member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jul 20, 2016 10:49:34 GMT 2
Post by julle on Jul 20, 2016 10:49:34 GMT 2
Sydney, Australia. Emmett McGray oli päättänyt viettää muutaman kuukauden kesäloman kyseisessä kaupungissa, valokuvaten ja tutustuen paikallisiin valokuvauspiireihin. Tarkoituksena oli olla ei-työ-painotteinen loma, sillä hän oli viime kuukaudet viettänyt vapaaehtoistyön parissa lukuisissa eri kohteissa. Milloin eläimiä tai yhteisöä ja ihmisiä auttaen. Emmett oli aina ollut auttavainen persoona, mutta rehellisesti sanottuna pitkäksi aikaa maailmalle lähteminen vailla päämäärää ei koskaan ollut miehen ensimmäisenä mielessä, kun hän mietti tulevaisuuden suunnitelmiaan. Hän oli kyllä tehnyt sen aikaisemminkin, lyhyemmällä aikavälillä, mutta palattuaan aikanaan Torontoon ja tavattuaan elämänä rakkauden, Emily Ballardin, Emmett oli ajatellut jäävänsä pysyvästi Kanadaan. Heidän tarkoituksensa oli mennä Emilyn kanssa naimisiin, perustaa perhe, edetä omilla tahoilla urillaan ja katsoa yhdessä, mitä tulevaisuudella oli heille yhdessä tarjolla. Kaikki ajattelivat tuohon aikaan, että Emmett ja Emily olisivat ikuisesti yhdessä. Heidän rakkautensa oli käsin kosketeltavaa ja Emmettkin kirjaimellisesti jumaloi ensirakkauttaan. Valitettavasti Luojalla näytti olevan kuitenkin kaksikolle aivan muita suunnitelmia. Emilylle puhkesi bipolaarinen mielialahäiriö. Tai no, se diagnosoitiin vasta vuoden 2014 kesällä, kun Emilyn mielialat alkoivat ailahdella niin rankasti, ettei Emmettkään tiennyt mitä tehdä. Emmett halusi kuitenkin seisoa rakkaansa vierellä, auttaa häntä löytämään oikean lääkityksen sairauteensa ja auttaa pääsemään kiinni takaisin arkeen. Niin ei kuitenkaan käynyt. Emilyn tilanne huononi ja lopulta rakas avopuolisonsa riisti itseltään hengen vuoden 2014 joulukuussa, alkoholin ja lääkkeiden avulla. Emmett ehdottomasti tuntee syyllisyyttä tapahtuneesta, sillä kokee, ettei osannut hankkia Emilylle tarpeeksi ajoissa apua, saati auttaa häntä ymmärtämään, ettei maailma romahtaisi diagnoosin myötä. Se oli ehdottomasti Emmettille elämänsä kauheinta aikaa ja oli selvää että miehen maailma romahti Emilyn kuoleman myötä. Emmett yritti löytää surulleen pakotietä ja lopulta löysikin sen vapaaehtoistyöstä, joka sai miehen irtisanoutumaan nykyisestä työstään ja jättämään kaiken taakseen. Vapaaehtoiseksi lähteminen auttoi häntä unohtamaan puoli vuotta sitten tapahtuneen tragedian ja näkemään elämän uudelta aivan uudessa valossa. Emily ei varmastikaan toivonut Emmettin menettävän elämänhaluaan kuollessaan, mutta ei hän myöskään ollut valmis uuteen suhteeseen. Sen sijaan Emmett halusi antaa kaikkensa vapaaehtoistyölle ja valokuvaamiselle, jonka myötä oli lopulta ajautunut Australiaan. Valitettavasti hyvin ansaittu loma, omatoimisen valokuvaamisen ja piireihin tutustumisen sijaan vaihtui heinäkuun alussa ihan oikeaan valokuvauskeikkaan. Joku tuttunsa puolitutun tuttu oli suositellut häntä ja niin tuolle (melkein jopa vasten tahtoaan) oli sovittu keikka Sydneyn Miramare Gardensiin, jossa muuan – Emmettille tuntematon – nuori Knigtleyn pariskunta viettäisi hääjuhlaansa. Toki Emmett oli ensitöikseen saapunut kirkolle kuvaamaan hääparia, mutta siirtynyt sitten muiden vieraiden kanssa itse juhlapaikalle kuvailemaan. Muutoin kuin kuvatessa, Emmett oli pyrkinyt pysymään sivummalla. Tarkkailijaluonteensa vuoksi hän ei kovin mielellään hakeutunut muiden huomion kohteeksi. Ainoastaan silloin kun hän kuvasi ja pyysi ihmisiä katsomaan kameraan, jos se oli tarpeellista. Hän oli nyt kuvailemassa tanssilattian laidalla tanssivia vieraita, mutta huomionsa kuitenkin kiinnittyi häntä kohti kävelevään brunetteen. Emmett katseli hetken puhelintaan räpeltävää nuorta naista, joka ei selvästikään kiinnittänyt kovin paljoa huomiota ympärillä kuuluvaan hälinään. Saati sitten siihen mitä hänen edessään oli. Niinpä Emmett todisti seuraavan tilanteen aivan muutaman metrin päästä; kyseinen brunette ei katsonut lainkaan jalkoihinsa, milloin hän taitavasti onnistui kompastumaan väylällään olevan tuolin jalkaan. Siinä vaiheessa Emmett toimi täysin vaistomaisesti; hän onnistui lähes eteensä kaatuvan naisen ottamaan vastaan niin, että kätensä kietoutuivat tiukasti naisen ympärille, jottei vahingossakaan menettäisi otettaan tuosta. Hetken Emmett jopa mietti mitä oli mennyt tekemään kun katseli osittain sylissään olevaa naista, mutta samalla hetkellä miehen huolehtivaisuus puski pintaan. ” Are you okay? You're not hurt? ”, Emmett kyseli huolestuneena ja nosti naisen pienestä takakenosta