Almost everyone can make a good first impression..

Nastasiya's outfit (hiukset auki)

Siitä ei ollut edes vuotta, kun hän oli tullut Yhdysvaltoihin. Alun perin Nastasiya tosiaan oli tullut maahan veljensä vanavedessä ja asettunut majailemaan siskonsa Dariyan perheen luo joksikin aikaa. Valitettavasti lukio Ukrainassa oli yhä kesken, joten Nastasiyan oli ollut pakko palata kesken kevään takaisin kotiin suorittamaan viimeisetkin kurssit ja loppukokeet hyväksytysti. Elämä Ukrainassa ei vain tuntunut kovin houkuttelevalta – niin maan yleinen tilanne kuin Nastasiyan omakin elämä olivat ihan yhtä lailla syyllisiä siihen tunteeseen. Dariya lupasi tarjota hänelle vielä kesänkin ajaksi majapaikan, mutta äiti ja isä olivat vastahakoisia päästämään tytärtään takaisin. Heidän mielestään Nastasiyan olisi pitänyt hakea keväällä yliopistoon, valmistautua pääsykokeisiin ja sitten valmistautua opintojen alkuun. Sitähän sinä olet jo kauan halunnut[/i], äitikin aina sanoi, kun viittasi Nastasiyan pitkäaikaisiin yliopistohaaveisiin. Niin, niinhän Nastasiya olikin halunnut, ja tavallaan halusi vieläkin. Mutta yliopiston aika ei vain tuntunut olevan vielä. Hän halusi nähdä maailmaa. Isän mielestä vain siksi, että muutkin sisarukset olivat maailmalla nyt eikä Nastasiya halunnut tuntea itseään ulkopuoliseksi. Vaikka sitten niin, tyttö ajatteli mielessään.

Lopulta hän oli kuin olikin pakannut koulun loppumisen jälkeen tavaransa ja lentänyt takaisin New Yorkiin, ja toden totta, Nastasiya nautti aivan suunnattomasti niin sanotusta lomasta uudessa kaupungissa. Häntä ei edes haitannut se, että hän enimmäkseen kierteli kaupunkia yksin. Kaikki tuntui vain niin hienolta. Suurelta ja upealta. Muutamia kertoja hän kuitenkin sai luvan lähteä Dariyan ja tämän miehen Nicholaksen vanhimman tyttären, seitsenvuotiaan Lilian, kanssa liikkeelle – puistoon ja muuallekin – ja silloin heillä olikin hauskaa keskenään. Lilia oli fiksu ja kiltti lapsi, jonka kanssa Nastasiya tuli hyvin toimeen. Tuli hän muidenkin Dariyan ja Nickyn lasten kanssa, mutta kaksi nuorimmaista olivat vielä aika pieniä ja Lilian kaksoisveli Alec turhan villi; Dariya ja Nicky eivät tohtineet laskea sekä Liliaa että Alecia Nastasiyan vastuulle. Alec olikin toisinaan jopa vähän pelottavan vilkas tapaus. Kotona Nastasiyaa ei arveluttanut pitää poikaa silmällä, mutta ei hän olisi ulos uskaltanut tämän kanssa lähteä ainakaan niin, että mukana olisi ollut muitakin sisarenlapsia.

Joskus keskikesällä Nastasiya oli sitten alkanut punnitsemaan vaihtoehtojaan. Hänen vapaa oleskelunsa maassa ei kestäisi loputtomiin, ellei hänellä olisi jokin syy Yhdysvalloissa olemiseen. Kouluun hakeminen ei kuulostanut houkuttelevalta a) kustannuksien ja b) huonon kielitaidon vuoksi. Jotenkuten Nastasiya onnistui kommunikoimaan arkielämässä – itse asiassa kielitaito tuntui kohenevan päivä päivältä – mutta ei hän uskaltaisi millään lähteä opiskelemaan englanniksi. Kotimaassa se ehkä olisi voinut onnistuakin, kun systeemi muuten olisi ukrainalainen, mutta koulutus vieraassa maassa epäilytti häntä. Sitten eräänä päivänä ollessaan Lilian kanssa läheisessä leikkipuistossa, Nastasiya sen keksi. Hän etsisi itselleen au pair -perheen! Kuinka vaikeaa se sellainen voisi olla… Jos hän löytäisi perheen, jossa olisi vaikka kaksosten ikäluokkaa oleva lapsi tai ehkä kaksikin, niin aivan varmasti hän selviäisi. Dariya oli kertonut kuulleensa Lilian kehuneen häntä ja hänen kanssaan ajan viettämistä. Niinpä Nastasiya aloittikin ahkeran selailun au pair -sivustoilla. Vaikka Kyrylo ja Dariya yrittivätkin puhua New Yorkin puolesta, huipentui Nastasiyan hakuprosessi kuitenkin loppujen lopuksi siihen, että syyskuun alussa hän aloittaisi työt Westin perheessä aina Floridan Miamissa asti.

