|
|
Jul 29, 2016 13:25:22 GMT 2
Post by Deleted on Jul 29, 2016 13:25:22 GMT 2
Perjantai 30. syyskuuta 2016, iltaElliot & Nanna @ pienehkö baari New Yorkin ulkopuolella Sivuhahmoina mm. Bradley // jenni tänne näin! Lähemmäs kolme viikkoa oli kulunut siitä, kun Nanna oli nähnyt Elliotin viimeksi ja kun Bradley oli tänään ilmoittanut, että he olivat Elliotin ja muiden bändien poikien kanssa lähdössä katsomaan jotain keikkaa aivan New Yorkin ulkopuolelleja pyytänyt Nannankin mukaan, oli nainen meinannut saada sätkyn. Hän tiesi, että hänen olisi pitänyt ottaa jo ajat sitten yhteyttä Elliotiin ja selvittää heidän välinsä, mutta mitä enemmän aikaa kului, sitä vaikeampi Nannan oli soittaa tai edes lähettää viestiä. Kaikki heidän välillään oli ollut ihan hyvin, heillä oli ollut mukava ilta, mutta sitten he olivat päätyneet suutelemaan Elliotin aloitteesta. Nannakaan ei tosin mikään puhdas pulmunen ollut, sillä hän oli vastannut siihen suudelmaan ja viime aikoina se suudelma oli pyörinyt hänen mielessään useampaankin kertaan. Nanna tiesi, että hänen olisi todennäköisesti pitänyt kertoa Bradleylle, mutta ei hän voinut tehdä sitä. Siitä olisi vain seurannut turhaa riitelyä ja todennäköisesti Brad olisi laittanut välinsä poikki Elliotiin ja sitä Nanna ei todellakaan halunnut. Hänestä tuntui jo nyt pahalta, että hän oli tällä tavalla sotkemassa kaksikon välejä, sillä Elliot ja Bradley olivat olleet ystäviä paljon pidempään kuin mitä Nanna oli tuntenut kumpaakaan. Bradley oli jankuttanut aikansa siitä keikalle mukaan lähtemisestä ja lopulta Nanna oli sitten suostunut. Olisihan mukaan tulossa myös Alex ja Jordan, joten ehkä Nanna voisi keskittyä enemmän näille jutteluun. Hänestä tuntui pahalta vältellä tällä tavoin Elliotia, mutta hän ei tiennyt, mitä muutkaan hän olisi voinut tehdä. Ei hän tiennyt, miten asiasta olisi voinut puhua ja tavallaan Nanna pelkäsi sitä keskustelua. Hän oli jo aiemmin tajunnut pienen kiinnostuksensa Elliotia kohtaan ja nyt näytti siltä, ettei ne tunteet olleet sittenkään yksipuolisia, vaikka Nanna olikin niin yrittänyt ajatella. Ei semmoisesta asiasta vain voinut keskustella mitenkään järkevästi. Koko illan Nanna oli siis stressannut sitä ulos lähtöä ja hän oli yrittänyt haudata kaikki ajatuksensa vaatteiden valitsemiseen ja meikkaamiseen – Bradley oli tosin käynyt aina välillä vitsailemassa, että minkä takia Nanna niin paljon laittautui, sillä eihän paikalle ollut ketään uusia tulossa. Ja ei Nannan tarvinnut yrittää muutenkaan tehdä vaikutusta kehenkään vaan hän oikeastaan näytti paremmalta ilman meikkiä. Nanna vain pudisteli päätään moisille puheille – vaikka Bradley olikin heittänyt ne vitsinä, Nanna kyllä oli kuulevinaan niissä sanoissa jopa hieman käskevän sävyn. Lopulta kaksikko oli kuitenkin lähtenyt ajelemaan New Yorkista pois päin - Jordanin he olivat napanneet matkalta mukaansa, mutta loput bändin porukasta he näkisivät vasta paikan päällä, nämä kun olivat tulleet omallakyydillään. Koko matkan ajan Nanna keskittyi lähinnä kuuntelemaan miesten juttuja ja kun he alkoivat lähestyä sitä baaria, alkoi Nannaa oikeasti jännittää. Ja siinä vaiheessa, kun he olivat vihdonkin baarissa ja löytäneet Elliotin baaritiskiltä, Nannasta tuntui, että hän oli kadottanut viimeisenkin kyvyn muodostaa mitään järkevää lausetta. Hän kuitenkin nyökkäsi hymyillen Elliotille tervehdykseksi ja tilasi itselleenkin juomista. Nannan harmiksi Ellie ei ollut tullut tänään mukaan, joten hän joutui kuuntelemaan miesten juttuja itsekseen. Ei moinen normaalisti häntä haitannut, mutta hän olisi kaivannut kieltämättä myös Ellien seuraa. Se keikka alkoi kuitenkin pikkuhiljaa alkaa, joten porukka oli siirtynyt tiskiltä muun väkipaljouden joukkoon ja kun keikka viimein alkoi, Nanna saattoi keskittyä vain musiikin kuunteluun ilman, että hänen tarvitsi huolehtia mistään muusta. Kun keikka sitten loppui, olivat he onnistuneet löytämään itselleen tyhjän pöydän, johon mennä istumaan. Bradley ja Jordan olivat lähteneet hakemaan juomista, joten Nanna jäi muiden kanssa pöydän ääreen. ” Well that was pretty good. – Though I still think you guys are a bit better than them. Just a bit.” Nanna sanoi pienesti hymyillen. Hänestä kyllä tuntui, ettei Alex ainakaan edes kuunnellut hänen juttujaan ja Elliotkin tuntui lähinnä välttelevän hänen katsettaan. Tilanne tuntui siis äärimmäisen vaivautuneelta ja Nannan olisi lähinnä tehnyt mieli lähteä karkuun paikalta. Kun Bradley ja Jordan olivat palanneet pöytään, Nanna nousikin sitten pöydän äärestä. ” Elliot, do you want to go buy some drinks?” Nanna kysyi ja paineli sitten jo edeltä tiskille päin, vastausta odottelematta. Elliotkin sitten onneksi tuli hänen perässään ja ennen kuin he pääsivät tiskille asti, Nanna kääntyi Elliotin puoleen. ” I’m sorry I haven’t call to you but.. Can we please even pretend everything is okay?” Nanna sanoi, pitäen katseensa tiukasti Elliotin silmissä. Koko tilanne oli kieltämättä ihan perseestä, eikä heidän kummankaan käytöksensä ainakaan auttanut tilannetta yhtään. |