pystyyn. Hän ei osannut tulkita edessään olevan naisen olemusta, saati sitten kasvoilla vaihtuvia ilmeitä, josta huolimatta pieni hymy nousi miehen huulille. ” Don’t worry, nobody saw.”, hän ilmoitti ja vilkaisi heidän ympärilleen – kukaan ei tosiaan ollut tajunnut äskeistä episodia. Katseensa palautuessa takaisin toiseen, Emmett jopa tunsi pienien perhosten lentelevän vatsassaan kun hän katseli naisen kasvoja. Lopulta hän myös tajusi edelleen pitävän naista tiukassa syleilyssään, jolloin Emmett tajusi hellittää otettaan. ” Oh sorry about that... I should’ve offered you drink first. ”, hän vitsaili ja irrotti otteensa vaikean naurahduksen saattelemana – kääntämättä katsettaan kuitenkaan pois naiesta. Oli erikoista, että edessään seisovan kaunottaren itsevarmuutta huokuva olemus oli näinkin hanakasti kiinnittänyt Emmettin huomion. Hänen oli jopa vaikea kääntää katsetta naisesta pois. ” So, I assume you are guest here? How you know the happy couple?”, Emmett lopulta kysyi kulmiaan kohottaen, jonka jälkeen jo ojensikin kätensä esittäytyäkseen. ” I’m Emmett McGray. Photographer.” |
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jul 26, 2016 18:16:47 GMT 2
Post by nepa on Jul 26, 2016 18:16:47 GMT 2
Ivy's outfitIvy muisti vieläkin sen päivän, kun hänen ystävättärensä Sansa Knightley ilmoitti menevänsä naimisiin. He olivat ihan kaikessa rauhassa istuneeet iltaa ja juoneet punaviiniä, kun Sansa sitten päätti ilmoittaa, mitä oli tapahtunut. Ja ai että, miten iloiseksi Sansa olikaan sen heidän ystäväporukkansa tehnyt sillä asialla. Ivy ja muut olivat nimittäin jo pitkän aikaa odottaneet, että Matt kosisi Sansaa. Kyseinen kaksikko oli ollut pitkään yhdessä. Siis ihan helvetin pitkään, he olivat seurustelleet jo high schoolista asti ja oli aina ollut selvää, että he tulisivat olemaan yhdessä koko loppuikänsä. Ajatus ikuisesta rakkaudesta kuulosti Ivyn mielestä kauniilta, mutta hän taisi olla kaveriporukastaan se, joka suhtautui vähän pessimistisesti moisiin asioihin. Hän oli itse seurustellut vain muutaman kerran ja useimmiten ne olivat päättyneet siihen, että Ivyllä ei ollut tarpeeksi aikaa uhrattavaksi parisuhteelle. Ivy nimittäin laittoi itsensä ennen muita - ennen parisuhdetta. Hänelle tärkeintä oli tehdä sitä, mitä hän halusi, eikä toistaiseksi kukaan mies ollut oikein ymmärtänyt sitä hänen näkemystään elämään, eikä Ivy todellakaan olisi yhdessä sellaisen miehen kanssa. Itse hääjärjestelyissä Ivy oli totta kai auttanut niin paljon kuin suinkaan voi. Valitettavasti hänen harjoittelijan työnsä Voguella vei sitä aikaa paljon enemmän. Ketään se ei kuitenkaan haitannut. Jokainen Ivyn ystävä tiesi, että harjoittelijan homma Voguella oli hänelle se kaikista tärkein asia. Tai no, ei niin tärkeä, että hän uhraisi sen vuoksi kaiken. Itse asiassa Ivylle oli ollut vaikeaa päästä sinne Sansan ja Mattin häihin, mutta päättäväisenä naisena hän oli saanut pomonsa tajuamaan kuinka tärkeä se juhla oli ja niinpä hän oli saanut muutaman päivän vapaaksi. Päivät ennen häitä olivat siis suurimmaksi osaksi kuluneet häähumussa. Sansa ei luojan kiitos ollut ollut mikään bridezilla ja heillä oli ollut yllättävänkin mukavaa viimeisten kuluneiden päivien aikana. Jopa tänään, kun he heräsivät aamulla hotellihuoneesta estääkseen Sansan ja Mattin näkemisen ennen alttarille astumista, Sansa onnistui vielä pitämään hermonsa kurissa, vaikka Ivy tiesi tämän jännittävän aivan varmasti. Kun Ivy ja muut alkoivat laittaa itseään valmiiksi, hän sitten ensimmäistä kertaa veti lähes paniikkikohtausta. Tilanne oli kuitenkin ohi suhteellisen nopeasti ja he saivat jatkaa kohti kirkkoa ja juhlapaikkaa. Kirkossa ei nyt sinänsä ollut mitään ihmeellistä - oli se kaunis, mutta Ivy ei kovin uskonnollisena ihmisenä välittänyt niistä paljoakaan. Miramare Gardens, eli juhlapaikka, olikin sitten ihan asia erikseen. Hän oli ollut sen verran mukana suunnitteluissa, että tiesi, miltä sen kuului näyttää, mutta kun hän oikeasti näki sen.. No, Ivy oli suorastaan yllättynyt. Positiivisella tavalla. Alkujärkytyksestä päästyään hän sitten sosialisoi todella paljon muiden vieraiden kanssa. Ei sentään kaikkien, koska häät olivat suuret, mutta kyllä hän yritti suurimmalle osalle ihmisistä esitellä itsensä. Sillä hetkellä hän olikin hieman vanhemman pariskunnan luona ja selitti näille työnkuvaansa Voguella, mutta hänen puheensa keskeytti pian viesti kyseiseltä laitokselta. "Excuse me", hän lopulta pahoitteli ja lähti kävelemään kauemmas muista ihmisistä. Ivy liu'utti sormellaan viestin auki ja oli juuri lukemassa