä takaa. Kumpikin asteli ovelta peremmälle ja taatusti kummankin ilme oli vähintään yhtä hämillään oleva – myös Alec ja Faith olivat tulleet ihmettelemään vieraita ja hetkeen Kyrylo ei osannut sanoa mitään. ”Isn’t Dariya at home?” Kyrylo sai sitten kysyttyä, huomaten kyllä hieman haparoivan englantinsa kanssa – vaikka hän puhuikin Annien kanssa päivittäin, tuntui yhtäkkiä hassulta puhua kasvotusten jonkun kanssa englanniksi. Nicky sitten selittikin, että Dariya olisi tulossa pian kotiin ja Kyrylo nyökytteli päätään. ”Well.. This was suppose to be some kind of surprise..” Kyrylo naurahti pienesti saatuaan nahkatakkinsa naulakkoon. Nicky viittoi heitä peremmälle ja niimpä kaksikko lähti kävelemään eteisestä muualle asuntoon.
Samaan aikaan Dariya oli ajamassa kaikessa rauhassa kohti kotia työvuoron jäljiltä. Siitä oli jonkin aikaa, kun Dariya oli saanut koulunsa käytyä ja nykyään hän teki jälleen töitä sairaanhoitajana, eikä hän olisi voinut olla onnellisempi – varmasti Nickykin oli huomannut kotona, miten paljon virkeämpi Dariya tuntui olevan jopa töiden jälkeen, sillä vihdoin hänellä oli muutakin tekemistä kuin olla vain lasten kanssa. Toki Dariya lapsiaan rakasti, kovasti rakastikin, mutta oli ihanaa vaihtelua lähteä töihin ja unohtaa lastenhoito hetkeksi. Ajokortinkin Dariya oli saanut noin vuosi sitten ja sekin oli vihdoin omalta osaltaan helpottanut perheen arkea huomattavasti. Dariya parkkeerasi auton pihaan ja nousi autosta täysin pahaa aavistamattomana pois. Vielä kotiovella hän ajatteli, että saisi ensimmäisenä lapset vastaansa, mutta sen sijaan hän huomasikin eteisessä kaksi isohkoa matkalaukkua. ”Heyy, I’m home.” Dariya sitten huikkasi eteisestä samalla kun riisui takkinsa ja jätti sen naulakkoon. Pian hänen luokseen tepastelikin Faith ja Dariya nappasi kuopuksensa syliinsä ja suukotti tätä kevyesti hiusten sekaan. Samalla hän lähti kävelemään olohuoneeseen, josta kuuluikin puheensorinaa. Olohuoneen ovella hän sai sitten vuorostaan hämmentyä. ”Kyrylo? Nastasiya? What are you doing here?” kieli oli vaihtunut varsin nopeasti ukrainaan ja vähintäänkin hämmentyneenä Dariya laski Faithin sylistään, sillä niin Kyrylo kuin Nastasiyakin olivat tulleet halaamaan isosiskoaan. ”Surprise?” Kyrylo sanoi pienesti naurahtaen Dariyaa halattuaan.
