I may not be your first date, kiss or love...

Mackenzie oli tavallisesti äärimmäisen huono näyttämään tunteitaan, etenkin julkisesti ja kun paikalla oli lukuisia muita uteliaita katseita. Rehellisesti sanottuna hän oli hyvin kokematon miesten suhteen. Kenzie ei harrastanut yhdenillan juttuja, eikä hänellä ollut lukuisia parisuhteita takana. Ne muutamat harvatkin suhteet jotka hänellä oli ollut, olivat pääasiassa päättyneet ikävästi. Joko toinen osapuoli halusi vain hyötyä Mackenzien maineesta, rahasta tai sitten he eivät yksinkertaisesti vain kestäneet naisen kiireellistä elämää. Se oli ehkä yksi syy siihen miksi Kenzie oli niin varovainen tunteidensa, miesten ja parisuhteiden vuoksi. Hän oli niin kiireellinen, etteivät useimmat jaksanut ylläpitää parisuhdetta pelkkien satunnaisten näkemisien, soittojen, videopuheluiden tai viestien varassa. Kenzie jaksoi kuitenkin uskoa että asia olisi toisin Vincen kanssa. Tosin he kaksi olivat kyllä täysin eri maailmoista, mutta jokin heidän jutussa sai vain naisen uskomaan aina parempaan huomiseen. Kaiken sen lisäksi Vince oli kaikista poikaystävistään luultavasti… No, rehellisesti varakkain – joten jos hän ei laittanut sille asialle mitään vastaan, niin hän voisi useamminkin tulla kanssaan kuvausmatkoille. Katsomaan, ei välttämättä kuvattavaksi, kuten nyt.

Se lämmin halaus sai Kenzien hymyilemään aikaisempaan leveämmin ja vetäytyessään halauksesta, hän kohdisti katseensa Vincentin silmiin. Pikainen suukko otsallaan sai naisen ihon kihelmöimään ja huulillaan koreilevan hymyn vain pinttymään entistä tiukemmin naisen kasvoille. Tuommoinen hempeily riitti naiselle tällä hetkellä mainiosti, etenkin kun läsnä oli useampi uteliaampi silmäpari. Eihän heidän suhteensa ollut mitkään salaista, mutta kun molemmille oli vielä hyvin epäselvää mitä he olivat niin… Matalanprofiilin pitäminen, saattoi olla parhain ratkaisu kyseiseen tilanteeseen. ”I can see that. Don’t worry I’ll help you get through this.”, Kenzie kuiskasi lohdullisesti Vincentille takaisin ja sipaisi samalla toisen hiuksia, ennen kuin kääntyi miehen kanssa paremmin kuvausryhmän puoleen. Hän ei tuolloin kuitenkaan irrottautunut vielä täysin Vincentistä, vaan piti kättään rennosti tuon hartian ja niskan alueella. Vaikka kuinka Vince onnistuikin pitämään yllä miehelle tyypillistä itsevarmuutta huokuvaa kuorta, Kenzie aisti että toista jännitti kyseinen kuvaustilanne. Olihan se varmasti uutta, kun kaikki Vincentin aikaisemmat kuvaushetket tapahtuivat pääosin hänen tietämättä – paparazzien toimesta. ”Just breath, you’ll be fine. You are in my comfort zone now, so I promise to you, I make you look good.”, Kenzie hymyili ja silitteli muiden huomaamatta rauhoittavasti Vincentin niskaa.

