|
|
Jul 10, 2016 23:59:21 GMT 2
Post by Deleted on Jul 10, 2016 23:59:21 GMT 2
1ST OF MAY 2016, SUNDAY, LATE EWENING
Restaurant's opening @ Detroit, Michigan
DALLAS & ELEANORA
Nora's outfit / @wis Ei ollut vaikea tuntea pientä syyllisyyttä katsoessaan auton kelloa. Nora tosin ei vaivautunut sitä vilkaisua tekemään, sillä hän oli lukinnut katseensa tiukasti ajotiehen. Harmaa Volvo kiisi eteenpäin märällä tiellä muiden joukossa kuskin itsensä korjatessa ohimennen kampausta peruutuspeilin vilkaisun seurauksena. Ystävän polttarit olivat venyneet hieman liiankin pitkälle ja Nora tiesi olevansa jo vartin myöhässä. Isä pitäisi todellakin tulikiven katkuisen saarnan aikatauluista, mutta sen vaaleaverikkö olisi todellakin valmis kestämään. Omatunto kolkutti jo aivan tarpeeksi omasta takaa, jotta isä olisi kyennyt sitä mitenkään muuttamaan. Jos tarkkoja oltiin, tulikiven katkuinen saarna olisi kokonaisuudessaan täysin turha, sillä nuoruuden saarnat olivat jo tehneet tehtävänsä. Nora vilkaisi ohimennen pelkääjän paikalle heitettyä käsilaukkua, vyötä ja korkokenkiä, kiitäen edessä hidastelleen tila-auton ohitse. Kaikeksi onneksi kyseessä ei ollut mitkään villit ”juodaan pää täyteen ja nautitaan strippareista” -teemaiset polttarit, vaan morsiamen raskaudesta johtuen kesyt illanistujaiset ravintolassa ja sen jälkeen pariskunnan yhteisessä asunnossa jakaen noloja kommelluksia sekä mehukkaita seikkailuja. Noran tapauksessa lähinnä niitä jälkimmäisiä, sillä monikaan hänen ystävistään ei ollut nähnyt hänen tekemisiään noloina, ei vaikka oltaisiin puhuttu kokeilusta nudistirannalla erään lomamatkan kiemuroissa. Se oli tosin ollut oikeasti mielenkiintoinen kokemus, mutta yhtä lailla myös nolo. Puhelimen kilahdus sai Noran kaasujalan hieman hellittämään. Haparoiden hän kurkotti, katse tosin yhä tiessä kiinni, käsilaukkuaan kohti kalvaakseen uudestaan kilahtavan laitteen käteensä. Nora veti ulkomuistista kuvion avatakseen näppäinlukon ja näki nopeasti edessään siskonsa lähettämän pyynnön käydä hakemassa muutama muu kyytiin Fioren kauhuporukasta. Nora saattoi siis lohduttautua sillä tiedolla, ettei olisi yksin myöhässä - eikä yksin kuulemassa isän italiaksi huudettua saarnaa täsmällisyydestä ja sen tärkeydestä. Nora olisi varmaan osannut sanoa sen ulkoa, vaikka ei montaa kertaa viime vuosina ollut sitä kuullutkaan opittuaan täsmällisyyden hyveen. Muista hän ei niinkään osannut sanoa, isän valitusten perusteella Cesare myöhästeli enemmän kuin kukaan voisi eläessään myöhästellä. Miten se sitten oli edes mahdollista, siihen ei vaaleaverikkö osannut vastata juuta tai jaata. Kaiken mietiskelyn ja ajamiseen keskittymisen ohella Nora oli jo taiteilemassa viestiä liikkeelle Celialle lähetettäväksi, kun näyttöön hyökkäsi puhelu mainitulta henkilöltä. Huokaisten hän painoi vihreää, iskien puhelimen heti perään kaiuttimelle. ” I was just sending you a messge, I’m on my way and really pissed of if you are going to say something cruel, dear sister. ” Nora iski vilkun päälle ja ohitti uuden hidastelevan tila-auton, jonka kyydissä hän sivusilmällä erotti riitelevän perheen. Tuollaisiako heidän matkansa olivat olleet, kun koko perheen oli pitänyt ahtautua samaan autoon? Vain vanhemmat osasivat siihen vastata totuudenmukaisesti. ” Hurry up, or Dad is gonna kill us, not just give a good whipping. I will pay your fine if you get one. Hurry! ” Nora oli jo aukaisemassa suutaan, kun tuuttaus kertoi puhelun päättyneen. Oliko Celia juuri lyönyt luurin hänelle korvaan? Oikeasti?! Noran oli pakko tuijottaa hetki puhelintaan, kunnes nakkasi sen tuhahtaen pelkääjän paikalle. Sisko oli oikeasti lyönyt luurin korvaan eikä pikkusisko tulisi moista unohtamaan. Jos Celia haluaisi maksaa sakon, hän sen todennäköisesti saisikin maksaa - auto kun oli tämän. Ja saisi kunnian istua takapenkillä, vain koska Noran omat tavarat valtasivat etupenkin. ” Are you sure we can just go in? ” Celia pureskeli alahuultaan noustessaan autosta ulos upouuden ravintolan edustalla. Nora vilkaisi siskoaan kulmiensa alta, mutta koska oli juuri vaihtamassa ballerinoja korkokenkiin, ei