|
|
Jul 27, 2016 10:14:33 GMT 2
Post by Deleted on Jul 27, 2016 10:14:33 GMT 2
Perjantai 4. maaliskuuta 2016, alkuiltaAnnien kämppä @ Brooklyn Annie Faye & Kyrylo Zoshchenko // julle Kuluneet kaksi viikkoa Kyrylon elämässä olivat olleet todella hämmentäviä. Hän ei olisi koskaan kuvitellut ihastuvansa hyvän ystävänsä entiseen tyttöystävään, mutta niin oli kuitenkin päässyt käymään. Hän tiesi, että se oli väärin, eikä hän ollut todellakaan puhunut asiasta kenellekään. Hän ei kuitenkaan voinut tunteilleen yhtään mitään – jokin Anniessa vain veti häntä puoleensa. Annie oli niin kiltti ja herkkä, eikä tämä tapahtunut kenellekään mitään pahaa. Tämä oli myös mielettömän hyvää seuraa ja kuka tahansa olisi taatusti saadessaan Anniesta itselleen ystävän. Ystävinä he olivatkin viettäneet aikaa yhdessä viime aikoina, eikä siitä kaksi viikkoa sitten tapahtuneesta oltu oikeastaan edes puhuttu mitään. Tavallaan se oli Kyrylon mielestä hyvä asia, mutta toisaalta hän olisi ehkä toivonut, että he puhuisivatkin asiasta edes hieman. Vaikka toisaalta, mitä se puhuminen hyödytti – se mikä oli tapahtunut, oli jo tapahtunut, eikä sitä voisi muuttaa. Eikä heidän välillään voisi enää tapahtua mitään muuta, sillä pian Kyrylo olisi jo jälleen Ukrainassa, eikä hänellä ollut täyttä varmuutta milloin hän tulisi palaamaan takaisin Yhdysvaltoihin. Niin, huomenaamuna Kyrylo jälleen lähtisi. Kyrylo ei olisi halunnut edes ajatella koko asiaa, mutta vaikka hän kuinka kielsi lähdön itseltään, mikään ei muuttanut sitä tosiasiaa, että huomenna hän lähtisi Lontoon kautta takaisin Kiovaan. Kiovassa häntä odotti työt, asunto, kaverit. Oma elämä toisin sanoen. Kyrylosta vain tuntui, että hän oli kerennyt muodostaa oman elämän paremmin Yhdysvalloissa kuin Ukrainassa ja hän ei olisi millään halunnut lähteä. Viime päivät hän olikin yrittänyt viettää sisarustensa ja näiden perheiden kanssa sekä nähdä amerikkalaisia ystäviään. Lähdöstä ei juurikaan puhuttu, mutta kyllähän kaikki nyt olivat tietoisia siitä faktasta, että pian Kyrylo lähtisi. Tänä iltana Kyrylo oli suunnitellut olevansa ihan vain Dariyan luona ja viettävänsä aikaa tämän perheen kanssa, mutta sitten hän oli saanut viestin Annielta. Nainen kyseli, voisivatko he vielä tavata ainakin pikaisesti, sillä tällä oli jotain asiaa. Se viesti tietysti huolestutti häntä – mitä jos jotain oli tapahtunut? Oliko Chris onnistunut tekemään jotain idioottimaista uudestaan? Kyrylo oli yrittänyt kysellä asiasta viestien välityksellä, mutta kun Annie ei suostunut kertomaan mitään, oli Kyrylo lopulta luvannut, että tulisi käymään tämän luona. Dariya ei kamalasti ilahtunut Kyrylon ilmoituksesta, mutta nuorukainen vain kohautteli olkapäitään. Kyllähän hän tulisi vielä yöksi siskonsa luokse, joten ei tämä voinut mieltään mistään pahoittaa. Niimpä Kyrylo oli sitten lähtenyt Annien luokse – matka ei onneksi ollut mikään erityisen pitkä, sillä Annie asui Brooklynissä, aivan kuten myös Dariya perheineen. Matka taittui siis kätevästi metrolla ja sen lyhyenkin matkan aikana Kyrylo kerkesi miettiä monen monta kertaa, mitä asiaa Anniella saattaisi olla. He olivat sanoneet jo eilen heipat toisilleen, joten siitäkään ei voinut olla kyse, että he eivät olisi