Here comes the sun, the old sorrow

// Kaitlyn`s outfit

Nyt se sitten koitti, se uhkarohkea idea, johon hän oli onnistunut taivuttamaan myös Gatesin. Oli oikeasti paljon parempi, että hän kävisi kerholle näyttäytymässä, yrittäen edes selittää mitä oikeasti oli tapahtunut. Ainakaan nämä eivät heti olisi hänen päätään irroittamassa ja onnekseen hänellä oli sentään Gates mukana. Jestas, ei hän olisi yksin mennyt, ei todellakaan. Gatesin taivuttaminen ei loppujen lopuksi ollut vaatinut paljoakaan, oli pitänyt vain todeta ne vaihtoehdot. Jos kerho saisi hänet myöhemmin kiinni, niin se olisi mitä luultavammin henki pois siinä vaiheessa. Ja sitä toinen tuskin haluaisi ottaen huomioon, että heillä meni  olosuhteisiin nähden ihan hyvin.  Tietenkin olisi ehkä ollut ihan hyvä idea olla ottamatta juuri Gatesia mukaansa. Hän olisi voinut vaikka ottaa jonkun oman henkivartijoistaan mukaansa, mutta nooh. Hänen pitäisi vain pitää huolta siitä, ettei Gates alkaisi hermostuttamaan niitä muita paikalla olijoita.

Tietenkin he olisivat voineet tehdä tämän kaiken jo paljon aikaisemmin, mutta Kaitlynillä oli ollut töitä ihan hitosti, sillä hän oli joutunut neuvottelemaan vaikka kuinka paljon eri asioiden suhteen. Hän oli joutunut sen yhdenkin tapaamisen perumaan, kun oli nähnyt Viktorin. Nyt kuitenkin se neuvottelukerta oltiin hoidettu alta pois. Caitin mielestä se oli sujunut oikein hyvin, siis ihan oikeasti. Hän oli oikein tyytyväinen. Se tyytyväisyys tosun hieman laski tämän kaiken ärsyttävän sähläämisen takia. Miten he saisivat tämän ihan kunnialla suoritettua? Eivät mitenkään.

Vihdoin ja viimein hän pääsi sinne Gatesin luokse. Pieni hymykin eksytyi jo kasvoille, kun toinen muisteli sitä viime kertaista. Hupsista. Tuskin ihan jokainen päätyisi samanlaiseen tilanteeseen heidän kohdallaan. Cait soitti lopulta ovikelloa. Kaiketi hänellä oli vielä tunteita Gatesia kohtaan jäljellä, vaikka hän olikin yrittänyt tukahduttaa niitä vuosien saatossa ihan itsensä vuoksi. Kuka nyt olisi halunnut sellaisen perään surkutella, jota ei voisi koskaan saada? Okei, Gates oli tainnut aika pitkälti niin tehdä -vaikka ei myöntäisi sitä kenellekkään, ei edes itselleen- joten Cait olisi vähintään sen velkaa, että edes yrittäisi Gatesin kanssa katsoa, mihin suuntaan tämä heidän juttunsa menisi.

Kyllähän Cait nyt huomasi toisen kasvoilla käyneen hymynpoikasen. Jos hän saisi sen useammin toisen kasvoille, niin hemmetti hän voisi tehdä ihan mitä vain sen eteen. Kyllä, sitä toisen hymynpoikasta todellakin oltiin kaivattu. Ja mitä toisesta oltiin saatu selville, niin tuollaiset hymyt taisivat olla aika harvinaista herkkua. "Dobroye utro? Net dobryi den?" kysyttiin huvittuneena. Kyllä, hän olisi ehkä käyttänyt mieluummin hyvää päivää, mutta ihan miten vain.

Sisälle asteltiin ja katse siirtyi Gatesiin. "Maybe I could drink one cup" hymähdettiin. Askeleet suuntautuivat keittiöön, jossa nähtiin se kahvimuki, josta tuskin oltiin juotu kovin paljoa. No vielä parempi syy juoda kuppi kahvia. Kyllä he nyt sen verran ehtisivät, ei tässä nyt niin kiire ollut. Kiirettä ei totisesti olisi ollut, mutta koska oma henki oli kuitenkin sen verran tärkeä, ettei hän todellakaan halunnut riskeerata enää yhtäkään päivää enempää. Hänen tuskin tarvitsisi kuitenkaan olla huolissaan omasta hengestään, mutta hän tiesi miten paljon kerho merkitsi Gatesille. Joten... hänellä ei ollut paljoakaan valinnanvaraa, mikäli hän halusi pyöriä toisen seurassa. Melkein kuin ennen vanhaan. "your english is quite good", sanottiin toiselle virnistäen, kun huomio siirtyi takaisin siitä kahvikupista Gatesiin. Okei, toinen oli viettänyt ne vuodet täällä amerikan määperällä, joten mitä muutakaan saattaisi odottaa? Cait olisi oikeastaan ollut huolissaan, mikäli toinen ei olisi oppinut yhtään enempää englantia. Onnekseen nainen oli ainakin oppinut venäjää enemmän. "I have to admit... my Russian skills have improved since the last time" Cait virnuili.

