member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Aug 9, 2016 14:03:15 GMT 2
Post by nepa on Aug 9, 2016 14:03:15 GMT 2
..........................................................................................
Monday 7th of March 2016
Starring Charlie and Angelique
+ guest starring Charlie's family
Takes place at Sydney, Australia
Charlie's outfit with black shorts / @nempire
.......................................................................................... Kuukauteen oli mahtunut paljon erilaisia tapahtumia, mutta toistaiseksi Charlie oli pitänyt niistä kaikista. Itse asiassa sen häissä käymisen jälkeen Charliella oli ollut hyvä olo koko ajan. Hän oli ollut kuin seitsemännessä taivaassa. Tai pilvessä. Tai jotain. Joka tapauksessa se rakkauden tunnustustaminen Angeliquelle oli saanut Charlien tuntemaan olonsa jotenkin vapautuneemmaksi ja ehkäpä jopa itsevarmemmaksi kuin aikaisemmin. Angeliquekin oli nimittäin siellä juhlalaivan kannella sanonut itsekin rakastavansa Charlieta ja totta kai sellainen tuntui maagiselta omalla tavallaan. Nyt, kun he olivat sanoneet ne sanat, Charliesta tuntui, että he olivat lähes pysäyttämättömiä yhdessä. Hänen kuukauteensa olikin mahtunut erittäin paljon elämistä Angeliquen kanssa. Jotenkin heidän vanhempansa olivat alkaneet suhtautua heihin jo rennommin, tai no, ainakin Charlien isä. Äiti oli humalassa mennyt vähän puhumaan suunsa ohi ja Charliesta tuntui, että tätä suorastaan hävetti välillä olla Angeliquen ja Charlien seurassa samaan aikaan. Joka tapauksessa äitikin jo vaikutti siltä, että luotti Charlieen ja siihen, että hän olisi vastuullinen joka asiassa. Ihme kyllä Angelique oli jopa saanut luvan lähteä sinne Australiaan Charlien ja Charlien perheen kanssa. Ilmeisesti Judas oli kuitenkin ollut äärimmäisen epäilevainen aluksi mutta oli pehmentynyt, kun Charlien äiti oli mennyt selittämään, että he pitäisivät kyllä huolta Angeliquesta. Ja sen diilin oli tainnut lopulta sinetöidä tieto siitä, että Charlie ja Angelique nukkuisivat eri huoneissa. Se oli kyllä ollut Charlielle lievä pettymys. Hän olisi tosiaan tahtonut nukkua Angeliquen vieressä, mutta sen sijaan hänet pakotettaisiin nukkumaan parisängyssä pikkuveljensä Henryn kanssa. Vittu. Angelique taas nukkuisi Sophien kanssa. Siinä mielessä se tyttöjen nukkuminen samassa huoneessa oli kuitenkin kiva asia, että Sophie vaikutti pitävän Angeliquesta ja toisinpäin. Sitä paitsi, he varmasti tulisivat hyvin toimeenkin: olihan heillä ikäeroa vain kaksi vuotta, aivan kuten Charliella ja Sophiellakin. Mutta siltikin Charlieta harmitti. Ei hän ollut tehnyt siitä mitään isoa numeroa, mutta kyllä hän sitä Angeliquelle oli harmitellut aina toisinaan. Sen nukkumissäännön rikkomista Charlie ei nimittäin edes uskaltanut suunnitella. Alun perin heidän oli pitänyt lähteä matkaan jo kaksi viikkoa sitten, mutta valitettavasti isä oli saanut yllättävän työvuoron ja he olivat joutuneet siirtämään matkaa. Se oli ollut aikamoinen takapakki: kaikki olivat toki ajatelleet, että he eivät saisi uutta hotellihuonetta niin lyhyellä varoitusajalla. Luojan kiitos he olivat väärässä, sillä he saivat siirrettyä varaustaan muutamalla päivällä. Ja tänään he olivat lopulta päässeet matkaan. Charlie