kerenneet hyvästellä. Toki Kyrylosta oli mukavaa nähdä Annie vielä, mutta toisaalta tämän näkeminen saattaisi tehdä lähdöstä entistä vaikeampaa. Kyrylo tiesi jo nyt, että hän tulisi ikävöimään Annieta, joten tämän näkeminen juuri ennen lähtöä ei varmasti tekisi asioista yhtään sen helpompia kuin ne olivat. Metroasemalta Annien asunnolle kävellessään Kyrylon ajatukset juoksivat entistä lujempaa. Ehkä hänen olisi pitänyt sittenkin sanoa Annielle, ettei hän kerennyt tulla käymään. Toisaalta, hän ei voinut tehdä Annielle niin. Lyhyessä ajassa Anniesta oli kerennyt tulla läheinen hänelle, eikä Kyrylo halunnut olla mikään kusipää, joka vain lähti menemään. Pian Kyrylo olikin sitten jo soittamassa Annien ovikelloa ja yhtä pian Annie sen oven aukaisikin. Nainen näytti jokseenkin vakavalta, mikä sai Kyrylon huolestumaan entisestään. Annie paineli peremmälle, joten Kyrylo vetäisi oven kiinni ja takkinsa naulakkoon jätettyään hän lähti kävelemään itsekin peremmälle asuntoon. ” So you wanted to talk about something?” Kyrylo sitten kysyi, kun Annie ei itsekään asiaa näyttänyt puheeksi ottavan. Hiljaisuutta heidän välillään jatkui, Annie näytti siltä, ettei suurinpiirtein edes halunnut kertoa koko asiaa. Kyryloa alkoi huolestuttaa toden teolla, mutta lopulta Annie pudotti sellaisen pommin, ettei Kyrylo ollut varmasti koskaan kuvitellut kuulevansa niitä sanoja. I’m pregnant. Ne sanat olivat tulleet niin kiertelemättä, ettei Kyrylo jäi vain tuijottamaan hämillään Annieta. ” What?” Kyrylo sai sitten lopulta pihahdettua. |
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Aug 26, 2016 19:23:56 GMT 2
Post by julle on Aug 26, 2016 19:23:56 GMT 2
Annie ei tiennyt mitä ajatella. Hän oli viimeiset pari viikkoa elämänsä menevän pikku hiljaa parempaan suuntaan. He olivat lopullisesti eronneet Chrisin kanssa ja Annie oli vihdoin alkanut jopa unohtamaan nykyisen ex-poikaystävänsä. Aluksi ylitsepääseminen oli jopa tuntunut mahdottomalta, ottaen huomioon että Anniella ja Chrisillä oli pitkä historia takana, ei vain poika- ja tyttöystävänä, vaan myös ihan vain ystävinä. He olivat kasvaneet yhdessä ja olleet aluksi ystäviä ennen kuin olivat alkaneet seurustella. Kaikki se oli nyt kuitenkin takanapäin kun Chris oli jäänyt kiinni pettämisestä ja pitkäaikaisesta salasuhteesta selkänsä takana. Sen ilmitulon jälkeen oli alkanut Annien uusi elämä ja siinä häntä oli auttanut entistä enemmän Kyrylon seura. Annie ja Kyrylo olivat viihtyneet toistensa seurassa varsin tiiviisti viimeiset pari viikkoa, joten oli väistämättä selvää, että herttainen Annie oli alkanut jopa tuntea pieniä ihastumisen tunteita. Hän kuitenkin tiedosti Kyrylon lähtevän pian takaisin Ukrainaan, joten Annie ei edes alkanut rakentelemaan mitään pilvilinnoja. Toki se oli hankalaa, kun otti huomioon että he olivat jo muutamaan otteeseen päätyneet heiluttelemaan lakanoita, eivätkä he sen jälkeen pahemmin puhuneet tunteistaan. Ne vain… Olivat? Molemmat tiedostivat, ettei asiasta puhuminen kannattanut sillä Kyrylo oli tosissaan pian palaamassa takaisin kotimaahansa, eivätkä he tienneet tulisivatko koskaan enää edes puhumaan tunteistaan toisilleen. Niinpä asian jättäminen niille sioilleen tuntui ainoastaan järkevältä.