Dariya vilkaisi hieman kysyvänä sohvalla istuvaa Nickyä, joka vain kohautteli olkapäitään selkeästi yhtä hämmentyneen näköisenä kuin mitä Dariyakin tunsi olevansa. ”When did you came? Why didn’t you tell me you are coming? We could have picked you up from the airport..” Dariya jatkoi täysin automaattisesti ukrainaksi, tajuten sitten, että englanniksihan hänen pitäisi puhua, sillä ei ollut kamalan reilua Nickyä kohtaan puhua ukrainaksi. ”We… we wanted to surprise you.” Kyrylo sanoi hieman epävarmasti, huitaisten samalla tummia hiuksia silmiensä edestä. Dariyan suusta karkasi naurahdus. ”We’ll you really surprised us… But seriously, why are you here? I mean, it’s great to see you both but..” Dariya naurahti jälleen hieman, nostaen sitten Faithin takaisin syliinsä. Kyrylo katsahti Nastasiyaa – kumpi heistä haluaisi aloittaa kertomisen siitä, mitä he oikein Yhdysvalloissa tekivät? Kyrylolla nyt oli siihen ihan selvä syy, kun taas Nastasiya oli tainnut lähteä mukaan lähinnä heidän vanhempiaan provosoidakseen, heistä kun kumpikaan ei olisi halunnut päästää nuorimmaistaan lähtemään. ”Does Andriy know you are here?” Dariya sai vielä hämmennykseltään kysyttyä, mutta kumpikin vain pudisteli päätään. Dariya huokaisi pienesti – tottakai hänestä oli kiva nähdä sisaruksia pitkästä aikaa, mutta pakkohan näillä oli joku syykin olla heidän vierailuunsa!
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
May 20, 2016 19:35:33 GMT 2
Post by jenni on May 20, 2016 19:35:33 GMT 2
Tilanne oli melko kiusallinen, kun Dariya oli tosiaan vasta tulossa kotiin ja Nickyn, Kyrylon ja Nastasiyan kielitaidot eivät täysin kohdanneet. Kyrolon englanti oli kyllä ihan ymmärrettävää, mutta Nastasiyasta Nicky ei osannut sanoa vielä oikein mitään. Nicky naurahti hieman vaikeasti Kyrylon todettua, kuinka kaksikon tulon piti ollakin eräänlainen yllätys. No, sellainen se tosiaan oli! Nicky ei kuuna päivänä olisi osannut aamulla herätessään aavistaa, että joutuisi vielä saman päivän aikana siihen kiusallisen odottavaan hetkeen yhdessä vaimonsa nuorempien sisarusten kanssa. ”Come”, mies lopulta nyökkäsi kaksikon mukaansa peremmälle ja lähti jo edeltä Faithin kanssa astelemaan ensin keittiöön ja sitten olohuoneeseen. Tosin ensin hän joutui komentamaan Alecin mukaansa, sillä toinen näytti ihan siltä, että olisi yksin jäätyään tonkinut enonsa ja tätinsä matkalaukut tuliaiskarkkien toivossa. Pirun isä ja äiti, kun raahasivat aina mukanaan ties mitä karkkia ja leluja lapsille, kun tulivat heitä tervehtimään Phoenixista.
”Coffee? Or maybe some soda?” Nicky kyseli hetken päästä, kun he olivat käyneet istumaan olohuoneen sohville. Sanojensa loppua kohden hän vilkaisi Nastasiyaa; toinen oli jotenkin haastavassa iässä, joivatko nuoret siinä iässä kahvia vai oliko limsa kuitenkin parempi vaihtoehto? Niin Kyrylo kuin Nastasiyakaan ei kuitenkaan halunnut kumpaakaan juotavaa, mutta Nicky piti kuitenkin päänsä ja kävi hakemassa keittiöstä kannullisen jäävettä sekä muutaman lasin. Hänen palatessaan takaisin olohuoneeseen, oli Alec esittelemässä jotakin uutta peliään tabletiltaan Kyrylolle. ”They have travelled from afar, Alec. You can show your game a bit later”, hän selitti pojalleen, joka alkoikin sitten rämpyttämään peliä itsekseen. Felix pyrki katsomaan isoveljensä peliä vierestä ja tytöt leikkivät yhdessä olohuoneen matolla. Nicky kaatoi vettä kannusta laseihin, osittain siksi, että saisi jotakin tekemistä sen sijaan että joutuisi keksimään puheenaiheita yllätysvieraiden kanssa. ”So, how was your flight? Flights, I mean”, Nicky jutusteli, mutta se ja vastaavat muut kiusaantuneet keskustelut jäivät aika tyngiksi. ”I bet your sister is here very soon”, mies naurahti pienesti hetken päästä, eikä siitä toteamuksesta ehtinyt enää vierähtää kuin tovi, kun ulko-ovi kuului käyvän ja pian Dariyan ääni kantautui heidän korviinsa. Siinä missä Nicky ja muut lapset jäivät Kyrylon ja Nastasiyan kanssa olohuoneeseen, Faith juoksi tervehtimään äitiään. Nicky vilkaisi hieman hermostuneesti hymyillen Ukrainan vahvistuksia, kun he jäivät odottamaan, että Dariya ennättäisi pidemmälle.