vaivautunut vastaamaan, Cesare tosin kyllä. ” It is fine, we can always explain that Nora is the guilty one! ” Virnistäen Cesare tuuppasi pikkusiskoaan varovasti, saaden kiukkuisen mulkaisun kaksossisareltaan ja kyseiseltä pikkusiskolta. ” Do I need to remind who was still fighting with his tie, Cesar? ” Nora loihti suloisen hymyn huulilleen kiskaisten käsiinsä saaman vyön kiinni ja tarttui veljensä käsipuoleen. ” So let’s just go in, say hi and apologize. We can make plans how to bluff dad to better mood. ” Puhuessaan vaaleaverikkö kurkotti ottamaan pienen käsilaukkunsa käteensä ja auton oven kolahdettua kiinni muisti hän kiireesti laittaa mokoman vehkeen ovet lukkoonkin. Avaimen hän ojensi veljelleen, jonka puvun takintaskuissa ei varmastikaan ollut ylimääräisiä tavaroita - toisin kuin Noran ja Celian käsilaukuissa. Celia pyyhki ryppyjä mekostaan vielä kiireesti, kunnes he lähtivät rintamana kohti uuden uutukaista ravintolaa, jonka ikkunoiden takana näkyi suurempikin joukkio olevan juhlistamassa avajaisia. Nora erotti vanhempansa muiden keskeltä eikä perheen vanhinta sisarusta voinut olla huomaamatta. Matteo erottui pitkänä ja lihaksikkaana muiden keskeltä. Hetken aikaa hän tunsi olevansa hivenen liian ylipukeutunut tilaisuuteen, mutta tunne oli vain ohikiitävä - Noralla ei loppujen lopuksi edes olisi ollut aikaa vaihtaa vaatekokonaisuuttaan missään välissä. Taistelutanner olisi siis avoinna, jahka muodollisuudet olisi hoidettu. Cesare avasi oven sisaruksilleen, vastaan törmätessä seurustelun kohina sekä uusien kalusteiden tuttu tuoksu. Nora tarttui sisälle tulleen veljensä käsipuoleen uudestaan ja yhdessä he suuntasivat vieraiden kanssa jutustelevan Jerry Kanen luokse. ” Jerry! We are so sorry to be late, there were some problems with my schedule so I made Celia and Cesare also wait. But congratulations, this place looks amazing! ” Hymyillen Nora kurkotti halaamaan vanhempaa miestä, painaen kevyen suukon tämän poskelle. Myös Celia ja Cesare esittivät onnittelunsa, ojentaen kolmikon aiemmin päivällä hankkiman viinipullon ravintolan omistajalle. |
|
|
|
Jul 16, 2016 13:50:11 GMT 2
via mobile
Post by Deleted on Jul 16, 2016 13:50:11 GMT 2
Dallas oli yksi niistä epäonnisista, joita työasiat eivät jättäneet rauhaan edes silloin kun muut viettivät iloisesti viikonloppua. Harva ehti katselemaan asuntoja keskellä päivää, minkä vuoksi osa kiinteistönvälittäjänä työskentelevän miehen töistä sijoittui iltoihin ja viikonloppuihin. Joten vaikka monille muille oli itsestäänselvyys, että sunnuntaina sai olla vapaalla, Dallas joutui silloinkin pitämään silmällä kalenteriaan, tai kuten tänään, tekemään paperihommia lentokoneessa (mikä ei tietenkään ollut kummempi tapa viettää kaksituntinen paikoillaan istuen). Mies oli matkalla isänsä Jerryn luokse Michiganiin, tämän uuden ravintolan avajaisiin. Hän oli pitänyt huolta että ehtisi kyseiseen tapahtumaan sillä hän tiesi, että se oli isälle tärkeä. Mutta vaikka Dallas oli hyvin iloinen isänsä puolesta, tunsi hän olonsa myös epämukavaksi odottaessaan illan avajaisia ja isän näkemistä pitkästä aikaa. Ravintolaprojekti ja sen aiheuttama stressi olivat saaneet isän ja pojan väliset erimielisyydet taas nousemaan pintaan. Dallas ei olisi jaksanut enää alkaa puida vanhoja asioita, mutta Jerrylle tuntui edelleen olevan kova paikka ettei hänen poikansa seurannut hänen jalanjälkiään. Siksi miesten jokaviikkoiset puhelut olivat viime aikoina lyhentyneet ja harventuneet. Dallas toki halusi edelleen kuulla mitä isäukolle kuului ja oli Jerrykin kiinnostunut poikansa tekemisistä, mutta jollain kummallisella tavalla vanhat erimielisyydet nousivat esille aina heidän keskustellessaan. Siksi Dallas ei tiennyt, olisiko iltaa pitänyt odottaa innoissaan, vai pitäisikö varautua siihen että isä ottaisi esille vanhat riidanaiheet. Hän oli harmissaan siitä, että toisin kuin hän, Jerry ei ollut niitä ihmisiä jotka halusivat kerralla selvittää asiat, vaan päätyi aina pitkittämään niitä ja yritti olla kuin niitä ei olisi. Jonkinlaisena sovinnon merkkinä Dallas kuitenkin piti sitä, että Jerry