Aluksi Annie oli kokenut kaiken olevan hyvin. Hän oli päässyt taas kiinni normaaleihin arjen rutiineihin, työhönsä, opiskeluihin ja alkanut jopa taas nähdä ystäviään useammin kuin aikaisemmin. Aikaisemmin hän oli kokenut elävänsä hänen ja Chrisin parisuhteelle, mutta nyt… Hänestä tuntui että hänellä oli enemmän aikaa muuhun, kun ei keskittänyt kaikkea energiaansa parisuhteeseensa. Päivien kuluessa väsymys kuitenkin iski Annieen. Hän ajatteli sen olevan vain ohimenevää, ottaen huomioon että hän oli viimeisen viikon juossut paikasta A paikkaan B ja niin poispäin. Kotona käytiin pääosin suihkussa, vaihtamassa vaatteet ja nukkumassa, sillä aikaa kotona nyhjäämiseen ei haluttu enää hukata. Hän oli kuitenkin huomannut kuukautistensa olevan myöhässä. Jopa viikon verran. Annien vatsaa väänsi sen ajatuksen myötä ikävästi. Hän ei halunnut ajatella pahinta, kunnes muisti etteivät olleet käyttäneet Kyrylon kanssa ehkäisyä… Niiden kauhuskenaarioiden saattelemana Annie oli työpäivänsä päätteeksi kiiruhtanut paikalliseen surpemarkettiin ja ostanut 6 raskaustestiä. Niiden kanssa sitten kirjaimellisesti juostiin kotiin ja lukittautui kylpyhuoneeseen – siitä huolimatta ettei asunnossa ollut muita kuin hän. Niin siinä kuitenkin kävi; kaikki kuusi raskaustestiä näyttivät positiivista. Annien olisi tehnyt mieli kiljua kauhusta, mutta sen sijaan hän tyytyi vain aluksi katsomaan testejä järkyttyneenä. Heitettyään testit lopulta roskiin, Annie raahautui lamaantuneena olohuoneensa sohvalle puhelimensa kanssa.
Hänen oli nähtävä Kyrylo ennen kuin tuo lähtisi takaisin Ukrainaan ja sitä suuremmalla syyllä hän alkoikin kirjoittaa toiselle tekstiviestiä. Could you come over? We need to talk…, Annie oli naputellut sen viestin nopeammin kuin koskaan aikaisemmin ja nakannut sen myötä puhelimen sohvan nurkkaan kuin mikäkin tautisen kapistuksen. Hän hieraisi kasvojaan hermostuneena ja kuullessaan puhelimensa piippaavan tekstiviestin merkiksi, Annie kirjaimellisesti sinkoutui sohvan toiselle puolelle lukemaan sen. Kyrylo lupasi tulla käymään luonaan, joka nostatti entiseltään paineita. Mitähän Kyrylokin mahtaisi ajatella asiasta… Aikansa Annie vatvoi asiaa yksin, kunnes ovikellonsa soi ja hän kampesi itsensä sohvalta ylös. Jalkansa tuntuivat juuri sopivasti sillä hetkellä betonilta ja oli lähellä että Annie olisi jättänyt oven avaamatta Kyrylolle. Laskiessaan kätensä oven kahvalle, Annie hengähti raskaasti ja yritti rauhoitella itseään, onnistuen jotenkin ihmeen kaupalla nostattaa kasvoilleen suhteellisen neutraalin ilmeen. ”Hey…”, hän sanoi kuitenkin vaisusti oven takana seisovalle Kyrylolle ja päästi miehen sisälle. Annie asteli sitä ennen itse peremmälle ja hieroi käsivarsiaan hermostuneena, samalla kun vältteli aluksi Kyrylon katsetta. Heidän välilleen laskeutui pitkä hiljaisuus, kunnes Kyrylo rikko sen kysymyksellään, jolloin Annie tiesi että hänen oli kerrottava asiansa. Hänhän oli itsekin jopa pyytänyt Kyrylon tulemaan paikalle!
