|
May 26, 2016 0:18:21 GMT 2
Post by Deleted on May 26, 2016 0:18:21 GMT 2
Monday 16 May 2016, 4 PM @ Met, Brooklyn Featuring Freja, Elliot and Cooper // jenni Freja’s ootd…. Frejalla pyyhki elämässä oikeastaan aika hyvin. Paremminkin jopa – riippui vähän keneltä kysyi. Hänellä oli tutkinto, hänellä oli oma asunto sekä työ, josta hän todella nautti. Bloggaajana työnteko ei oikeastaan edes tuntunut työnteolta, sillä Freja piti sen kaikista osa-alueista, niin valokuvaamisesta kuin juttujen kirjoittamisestakin. Eikä hän siinä voinut kamalan huonokaan olla, kun seuraajia ilmaantui joka päivä lisää. Joskus sitä meinasi pientä writer’s blockin poikasta ilmaantua, mutta onneksi se ei ollut mitenkään ylitsepääsemätöntä. Se blogi oli ollut tähän mennessä Frejan ideoista paras ikinä, sillä harva kuitenkaan pystyi harrastuksellaan elättää itsensä. Ainakaan vastaavalla elintasolla kuin Freja. Ehei, Freja sai varsin mukavasti elellä siinä yksiössään Murray Hillissä. Joskus kaikki se vapaa-aika meinasi käydä kyllästyttämään. Niin oli käynyt esimerkiksi juuri sinä päivänä. Hän oli aamun käyttänyt kuntoillen, tehnyt sitten luonnoksen seuraavasta blogitekstistään ja päivittänyt sosiaalista mediaansa. Alkuiltapäivästä aika olikin käynyt jo pitkäksi. Onneksi sellaisina hetkinä Freja saattoi aina luottaa isoveljeensä. Oikeasti, Elliot oli puhdasta kultaa. Siinä missä kukaan muu ei oikein sinä päivänä kerennyt näkemään, Elliotin kalenterista tuntui aina riittävän aikaa pikkusiskolle. Niin oli myös sinä iltana, ja Frejan päivä oli pelastettu. Siis ihan kirjaimellisesti pelastettu. Pari tuntia lisää yksinoloa eikä Freja olisi ollut enää vastuussa teoistaan. Olisi varmaan päätynyt taas haahuilemaan Central Parkiin juttuseuran toivossa. Jostain syystä New Yorkissa sellaista tuttavallisuutta ei katsottu ihan yhtä hyvällä kuin San Franciscossa. Kuitattuaan Elliotille heidän tapaamisensa Freja vilkaisi ulkomuotonsa nopeasti peilistä ja pieniä hienosäätöjä lukuun ottamatta totesi kehtaavansa lähteä ihmisten ilmoille. Ja sen hän saikin tehdä heti, sillä julkisilla matkustaminen vei oman aikansa. Elliotin kun piti siellä Brooklynissä asti asua… Maanalaisella matkustaminen ei kuitenkaan sinällään ollut mikään ongelma, ja se kyllä vei Frejan aina kohtuullisen kivuttomasti Brooklyniin ja takaisin. Ei sillä, että Freja koskaan vastaan pistäisi, jos Elliot päättäisi joskus muuttaa Manhattanille. Freja ennätti tapaamispaikalle ruokakaupan eteen hivenen etuajassa, joten hän kaivoi pikkulaukustaan kännykkänsä ja selasi sosiaalisen median kanavat läpi. Eikä siinä sitten onneksi kauaa mennytkään, ennen kuin Elliot ilmestyi jo paikalle. Freja hymyili leveästi ja aurinkoisesti nähdessään isoveljensä. Viime kerrasta olikin jo aikaa – siis ainakin viikko, jos ei enemmänkin… ”Hey, Elliot! Oh my gosh, it’s so great to see you!” blondi hihkui iloisesti ja kaappasi Elliotin innoissaan halaukseen, ennen kuin jatkoi sitä innokasta puheensorinaansa. ”How are you? How was work? Did the kids behave today?”