Cait päätyi vain nyökäyttämään päätään toisen toteamukselle, että se 23 vuotta oli aika pitkä aika opetella. Niin no, olihan se totta tosiaan. Hänkin oli hyvin ehtinyt opettelemaan sitä venäjän kieltä. Se oli tärkeä kieli nykyään bisnesmaailmassa. Sillä oli ollut hyvä perustella halunsa opetella kyseistä kieltä. Nainen oli kuitenkin tuntenut itsensä paremmin, hän tiesi kyllä, miksi halusi opetella venäjää enemmänkin. Hän halusi oppia sitä sen takia, että saisi pidettyä edes jonkinlaisen yhteyden venäläiseen. Ja nyt hän sai olla päätöksestään hyvinkin ylpeä. Hän todellakin tulisi pitämään siitä, kun ymmärsi toisen puhetta paljon enemmän kuin aikaisemmin. Ja kaiken lisäksi hän pystyi vastaamaan toiselle venäjäksi, mikä ei olisi tullut mieleenkään aikaisemmin-paitsi ehkä niiden yksinkertaisempien sanojen kohdalla.

"Spasiba", Cait oli tottunut juomaan kahvinsa sekä mustana, että maidon kanssa. Mutta koska toinen oli niin kiltisti maininnut sen maidon olevan jääkaapissa, niin ehkä hän voisi ihan pienen lirauksen laittaa sitä maitoa kahviinsa. Hän otti Gatesilta sen kahvikupin antaen tahallaan sen kosketuskontaktin olla tavallista viipyilevämpi. Lopulta huomio siirtyi kahvikeittimeen ja napattiin kahvia itselleen ja kaadettiin ihan pieni määrä maitoa. Ei liikaa, sillä hän ei halunnut pilata sitä kahvin makua kokonaan. "Actually yes I have. I met him and we had.. a little chat" ei Cait halunnut mainita, missä kunnossa hän oli tavannut heidän poikansa. Jos Gates ei tietäisi siitä yhtään mitään, niin Viktorin siihen kuntoon laittaneen henkilön ei tarvitsisi pelätä oman henkensä puolesta. Toisaalta, saattoihan se olla, että Gates tiesi tarkemmin poikansa tekemisistä, ottaen huomioon ettei Viktor ollut maininnut mitään ettei isäukolle saisi mainita asiasta.

"No, absolutely not" vastattiin naurahtaen. Ei Viktor oikeastaan ollut valittanut siitä lainkaan. Olihan siitä ohimennen mainittu, mutta ei se ollut tullut sieltä mitenkään.... no negatiivisesti. Tai siis, tuskin poika siitä nyt oli riemusta hyppinyt, mutta tuskin toinen nyt niinkään vastaankaan laittoi siitä. Luulisi sen olevan vain hyvä juttu, että vanhemmat tulevat hyvin toimeen ja niin edelleen. "We discuss more about it why I left.. and in a few words how we met" eiväthän he nyt paljaoa muusta olleetkaan puhelleet. Niin ja tietenkin siitä, että miten Viktorilla oli oma elämä mennyt näiden vuosien aikana. Kyllähän Cait sen oli ymmärtäntt, ettei se varmaankaan ihan pinkkiä hattaraa ollut ollut, mutta kuitenkin. Ihan suhteellisen hyvää elämää ottaen olosuhteet huomioon. Ja jos toinen ei olisi ollut niin hankala lapsi, niin ehkä toisella olisi voinut olla hieman toisenlaisempi elämä, paha sanoa.

Cait joi kahviaan muutaman kulauksen verran ja antoi katseensa pysytellä Gatesissa. "Have you thought about it what we`re going to do? How high probability I have to stay alive?" virne kareili kasvoilla viimeisen kysymyksen kohdalla, joten oli sanomattakin selvää että kyse oli pelkästään huumorista. Ainakin jonkinasteisesta sellaisesta. Paremmin Gates silti tuntisi omat porukkansa, joten tämä ehkä osaisi hieman paremmin ajatella sitä, että miten nämä tulisivat reagoimaan hänen paluuseensa. Omasta mielestään nainen piti itseään varsin hyödyllisenä kerhon kannalta, siis mikäli joku joskus tulisi tarvitsemaan väliaikaista ja salaista majapaikkaa itselleen, saattoi hän helposti auttaa asian järjestämisessä. Ei siis ollut mitään järkeä viedä häneltä heti henkeä. Kysymyksen myötä kahvikuppi löysi jälleen tiensä huulille, vaikka katsekontaktia Gatesin kanssa ei rikottu.