”Yeah oumn… I don’t know how to say this, so I’m just going to say it…”, Annie takerteli selvästikin hermostuneena, katseensa pyöriessä lähinnä heidän ympärillään. Hänen oli rauhoituttava ja niin hän sulki silmänsä, huokaisi syvään ennen kuin nosti katseensa Kyryloon. ”Kyrylo, I’m pregnant…”, hän lopulta sylkäisi suustaan ja jäi odottamaan toisen reaktiota. Vastaukseksi hän saikin varsin hämmentyneen ilmeen jolloin Annie pudisteli päätään. ”I’m not kidding…”, hän tyytyi seuraavaksi huokaisemaan, ennen kuin hieraisi kasvojaan nopeasti ja vei kätensä sitten takaisin puuskaan. Samaan aikaan hän alkoi hermostuneena ravata edes takaisin pientä eteistään. ”I just… I don’t know! I freaking out!”, Annie lopulta parahti ääneen ja hautasi kasvonsa hetkeksi kämmeniään vasten. Hengityksensä oli kiihtynyt sekunnissa nollasta sataan ja hermostuneisuuden vuoksi kämmeniäänkin hikoilutti. Lopulta hän laski kätensä alas kasvoiltaan ja vei ne tiukkaan, suojelevaan puuskaan eteensä. Kyrylo näytti tilanteesta yhtä järkyttyneeltä kuin hän, eikä ihme – olihan tämä varsinainen pommi. ”I don’t know what to do.”, hän seuraavaksi kuiskasi hiljaa ja nojautui takanaan olevaa seinää vasten – liukuen sitä pitkin lattialle istumaan. ”You are leaving and… I’m staying here. Alone.”, sen lauseen myötä Annie ymmärsi kuinka yksin hän tulisi olemaan asian kanssa ja loikin joskin surun ja pelon sekaisen katseen Kyryloon.”I would hope that you wouldn’t have to leave…”, Annie kuiskasi pelokkaana ja veti jalkansa koukkuun eteensä, painaen sitten otsansa polviaan vasten. ”And I know this is a big deal and that is why I hope you are honest and you would tell me your opinion about this… I don’t really know what to do.”
|
|
|
|
Sept 18, 2016 19:42:42 GMT 2
Post by Deleted on Sept 18, 2016 19:42:42 GMT 2
Kyrylo oli lähes varma, että kaikki värit olivat valahtaneet hänen kasvoiltaan pois niiden Annien sanojen myötä. Hän oli olettanutkin, että toisella oli jotain vakavaa asiaa, sillä se viesti oli ollut sen sävyinen, mutta Kyrylo oli vain viattomasti ajatellut, että Annie halusi ehkä puhua heidän välinsä läpi ennen Kyrylon lähteä. No, sellainen kai tästä keskustelusta tavallaan tuli. Heidän todellakin pitäisi puhua, mutta mistä hitosta tämmöisen keskustelun olisi edes aloittanut? Kyrylo olisi lähdössä Ukrainaan huomenna, eikä hänellä ollut mitään aavistusta, milloin hän pääsisi takaisin Yhdysvaltoihin. Hänen palkkansa Kiovassa ei ollut mikään päätä huimaava, eikä hän pystyisi ostamaan uusia lentolippuja ihan noin vain. Tätäkin reissua varten hän oli säästänyt ties kuinka kauan ja hän oli ihmeissään vieläkin siitä, että hänen rahansa olivat riittäneet näinkin pitkälle ilman, että hän oli pitänyt pyytää apua sisaruksiltaan tai pahimmassa tapauksessa vanhemmiltaan. Sen Kyrylo kuitenkin tiesi, että nyt hän oli harvinaisen kusisessa tilanteessa – miten ihmeessä hän voisi jättää Annien yksin tänne, kun nainen odotti heidän lastaan?
