member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
May 22, 2016 23:04:23 GMT 2
Post by nepa on May 22, 2016 23:04:23 GMT 2
..........................................................................................
Saturday 4th of June 2015
Starring Björn and Melody
+ a bunch of guest stars
Takes place at Disneyland, California
Outfit of Björn / @jensku
.......................................................................................... Kai sitä saattoi sanoa, että Björnin elämä oli nyt jokseenkin sekaisin. Tai kai se suurimman osan ajasta olikin sellaista koko ajan, kun julkisuus ja media riepottivat häntä suuntaan jos toisenkin, mutta suurin piirtein ensimmäistä kertaa elämässään syy oli Björnin omassa elämässä – siis yksityiselämässä. Vähän päälle kuukausi sitten Björnin ja Melodyn poika Jeremiah oli nimittäin joutunut sairaalaan ja sen jälkeen hän ei oikein tiennyt, että mitä olisi tehnyt. Se nimittäin tulisi pikkuhiljaa selväksi ihan kaikille, että Jeremiah oli Björnin poika. Björn ei kuitenkaan oikein tiennyt, että miten olisi kertonut sen asian medialle, tai että tahtoiko Melody edes sitä. Se nimittäin toisi paljon uusia paparazzikameroita Melodyn ja Jeremiahin elämään. Toki kaksikko oli siihen jo tottunut, koska heidän perheensä oli kuuluisa, mutta Jeremiahia oltiin taidettu aiemmin varjella kameroiden välkkeeltä. Ja nyt, jos Björn menisi kertomaan, että Jeremiah olisi hänen poikansa, tämän ei varmastikaan annettaisi olla rauhassa. Kun Melody sitten oli mennyt ehdottamaan, että Björn lähtisi mukaan Jeremiahin luokkaretkelle, oli Björnin tehtävä päätös. Melody oli suhtautunut asiaan yllättävän neutraalisti – tai ei tämä ainakaan ollut suoraan sanonut, etteikö Björn saisi kertoa olevansa Jeremiahin isä. Totta kai Melodyn pinnan alla saattoi kuohua mielipide suuntaan jos toiseenkin, mutta sillä kertaa Melody selvästi antoi Björnin tehdä itse päätöksensä. Eikä se päätös muuten ollut millään tavalla helppo. Ensinnäkin asian kertominen saattoi muuttaa ihmisten mielipiteen Björnistä tyystin ja olipa Björnillä Amandakin ajateltavanaan. Ja ehkä se Amandalle kertominen olisikin se kaikista vaikein asia. Se oli nimittäin ihan selvää, että Amanda suuttuisi, koska tämä muutenkin vaikutti näkevän Melodyn lapsellisesti uhkanaan. Ja ehkäpä tällä oli siihen syytäkin. Ei Björn nimittäin voinut väittää, etteikö Jeremiah ollut tuonut heitä lähemmäs yhteen ja saanut Björniä miettimään, että mitä olisi tapahtunut jos hän ei olisi koskaan lähtenytkään. Ja sitten Björn oli lopulta tehnyt päätöksensä. Hän kertoisi. Aluksi hän oli tehnyt sen Amandalle, ja mikä muukaan reaktio sieltä oli tullut kuin mykkäkoulu aivan helvetillisen raivon jälkeen. Björn ei tiennyt, leppyisikö Amanda, mutta toisaalta hän oli huomannut ajattelevansa siitä whatever. Amanda oli hänelle rakas ja kaikkea, mutta jos tämä ei voisi hyväksyä Jeremiahia, niin se muuttaisi kaiken heidän välillään. Björn nimittäin tulisi aina olemaan Jeremiahin isä eikä sitä muuttaisi mikään. Sen ajatuksen (ja kieltämättä hän tahtoi myös osoittaa Melodylle olevansa tosissaan isyyden kanssa) voimalla hän sitten oli mennyt antamaan haastattelun eräälle lehdelle isyydestä ja siitä tieto oli sitten lähtenyt leviämään. Hetken kuluttua se tieto olikin ollut jo kaikkialla, eikä se ainakaan ollut pahentanut hänen julkisuuskuvaansa. Björn saattoi tosin vain arvuutella, että kuinka paljon ihmiset tulisivat vielä kärkkymään haastatteluja Melodyltäkin, mutta niiden antaminen tai antamatta jättäminen oli Melodyn ihan oma päätös. Sen tunnustuksen jälkeen Björn oli sitten päässyt lähtemään sinne luokkaretkelle ihan kuin oli alun perin halunnutkin. Se oli viikonloppureissu Disneylandiin – Kalifornian sellaiseen. Matka ei siis ollut mitenkään ylitsepääsemättömän pitkä, mutta kyllä se oli raskas niin suuren lapsiporukan kanssa. Ja kieltämättä Björniä ketutti se, ettei hän loppujen lopuksi ollut kerennyt viettää tarpeeksi aikaa Jeremiahin tai Melodyn kanssa. Totta kai hän pääsi heidän kanssaan kiertämään Disneylandiä, mutta liian moni ihminen oli ollut vuorotellen kärkkymässä nimikirjoitusta ja yhteiskuvaa. Viimeisenä iltana lauantaina Björn halusikin hieman pahoitella asiaa Melodylle. Niinpä hän oli varannut heille Disneylandissa sijaitsevasta Blue Bayou -ravintolasta ja päätti viedä Melodyn sinne. Kun lapset siis oli viety pois opettajineen ja vanhemmat oli jätetty yksin, Björn aikoisi pyytää Melodyä kanssaan sinne ravintolaan. Tai ei pyytää, vaan pikemminkin yllättää tämän. Illan saapuessa Björn sitten pääsikin toteuttamaan suunnitelmansa. Hän oli ensin raahannut Melodyn pois hotellihuoneesta sen varjolla, että he kävisivät vain kävelyllä, mutta ulkona hän sitten vilkaisikin Melodyä jo hieman salamyhkäisemmin. ”I have a surprise for you”, hän seisahtui sen ravintolan eteen. ”I’m taking you there”, hän nyökkäsi päällään viereistä ravintolaa kohden. ”It isn’t exactly the most glamorous place, but I had to think of something. I want to make this all up to you somehow.” |