Luuliko Gates, etyä hän halusi ajatella tätä juttua paljonkin? Ehei, jos olisi ollut mahdollista, hän olisi jättänyt sen heidän suunnitelmansa väliin ja voinut kehitellä sen tilalle jotain paljon mukavempaa. Hän piti omaa henkeään kuitenkin sen verran arvossa, ettei halunnut menettää sitä ihan vielä. Kelloa vilkaistiin pikaisesti, sillä heidän pitäisi kyllä pian lähteä. Mieluummin hän ottaisi sen, että siellä on vähemmän porukkaa kuin sen, että tupa olisi täynnä. Olihan se turvallisempaakin, että siellä oli vähemmän porukkaa. Olisihan se Gatesille myös turvallisempaa, ettei tämän tarvinnut toimia sitten niin kauhean suurena kilpenä, mikäli asiat eivät menisi ihan suunnitelmien mukaan.

Hymyn tapainen sitten nykikin naisen kasvoille toiseb ilmoittaessa turvaavansa hänen selustansa. Kieltämättä se oli ihan huojentavaa tietää, sillä tuskin kovin moni pääsisi helposti toisen ohitse. Kahvi uhkasi vähitellen jo loppumaan, joten kaipa sitä voisi jo hiljalleen alkaa tekemään lähtövalmisteluita? Cait sai juuri juotua sen kahvinsa loppuun, kun toisen sanat tavoittivat hänen korvansa. Sen sijaan, että hän olisi ottanut puheeksi samantien oman henkensä, hidas virne levisi vaaleahiuksisen huulille, sillä kieltämättä se ei ollut tullut hänelle yllätyksenä. "For some reason that doesn`t surprise me" sanottiin hymähtäen ja tultiin muutaman sentin päähän toisesta. Ehkä jos he onnistuisivat- tai no sanotaan että kun- hoitamaan sen nopeasti pois, he voisivat ehtiä ihan hyvissä ajoin kerhon majapaikkaab. Mutta toisaalta, ihan yhtä hyvin he voisivat hoitaa halunsa sitten pois alta, kun se tärkeämpi asia oltaisiib hoidettu alta pois. Asiat tärkeysjärjestykseen ihmiset. "That sound like really good plan.. but could we first go to the club? I can come back with you and stay here as long as you want" hmh, saattoihan se olla hieman riskialtista mennä lupaamaan olevansa niin kauan täällä kuin toinen tahtoi, mutta eiköhän mies nyt kuitenkin ymmärtänyt hänen sanansa ihan oikein.

//kambl vastaa vielä, jonka jälkeen julle pääsee sekaantumaan mukaan!

Toisen selvästi tyytyttömälle olemukselle tyydyttiin vain pyöräyttämään silmiään. Luuliko toinen, että hän jotenkin nautti tästä? Jos hän olisi voinut, niin ei olisi kahta kertaa tarvinnut miettiä, että minne aikaa mentäisiin kuluttamaan. Pakko sinne kerholle oli mennä. Ja ehkä hän saisi anteeksi senkin, ettei ollut ihan heti tullut ilmoittamaan asiasta. Tosin, mikäli Gates olisi torjunut hänet ja Viktorkaan ei olisi halunnut olla missään tekemisissä, niin silloin hänen ei olisi tarvinnut edes paljastaa omaa henkilöllisyyttään kerholle. Nyt se oli kuitenkin pakko ja Caitin pitäisi selkeästi katsoa tavallista enemmän Gatesin perään. Toinen ei selkeästi olisi halunnut mennä kotoaan mihinkään. "Just... think what you`ll get when we come back" Cait yritti valaa toiseen hieman lisää sitä motivaatiota siitä, ettei toinen menisi ainakaan ehdoin tahdoin kusasemaan koko juttua alkuunsa.

Pienoinen naurahdus karkasi naikkosen huulilta kun kaksikko lopulta oli päässyt toisen harrikan luokse. Ei todellakaan ollut epäselvää, miten siinä tultaisiin istumaan ja Cait käänsikin hieman huvittuneena katseensa toiseen. "At least you get something to enjoy" , kyllä, Gates tulisi ihan varmana tavalla tai toisella nauttimaan tästä matkasta, vaikka saattoikin mielessä manata raskaasti kaksikon määränpäätä. Cait ainakin manasi jo. Olisi kuitenkin liian myöhäistä lähteä suunnittelemaan jotakin B-suunnitelmaa: ne tuppasivat yleensä kusemaan ja pahasti.