oli kaiken kiireensä keskellä tarjoutunut hakemaan hänet lentokentältä ja vielä ajamaan ravintolalle kodin kautta, jotta Dallas saattoi jättää sinne matkatavaransa ja vaihtaa päälleen mustan puvun iltaa varten. Dallasin ja Jerryn sitten saapuessa lopulta ravintolalle avajaisvalmistelut olivat vielä hieman kesken, minkä takia ilmapiiri vaikutti kireältä. Jerry tuli kiireen ja stressin johdosta äkeälle tuulelle, vaikka pohjimmiltaan isä oli hyvä ja järkevä mies. Hän kohteli ihmisiä hyvin ja harvemmin menetti malttinsa ja rupesi latelemaan ilkeyksiä, mutta hänen huomautettuaan eräälle ravintolan työntekijälle virheestä kattauksessa vähän liian vihaisesti, päätti Dallas paeta hetkeksi ulos. Hän ei välittänyt kuunnella isän ärhentelyä.
Illan viiletessä alkoi paikalle vihdoin saapua avajaisvieraita. Tilaisuus ei ollut yleisölle avoin, vaan Jerry oli kutsunut paikalle niin ystäviään kuin tuttujaan ravintolapiireistä. Myös Dallas sai oman osansa huomiosta, sillä monet Jerryn tutut tunsivat hänet, ja miehelle hieman tuntemattomatkin ihmiset tuskin jättivät huomiotta isän ja pojan yhdennäköisyyden. Small talkin ja tervetuliaismaljojen lomassa Dallas katseli ympärilleen viimeisen päälle laitetussa ravintolassa. Kaikki näytti upealta, ja Jerrykin vaikutti unohtaneen aikaisemmat stressin aiheensa, tervehtien nyt iloisesti paikalle saapuvia ihmisiä ja jutellen heidän kanssaan. Paikalle olivat saapuneet myös Jerryn vanha tuttu Gregorio Fiore vaimonsa ja vanhimman poikansa Matteon kanssa. Dallas tunsi Fioren perheen, erityisesti lapsista nuorimmaiset, hyvin, ja olipa hän jopa nuorempana seurustellut Gregorion tyttären Celian kanssa. Ex-tyttöystävän tapaaminen ei kuitenkaan hermostuttanut häntä, sillä huolimatta historiastaan he olivat edelleen hyvissä väleissä. Vähään aikaan Dallas ei kuitenkaan ollut kuullut naisesta mitään, heillä oli molemmilla omat kiireensä ja miehen tietojen mukaan Celia asui edelleen Michiganissa. Matteolta Dallas sai udeltua että myös muita Fioren sisaruksia oli todella saapumassa paikalle, eikä kulunut kauaakaan kun he hieman myöhässä liittyivät avajaisvieraiden joukkoon. Dallas oli juuri ajatellut käydä katsomassa ravintolan terassia saadakseen samalla hieman raitista ilmaa kun hän huomasi tuttujen sisarusten tulleen sisälle ja löytäneen Jerryn, ilmeisesti tervehtiäkseen tätä. Dallas pujotteli ihmisten seassa heidän luokseen, saapuen paikalle juuri sopivasti Jerryn kiittäessä sisarusten tuomasta viinipullosta. "You made it in time for the food which is most important", vanhahko mies hymyili, "so thank you for coming, and for the wine." Jerry käänsi katseensa sisaruksista huomatakseen poikansa tulleen paikalle. "Oh, Dallas, I have to go to check how everything's going in the kitchen, so maybe you can show the Fiores around", viimeiset sanansa Jerry kohdisti vielä sisaruksille, "I hope you'll enjoy the evening." Miehen mentyä Dallas pääsi vihdoin tervehtimään tuttujaan. "Great to see you", hän sanoi hymyillen sisaruskolmikolle, iloiten että paikalla oli vihdoin joitain, jotka hän tunsi paremmin. Vaikka hän ei ujostellutkaan vieraampien ihmisten seurassa, oli aina mukavampi puhua tuttujen kanssa kuin pitää yllä teennäistä small talkia. Sitä paitsi, siitä oli aikaa kun hän oli viimeksi nähnyt ketään sisaruksista, ja ilta olisi myös hyvä tilaisuus kuulla mitä heidän elämiinsä oikein kuului. "Should we go and sit down somewhere, or would you like to look around?" Dallas kysyi heidän seisoskeltuaan hetken muiden avajaisvieraiden joukossa. Hän huomasi joidenkin seisomiseen kyllästyneistä vieraista jo alkaneen vallata pöytiä itselleen ja tutuilleen, ja jos vaikka koko Fioren porukka haluaisi ängetä samaan pöytään, täytyisi heidän ehkä kohta tehdä jotain asialle. Jerryn visiitti keittiöön oli merkki, että kohta ilta pääsisi ilmeisesti vauhtiin. Dallas ei tiennyt tarkasti mitä ilta tulisi pitämään sisällään, mutta sen hän tiesi, että tarjolla tulisi olemaan hyvää (ja poikkeuksellisesti ilmaista) ruokaa. Jerry oli halunnut pitää itse menyyn ja muut tarkemmat yksityiskohdat pojalleenkin yllätyksenä.