sitä, mutta pian huomasi menettävänsä tasapainonsa. Aivan yhtä nopeasti joku oli kuitenkin kopannut hänet ilmasta. Pelästynyt katse eli hetken aikaa Ivyn kasvoilla, mutta sitten hän käänsi katseensa pelastajaansa. Se sai taas hänen ilmeensä neutraaliksi, koska Jesus Christ, kuinka komea tämä oli. "I'm fine, thanks to you", Ivy päättikin väläyttää tälle hurmaavan hymyn. Sitten hän oli jo nousemassa ylös siitä mysteerimiehen sylistä, tai pikemminkin se mysteerimies taisi irrottaa hänestä. "Why?" Hänen oli pakko kysyä lähes flirttaillen. "Nothing wrong with some affection. You're my savior, after all. Thank you." Ivy huomasi harvinaisen hyvin sen, että kyseinen mies oli jokseenkin awkward tapaus, ja hän piti sitä erittäin suloisena. Sille kasvoille nousseelle vinohkolle hymylle hän ei siis voinut yhtään mitään. "I am", hän vastasi, "friend of the bride. We've been friends with Sansa since high school, actually." Seuraavaksi nainen vilkaisi sitä Emmettin kättä ja tarttui siihen kiinni. "Ivy Bloom, a guest here at the Knightley wedding", hän nauroi omalle esittelylleen. "You said you were a photographer? What kind of pictures do you take? I'm an intern at Vogue. Have you done any photoshoots for us?" Ivy lähes innostui siitä, että heillä tavallaan oli jotain yhteistä. Hetken hiljaisuuden jälkeen Ivy sitten avasi vielä suunsa: "Where are you from? Your accent is not Australian."Ivy olisi mielellään vielä puhunut sen Emmettiksi paljastuneen miehen kanssa, mutta sitten ihmisiä alkoi lipua syömään. Ivy käänsi katseensa sieltä ruokailemaan menevien ihmisten luota takaisin. Ivy ei kieltämättä nimittäin halunnut sen komean valokuvaajan katoavan ennen kuin hän oli syönyt. "Table three", hän sitten sanoi nopeasti. "I'm sitting there. When you're done photographing, join me." Ivy virnisti toispuoleisesti. "And I wasn't asking., hän vielä tokaisi leikkimielisesti. Niin - se ei ollut pyyntö, vaan käsky. Ivy kääntyi kannoillaan siitä Emmettin edestä ja oikein piti huolta, että keinutti lanteitaan tarpeeksi luokseenkutsuvasti. Hän muisti vielä vilkaista nopeasti Emmettin suuntaan ennen kuin katosi ihmisjoukon sekaan. Saatuaan ruokaa eteensä hän kyllä keskusteli ahkerasti muiden kanssa, mutta ei saanut mielestään sitä uutta tuttavuuttaan. Hän harvoin kiinnostui miehestä hetimmiten, mutta ehkä asiaan vaikuttikin se rakkauden ilmapiiri häissä. Emmettistä Ivy ei kyllä ollut varma - varsinkaan, kun tätä ei näkynyt siellä pöydässä. Ei edes silloin, kun Ivy oli syönyt jo lähes kokonaan. Hän kumosi jo varmaan viidettä punaviinilasillistaan, kun hän sitten näki tutun miehen tulevan lähemmäs. I thought you wouldn't come oli lause, joka kuvasi hänen tuntemuksiaan, mutta ei Ivy todellakaan aikonut sanoa sitä. "Took you long enough", hän virnisti ja viittoi vapaata paikkaa vieressään.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Aug 26, 2016 23:44:06 GMT 2
Post by julle on Aug 26, 2016 23:44:06 GMT 2
Jotkut saattoivat karttaa ajatusta yksin matkustamisesta, mutta Emmett koki sen itse asiassa hyvin rauhoittavaksi. Hän sai mennä minne halusi, tehdä mitä halusi ja nauttia kirjaimellisesti omasta ylellisestä seurastaan täysin siemauksin. Usein tuollaisilla matkoilla myös tuppasi tapaamaan uusia ihmisiä, joiden kanssa oli helpompi tehdä tuttavuutta, ilman että ympärillä pyöri useampi muu tarkkailemassa. Se helpotti hemmetin paljon myös valokuvaamista. Emmett koki sen olevan hänen suuri henkireikänsä hänen elämänsä vaikeimpina aikoina. Emilyn itsemurha oli Emmettille kova paikka ja näin puolen vuoden jälkeen hän edelleen tunsi syyllisyyttä tapahtumiin. Jos hän olisi vain voinut hankkia hänelle aikaisemmin apua, he olisivat ehkä vielä yhdessä, onnellisesti Kanadassa. Nyt Emmett oli kuitenkin Australiassa, lomalla, mitä hän hädin tuskin itsekään vielä uskoi. Hän ei uskonut että kaikkien kommervenkkien jälkeen päätyisi kyseiseen maahan. Tämänkin reissun tarkoituksena oli vain pitää vapaata ja valokuvata portfoliota varten mutta sen sijaan hänet oli onnistuttu palkkaamaan häitä kuvaamaan. Se oli hiukan epätavallista kuvaamista Emmettille. Tai no, ei ennen ollut. Ennen hän kuvasi kaikkia mahdollisia juhlija ja tapahtumia, mutta vapaaehtoistyöhön lähtiessä hän oli ajatellut jopa vähentää sellaisia kuvattavia vaan keskittyä siihen mitä todellisessa maailmassa tapahtui. Nyt hän kuitenkin oli täällä, häissä ja kuvasi sen väkeä sekä tapahtumia. Luojan kiitos se ei ollut niin tylsää mitä Emmett oli ajatellut – ainakaan enää siinä vaiheessa kun tummahiuksinen kaunotar oli kompastunut syliinsä.
