member rank Porvaristo
Discord name
|
Jul 21, 2016 12:38:39 GMT 2
Post by jenni on Jul 21, 2016 12:38:39 GMT 2
Saturday 16th of September 2017, late nightNastasiya & Luke @ around Miami and later the residence of the West family guest starring Sam Oli kulunut pari viikkoa siitä, kun Nastasiya oli saapunut aurinkoiseen Miamiin au pairiksi Westin perheelle. Kaikki oli sujunut varsin mallikkaasti ja tyttö oli sopeutunut jo ihan hyvin uuteen perheeseen. Varsinainen hoitolapsi, Mia, oli aivan ihastuttava temperamentteineen päivineen, eikä Nastasiyan ajatuksissa ollut hiventäkään sarkasmia, kun hän mietti asiaa. Mian isoveli ei pahemmin hoivaa ja huolenpitoa kaivannut – paitsi ehkä krapulaisena? – ja vanhemmatkin olivat aika paljon poissa. Eivät sentään öitä, mutta harvoin Scottia ja Amya päivisin näki. Nastasiya oli alkanut ymmärtää, miksi Westit olivat halunneet palkata au pairin. Koti-ikäväkään ei ollut vielä ainakaan kovin pahasti kaihertanut tytön mieltä, joskin olihan hän ollut New Yorkissa lähes koko kesän eli sisarukset olivat kaikki samassa maassa kuitenkin. Tietenkin Nastasiya oli soitellut Skypellä joka viikko vanhempiensa kanssa. Ukrainalaisten kavereidensakin kanssa Nastasiyan WhatsApp lauloi harva se päivä, ellei peräti harva se tunti. Etenkin Sofiyan kanssa hän oli viime päivinä käynyt ihan hiton paljon keskusteluja yhdestä tietystä aiheesta… Tai siis, yhdestä tietystä henkilöstä. Samin ystävä Luke oli nimittäin tullut tutuksi parisen viikkoa sitten, kun Scott ja Amy olivat olleet työmatkalla ja Nastasiya oli ollut vailla kyytiä ruokaostoksille, sillä Samilla oli ollut aivan jäätävä krapula. No, oli Lukellakin ollut jonkinmoinen, mutta jotenkin toinen kuitenkin oli lähtenyt heittämään Nastasiyaa kauppaan. Ja auttanutkin sitten ostosten kanssa, vaikkakin he olivat sillä reissulla törmänneetkin tämän selvästi hieman mustasukkaiseen tyttöystävään, Rosieen. Paino sanalla hieman. Jos tapaus Rosieta ei otettu huomioon, kauppareissu oli ollut onnistunut. Nastasiya oli jopa lupaustensa mukaisesti kokannut juustomakaronia pojille ja Mialle, vaikka olikin yrittänyt pitää päänsä siinä, että valmistaisi jotain terveellistä Miaa ajatellen. Onneksi juustomakaroni oli edes onnistunut kohtuullisen hyvin, ainakaan kukaan ei valittanut. Tai ei kehdannut valittaa. Mutta juustomakaroniakin paremmin Nastasiya oli kuitenkin onnistunut tykästymään Lukeen. Luke Greysoniin, kuten hän oli Sofiyan yllytyksestä käynyt Facebookissa stalkkaamassa. Hitto, eihän hän edes käyttänyt Facebookia suunnilleen muuhun kuin äitinsä kanssa jutteluun. Nastasiya yritti jatkuvasti hokea itselleen varatun statuksesta ja muistuttaa itseään Rosiesta, mutta silti hän löysi itsensä juoruamasta Lukesta Sofiyalle Ukrainaan. Luke oli aivan tolkuttoman söpö ja hauskakin, vaikka puhuikin välillä vähän liiaksikin asti. Asioita ei yhtään auttanut se, että kyseinen poika norkoili heillä vähän väliä Samin seurana. Miaakin toinen leikitti niin, että Nastasiyan sydän oli pakahtua… Ja kuinka kivasti Luke puhui Nastasiyalle itselleen. I hate myself. He’s taken!!! This is so bad. I am not going to survive this, kuului viesteihin, joita Nastasiya oli äidinkielellään ystävälleen naputellut kuluneiden päivien aikana. Sofiya tuntui vain innostuvan söpöstä Amerikan jätkästä, varsinkin sen jälkeen, kun Nastasiya oli selittänyt tälle, minkälainen ärsyttävä ämmä Rosie näytti olevan. Nastasiyaa ärsytti ajatella liki tuntemattomasta tytöstä sillä tavalla, mutta toisaalta, ei Rosiekaan häntä ollut erityisen lämpimästi katsonut silloin siellä kaupassa. Lopulta Nastasiya oli vain todennut Sofiyalle, että Luke oli varattu ja sillä selvä, mitään ei koskaan tulisi tapahtumaan ja että hän keskittyisi päätehtäväänsä Floridassa: au pairin pestiin Westin perheessä. Lauantaina 16. syyskuuta oli koittanut Nastasiyan ensimmäinen kunnon day off, jolloin hän ei suunnilleen edes näkisi Miaa melkein pariin vuorokauteen. Scott, Amy ja Mia nimittäin lähtivät varhain lauantaiaamuna vierailemaan Scottin vanhempien luo parin tunnin ajomatkan päähän. Näin ollen Nastasiyalle suotiin tavallista vapaapäivää enemmän omaa aikaa, sillä kolmikko saapuisi vasta joskus sunnuntai-iltana takaisin. Nastasiya olikin kuvitellut saavansa ihan oikeasti sen vapaapäivän ja niin olikin aina iltaan saakka ollut, kunnes hänen puhelimensa oli piipannut viestin merkiksi. Nastasiya oli ollut loikoilemassa huoneensa sängyllä ja katselemassa Netflixiä kannettavalta tietokoneeltaan, joten Luken avunhuuto räkäkännisen Samin kanssa ei ollut kovin mieluinen yllätys. Poikia pitäisi kuulemma lähteä hakemaan jostakin hevonkuusesta. Vaan eihän hän voinut näitä pulaankaan jättää, tosin hetkeä myöhemmin autoon istahtaessaan Nastasiya ei voinut olla miettimättä, että miten ihmeessä hän edes löytäisi sen paikan. Oli Luke sen osoitteen tekstannut hänelle, mutta liekö oli edes oikea osoite, sen verran humalaiselta tämäkin oli puhelimessa kuulostanut. Ei se sitten tainnutkaan olla oikea. Tai katu varmaan oli oikea, mutta Nastasiya sai hyvän aikaa tiirailla pimeässä numeroita. Onneksi Scott oli ollut ihan hyvä opettaja ja Nastasiya koki hallitsevansa autolla ajon riittävän hyvin, että pieni veivaaminenkin sujui kohtuullisesti. Lopulta hän erotti tien poskessa katukiveyksellä istuvan hahmon ja tämän vieressä seisovan toisen mokoman – hänelle huitovan Luken. Pienesti huokaisten Nastasiya ajoi kaksikon viereen. Vanhan viinan löyhähdys levisi heti autoon, kun Luke oli saanut Samin kampeamaan takapenkille ja tullut sitten itse pelkääjän paikalle istumaan. ”I had a day off, you know?” Nastasiya ei voinut olla huomauttamatta ja olematta mahdollisimman rentona Luken seurassa, vaikka pieni jännitys oli heti nostanut päätään, kun hän oli nähnyt pojat siellä kadunvarressa norkoilemassa. ”He is okay?” tyttö vilkaisi huolestuneena takapenkillä nuokkuvaa Samia. Kunpa toinen ei vain alkaisi oksentamaan kesken kaiken...