|
|
|
|
Jul 18, 2016 15:30:44 GMT 2
Post by Deleted on Jul 18, 2016 15:30:44 GMT 2
” I am sure we will, Jerry. ” Cesaren sanojen myötä Fioren perheen nuorimmaiset hymyilivät vanhemmalle miehelle kukin perheelle ominaiseen tapaan nauravaisesti, kunnes käänsivät huomionsa paikalle saapuneeseen Dallakseen. ” It has been awhile, Dallas! You look good. ” Nauraen Nora irrottautui Cesaren käsipuolestä halaten halatakseen Dallasta ja painaakseen tuttavallisen suukon tämän poskelle. Siitä todella oli vierähtänyt jokunen vuosi, viimeisin kerta taisi olla miehen valmistuttua high schoolista ja lähdettyä omille teilleen, kuten olivat kaksosetkin tehneet. Nora puolestaan oli viilettänyt omilla teillään, joista ei kenties kannattanut niin paljoa puhua, keplotellen melko lailla vapaasti muiden sisarusten katseen hellitettyä viimeinkin. Silläkin hetkellä Nora tunsi veljensä merkitsevän katseen niskassaan perääntyessään muutaman askeleen, jotta Celia pääsisi halaamaan ex-poikaystäväänsä. Cesare tyytyi toverilliseen kättelyyn, läymäyttäen Dallasta olalle leppoisasti. ” You need to come more often to Michigan, it’s been eternity since we played basketball together. ” Cesar virnisti puhuessaan leveästi kääntäessään puheen urheiluun ennen kuin Celia ehtisi aloittaa sisustuksen kehumisen. Jos Cesar jotain inhosi, niin hölötystä väreistä ja niiden merkityksestä. Kaiketi hän kuuli sitä nykyiseltä naisystävältään tarpeeksi - tai näin Nora oletti kuulemiensa huhujen perusteella. ” He doesn’t want to play with me anymore when I am visiting. He is so rusty that even I can win him. ” Piruillen Nora tarttui taas veljensä käsipuoleen kurottaen taputtamaan toisella kädellään leveää poskea merkitsevästi. Osakseen vaaleaverikkö sai todella myrkyllisen katseen, joka ilmaisi selvästi veljen kannan paremmin kuin sanat olisivat voineet sillä hetkellä. Nora soi kuitenkin veljelleen vain aurinkoisen hymyn, Celian pyöräyttäessä silmiään vierellä. ” Nora, don’t rub a salt into our brother’s wounds since he is tied to be polite this time. ” Celia pukkasi pikkusiskoaan kylkeen kyynärpäällään saaden vain viattoman ilmeen kohoamaan moitteen osakseen saaneen blondin kasvoille. Yhtä hyvin sädekehä olisi voinut keikkua pään päällä, piilottaen hehkuunsa pienet sarventyngät.