oli pakannut erittäin jännittyneissä tunnelmissa koko eilisen illan, mutta oli onnistunut nukkumaan erittäin hyvin, koska Angelique oli nukkunut hänen vieressään. Se oli ihan sovittu juttu: he nimittäin joutuivat lähtemään matkaan aikaisin. Charlie olikin vielä suurin piirtein torkkunut siellä taksissa matkalla lentokentälle, ja lentokoneessa hän oli onnistunut nukkumaan. Lentomatkassa oli sentään ollut se hyvä puoli, että he olivat saaneet mennä Angeliquen kanssa istumaan vähän pidemmälle muusta perheestä ja niinpä heillä oli ollut aikaa kuherrella niin paljon kuin halusivatkaan. Heillä oli valitettavasti myös yksi vaihto, mutta silloinkin Charlie vielä pääsi Angeliquen seuraan. 20 tunnin lento oli tuntunut äärimmäisen pitkältä ja puuduttavalta, mutta onneksi Charliella oli Angelique seuranaan. Charlie oli torkkunut kevyesti, mutta sitten hän kuuli lentäjän kuuluttavan, että he laskeutuisivat pian Sydneyyn. "We're here", hän sanoi ja huomasi Angeliquenkin vielä nukkuvan. Kevyt hymy oli noussut Charlien huulille, kun hän kurottautui suutelemaan Angeliqueta. Sen jälkeen olikin melkoista rumbaa: he joutuivat raahautumaan ulos lentokoneesta ja odottamaan, että loputkin Charlien perheestä pääsivät ulos. Kunhan he pääsivät, he siirtyivät sitten odottelemaan laukkujensa saapumista. Henry alkoi olla jo hyvin turhautunut - tai pikemminkin väsynyt - pitkän matkan takia ja jaksoikin koko ajan kysellä, että milloin ne laukut oikein tulisivat. Soon äiti koko ajan toitotti vieressä. Charlie puuskahti. "Do you think it will be like this the whole trip?" Charlie kumartui kuiskaamaan Angeliquen korvaan. Hän painoi sitä vasten nopean suukonkin niin, etteivät muut huomanneet, ja keskittyi sitten taas katselemaan liukuhihnalla meneviä laukkuja. |
|
|
|
Aug 9, 2016 20:46:21 GMT 2
Post by Deleted on Aug 9, 2016 20:46:21 GMT 2
// Angelique`s outfit[/url] Vihdoin ja viimein se oli tapahtunut! Charlie oli noin kuukausi sitten kysynyt häntä mukaansa ulkomaille, Australiaan tarkemmin sanottuna. Silloin kaksikko oli ollut melkein varma siitä, ettei neitosen isä olisi päästänyt häntä matkaan mukaan, varsinkaan kun kyseessä Charlie ja tämän perhe. Vaikka Angel olikin yrittänyt kinua isältään lupaa, ei tämä ollut suostunut siihen ennen kuin Charlien äiti oli mennyt puuttumaan tilanteeseen ja lupaamalla luvannut katsoa Angeliquen perään. Kai se ihan normaalia oli, mutta Angelique tiesi paremmin - ja varmasti myös Charliekin- ettei kyse ollut vain perään katsomisesta. Kyseessä oli myös se, etä Charlien äiti pitäisi myös siitä huolta, ettei kaksikko menisi tekemään mitään... no kiellettyä. Kaiken lisäksi kaksikko ei edes päässyt nukkumaan samaan huoneeseen, vaan heidät oltiin laitettu tyyllikkäästi nukkumaan "tytöt ja pojat"- erikseen. Blondi joutuisi nukkumaan Charlien pikkusiskon kanssa samassa huoneessa, kun taas Charlie nukkui veljensä kanssa. Tietenkään Angelique ei voinut kieltää sitä, etteikö kyseinen järjestely häntä harmittanut, sillä niin se vain oli. Hän olisi halunnut päästä nukkumaan Charlien viereen, nauttia siitä että olisi saanut nukkua toisen vieressä vaikka kuinka pitkään. Harmikseen niin ei kuitenkaan tietenkään voinut käydä. Kaksikolla tuskin olisi mahdollisuutta nousta sitä