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jul 21, 2016 22:03:58 GMT 2
Post by nepa on Jul 21, 2016 22:03:58 GMT 2
Luke's outfitOli kulunut taas sellaiset pari viikkoa. Kuka tahansa normaali ihminen olisi varmasti saanut ties mitä aikaan sinä aikana, mutta Luke ei kuulunutkaan niihin normaaleihin ihmiisin. Sen sijaan se pari viikkoa, kuten aina, oli kulunut lusmuillen ja bilettäen. Piti sitä tosiaan Luken itsensäkin jo tunnustaa, että se alkoi käydä tylsäksi. Ja toisinaan jopa vähän pelottavaksi. Kaikki ystävät ja tutut, helvetti soikoon, tuttujen kaimat, alkoivat saada työ- tai opiskelupaikkoja ja sitten oli Luke. Siitä pelostaan huolimatta Luke ei osannut reagoida siihen asiaan stressaten. Ehkä olisi pitänyt. Se olisi nimittäin saattanut tuoda jotain lisäboostia siihen Luken senhetkiseen työnhakuun, joka muuten sattui olemaan ihan helvetin laiskaa ja saamatonta touhua. Jos ei kysynyt niin ei voinut edes saada, joo joo, Luke tiesi sen tutun virren kyllä. Itse asiassa se lause oli tullut hyvin tutuksi Lukelle taas kerran niiden parin viikon aikana. Hänen vanhempana olivat taas alkaneet herätellä poikaansa oikeeaan maailmaan. Siihen, että Luke olisi kusessa, jos vanhemmat eivät auttaisi. Ja kai se oli tottakin. Jos Luke heitettäisiin pihalle, niin hän ei tietäisi, mitä tekisi. Tai oikeastaan, tietäisi sittenkin. Olihan hänellä Westit. Sam, Scott, Amy ja Mia. Eniten Sam. Sam oli Luken partner in crime, se tyyppi, jonka kanssa toteutettiin paskimmat ideat. Sam piti aina Luken puolta ja toisinpäin. Lukella todellakin oli noin miljoona muutakin ystävää kiitos ulospäinsuuntautuneen luonteen, mutta ei kukaan ollut Samin veroinen. Valitettavasti kukaan muu ei vaikuttanut näkevän sitä mukavaa, huumorintajuista Samiä. Sam oli esimerkiksi niiden parin viikonkin aikana suostunut hengailemaan paljon Luken kanssa ja ottanut hänet luokseen, kun Lukella meni hermot vanhempiensa saarnamiseen. Vaihtaisivat vaikka saatana alaa. Jättäisivät lentoemon ja lentäjän työnsä ja alkaisivat saarnata. Sitä helvetin vitsiä Luke oli kylvänyt Samille ihan koko ajan ja saanut tämän nauramaan. Itse asiassa se vitsi oli saanut jopa Samin perheen au pairin Nastasiyan nauramaan. Siinäkin oli yksi mysteeri. Vaikka Luke oli kaikkensa yrittänyt tehdä saadakseen revittyä edes jotain irti Nastasiyasta, hän ei ollut onnistunut tehtävässään. Kyseinen tyttö vaikutti aina yhtä hillityltä ja salaperäiseltä. Edes kaksinkeskistä aikaa Luke ei saanut Nastasiyan kanssa ja jos sai, ne rajoittuivat Samin nopeisiin vessakäynteihin. Niiden aikana Luke olisi monta kertaa tahtonut pyytää Nastasiyaa johonkin bileisiin heidän kanssaan, mutta Luke oli aina malttanut mielensä. Jotenkin Lukesta nimittäin tuntui siltä, että Nastasiya ei tahtonut sitä. Johtuikohan se siitä välikohtauksesta kaupassa Rosien kanssa? Sen jälkeen Nastasiya ainakin oli vaihtanut huomattavasti etäisemmän vaihteen päälle. Ukrainalainen au pair pyöri tosiaan aina silloin tällöin Luken mielessä sen etäisen luonteensa vuoksi, mutta kunnolla Nastasiya oli viimeksi tullut hänen mieleensä tänään. He olivat lähteneet Samin kanssa perinteiseen tapaansa baanalle, mutta sillä kertaa Sam oli vetänyt lievästi sanottuna överiksi. Fuck my life Luke oli joutunut toteamaan, kun Sam oli istunut vessan lattialla ja Luke joutui ohjaamaan tämän oksentamaan oikeaan osoitteeseen. Mistä hitosta lähtien Sam oli edes ollut niin huono juomaan? Tosin sinä iltana Luke olikin tainnut juoda vähemmän kuin Sam. Luke oli keskittynyt enemmän siihen sosiaaliseen puoleen, siellä bileissä kun oli ollut paljon tuttuja naamoja, kun Sam oli taas epäsosiaalisena kaverina vain juonut juomistaan. Vittu. Juuri ne tilanteet olivat niitä, kun Luke toivoi Samin omistavan edes hieman myötätuntoa ja ystävällisyyttä muitakin kohtaan. Ja vielä ärsyttävämpää oli se, kun Luke oli nojaillut selkä vessan seinää vasten ja selaillut puhelinkontaktejaan miettien, että kenet vitun hän saisi pelastamaan heidät pulasta. Rosie oli siellä yhteystiedoissa ihan ensimmäisten joukossa mutta vitut, tämä ei todellakaan auttaisi Samiä millään tavalla. Niinpä Luke pyöräytti silmiään ja jatkoi selaamista. Ja helvetti, sieltähän se sitten tuli. Nastasiya. Hän auttaisi. Ihan varmasti! Kyseinen vaaleaverikkö oli niin kiltti ja kohtelias, ettei hän vain voinut kieltäytyä. Luke kirjoittikin (humalaisen) avunpyydön viestein ja Nastasiya vastasi liki hetimmiten. Hyvä - muuten Luken olisi pitänyt soittaa, ja silloin Nastasiya olisi saattanut ärsyyntyä. Ärsyyntyneeltä tämä ei kuitenkaan vaikuttanut vastattuaan Lukelle, eli Luke oli raahannut Samin mukaansa ulos. Ja siellä hän sillä hetkellä seisoskelikin ja vilkuili kuumeisesti tielle, jos vaikka tuttu auto sattuisi saapumaan näköpiiriin. Liian usein hän kyllä joutui vilkaisemaan myös Samiä, joka oli melkein sammuksissa siinä kivetyksellä. "Hey", hän sanoi ja pudisti Samin olkapäätä, "don't you fucking fall asleep or I'll leave you here to rot." Niin ei kyllä tulisi käymään. Itse asiassa Sam oli avannut suunsa mutistakseen jotain epämääräistä vastausta, mutta Lukea ei se kiinnostanut ollenkaan, kun hän sitten jo näki tutun autoon. Hän siis heilutti humalaisen yliampuvasti Nastasiyalle, jota ei kyllä nähnyt siinä pimeydessä, ja seuraavaksi sai heittää Samin autoon. "Heeeeey Nastasiya", tämä sai huudahtaa iloisena, kun laittoi Samin autoon. Takaoven kiinni saatuaan Luke sitten istui pelkääjänpaikalle ja hänen yllätyksekseen Nastasiya avasi suunsa uudelleen. "What? You did?" Luke kysyi aidosti järkyttyneenä. "Fuck, why didn't you tell me! I would have brought you along today!" Hän nauroi. "Don't you want to hang out with me?" Hän siristi silmiään haastavasti, mutta suli lopulta hymykuopat esille tuovaan hymyyn. Seuraavaksi käänsi katsettaan Samiin. "He's fine", hän sanoi ja oli kumartumassa taputtaakseen Samiä kyynärvarteen, "right, buddy?" Ei reaktiota. Luke kikatti. "I swear he's alive!" Hän vitsaili. "I didn't kill him!"Kun Nastasiya sitten lähti hetken kuluttua ajamaan, Luke oli jäänyt katsomaan tämän asuvalintaa. "Did you think Sam was gonna die?" Hän aloitti. Velmu hymy oli noussut hänen huulilleen. "Because you look like you're going to a funeral." Ja saman tien Luke tajusi virheensä. Ei vittu. Ei kai Nastasiya nyt luullut, että Luke haukkui häntä? "I mean, it looks good on you. Not everyone can rock all black but you most definitely can", hän kehui päästäkseen pois siitä tilanteesta. Tytön sai aina rauhoittumaan kehumalla, eikö? Ei silti, ei Luke edes ollut tosissaan sen lauseensa kanssa. Hän vain pelkäsi, että Nastasiya luulisi niin. Ehkäpä aiheenvaihto olisi loppujen lopuksi se parhain ja turvallisin vaihtoehto. "So", hän aloitti, "what were you doing at this hour? You were awake when I texted you, weren't you? Or do you have a sixth sense telling you when people text you?" Hän vitsaili leveä virne huulillaan. "You sure don't look like you've just woken up though."Luke malttoi olla hetken aikaa hiljaa. Mutta vain hetken. "Do you really rather spend your time alone than with me and Sam?" Hänen oli pakko naurahtaa. "That can't be. I'm sure you don't hate me that much. You might think I'm nuts but you don't hate me, right?" Hän höpötti höpöttämistään. "The next time you're free, promise me you'll let me take you somewhere. Come on, you're here only for a while and I want you to see the best sides of Miami!" Luke kuulosti melkein lapselta inttäessään. Hän käänsi sopivasti katseensa pihalle kohti Rickenbacker Causewayn siltaa, joka vei Virginia Keylle. Se oli Miamia parhaimmillaan. Luke hymyili mielikuvalle, mutta sitten näki vielä jotain paljon, paljon parempaa. "Wait!" Hän huudahti ja tarttui kiinni Nastasiyan käteen niin, että Nastasiya varmasti pelästyi. "Turn back! You have to turn back!" Luke nauroi. "Turn back and then take a right!" Ja Nastasiya teki työtä käskettyä. Luke näytti lähes mielipuoliselta hymynsä kanssa, kun hän sitten avasi parkkipaikalle pysähtyneen auton oven ja juoksi äsken aarteen luo. Tai siis toisin sanoen pyörän. "This is perfect!" Hän huusi ja vilkaisi siltaa kohti. "Virginia Key, here we come!" Hän ilakoi. Ei hän ajatellut autoon sammunutta Samiä tai pyörän omistajaa. "Please let me take you there", hän sitten alkoi anella, "if you let me do this for you, I'll never ask for anything again. Please." Luke katsoi Nastasiyaa koiranpentuilmeellä. "Virginia Key, it, it has the beauty of Miami you see in all those postcards and traveling agency sites. You just have to see it."