Vincentin sarkastinen äänensävy sai naisen naurahtamaan vaimeasti – huvittuneeseen sävyyn kylläkin. ”It’s simple; when models and rich people, like us, wear these - people want to buy them.”, hän kertoili ja vilkaisi sitten ranteessaan koreilevaa, varsin prameaa rannekelloa. Vincellä oli pointti asiassaan ja Kenzie hymähtikin sitten hiljaa ajatuksilleen, ennen kuin assistentit tulivat vielä puuteroimaan naamaansa ja asettelemaan hiuksensa halutulla tavalla. Tämä oli Kenzien arkipäivää ja harva oikeastaan ymmärsi millaista työtä hän teki, saati sitä kuinka raskasta se ajoittain osasi olla. Seuraavaksi kameran takaa kuuluikin se surun kuuluisa it’s showtime lausahdus, kun valokuvaajaa oli saapunut paikalle ja päätti polkaista kyseiset kuvaukset käyntiin. Siinä vaiheessa Kenzie palautti huomionsa takaisin vieressään olevaan Vincentiin, joka ohjeiden mukaisesti kietoi kätensä naisen ympärille. Hän puolestaan laski toisen kätensä rennosti Vincen käsivarrelle ja toisen tuon niskan ja hartian välimaastoon. Vincen hiljainen lausahdus sai Kenzien hymähtämään hiukan huvittuneena, katseensa kääntyessä nyt kamerasta tuohon. ”There are also other ways to get close to me and you know that…”, hän huomautti hiljaa mutta vienosti hymyillen. Kenzie yritti kaikkensa, ettei olisi hymyillyt kuin Naantalin-aurinko. Se vain tuntui niin helvetin hankalalta, kiitos Vincentin. Armani oli kuitenkin sellainen brändi, jonka mainoskasvoilta ei kaivattu leveitä hymyjä, vaan juuri niitä intensiivisiä katseita ja kosketuksia, jotka kaksikko onnistui luonnostaan toisilleen antamaan. Kuvauksien aikana Kenzie rehellisesti unohti täysin missä hän oli ja sen kuinka paljon heidän ympärillään loppujen lopuksi olikin ihmisiä katsomassa kaikkea sitä.

Kenzie ei tiennyt kuinka moni oli tietoinen heidän suhteestaan. Tai mikä ikinä heidän juttunsa nyt olikaan Vincentin kanssa. Kaikki se kuitenkin tuntui äärimmäisen luonnolliselta. Useimpien paikalla olijoiden silmissä he taisivat kuitenkin vain näyttää kaksikolta, jolla kemiat osuivat äärimmäisen hyvin yhteen. Seuraavaksi kuvaaja pyysi jotain järisyttävää, jolloin Kenzie virnisti pienesti ennen kuin vakavoitui ja käänsi katseensa Vincentiin. ”You look little bit stiff, let me help you with that…”, hän kujersi, nostaen toisen kätensä miehen posken ja kaupan seutuville, jonka jälkeen kuroi heidän välisen – sen hyvin pienen – välimatkan umpeen ja painoi huulensa Vincentin omille. Vaikka Kenzie oli todella omistautunut työlleen, niin hän ei ollut koskaan aikaisemmin suudellut toista osapuolta, jonka kanssa oli kuvattavana. Se hellä suudelma oli oikeastaan Kenzien tapa osoittaa Vincentille kuinka vakavissaan hän oli heidän suhteen. Kyseinen suudelma onnistui myös aiheuttamaan pientä kohinaan kameran ympärillä, mutta vetäytyessään suudelmasta ja luodessaan Vinceen viimeisen intensiivisen katseen, valokuvaaja huusi kameran takaa That's a wrap! Perfect! You two are amazing, I’ve never seen this kind of chemistry front of the camera!. Se oli myös Kenzien tapa saada kuvaukset nopeasti purkkiin ja Vincentin pois tästä hänelle epämukavasta tilanteesta.

Kuvausryhmän alkaessa laittaa tavaroita pakettiin, Kenzie ei vielä hellittänyt otettaan Vincentistä vaan hivutti kätensä sen sijaan miehen poskelta tuon kaulalle. ”Feeling any better?”, Kenzie virnisti nyt hiukan ilkikuriseen sävyyn, samalla kun kallisti päätään herttaisen tytön tavoin. ”And I’m not sorry about that kiss. It saved you from this torture much faster.”, niin, sehän olikin täysin 100% syy sille miksi Kenzie oli suudellut Vincentiä ja toinen varmasti tiesi ettei se ollut ainoa syy suudelmalle. Vincent ei onneksi näyttänyt laittavan pahakseen sitä, vaikka he olivat nyt kameran edessä ikuistaneet tunteensa toisiaan kohtaan – ainakin sellaisille joilla oli jotain haisua heidän väleistään. Kuten Vincentin siskolle, Vicelle. Kun kuvausryhmä teki lähtöä kuvauspaikalta, Kenzie hellitti puolestaan hiukan otettaan edessään seisovasta miehestä. Hän ei ollut varma olisiko Vincent palamaamassa takaisin New Yorkiin, joten se sai hänet puolestaan taas avaamaan suunsa asian suhteen. ”So… I’m staying here until Sunday, so I would like to stay here with me?”, hän kysyi ja sipaisi muutamaa suortuvaa korvansa taakse. Jos toinen suostuisi jäämään Barbadokselle kanssaan, se antaisi heille enemmän aikaa tutustua toisiinsa, ennen kuin Kenzie joutuisi taas matkustamaan uuteen kohteeseen. ”You can stay in my room if you want.”, Kenzie lisäsi vielä pieni pilke silmäkulmassaan, sipaistessaan samalla Vincentin leukaa hellästi.