|
|
|
May 26, 2016 16:48:31 GMT 2
Post by Deleted on May 26, 2016 16:48:31 GMT 2
Kuukauden takaiset tapahtumat olivat saaneet Melodyn laittamaan asiat elämässään tärkeysjärjestykseen. Toki hänelle oli aiemminkin ollut selvää, että oma perhe oli se kaikista tärkein, mutta kun Jeremiah oli hieman yli kuukausi sitten jäänyt auton alle kotimatkallaan, oli Melody oikeasti tajunnut, että Jeremiah oli hänelle se kaikista tärkein ja hän tekisi mitä tahansa poikansa hyvinvoinnin eteen. Niimpä Melody oli hieman vähentänyt töitään ja ollut Jeremiahin kanssa huomattavasti enemmän kotona. Melodya oli myös pyydetty yhdeksi valvojaksi Jeremiahin luokan tulevalle luokkaretkelle Disneylandiin. Hieman varovasti se ehdotus oli koululta tullut, mutta Melody oli suostunut sen kummemmin asiaa miettimättä. Hän oli myös tehnyt jotain, mitä ei olisi uskonut tekevänsä – hän oli pyytänyt myös Björniä mukaan. Se kuitenkin tiesi sitä, että Björnin pitäisi julkisesti kertoa olevasta Jeremiahin isä, sillä muuten asia herättäisi ihan liikaa kysymyksiä.
Toki Melody tiesi, miten tärkeä Jeremiah oli Björnille, mutta silti hän oli hieman kyseenalaistanut, olisiko liian aikaista kertoa kaikille, että Björn todella oli Melodyn pojan isä. Björn oli kuitenkin yllättänyt Melodyn, sillä mies oli antanut aiheesta haastattelun eräälle lehdelle ja hetkeen media ei ollut puhunut mistään muusta kuin Björn Montgomeryn ja Melody Harringtonin salatusta lapsesta. Ihan pahimpien päivien ajaksi Melody oli ottanut Jeremiahin koulusta kotiin, sillä paparazzit olivat kärkkyneet poikaa koulun nurkilla ja lopulta Melody oli joutunut antamaan pienen lausunnon asiasta itsekin – hän pyysi, että Jeremiah jätettäisiin rauhaan. Haastattelupyyntöjä oli sadellut Melodynkin suuntaan, mutta Melody ei ollut suostunut yhteenkään niistä, ainakaan vielä. Hän oli vain sanonut, että kaikki Björnin sanoma oli totta ja hän antaisi asiasta haastattelun joskus tulevaisuudessa, sillä nyt hänen pitäisi keskittyä Jeremiahin hyvinvointiin, eikä mihinkään muuhun.
Lopulta oli tullut se hetki, kun Jeremiahin luokka lähtisi Kaliforniaan saakka Disneylandiin ja Melody ja Björn lähtivät mukaan muutaman muun vanhemman kanssa. Ei Melody oikein tiennyt itsekään, mitä oli kuvitellut – kyllä hän oli tiedostanut, etteivät he voisi viettää mitään omaa perheaikaa Björnin ja Jeremiahin kanssa, mutta kyllä häntä silti harmitti, etteivät he juurikaan olleet viettäneet aikaa yhdessä. Melody kuitenkin yritti silti keskittyä hauskanpitoon, siis niissä rajoissa, missä hän pystyi, kun lapsia oli melkoinen määrä vahdittavaksi. Lauantai-iltana opettajat olivat sitten lapsien seurassa ja vanhemmilla oli hieman omaa aikaa, mikä tarkoitti Melodyn kohdalla sitä, että hän oli linnoittautunut heidän hotellihuoneeseensa ja oli ottanut luonnosvihkonsa esille – hänellä oli ihan liian monta tilausta tiedossa tälle kuukaudelle, eikä hän ollut kunnolla kerennyt aloittaa edes suunnittelua ja vaatteet pitäisi vielä valmistaakin. Björn ei kuitenkaan ollut täysin samaa mieltä siitä hotellihuoneesta kököttämisestä ja mies olikin sitten onnistunut raahaamaan Melodyn pihalle, kuulemma ihan vain kävelylle ja olihan Melody suostunut lopulta.
Siellä ulkona Melody alkoi kuitenkin jo hieman kyseenalaistaa sen Björnin salamyhkäisyyden ja lopulta Björn ilmoittikin, että hänellä oli yllätys Melodylle ja mies oli pysähtynyt erään ravintolan eteen. Melody katsoi hieman hämmentyneenä sitä ravintolaa, sitten puolestaan Björniä, eikä hän voinut sille mitään, että hymy oli noussut hänen kasvoilleen. ”Why did you say that we ar going for a dinner? I could have wear something a bit better.” Melody naurahti hyväntahtoisesti. Kaksikko kuitenkin meni sisälle sinne ravintolaan ja heidät ohjattiinkin Björnin varaamaan pöydän ääreen – ilmeisesti Björn oli muistanut varausta tehdessään mainita, että he halusivat olla rauhassa, sillä pöytä oli syrjemmässä muista. Sejos mikä oli Melodyn mielestä ihanaa, sillä näin he onnistuisivat välttymään edes muutamalta fanilta ja paparazzilta. Melody oli lähinnä ihaillut paikkaa, kun tarjoilija tuli sitten jo tuomaan heille menulistat sekä kysymään heidän juomatilaustaan. ”Should we have wine? This one sounds really nice.” Melody kysyi vielä Björniltä ja osoitti listasta yhtä valvoviineistä, ja koska kyseinen viini oli Björnillekin mieluinen, he tilasivat sitä.