|
|
member rank Porvaristo
Discord name
|
Jul 24, 2016 18:41:50 GMT 2
Post by jenni on Jul 24, 2016 18:41:50 GMT 2
Luke kyllä vakuutteli Samin olevan kunnossa, joten kai Nastasiyan oli se vain uskottava ja lähdettävä ajamaan. He eivät todellakaan tarvinneet autoradiota, joka Nastasiyalla oli soinut vaimeasti taustalla, kun hän oli ajanut hakemaan poikia, sillä nyt auton täytti Luken humalainen puheensorina. Nastasiyan oli ihan pakko vilkaista nopeasti kulmiaan hieman kohottaen toista, kun tämä alkoi arvostella hänen asuvalintansa sopivan ennemminkin hautajaisiin. Parin sekunnin kuluttua Luke kyllä tajusi sitten itsekin oikaista sanojaan. Nastasiya ei ihan oikeasti aina tiennyt Luken seurassa, mihin väliin hänen olisi kuulunut heittää vastauksia tämän kysymyksiin. Kaiken lisäksi toinen puhui aina niin nopeaa vauhtia, ettei Nastasiya todellakaan olisi tarvinnut sitä leikkimielistä kielenopiskelusovellusta, jonka hän oli joskus keväällä ladannut puhelimensa sovelluskaupasta. ”I watched Netflix”, tyttö päättikin johonkin väliin vastata kuten asia oli ollut, kun Luke oli hänelle laittanut hätähuutonsa.
Ilmeisesti Lukelle oli jonkinlainen sydämenasia saada hänet mukaan kuvioihin. Tietysti Nastasiya arvosti asiaa ja toki hän oli mielellään toisen lähellä, mutta Rosien olemassaolo Luken tyttöystävän roolissa häiritsi häntä ihan liikaa. Koska Luke oli varattu, niin ei hän yksinkertaisesti voinut antaa itsensä alkaa kuvittelemaan yhtään mitään. Hänen pitäisi vain keskittyä au pairin työhönsä ja jättää Luke omaan arvoonsa – tietysti hän tervehtisi ja juttelisi tämän kanssa kuin vaikka Samille konsanaan ja antaisi ajan kulua: ehkä vähitellen hän unohtaisi, kuinka mahtavalta toinen vaikutti ja pystyisi olemaan tämän seurassa jännittymättä liikaa. Nyt Luke kuitenkin vannotti häntä ilmoittamaan seuraavista vapaapäivistä, jotta poika voisi esitellä kaupunkia hänelle. ”Okay, I promise”, Nastasiya ei voinut pienelle naurahdukselle mitään, kun hän lopulta antautui Lukelle sen asian tiimoilta. Hitto, miten hän muka oikeasti voisi vastustaa noita silmiä? Onneksi hänen oli nopeasti palautettava katseensa takaisin tiehen, etteivät he pian löytäisi itseään tienposkesta auto rutussa. Siinä vasta olisi Scottille ja Amylle iloinen yllätys kotiin tullessa. Nastasiyaa hirvitti ajatuskin isäntäperheensä vanhempien ilmeistä siinä tilanteessa. Sinne tienposken he kuitenkin olivat melkein jo joutumassa, kun Luke yllättäen tarttui Nastasiyaa kädestä ja käski kääntymään takaisinpäin.
”Luke! Don’t do that way again!” tyttö kiljaisi ja korotti näin ääntään ensimmäistä kertaa toisen läsnäollessa. Onneksi hän sai kuitenkin pidettyä autonhallinnan, joskin ärsyyntyneenä siinä, että oli kääntynyt kuin kääntynytkin takaisin tulosuuntaan Luken käskyn mukaisesti. Nastasiya kurvasi jollekin parkkipaikalle lähelle pitkältä näyttävää siltaa ja siinä samassa Luke oli jo juoksemassa kaukana näkyvän esineen luo. Nastasiya vilkaisi takapenkillä retkottavaa Samia, kunnes mutisi kiroten ukrainaksi ja nousi itsekin ulos lähtien sitten kävelemään Luken perään. Viimeisimmät askeleensa hän otti jopa hieman juosten. Johonkin Virginia Keylle Luke hänet kuulemma halusi viedä. Nastasiya tähysi pimeyteen ja päätteli sen pitkän sillan vievän juuri sille saarelle. ”Whose bike is it?” We can’t leave Sam over there”, Nastasiya mietti huolestuneena ja vei kädet kevyeen puuskaan eteensä, vilkuili parkkipaikan suustaan huolestuneena. Sitten hän katseli sitä Luken bongaamaan pyörää, joka nojasi vasten sillan kaidetta. Toinen vain jatkoi vänkäämistä siitä, että nyt olisi lähdettävä Nastasiyan elämän seikkailulle Virginia Keylle ja sitä rataa. Taas Nastasiyalta pääsi pari kirosanaa mutisten ukrainaksi, kunnes hän lopulta puuskahti ja suostui. ”30 minutes, max. Promise me, Luke, 30 minutes”, tyttö vannotti poikaa, joka oli jo käynyt into pinkeänä pyörän satulan selkään ja hoputti jo häntäkin käymään tarakalle.