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Aug 3, 2016 20:06:07 GMT 2
Post by jenni on Aug 3, 2016 20:06:07 GMT 2
Hey! I got Nanna to come with us, Bradley oli ilmoittanut yhtenä iltana heidän bändiporukkansa ryhmäkeskusteluun WhatsAppissa, sillä he olivat lähdössä syyskuun lopussa hieman osavaltion ulkopuolella olevalle keikalle koko porukka. Elliot oli suurinpiirtein vain jäänyt tuijottamaan sitä viestiä ja unohtanutkin itse kommentoida koko tilannetta mitenkään. Onneksi ainakin Jordan oli tainnut iloita Bradleyn puolesta, koska Elliotin mielipide asiaan oli lähinnä fuck fuck fuck. Oikeasti. Siitä oli melkein kolmisen viikkoa, kun he viimeksi olivat nähneet Nannan kanssa ja siitä oli syystäkin niin kauan aikaa. He olivat nimittäin sen illan aikana käyneet keskustelua väleistään, ja illan päätteeksi Elliot sitten oli päättänyt hieman – testata? – asioita ja suudellut Nannaa. Oli toinen suudelmaan vastannutkin, mutta yhtä lailla tämä oli myös livistänyt sen myötä nopeasti ulos asunnosta ja koko rakennuksesta, eivätkä he sen koommin olleet olleet yhteyksissä. Voi Luoja, että Elliotia hävetti ja otti päähän koko tilanne. Hän oli mennyt pilaamaan sillä suudelmalla kaiken, sillä aivan sama mitä he nyt puhuisivat, he eivät taatusti saisi välejään enää entiselleen.
Elliot ei ollut sinä perjantaina kerennyt kenenkään kyytiin, joskin Bradley oli kyllä kysynyt häntäkin heidän kyytiinsä Jordanin kanssa, mutta Elliot oli vedonnut myöhäiseen iltapäivään töissä. Vähän Bradley oli kyllä naljaillut sen perään, että muka jossain alakoulussa perjantait olisivat pitkiä päiviä ja Elliot oli ollut vain yeah tell me about it -linjalla nauravien hymiöiden kera vastatessaan kaverinsa viesteihin. Vaikka ajomatka ei ollutkaan pitkä, ei häntä silti huvittanut istua sitäkään vähää Nannan kanssa samassa autossa. Oli jo tarpeeksi paha, että he hengailisivat melkein koko viikonlopun samassa seurueessa. Niinpä Elliot oli sitten töistä suoraan suunnannut juna-asemalle ja hypännyt junaan. Heidän keikkamatkansa kestäisi vain yhden yön, joten hän oli pakannut tavaransa vain reppuun. Yhdet vaihtovaatteet ja hammasharja – siinä suurin piirtein oli hänen reppunsa sisältö, ja mitä muutakaan hän muka tarvitsisi?
Heidän varaamansa hotelli ei ollut kaukana juna-asemalta, joten perillä Elliotilta ei vienyt edes kymmentä minuuttia, kun hän oli talsinut kirjautumaan sisälle huoneeseen. Hän oli New Yorkin päässä käynyt ostamassa jonkin täytetyn bagelin ja kahvia evääksi, joten nälkäkään ei juurikaan kurninut perillä. Sen sijaan hän vain heitti reppunsa huoneeseen ja käväisi tarpeillaan kylpyhuoneen puolella, ennen kuin sitten lähti etsimään sitä melko lähellä olevaa sen illan keikkapaikkana toimivaa klubia. Alexin ja Erikin hän spottasikin ensimmäisinä paikan päällä, ja pian hänelle selvisi, että Bradley, Nanna ja Jordan eivät olleet vielä saapuneet. Elliot huomasi toivovansa salaa, että Nanna olisikin päättänyt jäädä kotiin. Ei niin tulisi tapahtumaan, mutta pieni toivonkipinä paloi Elliotin sisällä. Olisipa. Olisipa. Vaan eipä tosiaankaan ollut. Elliot oli jo tilaamassa toista olutta itselleen, kun viimeisetkin kolme lipuivat vihdoin paikalle. Hän vain nyökkäsi pienesti tervehdyksen Nannalle – enemmän hän keskittyi Bradleyn ja Jordanin tervehtimiseen. Vaikka hän kuinka yritti, ei hän voinut olla pariin otteeseen vilkaisematta Nannan suuntaan.
Onneksi se keikka sitten alkoikin, ja he pääsivät siirtymään yleisön sekaan ja keskittymään siihen musiikkiin ja keikkatunnelmaan. Kyseinen bändi olikin Elliotin mielestä ehkä parhaimpia livebändejä, joita hän oli päässyt kuuntelemaan ja hän nauttikin keikasta syvästi. Itse asiassa hänen onnistui jopa unohtaa Nannan läsnäolo hetkeksi, mikä vain todisti bändin onnistunutta keikkaa. Valitettavasti harva asia kesti kuitenkaan loputtomiin, joten Elliotinkin oli palattava takaisin nykyhetkeen niistä musiikillisista euforioistaan. He siirtyivät takaisin pöytään ja keskustelu oli aikamoisen jäykkää varsinkin silloin, kun Bradley ja Jordan olivat vielä baaritiskillä. Näiden palattua Nanna puolestaan halusi lähteä hakemaan juotavaa ja Elliotin epäonneksi tämä päätti pyytää häntä mukaansa. ”Sure”, mies mumisi ja nousi ylös, talsi Nannan perässä tiskille. ”We are doing it already, aren’t we?” Elliotin kulmat kohosivat, sillä eikö heidän käyttäytymisensä juuri sitä ollut? Okei, ei ehkä heille kahdelle, mutta ei kukaan muu tuntunut tajuavan sitä helvetin kireää jännitettä heidän välillään.