Ihmiset hakeutuivat tuttujensa, jutustelutovereidensa ja perheidensä kanssa pöytien ääreen istumaan. Sivusilmällä Nora seurasi hässäkkää havaiten omien vanhempiensa seisovan yhä jutustelemassa tutun näköisen miehen kanssa. Hän ei hetkeen osannut sanoa kuka oli kyseessä, sillä monet naamat olivat jääneet uusien tuttavuuksien jalkoihin, mutta eiköhän hän jossain välissä jotain muistaisi. Viimeistään joutuessaan olemaan sosiaalinen muidenkin kuin perheensä ja läheisimpien ystävien kanssa. ” Maybe it is better to sit down, it looks like the food is coming soon. We can look around little bit later. ” Aina yhtä tarkka ja täsmällinen Celia katseli puhuessaan ympärilleen viitaten Noralle vanhempien suuntaamisesta ystäviensä seuraan. ” Looks like we don’t need to beg mercy from dad before he is full and in a better mood. ” Hymy hiipi lähes helpottuneena Celian kasvoille hänen katsahtaessaan sisaruksiaan. Cesare oli vähällä lohkaista jotain äärimmäisen sarkastista, mutta päätti sitten purra kieleensä viime hetkellä sanoakseen jotain muuta. ” Good, now Nora can refine her speech. ” Uudestaan vaaleaverikkö tunsi kyynärpään kyljessään ja älähti hiljaa ennen kuin tökkäsi sormellaan Cesaren kylkeen terävästi. ” Watch your tongue, big brother. Your life is in my hands since you two are going to leave the reconciliation to me. ” Gregorio Fiore tunnettiin tiukkana kasvattajana, jolla kuitenkin oli myös heikko kohtansa nuorimmaistaan kohtaan. Celia pyöräytti hieman silmiään sisarusten tuttavalliselle sanahelinälle, kääntyen katsomaan Dallasta. ” You should have seen these two in car. Who would think them as a siblings since they sound like an old couple. Would you still like to join with us or have you already arranged something? ” Celia sai osakseen Cesaren osalta kiukkuisen mulkaisun, Noralta puolestaan naurahduksen. Hän ei ollutkaan ainoa, joka nälväisi velipoikaa ja siskot jos ketkä tiesivät mistä naruista vedellä halutessaan pitää veljen varpaillaan.
Dallaksen vastatessa Celian kysymykseen kurotteli Nora hieman päätään nähdäkseen paremmin vielä seisoskelemassa vaeltavien vieraiden ylitse. Cesare kuitenkin taisi nähdä paremmin, sillä hetken päästä veli nykäisi Noraa käsivarresta kevyesti lähtien kuljettamaan perheen nuorimmaista mukanaan kohden vapaata pöytää. ” There is a space for us and it is not next to mom and dad. ” Cesaren onnistui ilman suurempia vahinkoja saada heidät pöydän ääreen ja herrasmiehen elkein veti tuolin siskoilleen ennen kuin itse istuutui paikoilleen. Nora antoi katseensa kiertää lähes täyttä salia, tutkaillen niin sisustusta kuin paikalla olevia ihmisiäkin. Monet olivat ravintolamaailmasta tuttuja näkyjä ja näkipä Nora koulullaan käyneen vierailevan tähdenkin saapuneen paikalle. Hän näki veljensä Matteon liittyvän vanhempien seuraan ja viimeistenkin seisomassa olleiden suuntaavan kukin sinne missä vapaa paikka nyt sattui olemaan tai valtaamaan vuorostaan vielä vapaina oleviä pöytiä. Puheensorina täytti yhä kotoisana paikkaa ja hymyillen vaaleaverikkö asettui paremmin tuolilleen kääntäen huomionsa pöytäseuraansa. Ei hän voisi koko iltaa vain tuijotella vieraisiin pöytiin, vaikka pöytäseurue koostuikin sillä hetkellä vain tutusta porukasta.
|
|
|
|
Jul 22, 2016 16:53:08 GMT 2
via mobile
Post by Deleted on Jul 22, 2016 16:53:08 GMT 2
Siitä todella oli aikaa kun Dallas oli tavannut Fioren sisaruksista nuorimman, Noran. Mies ja kaksoset olivat high school -aikoinaan viettäneet pitkälti aikaa samoissa porukoissa, joissa myös vähän nuorempi Nora oli viihtynyt. Dallas ei kuitenkaan tuntenut naista yhtä hyvin kuin Cesarea tai varsinkaan Celiaa, sillä jo lyhyenkin seurustelusuhteen aikana ehti toisesta oppia yhtä sun toista. "Thanks, you look wonderful", Dallasin huulille kohosi hymy kun hän vastasi Noran sanoihin, naisen pian sen jälkeen tehden tilaa sisaruksilleen. Celian kanssa mies vaihtoi nopean halauksen, ja Cesare läimäisi miestä toverillisesti olkapäähän (tervehdys oli tuttu jo heidän nuoruusvuosiltaan), kääntäen pian sen jälkeen keskustelun urheiluun, molemmille miehille tuttuun puheenaiheeseen. He olivat nuorina pyörineet samoissa koripalloporukoissa, mikä oli myös osaksi lujittanut heidän toveruuttaan. "Yeah, it's been forever. Have you heard anything from the other boys? Are they still living in Michigan?" Dallas tiedusteli. Osan vanhoista pelikavereista kanssa mies piti edelleen yhteyttä, mutta Cesare taisi silti olla paremmin perillä näiden nykyisistä kuvioista. Tai näin Dallas ainakin oletti, saattoihan hän olla myös täysin väärässä. Pian myös Nora osallistui vanhojen kaverusten keskusteluun, tehden kommentin veljensä ruostuneista pelitaidoista. "Really?" Dallas kommentoi epäuskoisesti virnistäen, "I can't believe that you can't even win your little sister anymore Cesare." Saattoi toki olla, että Noran hetki sitten sanoma kommentti oli vain pientä sisarusten välistä nahistelua, mutta ehkä jopa pelaamisellaan loistanut Cesare alkoi olla ruosteessa. Totta puhuen Dallaskaan ei ollut enää parhaassa vireessä. "Though I might be just as rusty as you. Maybe we should try sometime, me and you against Nora - unless she's secretly become a basketball pro", hän lisäsi hymyillen, Celian ilmeisesti suhtautuessa hänen kommentteihinsa aivan yhtä moittivasti kuin Noraankin, vaikka mitään pohjimmiltaan pahantahtoista heidän kummankaan sanoissa tuskin oli.