Nostettua naisen ylös, Emmett aluksi hymyili vain naisen kiitoksille. Vaikka hän omistikin jonkin asteen itsevarmuutta, niin kyllä Emmett kerta toisensa jälkeen aavistuksen kiusaantui siitä, jos hänelle annettiin liikaa huomiota. Hän oli tottunut pääasiassa seuraamaan sivusta kaikkea ja siksi oikeastaan valokuvaajanura oli hänelle ollut se mieluisin. Häneen ei tarvinnut kiinnittää huomiota, muutoin kun nättejä potretteja ottaessa – jotka harvemmin kuuluivat hänen kuvaustapoihinsa. Emmett enemmin halusi kuvata sellaisia asioita, jotka ei oltu niin lavastettuja tai käsikirjoitettuja. ”Okay then.”, Emmett nyökkäsi hymyillen Ivyksi esittäytyneelle naiselle, joka kertoi olevansa morsiamen hyvä ystävä. Emmet puolestaan ei tuntenut kumpaakaan juuri avioituneesta parista, mutta tässä sitä silti oltiin. Ystävän pakottamana. Tai no, aluksi tämä oli tuntunut siltä, mutta nyt ei niinkään. Ivyn kertoessa työskentelevänsä Voguella ja kysyvänsä siinä samalla oliko hän kenties tehnyt joitakin kuvauksia heille, se sai Emmettin naurahtamaan huvittuneena - mutta kohteliaasti kuitenkin päätään pudistellen. ”Basically I photograph everything; events, nature, different kind of art photos like black and white, time lapse, macro, motion photos and so one. But I have to admit I’ve never photographed anything which includes fashion or that sort of stuff. ”
”And I’m from Canada, but I’ve been traveling for the last six months and I don’t know am I going back there.”, Emmett selitti ja se oli täyttä totta. Ei hän tiennyt olisiko koskaan enää menossa takaisin Kanadaan muuten kuin perhettään tapaamaan vai palaisiko tuonne vanhojen tottumuksien vuoksi kun olisi saanut koluttua maailman lävitse.
Aikansa keskusteltua Ivyn kanssa, nainen ilmoitti pian lähtevänsä, mutta pyysi tai itseasiassa vaati Emmettiä tulemaan luokseen kun hän olisi saanut kuvattua kuvattavansa. Emmett jäi hetkeksi katsomaan Ivyn perään, hymyillen itsekseen, ennen kuin pudisteli huvittuneena päätään ja lähti toiseen suuntaan. Hänen oli vielä jonkin aikaa otettavia kuvia, kun vielä sai hyviä kuvia vieraista ja itse avioparista. Nimittäin näissä juhlissa useimmiten saavutettiin se rajapyykki, kun kaikki häävieraat alkoivat olla niin humalassa, että siinä vaiheessa oli hyvä lopettaa kuvaaminen. Ellei hääpari sitten tahtonut täyttää hääalbumiaan kännisten vieraiden kuvilla. Emmett sammutti kameransa ja lähti sitten etsimään pöytä kolmosta, johonka Ivy oli pyytänyt häntä saapumaan, kun olisi saanut työnsä tehtyä. Kauaa hänen ei kuitenkaan tarvinnut sitä tehdä, kun tuo kaunis brunette kiinnitti Emmettin huomion jo kaukaa. ”Hello again.”, Emmett tervehti tapansa mukaisesti kohteliaasti kun naisen kanssa puhe-etäisyydelle. ”My apologies. There was so much to photographed that I couldn’t come earlier.”, hän pahoitteli hymyillen ja istuutui Ivyn viittomalle viereiselle tuolille, jonka jälkeen vilkaisi nopeasti ympärilleen, ennen kuin käänsi katseensa – sekä koko huomionsa takaisin Ivyyn. ”But I’m here now.”, leikkisä, ellei jopa ilkikurinen virne nousi Emmettin kasvoille kun hän katseli Ivya. Samaan aikaan hän otti kameran pois kaulastaan ja laski sen pöydälle. ”So how’s your evening been so far? Good food, cathing the bridal bouquet, dancing and so on?”, hän kyseli uteliaana. Ainakaan Ivy näyttänyt saaneen morsiuskimppua, sillä Emmett oli tainnut jollain toisella vieraalla näkevänsä Sansan kimpun.
