Well, that's not what I expected to happen

Skedeilymahikset New Yorkissa olivat ehkä paremmat kuin missään ja lisäksi skene oli täällä tosi paljon enemmän pinnalla kuin monessa muussa paikassa. Tai siltä Shaunista ainakin tuntui kun hän sinä kesäkuisena alkuiltana, koko iltapäivän eräässä Manhattanilaisessa skedeparkissa hengailtuaan, rullaili katuja pitkin aurinkolasit silmillään. Skeittaaminen oli tuonut Shaunin elämään paljon uusia kavereita, sillä se tosiaan yhdisti jengiä aina teinistä kolmekymppisiin, ja myös New Yorkista oli nopeasti löytynyt samanhenkistä porukkaa kun oli vaan etsinyt lähimmän rullailumestan. Kesäkuinen sää oli todella lämmin, vaikka kauempana seilaavat tummat pilvet enteilivätkin sadetta.

Shaun pyyhkäisi takaraivolle nutturalle rennosti laitettuja hiuksiaan ja puikkelehti laudallaan ihmisten keskellä jalkakäytävällä. Muutamat vastaantulijat katsoivat ärtyneesti, mutta Shaun tyytyi vaan virnistämään noille - hänellä oli aivan helvetin hyvä fiilis juuri nyt. Matkaa Bronxiin täältä oli melkoisen paljon, mutta eipä Shaunilla mikään kiire ollut ja maanalaisetkin jylistivät menemään pitkin yötä. Isomman kadun päähän päästyään mies kääntyi pienemmälle kujalle ja jatkoi matkaansa sitä pitkin. Vaikka New Yorkissa oli tullut asuttua ihmeellisenkin kauan, nimittäin kolmisen vuotta, niin suuresta kaupungita löytyi aina uusia kulmauksia ja kujia, joilla ei ollut tullut aiemmin käytyä. Shaun piti New Yorkista, hän oli oppinut pitämään näiden vuosien aikana, vaikka alkuun kaupunki oli tuntunut ihan liian meluisalta ja suurelta. Nykissä oli kuitenkin paljon kaikenlaista ja onneksi muutakin kuin vaan betonilähiöitä ja mainosvalotauluja. Shaun oli oppinut pitämään myös Yhdysvalloista. Vaikka hänen sielunmaisemansa oli edelleenkin selkeästi riippumatto, palmut, akustinen kitara ja ranta jossain päin kaakkois-Aasiaa, niin joka paikassa oli oma viehätyksessä, myös täällä. Ei kai hän muuten olisi jäänyt juuri tänne. Se johtui osittain myös ihmisissä, Shaun oli tavannut Jenkeissä aivan huikeita tyyppejä.

Pitkätukka rullaili jollekin hiljaiselle tielle ja jäi temppuilemaan alemmalle kadulle vievien pitkien rappusten kaiteelle. Shaunilla oli aina ollut vähän sellainen tapa, ettei hän koskaan mennyt mihinkään suorinta reittiä - tenavanakin koulumatkat olivat aina venähtäneet kun oli pitänyt jäädä matkan varrelle tekemään kaikenlaista. Tosin jos oltaisi yhtään osattu lukea tulevaisuutta, niin ehkä mies olisi sitten jättänyt sen kaiteella grindailun ja muun tekemättä, nimittäin jostain syystä kaidetta pitkin slaidailu ei sujunut ihan niinkuin oppikirjoissa. Jos puhuttiin rähmälleen lentämisestä, niin sitä se tosiaan oli. Jostain syystä parhaat päivänsä nähneen laudan trukit pettivät ja Shaun menetti tasapainonsa, niin että rappusiin lennettiin kirjaimellisesti ihan naama edellä. Refleksit eivät ehtineet ihan mukaan ja vaikka käsillä saatiin vähän vastaan, niin hyvin huonostihan siinä kävi. Shaun teki tyylikkäästi kuperkeikan rappusilta alapuolella olevalle asfaltille. Rappuset repivät posken ihon auki, asfaltti kämmenet ja kaiken huipuksi vasen jalka vääntyi kropan alle ihan kummallisesti, niin että nilkka muljahti vähintäänkin kipeästi.

"Fuck!"

Kiroaminen tuli vähintäänkin sydämestä. Äsken hyvinkin hilpeästi hymyilevät kasvot vääntyivät tuskaiseen irvistykseen, auennut käsi vietiin ilkeästi käätyneelle nilkalle ja kirottiin vähän lisää. Kämmenet valuivat verta ja poski oli aina leukaan asti ihan tulessa, eikä haluttu edes arvailla miten mukavasti asvaltti oli repinyt ihoa. Verta ainakin valui vaatteille asti, eikä Shaunilla ollut hajuakaan tuliko veri hänen poskestaan vain nenästään, molempiin ainakin koski. Osittain hajonnut skeittilauta oli lipunut kauemmas ja siinä Shaun istui asvaltilla, piteli kipua huutavaa nilkkaansa ähkien ja irvistellen tuskaisena ja mietti miten hitossa pääsisi ylös kun nilkkaan koski niin paljon. Voi helvetin helvetti.