Tai no, oikeasti Nastasiya muutti perheeseen jo elokuun puolella, nimittäin maanantaina 28. elokuuta. Kuumankosteana iltapäivänä, jännittyneenä ja lähtöä edeltävän yön huonosti nukkuneena Nastasiya saapui uuteen kotikaupunkiinsa, ja heti lentokentällä häntä vastassa olivat perheen nelikymppiset vanhemmat Scott ja Amy sekä Nastasiyan varsinainen hoitolapsi, viisivuotias Mia. Westin perheeseen kuului lisäksi kotona asuva, hieman alta parikymppinen Samuel, tai kuten häntä todellakin piti kutsua, Sam. Vanhemmat toimivat maineikkaan The West Side Spa -kylpylän johdossa, matkustelivat paljon (itse asiassa Amy oli ollut aiemmin kesällä sattumoisin New Yorkissa käymässä ja silloin he olivat myös tavanneet pienimuotoisen työhaastattelun merkeissä Nastasiyan kanssa). Perhe haki isosiskomaista seuraa Mialle varsinkin, kun Samista ei ollut pikkusiskolleen kunnolliseksi hoitajaksi, vaan lähinnä vain härnääväksi isoveljeksi. Westit asuivat isossa talossa lähellä rantaa, pihalta löytyi upea uima-allas ja sisätilatkin olivat varsin prameat. Toisaalta aika vähällä pääsi, jos halusi yllättää Nastasiya Avramenkon.

Ensimmäinen viikko oli mennyt varsin sutjakkaasti uuteen arkeen totutellessa. Onneksi Mian kanssa kemiat tuntuivat kohtaavan hyvin, vaikka vanhemmat olivatkin hieman etäisen oloisia. Töiden vuoksi kiirettä kuitenkin piisasi kuulemma, mutta Amyn sanojen mukaan Nastasiya oli tullut aika kiireiseen aikaan heille. Ei se siis tietenkään tytön vika ollut, mutta Amy pyysi tältä ymmärtäväisyyttä. Scottista Nastasiya ei ollut ottanut vielä oikein selkoa, vaikka ihan ystävälliseltä perheen isä vaikutti. Samuel… Tai siis Sam vaikutti aika menevältä, mutta ihan kivalta. Vanhempien kiireiden vuoksi jo heti ensimmäisenä viikonloppuna Nastasiya saikin jäädä kolmisin Mian ja Samin kanssa kotiin. Lauantaiaamuna Nastasiya olikin sitten laittanut itselleen ja Mialle aamiaista – Samista hänellä ei ollut tietoa. Poika oli edellisenä iltana lähtenyt juhlimaan eikä Nastasiya tiennyt, oliko toinen edes tullut kotiin. Mia oli aamiaisen jälkeen mennyt huoneeseensa leikkimään siksi ajaksi, kun Nastasiya siivosi aamiaistarvikkeet pois ja siivoili muutenkin keittiötä. Hän oli vähällä säikähtää, kun yhtäkkiä joku tuntematon poika rynnisti keittiöön ja alkoi ilmeisesti häntä huomaamatta tonkia keittiön kaappeja. Nastasiya ei edes saanut sanaa suustaan, piteli vain tiskirättiä kädessään, kunnes poika viimein tajusi hänen läsnäolonsa.

Ahaa, kyseessä oli siis Samin kaveri. No, niin tietenkin. Nastasiya kuunteli vain hiljaa Lukeksi paljastuneen pojan selityksiä, vaikka hänellä olikin työn ja tuskan takana ymmärtää kaiken, mitä toinen suustaan suolsi. Niin nopeasti ja paljon tämä kuitenkin höpötti. ”Nastasiya””, tyttö korjasi ensitöikseen, kun Luke oli vähän jotenkin hassusti ääntänyt hänen nimensä. Olihan Nastasiya kyllä sen arvannutkin, että paikallisilla tulisi olemaan vaikeuksia ääntää hänen nimensä oikein. Mia kutsui häntä välillä Tashaksi. Kai se tuli jotenkin Natashasta, joka oli ehkä lähimpänä Nastasiyaa. ”Um, yes… It’s very beautiful here”, Nastasiya sai sanottua, tuntien itsensä hieman ääliöksi mongertaessaan sitä englantiaan selvällä itäeurooppalaisaksentilla. Sitten poika oli jo kysymässä, hetkinen… Niin, aspiriinista. Krapula, totta kai. Nastasiya osasi kyllä laskea yhteen asioita, joten hän päätteli, että Samkin olisi huoneessaan nukkumassa huonoa oloa pois. ”No. It’s here. I can show you”, tyttö jatkoi hetken sanoja mietittyään ja käveli sitten yhdelle kaapille, josta otti esille särkylääkepakkauksen. Lopulta hän ojensi sen Lukelle ja katsoi tätä pikaisesti. ”Sam is… Is he in his room?” Nastasiya kysyi hieman varovaisesti ja yritti sitten keskittyä työtasojen pyyhkimiseen sillä tiskirätillä.