nukkumajakoa vastaan. Eikä sitä oikeastaan tohdittu. Se pakkaaminen oli tapahtunut Angeliquen kohdalla... no hyvin naisellisella tavalla. Hän oli aloittanut viikkoa ennen matkaa, mutta hänestä oli tuntunut vielä Charlien luokse mennessäänkin, että oli kuitenkin unohtanut jotakin tärkeää. Tietenkin se yö sujui ihan pirun hyvin, sillä sen yön hän oli sentään saanut nukkua Charlien vieressä, mikä oli oikeastaan ollut jo pienimuotoinen ihme. Se tunne, että jotakin oli jäänyt kotiin oli vielä lentokentällä New Yorkin puolella. Sentään itse lentokoneessa he olivat Charlien kanssa saaneet nauttia toistensa seurasta vaikka kuinka hyvin. Kaksikko oli onnekseen päässyt kauemmaksi muusta perheestä, ja täten saaneet sitä kauan kaipaamansa kahden keskistä aikaa. Huonompi juttu oli se, etteivät he nyt ihan kokonaan kahden olleet missään välissä. Mutta parhain tieto taisi olla se, että matka kestäisi sen 20 tunnin verran. Se jos mikä oli positiivista. Angelique olikin nukahtanut sen matkan aikana hyvinkin sikeään uneen. Unesta havahduttiin siinä vaiheessa, kun hän tunsi Charlien huulet omillaan. Neitokainen nosti hieman väsyneen katseensa toiseen. " Yhm. What?", kysyttiinkin väsyneenä hieman unenpöppörässä. Pian kävi kuitenkin ilmi, että he olivat aloittamassa laskeutumisen ja olivat oikeastaan jo perillä Sydneyn ilmatilassa. Seuraavaksi he pääsivätkin pois lentokoneesta ja joutuivat menemään odottamaan niitä matkalaukkujaan. Se kieltämättä oli turhauttavaa, sillä eiväthän he olleet mitään muuta tehneetkään kuin odottaneet ja odottaneet koko matkan ajan. Ensin he olivat odottaneet, että pääsisivät lentokoneeseen, sitten he olivat joutuneet odottamaan sen lentomatkan ja nyt he joutuivat odottamaan vielä niitä matkalaukkujaankin! Kieltämättä se alkoi olemaan hieman turhauttavaakin ja Anglique saattoi hieman levottomasti vaihdella painoaan jalalta toiselle. Angel naurahti pienesti sille Charlien kysymykselle, eikä voinut olla hymyilemättä, kun tunsi sen nopean suukon, ennen kuin käänsi katseensa toisen puoleen. " No... I don`t believe so. It can`t be this bad `cause I can spend time with you"hymähdettiin. Ja sieltähän ne matkalaukut vihdoin ja viimein tulivat! Siis ihan oikeasti, sieltä tuli ensimmäisenä Charlien äidin matkalaukku, sitten pikkusisarusten, Angeliquen, Charlien äidin ja lopulta Charlienkin. He pääsivät seuraavaksi jonottamaan taksia, eikä Angel voinut olla huokaisematta turhautuneena hiljaa, vilkaisten samalla Charlieta. Ei hemmetti sentään, taasko sitä niin kuuluisaa odottamista? Tässähän tulisi pian hulluksi! Eiväthän he joutuneet kauaa odottamaan, kun saivat taksin joka veikin heidät sitten sen hotellin luokse. Angel joutui ottamaan aurinkolasit pois päästään nähdäkseen kunnolla minkä näköinen se hotelli oikein olikaan. Ja ai saakeli kun se näyttikin hienolta se. Seuraavaksi he saivatkin vuorostaan jonottaa kymmenisen minuuttia kirjautuakseen hotelliin sisälle, saadakseen avainkortit sun muuta hienoa. Charlien äiti ottikin oikeudekseen jakaa ne avainkortit lapsukaisille ja tietenkin Angel meni vilkaisemaan Charlien suuntaan hieman harmistuneena. Onneksi kävi kuitenkin ilmi, että he olivat hyvin lähellä toisiaan, oikeastaan heillä kaikilla "lapsukaisilla" oli vierekkäiset