|
|
member rank Porvaristo
Discord name
|
May 31, 2016 16:35:59 GMT 2
Post by jenni on May 31, 2016 16:35:59 GMT 2
Maanantai. Ei nyt mikään Cooperin lempipäivä, mutta toistaiseksi se maanantai oli vaikuttanut ihan hyvältä. Ainakin hän oli saanut tulla työvuoroon vasta iltapäiväkahden hujakoilla, eli aamulla oli saanut nukkua pitkään ja heräillä kaikessa rauhassa. Se olikin sopinut hänelle mainiosti, sillä edellinen ilta oli venähtänyt Netflixin ääressä sarjamaratonin parissa. Kello oli ollut jo kolmen, kun Cooper oli vihdoin saanut patistettua itsensä nukkumaan. Venähtäneen nukkumaanmenon myötä Cooperin aamu alkoi vasta puolenpäivän maissa, kun hän hieman ennen kahtatoista heräsi osittain itsekseen, osittain puhelimensa herätyksen ääneen. Nuorukainen raahautui keittiöön jotakin hieman kulahtanutta t-paitaa ylleen kiskoen ja laittoi vielä unenpöpperössä aamukahvit tippumaan.
Seurakseen Cooper avasi television, ilmeisesti odottaen saavansa kuunnella aamutv:n uutiset, mutta tajuten kuitenkin hyvin pian kellonajan. No, kaipa keskipäivälläkin jotkin uutiset tulivat. Edes uutiskanavalta? Sellaiselta vastaus löytyikin, ja Cooper pääsi sivistämään itseään maailman tapahtumista samalla, kun hörppi aamukahviaan ja kävi välissä päivän ensimmäisellä tupakallakin parvekkeellaan. Kovin paljoa Cooper ei ”aamutoimiinsa” aikaa uhrannut, vaan puoli kahden aikaan hän oli jo noussut kotinsa lähellä maanalaisen kyytiin ja hurauttanut työpaikalleen, brooklyniläiseen Met Foodmarketiin. Työvuorossa hänen kanssaan olisivat keski-iän ylittänyt Betty (ihan mukava täti-ihminen, tosin tykkäsi juoksuttaa nuorempiaan ympäri työpaikkaa) sekä pari vuotta nuorempi Kelsey (sievät kasvot, pienikokoinen tyttö). Kelsey oli kassalla, kun Cooper kävi ostamassa itselleen yhdistettyä aamupala-lounasta eli kolmioleipää ja puolen litran virvoitusjuoman. Juuri nyt ei maistunut mikään parempikaan vaihtoehto, joten niine hyvineen Cooper hävisi pian henkilökunnan tiloihin syömään ennen vuoronsa alkua.
Toisaalla Elliot talsi kohti lähintä Met Foodmarketia. Tai siis, ei edes mitenkään erityisen toisaalla, vaan ihan lähellä sitä aiemmin mainittua mokomaa. Hän oli saanut pari tuntia sitten pikkusiskoltaan viestin, ja he olivatkin käyneet vähän viestien vaihtoa Frejan kanssa. Lopulta kaksikko oli päätynyt siihen, että he treffaisivat kaupalla, Elliot hoitaisi ostoksensa ja sitten he painelisivat hänen luokseen vaihtamaan kuulumisia. Tuskinpa niitä oli kyllä kauheasti kertynyt, tai eihän Elliot Frejasta tiennyt, mutta ei hänelle itselleen mitään kummoista ollut tapahtunut. Koulussa alettiin jo valmistautumaan lukuvuoden loppuun, vaikka oli siihenkin aikaa vielä muutamia viikkoja, kun vasta toukokuun puoltaväliä elettiin. ”Okay. I haven’t been anywhere and neither have you… I guess. We saw each other last week”, Elliot nauroi huvittuneena vastatessaan sisarensa lämpimään halaukseen, ”or maybe ten days. But anyway. The work and the kids were just fine. How about you?” Nyt he astelivat jo sisälle kauppaan sen liukuovista. Vähän matkan päässä Cooperin katse nousi tulijoihin automaattisesti, mutta sen enempää hän ei ehtinyt suoda tervehdystä näille, sillä kassalla oli jonoa, joten meneillään olevan asiakkaiden ostoksia oli vedettävä lisää kassan läpi.