Autiolla, lähes pimeällä ja vain muutaman kymmenen metrin välein valaistulla sillalla pyörällä ajaminen ei kuulunut Nastasiyan mielipuuhiin. Tuulikin tuiversi siellä meren ääressä saaden Nastasiyan puristamaan melkein henkensä edestä tarakan ritilää sormillaan. Häntä kadutti aivan julmettomasti, että oli lähtenyt humalaisen Luken kyytiin sillä hetkellä. Mitä jos Samkin alkaisi oksentamaan autossa ja vielä tukehtuisi? Nastasiya ei todellakaan odottanut au pair -ajaltaan tapposyytettä! Nastasiya oli niin helvetin kauhuissaan, että häntä alkoi jo naurattamaankin. Ei voinut olla todellista, että hän oli yli 9000 kilometrin päässä kotoaan, istui amerikkalaisen ihastuksenkohteensa pyörän kyydissä, siis humalaisen amerikkalaisen ihastuksenkohteensa, joka ei edes omistanut kyseistä menopeliä ja kaiken lisäksi kello oli jotain yksi yöllä. Lukekin jo reagoi siihen hänen kikatukseensa. ”Focus on, please!” Nastasiya joutui käskemään Lukea, kun pyörä heilui epäilyttävästi heidän allaan. Onneksi he sitten jo saavuttivat sen perhanan saaren ja Nastasiya sai Luken kääntämään pyörän jollekin parkkialueelle. ”I blame on you if something happens to Sam, you know that?” Nastasiya katsoi kulmiaan kohottaen Lukea, kun oli lopultakin päässyt nousemaan tarakalta ja verryttelemään jäseniään. Kun hän sitten nosti katseensa ja näki heidän edessään saaren kaupunkia lähimmän rannan ja sitten etäällä näkyvät kaupungin valot, pystyi hän jo vähän tajuamaan, miksi Luke oli väen väkisin halunnut tuoda hänet Virginia Keylle.
”Okay… You won. This is amazing”, Nastasiyan olikin pakko tunnustaa Lukelle, joka suurin piirtein alkoi tanssimaan jotakin voitontanssia siinä. Nastasiyan olisi tehnyt mieli jatkaa ajatuksiaan ääneen, mutta hän tyytyi vain miettimään, että saarella olisi kiva käydä joskus päiväsaikaankin. Oli kuitenkin parempi, ettei Luke saisi moisia ajatuksia, koska Nastasiyanhan piti vältellä tällaisia kahdenkeskisiä tilanteita kyseisen pojan kanssa. Luke oli jo lähtenyt kävelemään rannalle päin, joten Nastasiyakin seurasi perässä. Hän oli aika hiljainen, mutta Lukella tuntui riittävän asiaa, mikä nyt ei sinänsä yllättänyt yhtään. Nastasiya vain keskittyi katselemaan kaupungin valoja, näky oli jotenkin rauhoittava. Kengätkin hän riisui jaloistaan tunteakseen hiekan paljaiden jalkojensa alla. Ja kun hän vain katselikin känni-Luken toikkarointia ympäri rantaa – siis hyvä ettei toinen olisi jotain lumienkeleitä alkanut rannalle tekemään, Nastasiya oli ihan varma, että kohta tämä jo kierisikin hiekalla – ei hän tajunnut ollenkaan, että siinä samassa Luke oli jo saanut hänet kiinni tuijottamisesta.
”I- I am just worried about you. I don’t want you to hurt yourself because it would be hard to get you back”, Nastasiya selitti kiusaantuneena ja haroi kevyesti vaaleita hiussuortuvia, jotka olivat karanneet hänen huolettomasta nutturastaan.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jul 24, 2016 20:46:54 GMT 2
Post by nepa on Jul 24, 2016 20:46:54 GMT 2
Nastasiya oli kuulemma katsonut Netflixiä. "What were you watching?" Hän päätti kysyä aidosti kiinnostuneena. Tosin hän nyt olikin suurin piirtein joka ikisestä maailman asiasta kiinnostunut. Uteliaisuus oli ollut hänelle aina yksi vallitseva piirre. "And could you recommend some good movies to watch? Series could work, too. But I can't promise I'll watch them, I suck at it. Somehow I just don't find to watch all those episodes." Hän pudisteli päätään. "Maybe we could watch something together?" Luken oli vielä virnistettävä. Tosin hän jatkoi lähes samaan hengeenvetoon: "And with Sam, too." Samistä Lukelle sitten tulikin mieleen, että mitenköhän kaksikko tuli nykyään toimeen. Kahden viikon aikana asia jos toinenkin saattoi muuttua. Koska Sam ei ollut valittanut Nastasiyasta mitään, niin Luke oletti, että ainakin ihan hyvin. Ei kai Nastasiyaa kukaan edes voinut vihata - toinen oli niin sellainen, no, hyvätapainen. Sweetheart - juuri sellainen Nastasiya oli. Nastasiya vaikutti pitävän kaikesta edes jonkin verran. Ei tämä ainakaan vihaamiseen ollut kykenevä (kai), ja sen Luke huomasi siitä, kun Nastasiya oli suostunut Luken ehdotukseen hengaamisesta. "Yay, you don't hate me!" Luken olikin sitten nostettava kätensä ylös iloiten. Totta kai hän oli sen jälkeen taas kikattamassa sitä itselleen ominaista naurua.
Luke lähes säikähti, kun Nastasiyan reaktio siihen kädenkosketustempaukseen oli ollut viha. "Okay, okay, I'm sorry", poika kerkesi mutista anteeksipyynnöksi huvittuneensekaisin tunnelmin. Sitten hän kuitenkin oli jo ihan sen pyörän pauloissa. Luke oli niin innoissaan, että hänen sydänparkansa melkein pakahtui. Ihan eri asia olikin sitten se, että miten Luke saisi sen innostuneisuutensa tartutettua myös Nastasiyaan. Luken nauru ja innostuneisuus oli kyllä tarttuvaa, mutta ei välttämättä sillä hetkellä. Nastasiya ei nimittäin vaikuttanut olevan kovin innoissaan siitä ideasta. Eikä varmaan kukaan selväpäinen ihminen olisikaan: oli yö, Sam jäisi autoon yksin ja pyörä oli ties kenen. "Who the fuck cares?" Luke vastasi naurahtaen siihen Nastasiyan ensimmäiseen huoleenaiheeseen. "It's not like we're stealing it, we're just lending it." Ei Luke nyt niin tyhmä ollut, että menisi varastamaan toisten pyöriä. Seuraavaksi Luke sai kääntää katseensa sinne autolle, jossa Sam nukkui. Ainakin toivon mukaan. "Yeah we can", Luke sanoi eikä ajatellut asiaa sen pidemmälle, "he's not gonna die while we're gone." Ja sitten Luke saikin pitää sen mahtipontisen puheensa aiheesta Virginiä Key - niistä syistä, miksi sinne oli mentävä saman tien. Luke hyppäsi jo malttamattomana pyörän selkään, kun Nastasiya oli mennyt suostumaan. Luke virnisti. "Yeah, yeah, 30 minutes tops", hän sanoi sellaisella äänensävyllä, että sitä ei todellakaan tulisi tapahtumaan. 30 minuutissa muka takaisin? Pfft. Keep on dreaming, Nastasiya.
Luke rakasti ihan kaikkea siinä pyöräreissussa. Kevyt tuulenvire tuntui ihan helvetin hyvältä hänen kasvojaan vasten, tähtitaivas oli kaunis ja seurakin oli mitä parhainta. Varmaan mikään ei voisi saada Lukea sillä hetkellä huonotuuliseksi. Ei edes tieto siitä, että Sam oli yksin autossa ja että tälle saattoi sillä välin tapahtua ihan mitä tahansa. Se Nastasiyan iloinen nauru sai Luken heräämään siitä lähes euforisesta tilastaan ja hän nauroi itsekin. Nauroi itse asiassa niin paljon, että ei keskittynyt ajamiseen ja pyörä heilahti pahaenteisesti. Nastasiyan huuto sai Luken huudahtamaan äänekkäästi. "Shit, sorry!" Hän sanoi ja ohjasi pyörää ohjaustangosta oikeaan suuntaan. "You're evil! You can't just throw me under the bus", Luke kerkesi virnistää sille Nastasiyan Sam-kommentille ennen kuin he pääsivät paikan päälle. Virginia Key oli aivan yhtä upea kuin ennenkin. Sillä paikalla oli Lukelle jonkin verran jopa tunnearvoa. Hän oli kuitenkin kokenut siellä vaikka ja mitä: esimerkiksi enimmäiset kännit ja ensisuudelman. Ei sellaisia asioita unohtanut helposti. Totta kai Luke siis oli iloinen, kun Nastasiya totesi Luken olleen oikeassa. "I told you!" Luke ilakoi. "This place is a must see", hän sanoi vakavoituen hetkeksi, "and it holds a lot of memories, too. I just thought that you could make some new memories here also." Luke naurahti. "This was the place where I drank alcohol for the first time.. And shared my first kiss." Hän hymähti. "Virginia Key is just really dear to me. You might think I'm stupid for this, for being attached to a place, but I can't help it."