Kuulemma oli. Amy oli nakittanut Nastasiyalle edellispäivänä kauppareissun, joskin Samin piti lähteä kuskiksi, sillä Nastasiya ei kuulemma saisi vielä ajaa autoa. Tai, lain mukaan saisi, mutta Amy ja Scott halusivat ajeluttaa häntä ensin itse ennen kuin päästäisivät Mian hänen kyytiinsä. ”You were at the club last night?” tyttö uskaltautui kysymään – oli oikeastaan muotoillut sanoja päässään sen ajan, kun Luke oli jotain jäänyt siihen höpöttämään otettuaan ensin sen särkylääkkeen. ”We need to go to the shop today. I need Sam… to drive”, Nastasiya kertoi ja siinä samassa Mia jo saapuikin heidän luokseen keittiöön. Tyttö oli selvästi jo sanomassa jotakin Nastasiyalle, kun huomasikin Luken. ”Do you have a headache again? Everytime you are here you have a headache, Luke!” tyttö totesi topakasti ja nosti kädet lanteilleen hieman pikkuvanhasti. Nastasiya kuljetti katsettaan Miasta Lukeen, osaksi hämmentyneenä, mutta hieman myös huvittuneena. Hän oli jo ehtinyt oppimaan, että Mia osasi olla välillä aika tomera.

Luke alkoi siinä hokemaan hänen nimeään useammankin kerran. Nastasiya ei ollut varma, olisiko hän ollut huvittunut vai kiusaantunut moisesta huomiosta. Ehkä vähän kumpaakin. Toinen vaikutti ihan suloiselta, joten Nastasiya päätti suoda sentään edes pienen hymyn tämän yrityksille. ”It’s okay. You can call me whatever you want. Like Mia”, Nastasiya lopulta päätti ihan sanoakin, sillä Miakin tosiaan keksi välillä vaikka mitä lempinimiä hänelle, vaikka se Tasha oli aika vakiintunut jo nyt. Tosin sitten Nastasiya jo vähän katui sanojaan. Luke tuntui puhuvan ihan koko ajan ja ihan mitä vain, joten tiedä vielä minkä nimen toinen saisi päähänsä. Ei Nastasiya nyt niin vaikea ollut. Kai. ”Scott call me Ana… Sometimes. You know… Anastasia or something like that”, hän päätti vielä pohtia ääneen samalla, kun Luke veti sen särkylääkkeen naamariin.

Samista ei kuulemma olisi kuskiksi. Lukea se selvästi huvitti, mutta Nastasiyaa ei edes hymyilyttänyt. Amy ja Scott tulisivat huomenna kotiin, joten mitä he sanoisivat, jos kaapit ammottaisivat tyhjyyttään, kun Nastasiya ei olisi päässyt ruokaostoksille krapulaisen Samin takia? Toki Sam oli aikuinen (ainakin periaatteessa), mutta eihän Nastasiya nyt voinut toista alkaa sättimäänkään. Ensinnäkin hän oli asunut Westeillä vasta niin vähän aikaa ja toisekseen hänen työrepertuaariinsa kuului vain Mian kaitseminen. Kun Mia sitten oli pelmahtanut paikalle, Nastasiya jäi kuuntelemaan tämän ja Luken välistä keskustelua. Luke puhui paljon nätimmin Mialle kuin Sam. Okei, eipä Lukella nyt ollutkaan mitään veljellisiä oikeuksia pompotella viisivuotiasta miten sattuu, mutta useimmiten Sam tuntui vain ärisevän Mian pois jaloistaan. Se tuntui vähän ikävältä, mutta kuka Nastasiya oli Samia kovistelemaan asiasta. Kyllä Sam nyt välillä Mian kanssa jotain leikittelikin, mutta välillä poika tuntui vain töksähtelevän pikkusiskolleen. Mutta no, kyllähän Nastasiyakin oli saanut paljon lokaa niskaansa isommilta sisaruksiltaan. Ei ollut helppoa olla perheensä iltatähti.