Nicky tunsi olonsa entistäkin hölmömmäksi, kun Dariya sitten vihdoin tuli olohuoneeseen ja oikeastaan saman tien vaihtoi kielen ukrainaan. Ei Nicky siitä toista voinut syyttää, mutta hänelle vain tuli niin tyhmä ja tarpeeton olo, kun ei ymmärtänyt niistä puheista yhtään mitään. Tietysti tilanteesta pystyi päättelemään paljon, mutta kuitenkin. Niin Nastasiya kuin Kyrylokin oli noussut halaamaan siskoaan, ja varsinkin ensimmäisenä mainittu roikkui isosiskossaan hyvän tovin ennen kuin suostui päästämään irti. Kyyneleetkin olivat melkein kihota Nastasiyan silmiin, mutta hän sai pidettyä tunteensa kurissa, eihän hän halunnut paljastaa aivan kaikkea Nickyn ja lasten edessä. Se olisi ollut vähän noloa. Tietenkin Dariya alkoi sitten ihmettelemään, mitä he oikein tekivät Yhdysvalloissa. Nastasiya tunsi menevänsä hieman vaikeaksi, sillä hän oli lähtenyt puhtaasti huvin vuoksi veljensä mukaan. Oli ollut ihan kiva näpäyttää vanhempia sillä, että kyllä hän pystyisi elämään maailmalla, kun nämä tuntuivat pitävän hänestä niin kovasti kiinni kotona kuopuksen aseman takia.
Olohuoneen sohvalla Lilia nyt sylissään istuen ja tytön hiuksia kevyesti silitellen Nicky puolestaan tunsi olonsa hieman huojentuneeksi, kun ainakin Dariyan käyttämä kieli oli jälleen muuttunut englanniksi. ”They came … Maybe an hour ago”, Nicky totesi vaimolleen mietteliäänä, kun katseli tämän ja tämän sisarusten jälleennäkemistä. Ei Dariya ollut sitä kyllä kysynyt, mutta Nicky koki parhaimmaksi sanoa edes jotakin sen sijaan, että olisi tuppisuuna seurannut tilannetta vierestä. Sitten hän kuitenkin hiljeni taas, kun Kyrylo alkoi omasta puolestaan kertomaan heidän visiitistään. Nastasiya kuunteli isoveljensä puheita ja jännitti vieressä, milloin Dariyan utelias katse siirtyisi häneen. Eikä siihen sitten mennytkään kovin kauaa. Nastasiya katseli alaviistoon ja näpersi sormissaan pitkähihaisen paitansa hihoja. ”I… I, I just want to see you and your family and my school is almost over so … I don’t want to be in Ukraine alone with mom and dad” Nastasiya selitti ukrainaksi, kun tunsi, ettei nyt saanut englanniksikaan mitään sanotuksi. Hän tiesi, kuinka hänen tuloaan katsottaisiin kieroon ja hänet lähetettäisiin jonkin tylsän viikon lomailun jälkeen takaisin kotiin Ukrainaan.