huoneet ja vanhemmat olivatkin siinä muutaman huoneen päässä, että tuskin näitä ainakaan kovin suuri ikävä ehtisi tulemaan. Charlien pikkusisko tuntui kuitenkin olevan hyvinkin innoissaan siitä, että sai olla Angeliquen kanssa samassa huoneessa, ja tämä aloitti suuren puhetulvansa jo hississä. Tietenkin Charlien äiti joutui hieman sanomaan tyttärelleen, ettei ihan kyllästyttäisi Angeliqueta jutuillaan, mutta ei hän ihan näin pienestä tylsistyisi. Salaa siinä sitten vaihdettiin Charlien kanssa muutamia katseita, ja Angelique sipaisi pienesti Charlien käsivartta - ja tietenkin neitosen huulilla oli vino hymy huulilla. [/a] |
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Aug 9, 2016 21:37:16 GMT 2
Post by nepa on Aug 9, 2016 21:37:16 GMT 2
Charliella oli yleensä hyvät hermot, mutta kyllä se univaje alkoi jo pikkuhiljaa vaikuttaa. Yhtäkkiä poikaa nimittäin alkoi ärsyttää se hänen pikkuveljensä valitus ja se, että he olivat koko ajan joutuneet odottamaan. Helvetti, tulisivat ne matkalaukut edes sieltä linjalta. Ellei Angeliqueta olisi ollut mukana sillä reissulla, niin Charlie olisi ihan varmasti käskenyt Henryä olemaan hiljaa ja vaikuttaisi varmasti muutenkin vittuuntuneelta. Siis onneksi Angelique oli siinä hänen rinnallaan. Kyseisestä tytöstä suorastaan loisti sellaista positiivista, rauhoittavaa energiaa, vaikka Angeliquekin ihan varmasti oli väsynyt eikä jaksanut olla niin sosiaalinen tai puhelias kuin yleensä. Se oli kuitenkin ihan okei. Sitä paitsi, se koko ulkomaan saattue vaikutti väsyneeltä. Ainakin äiti näytti siltä, että simahtaisi ihan milloin tahansa siihen paikkaan. Siinä mielessä oli siis ollut huono idea ottaa lento, joka oli perillä aamulla - nyt he eivät pääsisi heti nukkumaan. Tosin luultavasti ne Australian valot saisivat pian koko porukan heräämään.
Eikä Charlie ollut väärässä. Ennen ulos pääsemistä hän oli joutunut stressaamaan sitä, että tulisiko hänen laukkuaan ollenkaan, mutta sen saavuttua koko porukka pääsi odottamaan taksia ja Charlie pääsi ihailemaan Sydneyn lentokenttää. "Incredible", hän huokaisi ääneen sille näylle, eikä se taksin odottaminen edes tuntunut pitkältä ajalta, kun Charliella oli niin paljon ihmeteltävää. Ja saattoi kyllä olla, että he eivät joutuneet odottamaan pitkään. Se taksimatka hotellille sujui erittäin hiljaisissa merkeissä, mutta toisaalta se kaikkien väsymys antoi Charlielle hyvän mahdollisuuden liu'uttaa omat sormensa Angeliquen omien lomiin ilman, että joku oli kommentoimassa. Itse asiassa Charlie käveli Angeliquen kanssa käsi kädessä aina sinne äidin ja isän varaamaan hotelliin asti. Se oli Pullmanin Quay Grand-hotelli, juuri sopivasti rannan yhteydessä ja takasikin mitä upeimmat näköalat. Ihan vieressä oli rautatieasema ja lauttoja, ja itse asiassa vastapäätä oli kasvitieteellinen puutarha. Siellä Charlie tuskin tulisi käymään matkan aikana - kukkaset eivät olisi hänen juttunsa. Äidin varmaan enemmänkin. "Do you like flowers?" Hänen oli sitten kysyttävä Angeliquelta siellä ulkona. Tämä selvästi ihmetteli, miksi Charlie kysyi sitä. "Not for any specific reason", hän sanoi, "I just wanted to know." Oikeasti Charlie ei sanonut sitä syytä, koska ei tahtonut Angeliquen pakottavan häntä sinne puutarhaan.