Rehellisesti sanottuna nämä olivat parhaimmat kuvaukset missä Kenzie oli koskaan ollut. Vaikka tämä oli hänelle puhtaasti työtä, ei huvia ja mitään sinne päin, niin Vincen kanssa työskentely oli ollut kaikin puolin hauskaa. Vincen jäykkyys oli lähinnä huvittavaa, mutta ei kuitenkaan niin silmiin pistävää, jotta se näkyisi kamerassa. Kenziestä Vince oli jopa varsin luonnollinen. Kamera ei varmastikaan nähnyt sitä jäykkyyttä jonka Vince tuolla hetkellä tunsi. Tilannetta saattoi tosin helpottaa Kenzien antama suudelma, sillä kun heidän huulensa kohtasivat, hän huomasi miehen jännityksen katoavan kuin tuhka tuuleen. Se sai naisen jopa virnistämään aavistuksen, mutta kuvauksien ollessa edelleen käynnissä, hän yritti parhaansa hillitä kasvoilleen levinnyttä hymyä. Onneksi kuvaukset olivat melkeinpä heti sen suudelman jälkeen purkissa, sillä kuvaaja oli selvästikin toivonut saavansa vastaavanalaista, intiimimpää kuvaa kaksikosta. Jos vastakkainen osapuoli olisi ollut joku muu, Kenzie ei todellakaan olisi suudellut toista osapuolta. Ei missään nimessä. Se ei kuulunut hänen tyyliinsä, joten Vincent oli aivan eri asia. Heillä oli jonkinlainen suhde menossa – Kenzie ei vain vielä oikein tiennyt kuinka vakavaa tämä oli, etenkään Vincentin kohdalla. Hän halusi uskoa että heistä tulisi Vincentin kanssa vielä jotain vakavaa ja varmasti tulikin, jos mies edes vähänkin ajatteli samalla tavalla kuin hän. Kenzie katseli nyt Vincentiä hymyillen, puuskahtaen sitten huvittuneena kun tuo kohautti haastavasti hartioitaan. ”On really? Just a little bit? Maybe another kiss would help you more…”, Kenzie puolestaan virnisti huvittuneena toiselle takaisin ja katseli tuon silmiä, aina siihen asti kunnes Vincent veti hänet uuteen suudelmaan. Uuden suudelman myötä kaikki hapuilu ja varovaisuus oli poissa, jolloin Kenzie uskaltautui jopa kietomaan kätensä tiukemmin miehen ympärille.

Vincetan yskäisy havahdutti kaksikon, jolloin Kenzie vastahakoisesti vetäytyi suudelmasta ja käänsi katseensa Vincentin tavoin tuon siskoon. Hän ei sillä hetkellä rekisteröinyt kunnolla Vincentin puheita, keskittyessään itse pääosin vain tasaamaan suudelman aikana kiihtynyttä hengitystään. ”I can see that… ”, hän hymähti lopulta huvittuneena Vincentille, kun tuon sisko oli painellut matkoihinsa. Hän yritti parhaansa mukaan pitää itsensä neutraalina, mutta rehellisesti sanottuna Vincent osasi todella taitavasti sekoittaa naisen pasmat. Tuon itsevarma olemus piti Kenzien aavistuksen varpaillaan, mutta samaan aikaan se myös kiehtoi häntä suunnattoman paljon. Sitä suuremmalla syyllä hän halusi Vincentin jäävän kanssaan Barbadokselle, jotta voisi tutustua tuohon paremmin ja erityisesti nähdä, kuinka tosissaan he molemmat olivat tämän jutun kanssa. Siksi Kenzie olikin pyytänyt Vincentiä jäämään – eikä luojan kiitos tuo ollut kieltäytynyt tarjouksesta. Sen sijaan Vincentin naurahdus sai naisen hymyilemään taas entistä leveämmin. ”Good, because I would’ve killed you if you had say no to my offer. This is, you know, one-time offer.”, nainen tyrskähti huvittuneena ja lähti sitten Vincentin vanavedessä kohti terassilta sisään johtavaa ovea. Jos Kenzie olisi yhtään enempää ollut vaikutus kaikelle sille mitä lehdissä kirjoitettiin, hän ei olisi luultavasti pyytänyt Vincentiä jäämään. Vince oli kuitenkin osoittanut jo niin monella tavalla Kenzielle, ettei hän ollut kanssaan siksi että saisi naisen merkattua yhdeksi valloituksekseen. Tai niin hän ainakin uskoi. Ei kukaan nimittäin muuten viettäisi näin paljon aikaa toisen kanssa tai pitäisi niin tiiviisti yhteyttä mitä Kenzie ja Vincent pitivät, jos hän haluaisi naisesta vain pedin lämmikettä itselleen.