Ihan kuin Luke olisikin sitten lukenut hänen ajatuksensa, sillä seuraavaksi poika oli utelemassa siitä, miten Nastasiya oli otettu vastaan. ”Yes. I like to be here”, Nastasiya aloitti ja näpersi hieman vaaleita hiuksiaan, kunnes nousi istumaan pöytäsaarekkeen ympärillä olevista baarituoleista yhdelle. Ylemmästä kerroksesta kuului joitain ääniä eli ilmeisesti Mia oli hakkaamassa isoveljeään tyynyllä saadakseen tämän hereille tai jotain siihen suuntaan. Nastasiyaa ärsytti, kun hän ei kyennyt muodostamaan kunnollisia lauseita sillä hetkellä syystä tai toisesta. Ja kun Lukekin puhui niin paljon, että Nastasiyalla meni oikeasti puolet ajasta siihen, että hän tulkkasi itselleen tämän puheet. Luke pitäisi häntä varmasti ihan idioottina. Olisi pysynyt siellä Ukrainassa ja sitä rataa. Ihan varmasti piti. ”Sam is okay, too” tyttö sai vielä sanottua, jopa pienen hymyn kera, kun Lukekin oli vähän siihen sävyyn kommenttinsa heittänyt. Onneksi sitten portaista alkoi kuulua meteliä ja pian niin Sam kuin Miakin ilmestyivät heidän luokseen keittiöön. Taas Nastasiya pääsi todistamaan Samin kauniita sanoja siskolleen. Onneksi Luke oli sentään vähän kovistelemassa kaveriaan. Muutaman sekunnin ajan niin Nastasiya kuin Miakin saivat seurata Luken ja Samin välistä sananvaihtoa. Nastasiya ei ehtinytkään vastaamaan Luken kysymykseen mitään, sillä hänellä oli itsellään jo uusi kysymys mielessään.

”Do you have know each other a long time?” tyttö kysyikin ja sai ensimmäisenä vastauksen Mialta, joka ilmoitti Luken norkoilevan aina heidän luonaan. Nastasiya naurahti pienesti ja laski kätensä kevyesti Mian olkapäälle, sillä tyttö oli tullut seisomaan siihen hänen istuttamansa jakkaran viereen. Mia tuntui todella fiksulta ja kiltiltä lapselta, ja Nastasiya oli jo nyt huomannut saavuttaneensa jonkinmoisen yhteyden tämän kanssa. Heillä klikkasi mukavasti eikä Mia ollut ainakaan vielä saanut mitään viisivuotiaan raivokohtausta. Siinä samassa Sam kuitenkin alkoi jo valittaa kauppareissun välttämättömyyttä. ”Your mom asked me to go to the shop. So I really need to get there”, Nastasiya puolustautui ja silitti kevyesti Mian hiuksia, eikä tyttö tuntunut poiskaan lähtevän. ”I can’t say them that you had too bad hang… headache to drive”, Nastasiya jatkoi ja oikein tunsi Luken huvittuneen katseen itsessään, kun korjasi krapulan pelkäksi päänsäryksi Mian vuoksi. Luultavasti Miakin jollain tasolla tiesi ja tajusi, että isoveli oli ollut kaverin kanssa juhlimassa eikä vain flunssaisena potenut pääkipua. Ei tyttö tyhmä ollut, eikä ihan mikään sylilapsikaan enää. Olihan toinen sentään jo kindergartenissakin. Sam kuitenkin vain velttoili siinä keittiössä, mikä kismitti Nastasiyaa, vaikka toisaalta hänellä ihan hyvät hermot olikin. Ehkä he voisivat odottaa muutaman tunnin? Kai kaapeista jotakin löytyisi, vaikka voileipätarvikkeet, jos Mialle tulisi välipalanälkä.

Sitten Mia kyllästyi heidän seuraansa ja ilmoitti menevänsä vielä omaan huoneeseensa. Nastasiya katseli hetken tytön perään, kunnes käänsi katseensa krapulaiseen kundikaksikkoon. Ärsyttäviä lusmuilijoita, totta tosiaan. ”Can you drive?” tyttö yllätti itsensäkin lausuessaan ne sanat Lukelle hetken päästä – kun oli ensin tovin kuunnellut poikien väsynyttä jutustelua, Luke tosin oli ollut enemmänkin äänessä kun nyt muutenkin vaikutti pirteämmältä kuin Sam. Nastasiyaa stressasi. Jos hän ei nyt saisi ensimmäisen viikonlopun ruokaostoksia hoidettua, niin Amy ja Scott pettyisivät ihan taatusti. Varmaan heittäisivät hänet pihalle. Luke ei mitenkään kovin innostuneelta vaikuttanut ajamaan lähtemisestä. Eikä Nastasiya nyt ehkä olisi uskaltanutkaan lähteä kummankaan pojan kyytiin, kun nämä potivat sitä krapulaansa. Tyttö huokaisi pienesti. ”Okay. Uh, If I make you a breakfast, uh, would you go to the shop with me and Mia?” hän kysyi, mutta lisäsi hyvin nopeasti ”please” perään. Se kuului englanninkieleen. Sitä Nastasiya oli hokenut itselleen pitkin viikkoa: muista please, muista please.