”Should we put the guest room ready?” Nicky nousi sohvalta, kun Liliakin oli häipynyt jonnekin – ilmeisesti tämän ja Faithin huoneeseen. Nicky olisi voinut vaikka itsekin mennä laittamaan sitä huonetta valmiiksi, jos Dariya olisi jäänyt juttelemaan sisarustensa kanssa pidempäänkin, vaikka ukrainaksikin. Kun asiaa siinä sitten selviteltiin hetken aikaa, päätyi tilanne kuitenkin siihen, että Kyrylo lähti kantamaan kaksikon matkalaukkuja peremmälle Nickyn näyttäessä tietä vierashuoneeseen. Tosin tuskinpa Nastasiya ja Kyrylo samassa huoneessa nukkuisivat, varsinkin kun huoneessa oli vain parisänky. Matkasängyn he voisivat kyllä virittää vaikka tyttöjen tai poikien huoneeseen jommallekummalle. Pieni kiusallinen hiljaisuus väreili heidän yläpuolellaan. ”So, do you have any special plans for… the next days?” hän päätti udella keskustelua viritelläkseen. Keskustelua käytiin myös keittiön puolella, jonne Nastasiya ja Dariya olivat siirtyneet. ”I can study here and then I could travel back to Ukraine for the final exams … Please don’t make me to go back”, Nastasiya pyrki vakuuttamaan siskoaan jäämisestä. Ei hän halunnut ainoana sisaruksena homehtua kotipuolessa Ukrainassa, kun Dariya ja Andriy ja nyt Kyrylokin olivat asettautuneet tai asettautumassa Yhdysvaltoihin.
|
|
|
|
Jun 15, 2016 22:13:20 GMT 2
Post by Deleted on Jun 15, 2016 22:13:20 GMT 2
Dariya ei jäänyt kamalan helposti hiljaiseksi, mutta nyt hän ei tiennyt lainkaan, mitä ihmettä hän olisi sisaruksilleen sanonut. Eihän näitä voinut poiskaan käännyttäää, eikä tietenkään halunnutkaan tehdä niin, sillä tottakai hänestä oli mukava nähdä sisaruksia. Siitä oli jo kuukausia, kun Kyrylo oli viimeksi ollut käymässä Yhdysvalloissa ja Nastasiyaa Dariya oli nähnyt viimeksi, kun he olivat käyneet Ukrainassa ja siitä oli aikaa jo pieni ikuisuus. Dariya nyökkäsi sitten hieman häkeltyneenä Nickylle päätään, miehen todetessa, että kaksikko oli saapunut noin tunti sitten. ”We just wanted to visit you guys.. I also want to visit my friends.” Kyrylo kohautteli olkapäitään – hän tiesi kyllä, että hänen pitäisi kertao oikeakin syy jossain vaiheessa, mutta miten ihmeessän hän kertoisi Dariyalle, että hänellä oli Brooklynissä odottelemassa kihlattu ja heidän yhteinen poikansa? Poika, jota Kyrylo ei ollut vielä edes nähnyt kuin Skypen välityksellä. Dariya repisi taatusti pelihousunsa kun kuulisi asiasta ja Kyrylo ei mielellään olisikaan kertonut asiasta ihan samantien. Dariya katsoi veljeään jokseenkin epäileväisesti, kunnes katse kääntyi puolestaan heidän pikkusiskoonsa. Pieni huokaisukin karkasi naisen huulilta. ”Come here.” Dariya mutisi Nastasiyalle ja vetäisi tämän sitten halaukseensa uudestaan – kyllä hän ymmärsi, että siskoa saattoi tympiä, että Dariya ja Andriy olivat muuttaneet niin kauas, mutta eihän Kyrylo ollut mihinkään muuttamassa!