Toisinaan Kenzie välillä unohti heidän välisen ikäeron. Tosin se ei ollut mikään kriittinen asia, vaan enemmänkin se kuinka erilaiset heidän moraalikäsitykset ja luonne-erot heillä olivat. Kenzie ei pitänyt siitä, kun hänestä kirjoitettiin juorulehdissä – kun taas Vincent tuntui olevan jo täysin sinut sen asian kanssa. Heistä oli jo hyvän tovin kirjoiteltu niin pienempiä, kuin suurempia suhdespekulaatioita erilaisissa juorulehdissä, eikä niistä kirjoittelu tuntunut vähentyvän, aina kun heidät nähtiin yhdessä. ikävimpiä lehtijuttuja oli ne, missä tosiaan spekuloitiin milloin Vincent Lynwood dumppaisi mallikaunotarten ja vaihtaisi seuraavaan. Kenzie yritti olla noista välittämättä, mutta rehellisesti sanottuna se tuntui välillä ihan helvetin vaikealta… Terassilta siirryttyä sisätiloihin, Kenzie vaihtoi ylleen mukaansa ottaman kesämekon ja kiirehti sen jälkeen Vincentin perässä ulkona odottavan auton luokse. Kenzie repesi hyvin pian sen jälkeen nauruun, kun mies yritti nyt korjailla äskeistä möläytystään. ”Yeah I know. Don’t worry about that babe.”, hän naurahti vielä päätään pudistellen, ennen kuin pujahti auton takapenkille istumaan.

Auton lähtiessä liikkeelle, Kenzie tarkasti vielä nopeasti mukanaan olevan laukkunsa sisällön, varmistaakseen vain että oli ottanut kaikki tavaransa mukaan kuvauspaikalta. Katseensa kääntyi sen jälkeen vieressään istuvaan Vincentiin, jolloin nainen itsekin kohotti kysyvästi kulmiaan, kun huomasi Vincen mietteliään ilmeen. Hän itsekin vakavoitui, kun kuunteli miehen puheita siitä miten tuon sisko oli kieltänyt häntä leikkimästä naisen kanssa. Siinä taas tuli yksi asia esille, minkä vuoksi Kenzie arvosti suuresti miehen siskoa. He olivat olleet jo pitkän aikaan Vicen kanssa hyviä ystäviä, tutustuttuaan aikanaan mallipiireistä ja hän edelleen jaksoi suojella itseään huomattavasti nuorempaa Kenzietä. Jopa rakkaalta veljeltään. ”So… Now I have to ask. Are you leading me on? Is this just a game for you?”, nainen kysyi varsin suoraan ja tapitti nyt Vincentiä suoraan silmiin, samalla kun kätensä näpersivät toisiaan hermostuneena. Vincen itsevarma olemus sai kuitenkin Kenzien jännittyneen olemuksen rauhoittumaan. Hän vaikutti todella olevansa tosissaan tämän asian kanssa, joka sai naisen jopa huokaisemaan helpottuneena. ”Okay then. Maybe your sister tends to be always right about you but… Maybe this time we can prove her wrong?”, sen ehdotuksen jälkeen hän hymyili ja siirtyi lähemmäksi Vincentiä, kietoen kätensä vieressään istuvan miehen ympärille.”And I've noticed, but I’m also quite used to that so don’t worry. I really like you, even tho’ you sometimes let stupid thing out of your mouth.”