Totta kai Nastasiya ymmärsi Luken kannan siinä, ettei kannattanut lähteä väsyneenä ajamaan. Se oli vain ja ainoastaan järkevä ratkaisu olla hyppäämättä ratin taakse. Aamiainen taisi kuitenkin olla se taikasana, sillä Luke suostui kuin suostuikin lähtemään kuskiksi kauppareissulle. Ainoa ehto oli vain, että he lähtisivät saman tien. Nastasiya oli hämmentyä hieman, kunnes tajusi mennä hieman siistimään itseään. Kävi hän Miankin huoneen ovella kysymässä tyttöä mukaan, mutta tyttö ei kuulemma moisen känniääliön kyytiin tulisi. Nastasiya yritti vielä hetken, mutta luovutti sitten – olihan Sam kotona eli ehkä sisarukset sen reilun tunnin ajan pärjäisivät kahdestaan. Luultavasti. Oli Nastasiyalla toki puhelimensa mukana, ja Mia osasi soittaa älypuhelimella, eli kaikki hyvin, kai. Silti Nastasiyaa hieman arvelutti. Mistänän Mia oli edes oppinut sellaisia sanoja kuin känniääliö tai kännikala? No, ehkäpä tämä ei tosiaan ollut Samin ja Luken ensimmäinen kerta radalla.

Nastasiya olisi voinut kuvitella, että hänellä olisi mennyt kauankin, kun hän vähän huolitteli itseään kauppareissua varten. Mutta alakertaan saavuttuaan ja Luken kommentin kuultuaan, hänellä ei ollutkaan tainnut kestää mitenkään tuhottoman kauan. Mitähän äiti ja isäkin aina valittivat hänelle hitaasta valmistautumisesta johonkin lähdettäessä? Isä varsinkin. ”It’s only a shop…” Nastasiya naurahti vaisusti ja pujotti paljaat jalkansa sandaaleihinsa. Tosiasiassa hän oli kyllä pistänyt hieman lisää meikkiä naamaansa, vaikka kauppareissu Miamissa olisikin eri asia kuin kauppareissu kotipuolessa, jossa vastaan voisi tulla vaikka kuka tuttu. He suuntasivat kohti autotallia ja Nastasiyalta meni kirjaimellisesti yli puolet ohi Luken äkillisestä sanojen ryöpystä. Niinpä tyttö tyytyikin naurahtamaan siihen malliin, että Luke tajuaisi hänen ymmärtäneen kyllä jutun jujun. Toivottavasti tajuaisi. Kyllä Nastasiya oli ymmärtänyt Luken pointin, mutta hän oli yhä hieman pöllämystynyt äkillisestä kauppareissusta kahdestaan Samin söpön kaverin kanssa. Söpön… Ei kai Nastasiya juuri sallinut itsensä ajatella niin? Huh. Ja siinä samassa, kun Nastasiya pähkäili hullunkurisia ajatuksiaan, oli Luke jo kävellyt pain autotallin seinää ja esittänyt sitten jo sen kysymyksensäkin. Nastasiyan suusta karkasi nauruntyrskähdys – hänen omiin korviinsa ihan idiootin kuuloinen – ja pieni kuumotus tuntui saman tien poskilla.