Ja pian he olivat rannalla. Siis sillä rannalla, jota Luke rakasti ihan helvetin paljon. Hänen oli saman tien pakko ottaa pois kenkänsä voidakseen tuntea sen viileän rantahiekan jalkojensa alla. Perfect. Itse asiassa Luke oli ihan omissa ajatuksissaan alkanut kävellä pitkin hiekkaa. Ensin tasapainoiluasennossa, sitten jo käsiään ylös nostaen ja niin edelleen. Kenelle tahansa ulkopuoliselle se näytti hullulta, mutta Lukea ei haitannut. Hän nautti olostaan niin kovin paljon. Kun Luke sitten avasi silmiään sen verran, että saattoi katsoa Nastasiyaa, he saivat katsekontaktin. Sille Nastasiyan kommentille Luke naurahti hyväntahtoisesti. "Thank you for your concern", hän virnisti, "but I think I'll be okay." Sitten olikin Luken vuoro jäädä katsomaan Nastasiyaa. Hän tutkaili kyseisen tytön kasvonpiirteitä erittäin tarkkaaan, mitä nyt siinä valaistuksessa näki, ja piti näkemästään. Sen ymmärtäminen sai Luken virnistämään itsekseen, mutta tajusi hän sentään kääntää pian katseensa tähtitaivaalle. "What's your sign?" Luke kysäisi. Nastasiyan ilme kertoi sen, että tämä ei ollut ihan kartalla. "Like, horoscope sign?" Tarkentaminen oli selvästi ollut paikoillaan, koska Nastasiya kertoi heti horoskooppimerkkinsä. "Capricorn, huh? I did learn how to search for star constellations. But I gotta admit that I did it so I could impress girls", hän kertoi irvistäen. Ei siinä kuitenkaan kauaa kestänyt, kun hän oli jo naurahtanut ääneen. "Horrible, right? That has been one of the dumbest ideas. Shit, I have never even shown constellations to anyone." Hän käänsi katseensa sinne tähtitaivaalle ja alkoi etsiä Kauriin tähtikuviota. "Hey, it's there!" Luke sitten huudahtikin. "I'm not trying to hit on you or anything, I'm not that guy who does that tp pretty au pairs, but there's your constellation." Tottahan toki Luke yritti osoittaa sitä tähtikuviota kohti, mutta tiesi, että se oli turhaa. "Fuck, this is pointless! Why did I ever learn this when no girl can their constellation?" Hän pudisti päätään huvittuneesti.
Ei Luke ollut suurin piirtein hetkeäkään hiljaa, kun oli jo avannut suunsa uudestaan: "I'm an Aquarius. Everyone says it's not a surprise. And I think that too. It fits me. I just, I'm not really into doing anything boring. Boring scares me. I would just like to travel around the world or, or play the drums. I'm a drummer, you know. A pretty damn good one. And I'm in a band. Sam's in it, too." Ei helvetti, kuinka paljon Luke oli taas höpöttänyt. Mutta hitto, kun hän tykkäsi Nastasiyalle puhumisesta. Se oli jotenkin, miten sen nyt ilmaisisi, rentouttavaa? Turvallista? Nastasiyalle oli helppoa puhua. Eikä vain siksi, että Nastasiya oli suhteellisen hiljainen. "Jesus, enough about me", hän heilautti käsiään, "I want to know something about you. Like, does Capricorn's description fit you?" Luke naurahti kevyesti. "Do others think that? Do you have many friends back in Ukraine? And what's it like? Do you prefer Ukraine over the States?" Luke tajusi saman tien puhuvansa liikaa. "Sorry, I'm asking too damn many questions. Take your time. I'll try to keep my mouth shut."
Kaikki se puhuminen oli erittäin miellyttävää. Itse asiassa Luke olisi voinut höpöttää Nastasiyan kanssa vaikka koko loppuillan, mutta se veressä virtaava alkoholi onnistui saamaan ties minkälaisia ideoita Luken mieleen. "I'm gonna go for a swim", hän sitten sanoikin ääneen, "and you're gonna come with me." Ymmärrettävästi Nastasiya oli siitä asiasta eri mieltä. Ensin Luke meni maanittelemaan häntä vain tarttumalla kiinni tämän käteen ja vetämällä häntä kevyesti eteenpäin. Kun mitään ei tapahtunut, Luke turvautui siihen epätoivoisimpaan vaihtoehtoon. "I wasn't asking", hän vain sanoi, kun nappasi Nastasiyan käsivarsilleen. Hän oli kerennyt raahata Nastasiyaa eteenpäin jo hetken aikaa, kun Nastasiya muistutti puhelimestaan. Aivan - Luke oli jättänyt omansa rannalle jo aikoja sitten. "Oh, right", hän sanoi ja päästi Nastasiyan alas. Nastasiya höpötti vielä jotain siitä, että ei hän ainakaan vaatteet päällä menisi uimaan. "Are we gonna swim butt naked, then?" Luke vitsaili. Nastasiya näytti kauhistuneelta. "Just kidding", hän rauhoitteli ennen kuin alkoi avaamaan housujensa nappia ja vetoketjua, "but I'm still gonna take my jeans and shirt off. You can take yours off, too. I promise I won't watch." Luke hymyili kevyesti. Kunhan hän sai vaatteensa riisuttua ja oli pelkillä boksereillaan, hän kääntyi Nastasiyaa kohti. "Come on already, will you?" Hän huusi Nastasiyalle huvittuneena.
|
|
member rank Porvaristo
Discord name
|
Jul 24, 2016 21:55:29 GMT 2
Post by jenni on Jul 24, 2016 21:55:29 GMT 2
Nastasiya ei tiennyt, mihin hän olisi katsonut, kun Luke jäi vuorostaan katselemaan häntä. Hän saattoi vain tuijotella luokkaa paljaita varpaita uppoutuneena hiekkaan tai sitten ohi Luken olkapään jonnekin kauemmas merelle. Onneksi poika oli pian jo alkanut tiirailemaan tähtiä. Nastasiya ei ihan heti tajunnut Luken seuraavaa kysymystä, joten toinen sai tarkentaa sitä aika reilustikin. Niin tosiaan, horoskooppimerkki! Mutta hitto, eihän hän edes muistanut (tai tiennyt), mikä kauris oli englanniksi. ”I, uh, I was born in the middle of January”, Nastasiya yritti hakea oikeaa horoskooppimerkkiä selityksen kautta, ”sorry I don’t know what it is in English…” Vaan eipä se näyttänyt haittaavan, sillä siinä samassa Luke oli jo sanonut ääneen oikean merkin englanninkielisen nimen. Nastasiya nyökkäsi vain, hymyilikin pienesti ennen kuin sekin hymy hiipui takaisin neutraaliksi ilmeeksi. Luke alkoikin etsiä kyseistä tähtikuviota taivaalta, eikä Nastasiya voinut olla punastumatta hieman, kun tämä vakuutti, ettei ollut iskemässä häntä. Onneksi oli niin pimeää, ettei Luke voinut millään nähdä sitä pientä punaa hänen kasvoillaan. Saattoi tosin myös olla, että Nastasiya vain kuvitteli värinmuutoksen poskillaan ja ainoa reaktio oli niiden kuumotus, joka ei tietenkään ulospäin näkynyt. Kun Luke osoitteli taivaalle, Nastasiya yritti kyllä tosissaan erottaa sitä sieltä taivaalta, mutta eihän siitä tullut mitään. ”I really, really would like to see it but I’m not”, tyttö sanoikin ihan suoraan ja oli aidosti pahoillaan. Olisi hienoa osata tulkita tähdistöä, mutta hitto kun hän tunnisti vain Otavan ja juuri ja juuri senkin. Onneksi Luke alkoi kertoa itsestään, horoskooppimerkistään, bänditouhuistaan ja rumpalin statuksestaan. Olipa toinen jo aiemmin kertonut juoneensa ensimmäiset alkoholinsa ja saaneensa ensimmäiset suudelmansa sillä kyseisellä saarella. Joku ehkä sanoisi sitä kaikkea too much information, mutta Nastasiyasta oli ollut mukava saada tietää enemmän Lukesta. Vaikka oli se kyllä ihan hemmetin väärin, sillä se ei ainakaan auttanut häntä pitämään tuntemuksiaan kyseistä poikaa kohtaan neutraaleina.