Nyt kun he olivat taas päässeet pisteeseen, jossa he puhuivat tunteistaan, Kenzie koki tarpeelliseksi myös selventää omia ajatuksiaan Vincentille. ”I'm already aware of your background and your... history about women, so there is no going back.”, hän aloitti, katsellessaan Vincentiä nyt joskin vakava ilme kasvoillaan – pitäen käsiään kuitenkin edelleen tuon ympärillä. Aivan kuin varmistaakseen ettei Vincent pakenisi tilanteesta, vaikka hän ei sitä voisi edes tehdä liikkuvasta autosta. Ellei tuo sitten tosiaan harkinnut sitä vaihtoehtoa, mitä Kenzie kyllä epäili. ”I really really like you and I wouldn’t asked you to stay, if I wouldn’t like you.”, Kenzie oli aina saanut olla epävarma suhteistaan, joissa oli ollut, joten Vincent oli suorastaan etuoikeutettu, kun hän sai naisen puhumaan näin avoimesti tunteistaan tuota kohtaan. Tosin Kenzie tiedosti että jossain vaiheessa se hetki tulisi, kun hän ei voisi enää täysin kieltää tunteitaan miestä kohtaan, joten miksi ei nyt sitten puhua niistä, kun olivat täysin kahden ja saisivat seuraavat pari päivää viettää täysin keskenään. Ilman perässä juoskevia paprazzeja ja uteliaita silmäpareja. Kenzie nosti kätensä Vincentin kaulan ja posken välimaastoon, pienen hymyn levitessä kasvoilleen kun katseli Vincentiä pää pienesti kallellaan. ”I can be sometimes quite a piece of work - I know that - but… You also know that I haven’t had the same kind of relationship history than you and because of that I’m careful… With my feelings and these kind of things in general.”, hän myönsi hiljaa nielaisten. Tuollaisen sanominen ääneen helpotti kummasti Kenzien romanttistentunteiden sulkemaa olemusta. Se sai hänet jopa uskomaan, että voisi todella avoimesti ja huoletta ilmaista tunteensa toista kohtaan, jolloin Kenzie vei kasvonsa lähemmäksi Vincentin omia. ”So this is new for both of us, but you know what? We can figure it out together. If that’s okay to you?”, Kenzie ehdotti ja painoi kiusoittelevan suukon Vincentin huulille, samaan aikaan kun heidän autonsa pysähtyi Kenzien hotellin edustalle.

”Babe…”, Kenzie vasti miehen pyyntöön pieni virne huulilla ja katseli tuota silmiin. Sillä hetkellä se todella iski Kenzieen; Hän oli korvia myöten ihastunut Vincentiin. Siihen viittasi Kenzien käytöksessä ja olotilassa useampikin asia. Perhoset lentelivät naisen vatsassa joka kerta kun Vincent loi häneen pitkän katseen ja ihonsa meni kananlihalle, kun toinen kosketti naista. Heidän alkuhaparoinnin jälkeen Kenzien oli myös huomattavasti helpompi luottaa kaikkeen mitä Vincent sanoi. Hän ei ollut nimittäin aluksi ollenkaan vakuuttunut miehen aikeista. Ymmärrettävää kun otti huomioon miehen taustat ja sen, että Kenzie ihastui – mutta myös rakastui – hyvin harvoin. Ihastumisen myöntäminen ja luottamuksen osoittaminen toiselle osapuolelle oli itse asiassa varsin suuri myöntymys Kenzielle, joka on tottunut aina pitämään kaikki elämänsä naru käsissään. Rakkaus jopa teki Kenzien sokeaksi kaikelle ympärillä tapahtuvalle. Hän kulki ne surunkuuluisat vaaleanpunaiset lasit silmillään, aina siihen asti kunnes joku onnistuisi pudottamaan hänet takaisin maan pinnalle. Useimmiten tämä tapahtui eron yhteydessä. Vincentin kanssa kaikki kuitenkin tuntui huomattavasti helpommalta. Hän saattoi olla aivan oma itsensä miehen seurassa, eikä hänen tarvinnut oikeastaan salata mitään toiselta. Ei perhettään, varallisuuttaan, mainettaan ja niin edelleen.