Sisällä hotellissa he joutuivat sitten taas odottamaan, että Charlien vanhemmat hoitivat hotellin sisäänkirjautumisen. Ei siinäkään nyt ihan tuhottoman kauaa kestänyt, eli he saivat käteensä avainkortit ja pääsivät hissiin. Siellä hississä Charlie jaksoi kyllä edelleen harmitella sitä, että hän ei saisi nukkua Angeliquen kanssa. Tosin hän kyllä unohtikin ne ajatukset pian, kun Angelique sillä kevyellä kosketuksellaan sai suurin piirtein kylmiä väreitä kulkemaan Charlien kehoa pitkin ja kevyen hymynkin nousemaan huulille. Oli melkein noloa, että Charlie tunsi niin Angeliqueta kohtaan vanhempiensa seurassa. Niinpä hän käänsi kohteliaasti katseensa maahan, vaikka olikin siinä kerennyt vielä koskettaa sormillaan Angeliquen omilla ennen sitä. "Okay, some rules", Fiona aloitti, "Henry and Sophie, you stay with me all the time. And Angelique and Charlie ... I told Judas to take care of Angelique, and I will. However I let you move together. But Charlie, you have to inform where you are after every hour. And you must be back here at eight." Charlie ei voinut olla uskoa korviaan. Äiti antaisi heidän mennä kahdestaan minne he halusivat? Jessus, äiti varmasti luotti häneen. Sen äiti tosiaan vielä sanoikin ääneen ja toivoi, ettei Charlie pettäisi hänen luottamustaa. "Of course, wow, thank you", Charlie ihmetteli, "I'll promise to text you." Hän katsoi vielä vanhempiensa perään, kun he siirtyivät huoneeseen ja Charliekin joutui menemään veljensä kanssa heidän huoneeseensa. Tai yritti mennä, äiti nimittäin muistutti vielä siitä, että Angelique ja Charlie tulisivat sitten mukaan perheen yhteisiin rientoihin vaikka väkisin ja että heillä oli sitten parina iltana velvollisuus vahtia Henryä ja Sophieta, kun he menisivät johonkin yhdessä. Charlie oli juuri kääntymässä oven suuntaan, kun äiti vielä sanoi siitäkin, että he kokoontuisivat aulaan mahdollisimman pian. "This is not a field trip, mom", Charlien oli naurahdettava. Eivät he tosiaan millään luokkaretkellä olleet.
Charlie joutui opettamaan pikkuveljelleen avainkortin käyttöä, mutta sitten he pääsivät sisään ja jestas. Se hotellihuone oli ihan uskomaton. Laajasta ikkunasta näki suoraan merelle ja valoja oli kaikkialla, näkymä Sydneyn oopperatalollekin oli ihan suora. Päästyään yli alkuhäkellyksestä Charlie pudisti päätään ja laski sitten laukkunsa sen parisängyn vierelle. Henrykin oli tehnyt samoin ja niinpä Charlie jo patisti häntä eteenpäin. "Let's go see what the girls are doing", Charlie ehdotti ja niinpä he olivat hetkessä koputtamassa näiden oveen. Angelique sieltä totta kai tuli avaamaan oven ja Charlie suli saman tien hymyyn. Henry sujahti ensin ovesta sisään suoraan Sophien luo, ja sen vuoksi Charlie sai painaa kevyen suukon Angeliquen huulille. "Hi", hän sanoi ja jätti toisen kätensä tämän lantiolle, "am I allowed to come in or do you want to go wait for them already?"