Kumpikin keskittyi hetken aikaa listan tutkimiseen ja kun tarjoilija tuli tuomaan heille viiniä, olivat kumpikin jo kerenneet päättää, mitä tilaisivat. Kun tarjoilija sitten lähti heidän tilaustensa kanssa pois, Melody vielä katseli hetken ympärilleen ennen kuin käänsi katseensa Björniin. ”I’m so glad you came here with us. It means a lot to me – and to Jeremiah.” Melody sitten sanoi hymyillen. Kun hän oli pyytänyt Björniä heidän mukaansa, oli hän oikeasti pelännyt, ettei Björn lähtisi, mutta toisin oli käynyt. Melodyn oli muutenkin myönnettävä, että Björn oli hoitanut isyytensä tähän mennessä mitä parhaiten, sillä siitäkin naisella oli ollut oma epäilyksensä ja selvästi ihan turhaan. ”I hoped we could have spent a bit more time as a family but.. Yeah, I don’t know why I even thought it could be possible since this is Jeremiah’s school trip.” Melody naurahti pienesti, siirtäen samalla tummia hiuksiaan korvansa taakse. ”This restaraunt is really nice though.” Melody sitten vielä lisäsi. Ei kyseinen ravintola tosiaan ehkä se kaikista hienoin ollut, mutta Melodyn mielestä se oli juuri tunnelmaan sopiva. Ja pääasia oli, että he saivat jotain omaa rauhaa – toisaalta, Melody kyllä huomasi hieman miettivänsä, että mihin he kaksi muka sitä yhteistä aikaa tarvitsivat? Sitä ei kuitenkaan ollut kieltäminen, etteikö Melodysta tuntuisi siltä, että he olivat hieman jälleen lähentyneet tämän reissun aikana..
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jun 11, 2016 14:18:43 GMT 2
Post by nepa on Jun 11, 2016 14:18:43 GMT 2
Mitäköhän Amanda mahtaisi ajatella, jos tietäisi Björnin yllätyksestä Melodylle? Amanda nimittäin oli jo alusta asti tehnyt selväksi, että suurin piirtein vihasi Melodyä - tai pikemminkin Amanda koki tämän uhkana. Björnillä ja Melodyllä oli nimittäin menneisyys. Menneisyys, joka alkoi kyllä pikkuhiljaa muistuttamaan nykyisyyttä. Mitä enemmän Björn nimittäin vietti aikaa Melodyn kanssa, sitä enemmän hän muisti, miten ihastunut olikaan kyseiseen tyttöön ollut aikoinaan. Välillä tuntui siltä ettei Melody ollut muuttunut tippaakaan. Uusia tatuointeja tämän kehoon oli tullut, mutta muuten Melody vaikutti ja näytti siltä tytöltä, jonka kanssa Björn silloin aikoinaan oli viettänyt elämänsä parhaimpia hetkiä. Ero taisikin olla se, että nykyään Melody oli nainen. Ja kyllä Björn sen huomasi. Kuka ei muka olisi ollut huomaamatta sitä, miten tyrmäävä Melody oli?
Siellä ravintolan ulkopuolella Björn meni hetkeksi aikaa uppoutumaan Melodyn hymyyn. Hän myöskin nautti erittäin paljon siitä, että oli saanut yllätettyä tämän. Melody oli nimittäin aina ollut fiksu, eli ihan hyvin tämä olisi voinut huomata sen, että Björn oli ollut vähän normaalia hermostuneempi siellä hotellihuoneella. Vai oliko ollut sittenkään? Kieltämättä Björn nimittäin huomasi olevansa Melodyn seurassa varmaan rentoutuneempi kuin kenenkään muun kanssa aikaisemmin. Useimmiten Björn oli nimittäin jännittynyt ja peloissaan - ehkäpä siksi, että kaikki halusivat ja odottivat häneltä jotain. Melody kuitenkin näki Björnin vain normaalina miehenä ja se tuntui hyvältä. Tai ainakin Björn toivoi Melodyn ajattelevan niin. Björn ei tahtonut antaa itsestään sellaista kuvaa, että julkisuus oli jotenkin noussut hänen päähänsä, vaikka valtamedia vaikuttikin luulevan niin hänen hiljaisen luonteensa takia. Se Melodyn reaktio sai Björnin sitten vilkaisemaan Melodyn asuvalintaa. "Well I happen to think that outfit looks great on you", mies hymyili. "You look beautiful." Niiden sanojensa jälkeen Björn etsi Melodyyn katsekontaktia, mutta päätti sitten kuitenkin viime hetkellä kääntää päänsä pois ja ohjata heidät ravintolaan sisälle saakka.