Vincentiä katsellessa pieni, mutta lämmin hymy levisi Kenzien huulille, samalla kun hän kohotti kätensä miehen kaulalle. ”I can say it to you as many times as you want…”, ne sanat saivat Kenzien oikeastaan ymmärtämään, kuinka sujut olikin Vincentin ”naistaustojen” kanssa. Jo pelkästään se, ettei häntä rasittanut ajatus siitä, kuinka monen newyorkilaisnaisen kanssa Vincent oli vietellyt sänkyynsä, oli varsinainen ihme. Mutta sellainen Kenzie oli; hän koki olleensa väärässä Vincentistä alun alkaen ja nyt paremmin mieheen tutustuttua, hän ei oikeastaan ihmetellyt miksi niin moni nainen halusi päästä kyseinen herrasmiehen seuraan. Sitä suuremmalla syyllä hän oli valmis unohtamaan täysin Vincentin taustat, siitä huolimatta että lehdet tulisivat luultavasti vielä pitkään kirjoittelemaan heistä ja heidän suhteestaan. Tämän vuoksi Kenzie vältteli ihastumista, sillä kerta toisensa jälkeen hän oli tullut niin sokeaksi suhteelle ja sen toiselle osapuolelle, ettei nähnyt suhteen varjopuolia, saati sitten sitä että hän tulisi jätetyksi. Kenzie tiedosti varsin hyvin itsekin sen, että sokeutui täysin kun oli kyse rakkaimmistaan, mutta minkäs teet. Taas kerran hän halusi uskoa, ettei Vincent tulisi satuttamaan häntä niin kuin edelliset poikaystäväehdokkaansa. Vincentin puheet seurusteluhistoriastaan, tai naishistoriastaan ylipäätän, nostatti pienen virneen Kenzien huulille. ”If I had the same relationship background as you – that would make me hoochie, honey. And after that my mom would kill me. Bad publicity for supermodel.”, hän huomautti, tarkoittamatta sanoillaan kuitenkaan mitään pahaa ja luultavasti Vincent tiesi sen myös. Äitinsä oli hyvin tarkka tyttärensä julkisuudesta, vaikka hän enää edes ollut naisen täyspäiväinen manageri kuten aluksi. Mutta olihan se totta, että miesten lukuisia naisseikkailuja ei katsottu yhtään niin kieroon, kuin naista joka oli tapaillut lukuisia miehiä ja sitä rataa. Sen jälkeen Vincent olikin jo upottanut Kenzien uuteen suudelmaan, joka sai hänet sulkemaan hetkellisesti silmänsä ja unohtamaan kaiken heidän ympärillään tapahtuvan. Vasta siinä vaiheessa kun tunnelma alkoi käydä intiimimmäksi, auton kuljettaja rykäisi hienovaraisesti, joka sai kaksikon havahtumaan ja Kenzien vastahakoisesti irrottautumaan Vincentistä.

Joskin nolohkon hymyn saattelemana Kenzie nousi ensimmäiseksi autosta ulos. Hän ei ollut aikaisemmin menettänyt itsehillintäänsä noin pahasti, ettei ollenkaan katsonut aikaa tai paikkaa pienelle kututuokiolle. Autolta he suuntasivat hotellin sisälle, jossa oli varsin hiljaista, kiitos hyvien turvatoimien, jotka oli järjestetty lukuisten julkisuudenhenkilöiden yksityisyyden turvaamiseksi. Ei sillä, etteivät Vincent ja Kenzie saisi olla rauhassa – naista kun varjosi kaiken aikaa henkivartijat Sam ja James, jotka kulkivat onneksi sen verran varjoissa, ettei Kenzie aina itsekään muistanut heidän olemassa oloaan. Sam ja James olivat erityisesti mukana aina kuvausmatkoilla, sillä managerinsa halusi turvata asiakkaansa turvallisuuden, minne hän ikinä menikään. Hissiin astuttua Kenzie asetti huonekorttinsa lukijaan ja painoi oikeaa kerrosta. Hän ehti juuri ja juuri vetää korttinsa pois lukijasta, kunnes Vincent veti hänet lähelleen. Kätensä kietoutuivat vaistomaisesti toisen niskan taakse ja samalla nainen painautui tiukemmin miestä vasten, kun tuo painoi uuden suudelman huulilleen. Sillä hetkellä Kenzie ei edes ajatellut, että hississä saattaisi olla jonkin asteen valvontakamera, joka kuvaisi kaikki heidän touhunsa. Hissin kilahtaessa oikeaan kerrokseen ja avatessa ovensa, Kenzie vetäytyi vastahakoisesti miehestä ja hieraisi huomaamattomasti punastellen niskaansa. Ei siksi, että häntä olisi nolottanut äskeinen – vaan enemminkin se, että hän tajusi haluavansa niin paljon enemmän Vincestä, mitä saattoi ainoastaan tapahtua suljettujen seinien sisäpuolella.