Nicky oli sitten pian taas äänessä ja Dariya nyökkäsi jälleen päätään. ”Yeah, I think we should. You two must be really tired, you should try to sleep a bit and then we will talk a bit more why you really are here, okay?” Dariya osoitti ensimmäiset sanansa Nickylle, kunnes oli sitten taas kääntänyt katseensa sisaruksiinsa. Kyrylo ei sanonut mitään ja Nastasiyakin taisi vältellä isosiskonsa katsetta. Lopulta Nicky ja Kyrylo olivat sitten lähteneet yläkertaan, kun taas Dariya ja Nastasiya olivat jääneet vielä alas juttelemaan. ”No, not really.. I think I’m going to visit my friends tomorrow and I probably we’ll stay with them.” Kyrylo höpisi hieman hermostuneena – hän tosiaankin aikoi mennä Annien luokse ja jäädä sinne, mutta miten senkin muka kertoisi Dariyalle ja Nickylle? Alakerrassa puolestaan Nastasiya oli päässyt taas puhumaan Dariyalle heidän pienestä matkastaan. ”You have school in Ukraine. How are you going to study in here? Is your english good enough for that?[/i]” Dariyan oli pakko kyseenalaistaa pikkusiskonsa suunnitelma, sillä sehän oli ihan älytön! Miten ihmeessä heidän vanhempansa olivat edes antaneet luvan moiselle? Ellei sitten.. ”Does mom and Petruso know you are here?[/i]” Dariyan oli ihan pakko kysyä ja Nastasiya nyökkäili päätään. Dariya kuitenkin päätti, että hän soittaisi äidilleen mahdollisimman pian, sillä kuulosti vähintäänkin oudolta, ettei edes äiti ollut soittanut ja kertonut Kyrylon ja Nastasiyan suunnitelmista matkustaa New Yorkiin asti keskenään…
Pian Nicky ja Kyrylo olivat sitten tulleet takaisin alakertaan ja Dariya jäikin katselemaan hieman mietteliäästi veljeään, tajuten sitten samalla jotain, mitä ei ollut vielä äsken huomannut. ”Kyrylo, what’s that in your finger?” Dariya kysyi samantien tajuttuaan, että nuorukaisella todella oli jotain vasemmassa nimettömässään. Ensimmäisenä Dariyan mieleen tietysti tuli, että Kyrylolla oli joku tyttö Ukrainassa, joten ehkä tämä oli tullut tälle matkalle ihan vain kertoakseen asiasta – jospa Ukrainassa olisi vaikka häät tiedossa? ”Why didn’t you take your girl with you? I’d love to meet her! Is she from Kiev?” Dariya jatkoi hössötystään, mutta Kyrylo näytti niin vaikealta, että hetken Dariya kerkesi ajatella, että mitä jos Kyrylo olikin löytänyt miehen – tietysti hän hyväksyisi veljensä sellaisenaan, mutta ajatus siitä, että veli olisikin homo.. No, se kirpaisi kyllä. ”She’s not ukrainian..” Kyrylo sitten mutisi hieman vaivautuneesti Ukrainaksi. Dariya katsoi tätä hieman kulmiaan kohottaen, vilkaisten sitten Nastasiyaakin – tiesikö tämä asiasta jotain? ”She lives in here. In New York. And we got engaged months ago and.. We are going to get married as soon as we can because.. We have a son.” Kyrylo jatkoi ja sillä hetkellä Dariya ei tiennyt, ketä olisi katsonut. Nickyä, joka näytti kieltämättä hieman vaivautuneelta, Nastasiyaa, joka olisi taatusti halunnut olla myös jossain muualla kuin siskonsa ripitettävänä vai Kyryloa, joka näytti siltä, että katui, että oli sanonut mitään. ”Nicky, can you show the guest room to Nastasiya? I think she’ll need some sleep already.” Dariya sanoi niin rauhallisesti kuin osasi, joskaan se pyyntö ei varsinaisesti ollut mikään pyyntö vaan enemmänkin käsky, sillä pian kaksikko oli jo kadonnut yläkertaan.