Ravintolan sisäpuolella kaksikko sai riisua päällystakkinsa ja siirtyä sitten bruneten naistarjoilijan ohjaamana Björnin varaamaan pöytään. Siis sellaiseen pöytään, että se oli hieman pidempänä - Björn ei todellakaan halunnut pilata hänen ja Melodyn hetkeä sillä, että joku paparazzilauma paukahtaisi paikalle. Niin nimittäin saattaisi käydä. Juurikin sen asian takia Björn vilkuilikin ympärilleen pikaisesti kuin tarkistaakseen, että oliko joku tunnistanut hänet. Toistaiseksi ketään ei kuitenkaan vaikuttanut kiinnostavan. Onneksi. Niinpä Björn saattoi jo hieman rentoutua ja keskittyä valitsemaan itselleen ruokaa. Ensin Melody kuitenkin huomasi listalla jonkun hyvänkuuloisen viinin, jonka tilaamiseen Björn suostui nopeasti. Aivan yhtä vauhdikkaasti he saivat tilata ruoka-annoksensa ja jäädä odottamaan niitä. Perinteiseen tapaansa Björn oli suhteellisen hiljainen joten Melody avasi suunsa ensin. Ne Melodyn sanat lämmittivät miehen sydäntä ja kevyt hymy nousikin automaattisesti hänen huulilleen. "Of course", Björn nyökkäsi, "I'd do anything for you - for him." Hän katsahti Melodyä ehkä hieman nolona, koska ei kuitenkaan tahtonut antaa itsestään sellaista kuvaa, että hän oli edelleen kiinnostunut Melodystä. Se tosin lähenteli totuutta. "Yeah", hän kommentoi, "this restaurant is nice. And I would have liked to spend more time with you two, too. I mean, you're pretty much my family now. I know I have a girlfiend and all and I probably shouldn't be saying things like this, but I really--" Björnin puhe keskeytyi, kun ruoat tuotiin heidän pöytäänsä. Mies jopa hieman hätkähti sitä yllättävää tapahtumaa ja sitten hiljentyikin. "Well.. Bon appétit, right?" Ahdistunut hymy valtasi hetkeksi Björnin ilmeen.
Björn olisi tahtonut puhua enemmän sen syömisen aikana. Sen sijaan hän vilkuili Melodyä enemmänkin hermostuneeseen sävyyn, eikä hänen suustaan ainakaan mitään kovin järkeviä lauseita tullut. Sitä viintäkin vaikutti kuluvan vähän liikaa kuin pitäisi. Mutta ehkä se oli hyvä niin - ehkä se alkoholi vaikka löysentäisi hieman Björnin kielenkantoja. "About spending time with family", Björn lopulta avasi suunsa, "would you like to come with me to Sweden this Summer? I'd really want to introduce Jeremiah to my parents. Sorry if it's too much at once, you don't have to come, if you don't want to. It just would mean a lot to me." Hän loi huulilleen kevyttä hymyä. Hän ei kuitenkaan jaksanut - vaiko uskaltanut - odottaa vastausta, joten sen sijaan avasi suunsa uudelleen: "Do you want dessert? You can have some if you want to, but I'm not taking any." Björn naurahti kevyesti. "And just so you know, I'm paying all of this."
|
|
|
|
Jul 13, 2016 20:52:39 GMT 2
Post by Deleted on Jul 13, 2016 20:52:39 GMT 2
I’d do anything for you – for him. Melody katsoi Björniä ehkä jopa hieman hämmentyneen hymyn kera, mutta ei kerennyt kommentoida niitä sanoja sen tarkemmin, sillä tarjoilija oli jo palannut heidän pöytäänsä tuoden heidän tilaamansa annokset. Olihan heidän välinsä ehkä jopa hieman epäilyttävän läheiset, mutta Melodyn mielestä se johtui ihan vain siitä, että he olivat tunteneet toisensa niin kauan ja heillä oli kuitenkin yhteinen lapsi. Jeremiahin takia oli vain ja ainoastaan tärkeää, että heidän välinsä säilyisivät hyvinä, eikä siinä ollut mitään romanttista. Niin Melody ainakin halusi uskotella itselleen. Olihan Björn edelleen hänen mielestään äärimmäisen vetovoimainen, mutta Melody oli varsin tietoinen siitä, että miehellä oli tyttöystävä, eikä Melody halunnut olla mikään parisuhteen rikkoja. Oli parempi, että he keskittyisivät vain nyt rooliinsa Jeremiahin vanhempina ja pysyisivät ihan vain ystävinä. Kaikki oli toiminut hyvin tähänkin mennessä, joten miksi asioita pitäisi mennä mutkistamaan yhtään enempää? Oli ihan tarpeeksi kiusallista, että Melody oli jo kertaalleen yrittänyt suudella Björniä ja koska he olivat päässeet viimeinkin asian yli, ei Melody halunnut vaarantaa heidän välejään enää toistamiseen.