Elliot tilasi itselleen viskin tuplana – koska vittu – ja jäi nojailemaan siihen baaritiskiin, sillä ei halunnut vielä jättää keskustelua sikseen Nannan kanssa. Sekin kyllä vitutti häntä suunnattomasti. Hänen nimenomaan ei pitäisi jättäytyä kahden Nannan seuraan, mutta mitä enemmän hän sitä yritti kieltää itseltään, sitä enemmän hän suorastaan janosi kyseisen naisen lähellä oloa. ”They know nothing. Bradley know nothing. Right?” Elliotin oli pakko varmistaa, ihan vain varmuudeksi, sillä Bradleykin osasi olla yksi helvetin vainukoira toisinaan. Hän vilkaisi vaivihkaa heidän pöytänsä suuntaan, mutta kukaan ei tuntunut kiinnittävän heihin mitään huomiota. Itse asiassa Bradley ja Erik mesosivat jotain omiaan, kiistelivät leikkimielisesti jostakin asiasta melko kovaankin ääneen ja Jordankin tuntui puuttuvan asiaan. Elliot hymähti huvittuneena näylle, kunnes kääntyi jälleen Nannan puoleen eikä pitänyt kiirettä takaisin menemisen suhteen. ”Haven’t had such three weeks like these for a while. Pretty shitty situation”, Elliot ei voinut olla lopulta kommentoimatta ja kiskaisematta sitä viskipaukkuaan kurkustaan. Saman tien hän oli jo tilaamassa uudenkin mokoman. Tilasi jopa Nannalle samanlaisen ja maksoikin molemmat. He olivat ne ansainneet.
|
|
|
|
Aug 9, 2016 12:00:40 GMT 2
Post by Deleted on Aug 9, 2016 12:00:40 GMT 2
Toki Elliotilla oli pointtinsa. Muut eivät varmasti huomanneet mitään kummallista Nannan ja Elliotin välillä, mutta Nanna oli kiusallisen tietoinen siitä, miten huonoiksi heidän välinsä olivat muuttunet. Hän olisi halunnut olla miehen seurassa ihan samalla tavalla kuin ennenkin, mutta nyt se kaikki tuntui olevan vain kaukainen muisto. Nannaa oikeasti ärsytti, että he olivat onnistuneet taas pilaamaan välinsä – tällä kertaa se ei tosin ollut ihan täysin Nannan vika. Toisaalta hän kyllä soimasi myös itseään, hänen olisi pitänyt puhua Elliotille asiasta samantien, eikä vain lähteä menemään tai olisihan hän voinut vaikka edes soittaa myöhemmin, mutta ei ollut tehnyt sitäkään. Hän oli vain sulkenut Elliotin elämästään ja antanut tämän kuvitella, että Nannaa tilanne oli haitannut niin paljon, ettei voinut olla Elliotin kanssa tekemisissä. Todellisuudessa Nanna oli vain ihan helvetin hämmentynyt siitä kaikesta – heidän aiemmin niin hyvistä väleistä, Elliotin suudelmasta ja ennen kaikkea omista tunteistaan.
Nanna lähes hätkähti ajatuksistaan Elliotin sanoihin ja nyökkäsikin sitten päätään. ”Mmh, tell me about it.” Nanna hymähti. Viimeiset kolme viikkoa olivat olleet ihan helvetin sekavia ja Nanna olisi tehnyt mitä tahansa, että olisi voinut palata sinne kolmen viikon takaiseen iltaan ja tehdä edes jotain toisin. Jos hän olisi vain jäänyt silloin juttelemaan Elliotille edes hetkeksi, heidän välinsä eivät välttämättä olisi nyt näin kiusalliset. Olisi ollut parempi selvittää koko asia samantien, mutta Nanna oli vain luikkinut karkuun kuin mikäkin pelkuri. Nanna ei ollut kerennyt suurinpiirtein koskeakaan omaan oluttuoppiinsa, kun Elliot oli jo juonut oman viskipaukkunsa ja olipa mies tilannut uudenkin – myös Nannalle. Nanna kiitti toista ja pian he sitten joivat kummatkin jo omansa samalla vauhdilla. ”I honestly don’t want to go back to the table.” Nanna sitten sanoi, käännyttyään katsomaan pöydän suuntaan. Bradley oli tottakai taas äänessä – ainahan tämän piti olla pitämässä jotain meteliä. Kaiken huomion oli oltava tässä. ”I don’t know what to say, how to act.. – Why everything has to be this difficult.” Nanna vielä hymähti ennen kuin sitten hörppäsi hieman tuopistaan ja lähti kävelemään edeltä takaisin pöytään.
Pöydän ääressä jutut jatkuivat siinä, että Bradley ja Erik olivat äänessä, eivätkä tainneet edes tajuta, että heidän seurassaan istui muitakin. Nanna keskittyi lähinnä kännykkänsä selailuun ja aina välillä hän vilkaisi Bradleyta jokin tekohymy kasvoillaan, vilkaisten sitten samalla Elliotiakin. Hän soimasi itseään siitä, ettei osannut pitää katsettaan irti tuosta miehestä, mutta minkäs teit. Nanna ei olisi halunnut myöntää edes itselleen, että hän oli onnistunut kehittelemään jotain pieniä tunteen tapaisia Elliotia kohtaan, mutta tottahan se oli – sitä hän ei kyllä taatusti menisi Elliotille sanomaan, se olisi ihan viimeinen virheliike. Nanna oli kerennyt jo aikoja sitten juoda tuoppinsa tyhjäksi, kun Bradley sitten ilmoitti, että lähtisi tilaamaan lisää juomista ja kyseli muiltakin, mitä nämä ottaisivat. Nanna katseli hetken miehensä perään, mutta kiinnitti huomionsa siihen, ettei tämä ainakaan baaritiskille mennyt. ”I probably should go to sleep already.. I starting to be a bit tired.” Nanna sanoi pienen haukotuksen kera muulle porukalle, mutta varsinkin Erik ja Jordan olivat heti sanomassa, että eihän Nanna nyt voisi mihinkään lähteä – Bradleykin palaisi taatusti pian takaisin juomien kanssa.