Elliot nappasi myymälän sisäänkäynnin luota ostoskorin ja asteli sitten Frejan perässä sisälle heiluriovista. Hän kaivoi puhelimen taskustaan, sillä oli naputellut siihen aamulla joitakin tärppejä kauppareissua varten. Ei siis kunnollista kauppalistaa, mutta jotain välttämättömyyksiä. Kuten täysi kahvipaketti. Ehkä oleellisin ostos koko reissulla, oikeasti. ”What would you like to eat? I was thinking to make some food”, Elliot mietti ääneen, mutta vilkaistessaan siskoaan tulikin toisiin aatoksiin, ”or maybe you can help me to cook.” Elliot ei tosiaan ollut mikään mestarikokki, vaikka hän sinänsä ihan kelvollisesti kykenikin ruoanlaittoon. Paremminkin kyllä olisi voinut mennä, ja toisinaan katastrofi oli osuva sanavalinta, ainakin lievä sellainen.
|
|
|
Jul 25, 2016 20:01:53 GMT 2
Post by Deleted on Jul 25, 2016 20:01:53 GMT 2
Elliot huomautti, ettei siitä heidän edellisestä tapaamisestaan niin pitkä aika ollut. Se sai Frejan kohauttamaan olkapäitään huolettomasti. ”Ten days is way too long, you know. Completely unacceptable! I mean I almost forgot what you look like and all. Has your hair always been this long?” Freja vitsailikin siitä halauksesta irroittautuessaan, tarkastellen veljensä tukanpituutta vielä erityisen huolellisesti. Eihän ne hiukset nyt oikeasti olleet yhtään sen pidemmät kuin normaalistikaan. ”I’ve been good. Busy as a bee, big things happening in the blog ”, Freja sitten vastasi heidän kävellessään sisään kauppaan. Amerikkalaiseen kulttuuriin tyypillinen viileä ilmastointi olikin Frejan mielestä tervetullut sillä hetkellä, sillä toukokuisessa New Yorkissa ilman lämpötila rupesi jo nousemaan varsin tukaliin lukemiin.
Freja olisi toki kertonut tarkemminkin kuulumisistaan, mutta se ajatus katkesi, kun Freja siirsi katseensa Elliotista eteen ja näki siellä kassan takana miehen. Heidän katseensa kohtasivat hetkeksi, ennen kuin se mies kiireisenä jatkoi tuotteiden vetämistä kassan läpi. Freja huokaisi syvään, haaveilevaan sävyyn itsekseen – voi venäjä, mikä namupala! Siinä katseessa oli ollut jotain maagista, ihan kuin se olisi ollut kohtaloa. Sen seurauksena Frejan vatsanpohjassa leijailivat perhoset ja poskia kuumotti, kun hänen suupielensä vetäytyivät typerään hymyyn. Freja oli aivan myyty, kuten hänen tapoihinsa kuului. Sen miehen aavistuksen epäsiisti look, joka johtui siitä resuisesta parrantyngästä ja sotkuisesta tukasta, oli jotain ihan uskomattoman seksikästä, vaikka Freja ei olisi kuuna päivänä uskonut sen olevan hänen tyyppiään. Mutta niin vain blondi huomasi olevansa aivan heikkona siihen tuntemattomaan komistukseen.
Elliotin ääni vaati viimein Frejan huomion, ja nuori nainen joutui lipumaan pilvilinnoistaan takaisin maan pinnalle. ”Huh?” oli se ensimmäinen, välitön reaktio Frejan suusta, kun tämän onnettomat aivosolut yrittivät saada selkoa kuulemastaan kaiken sen haaveilun jälkeen. Ihan pienen hetken kuluttua se viesti lopulta meni perille, ja sai Frejan nyökyttelemään lapsenomaisella innokkuudella. ”Oh, yeah, totally! There’s this recipe that I have been dying to try out, it’s some sort of chicken fajita salad, and today is the perfect occasion for that. You get to be my guinea pig!” Freja sanoi ja naurahti heleästi. Freja rakasti ruoanlaittoa, jonka vuoksi häntä ei kyllä haitannut yhtään, että isoveljensä halusi törkeästi hyväksikäyttää hänen ruoanlaittotaitojaan. Siispä Freja kaivoi laukustaan puhelimensa ja kaivoi selaimen suosikeista sen mainitsemansa reseptin. ”Okay, so we’re going to need some chicken and veggies and stuff. I’m just going to assume that you don’t have anything edible in your fridge, right?”, Freja höpötti, kun he saapuivat vihannesosastolle. Sinne ostoskoriin rupesikin sitten päätymään jos jonkin sortin raaka-ainetta, lähinnä paprikaa, avokadoja ja salaattia.