Hissistä poistuessa Kenzie oli tarttunut Vinceä kädestä ja vetänyt mukanaan oikean hotellihuoneen ovelle. Avattuaan avainkortilla oven, hän päästi Vincen edeltä sisälle, heittäen itse puolestaan laukkunsa läheiselle nojatuolille, sulkien hotellihuoneen oven perässä kiinni. Ennen laukkunsa viskomista Kenzie oli ottanut puhelimensa laukustaan, tarkastaakseen sen pikaisesti viesteistä. ”Hah, I barefoot New Yorker, so you should be the one who is used to this kind of heat.”, brunette naurahti samalla kun selaili viimeisen viestinsä lävitse ja nosti katseensa Vinceen. ”I’m not use…”, hän ehti aloittaa, ennen kuin Vincent veti paidan päältään pois ja nakkasi sen nojatuolin selkämykselle. Se sai hänet kirjaimellisesti lamautumaan – tuijottaessaan nyt sanattomana miehen paljasta ylävartaloa. Kenzie piti näkemästään ja siksi tuijottikin Vinceä, kunnes tuon kysymys havahdutti hänet takaisin todellisuuteen. ”Umhn….No, not at it all.”, hän yritti parhaansa pitää kasvonsa peruslukemilla, kunnes pieni virne levisi naisen kasvoille. Kenzie asteli nyt lähemmäksi Vincentiä ja seisahtui tuon eteen, jättäen heidän välilleen ainoastaan muutaman sentin etäisyyden. ”I know what you’re doing… You are trying to tease me, right? Go all blushing and that sort of stuff?”, Kenzie tiedusteli tietäväinen katse silmissään, samalla kun kallisti päätään ja sipaisi muutamaa hius suortuvaa korvansa taakse. Hän antoi katseensa häpeilemättä vaeltaa alemmaksi miehen kasvoista, ennen kuin palautti sen takaisin silmiinsä. “I don’t mind…”, hän pudisteli päätään. Normaalisti – oikeastaan kenen tahansa muun kohdalla Kenzie olisi luultavasti ollut kiusaantunut tilanteesta. Jostain syystä kaikki se kiusoittelu ja viettely Vincentin kanssa tuntui vaivattomalta – ja niin helvetin oikealta.

Kenzietä ei jännittänyt laisinkaan, Vincentin katseen ja reaktion seuraaminen oli sen sijaan hauskaa, kun samaan aikaan Kenzie hivutti hitaasti mekkonsa olkaimet pois paikoiltaan ja antoi sen tippua lattialle. Hän astui ulos lattialle pudonneesta mekosta ja laski nyt kätensä Vincen rintakehälle. Hän työnsi Vincentiä muutaman askeleen taaksepäin, lähemmäksi toisen takana olevaa sänkyä. ”… Unless this bothers you?”, Kenzie ei voinut olla kuittailematta huvittuneeseen sävyyn, ennen kuin viettelevä hymy nousi huulilleen ja hän varottamatta tuuppasi Vincentin selälleen sängylleen. Kenzie kapusi perässä Vincentin ylle ja haroi nopeasti pitkiä tummia hiuksia pois kasvojensa edestä, ennen kuin vei kasvonsa lähemmäksi toista niin, että Vince saattoi tuntea hänen lämpimän hengityksensä kaulaansa vasten. Siitähän se hauskuus vasta alkoi, kun Kenzie ei malttanut lopettaa toisen kiusaamista, antaessaan kätensä vapaasti vaellella toisen rintakehältä hitaasti alemmaksi. Samaan aikaan hän painoi ensimmäisen suukon Vincen kaulalle ja siitä seuraavan leukalinjalle, ennen kuin katseensa kohtasi taas Vincentin kanssa, viimeistellen kiusoittelunsa pienellä suukolla tuon huulille. ”Say when you've had enough.”

Se miten Vince oli onnistunut laittamaan Kenzien pään – ellei jopa maailman – pyörälle, oli aivan uusi tunne naiselle. Hän oli aina ollut äärimmäisen sokea mitä miesten kiinnostukseen tuli, mutta se taisi puhtaasti johtua siitä, ettei Kenzie uskonut että häneltä löytyisi aikaa minkäänlaisen suhteen ylläpitoon. Osittain se oli totta. Hän oli monta viikkoa vuodesta reissun päällä ja aikaisemmilla poikaystävillään oli omatkin menonsa joten… Harvemmin he pystyivät reissaamaan Kenzien kuvauksien mukana, jolloin seurustelusuhteensa jäivät usein lyhyeksi. Tosin kukaan aikaisemmista poikaystävistään ei myöskään ollut niin maineikas, saati sitten varakas kuin kyseinen Lynwoodin rattopoika edessään, joten sitä suuremmalla syyllä kuvaus lomamatkat Barbadokselle jäivät täysin tekemättä. Heidän mielestään oli myös noloa jos Kenzie olisi kustantanut heidän matkansa, minne ikinä olivatkaan menossa, joten niin… Vincentin kanssa sellaisesta ei ollut kuitenkaan huolta. Heidän erilaisuutensa toi mukanaan myös hyvin paljon samankaltaisuuksia tähän ”suhteeseen” ja ensimmäistä kertaa Kenzien ei tarvinnut huolehtia oikeastaan mistään. Vincent tosissaan tuntui tuovan niin naisen huonot, kuin hyvät puolet esiin – jopa myös sellaiset jotka yllätti Kenzien itsekin.