Ihan hyvin hän olisi voinut kuunnella enemmänkin Lukesta kertomassa itsestään, mutta tämä oli jo ehtinyt heittää pallon vuorostaan hänelle. Kysymyksiä tuli niin hirveästi, ettei Nastasiya ollut aluksi tietää, mihin olisi vastannut ensimmäisenä. ”Yes. Maybe. I don’t read horoscopes so much”, tyttö tunnusti ja näpersi sitten pitkähihaisen paitansa hihoja pienesti. ”What do you mean by many?” hänen oli pakko kysyä, sillä Luke tuntui hänestä sellaiselta, jolla oli jotakin viisisataa kaveria, joista ainakin kaksisataa oli ihan ystäviä. ”I have a few very good friends at home”, Nastasiya jatkoi ja hiljeni hetkeksi ajatellessaan ystäviään kotipuolessa. Samassa hän kuitenkin päätti, ettei alkaisi siinä hetkessä potemaan koti-ikävää. Ei hän haluaisi pilata Luken fiilistä. Eikä kyllä omaansakaan. Nastasiyaa mietitytti Luken kysymys Ukrainasta ja Yhdysvalloista. Kuinkahan paljon toinen tiesi tilanteesta Ukrainassa? Nastasiya tiesi tyypillisen amerikkalaiskoululaisen ja urbaanilegendat näistä; kuinka amerikkalaiskoululaiset olivat aika tyhmiä eikä näille opetettu maailmanmenoa ihan samaan tapaan kuin Euroopassa. Eihän Nastasiya kyllä todellista tilannetta tiennyt, ja Luke kyllä vaikutti pohjimmiltaan ihan fiksulta tyypiltä, mutta kuitenkin. Ukraina oli kuitenkin Lukelle toisella puolella maailmaa sijaitseva maa, joten ei tämä varmaan edes osannut seurata aktiivisesti niin kaukana sijaitsevien paikkojen tilanteita. ”I really like USA and especially Miami”, Nastasiya tyytyikin lopulta hymyilemään pienesti ja lopetti siinä samassa hihojensakin näpräämisen. ”It feels like a… second home to me. Now. Already. Maybe because my sister and my brothers live here too. I mean not here but in New York”, tyttö kertoi ja ajattelin hetken aikaa Dariyaa, Andriyta ja Kyryloa. Ei kuitenkaan liian kauan, ettei olisi näitäkin alkanut ikävöimään.
Onneksi Lukella oli jo muuta mielessään. Tai no, ei se mikään onnenpotku ollut, sillä poika oli keksinyt, että uimaan oli päästävä. Nastasiya ei osannut kuin katsoa toista siihen malliin, mahtoiko tämä edes olla tosissaan. Nastasiya ei todellakaan lähtisi uimaan. Hän vain hypähti kauemmas, kun Luke yritti vetää häntä käsivarresta. Nosti kyllä katseensa sillä samalla kosketuksen hetkellä hetkeksi Luken silmiin, kunnes sai jo kiljahtaa, kun Luke oli yllättäen kaapannut hänet käsivarsilleen. ”Luke! No! Let me down, Luke, please”, Nastasiya kiljui, mutta turhaan. Vasta kun hän muistutti puhelimensa olevan yhä taskussaan, hän tunsi viileän rantahiekan jalkojensa alla. ”Well… Okay. But I have to take my clothes off.” Siitä kommentista Luke sai tietenkin revittyä riemua naku-uinnin mahdollisuudesta. Ilmeisesti Nastasiyan ilme kertoi kaiken, sillä Luke heitti vain t-paitansa ja farkkunsa pois. Nastasiya ei voinut olla arkailematta hieman, kunnes hän varovaisesti riisui mustat housut jaloistaan ja veti niin ikään sen mustan paidan päänsä yli ja pudotti housujensa päälle maahan. Vaistomaisesti Nastasiya vei kätensä mustan alusasusettinsä rintaliivien päälle kevyeen puuskaan, kunnes Luke lähti edeltä kävelemään kohti vesirajaa, niin että tämän huomio oli nimenomaan itse uintireissussa. ”It’s cold!” Nastasiya parahti hetken päästä, kun hän oli astunut rantaviivan yli veteen nilkkojaan myöten. ”Can I kill you?” tyttö ei voinut olla huudahtamatta vähän matkan päässä kahlaavalle Lukelle. Jotain hiton maagista tuossa pojassa kuitenkin oli, sillä Nastasiya huomasi seuraavansa tätä syvemmälle veteen. ”30 minutes has passed, you know?” Nastasiya ei voinut olla sanomatta, vaikka he olivat olleet ainakin jo kolme varttia poissa autolta. Luke ei kuitenkaan näyttänyt välittävän ajankulusta, sillä siinä samassa Nastasiya oli jo saanut päälleen vesiroiskeita.
Nastasiya katsoi ärsyyntyneen oloisena Lukea, joka vain hirnui siinä vieressä, joten ei tyttö itsekään voinut kovin vihaiseksi jäädä. Hän oli jo loiskauttamassa vettä kostoksi Luken päälle, kun päättikin pulahtaa itse veteen ottamaan pari uintivetoa. Hetken päästä hän nousi seisomaan – vettä oli ehkä hieman yli napaan asti – ja katsoi haastavasti Lukea. ”Well? You said you want to go for a swim. So, are you going to swim?” Nastasiya haastoi ja otti vielä pari uintivetoa itse, kunnes nousi taas seisomaan. Hetken aikaa he sitten siinä pulikoivatkin, kunnes Nastasiya erotti siinäkin valaistuksessa Luken kylmästä sinertävät huulet. ”Come on, let’s go back. I don’t want that you are sick tomorrow”, Nastasiya huolestui ja rohkaistui jopa ojentamaan kättään Lukelle ikään kuin auttaakseen tämän takaisin rantaan. Puolessa välissä matkaa takaisin rantaan Nastasiya irrotti otteensa Lukesta ja käveli sitten oman vaatemyttynsä luokse. Hän kaappasi paidan ja housut ylös hiekalta, muttei tietenkään voinut alkaa niitä kiskomaan päälleen, sillä oli aivan märkä. ”Thanks for your brilliant ideas”, tyttö naurahti pienesti ja mietti, mitä ihmettä tekisi. Koska Lukekin kuitenkin vain veti vaatteet ylleen, päätti Nastasiyakin luopua mukavuudentunteesta ja kiskoi vaatteet päälleen, vaikka ne heti kastuivatkin. ”Can we go back to Sam? I’m very worried about him”, Nastasiya loi huolestuneen katseen kohti kaupunkia, vaikka tosiasiassa hän ei ollutkaan ainakaan viimeiseen viiteentoista minuuttiin miettinyt Samia tippaakaan. Se kolkutti hänen omatuntoaan suuresti.