Celia järkeili tavalliseen tapaansa, että olisi ehkä parempi asettua johonkin pöytään, sillä ympärilleen ehti katsella myöhemminkin. Dallas nyökkäsi naisen ehdotukselle, viettäen seuraavat hetket hiljaa seuraten sisarusten keskinäistä sananvaihtoa. Hän ei aivan saanut selville mistä oli kyse, mutta saattoi arvata Fioren perheen nuorimmaiset tuntien että näillä oli ollut matkan aikana kinaa jostain. Italiaisperheessä pienimmätkin ja leikkisimmätkin riidan aiheet taisivat taipua kovaääniseksi ja tunteita herättäväksi keskusteluksi. Dallas oli aikomassa kysyä mitä sisarusten juttu koski kun Celia kääntyi häneen päin ja avasi hieman tilannetta. "I can imagine that", Dallas naurahti huvittuneesti naisen kertoessa Noran ja Cesaren muistuttaneen automatkan aikana enemmän vanhaa pariskuntaa kuin sisaruksia. Koska miehellä itsellään ei ollut sisaruksia, hän ei koskaan ollut osannut täysin kuvitella minkälaiset Fioren sisarusten välit olivat, mutta kaikesta päätellen hyvinkin lämpimät. Ehkä se sitten oli vähän kuin pitkäaikainen parisuhde, ainakin siltä kantilta että oppi tuntemaan toistensa parhaat ja pahimmat puolet. "It'd be nice to spend the evening with you, I'm not really interested in small talk with dad's old friends", Dallas hymähti hieman viimeisten sanojen kohdalla. Hän viettäisi enemmän kuin mieluusti illan sisarusten kanssa, kun toisena vaihtoehtona oli puhua Jerryn vanhoille tutuille, jotka myös hyvin tiesivät mitä mieltä Jerry oli siitä ettei hän seurannut tämän jalanjäljissä ravintola-alalle.
Hetken kuluttua heidän pieni seurueensa lähti Cesaren johdolla pujottelemaan ihmisten ja pöytien seassa kohti vapaata pöytää. He onnistuivat valtaamaan itselleen pöydän hieman sivummalta salissa, mikä varmasti helpottaisi hieman juttelua kaiken sen puheensorinan keskellä. "So", Dallas aloitti saadakseen sisarusten huomion, "how are your lives nowadays? You're still living in Michigan?" Ainakin Celian Dallas muisteli asuvan kotiosavaltiossaan, ja Cesarekin oli tainnut mainita jotain sen suuntaista heidän jutellessaan hetkeä aikaisemmin. Dallas kuunteli sisaruksia mielenkiinnolla. Heidän kerrottua omista elämäntilanteistaan täytyi miehenkin vastaukseksi kertoa jotain omastaan. "My life is actually quite ordinary at the moment. I still live in New York and it's been almost hectic at work lately", hän kertoili.