Miehet höpisivät keskenään, mutta Bradleyta ei näkynyt. Nannaa sen sijaan alkoi ärsyttää, sillä Bradley oli itse puoliksi väkisin raahannut Nanna mukaansa tälle reissulle ja nyt tämä oli jättänyt vaimonsa roikkumaan pöydän ääreen, kun Bradley itse huiteli ties missä. ”I’m sure he just went to toilet or something. Or maybe he just passed out already, he was pretty drunk already.” Jordan kohautti olkapäitään, mutta lupasi sitten lähteä katsomaan, näkyisikö Bradleyta jossain – Erik ja Alex lähtivät samalla tilaamaan juomista, kun ne äsken luvatut juomiset olivat jääneet saamatta. Nanna ei voinut olla puuskahtamatta hieman huvittuneesti, sillä aivan kuin tarkoituksella heidät oli taas jätetty kahdestaan Elliotin kanssa. ”Well this isn’t awkward at all.” Nanna naurahtikin sitten pienesti. Hän katseli hieman Erikin ja Jordanin perään, ennen kuin sitten kääntyi katsomaan jälleen Elliotia. ”I meant what I said earlier, I’m really sorry I didn’t call to you. We should have talked everything through ages ago.” Nanna vielä päätyi toteamaan. Ei hän halunnut tilanteesta yhtään vaivaannuttavampaa kuin se jo oli, mutta ainakin heillä oli nyt hetki aikaa jutella kahdestaan ennen kuin muu porukka tulisi takaisin.
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Aug 10, 2016 14:05:48 GMT 2
Post by jenni on Aug 10, 2016 14:05:48 GMT 2
Elliot kumosi hetimmiten sen viskipaukun sisuksiinsa, ja vilkaisi Nannaakin pikaisesti, kun tämä teki samoin. ”Then stay here with me”, miehen suusta pääsi ja hän katui lipsahdustaan välittömästi. Ei suinkaan olisi epäilyttävää, jos he kuhnaisivat tiskin ääressä pidempään. Tosin, ei kukaan ollut toistaiseksi mitään noteerannut heidän jäisistä väleistään tähänkään mennessä, joten tuskinpa muut jatkossakaan huomaisivat. Se jäisyys taisi siis olla vain Elliotin korvien välissä. Tai siis, ei hän tietenkään sitä pelkästään kuvitellut, mutta sen taisivat tajuta vain hän ja Nanna yksin. Ja yksin jäi myös Elliot, kun Nanna hetken kuluttua oli lähtenyt takaisin pöytään. Mies itse jäi vielä hetkeksi nojailemaan tiskiin, oli miettivinään uutta tilausta, kunnes sitten viimein tilasi vain tavallisen oluen itselleen. Hän maksoi tuopin ja pienen huokaisun kera kääntyi niine hyvineen astellakseen takaisin muiden luo.
Jollain ilveellä Elliot pääsi jonkinlaiseen keskustelufiilikseen muiden miesten kanssa, liekö johtui siitä, että he olivat niin hyvää pataa keskenään; kiinnostuksen kohteet osuivat yksiin kuten myös heidän yleinen kemiansa. Välillä Elliot huomasi Nannan katseen itsessään, mutta hän ei antanut sen häiritä liikaa itseään. Onneksi muilla kundeilla riitti niin paljon juttua, ettei Elliotillekaan ehtinyt tulla tylsää, vaikka Nannasta tympääntyneisyyden huomasi kyllä kilometrien päähän. Tai siis ainakin Elliot huomasi. Bradleyn lähdettyä tilaamaan koko seurueelle lisää juotavaa, Nanna oli jo tekemässä lähtöä nukkumaan. Erikistä ja Jordanista se ei todellakaan ollut hyvä idea. Bradleytä ei kuitenkaan alkanut kuulua takaisin, mikä sai tuoppiaan ahkerasti tyhjentäneen Elliotin tähyilemään ympärilleen baarissa, mutta kyseistä kaveria ei vain näkynyt.
Pian olikin sitten käynyt niin, että Jordan oli lähtenyt etsimään mahdollisesti jo sammunutta Bradleytä, kun taas Erik ja Alex kaipailivat jo lisää juotavaa. Elliot naurahti hieman vaivaantuneesti Nannan toteamukselle. Sitten hän joutui kuitenkin heilauttamaan kättään ilmassa, sillä heidän oli ihan turha murehtia viimekertaista välikohtausta siinä tilanteessa, kun eivät kuitenkaan voisi puhua asiasta kunnolla muiden läsnäollessa. ”There’s nothing we can do for it here. So… Try to relax and, and… I don’t know. Be cool?” Elliot ehdotti hieman kiusaantuneena ja naurahti päälle ontosti. Erik ja Alex palasivatkin siinä samassa. Siis turhan nopeasti. Eikä mennyt aikaakaan, kun Jordan pyyhälsi heidän luokseen ja ilmoitti Bradleyn nuokkuvan miestenhuoneessa; Jordan lupasi samalla Nannalle voivansa viedä känniääliön hotellille. ”Do you need help?” Elliot tarjoutui, mutta toinen kuulemma pärjäsi. Aikoi palata juhlimaankin jahka Bradley olisi vetämässä sikeitä hotellilla.
Voi vitun Bradley. Aina vetämässä yli mitä tuli alkoholiin. Jordanin sitten häivyttyä Elliot kiskoi loputkin tuopistaan kurkustaan alas ja laski tyhjän mokoman takaisin pöydälle. ”Well, I’m hungry and I need something to eat. I was thinking to go somewhere near. Anyone?” mies ilmoitti ja katseli sitten vuoroin kolmea paikalle jäänyttä. Kumpikaan miehistä ei vaikuttanut kiinnostuneelta, mutta Nannaa Elliot alkoikin sitten kosiskelemaan mukaansa. Vitsimielellä, pilke silmäkulmassa tosin. Tietenkin. Ihan vain varmuudeksi. ”Come on. You can’t stay here with them.” Elliot nyökkäsi Erikin ja Alexin suuntaan huvittuneena. ”Who the hell goes to eat while drinking?” Erik ällisteli syyttävästi ja kilisteli sitten hänen ja Alexin äsken ostamia shotteja ennen kuin kaksikko kumosi niiden sisällöt kurkkuihinsa. ”Exactly”, Elliot hymähti huvittuneena ja vilkaisi Nannaa nousten jo pois pöydän äärestä. ”You coming?” Ei hänellä mitään hajua ollut siitä, mihin sitä voisi mennä syömään, mutta eiköhän ihan nurkan takana olisi jokin pikaruokapaikka.