Kyrylo näytti myös siltä, että voisi luikkia karkuun hetkenä minä hyvänsä, kun taas Dariya ei tiennyt, miten olisi edes käsitellyt tilannetta. ”You have a son and you are getting married and you haven’t told anything to me! Does mom and your Petruso know? How about Nastasiya? And Andriy? Am I the last one you are telling this?” Dariyan suusta pääsi ukrainaksi vähän kovemmalla äänellä kuin hän oli alun perin suunnitellut. Samalla hänen katseensa käväisi myös olohuoneessa, jossa lapset leikkivät edelleen kaikessa rauhassa – onneksi kukaan ei ollut nyt sillä tuulella, että kaipaisi erityistä huomiota. ”How old is your son? How long you have been engaged with this girl?” Dariya jatkoi sitä tenttaamista, mutta hän ei kerennyt kuuntelemaan veljensä vastausta kun juuri sopivasti Felix alkoi huutaa olohuoneessa – juuri kun Dariya oli ajatellut, että talossa olisi hetken rauha. Ilmeisesti Alec oli kuitenkin halunnut järjestää pienen show’n veljensä kanssa, jotta huomio kääntyisi takaisin heihin. ”This conversation isn’t over yet, Kyrylo.” Dariya tuhahti veljelleen painellessaan samalla olohuoneeseen katsomaan, mikä lapsilla oli hätänä.
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Jul 28, 2016 17:48:14 GMT 2
Post by jenni on Jul 28, 2016 17:48:14 GMT 2
Nicky tunsi pienen omantunnonpistoksen, kun Kyrylo mainitsi myös senkin, että varmaankin jäisi niiden kavereidensa luo. Totta kai Dariyan sisarukset olivat heille tervetulleita ja kumpikin vaikutti ihan mukavilta, mutta äh, ei Nicky olisi oikein jaksanut mitään ylimääräistä kestitsemistä, kun omiakin lapsia pyöri jaloissa ihan riittämiin. ”Well… You have no need to rush”, Nicky päätti sanoa osittain sitä omaatuntoaankin puhdistaakseen ja käveli sitten availemaan vierashuoneen molemmat ikkunat, sillä ilma huoneessa oli ollut aavistuksen tunkkainen. Ei se tosin mikään ihme ollut, sillä ovi huoneeseen oli lähes aina kiinni kuten ikkunatkin – heidän vierashuoneensa oli loppupeleissä hyvin harvoin käytössä, kun esimerkiksi Nickynkään vanhemmat eivät kovin usein New Yorkissa vierailleet. Se taas kävi miehelle mitä mainioimmin, sillä silloin kun nämä vierailivatkin niin, no, se vastasi ainakin kolmea vierailua kerralla. Nicky kurkkaili sängyllä olevan päiväpeitteen alle ja mietti hetken peiton kulma hyppysissään, kunnes kuori koko peiton auki antaakseen sängynkin tuulettua. Kommunikointi Kyrylon kanssa jäi kyllä aika alkeelliselle tasolle, mutta onneksi he jo pian lähtivät takaisin naisten seuraan. Siellä keittiössä Nastasiyan senhetkinen pahin pelko oli toteutunut. Dariya ei tosiaankaan ollut nielemässä helpolla sitä, että tyttö opiskelisi lukion asiat loppuun Yhdysvalloista käsin. ”I could study at home. I mean, your home. Here. We use internet a lot to do homework”, Nastasiya selitti, sillä Dariya oli ymmärtänyt ihan väärin hänen aiemmat puheensa. Ei kai hän nyt mihinkään paikalliseen kouluun menisi! ”As I said, I can go back for the final exams”, tyttö jatkoi, ja toivoi, ettei Dariya kyselisi enempää käytännön järjestelyistä. Ei hän ollut vielä mitään opettajiensa kanssa puhunut, mutta ihan varmasti asiat järjestyisivät! Nastasiya oli muutenkin