Jos Kyrylo oli järkyttynyt niin selvästi Annie oli sitä myös. Nainen näytti todella hermostuneelta ja myönsikin sitten hetkeä myöhemmin, ettei hänellä ollut aavistustakaan, mitä tehdä. Ei kieltämättä ollut Kyrylollakaan. Jotain pitäisi päättää ja pian, sillä tätä asiaa ei todellakaan olisi mukavaa käsitellä jonkun Skype-puhelun välityksellä. Kyrylo seurasi katseellaan, kuinka Annie valahti sitä seinää pitkin lattialle istumaan ja kuunteli, kun Annie alkoi puhua siitä, miten Kyrylo lähtisi ja Annie jäisi ihan yksin asian kanssa. Niitä sanoja teki oikeasti pahaa kuunnella, ei Kyrylokaan nimittäin halunnut lähteä. Hän olisi alunperinkin halunnut jäädä, mutta hänellä ei vain ollut mitään muita vaihtoehtoja kuin lähteä takaisin Ukrainaan, ainakin hetkeksi. Lopulta Kyrylo sitten käveli Annien luokse ja istahti tämän viereen. Hetken hän harkitsi seuraavaa liikettään, mutta lopulta hän kuitenkin vei varovasti kätensä Annien ympärille ja vetäisi tämän lähemmäksi itseään. ”I’m not leaving you alone with this. I mean, I have to leave but you don’t have to work this out on your own.” Kyrylo sanoi sitten suhteellisen vaisuna. Hän olisi tehnyt sillä hetkellä mitä tahansa, että olisi voinut siirtää lentojaan edes hieman eteenpäin.
”Honestly.. I have absolutely no idea what to do now.” Kyrylo sitten sanoi ääneenkin, vaikka se nyt oli lienee itsestään selvää kummallekin. Oli Kyrylo melkein aina tiennyt, että haluaisi lapsia joskus, mutta tälläisessä tilanteessa.. He eivät seurustelleet Annien kanssa ja heidän välissään tulisi olemaan tuhansia kilometrejä. Ja jos he eivät koskaan edes päätyisi seurustelemaan, miten paljon Kyrylo todellisuudessa voisi olla tekemisissä lapsensa kanssa? Hän ei todellakaan haluaisi olla isä, joka näkisi lastaan vain kerran vuodessa, jos silloinkaan. Jos Annie puolestaan tekisi abortin.. Kyrylo ei tiennyt, miten hän voisi elää asian kanssa. Vaikka hän ei erityisen uskovainen ollutkaan, joku moraali hänen mielessään tästä asiasta oli, kai se oli kotoa opittua. Sekä hänen vanhempansa että isovanhempansa olivat aina hokeneet, että aborttia ei pitäisi tehdä kuin ihan viimeisenä vaihtoehtona. ”If we are going to keep the baby.. I guess I need to figure out how I could move to US.” Kyrylo lopulta heitti ajatuksensa ääneen. Hän vilkaisi myös varovasti Annieta – ei hänellä ollut aavistustakaan, mitä Annie mahtaisi edes ajatella ajatuksesta pitää lapsi. ”I don’t want to be someone who meet their kid only once in a year or something.”