|
|
member rank Porvaristo
Discord name
|
Jul 27, 2016 12:30:03 GMT 2
Post by jenni on Jul 27, 2016 12:30:03 GMT 2
Pari kertaa Cooper katsahti juuri tulleen kaksikon perään, ihan automaattisesti vain nähdäkseen, olivatko nämä ihan tavallisia pulliaisia, jotka olivat tulleet ostamaan maitoa ja leipää, ehkä olutta ja makeisiakin. Koska kumpikaan kaksikosta ei näyttänyt mitenkään epäilyttävältä, Cooper jatkoi asiakkaiden ostosten latomista kassan läpi entiseen malliin.
Siellä kaupan puolella Elliot puolestaan oli saanut huhuilla Frejan takaisin tähän maailmaan, sillä sisko näytti vajonneen johonkin haaveisiinsa. ”Wake up, sis, mies olikin täräyttänyt siskolleen huvittuneena, kunnes tämä oli sitten alkanut selittämään jostakin kana-fajita-salaatista, jota heidän olisi ihan pakko kokeilla. ”Are you saying that I’m fat?” Elliot mutisi, kun Freja jo alkoi keräillä ostoskoriin tarvittavia ainesosia. Itse Elliot lähinnä seurasi perästä ja roikotti ostoskoria toisessa kädessään. ”I can see the light”, oli mies kommentoinut, kun sisko oli pohtinut, ettei jääkaapissa varmaankaan ollut mitään kyseisen ruoan kannalta oleellista. Vasta hedelmä- ja vihannesosaston jälkeen, Elliotkin poimi enemmän elintarvikkeita koriin, siis lähinnä sellaisia jokapäiväisiä juttuja, joita itse käytti ja jotka eivät niinkään liittyneet Frejaan tai tämän hoksaamaan salaattiin.
Jono Cooperin kassalla tyhjeni aika vauhdilla ja hän sai hetken verran jopa odotella seuraavaa asiakasta, mikä oli siihen aikaan melko harvinaista. Vasta kun se äsken kauppaan saapunut kaksikko lipui kassalle, sai Cooperkin taas ryhtyä hommiin. Hän tervehti ystävällisesti kumpaakin, lähinnä ehkä sitä tummahiuksista miestä, sillä tätä nuoremmalta näyttävä nainen (vaiko tyttö?) ei näyttänyt maksumieheltä siitä kaksikosta. Blondi siirtyi pakkaamaankin ostoksia, mikä vain vahvisti Cooperin päätelmiä. Hän ei ollut ihan varma, mutta saattoi suorastaan tuntea tytön katseen, vaikka itse katsoikin lähinnä kassan läpi vetämiään ostoksia, kunnes lopulta nosti katseensa maksupäätteen eteen jääneeseen mieheen ja kertoi tälle loppusumman.
Lopuksi Cooper jäi taas kassan taakse istuskelemaan ja katseli aikansa kuluksi kaksikon pakkaamista ennen kuin huikkasi näille kiitokset ja heipat takaisin, kunnes nämä painelivat ostoksineen ulos. Vasta sitten hän tajusi sen mustan möykyn, joka yksinäisenä kökötti kassahihnan päässä. Ei saatana, taas yksi urpo asiakas, joka oli laskenut lompakkonsa kassan päätyyn ja unohtanut sen siihen. Koska ruuhkaa ei pahemmin ollut ja Cooper näki yhä kaksikon kaupan ikkunasta, ponkaisi hän pystyyn ja kiersi kassanpäädyn kautta kaupan ulko-ovien kautta ulos. Hän sai parin juoksuaskeleen avulla saavutettua kaksikon. ”Hey! Is this yours? Or yours?” Cooper kysyi, toistaen kysymyksen varmuudeksi myös sille blondille – joka muuten lähempää nähtynä paljastui varsin sieväksi tapaukseksi.