”I’m very thankful that you take me there. It’s very nice, thanks”, Nastasiya sanoikin sitten vain, kun he lopulta pääsivät kipuamaan sen Nissanin kyytiin. Nastasiyan ensimmäinen ajatus oli ehkä se, että Westeilläkin oli sellainen auto. Hän muisti, miten isä usein katseli kotona naapurin isännän Qashqaita ja haaveili isommasta autosta oman pienemmän Toyotansa tilalle. Nastasiya oli kuvitellut, että Westit ajelisivat vain joillain BMW:eillä ja vastaavilla. Audeilla ehkä? ”There’s automatic transmission, though?” Nastasiya muisteli isän haaveiluja, kun Luke mietiskeli, mahtaisiko vielä osata ajaakin kyseistä autoa. Hetken Luke näytti vähän hämmästyneeltä sen kommentin perusteella, mutta Nastasiya vain kohautti olkiaan ja veti itselleen turvavyön kiinni. ”My dad knows everything about cars”, hän selvensi, kun Luke sai auton pois tallista. Vilkaistessaan Lukea hän tajusi unohtaneensa lempihattunsa huoneensa pöydälle. Hän oli ollut jo laittamassa sitä päähänsä, kunnes Mia oli kutsunut häntä huoneestaan jonkin asian varjolla ja sitten hän olikin jo rientänyt suoraan alakertaan kulkematta enää huoneensa kautta. Nastasiya vilkaisi itseään peilistä varmistuakseen hiustensa näyttävän olevan ihan okei. Kun Luke kysyi kauppatoiveista, ei Nastasiyalla ollut hajuakaan. Tai siis, eikö Amy puhunut jostain s-kirjaimella alkavasta? ”Uh, I don’t remember… It starts with s, I think… Se- something”, tyttö mietiskeli ja selasi jo puhelintaan ja Amyn lähettämiä WhatsApp-viestejä, mutta ei löytänyt kyseisen kaupan nimeä millään. Sedano’s-nimen Nastasiya oli kyllä kuullut, mutta nyt se ei tullut millään hänelle mieleen.

Onneksi Luke tietenkin muisti ja osasi vielä ajaakin kyseiselle kaupalle. Matka kyllä sujui ainakin Nastasiyan puolelta aika vaitonaisissa tunnelmissa, vähän kiusaantuneissa (siis Nastasiyan puolelta), vaikka tyttö yrittikin vain katsella ohikiitäviä maisemasta ja nauttia niistä. Palmuja ja aurinkoa, upeanvärinen meri. Luke jopa kysäisi uudestaan siitä Nastasiyan mahdollisesti perinteisestä nimestä, kun tämä ei ollut kuulemma aiemmin vielä vastannutkaan. Jotakin Nastasiya sai siihen vastattua, muttei ollut varma, saiko hän myös viestin perille. Ei Luke ainakaan kysynyt enää. Ei varmaan kehdannut. Lopulta he tulivat Sedanos’n parkkipaikalle ja Nastasiya kaivoi kauppalistan laukustaan ennen kuin nousi ulos autosta. Jokseenkin outo tunne valtasi hänet, kun he kävelivät vierekkäin Luken kanssa kohti marketin pääovia. ”I thought that I would have come here with Sam and Mia”, Nastasiya naurahti hieman, kun he ottivat ostoskärryt, kun olivat päässeet sisälle kauppaan. Tai siis Luke otti. Ilmeisesti Luke siis työntelisi kärryjä ja Nastasiya lappaisi tavaraa kyytiin. No, niinhän se tietysti oli paras tehdä. Nastasiyallahan se listakin oli. Aluksi oli tietenkin vaikka minkälaista levy- ja elokuvaosastoa, lelu- ja lehtihyllyjä. Luke pysähtyi varmaan jokaisen hyllyn kohdalle näyttämään jotain hassua tuotetta hänelle. Joku hiton pellehattukin löysi hetkeksi tiensä Luken oman hatun tilalle. Vaikka Nastasiyaa naurattikin, ei hän silti voinut olla pitämättä itseään edes jotenkuten vakavana. Tämä oli kuitenkin hänen ensimmäinen kauppareissunsa au pairina, pakkohan hänen oli olla Amyn ja Scottin luottamuksen arvoinen.

”Please, Luke. I have to do this right. Let’s go now”, Nastasiya selitti, kun he olivat konsolipelien kohdalla jääneet kokeilemaan testikonsolia ja siinä pyörivää peliä. ”I’m not very sure about Sam and Mia being together at home”, Nastasiya vielä mutisi hiljempaa, kunnes he sitten lopulta lähtivät kuin lähtivätkin eteenpäin. Ja heti ensimmäisenä Nastasiya tajusi omat merkintänsä listassa, kun he tulivat hygieniaosastolle – miten ihmeessä hän viitsisi käydä ensimmäisenä poimimassa kyytiin paketin siteitä ja tamponeja? Okei, Luke oli ilmeisesti häntä vanhempi (koska Sam oli myös, joten se oli hyvin todennäköistä) eikä varmaankaan enää nauranut sellaiselle asialle kuin kuukautiset, mutta silti… Ja jos Nastasiya jättäisi asian myöhemmäksi, hän vielä unohtaisi sen, ja sitten olisi vielä nolompaa muistaa autossa, että pitäisikin vielä kääntyä takaisin joidenkin hiton tamponien takia. ”Uh, I need something from there so… Uh, you can wait here”, Nastasiya selitti, kun he olivat isommalla käytävällä. Hän sai kuin saikin Luken jäämään paikoilleen, kun hän itse riensi sille pienemmälle käytävälle. Kuukautissuojien lisäksi hän nappasi hyllyiltä vielä pari lisäostosta hämäykseksi (Nastasiya tunsi olonsa niin noloksi): ylimääräisen hammastahnatuubin, ylimääräisen shampoopullon sekä kaiken varalta napatun laastaripaketin. ”I forgot a lot of stuff home. Ukraine”, tyttö selitti palatessaan Luken luo ja oli ihan varma, että poika vain nauroi partaansa, kun hän oli kääntynyt kävelläkseen eteenpäin käytävällä.