|
|
|
|
Aug 10, 2016 14:54:25 GMT 2
Post by Deleted on Aug 10, 2016 14:54:25 GMT 2
Be cool. Nannan olisi tehnyt mieli kommentoida niihin sanoihin jotain nasevaa, mutta hän antoi kuitenkin olla. Oli kai ihan turha tehdä tästä koko tilanteesta yhtään kiusallisempaa kuin se jo oli. Erik ja Alex olivatkin sitten jo palanneet takaisin pöytään, joten keskustelua ei voitu jatkaa yhtään sen pidemmälle ja ehkä oli parempi niin. Nanna vain hymyili miehille näiden palattua takaisin, yrittäen asennoitua niin, että hän voisi ihan varmasti lähteä jo kohta pois, joten kai hän voisi edes hetken yrittää jutella näiden kanssa suhteellisen normaalisti. Pian Jordankin sitten palasi – Bradley oli kuulemma löytynyt miestenhuoneesta siinä kunnossa, että oli ilmeisesti jo nukkumaan lähtemisen aika. Nanna pudisteli päätään, mutta oli kuitenkin mielessään ihan tyytyväinen siitä, että Jordan tarjoutui viemään miehen takaisin hotellille. Ainakaan ihan hetkeen Nannan ei siis tarvitsisi kuunnella Bradleyn länkytystä yhtään mistään asiasta – Bradley oli humalassa lähes pahempi kuin selvinpäin.
Nanna oli ottanut puhelimensa esille ja keskittyi lähinnä Facebookin selailuun, kuunnellen muiden juttuja puolella korvalla. Hän kuitenkin havahtui, kun Elliot ilmoitti, että haluaisi lähteä syömään johonkin. Miehet olivat heti ilmoittaneet, että eivät olleet lähdössä mihinkään, joten Elliot oli alkanut houkutella Nannaa mukaansa. ”Do you even know where you are going?” Nanna naurahti pienesti ja laski katseensa vielä hetkeksi puhelimeensa. Loppujen lopuksi hän kuitenkin sulki Facebook-sovelluksen ja laittoi puhelimen takaisin käsilaukkuunsa. Katsekin oli siirtynyt takaisin Elliotiin, joka oli jo noussut pöydän äärestä. ”Well I guess I can’t let you go alone. You might get lost.” Nanna hymähti hieman huvittuneesti ja nousi sitten itsekin pöydän äärestä. Hän ei edes muistanut oliko lähiseudulla mitään järkevän kuuloista ruokapaikkaa, mutta kaipa he jotain löytäisivät. Ihan täysin Nanna ei kuitenkaan ymmärtänyt, miksi Elliot oli edes halunnut hänet mukaansa, kaiken järjen mukaan Nanna oli ihan viimeinen ihminen, kenen seurassa Elliot halusi juuri nyt olla.
Kaksikko lähti lähinnä hiljaisuuden vallitessa sieltä baarista ulos ja Nanna veikin jo kätensä pieneen puuskaan heidän lähtiessään kävelemään aikalailla sattuman varaisesti johonkin suuntaan. Nannalla ei ollut aavistustakaan, miten hän olisi sen hiljaisuuden rikkonut ja se ärsytti häntä – he olivat aiemmin tulleet niin hyvin toimeen, että heillä ei koskaan ollut ollut tälläisiä kiusallisia hiljaisuuksia. ”So.. where are we going?” Nanna lopulta heitti. Elliotilla ei tainnut olla siihen yhtään mitään järkevää vastausta. ”What do you want to eat?” Nanna jatkoi sitä kyselyä. Ruuasta puhuminen kyllä aiheutti hänelle jo pieniä näläntuntemuksia, mutta ei hänkään tiennyt, mitä olisi edes halunnut syödä. Koska kumpikaan ei tuntunut tietävän, mihin he olivat menossa, Nanna lopulta nyökkäsi tien toisella puolella olevan Subway-ravintolan suuntaan. ”Want to go there?” Elliot ei ainakaan ääneen urputtanut vastaan Nannan ehdotukselle, joten kaksikko ylitti tien ja asteli pian sisälle ravintolaan. Hetken aikaa he mietiskelivät tilauksiaan, mutta lopulta Nanna meni sitten tilaamaan edeltä. Hän sai myös tilauksensa aikaisemmin, joten hän meni valitsemaan heille edeltä pöydän hieman rauhallisemmasta nurkasta, kuitenkin ikkunan vierestä.
Kun Elliot sitten tuli pöydän , oli Nanna lähinnä pyörittelemässä pilliä juomassaan. Ei hänellä nyt niin erityinen nälkä edes ollut, mutta kaipa hänenkin oli nyt syötävä, kerta ruokaa oli tullut tilattua. ”Okay, I’m going to say something I probably shouldn’t say.” Nanna sitten ilmoitti, kun Elliot oli hädintuskin kerennyt istua alas. Nanna tulisi ihan taatusti katumaan sanojaan, mutta hän ei vain malttanut enää pitää suutaan kiinni – alkoholillakin oli varmasti oma osansa siihen, että hän oli sanomassa ajatuksensa nyt niin suoraan. ”I really liked that kiss and that’s why I’m so confused now.” Nanna sitten lopulta täräytti. Ei hän vältellyt Elliotia sen takia, että olisi jotenkin suuttunut tai loukkaantunut tämän tekemisistä vaan Nanna lähinnä pelkäsi, mitä tulisi tapahtumaan, jos he viettäisivät edelleen aikaa yhdessä. ”I have really liked spending time with you and.. I.. I just really liked it, okay.” Nanna sanoi lähes mutisemalla, nostaen sitten leipänsä käsiinsä ja haukkasi siitä ensimmäisen palasen, ainakin hän pitäisi suunsa kiinni hetken aikaa, kun ei voinut leipä suussakaan puhua.