|
|
|
Aug 21, 2016 20:05:00 GMT 2
Post by Deleted on Aug 21, 2016 20:05:00 GMT 2
Freja oli niin innoissaan touhunnut siitä salaatista, että tältä meinasi mennä ohi Elliotin kysymys omasta painostaan. Se laukaisu sai kuitenkin Frejan hetkeksi hätääntymään. ”What? Of course not! I didn’t mean it like that, I mean, you look perfectly fine…” tämä korjasi sanojaan järkyttyneesti. Olisi voinut luulla, että ne kaikki vuodet kahden isoveljen kanssa eläessä olisivat opettaneet nuoren naisen suodattamaan sanoja toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta kiltti ja viaton Freja ei vieläkään oikein ymmärtänyt sellaisen päälle. Tai siis ymmärsi, mutta siinä meni hetki. Ja nähtyään sitten Elliotin ilmeen, Freja naurahtikin nolostuneesti. ”Oh, right. You were kidding. Haha, stupid me, sorry”, Freja yritti pelastaa sitä tilannetta, poskien kevyesti punottaessa.
Freja oli höpissyt siitä reseptistä ääneen Elliotille ja tehnyt oletuksen jääkaapin sisällöstä. I can see the light oli vastaus, joka sai Frejan pyöräyttämään silmiään. ”Last time I checked, light wasn’t edible”, Freja huomautti näsäviisaasti ja virnisteli sitten typerästi omalle vitsilleen. Koska olihan se ollut harvinaisen nokkela huomautus blondin suusta! He etenivät rauhakseltaan hedelmä- ja vihannesosaston läpi, jonka aikana Freja oli täytellyt ostoskoria erilaisilla kasviksilla. Sen jälkeen Elliot rupesi nostelemaan koriin niitä omia jokapäiväisiä tuotteitaan muilta osastoilta. Lopulta he olivat saaneet kerättyä kaikki tarvittavat tarvikkeet ja edenneet kassoille asti. Kassajonoissa oli melko rauhallista, Freja huomasi, mikä oli aika yllättävää kello neljän aikoihin. Se ei kuitenkaan Frejaa tietenkään haitannut, eikä varsinkaan se, että sen aiemmin kassoilta bongatun nuoren miehen kassa oli sillä hetkellä toimettomana. ”Should we take this one?” Freja sanoi, yrittäen kuulostaa huolettomalta mutta epäonnistuen siinä täydellisesti. Siispä Freja vain marssi sille kassalle, Elliotin vastausta sen kummemmin odottamatta.
Perhoset lentelivät Frejan vatsassa ihan mahdottomasti, kun hän auttoi Elliotia nostamaan tarvikkeita kassahihnalle. Frejasta tuntui siltä, kuin sen miehen katse olisi porautunut hänen takaraivonsa läpi. Tai sitten se oli vain Elliot, joka varmaankin ihmetteli, mikä ihme Frejaan oli oikein iskenyt. Freja huikkasi sitten moikat kassapojalle – ääni tuli ehkä aavistuksen verran korkeammalta kuin sen olisi tarvinnut – ja pyyhälsi kassan ohi lastaamaan tavaraa pusseihin. Siis sellaisiin kestokasseihin, Freja kun ei tietenkään suostunut käyttämään mitään kaupan kertakäyttöisiä pusseja ja oli aina paasaamassa asiasta Elliotillekin. Sieltä kassan toisesta päästä saattoikin kyyläillä enemmän tai vähemmän hienovaraisesti kassapojan ulkomuotoa. Olipa se ihan kohtuutimmissä kunnossakin!
Elliot hoiti maksun ja laskettuaan lompakon kassapöydälle auttoi Frejaa pakkaamaan loput ostokset. Freja otti kuuliaisesti osan heidän kantamuksistaan, kiitti sitä kassapoikaa hymyillen ennen kuin seurasi Elliotia ulos kaupasta. ”Oh my god, did you see how cute that guy was?” blondi huokaisi Elliotille typerä virne kasvoillaan, kun he olivat päässeet ulos. Hädin tuskin hän oli kerennyt laskemaan aurinkolaseja silmilleen ja saamaan niitä sanoja ulos, kun Freja kuuli jonkun huhuilevan heidän peräänsä. Ja sieltähän se heitä palvellut mies jo tulikin, saaden Frejan punastumaan. Voi että, toivottavasti se ei ollut kuullut Frejan hehkuttelua! Elliotin lompakko oli jäänyt kassalle ja kassapoika kyseli sen omistajan perään myös Frejalta. Heidän katseensa kohtasivat ja voi juku, sieltä ne perhoset taas tulivat sen punastuksen kera. Elliot otti sen lompakon kiitellen itselleen. ”Thanks, Cooper”, Frejakin sanoi, tiirailtuaan ensin sen nimen rinnuksissa olevasta nimikyltistä, ”Elliot here would probably lose his head as well, if it wasn’t attached to his neck.” Hitto, se oli hyvä letkautus. Freja naurahtikin heleästi ääneen sen vuoksi.