Kun he nyt lähtivät talsimaan kohti parkkipaikkaa ja lainassa olevaa polkupyörää, Nastasiya pyysi, josko he voisivat kävellä paluumatkan. Hän voisi vaikka taluttaa pyörää. Siihen Luke ei kyllä suostunut, siis jälkimmäiseen. Mutta kävellä he kyllä voisivat. Nastasiyaa nolotti hänen ajatuksensa: tuntui vain niin mukavalta ajatukselta viettää vielä paluumatka takaisin autolle Luken seurassa, että hän halusi sen kestävän vielä hiukan pidempään. ”You were right. Thanks for taking me there”, tyttö sanoi, kun he olivat hetken aikaa kävelleet sillalla eteenpäin. Hän piteli puhelintaan toisessa kädessään ja vilkaisi siitä välillä kelloa, joka oli lähemmäs kaksi aamuyöllä. Ei hitto. Haluaisikohan Luke tulla heille vielä yöksikin – Nastasiya oli jo tottunut siihen, että Samin huoneesta kömpi viikonloppuaamuisin (miksei joskus arkisinkin) yhden pojan sijasta kaksi. Ei Nastasiya kyllä sitä kysynyt. Kai Luke tulisi heille jos olisi tullakseen. Tai sitten ilmoittaisi jossain matkan varrella, että jäisi tässä ja menisi kotiinsa. Nastasiya ei voinut olla vilkaisematta Lukea, mutta jäi siitä taas kiinni. Kiusaantuneesti hän käänsi katseensa eteenpäin ja olikin vaiti koko loppumatkan autolle. Autolle, jossa hän ei – hän ei piru vie nähnyt Samia missään! Nastasiya oli ensimmäisenä avannut takapenkin oven tarkistaakseen Samin kunnon, mutta mitä vittua, se oli tyhjä! Luke tuli perästä, sillä tämä oli jäänyt asettelemaan pyörää vasten sillankaidetta mahdollisimman koskemattomaan asentoon. ”He’s not here! Sam isn’t here!” Nastasiya kiljui heti ensimmäiseksi Lukelle ja kiersi lähes paniikissa autoa; ihan kuin Sam olisi tyyliin voinut luiskahtaa auton ikkunasta menopelin alle ja sammua sinne. ”Sam isn’t here! Where is he? What are we doing now?” hän panikoi ja tähyili ympärilleen – jossainhan Samin oli pakko olla, eikä tämä siinä kunnossa kauas ollut voinut ehtiä.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jul 25, 2016 20:22:41 GMT 2
Post by nepa on Jul 25, 2016 20:22:41 GMT 2
Luke olisi ihan helvetisti halunnut kommentoida jokaiseen Nastasiyan sanaan jotain. Hän siis joutui suurin piirtein puremaan kieltään, että pitäisi leipäläpensä kiinni. Varsinkin kännissä. Kännissä hänellä oli aina paha tapa puhua ihmisten päälle eli oli ylipäätään ihme, että hän onnistui olemaan hiljaa siinä tilanteessa. Mutta olihan Nastasiyaa ihan oikeasti todella kiinnostavaa kuunnella. Harvoin Luke edes jaksoi kuunnella ihmisiä niin pitkään. Ehkä sillä ukrainalaisella aksentilla oli jotain tekemistä asian kanssa? Aksentit olivat nimittäin mielenkiintoisia. Ihan helvetin mielenkiintoisia. "My brother lives in New York too. He used to travel a lot but then he met a girl and stayed there for her", Luken oli lopulta pakko avata suunsa. Mutta vasta sen jälkeen, kun Nastasiya sai asiansa sanottua. Hän yritti olla kohtelias ja näyttää Nastasiyalle, että osasi hän tehdä muutakin kuin vain puhua helvetisti liikaa. "And I'm glad to hear you're enjoying yourself in Miami. What's your favorite part of it?" Hän vielä päätti jatkaa sitä keskustelua. Tahtoi Nastasiya sitä tai ei, Luke oli erityisen kiinnostunut hänestä ja hänen elämästään. Harvoin Luke tapasi Nastasiyan kaltaisia ihmisiä.
Mutta sitten se henkevä keskustelu kävi jo tylsäksi. Tai ei varsinaisesti tylsäksi, mutta Luke sai vain idean, joka oli toteuttava. Uiminen. Uiminen varmasti piristäisi mieltä ja kehoa. Jopa Nastasiya oli alun niskoittelujen jälkeen samaa mieltä, mikä oli tullut Lukelle kyllä lievänä yllätyksenä. Jostain syystä hän oli saanut Nastasiyasta sellaisen kuvan, ettei tämä ollut spontaanien temppujen suurin ystävä. Ei se Lukea kyllä olisi haitannut: jokainen ihminen sai olla sellainen kuin tahtoi. Sitä paitsi, hän piti Nastasiyan perusluonteesta - siitä, että tämä vaikutti niin kovin kiltiltä ihmisiä kohtaan. Nykyaikana kiltteyttä ei ollut tarpeeksi. Suurin piirtein saman tien Luke sai ottaa sanansa takaisin, kun Nastasiya uhkasi tappaa Luken. "Why on earth would you want to do that?" Luke sanoi muka viattomana ja väläytti Nastasiyalle viattoman hymyn. Seuraavaksi hän olikin jo roiskuttamassa vettä Nastasiyan päälle vettä, eli se siitä viattomuudesta. "So what?" Luke virnisti. "You're having fun, aren't you? This is the most fun you've had since you arrived in Miami. Admit it!" Hän taas kikatti ja sitten roiskutti lisää vettä Nastasiyan päälle. Hän odotti kostoa, mutta sai yllättyä, kun Nastasiya päättikin vain pulahtaa uimaan. Niiden Nastasiyan vinoilevien sanojen takia Lukekin hyppäsi saman tien aaltojen - okei, siellä oli tyyntä - sekaan ja ui ihan kunnolla. Nastasiya sai sen uintihetken aikana kestää muunmuassa Tappajahai-musiikkeja ja lisää veden roiskutusta, mutta ei tämä vaikuttanut siitä häiriintyvän. Ja se oli muuten ihan helvetin hauska puoli Nastasiyassa.
Hetken kuluttua he kuitenkin päättivät lopettaa uimisen. Tai no, Nastasiya päätti, Luke olisi mielellään pulikoinut menemään vielä pidemmänkin aikaa, vaikka hänellä alkoikin olla jo kylmä. "Aww", Luke naurahti, "you're always so caring." Sen enempää hän ei päässyt mitään kommentoimaan, kun Nastasiya ojensi Lukelle kättään. Totta hitossa Luke vastasi siihen, vaikka ei ollut olettanutkaan näkevänsä moista elettä Nastasiyalta sinä päivänä. Jos ollenkaan. Nastasiyan perässä kävellessään Luke huomasi jopa katseensa eksyneen tämän vartalolle. Itse asiassa hän katsoi Nastasiyaa vielä silloinkin, kun tämä oli jo päässyt rantahiekalle ja Luke oli vielä osittain vedessä, mutta tajusi hän lopulta kääntää katseensa pois. Ei hän tahtonut ahdistaa Nastasiyaa nurkkaan sillä tuijottamisellaan. Nastasiya ei nimittäin varmaankaan pitänyt siitä. Rannalle päästyään Luke sai sitten virnistää sille kyseisen tytön esittämälle kommentille. "There's plenty more where that came from", hän naurahti ja alkoi pukea kuivia vaatteita märän vartalonsa peitoksi. Matka takaisin sille parkkipaikalle saattaisi muuten olla liian kylmä. "Yeah", hän vielä jatkoi siitä Sam-aiheesta, "let's go." Luke myös suostui siihen Nastasiyan ehdotukseen siitä, että he kävelisivät loppumatkan ja Luke taluttaisi pyörää. Itse asiassa se matka takaisin meni ihan eriskummallisen hiljaisissa merkeissä. Se tosin taisi johtua siitä, että Luke nautti siitä Nastasiyan seurasta. Ja kai se äskeinen uintireissu oli saanut hänet raukeaksi. "No", hän sanoi lähes kuiskaten, "thanks for letting me take you there. It was... Fun. Not many people can surprise me quite as much as you do."