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Aug 27, 2016 16:39:12 GMT 2
Post by jenni on Aug 27, 2016 16:39:12 GMT 2
Se ruokapaikan etsiminen sujui aika vaitonaisissa tunnelmissa, ja Elliotkin oli lähinnä tunkenut kädet taskuihinsa ja maleksi eteenpäin kuikuillen uteliaana ympärilleen. Jotakin he siinä puivat sitä, mitä kumpikin haluaisi syödä, kunnes lopulta Nanna oli spotannut tien toiselta puolen Subway-ravintolan. Aluksi Elliot suostui ehdotukseen oitis, mutta sitten hänen oli ihan pakko päästä vähän purnaamaan leikillään. ”There are thousands of those in New York and now we’ve such a great opportunity to choose something else but no”, mies oli pyöräyttävinään silmiään dramaattisesti, kunnes hekotti muka hauskan juttunsa päälle ennen kuin he astuivat sisälle ravintolaan, jossa tuttu katku tunkeutui välittömästi ja vahvana Elliotin nenään. Hyvä se kyllä oli, hän piti Subwayn leivistä. Toisinaan hän saattoi ostaa viikossa useammankin sellaisen, jos oikein laiskaksi oli heittäytynyt, sillä ruoanlaitto nyt vain sattui olemaan melkoisen tympeää puuhaa. Varsinkin, jos itselle joutui vain kokkaamaan.
Koska Elliotille Subwayssa asiointi oli niin tuttua, sai hän aina keksiä itselleen uusia makuyhdistelmiä, ettei vallan kyllästyisi. Sitä paitsi toisin kuin monessa muussa asiassa, siinä hän piti vaihtelusta. Tai no, kai se johtui vain siitä kyllästymisestä. Joka tapauksessa Nanna sai päätettyä ensin, joten Elliot suostui ilomielin tilaamaan vasta tämän jälkeen. Sellaisen suklaakeksinkin Elliot sitten tilasi hetken päästä, itse asiassa hän osti niitä kaksin kappalein, sillä ei ollut huomannut, että Nanna olisi itselleen ostanut myös sellaisen leipänsä lisäksi. Elliot ei ollut edes keretä istumaan alas, kun Nanna oli jo avannut sanaisen arkkunsa. ”Uh, okay… I was just thinking to buy you a cookie and that’s all”, mies vitsaili siirtäessään toisen kekseistä Nannan tarjottimelle, mutta tajusi sitten jo vakavoitua, sillä Nannakaan ei vaikuttanut olevan järin vitsikkäällä tuulella. Nyt Elliot sai jo pyllähdettyä alas ja availtua leipänsä kääreitä. Sitten hän oli jo ehtinyt haukata sitä taivaallista leipäänsä ja melkein tukehtuakin siihen suupalaan, sillä Nannan asia koski sitä heidän taannoista suudelmaansa. Jatkoipa toinen vielä juttuaansakin. Elliot huomasi pureskelevansa sitä ensimmäistä suupalaansa vähän liian pitkään, kunnes nielaisi ja laski leivän käsistään tarjottimelle. ”You know, I really asked you to eat something with me”, oli ainoa, jota hän keksi siihen hätään sanoa. Ei vittu hän oli typerä. Mutta ei hän oikeasti ollut muuta kuin halunnut syömään, ei hän ollut suunnitellut alkavansa puhua heistä.
Elliot nosti limsamukin käteensä ja ryysti pillillä pitkän imaisun ihan vain kuluttaakseen aikaa siinä kiusaantuneisuudessa. Sitten hän söi leipäänsä parin suupalan verran, kunnes nojautui selkänojaa vasten ja nosti katseensa Nannaan. ”Well, um, I liked it, too”, hän lopulta myönsi itsekin ja ryysti taas vähän limsaansa vältelläkseen puhumista. Mutta kerran Nanna nyt oli mennyt nostamaan kissan pöydälle, ei sitä tuntunut olevan helppo laskea alaskaan. ”But things are pretty clear, aren’t they? You are Brad’s wife and he’s my friend. And we are friends. Friends”, mies mutisi ja keskittyi taas hetkeksi syömään leipäänsä. Ehkä enemmänkin hän oli hokenut itselleen sitä kaverijuttua. Koska hitto, ei hän pystynyt ajattelemaan Nannaa enää pelkästään Bradleyn vaimona. Helvetti, Elliot tunsi itsensä liian kusipääksi.
Luojan kiitos Elliotilla oli ollut aika hitonmoinen nälkä, joten hän oli saanut ahmittua leipänsä nopeasti. Nanna sen sijaan oli jo pidemmän aikaa sörkkinyt loppuleipäänsä, eikä toinen sitten yhtään vastustellut, kun Elliot hieman myöhemmin ehdotti lähtemistä. Niinpä kului varmaankin vain viisitoista sekuntia siitä pyynnöstä, kun he jo olivat takaisin ulkona kadulla. ”What do you think? How drunk are they now?” Elliot kysäisi huvittuneena, kun he talsivat sitä äskeistä baaria kohti. Loput kolme miekkosta olisivat taatusti jo aika kännissä, kun turhan aikaisin väsähtänyt Bradleykin oli varmasti jo lykätty hotellille nukkumaan humalaa pois. ”I know right”, Elliot puuskahti, kun Nannakin tuntui olevan yhtä mieltä siitä, ettei perillä odottaisi ainakaan yhtään selväpäistä kundia. Baari siinsi jo näköpiirissä, ehkä noin sadan metrin päässä, mutta yllättäen Elliot pysähtyi. ”What if I buy you a drink at the hotel bar?” hän ehdotti ja vilkaisi Nannaa kysyvänä. ”It seems pretty nice. Cozy”, mies naurahti pienesti.