Siinä vaiheessa kun Ivy mainitsi, ettei ollut vielä tanssinut kertaakaan, Emmett kohotti kulmiaan yllättyneenä. ”What? No dancing? Are you kidding me? It’s the best thing in weddings.”, Emmett naurahti käsiään levitellen. Emmett piti häissä tanssimisesta. Tuolloin kukaan ei kiinnittänyt huomiota millään tavalla toisten ihmisen tanssimiseen, sillä kaikki useimmiten keskittyivät joko juomaan tai sitten itse hääpariin. Muiden ruosteiset tanssityylit jäivät tuolloin huomaamatta. Siinä vaiheessa Emmett nousi tuoliltaan ja ojensi kätensä Ivyä kohti. ”Okay then, now we have to change that.”, Emmett nyökkäili itsevarmaan sävyyn ja viittoi Ivya nousemaan ylös sekä tarttumaan käteensä. Naisen kasvoilta näkyi pieni epäileväisyys mutta se sai vain Emmettin hymyilemään leveämmin. ”I'm good at dancing. Trust me. Come on now.”
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Sept 4, 2016 12:28:32 GMT 2
Post by nepa on Sept 4, 2016 12:28:32 GMT 2
Okay then. Ivy ei voinut kuin naurahtaa kevyesti sille Emmettin vastaukselle. Vaikka mies ei sitä itse tajunnutkaan, Ivyn korviin tämä onnistui kuulostamaan siltä, että tätä ei ollut kiinnostanut se asia ollenkaan. "Am I that boring?" Hänen sitten olikin virnistettävä ilkikurisesti, mutta sitten hän jo keskittyi enemmän siihen keskustelemiseen uuden tuttavuuden kanssa. Uuden komean tuttavuuden kanssa. Ai luoja, miten Ivy olisi voinut katsoa Emmettiä vaikka kuinka pitkään ja vain upota niihin silmiin. Siitä oli kauan aikaa, kun Ivy viimeksi oli tuntenut olonsa niin, no, kiinnostuneeksi. Hän oli lähes lumoutunut siitä asiallisen oloisesta Emmettistä. "That sounds really interesting", Ivy nyökkäsi ja tarkoitti sanojaan. "You should photograph me some time. Just name the time and the place and I'll be there in a heartbeat." Ivy loi huulilleen niin hurmaavan hymyn kuin ikinä osasi ja jopa kohotti toista kulmaansa. Hän tiesi flirttailevansa Emmettille ihan häpeilemättömästi, mutta hän oli sellainen. Eikä Emmett nyt ainakaan vaikuttanut siitä järkyttyvän. "How long are you gonna stay here in Down Under?" Hän päätti vielä kysäistä. Kieltämättä Ivy nimittäin jo mietti, että olisikohan Emmett kerennyt siltä kuvausaikataulultaan raivata edes vähän aikaa Ivyn kanssa hengaamiseen.
Ivyn oli lopulta pakko lähteä sieltä Emmettin luota. Hän oli kuitenkin ystävättärensä häissä eikä halunnut kuluttaa koko aikaa kuuman valokuvaajan kanssa flirttailuun. Tai no, olisi hän halunnut, mutta oli hänelläkin rajansa - tämä oli Sansan päivä ja Ivy tahtoi osoittaa olevansa hyvä ystävä. Sellainen, joka osasi keskittyä ystäväänsä silloin kuin tarvitsi. Tosin pohjimmiltaan Ivy oli kyllä hyvin itsekäs. Toisinaan niinkin paljon, että hän oli onnistunut työntämään ihmisiä pois luotaan. Mutta totuus oli vain se, että Ivy ei antanut kenenkään astua päälleen. Ei edes sen Emmettin. Kyseinen jätkä oli kyllä vaikuttanut niin tasaiselta, että Ivy oletti heidän tulevan toimeen vallan mainiosti. Ivy antoi mielestään heti aidon kuvan itsestään ja jos Emmett ei olisi pitänyt siitä, tämä olisi voinut karata paikalta saman tien. Tosin, no, tämä ei ollut tullut sieltä valokuvauskierrokseltaan takaisin ja se saikin Ivyn puraisemaan alahuultaan kevyesti. Siinä syömisen ohessa hän oli kerennyt juomaan jo suurin piirtein pullollisen valkoviiniä, jota hän oli kaatanut lasiin ja hän pyöritteli sitä lasia kädessään. Onneksi pian hän sai laskea sen alas, kun Emmett oli palannut siihen hänen luokseen. "Pretty spiffy", Ivy kehui oloaan ja niitä bileitä. Ei hän edes tajunnut, että Emmett saattoi olla hämmentynyt niistä hänen sanoistaan. "Oh God, no. No bridal bouquets or dancing. When I saw her throw the bouquet I ran as fast as I can. Getting married isn't the first thing on my mind at the moment, you know.. And I haven't found the right bloke yet." Ivy loi Emmettiin paljoapuhuvan katseen kuin sanoen, että vink vink, olen sinkku. Sitten hän naurahti ja nosti viinilasillisen takaisin käteensä. "A handsome bloke like you must have that special someone back home", hän sanoi vinistäen. Sitten hän siemaisi hieman sitä valkoviiniä rikkomatta hänen ja Emmettin välistä katsekontaktia kertaakaan.