Sen selvästi tarkoituksellisesti pidennetyn matkan jälkeen he saapuivatkin parkkipaikalle. Kun Nastasiya meni jo autolle, Luke asetteli sitä pyörää takaisin paikoilleen ja piti huolta siitä, että se näytti koskemattomalta. Sen tehtyään hän veti ihoaan vasten liimautunutta paitaa hieman ylöspäin, jotta se tuntuisi ilmavammalta, ja sitten.. He’s not here! Sam isn’t here! Ei ollut vittu totta. Luke otti suurin piirtein muutaman juoksuaskeleen sitä autoa kohti ja sai pudistaa pätätään tyytymättömänä. "That fucking idiot", hän mutisi, kun itsekin oli tosiaan vilkaissut sinne autoon ja saanut todeta, ettei Samiä ollut missään. Nastasiyan panikointi raastoi hänen hermojaan. "Calm down", hän sanoi, "he can't have gotten far." Luke vilkuili ympärilleen, jos Sam näkyisi jossain, mutta niin ei ollut. Paikka oli Samille tuttu, eli hän ainakin ihan varmasti osaisi lähteä kotiin päin. "Let's go", hän sanoi ja hyppäsi autoon. Kun Nastasiyakin oli paikalla, he lähtivät ajamaan kaikessa rauhassa eteenpäin ja haravoivat molemmat katseellaan Samiä. Yhtäkkiä Lukekin onnistui löytämään huumoriarvon siitä tilanteesta. "This is so basic Sam", hänen oli naurettava, "I mean, I should have known. He never does what he's supposed to do." Nastasiyaa ei kuitenkaan vaikuttanut naurattavan. Ei yhtään. Hänen olikin pakko tehdä selväksi, että kaikki oli Luken syytä. "I know, I know, I'm sorry. I was wrong", hän tunnusti ongelmitta. Nastasiya ei kuitenkaan tajunnut lopettaa siihen, mikä sai Luken ärsyyntymään. Hän pyöräytti silmiään dramaattisesti. "Okay, okay, I got it! You can stop now. God, you sound exactly like Rosie", hän vielä tuhahti. Tosin katui sitä viimeisintä lausettaan jälkeenpäin. Ei tosin kauaa - Sam hyppäsi hänen näköpiiriinsä. "Sam's there!" Hän osoitti. "Stop the car!" Nastasiya pysäytti tiensivuun ja Luke sai sitten raahata Samin autoon. "You're such a fucking moron", hän mutisi samalla kun tunki Samiä takaisin takapenkille. Sam selitti epämääräisesti jotain, että oli lähtenyt hakemaan Nastasiyaa ja Lukea, kun näitä ei ollut näkynyt. "We were at Virginia Key", Luke kertoi Samille päätään pudistaen.
He keskustelivat vielä niitä näitä loppumatkasta, mutta Luke oli taas hiljainen. Tällä kertaa se ei tosin johtunut siitä, että hän oli hyvällä tuulella vaan siitä, että häntä vitutti - vitutti niin laskuhumala kuin muuten vaan se tilannekin. Varsinkin se, miten hän oli kohdellut Nastasiyaa. "I'm sorry", hän sanoi, "for saying you're like Rosie." Ei Luke tiennyt, oliko Nastasiya ottanut sen loukkauksena, mutta hän oletti niin. Nastasiya ei nimittäin ollut nähnyt mitään parhainta puolta Rosiesta ja se Luken äänensävykin oli jo kertonut kaiken. "It's just that", hän aloitti, mutta sitten nielaisi. Hänen oli päästävä tarkistamaan, että Sam nukkui. Hän ei nimittäin halunnut muiden kuin Nastasiyan kuulevan sen mitä hän oli sanomassa. "It's just that everyone thinks I'm only good at goofing arond and bringing trouble to everyone around me - myself included. Even Rosie does that. She's my girlfriend, but she doesn't act like it. I'm always the blame for everything." Luke käänsi katseensa sinne auton lattiaan. "I'm more than that. I really am. I know I seem like an idiot most of the time, but when I, when I really concentrate and set my mind on something, I can do it. At least I think so. Future, it, it scares me. I'm really not sure if I'm good enough to do anything." Luke käänsi katsettaan Nastasiyan puoleen. Sitten puuskahti. "I'm sorry. You don't have to listen to my pointless speeches."
|
|
member rank Porvaristo
Discord name
|
Jul 25, 2016 21:14:39 GMT 2
Post by jenni on Jul 25, 2016 21:14:39 GMT 2
Luken mukaan Sam ei voinut olla ehtinyt kauas. Niinpä he hyppäsivätkin auton kyytiin ja lähtivät hitaasti matelemaan sillä haravoiden parkkipaikan lähellä olevaa aluetta. Luken mielestä asiassa tuntui olevan hauskojakin puolia, mutta Nastasiya ei kyllä kyennyt nauramaan toisen jutuille. Hitto, Sam saattoi virua vaikka missä ojanpohjalla ja Amy ja Scott pääsisivät vielä haastamaan Nastasiyan oikeuteen heitteillejätöstä tai jostain! ”I shouldn’t have said yes to your stupid idea…” Nastasiya ei voinut olla mutisematta ja Luke siinä jo pahoittelikin vuolaasti. Niin huolissaan Samista kuin tyttö sillä hetkellä olikin, ei hän oikein tajunnut sanojaan, vaan jatkoi Lukelle tiuskimista, syyttikin Lukea Samin katoamisesta. Vaikka hän yleensä niin kärsivällinen olikin, teki se epätietoisuus vieraassa paikassa Nastasiyankin ärtyisäksi. Vasta kun Luke puuskahti hänen kuulostavan ihan Rosielta, Nastasiyakin tajusi hiljentyä. Onneksi siinä samassa Luken olikin onnistua jo spotata Sam heidän edestään. Nastasiya jäi istumaan autoon, kun Luke raahasi kännisen Samin takaisin autoon ja kävi tämän kanssa humalaisen kiivasta sananvaihtoa.
Loppumatka sujui vähän hiljaisimmissa merkeissä, ja jossain kohtaa Luke sitten alkoikin pahoitella sitä, että oli kutsunut Nastasiyaa Rosien kaltaiseksi. Nastasiya vain ynähti jotakin pientä, ehkä sen merkiksi, että asia oli ihan okei hänelle. Ei hän varsinaisesti ollut siitä loukkaantunut, mutta ei se mitenkään mukavaltakaan ollut tuntunut. Sitten Luke aloittikin jonkinnäköisen vuodattamisen, eikä Nastasiya osannut ainakaan aluksi kuin kuunnella samalla, kun ajoi sitä autoa. Nopeasti hän vilkaisi taustapeilin kautta takapenkille, mutta Sam näytti olevan ihan jossain muissa maailmoissa eli todennäköisesti sammumisen rajamailla eli tämä ei ainakaan tajuaisi mistään mitään. Hän pääsi kuitenkin juuri kurvaamaan Westien pihatielle, kun Luke alkoi päästä avautumisessaan loppumetreille. Nastasiya jäi hetkeksi istumaan paikoilleen, kun oli sammuttanut moottorin, mutta sitten Luke oli jo noussut autosta ja mennyt auttamaan Samia sisälle. Ilmeisesti Lukekin siis yöpyisi Westeillä tämän(kin) yön. Nastasiyaa ei nimittäin oikein huvittanut alkaa riisumaan Samilta vaatteita ja peittelemään tätä sänkyyn.
Nastasiya tuli poikien perästä sisälle, ja kun Luke oli saanut Samin edeltä yläkertaan johtaviin portaisiin, Nastasiya sai ensiksi mainitun pojan huomion kiinnitettyä, oli jopa tarttunut tätä kevyesti käsivarresta. ”I don’t think that you are an idiot”, tyttö sanoi ja irrotti sitten otteensa Lukesta hieman nolona. ”I’m sorry that I didn’t say anything in the car. You can… You can always speak to me if you want.” Nastasiya nosti pariksi sekunniksi katseensa Luken silmiin, kunnes sai jonkin hyväksyvän vastauksen ja sitten epämääräisen mietinnän siitä, että pitäisi varmaan mennä katsomaan Samin perään. ”Yeah. You should do that”, Nastasiya sanoi hiljaa Luken perään ja jäi sitten yksikseen alakertaan vielä ainakin puoleksi tunniksi senkin jälkeen, kun Samin huoneesta ei kuulunut enää juuri muuta kuin vaimeaa kuorsausta.
|
|