Hetken aikaa kumpikin keskittyi vain syömiseen ja viinin juomiseen. Kieltämättä Melodyn olisi tehnyt mieli vielä palata äskeiseen aiheeseen, mutta ehkä oli vain parempi olla hiljaa. Björn näytti kuitenkin siltä, että hänellä oli vielä jotain sanottavaa ja että hän lähinnä mietti, miten muotoilisi ajatuksensa. Ja lopulta Björn sitten kysyikin jotain, mikä sai Melodyn jälleen hieman hämilleen. Jälleen kerran Melody ei kerennyt sanoa mitään, sillä Björn oli tainnut hämmentyä kysymyksestään itsekin sen verran, että vaihtoi puheenaihetta nopeasti. ”I don’t think I can eat dessert either. The food was really good though, almost too good. So thank you for that.” Melody naurahti pienesti. Hän ei kuitenkaan todellakaan aikonut jättää sitä Ruotsi-puheenaihetta ihan vain siihen, vaikka Björn yrittikin puheenaihetta vaihtaa. ” – And I’d love to go to Sweden with you. I’m sure Jeremiah would love that too.” Melody lisäsi sitten hymyillen. Hänen olisi tehnyt mieli hieman kyseenalaistaa, mitä Amanda mahtaisi asiasta pitää, mutta hän ei halunnut nyt ottaa kyseistä naista puheeksi. Amanda ei varmasti riemastuisi muutenkaan, jos tietäisi, että täällä he nytkin viettivät aikaa keskenään, joten joku yhteinen Ruotsiin matka saisi naisen varmasti miettimään vähintäänkin Melodyn ja Jeremiahin murhaamista…
Kummatkin olivat saaneet ruokansa syötyä, mutta he olivat kuitenkin jääneet vielä hetkeksi istuskelemaan ravintolaan viiniä nauttiakseen ja jutellakseen. Ja kieltämättä Melodyn mielestä oli todella mukavaa viettää aikaa Björnin kanssa. Tämän reissun aikana sitä yhteistä aikaa oli ollut niin vähän, että oli vain ja ainoastaan mukavaa istua ihan kahdestaan ilman, että heidän ympärillään pyöri lapsilauma. Lopulta kaksikko alkoi kuitenkin tehdä lähtöä sieltä ravintolalta pois ja Björn oli lupaustensa mukaisesti maksanut heidän laskunsa, vaikka Melody olikin yrittänyt ensin hieman väittää vastaan. ”Should we head back to the hotel? Or do you want to go somewhere?” Melody kyseli heidän lähtiessään kävelemään ravintolalta poispäin. Eivät he kyllä minnekään kauas kerkeäisi jokatapauksessa lähteä, sillä lapset palaisivat jossain vaiheessa takaisin heidän vastuulleen. Vielä ei kuitenkaan ollut sen aika, sillä ilta ei ollut vielä kovin myöhäinen. Kaksikko kuitenkin päätti lähteä takaisin hotellille.
”I have had really lovel time tonight, Björn.” Melody sanoi hymyillen heidän päästyään takaisin hotellille huoneeseensa. Melody laski laukkunsa huoneessa olevan pöydän edessä olevalle tuolille ja alkoi ottaa korvakorujaan pois, kun sitten peilin kautta kiinnitti huomion siihen, että Björn katsoi häntä. Melody käänsikin katseensa miehen suuntaan ja hymyili tälle pienesti. ”I wish we could spent more time together. – I mean, Jeremiah, you and I.” Melody päätti vielä tarkentaa sanojaan, vaikka toki hän olisi mielellään viettänyt kahdenkeskistä aikaa Björninkin kanssa, vaikka kieltämättä hänellä ei ollut mitään perusteita siihen. Toki he voisivat viettää aikaa ihan vain ystävinä, mutta ehkä se olisi turhan epäilyttävää ja sitä paitsi, paparazzit saisivat asiasta taatusti selvää samantien ja siitäkös Amanda riemastuisi. Joten oli ehkä parempi vain keskittyä siihen ns. perheaikaan, vaikka sitäkään ei varsinaisesti liian paljoa ollut. Melody oli kuitenkin tyytyväinen siitä, että heillä oli edes jotain yhteistä aikaa New Yorkissakin. Melody kääntyi pöydän puoleen jälleen sen verran, että laittoi korvakorunsa siihen ja hän lähti kävelemään sitten pöydän luota pois, mutta jotenkin hänen askeleensa johtivat Björnin luokse. Todennäköisesti se johtui siitä viinin juomisesta, sillä Melodyn oli myönnettävä, että se oli ehkä hieman noussut hänen päähänsä – tai ainakin laskenut turhia estoja. Kumpikaan ei sanonut hetkeen mitään, he olivat vain jääneet katsomaan toisiaan silmiin. Ja vaikka Melody kuinka oli aiemmin ajatellut, että hän ei tekisi enää yhtään mitään aloitetta Björnin suuntaan, oli hän yhtäkkiä tullut huomattavasti lähemmäksi miestä ja painanut huulensa tämän huulille.
Yhtä nopeasti kuin viimeksikin, Melody tajusi, mitä hän oli tekemässä ja niimpä hän vetäytyi Björnistä kauemmaksi. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan kerennyt sanoa mitään anteeksipyynnön suuntaistakaan, sillä Björn oli vetäissyt hänet takaisin lähemmäksi ja niimpä heidän huulensa kohtasivat uudestaan. Melody vei kätensä Björnin niskan taakse ja sillä hetkellä hän tiesi, ettei tästä hetkestä todellakaan ollut enää takaisin paluuta.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jul 25, 2016 13:57:42 GMT 2
Post by nepa on Jul 25, 2016 13:57:42 GMT 2
Melodyn tapaaminen uudestaan oli kyllä herättänyt kaikki vanhat muistot eloon. Oikeastaan Björn koki muistavansa kaiken heidän välillään tapahtuneen lähes kirkkaampana kuin koskaan. Ruotsiin lähdettyään Björnillä oli ollut nimittäin niin paljon tekemistä, että hän ei ollut kerennyt edes ajatella Melodyä. Ja sehän siis oli ollutkin hänen suunnitelmansa. Vaihto-oppilaaksi lähteminen oli ollut kivutonta ja helppoa ja toi tietenkin Björnille ihan uusia kuvioita ja ajatuksia. Totta kai kaikista suurin muutos oli ollut siihen laulukisaan osallistuminen. Sen aikana Björnillä ei ollut ollut aikaa uhrata ajatusta yhtään millekään muulle asialle kuin harjoittelemiselle ja julkisuuskuvan luomiselle. Niistä jälkimmäinen meni kuitenkin suhteellisen huonosti - Björnin ujoa luonnetta kun meinattiin vielä tänäkin päivänä sekoittaa itsekkyyteen. Olikohan Melody ajatellut hänestä niin? Björn nosti katsettaan Melodyä kohti hetkeksi, ennen kuin jatkoi syömistä ja viinin lipittämistä. Vaikka Björn kuinka yritti sanoa itselleen toista, Melodyn mielipide oli hänelle ihan helvetin tärkeä. Oikeastaan tämän mielipiteet vaikuttivat häneen varmaan enemmän kuin kenenkään muun. Tuntui siis pahalta pelkästään ajatella, että Melody ajattelisi Björnin olevan itsekäs kusipää. Niin Melody varmaan kyllä olikin kuvitellut Björnin lähdettyä - ja varmaan pidemmänkin aikaa.