Kovin kauaa pieni seurue ei ehtinyt jutella kun Dallas huomasi sivusilmällä Jerryn ilmestyvän keittiön puolelta. Vanhempi mies etsiytyi salissa sellaiseen paikkaan, jossa mahdollisimman moni näkisi hänet ja hetken päästä lasin kilautus metallisella ruokailuvälineellä kertoi avajaisvieraille, että olisi aika hiljentyä. Jerry aloitti lyhyen ja rennon tervetuliaispuheensa, joka sisälsi lähinnä kiitoksen kaikille paikalle saapuneille sekä nopean kertomuksen ravintolaprojektin vaiheista. Dallasin tapaan myöskään isäukko ei erityisemmin loistanut kirjallisella lahjakkuudellaan, joten puhe ei ollut mikään mestariteos, mutta kukaan paikallaolijoista tuskin välitti siitä kauheasti. Tärkeintä oli tunnelma ja se, että Jerry oli hyvällä tuulella. Ainakin toistaiseksi kaikki vaikutti sujuvan kuin tanssi, ja niin Dallas toivoi asioiden jatkuvan. Kukaan tuskin olisi toivonut katastrofia oman perheenjäsenensä tärkeänä päivänä. "Are you excited about the food?" Dallas kysyi pöytäseuraltaan Jerryn lopetettua puheensa, "because at least I don't really know what to expect. Dad's an amazing cook and he's been so mysterious all this time." Jerry ei ollut edelleenkään paljastanut vieraille tarkkaan mitä illan menu tulisi pitämään sisällään, joten kai he saisivat jännittää siihen asti että heille tuotaisiin illan ruokalistat, joihin oli ilmeisesti valikoitu Jerryn omia suosikkeja ravintolan tulevasta tarjonnasta. Tämän puhetta lainaten, jotain perinteistä uusin maustein, mitä ikinä tuo ilmaus sitten tarkoittikaan. Ja tietysti tarjolla olisi myös hyviä viinejä, ellei Jerry ollut keksinyt jotain täysin muuta.
|
|
|
|
Jul 26, 2016 1:41:35 GMT 2
Post by Deleted on Jul 26, 2016 1:41:35 GMT 2
” Most of them are still around, some moved away when got some good job offers or found the love of their life. But we still have enough to get a nice game! ” Cesarelta meni hetki pohtia vanhan tiimin kokoonpanon sijaintia kartalla, mutta koska hän oli yhä yhteyksissä lähes kaikkien kanssa ei se niin vaikeaa ollut. Mietteliäs ilme vaihtui tosin happamaan Noran kommentin myötä ja siitä jos mistä pienikokoinen blondi sai pientä iloa. Kosto oli lähes aina suloinen sisarusten kesken ja juuri sitä Nora nyt harrasti Cesarin melkein liiskattua hänen tavaransa noustuaan autoon - puhumattakaan veljen vihjauksista liittyen hänen tuttavaansa New Yorkissa. ” She is just making things again.. ” Cesar yritti selvästi pelastaa tilannetta, mutta Nora ei ihan niin helpolla luovuttaisi. Hymyillen hän kääntyi taas Dallaksen puoleen, nauru tuikkien kummallisin värisissä silmissä lähes haastaen. ” He haven’t had time to play that much and I have good teacher among my friends. So let’s play someday, if you really want to challenge me. ” Ilkikurisuus paistoi blondin sanoissa. Nopeasti Nora pyyhkäisi hiussuortuvan korvansa taakse, tuntien varsin mainiosti kämmenensä alla veljen jäykät lihakset. ” You had luck, Nora. ” Cesar mutisi osittain nolona, osittain kiukkuisena sanat, kunnes puheen onnistui kääntyä hieman turvallisimmille vesille. Jos Nora jotain oli oppinut vuosien aikana, niin ruoka kesytti kaikki Fioren perheen miehet ja sai heidät unohtamaan kiukkunsa. Sekä Cesar että blondi olisivat varmaan keksineet varsin purevat kommentit, Noran tapauksessa tosin enemmän humoristisen, Celian huomautukselle ajomatkasta, mutta merkitsevä katse järkevimmältä osapuolelta kolmikosta sai molemmat alistumaan pitämään suunsa kiinni. Ehkäpä joskus oli hyvä, että Celia komensi vallattomampia sisaruksiaan rauhoittumaan. He eivät kuitenkaan olleet kotona, jossa saattoi hyvin tarttua lähimpään esineeseen ja heittää sen tai vastaavasti räyhätä italiaksi kaikenlaisia hienoja kirouksia. Siispä Nora loihti vain viattoman hymyn taas huulilleen, tökäten veljeään kylkeen ennen kuin tämä heittäisi jotain Celialle. ” So let’s look around and find a nice corner to us. ” Naurahtaen heleästi Nora viittasi kädellään väkijoukkoon, jonka ylitse hänen oli korkokengistä huolimatta vaikeuksia nähdä muuta kuin oleellinen. Onneksi miehet olivat tarpeeksi pitkiä hoitamaan pöydän etsimiset.