No, siinä kun Nanna selvästi punnitsi tarjousta, alkoi Elliotkin tulla katumapäälle. Vitun vittu, miksei hän vain osannut pitää leipäläpeään kiinni? He olisivat menneet takaisin muiden luo äskeiseen baariin ja ryypänneet näiden kanssa, eikä mitään typeriä kahdenkeskisiä juominkeja jossain hotellin rauhallisessa aulabaarissa. Elliotin teki mieli läpsiä itseään kasvoille. ”Beer, I guess”, Elliot vilkaisi Nannaa kysyvästi, kun he hetken päästä saapuivat hotellille, sillä eihän Nanna tietenkään ollut voinut kieltäytyä hänen äskeisestä tarjouksestaan, vaan tämän vaakakuppi oli tietenkin kallistunut sen huonomman vaihtoehdon puoleen ja voi Luoja sentään. ”Two”, Elliot vinkkasi baarimikolle, joka oli kuullut hänen ja Nannan lyhyen sananvaihdon tilauksesta. Baarimikko laski oluet hanasta ja Elliot syötti pankkikorttinsa maksupäätteeseen. Hetken päästä hän seurasi Nannaa, joka oli valinnut heille yhden lukuisista tyhjistä pöydistä. Ei siellä baarissa kyllä paljon ketään ollut, kun Elliot vähän silmäili ympärilleen: yksi keski-ikäinen, puvuntapaiseen sonnustautunut mies sekä vanhempi pariskunta. ”So wild”, Elliot tokaisi naurahtaen ja siemaisi oluestaan. Hän paransi hieman asentoaan sen pienen pöydän ääressä ja tuli samalla osuneeksi jalallaan Nannan omaan. Heidän katseensa kohtasivat. ”I was hoping that you would have said no when I asked you to come here”, mies tunnusti ja hörppäsi taas oluestaan vaivaantuneena.
|
|
|
|
Sept 18, 2016 20:24:50 GMT 2
Post by Deleted on Sept 18, 2016 20:24:50 GMT 2
Nannan olisi tehnyt mieli vähintäänkin tukehduttaa itsensä siihen leipään sillä hetkellä. Tottakai Elliot oli halunnut vain lähteä syömään jotakin, tuskin tämä nyt oikeasti oli suunnitellut, että he alkaisivat puhua siitä aiemmin tapahtuneesta. Ei Nannakaan ollut niin alun perin ajatellut, mutta niin oli vain sitten käynyt. Hän ei malttanut olla hiljaa asiasta, sillä se oikeasti vaivasi häntä. Hän halusi saada moisen asian pois mielensä päältä, mutta nyt häntä kadutti, että hän oli sanonut yhtään mitään. Suhteellisen kiusallinen hiljaisuus laskeutui heidän ylleen Elliotin sanojen jälkeen. Nanna mussutti leipäänsä ja Elliot joi juomaansa. Nannalla ei ollut hajuakaan mikä sanoa, mutta lopulta Elliot rikkoi hiljaisuuden myöntämällä, että oli myös pitänyt siitä suudelmasta. Nanna nosti tähän katseensa hetkeksi, mutta yhtä nopeasti katse kääntyi takaisin leipään, sillä Elliot alkoi puhua siitä, miten Nanna oli Bradin vaimo ja Elliot oli Bradin ystävä. Ja että Nanna ja Elliot olivat vain ystäviä. Ja niinhän se oikeasti menikin, mutta asian myöntäminen tuntui vaikealta.
Ruokahalu Nannalta oli kyllä kadonnut kokonaan ja kun Elliot ehdotti, jos he lähtisivät jo pois, Nanna nyökkäili vain päätään. Se taisi olla ihan hyvä idea. Ja pian he sitten olivat kävelemässä Subwaylta ulos ja olivat ottaneet suunnakseen sen äskeisen baarin. Nannaa ei enää yhtään huvittanut mennä sinne, mutta mitä muita vaihtoehtoja hänellä muka olisi? Lähteä hotelliin nukkumaan Bradleyn viereen. Ei häntä sekään niin huvittanut. ”Well none of them is sober that’s for sure.” Nanna naurahti pienesti Elliotin sanoille. Voisihan poikien kännijuttujen kuunteleminen tietysti ihan hauskaa olla.. Elliot kuitenkin pysähtyi juuri ennen kuin he olivat siellä baarin edustalla ja Nanna kääntyi katsomaan tätä hieman kulmiaan kohottaen. Että Elliot ostaisi hänelle juoman jossain hotellin aulabaarissa? Sekö muka sitten oli hyvä idea? Hetken aikaa Nanna harkitsi, että hän sanoisi mahdollisimman nätisti, että ehkä siinä ei olisi mitään järkeä, mutta jokin hetken mielijohde esti häntä sanomista niin. ”Sure.” Nannan suusta sen sijaan lipsahti, eikä niitä sanoja saanut enää takaisin.
Niimpä Nanna ja Elliot lähtivät sitten kävelemään takaisin sinne hotellille ja kauaa heillä ei mennytkään saapua paikalle. Koko matkan Nanna oli sättinyt itseään mielessään ja hän tunsi itsensä kerta kaikkiaan typeräksi – hänen pitäisi vain mennä jo itsekin nukkumaan ja unohtaa kaikki pienikin, mitä heidän välillään oli koskaan tapahtunut. Tiskille päästyään Elliot puhui jotain oluesta ja Nanna vain nyökkäsi päätään, antaen Elliotin hoitaa tilaamisen. Juomansa saatuaan kaksikko siirtyi istumaan yhteen lukuisista tyhjistä pöydistä. Koko baarissa oli niin ärsyttävän hiljainen tunnelma, että Nannan olisi vain tehnyt mieli kulauttaa oma oluensa kurkusta alas yhdellä hörpyllä ja sitten kadota näkyvistä. Elliot siinä jotain naureskeli ja onnistui samalla osumaan jalallaan Nannan jalkaan. Nanna nosti katseensa Elliotiin ja heidän katseensa kohtasivat – se heidän välisensä tunnelma oli niin sähköinen, että Nannaa alkoi oikeasti jo ärsyttää. Elliotin sanojen jälkeen Nanna nosti vain tuoppinsa huulilleen ja joi siitä hieman, pyöritellen niitä sanoja mielessään. ”Yeah, I probably should have said no.” Nannakin sitten totesi, vaikka häntä hieman harmittikin – hän ei olisi halunnut vältellä Elliotia tällä tavoin. Nanna laski sen tuoppinsa takaisin pöydälle ja piti katseensakin hetken siinä tuopissaan, kunnes sitten katsoi jälleen Elliotia. Hän tiesi, että hän katuisi seuraavaa liikettään hyvinkin pian. He olivat istuneet nurkkapöytään, Nanna istui toisessa nurkassa ja Elliot siinä vieressä, joten loppujen lopuksi he olivat hyvin lähekkäin. Ja niimpä Nanna sen kummemmin asiaa ajattelematta siirtyi lähemmäs Elliotia, vilkaisten nopeasti tämän huulia, sitten silmiä ja taas huulia – kunnes painoi sitten omat huulensa Elliotin huulia vasten.