Kaikki se muistelu sai Björnin tajuamaan, miksi hän oli silloin ollut niin kiintynyt Melodyyn - ja olemaan edelleen. He eivät varmastikaan voineet kiistää, etteikö heidän välillään ollut edelleen sitä samaa kipinää kuin aikaisemminkin. Björn tunsi sen eli Melodynkin oli tunnettava se. Olihan Melody aina ollut heistä se rohkeampi ja avoimempi, se, joka otti asiat vastaan sellaisina kuin ne olivat. Björnillä taas oli ollut tapana paeta kaikkea. Varsinkin tunteitaan Melodyä kohtaan, vaikka silloin olisikin ollut fiksua kysyä mitä Melody itse tunsi. Ei Melodyn mielestä se ensimmäinen kerta Björnin kanssa välttämättä ollut ollut kamala. Ei Björn sitä voinut tietää. Eikä hän todellakaan odottanut Melodyn myöntävää vastausta sitä Ruotsin reissua ajatellen. "Really?" Björn kysyikin ja hymy oli levinnyt hänen huulilleen. Hän kuitenkin tajusi nielaista sen nopeasti - ei hän halunnut vaikuttaa liian innokkaalta. "That's great. I have a nice apartment there. We can all fit there." Björn hiljentyi hetkeksi. "Scandinavian decor is very different from ours. In a good way, though", hän jatkoi sen hetken hiljaisuuden jälkeen ja tunsi saman tien olonsa idiootiksi. Hitto, ei Melodyä varmaan kiinnostanut mikään sisustus. "When would you like to go there?" Hän sitten vielä heitti.
Jonkin verran he edelleen juttelivat siellä ravintolassa, mutta lopulta päättivät lähteä yhteistuumin. Melody oli koittanut vielä kysellä Björniltä, josko hän olisi halunnut mennä johonkin, mutta mieluummin mies sillä hetkellä meni vain takaisin sinne hotellihuoneeseen. Ei siis siksi, että oletti jotain tapahtuvan Melodyn kanssa. Mitään nimenomaan ei saisi tapahtua. Ne ajatukset saivat kuumotuksen nousemaan Björnin poskille ja rykäisyn kumpuamaan jostain kurkun pohjilta. Ja valitettavasti se sama kuumotus jatkui edelleen siellä hotellihuoneen puolella. "Good", hän tokaisi nopeasti Melodyn sanoihin, "I wanted you to have a nice night. You're such a good mother to Jeremiah that you hardly have any time for yourself." Björn oli sitten nostanut katseensa Melodyyn peilin kautta. Hän huomasi jääneensä tutkimaan Melodyn kasvonpiirteitä ja se korvakorujen riisuminen vaikutti mitä kiinnostavimmalta eleeltä. Björnin sydän alkoi yllättäen hakata nopeampaa ja kämmenetkin melkein hikosivat. Miksei Björn saanut enää sanaakaan suustaan? Se olo meinasi muuttua ihan sietämättömäksi siinä vaiheessa, kun Melody sitten oli kävellyt hänen eteensä. Ihan automaattisesti Björn käänsi ensin katseensa pois. Ei hän kehdannut katsoa Melodyä siinä tilanteessa. Vaikutti kuitenkin siltä, että vetovoima oli liian voimakas, koska Björn huomasi kääntäneensä katseensa uudelleen Melodyyn. Ja sitten hän jo tunsi Melodyn huulet omillaan. Se tuntui ihan helvetin hyvältä mutta loppui ihan liian nopeasti. Björn ei kuitenkaan halunnut unohtaa sitä tunnetta heti, vaan hän vei molemmat kätensä Melodyn poskille ja veti tämän lähemmäs painaakseen huulensa Melodyn omille uudelleen.
Björn ei olisi koskaan kuvitellut tekevänsä sitä. Hän oli aina rationaalinen, aina loppuun asti harkitseva ja harvoin tunnepohjainen. Nyt hän kuitenkin antoi tunteidensa johtaa sitä tilannetta. Hän lopulta lopetti Melodyn suutelemisen siksi, että saattoi katsoa tätä lempeään sävyyn. Osittain myös kysyvään: hän ei tiennyt, mitä Melody tahtoi. Niinpä hän lähes varoen liu'utti kätensä Melodyn paidan helmalle ja liu'utti sormensa kuin kysyen, saisiko hän riisua sen. Sanattoman myöntymisen saatuaan hän vetikin Melodyn paidan pois tämän päältä ja hän painoi jälleen huulensa Melodyn omia vasten. Tällä kertaa se suudelma oli jo paljon rohkeampi eikä todellakaan jäänyt epäselväksi mitä heillä molemmilla oli mielessään. Vaatteet katosivat heidän päältään edelleen hyvin hiljaista tahtia ja he todellakin nauttivat siitä tilanteesta. Björn oli menettänyt täysin ajattelukykynsä ja hänen ajatuksensa pyörivätkin vain ja ainoastaan Melodyn parissa. Varsinkin silloin, kun hän sai työntää Melodyn rauhallisesti sängylle ja painella suudelmia pitkin poikin tämän kehoa. Ei hän enää edes tiennyt, kuka helvetti oli Amanda, vaan hän ajatteli vain ja ainoastaan Melodyä. Sitä, että kuinka paljon hän vain tahtoi Melodyn nauttivan. Kaikki hänen tekonsa olivatkin rauhallisia ja helliä: sellaisia, että Björnin jokainen tunne oli varmasti oikein tulkittavissa.