Emmettin mielestä taisi olla kamalaa, että Ivy ei ollut tanssinut vielä kertaakaan. Aito, huvittunut naurahdus karkasi Ivyn huulilta, kun hän huomasi sen Emmettin likimain kauhistuneen äänensävyn. "Oh, really? You got the moves like Jagger, then?" Ivy kiusoitteli vieressään istuvaa miestä ja kosketti häntä nopeasti olkapäähän. Kun Emmett sitten oli kutsumassa häntä jo tanssilattialle, Ivyn ilme muuttui epäröiväksi. Siis oliko Emmett nyt ihan oikeasti raahaamassa häntä väkipakolla kaikkien niiden ihmisten joukkoon? Tai pikemminkin saatettiin puhua ihmiskadosta, sai Ivy todeta, kun vilkaisi nopeasti tanssilattiaa. "How could I refuse?" Ivy loi taas kerran vihjailevan katseen Emmettin suuntaan ja tarttui kiinni siihen tarjottuun käteen ja jätti laukkunsa niille sijoilleen. Hän kiinnitti eritoten huomiota siihen, että Emmett tarttui siihen hänen käteensä vahvasti ja epäröimättä. Emmett ei selvästikään ollut mikään epävarma ja kokematon pikkupoika, mikä Ivyn mielestä oli äärimmäisen, no, kutkuttavaa. "I trust you'll make us look good", Ivy virnisti viedessään kätensä Emmettin keholle niin kuin pitikin, "Jagger." Sitten Ivy ja Emmett alkoivat tanssia ja Ivy sai päästää ilmoille aidon naurahduksen, kun Emmett vei häntä oikeaoppisesti. "Crikey!" Ivy nauroi yllättyneenä sillä hurmaavalla äänellään. "You really do know how to dance!" Hän vielä lisäsi.
Ivy ja Emmett tanssivat siinä keskenään muutaman kappaleen ajan, mutta sitten Ivy pysähtyi. "I definitely need something to drink", Ivy tokaisi. Hän lähti kävelemään poispäin tanssilattialta, mutta raahasi Emmettin mukaansa liu'uttamalla sormet tämän omien lomaan. He palasivat sen pöydän luo, josta olivat takaisin tulleetkin, jolloin Ivy irrotti otteensa Emmettistä voidakseen napata toiseen käteensä sen kirjekuorilaukkunsa ja toiseen taas puolillaan olevan viinilasillisen. "Have you had any wine yet?" Hän sitten kysyi ja nosti lasin Emmettin huulille. "Take a sip", Ivy nauroi. Lopulta hän laski tyhjennetyn lasin takaisin pöydälle hymyillen ja otti taas katsekontaktin Emmettiin. "Do you have a strict schedule here?" Ivy sitten kysyikin. "Forgive me if I'm too frank, but I'd really like to spend more time with you tonight." Hän hymyili toispuoleisesti. "After you're done photographing, we could grab a few coldies here or maybe buy a slab and go to the beach or something.." Ivy vei kätensä Emmettin solmion ympärille ja korjasi sitä hieman. "If I sound too desperate, please just blame it on the alcohol", hänen oli vielä naurettava. Kieltämättä Ivy oli humalassa - ei hän muuten Emmettille niin armottomasti vihjailisi.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Oct 20, 2016 12:13:26 GMT 2
Post by julle on Oct 20, 2016 12:13:26 GMT 2
Emmett ei tosiaankaan kuvitellut että tulisi tapaamaan näissä häissä jonkun mielenkiintoisen persoonan. Sitä Ivy nimittäin oli ja mies oli positiivisesti yllättynyt. Emmett ei tosin kuitenkaan kokenut oloaan epämukavaksi kyseisissä häissä, kaikki ihmiset olivat mielellään kuvattavana ja siitä huolimatta että tämä tilanne oli suhteellisen uusi, niin hän viihtyi tämän työtehtävän parissa. Toki oli eri asia, että tulisiko hääpari olemaan tyytyväisiä ottamiinsa kuviin, mutta Emmett teki parhaansa. Ainakin tähän asti kaikki hänen asiakkaat olivat olleet miehen kuviin ja niiden laatuun. Ivyn kanssa keskustelu tuntui myös hyvin vaivattomalta, etenkin kun he puhuivat heidän töistään. Emmett laittoi merkille naisen flirttailevan olemuksen ja kumma kyllä, häntä ei ahdistanut se. Oli se sitten naisen perusluonnetta tai ei, niin hän piti naista äärimmäisen mielenkiintoisena. ”I’m going to be here about few months, so I believe I have time to photograph you too.”, Emmett naurahti nyt rentoon sävyyn ja nyökkäsi sanojensa painoksi. Luoja, naisen hymykin oli niin hurmaava, että se sai miehen automaattisesti hymyilemään entistä leveämmin. Vaikka Emmett oli suhteellisen arka vielä naisten suhteen, niin Ivy vaikutti persoonalta jonka seurassa hän voisi oikeasti viihtyä. Eikö se ollut niin että erilaisuus viehätti vai miten se meni? Kaksikon tiet kuitenkin erkanivat nyt hetkeksi, kun Emmett joutui palaamaan takaisin kuvamaan juhlia ja vieraita.