Tällä kertaa se suudelma ei ollut yhtä säikähtänyt ja pikainen kuin se aiempi Elliotin luona. Ei tämäkään suudelma kauaa kestänyt, mutta kumpikin oli selvästi sitä suudelmaa kaivannut. Lopulta Nanna vetäytyi kauemmaksi Elliotista ja nosti tuoppinsa takaisin käsiinsä. Hän oli ihan helvetin tyhmä. Niin idiootti, että edes sanoja ei riittänyt. Hän ei edes tiennyt, mitä olisi sanonut Elliotille. Pyytänyt anteeksi? Varmaan olisi pitänyt, mutta hän ei todellakaan katunut äskeistä ja olisi taatusti tehnyt niin uudestaankin jos vaan enää kehtaisi. ”Okay I shouldn’t have done that.” Nanna naurahti hieman vaikeasti. Hänen olisi tosiaankin pitänyt miettiä sitä samaisessa hotellissa nukkuvaa aviomiestään, joka ei taatusti katsoisi hyvällä, jos tietäisi, mitä Nannan ja Elliotin välillä oikein oli. ”I just can’t shake this feeling off, Elliot. I really.. like you.” Nanna sitten myönsi, määrittelemättä tarkemmin, tarkoittiko sanojaan ystävänä vai kenties jonain muuna – ei kai se niin epäselvää enää tässä vaiheessa ollut. ”I know I’m married with Brad but.. It just doesn’t feel like marriage anymore. He’s just someone I have to live with.” Nanna puuskahti turhatunena. Hän tiesi, että hänen pitäisi jättää Brad, mutta hän ei tiennyt, miten ikinä pystyisi siihen.
”I’m sorry I have dragged you into this mess. You and Brad have been friends for so long and I’m acting like an ass. Maybe we should stay apart for a while and try to be friends again at some point later.” Nanna sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen ja nosti katseensa taas Elliotiin. Hän ei todellakaan haluaisi pysyä kaukana Elliotista enää uudestaan, mutta tällä hetkellä vaikutti, että heillä ei ollut muita vaihtoehtoja, sillä muussa tapauksessa he vain satuttivat toisiaan tällä pelleilyllä.
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Sept 27, 2016 9:37:48 GMT 2
Post by jenni on Sept 27, 2016 9:37:48 GMT 2
Nanna ei todellakaan ollut sanonut ei hänen ehdotukselleen. Sen sijaan he olivat siinä rauhallisen baarin rauhallisessa pöytänurkkauksessa lähentyneet vain entisestään toisiaan ainakin fyysisessä mielessä ja ajautuneet jälleen suutelemaan. Nanna oli sen aloitteen tehnyt, mutta myöskään Elliot ei ollut vetäytynyt kauemmas. Eivät he jatkaneet suutelemista mitenkään kovin kauaa, mutta tällä kertaa se tuntui jotenkin varmemmalta kuin aikaisemmin hänen kotonaan. Elliot olisi halunnut pitää sen hetken vielä vähän pidempään, mutta toisaalta hän oli aavistuksen huojentunut Nannan pistäessä stopin tilanteelle. Sitten toinen alkoi kuitenkin pahoitella ja kertoa pitävänsä hänestä ja tehdä tunnustuksia liitostaan Bradleyn kanssa, eikä Elliot osannut kuin tarttua tuoppiinsa ja ottaa siitä ison kulauksen kerralla. Mitä hän olisi sanonut Nannalle? Että hänkin piti tästä ihan helvetin paljon? Että häntä vitutti Nannan puolesta tämän paska avioliitto? Että häntä hävetti ihan helvetisti edes ajatella parhaan kaverinsa avioliiton olevan täyspaska?
Elliot vain hörppi kaljaansa kuunnellessaan Nannan sanoja. Fiksu Elliot tajusi niiden järkevyyden, mutta aavistuksen humalaisia tunteitaan kuunteleva Elliot ei halunnut hyväksyä niitä. Nanna haluaisi siis heidän pitävän hetken aikaa etäisyyttä ja kokeilevan kaveruutta myöhemmin uudestaan. Helvetti, että häntä hävetti oma paskamainen käytöksensä Bradleytä kohtaan. ”Mm’h”, oli suurin piirtein ainoa, mitä hänen onnistui aina johonkin väliin mumista Nannan sanojen väliin. Hän tyhjensi tuoppiaan sen verran nopeasti, että se olisi pian tyhjä ja hän pääsisi livistämään tilanteesta helvettiin. ”You are acting like an ass”, Elliot toisti hieman happamasti, inhosi suunnilleen sitä tapaa, miten Nanna syytti kaikesta itseään. Ihan kuin tämä olisi vain vetänyt Elliotinkin koko siihen hiton sotkuun mukaan, vaikka ihan yhtä lailla Elliotkin oli kusipää. Varmaan pahempi kusipää sillä hetkellä, kuin Bradley oli koskaan Nannaa kohtaan ollutkaan. Ainakaan Bradley ei ollut mikään ystäviensä luottamuksen pettävä idiootti.
”Yeah well … If that’s what you want”, Elliot sanoi lopulta ja laski vain vähän olutta sisältävän tuopin pöydälle ja hivuttautui nousemaan ylös pöydästä. ”I respect your opinion”, mies mutisi ja vilkaisi nopeasti ympärilleen siellä baarissa. Siellä oli onneksi niin hiljaista, ettei kukaan tuntunut edes huomaavan heitä. ”But I don’t think that we could be friends if we just wait a while and then try to be just as normal as earlier. Sorry”, Elliot laukoi ja sitten vain, no, lähti niine hyvineen kohti hotellin aulan hissejä, joilla suuntaisi oikeaan kerrokseen. Pian hän astui hissiin, painoi oikean kerroksen numeroa ja tuijotti itseään hissikorin peilistä ihan helvetin ärsyyntyneenä koko tilanteeseen. Miksi hän oli mennyt päästämään itsensä sellaiseen tilanteeseen? Miksi? Miksi vitussa? Ei hän todellakaan pystyisi välttelemään nyt Nannaa ja sitten olemaan kuin ei mitään. Ainakin sillä hetkellä se tuntui silkalta mahdottomuudelta.
|
|