Matka ei todellakaan ollut mennyt yhtä hitaasti kuin nainen olisi toivonut. Olisihan sitä luullut, että hän olisi toivonut matkan sujuvan paljon nopeammin, jotta asian saisi nopeasti pois päiväjärjestyksestä. Sen sijaan hän ei olisi halunnut heidän koskaan pääsevän paikalle. Lapsellista, mutta totta. Tietenkin siinä matkalla ajatukset yritettiin sysätä pois, kun yritettiin keskittyä hieman enemmän niihin maisemiin, mutta niilläkin oli yksi huono puoli: suurimman osan hän oli nähnyt aikaisemmin, joten ne toivat vain vanhoja aikoja mieleen. Ei siis hyvä juttu, ei yhtään hyvä. Viimein he pääsivät perille ja Kaitlyn mittaili rakennuksen ulkopuolta mitään sanomaton ilme kasvoillaan. Noh, kyllä hän tästä tulisi selviämään ja piste. Ei hänellä ollut varaa epäonnistua. Katse siirtyi vielä tutkimaan Gatesta ja toiselle luotiin vinohko hymy. "Try to relax" todettiin toiselle. Kaikkihan näkisivät heti, että kyse olisi jostakin isommasta jos toinen hermoilisi paljonkin ulospäin. Gatesin annettiin lopulta mennä ensin sisälle ja katse kiersi seuraavaksi sisätiloissa, henkilöissä ja mahdollisia tuttuja naamoja yritettiin löytää sieltä jostain. Yksi osui kuitenkin silmiin ja nainen irvisti pienesti sen johdosta. Josie Savage, ei hyvää päivää. No, kaipa tuokin nainen olis joskus kohdattava. Huomio kiinnittyi pian taas henkilöiden sijasta siihen tunnelmaan, mikä siellä vallitsi. Täysin erinlainen, mitä hänen nykyinen maailmansa oli. Ja ehkä, ihan vain ehkä, Cait oli kaivannut sitä.

Josien tavanomaiseen päivään kuului oman yrityksen pakeilla käyminen, jonka jälkeen hän meni tervehtimään rakkaita poikiaan, jotka viettivät suuren osan päivästään moottoripyöräkerhonsa tiloissa. Paikalla ei ollut kuitenkaan muita kuin Johnny ja Benjamin. Lapsostensa kanssa hän olikin päätynyt jutustelemaan ”baarin” puolella olevan pöydän ääreen, kunnes poikansa Benjaminin huomion oli täysin kiinnittänyt puhelimeensa saapuvat lukuisat viestit. Viestejä lukiessaan Benjamin oli alkanut kiikkumaan tuolillaan, samalla kun näpersi kiivaasti puhelintaan. Josie ei tiennyt kenelle poikansa noin hartaasti viestitteli, luultavasti jollekin sutturalle – tai sitten Adriannalle, joka sattui valitettavasti olemaan Josien lapsenlapsi. Siitä tytöntylleröisestä oli ainoastaan harmia. Tai niin Josie ajatteli kun muisteli sitä kertaa kun Ri—Ri oli puukottanut poikaansa ja ottanut hatkat, palaten myöhemmin käärön kanssa.

Gatesin saapuminen ei kuitenkaan jäänyt Benjaminiltakaan huomaamatta. Kuka tuota boogeymania ei olisi huomannut. Leveä virne levisi pojan kasvoille kun hän huomasi miehen seurassa olevan naisen. Perkele, mistä kyseinen venuki oli tuollaisen kaunottaren löytänyt. ”Yo' Gates… Who’s the MILF?”, Benjamin heitti ja nyökkäsi tuon mukana olevan naisen puoleen. Siinä vaiheessa Josiekin huomio siirtyi toisaalle, huomaten Gatesin ja miehen seurassa olevan naisen. Nainen näytti aluksi etäisesti tutulta, kunnes Josie todella tunnisti tuon naaman. Jopa kaikkien näiden vuosien jälkeen. Neutraali, kylmä ilme kuitenkin pysyi naisen kasvoilla. ”Well… Cait Price. It's been a long time.”, Josie totesi kulmiaan kohottaen, kun samaan aikaan Benjaminin kasvoille levisi todella, siis painosanalla todella ilkikurinen virne. Oi tästähän tulisi mielenkiintoista…