Ja sitten se olikin jo ohi. Björn kierähti pois Melodyn päältä ja tasoitteli hengitystään ihan kaikessa rauhassa. Aluksi hän olisi tahtonut ottaa Melodyn vain viereensä, mutta sitten jokin osa hänessä sanoi, että se olisi varmasti turhaa. Typerää - ei Melody haluaisi sitä. Niinpä yllättävän nopeasti Björn vain nousi istumaan siihen sängyn laidalle. Hän vei kätensä syliinsä ja katseli maahan hiljaa. Björn olisi halunnut sanoa jotain, mutta ei hän pystynyt siihen. Eikö Melodykään muka voisi sanoa mitään? Sitä jos jotain Björn toivoi ihan helvetin paljon. Muuten se tunnelma heidän välillään olisi ihan liian kiusallinen.
|
|
|
|
Jul 26, 2016 21:09:55 GMT 2
Post by Deleted on Jul 26, 2016 21:09:55 GMT 2
Melody ei olisi edes villeimmissä haaveissaan kuvitellut, että hän päätyisi enää koskaan tähän tilanteeseen Björnin kanssa. Björn oli ollut hänen ensimmäinen ihastuksensa, voisi puhua jopa ensirakkaudesta, vaikka heidän suhteena ei pitkään jatkunutkaan. Kaikki nämä vuodet Melody oli miettinyt, missä Björn mahtoi olla ja miettikö tämä koskaan Melodya. Viime viikot ja varsinkin tämä ilta olivat todistaneet, ettei Björn ollut ihan täysin Melodya unohtanut ja se tuntui samaan aikaan sekä hyvältä että pahalta. Tottakai Melodysta oli ihanaa, että Björn välitti niin paljon Melodysta, mutta pahalta hänestä tuntui Björnin tyttöystävän takia. Jos Björn ei olisi parisuhteessa, asiat voisivat olla hyvinkin eri tavalla. Siinä he kuitenkin nyt suutelivat ja Melodylla ei käynyt enää edes mielessä siirtyä Björnistä yhtään kauemmaksi. Hän tunsi todella suurta vetoa Björniä kohtaan ja vaikka hänen järkensä sanoi, että nyt pitäisi viimeistään lopettaa, tunteet olivat eri mieltä asiasta. Hän ihan oikeasti välitti Björnistä. Välitti, vaikka ei olisikaan saanut tuntea mitään muuta kuin ystävyyttä tätä kohtaan.
Lopulta Björn sitten irrottautui Melodysta hieman ja nainen jopa hieman hämmentyi siitä hetkestä, hän oli antautunut niin täysin tunteidensa vietäväksi. Björn kuitenkin piti katseensa Melodyssa ja se katse oli niin lempeä, että Melodya alkoi väkisinkin hymyilyttää. Kun Björn vei kätensä Melodyn paidan helmalle, Melody suorastaan tunsi, miten kylmät väreet kulkivat hänen ihoaan pitkin. Mitään sanoja ei sen kummemmin tarvittu, sillä Björn oli jo riisunut Melodylta tämän paidan ja Melody teki tälle samoin. Suutelu pääsi jatkumaan ja vaatteetkin alkoivat katoilla kummaltakin hyvää vauhtia. Lopulta he olivat päätyivät sinne sängylle asti ja viimeistään siinä vaiheessa oli selvää, mihin tilanne oli johtamassa. Melody keskittyi vain tilanteesta nauttimiseen, eikä hän sillä hetkellä edes pystynyt pitämään itselleen mitään moraalisaarnaa Amandaan liittyen. Melody oli aina halveksinut pettäjiä, mutta nyt hän oli itse moisessa touhussa osallisena – hän ei kuitenkaan vaan pystynyt välittämään koko asiasta sillä hetkellä.
Kun Björn sitten lopulta kierähti Melodyn vierelle, Melodykin vain katseli kattoa ja tasaili hengitystään. Hän haroi hieman tummia hiuksiaan ja yritti saada jotain sanottua, mutta hänen kasvoillaan vaan pysyi pieni hymy, eikä hän saanut sanaa suustaan. Hän tiesi, että jotain pitäisi sanoa, mutta hän ei vain pystynyt siihen – mitä ihmettä tässä tilanteessa pitäisi edes sanoa? Melody lähes odotti, että Björn sanoisi jotain, mutta sen sijaan toinen oli noussut ylös. Björn siirtyi istumaan sängyn laidalle ja tuijotteli maahan. Siitä näystä Melodylle tuli liiankin kova dejavu – tunne. Vaikka Melody ei ollutkaan viimeksi nähnyt Björnin lähtevän, hän vain saattoi kuvitella, että Björn oli istunut silloinkin siinä sängyn reunalla samalla tavalla ja lopulta hylännyt Melodyn. ”You are not doing this to me again, Björn.” Melody sitten sanoikin hiljaisena. Björnin katse kääntyi häneen ehkä hivenen kysyvän näköisenä – Melodyn kasvoilta se äskeinen hymy puolestaan oli jo kadonnut. Varmasti hänen pitäisi selittää sanojaan jotenkin, mutta hän oletti Björnin tajuavan, mihin Melody viittasi. Hän ei olisi halunnut kuulostaa niin katkeralta, mutta hän ei vain mahtanut itselleen mitään. Vaikka Melody olikin jo päässyt yli siitä vuosien takaisesta tapahtumasta, hän ei voinut sille mitään, että tämä tilanne muistutti siitä kaikesta uudestaan.