Valokuvattuaan tarpeeksi, Emmett huomaamattaan alkoi etsiä Ivyä katseellaan. Naisen etsimiseen ei onneksi mennyt kauaa, kun hän bongasi Ivyn yhdestä pöydistä ja istuutui tuon viereiselle tuolille. Keskustelu jatkui siltä samalta istumalta yhtä vaivattomasti kuin aikaisemmin, mikä sai tummahiuksisen miehen hymyilemään kun katseli Ivyä joskin uteliaana. Siinä vaiheessa kun Ivy selvästikin uteli että oliko hänellä jotain erityistä mielittyä kotona, Emmett pudisteli päätään. Toki hänen olonsa muuttui hetkellisesti haikeaksi, kun hän mietti miten hänen ja Emilyn suhde oli loppunut, mutta Emmett ei suostunut miettimään asiaa sen enempää. ”Actually no, I have no one. I have been traveling for the past six months as a volunteer and photographing.”, hän selvensi ja hieraisi niskaansa, katseensa irtaantuessa hetkellisesti naisen lumoavista silmistä. Ivy oli lumoava niin luonteeltaan kuin ulkonäöltään, joten Emmett ei voinut olla miettimättä että miten ihmeessä toinen olikin niin kiinnostuneen oloinen hänestä. Emmett ei kokenut olevansa millään tavoin erityinen, mutta niin. Hän ei looppujen lopuksi tainnut ollenkaan olla kartalla siitä, mitä nainen mahtoi ajatella hänestä. Seuraavaksi paljastui se tosi asia, ettei Ivy ollut tanssinut vielä kertaakaan – jolloin Emmett huokaisi vitsikkäänä dramaattisen oloisena. ”Yeah I do. And I can show you, come.”, mies naurahti ja nousi niiltä sijoiltaan, ojentaen kätensä nyt Ivya kohti. ”Please, don’t reject me now.”, Emmett pyysi huvittunut hymy huulillaan, katseensa käydessä nopeasti tanssilattian suunnalla, ennen kuin se palautui Ivyyn. Jostain syytä ihmiset olivat kadonneet tanssilattialta, mutta tosiasia taisikin olla se että juhlat alkoivat pikku hiljaa lähentyä loppuaan. Tai no, useimmat taisivat olla niin huonossa kunnossa, että olivat jossain päin näitä tiluksia oksentamassa sisuskalujaan ulos tai sammuneena puskassa. Ivyn lopulta suostuessa ehdotukseensa ja tarttuessa käteensä, Emmett johdatteli naisen tanssilattialle. Tanssilattialle päästyä hän vei oikeaoppisesti toisen kätensä Ivyn vyötäisille ja veti tuota aavistuksen lähemmäs itseään. Totta kai hän osasi tanssia, sehän kuului yleissivistykseen että edes niinkin tylsän kuin valssin askeleet osattiin ulkoa. ”Don’t worry about that. Just follow my lead. Unless you want to lead?”, Emmett kohotti kulmiaan kysyvään sävyyn, ennen kuin aloitti tanssimisen. Tanssin lopuksi Emmett irroitti kätensä Ivyn vyötäisiltä ja pyöräytti naisen kevyesti ympäri.
Tanssit tanssittuaan Ivy ilmoitti haluavansa juotavaa. Hän jopa yllättyi siitä kuinka nainen sulki kätensä omaansa ja veti mukanaan samaan pöytään jossa he olivat aikaisemmin istuneet. Katseensa kävi pikaisesti heidän ympärillään, Emmettin lähinnä varmistaessa missä vaiheessa juhlat olivat. Ihmiskato oli tosiaan tapahtunut ja siitä syystä hyvin vähän vieraita oli enää juhlapaikalla. Hääparikin oli tainnut jo siirtyä omiin oloihinsa, joten Emmett koki työnsä olevan tässä. ”No I haven’t. I don’t drink when I’m working.” Emmettin lämmin, hymyilevä katse oli palautunut nyt naiseen, jonka sanoille pudisteli päätään. ”Maybe one sip.”, hän naurahti hyvän tuulisesti ja puolestaan kaatoi yhteen puhtaaseen viinilasiin juomaa ja otti pienen huikan siitä. ”You don’t have to apologize. No hard feelings taken.”, mies hymähti kevyen päänpudistuksen kera ja laski viinilasin pöydälle. ”But I think my job here is done… Unless the wedding couple wants me to photograph their drunken and passed out friends.”, hän viittoi puheidensa painoksi ympärilleen. ”So I think I’m free now and I’m going to take that offer.”, Emmett virnisti poikamaiseen tapaansa ja nousi puolestaan taas tuoliltaan ylös. ”Lets go then.”