Pöydän ääreen pääsy osoittautuikin yllättävän helpoksi joukkion pisimmän hoitaessa homman. Nora risti jalkansa rennosti päästyään istumaan, kämmenten asettuessa lepäämään syliin käsilaukun kera sen sijaan että olisivat levottomasti koskettaneet kaikkea tai kohentaneet hiuksia. Yleensä hänen oli lähes mahdoton vain istua aloillaan tekemättä mitään, mutta tällä kertaa hän todella yritti. Celia istuutui toiselle puolelle, Cesaren asettuessa vastapäiselle tuolille ja Dallaksen vastaavasti Cesaren ja Noran väliin. Puheen kääntyessä kunkin nykyiseen tilanteeseen, antoi Nora kernaasti sisaruksilleen tällä kertaa ensimmäiset vuorot. ” Currently I am working and living in here, Detroit, as an Interior Designer in a small company. I got that job couple years ago and couldn’t believe it. ” Celia naurahti hieman sanojensa päätteeksi. Mitä Nora oli itse saanut tietoonsa hän tiesi Celian olevan todella suosittu ja sitä ei ollut vaikea uskoa siskon otettua valtaotteen Noran nykyisen asunnon sisustuksessa. Eikä se suinkaan ollut blondia itseään haitannut. Cesare mainitsi vain ohimennen työstään yhtenä osakkaana urheiluvälineliikkeessä, painottaen asuvansa samoilla tienoilla Celian kanssa - joskin se oli ollut puhdas sattuma aikanaan. ” Those two have a fancy lifes, I am the one living alone and focusing my life to work and running around. ” Virnistäen Nora kohautti hieman olkiaan. Summittainen tarina oli jopa lyhyempi kuin Cesaren, joskin Dallaksen kertoessa oman tarinansa valpastui Nora hieman. Yllättyneisyys paistoi naisen katseessa ja Noran oli pakko pudistaa hieman päätään. ” You live in NYC? Really? I moved there couple months ago when I got a job offer. ” Hymy levisi naisen huulille hänen kohentaessaan asentoaan tuolilla ja kääntyessä hieman paremmin Dallaksen puoleen. Maailma taisi olla pienempi kuin miltä se oli tähän mennessä näyttänytkään. ” This is quite a coincidence. ” Celia näytti hämmentyneeltä sanat sanoessaan Cesaren tyytyessä vain pudistamaan päätään. Fioren perheelle selvästi sattumia sattui jos jonkinlaisia. Ottaen huomioon kaksosten muuttaneen vahingossa lähes toistensa naapureiksi ja nyt sitten kävi ilmi että Dallas ja Nora olivat sattuneet asumaan samaan kaupunkiin - joskin se ei niin isolta yllätykseltä Norasta itsestään tuntunut. New York oli iso kaupunki ja tarjosi parhaat mahdollisuudet monella alalla. ” Where are you working? ” Uteliaana blondi kallisti hieman päätään, katsoen nyt Dallakseen.
Puheensorina katkesi kuin volumea kääntämällä ja kaikkien katseet hakeutuivat lasia kilauttaneeseen Jerryyn. Hiljaisuus täytti salin sydämenlyönnin ajaksi, kunnes paikan omistaja aloitti puheensa saaden aina muutamaan kertaan ravintolassa olijat naurahtamaan jollekin humoristiselle. Mies sai aplodit puheensa päätteeksi ja malttamattomana Nora kurkotti nähdäkseen paremmin josko pian jotain kannettaisiin nenän eteen. Viime ateriasta oli vierähtänyt jo tovi eikä juorujen keskellä oltu tarjoiltu mitään syötäväksi kelpaavaa. ” Of course, your dad’s cookings are so delicious and we can’t believe we got invited here. I couldn’t even eat almost at all today. ” Celia vaikutti aivan yhtä uteliaalta saamaan tiedon illan kulusta kuin Norakin oli. Se paistoi naisen sanoista ja Nora tyytyikin sillä kertaa vain nyökkäämään hymyillen vahvistukseksi. Todennäköisesti hän olisi vain letkauttanut jotain omituista, jos olisi avannut suunsa. ” I can’t wait to see what Jerry is going to serve tonight. ” Cesar katsahti keittiön ovien suuntaan nopeasti, asettuen paremmin tuolillaan. Nora saattoi vain arvailla oliko veli tehnyt mitä aiemmin. Ja kuinka käärmeissään tämän naisystävä olisi, kun ei ollut päässyt paikan päälle. Muukin sali vaikutti odottavan jännityksen vallassa, sillä Noran vilkuillessa ympärilleen hän näki monien katseiden käväisevän tietyn oven suunnassa. ” Everyone else is thinking the same way, if I am seeing right. ” Blondi hymyili taas aurinkoisesti, viitaten nopeasti pään nyökkäyksellä salin suuntaan. Toinen käsi kohosi lähes huomaamatta leikittelemään kaulalla olevalla korulla, kunnes keittiön ovien avautuminen sai liikkeen pysähtymään. Yhtä lailla se vei monen muun huomion ravintolassa jälleen alkaneen jutustelun muuttuessa odottavaksi supinaksi. Kenties ruokalistasta spekuloitiin jo kaikenlaista, mutta oli se mitä tahansa kukaan tuskin löytäisi negatiivista sanottavaa.
|
|