|
|
member rank Porvaristo
Discord name
|
Aug 27, 2016 16:39:48 GMT 2
Post by jenni on Aug 27, 2016 16:39:48 GMT 2
He eivät olleet suunnilleen edes päässeet kaupasta ulos, kun Freja oli alkanut höpistä siitä kassalla istuneesta miekkosesta. Tai siis, Elliotilta vei kyllä hetken aikaa tajuta, että ensinnäkin kassalla oli ollut joku kundi ja toisekseen sisko puhui juuri tästä nimenomaisesta jäpikästä. Yleensä Elliot nimittäin vain tervehti puoliksi hajamielisenä kaupan kassaa, maksoi, kiitti ja häipyi tiehensä. Jos kassalla nyt sattui joku mukavannäköinen nainen olemaan, niin ehkä siinä tapauksessa Elliotkin saattoi kiinnittää tähän huomiota, mutta nyt hän ei saanut kyllä mieleensä ollenkaan sitä, miltä kyseinen kassapoju oli näyttänyt.
”Freja, please. I’m your brother. Not any of those girlfriends of yours”, Elliot joutui huomauttamaan siskolleen, mutta sitten heidän luokseen oli jo saapunut joku. Tai, se kassamieshän tämä oli. Kyllä Elliotkin nyt tajusi, kun näki tämän uudestaan. Kassajätkä piteli käsissään jotakin, joka sittemmin paljastui Elliotin lompakoksi. ”Shit!” kyseinen mies sitten parahtikin ja ojensi kätensä, johon Cooper laskikin käsissään pitelemänsä lompakon. ”Thanks! Huh, there’s always the first time for everything…” Elliot naurahti pienesti ja teki ihan huomaamattaan pikatsekkauksen lompakkoonsa ennen kuin sulloi sen taskuunsa. Cooper ei voinut olla rypistämättä hieman otsaansa, kun toinen mies selvästi taisi epäillä hänen kähveltäneen lompakosta jotakin. Jessus, missäköhän välissä hän muka senkin olisi ehtinyt tekemään? Asiakaskaksikko kun oli poistunut ehkä kaksi minuuttia sitten kaupasta. Sen enempää Cooper ei kuitenkaan ehtinyt miettimään asiaa, sillä se söpö tyttö oli maininnut hänen nimensä.
”It’s okay. Believe me, he’s not the only one”, Cooper vakuutti Frejalle ja virnistikin hieman. Hän vilkaisi kaupan suuntaan. ”Well, have a nice day and… Yeah”, hän jatkoi ja nyökkäsi kohteliaasti päätään niin tytölle kuin lompakonsa takaisin saaneelle jätkällekin. Sitten Cooper paineli niine hyvineen takaisin kassan taakse, joskin sen äskeisen blondin kasvot kummittelivat yhä hänen mielessään. Ulkona kadulla Elliot puolestaan syynäsi aika tarkkaan pikkusiskoaan, kunnes hörähti nauramaan. ”Run Freja run. Go and give him your number. Or do you think I’m that blind? Anyone could have seen how you drooled over that guy”, Elliot härnäsi siskoaan ja vilkaisi kaupan ikkunoista sisään. Siellä se äskeinen tyyppi veteli uusien asiakkaiden ostoksia kassan läpi.
Lopulta he lähtivät kuitenkin talsimaan kohti Elliotin matalaa majaa. Freja oli kyllä myöntänyt kassamiehen olevan hyvännäköinen, mistä Elliot saikin jutunjuurta härnätä siskoaan. ”Or he can be married and father of three”, hän ehdotti kysyvästi, joskin sai aika napakan vastauksen takaisin. ”Not seemed like that? Since when have you known analyze people based on their name badge?” Elliot kiusasi ja vaihtoi kantamaansa ostoskassia kädestä toiseen.
|
|