Kaksikon välinen kiusoittelu oli kuitenkin mennyt aivan uusiin ulottuvuuksiin. Tavallaan Vincentin päällekäyvyys olisi voinut luulla ahdistavansa naista, mutta sen sijaan Kenzie koki sen vain johdattelun tulevaan. Kenzie jopa itsekin yllättyi kuinka onnistui ottamaan ohjat koko tilanteesta, vaikka useimmiten kiltti, ellei jopa naiivi perusluonteensa peitti alleen sellaisia puolia hänessä, joita kukaan ei ollut koskaan nähnyt hänessä. Sen ansiosta oltiinkin päästy siihen hetkeen, kun Kenzie painoi kiusoittelevia suudelmia Vincen iholle ja antoi kätensä laskeutua hitaasti alemmaksi. Kenzie ei malttanut olla hymyilemättä kiusoittelevasti miehen huulia vasten, ennen kuin mies upotti hänet ahnaampaan suudelmaan ja käänsi pakan toisin päin. ”Well you’e giving up easily…” - as if Kenzie olisi itsekään jaksanut sitä kiusoittelua pidempään. Vihdettuaan miehen kanssa joskin haastavat katseet, Kenzie tiesi ettei se tiennyt hyvää. Ainakaan hänen kohdalleen. Nimittäin Vincen lukittua kätensä ja painaessa suudelmia paljaalle iholleen, Kenzie ei voinut olla huokaisematta nautinnosta. Kieltämättä hänellä kävi sekunnin sadasosan verran mielessä, että kuinka moni muu naisista oli päässyt nauttimaan tästä samasta hetkestä Vincentin kanssa. Ne ajatukset kuitenkin unohtuivat uusien suudelmien, vaatteiden vähentymisen ja ihoa polttavien kosketuksien myötä.

Jalkojensa lopulta kietoutuessa Vincentin vyötärön ympärille, loppukin oli jo historiaa. Kenzie oli aina uskonut siihen että tunnesiteellä oli jonkinlaista merkitystä hyvässä seksissä. Jokainen Vincen kosketus rekisteröitiin tarkasti ja jokainen suudelma sai Kenzien huulet kihelmöimään, samalla kun hengityksensä kiihtyi ja hän huokaili nautinnosta. Kenzietä jopa kadutti sillä hetkellä että oli näinkin pitkään pitkittänyt tätä kertaa, mutta toisaalta… Mistä hän olisi sen tiennyt että he vuoden kuluttua kaikesta päätyisivät tähän hetkeen. Kummankin saavutettua huippunsa, Kenzie ei ollut koskaan tuntenut oloaan niin raukeaksi. Hetken aikaa kaksikko pysyi vain hiljaa ja katseli huoneen kattoa, mutta Vincentin tokaisun jälkeen Kenzie tirskahti ja käänsi katseensa vieressään makaavaan mieheen. ”Well.. No, that wasn’t.”, myötäillessään miehen sanoja, Kenzie virnisti lopulta tyytyväisenä. ”That was fun, tho’. I have to say, you’re just full of surprises…”, Kenzie nykäisi peitosta irronnutta pussilakaa paremmin ylävartalonsa peitoksi, ennen kuin kääntyi kyljelleen Vincentin puoleen. ”Now I know whom to come when I want to demolish my stress…”, sen lausahduksen jälkeen Kenzie kurottautui painamaan intensiivisen, pitkittelevän suudelman Vincentin huulille. Vaikka Kenziellä ei ollut niin pitkää mieshistoriaa takana mitä Vincentillä naisten suhteen, niin kyllä hän osasi jo erottaa mikä oli hyvää ja mikä oli taas huonoa seksiä. Suudelman jälkeen hän jäi hetkeksi vain tyytyväisenä katselemaan miehen kasvoja, ennen kuin kurkisti olkansa ylitse katsoakseen yöpöydällä olevaa kelloa. ”Should we stay in bed rest of the day and order food from room service…”, hän kysyi seuraavaksi ja käänsi katseensa takaisin mieheen, jonka paljaalle rintakehälle laski kätensä ja alkoi piirrellä jotain epämääräistä kuviota siihen. ”… Or would you join me in the shower and after that get out of this room? Like to the beach.”