pärjännyt ihan hyvin koulussa ja he tosiaan työskentelivät paljon verkkoympäristöissä. Ihan helposti hän voisi lähettää sähköpostitse esseitä ja sellaisia. Ei lukiota ollut enää paljon jäljellä. Sitten Dariya jo kyseenalaisti sen, tiesivätkö äiti ja isä hänen reissustaan Yhdysvaltoihin. Siihen Nastasiya ei kerennyt kuin nyökyttelemään – mitä ihmettä sisko oikein kuvitteli, että hän olisi salaa lähtenyt isoveljensä mukaan? Onneksi se nimenomainen isoveli ja tämän perässä myös Nicky saapuivat pian takaisin keittiöön. Seuraavat hetket kuluivatkin sitten aika, no, Nickyltä meni hetki tajuta, mitä juuri oli tapahtunut. Heidän saavuttuaan keittiöön, ei ollut mennyt kauaakaan, kun Dariya oli spotannut sormuksen pikkuveljensä vasemmasta nimettömästä. Siinä samassa Kyrylo olikin jo sitten paljastanut, että kihlatun lisäksi hänellä oli myös poika Yhdysvalloissa. Nicky ei todellakaan tiennyt, mihin päin olisi katsellut, joten oli ehkä ihan hyvä, että Dariya lähetti hänet uudestaan matkoihinsa, tällä kertaa näyttämään Nastasiyalle vierashuoneen. ”Hey, I’m not twelve or something anymore”, Nastasiya ei voinut olla hymähtämättä siskolleen, sillä häntä ärsytti tämän äänensävy. Okei, hän oli väsynyt pitkän matkan jäljiltä, mutta täytyikö siskon puhua hänelle kuin mille tahansa pikkulapselle. ”Come on, let’s go”, Nicky vain sanoi Nastasiyalle, vaikkei ollutkaan ymmärtänyt, mitä tämä oli siskolleen lähes tiuskaissut. Nastasiya katseli vielä kulmiensa alta isompia sisaruksiaan, kunnes nousi pöydästä ja lähti Nickyn perässä kohti vierashuonetta. This isn’t awkward at all, Nicky mietti mielessään, kun heidän takaataan alkoi kuulua Dariyan korotettua ääntä, kun tämä tenttasi pikkuveljeään. Nicky vain yritti hymyillä Nastasiyalle, mutta olihan tämäkin mitä, seitsemäntoista, eikä enää mikään pikkutyttö. Tähän eivät siis tepsineet enää samat temput kuin vaikkapa Liliaan, joka hänkin alkoi olla jo aika fiksu. * Kello lähenteli puolta yhtätoista, kun Nicky oli jo vetäytynyt hänen ja Dariyan makuuhuoneeseen. Lapset oli laitettu nukkumaan jo paria tuntia, tuntia aikaisemmin, ja Dariya oli vielä istunut hyvän aikaa vierashuoneessa sisarustensa kanssa. Nicky yritti lukea yöpöydän lampun valossa jotakin kirjaa, joka hänellä oli ollut kesken ties kuinka kauan, muttei hän saanut tälläkään kertaa keskityttyä siihen tarpeeksi. Lopulta Dariyakin kuitenkin tuli makuuhuoneeseen, silmin nähden väsyneenä ja stressaantuneena. ”What were you talking about?” Nicky uteli ja laski kirjan käsistään, nousi sitten polviensa varaan sängylle, kun toinen oli istuutunut oman puolensa sängynlaidalle ja ilmeisesti alkamassa levittää rasvaa käsiinsä tai jotain vastaavaa. ”Huh, try to relax a bit”, Nicky yritti naurahtaa pienesti, vaikka hän olisi varmaan ihan yhtä jännittynyt ja stressaantunut, jos hänen perheensä asuisi toisella puolen maailmaa ja Aimee ja Elyssa tupsahtaisivat yhtäkkiä käymään. Nicky oli alkanut kevyesti hieromaan Dariyan hartioita ja suorastaan tunsi lihaskrampit sormiensa alla. ”Maybe we should ask Kyrylo to ask this girl and their son to visit. She can be nice. can’t she?” mies ehdotti hetken sanojaan mielessään punnittuaan. |
|