”So… What would you like to eat when we go back?” Nastasiya yritti tavoitella kepeää äänensävyä, vilkaisikin jopa Lukea nopeasti ja siirsi hiussuortuvan korvansa taakse.

Kun Luke siellä ennen ajamaan lähtemistä oli jo ehtinyt ehdotaakin, että Nastasiya voisi vaikka ajaa takaisinpäin eivätkä Amy ja Scott saisi tietää mitään, sai Nastasiya vain vilkaistua toista kuin tämä olisi menettänyt pahemmankin kerran järkensä. Oliko toinen tosissaan? Okei, Luke ei tiennyt, että Nastasiya oli sopinut perheen vanhempien kanssa, ettei vielä ajaisi näiden autolla mihinkään, varsinkaan ominpäin ilman Amyn tai Scottin läsnäoloa, mutta silti. Kai Lukellakin nyt sen verran oli ymmärrystä, ettei Nastasiya voisi alle viikon Miamissa-oleskelun jälkeen noin vain hypätä rattiin! Pelkkä ajatuskin vähän hermostutti tyttöä. Hän oli viimeksi ajanut joskus keväällä Ukrainassa, siitä oli jo niin monta kuukautta aikaa… Onneksi Luke ei sen enempää palannut asiaan, vaan keskittyi muistelemaan oikeaa kauppaa ja sieltä se sitten lopulta tuli, Sedano’s. Niin, aivan, kyllähän Nastasiyakin nyt muisti Amyn kertoneen, kuinka Westit kävivät harva se viikko juuri Sedano’slla ostoksilla.

Siinä missä automatkan ajan Lukekin oli pitänyt leipäläpensä kiinni suhteellisen pitkään, tämän sanainen arkku aukeni taas kaupassa. Toinen ehti jo luvata voivansa Samin kanssa esitellä Nastasiyalle paikkoja enemmänkin kaupungissa. Nastasiya kiitti kohteliaasti poikaa ja lupasi pitää tämän tarjouksen mielessään. Heti lupauksensa jälkeen tyttö kyllä mietti mielessään, kuinka Luke varmaankin ajatteli hänen vain kiittäneen kohteliaisuudesta ja hylänneen mielessään tarjouksen. Mutta ei, kyllä Nastasiya aikoi pitää sen oikeasti mielessään. Hänellä ei liiemmin ollut tuttuja Miamissa, ja niin Luke kuin jopa Samkin vaikuttivat mukavilta. Sam olisi varmaan mukavampi kotinsa ulkopuolella kaveriporukassa. Kai. Ainakin Nastasiya oli törmännyt vähän tämänkaltaiseen tyyppiin Ukrainan kaveripiirissään. Kotonaan kyseinen Fedir oli kuulemma aika vittumainen ja tympeä, mutta sitten kavereiden seurassa paljon iloisempi. Tiedä sitten häntä, mistä moinen johtui.

Muutamaa hetkeä myöhemmin se Nastasiyan painajainen sitten toteutui, kun Luke otti puheeksi ne laastarit. Tyttö vilkaisi hieman kulmiaan kohottaen Lukea ja meinasi jo olla vastaamatta, kunnes sitten vain kohautti olkiaan. "Maybe. I don't know", Nastasiya vain totesi ja onneksi pian hän oli jo saanut päähänsä Luken hatun. Sopi kuulemma hänelle, mutta siinä samassa hän sai jo luopua siitä. Hieman Nastasiya kyllä tunsi kuumottelua poskissaan, kun Luke tuli niinkin lähelle, vaikkei edes tullut. Olikohan se edes mahdollista? No, lähemmäksi varmaan sillä hatunlaittoeleellään kuin vielä kertaakaan tähän mennessä. Ottaen huomioon, että he olivat tunteneet toisensa vasta, mitä, muutaman tunnin. Jos sitäkään. Ehkä tunnin. Onneksi sitten he jo olivat jo vaihtaneet siihen ruoka-aiheeseen. Jaha, no niinpä tietenkin, rasvaista ruokaa. Nastasiya irvisti hieman niille sipsipusseille, jotka Luke lastasi kärryyn. ”Sorry. Mia needs her lunch and it has to be something healthy”, tyttö ehti juuri ja juuri sanoa, kun heidän luokseen pyyhälsi joku kana.