”You can’t make me fall for you and just leave me again. You just can’t.” Melody lopulta jatkoi. Hän ei tiennyt edes, mitä hänen äänestään enemmän kuului – surua, vihaa vai vain pettymystä. Hän osasi omasta mielestään lukea Björniä riittävän hyvin kertoakseen, että mies oli selvästi pettynyt itseensä. Björniä kadutti ihan taatusti äskeinen ja se sai Melodyn tuntemaan itsensä suorastaan arvottomaksi. Ehkä jopa hieman huijatuksi. Hän tiesi, ettei Björn enää tarkoituksella satuttaisi häntä, mutta siltä tämä tilanne tuntui. ”I know you have a girlfriend and I know what we did was wrong but you can’t say you don’t feel anything towards me. And if you really feel something… Don’t do this again.” Melody jatkoi. Hän ei voinut sille mitään, että kyyneleet kirvelivät hieman hänen silmiään, joten nainen vain räpsytteli silmiään mahdollisimman nopeasti, nousten sitten itsekin sieltä sängyltä istumaan paremmin, pitäen kuitenkin peittoa edelleen ympärillään. ”I really do like you. I have never had these feelings before and it’s scary. But I can’t feel this way if you are just going to leave me.” Melody sanoi, pyyhkien nopeasti silmiäänkin. Hän ei olisi halunnut syyllistää Björniä tällä tavalla, mutta mitä muutakaan hän olisi voinut tehdä? Björn tiesi ihan taatusti, mitä oli tekemässä, kun oli kohdellut Melodya niin hyvin viime aikoina ja hän oli taatusti aavistellut, että ne vanhat tunteet olivat palanneet myös Melodylle.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jul 28, 2016 18:21:12 GMT 2
Post by nepa on Jul 28, 2016 18:21:12 GMT 2
Tapahtuneen jälkeen Björn heräsi yhteen ajatukseen - siihen, että hän ei todellakaan katunut tapahtunutta. Ja se tuntui muuten ihan helvetin kamalalta. Hänen nimittäin olisi pitänyt tehdä niin. Hitto soikoon, hänellä oli tyttöystävä. Amanda. Amanda, joka ei varmastikaan koskaan voisi kuvitella Björnin pettävän. Eikä kyllä Björnkään. Hän ei ollut tehnyt niin ikinä, mutta nyt, kun oli, se ei edes tuntunut kamalalta. Ei Björn oikeastaan tuntenut edes huonoa omaatuntoa Amandan takia. Enemmänkin hän mietti vain sitä, että miten Melody kaikkeen reagoi. Epävarmana miehenä hänen ensimmäinen reaktionsa oli totta kai negatiivinen. Hän kuvitteli automaattisesti, että Melody piti tapahtunutta virheenä. Niinpä hän oli noussut istumaan sängyn laidalle ja oli jopa suunnittelemassa vaatteidensa heittämistä päälleen. Se kuitenkin pakottaisi hänet nousemaan ylös ja kieltämättä hän ei kehdannut painella menemään ilkosillaan. Ei, vaikka Melody oli äsken nähnyt hänestä kaiken. Taas. Ja niin oli Björnkin Melodystä, ja pitänyt siitä. Melody oli muuttunut hyvin paljon kaikkien vuosien jälkeen.
Björn oli kasaamassa rohkeutta siihen ylös nousemiseen, mutta sitten hän havahtui Melodyn sanoihin. Do what again Björn oli jo kysymässä, mutta sitten tajusi. Melody ei sittenkään tahtonut Björnin lähtevän. Hänen silmänsä laajenivat hetkeksi ja hän käänsi ylävartalonsa Melodyn suuntaan. Kun tämä sitten jatkoi puhumistaan, Björn joutui kääntymään takaisin äskeiseen suuntaan. Ne sanat nimittäin sattuivat. Sattuivat ihan hitosti liikaa - siis niin paljon, että Björn tunsi kyyneleiden kirvelevän silmiään. "I'm not thinking about Amanda, about how she feels about this", Björn tunnusti murtuneella äänellä. "I was - am - thinking about you, about how you react to all this." Sen sanominen ääneen oli outoa, mutta toisaalta tuntui erittäinkin hyvältä. "I'm so, so, sorry about what happened years ago. I just, I felt so embarrassed then. I thought you didn't want it.. That you hated it. Hated me. Somehow I felt.. God, I don't know what I felt, but now I've realized it was wrong. I've realized that you.. That you did want it."
Hiljaisuus laskeutui heidän ylleen. Sen hiljaisuuden aikana Björn tosin teki niinkin ratkaisevan liikkeen, että meni takaisin makaamaan sängylle selälleen. Hän kurotti koskettamaan Melodyn paljasta selkää sormenpäillään. "Please come back here", hän suurin piirtein rukoili. "I don't know what tomorrow's going to bring or how we are going to feel, but for once in my life I'd just like to live in the moment. If you don't want it, too, you don't have to come here. But if you do... Please, don't leave." Björn oli lähes varma, että Melody lähtisi lopullisesti - naisella kesti niin kauan päättää mitä tekisi. Mies joutui siis vetämään kätensä oman mahansa päälle ja hän käänsi jopa katseensa poispäin: ensimmäinen kyynel virtasi hänen poskeaan pitkin. Loppujen lopuksi turhaan. Melody nimittäin saapui takaisin sinne hänen vierelleen, ja Björn sai viedä kätensä tämän ympärille ja painaa vielä suukonkin otsaa vasten. Björn olisi tahtonut sanoa jotain, mutta se olisi pilannut tunnelman. Hän halusi vain nauttia siitä yöstä - siitä tunteesta, jonka Melody aiheutti hänelle. Melodyä kohtaan Björn tunsi pyyteetöntä rakkautta.
|
|