Kyrylo todella yritti selvitellä omia ajatuksiaan asian suhteen ja mitä enemmän hän asiaa ajatteli.. Hän todellakin olisi valmis isäksi. Olihan se helvetin pelottava ajatus ja vaatisi heiltä kamalasti järjestelyitä, mutta olisihan se kai sen arvoista. ”I’m just trying to say that if you want to keep the baby, I promise I’ll stay with you, I won’t leave you alone.” Kyrylo jatkoi hetken hiljaisuuden jälkeen. Kyrylo tiesi kyllä, että konkreettisesti hänen olisi pakko lähteä hetkeksi, mutta jos hän vain tekisi kovasti töitä Kiovassa ja ehkä hän voisi hätätapauksessa pyytää hieman lainaa äidiltään.. Hän tietysti, että hänen äitinsä auttaisi ihan taatusti, jos hän vain pyytäisi, mutta ei Kyrylo haluaisi tämän ikäisenä enää vanhempiinsa turvautua – varsinkaan, kun kyseessä oli hänen oma lapsensa. ”So what you think? What ever you decide to do.. I don’t want you to feel like you are alone because you are not. I can come back here as soon as I can.” Kyrylo vielä lisäsi.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Oct 20, 2016 12:12:25 GMT 2
Post by julle on Oct 20, 2016 12:12:25 GMT 2
Annie ei ollut koskaan kuvitellut, että vielä jonain päivänä löytäisi itsensä tästä tilanteesta. Totta kai hän haaveili lapsista ja perheestä, mutta se idylli oli murentunut pieniksi palasiksi kun Chris oli jäänyt kiinni pettämisestä. Se oli jopa saanut Annien harkitsemaan uudelleen elämänsä prioriteetteja ja sitä mitä todella haluaisi tulevaisuudessa. Niissä näkymissä lasta ei vielä ollut. Hänellä ei ollut edes poikaystävää jonka kanssa perustaa perhettä. Tosin olihan Annie jo onnistunut viimeisen viikkojen kuluessa kehittää jotain orastavia tunteita Kyryloa kohtaan. Kyrylo oli ollut niin auttavainen ja suorastaan ihana sen jälkeen, kun Annie oli jäänyt yksin. Olivathan he muutamaan otteeseen myös päätyneet samoihin lakanoihin ja no, nähtävästi sen seurauksena Annie oli tullut raskaaksi. Ei hän ollut kenenkään muunkaan kanssa harrastanut seksiä, sillä Annie ei ollut sellainen persoona joka tunteettomasti etsisi esimerkiksi baarista seuraa yhdeksi illaksi. Hän oli ainoastaan yhden miehen nainen ja sillä siisti. Kaikkien niiden sekavien ajatuksien myötä Annie oli kuitenkin valunut lattianrajaan istumaan ja kietonut kätensä eteensä koukistettujen polvien ympärille. Siinä vaiheessa kun Kyrylo istui vierelleen ja veti kainaloon, Annie vaistomaisesti kietoi myös kätensä miehen ympärille, painautuen toista vasten tiukasti. Hän ei tiennyt mitä sanoa, joten hän tyytyi vain olemaan sillä hetkellä hiljaa.
”Yeah, I guess so….”, Annie lopulta sanoi hiljaa Kyrylon sanoihin siitä että jos he aikoisivat pitää lapsen, heidän pitäisi löytää keino miten saada Kyrylo Yhdysvaltoihin, pysyvästi. Se tietenkin toi raskauteen lisää paineita, jos he päättäisivät pitää lapsen, sillä Annie ei tiennyt miten tulisi pärjäämään lapsen kanssa yksin, jos Kyrylo ei pääsisi pian takaisin. Se vaatisi niin paljon rahaa ja aikaa, että heidän pitäisi alkaa suunnittelemaan asiaa jo nyt – jos he siis päätyisivät pitämään lapsen. Ajatus raskaudesta oli kuitenkin vielä niin uusi asia Annielle, ettei hän tiennyt oikein vielä mitä edes ajatella siitä. Toisaalta Annie ei voinut kuvitella tekevänsä abortin, mutta ei hän koskaan ollut ajatellut että tulisi näin raskaaksi. Adoptiokin tuntui aivan liian kauhealta. Jos he pitäisivät lapsen, Annie halusi että kyseisellä lapsella olisi myös elämässä isä mukana. Nyt se kuitenkin tuntui äärimmäisen kaukaiselta ajatukselta, Kyrylon lähtiessä huomenna takaisin omaan kotimaahansa. Kyrylon seuraavat sanat kiteytti oikeastaan hyvin myös Annien ajatukset. ”I know… i don’t want that either.”, hän sanoi vaisusti ja irrottautui aavistuksen Kyrylosta, jotta pystyi kunnolla katsomaan miehen kasvoja.