Ei siis oikea kana, vaan joku kaakattava muija. Sellaiseksi Nastasiya ja pari hänen kaveriaan kutsuivat moisia tyttöjä kotipuolessa Ukrainassa. Tai siis ei kanamaisuus heti paljastunut, vaan lähinnä sitten, kun Luke oli esitellyt heidät toisilleen. Kyseessä oli kuulemma Rosie, pojan tyttöystävä. Nastasiya pakotti itsensä olemaan vilkaisematta Lukea hämillään kuullessaan tuon pienen faktan tästä. Jostakin syystä Nastasiya oli kuvitellut tämän olevan sinkku, vaikka ei sinänsä ollutkaan pohtinut asiaa sen tarkemmin tai edes ajatellut Lukesta mitään sellaista. Vaikka olihan toinen ihan mielettömän söpö eikä sinänsä ollut ihmekään, että tällä oli tyttöystävä. Aika happaman näköinen tyttöystävä, tosin. Ei edes tervehtinyt Nastasiyaa, vaikka tämä yrittikin lausahtaa jonkinmoisen hellon toiselle, joskin sekin jäi aika onnettomaksi yritykseksi ja Nastasiya lähinnä nielaisi kolme viimeistä kirjainta kyseisestä sanasta. Nastasiya tunsi olonsa niin pahasti kolmanneksi pyöräksi ja idiootiksi, kun vain seisoi siinä ostoskärryn vieressä ja kuunteli Luken ja Rosien paikoin kiivastakin keskustelua ja yritti olla kuuntelematta ja katseli milloin ostoskärryyn ja milloin kaksikon ohi kaukaisuuteen ja voi Luoja ties, miten päin hänen olisikaan pitänyt siinä tilanteessa olla. Kiusaantuneisuus oli huipussaan Nastasiyan osalta, vaikka ei se ehkä ulospäin näkynyt, tuntui vain hänestä. Kondomitkin Nastasiya erotti sieltä Rosien puheista eikä varsinkaan siinä kohtaa voinut olla katselematta kengänkärkiään tiiviisti. Loppua kohden Rosienkin vauhti hiljeni ja puheet pehmenivät. Lopuksi hän oli jättänyt heidät kahden suukotettuaan ensin Lukea suulle. Nastasiya ei taaskaan tiennyt, minne olisi katsonut. Hän vain sai hymyiltyä pienesti, kun Luke jotain selitti tyttöystävästään. Nastasiya ei osannut olla siitä aivan varma, että voisi tullakin toimeen Rosien kanssa.

He tekivät loput ostokset aika sutjakasti ja vain vähän pelleilemättä. Tai siis Luke malttoi jättää pelleilyt minimiin, eihän Nastasiya ollut vienyt hommaa leikiksi vielä kertaakaan. Ehdottomasti pisimpään he viipyivät karkkihyllyllä, sillä kummallakaan ei ollut tietystikään mitään hajua siitä, mikä olisi Mian suosikkipussi. Lopulta Nastasiya keksi soittaa tytölle asian varmistamiseksi. Eikä Mia edes vastannut heti, ja kun Nastasiya soitti Samille, tällä kesti oma aikansa käydä viemässä luurinsa Mialle. ”You can choose a bar of chocolate. Pick one for Sam, too”, Nastasiya hymyili pienesti aivan kuin Luke olisi muka erityisenkin hyvin käyttäytynyt kaupassa ja ansaitsi näin ollen palkinnon moisesta. Itselleen tyttö valitsi jonkin pienen pussin viikonlopun kunniaksi. Sitten hetken päästä kassan kautta takaisin parkkipaikalle ja oikean auton luo. Tietenkin Luken oli pakko jatkaa sitä jankkaamista siitä, että Nastasiya voisi ajaa kotiin. ”No. I can’t. Not this time”, Nastasiya pudisteli päätään, kun he lastasivat kaikki kolme ruokakassia auton takaosaan. Tyttö käveli pelkääjän puoleiselle paikalle ja kömpi istumaan sisälle autoon. Vielä sisälläkin Luke jaksoi hokea samaa virttä. Nastasiya nojasi päätään taaksepäin ja puuskahti tympääntyneesti, mutta kuitenkin hieman naurahtaen. ”Do you know that you are… annoying?” Nastasiya kysyi, jatkoikin sitten saman tien, ”only a bit but still. Could you please start driving?”