Kaksikko kävi hakemassa mukaansa juomapöydästä kokonaisen viinipullon ja muutaman miedon alkoholijuoman, Emmettin lähtiessä Ivyn perässä juhlatilan ovesta kohti rantaa. Juhlapaikka oli tosiaan hyvällä paikalla, sillä tuossa oli pieni ranta, eikä keskustaankaan ollut kovin pitkä matka. Kelloon nähden ulkona oli vielä sen verran valoisaa ja lämmin, että rannalla pystyi jopa olemaan. Ennen hiekalle astumista Emmett kuitenkin näki parhaaksi repiä kengät ja sukat jaloistaan, jättäen ne juhlapaikan terassille, ennen kuin kaksikko siirtyi hiekalle istumaan. Emmett koki tarpeelliseksi hetken ihastella paikkaa, nojautuen samalla hiukan taaksepäin käsiään vasten. ”So tell me more about yourself? I assume you are a writer but what else?”, Emmett lopulta heitti kysymyksen ilmoille ja käänsi katseensa Ivyyn. ”You seem to be very mysterious woman, Ivy Bloom.”, mies totesi huvittuneena, kurottautuen nyt avaamaan heidän mukaansa ottaman viinipullon. ”Are you true Australian? Born and raised here?”
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Oct 27, 2016 17:28:02 GMT 2
Post by nepa on Oct 27, 2016 17:28:02 GMT 2
Emmett ei kuulemma juonut työskennellessään. Hieno valinta, Ivy mietti mielessään, ja yrittikin saada sen mielipiteensä välitettyä vain hurmaavalla hymyllä. Hurmaavalta Ivy yritti oikeastaan koko ajan vaikuttaa. Emmett oli suurin piirtein Ivyn vastakohta, tai ainakin vaikutti siltä, eli sanonnassa opposites attract oli selvästi jotain perää. Ainakin jotain selittämätöntä (vai oliko se vain seksuaalista?) vetoa Ivy tunsi kyseistä miestä kohtaan. Sen solmion korjaamisen aikana Ivyn oli kyllä naurettava sille omalle epätoivoiselle käytökselleen. Jos Emmett ei ollut kiinnostunut, mies ihan varmasti pitäisi Ivyä säälittävänä tai jotain. Tilanne ei kuitenkaan vaikuttanut olevan niin ja se sai Ivyn virnistämään toispuoleisesti. "Good", Ivy tokaisi ja irrotti Emmettistä. Kyseisen miehen seuraavat sanat saivat Ivyn katselemaan ympärilleen ja pian hän jo nauroi. "That would be hilarious", hänen oli pudistettava päätään huvittuneesti, "good blackmailing material, you know. Actually, could you take a photo or one for me?" Totta kai ne sanat oli lausuttu vitsillä. Eivätkä he siitä aiheesta edes puhuneet, kun Emmett oli jo suostunut siihen Ivyn ehdotukseen.
Brunette nainen virnuili keljusti, kun he siirtyivät juhlapöytään ja Ivy etsi sopivia juomia mukaan otettavaksi. "They won't need these anymore", Ivy vain tokaisi. Hääpari oli tosiaan lähtenyt jonnekin, varmaan häämatkalle, jo nyt, ja muut vieraat olivat siinä kunnossa, etteivät enää alkoholia tarvitsisi. Ivy alkoi johdattaa Emmettiä lopulta pois juhlapaikalta ja siinä matkan varrella hänen katseensa kohtasi erään ystävättärensä kanssa. Vaikka kyseinen ystävätär näytti ulkoisesti tyyniltä ja siltä, ettei mitään tapahtunut, saattoi Ivy lukea siitä virneestä, että tämä toivotti Ivylle onnea. Tosin, onnea mihin? Ei Ivy oikein tiennyt, että mitä Emmettistä halusi. Ei ainakaan vielä.
Ennen hiekalle astumista otti korkokenkänsä pois ja nautti hiekan viileydestä jalkapohjiaan vasten. Hän käveli hieman peremmälle merta kohti, odotti totta kai Emmettin seuraavan. Ja niin tämä tekikin. Niinpä Ivy istui alas ja kirosi ääneen mekkoaan, koska ei voinut viedä jalkojaan koukkuun sen takia. Niinpä ne olivat suorassa ja Ivy nojasi Emmettin tapaan hieman käsiään vasten. Emmett oli ilmeisesti kiinnostunut Ivystä. Siitä, että tekikö tämä muuta kuin kirjoitti. "Oh, I'm a lot of things", Ivy ei voinut vastustaa kiusausta vastata flirttailevaan sävyyn. Emmettin huvittunut äänensävy sai Ivynkin naurahtamaan ja hän oli hetkeksi jäänyt katsomaan kyseistä miestä. He eivät olleet ottaneet mukaan viinilaseja vaan sen sijaan joivat suoraan pullosta. Tällä kertaa Ivy sai juoda ensin. "Are you trying to get me drunk, Mr. Whatever's your last name?" Hänen oli virnistettävä. Sitten puheeksi oli tullut jo hänen australialaisuutensa. "Yeah", hän nyökkäsi, "I lived in Germany for a while though, but then I came back. Just couldn't stay away. I mean, why would I? This is a pretty amazing place to live." Ivy hymyili ja kääntyi paremmin Emmettin suuntaan. "And why did you decide to start traveling?" Hän kysyi ja katsoi Emmettiä. Hitto, ei hän edes muistanut, milloin viimeksi oli ollut niin kiinnostunut ihmisestä kuin sillä hetkellä.
Sen illan aikana hän aikoi saada Emmettistä ulos niin paljon faktoja kuin mahdollista.
|
|