”I think I have to think about this few days, before I do any decisions. But I’m going to keep you in the loop. And I’m not doing any decisions without you.”, hän totesi ja onnistui jopa luomaan huulilleen pienen hymynpoikasen. Annie oli juuri sitä mieltä mitä sanoi. Hän ei aikoisi tehdä mitään päätöksiä ilman Kyryloa, liittyi se sitten lapsen pitämiseen tai sen eloon. Heidän pitäisi vain järjestellä asiat niin, että Kyrylokin pääsisi osaksi asioita, pitivät tai sitten ei kyseisen elämän alun. ”Even tho’ that means we I have keep in touch you with Skype or something.”, Annie naurahti nyt jopa aavistuksen kuivasti, samalla kun sipaisi muutamaa suortuvaa korvansa taakse. ”I think we can figure this out. I don’t know yet how, but somehow.”, niiden sanojen myötä olkapäitä kohautettiin tietämättömänä, mutta se että Kyrylo oli jo nyt osoittanut tukensa Annielle, sai hänet aavistuksen paremmalle mielelle. Ajatukset eivät tosin olleet vielä kaikista kirkkaimmat, mutta oloa helpotti huomattavasti se, ettei hänen tarvinnut yksin asian kanssa. Oli Kyrylo sitten omassa kotimaassa tai New Yorkissa. ”This is big decision.”, Annie totesi nyt hiukan hiljempaa ja painautui takaisin Kyryloa vasten. Kyllä he tästä selviäisivät, tavalla tai toisella.
|
|
|
|
Oct 26, 2016 20:48:47 GMT 2
Post by Deleted on Oct 26, 2016 20:48:47 GMT 2
Ymmärrettävästi Annie halusi miettiä asiaa vielä muutaman päivän ajan ennen kuin tekisi mitään päätöstä. Kyrylon ei auttanut kuin nyökätä päätään. Hän oli sanonut kaiken, mitä hän voisi sanoa, eikä hän haluaisi yrittää vauhdittaa Annien päätöstä, sillä tässä oli kyse todella isosta asiasta. Vaikka he olivat olleet jo jonkin aikaa ystäviä, romanttiset tunteet olivat kehittyneet vasta aivan viime aikoina, eikä mitään seurustelua oltu edes mietitty ja nyt heille olisi jo tulossa lapsi. Ajatuksen tasolla koko asia oli todella pelottava, mutta samalla Kyrylolla oli varma olo siitä, että kaikki tulisi menemään hyvin. Kunhan hän vain saisi järjesteltyä asiansa niin, että hän pääsisi muuttamaan Yhdysvaltoihin, hän pystyisi olemaan niin vauvan kuin Annienkin elämässä mukana. Jos Annie siis päättäisi pitää lapsen, sitähän Kyrylo ei tiennyt vielä – eikä tiennyt Anniekaan.
”You can call me anytime you want, you don’t have to worry about that. I’ll help with you as much as I can, whatever you decide to do.” Kyrylo vielä kiirehti sanomaan. Häntä ei sillä hetkellä kiinnostanut edes Ukrainan ja Yhdysvaltojen välinen aikaero, hän oli täysin varma, että vaikka Annie soittaisi hänelle keskellä yötä, hän olisi samantien auttamassa tätä. Kun Annie painautui takaisin Kyrylon kylkeen kiinni, nuorukainen vetäisi tämän lähemmäksi itseään ja suukotti tätä kevyesti päälaelle. Heillä oli paljon asioita mietittävänään, mutta Kyrylo tiesi, että he selviäisivät mistä tahansa.
|
|