|
|
|
|
Aug 10, 2016 11:59:28 GMT 2
Post by Deleted on Aug 10, 2016 11:59:28 GMT 2
Voi hitsit, miten hieno tämä kaupunki olikaan! Hän nautti nyt jo tästä pienestä visiitistä, sillä ei tästä huono loma voisi tulla. Se Charlien kysymys niistä kukkasista sai hänet kallistamaan päätään kiinnostuneena. "Why you ask that?" Angelique kysyi naurahtaen huvittuneena. Kyllähän hän ihan kukkasista piti, mutta ei hän kyllä ehkä täällä halunnut mennä mitään kukkasia katselemaan. " I don`t like that much, I mean... well, of course I like flowers to some measure,I`m girl after all. But not that much", hymähdettiin vastaukseksi lopulta. Kukkaset yleensä kiehtoivat kaikkai naisihmisiä jollakin tavalla, mutta Angelin kohdalla häntä kyllä kiinnosti kaikki muut melkein enemmän kuin kukkaset. Kyllähän Charlie oli onnistunut herättämään mielenkiinnon kysymyksellään. Miksi hitossa toista kiinnosti niin paljon tietää, pitikö hän kukkasista vai ei?
Tietenkin se Charlien kevyt hymy sai Angeliquen hymyilemään hieman tälle, sillä oli harvinaisen mukavaa huomata, miten hän oli saanut ainakin jonkinlaisen reaktion aikaan toisessa. Hänen oli kuitenkin myönnettävä, että oli harvinaisen harmillista, kun toinen sitten laskikin sen katseensa kuitenkin maahan. Blondi kun olisi mieluusti katsellut toisen silmiä hieman pidempäänkin. Noh, kyllä sekin vielä onnistuisi jossakin vaiheessa. Se Charlien äidin ääni havahdutti sitten Angeliquen omista ajatuksistaan ja huomio siirrettiin toiseen kun tämä alkoi puhumaan. Kieltämättä Angeliquen olisi tehnyt mieli huokaista raskaasti, kun toinen otti säännöt puheeksi. Noniin, nyt sieltä tulisi varmasti joku helvetin pitkä lista - anteeksi mitä? Oliko hän juuri kuullut oikein, että hän ja Charlie saisivat liikkua kahdestaan ainakin siis välillä? Lukuunottamatta yhteisiä tempauksia ja kotiintuloaikaa. Angeliquen kasvoille levisi hyvinkin hämmentynyt ilme, ja katse siirtyikin Charlieen, ilmeisesti toinenkin oli yhtä hämmentynyt tästä vapaudesta, jonka he saivat. "I`ll take care of that", blondi hymähti sitten kun Charlie vielä lupaili äidilleen tekstaavansa kyllä heidän olinpaikkansa. Kyllähän Angelique aikoisi pitää siitä lupauksestaan kiinni. Herranen aika, hehän saivat käytännössä siis vapaat kädet!...Teoriassa.
Seuraavaksi he pääsivätkin viemään tavaroitaan huoneisiin ennen kuin tapaisivat aulassa. Angeliquelle oli juuri tullut tunne, että tämä reissu voisi mennä vielä vähemmän pieleen. Sophie oli mennyt kiertämään sen hotellihuoneen heti ensimmäiseksi ja no... kyllähän Angeliquekin oli tehnyt niin. "Wow! This is...awesome!"Sophie intoili ja katsahti hymyillen Angeliqueta. Neitokainen hymyili vinosti. "I like this too! Especially the bathroom is just wonderful!", eihän Angelique voinut olla intoilematta siitä. Enemmän hän oli lumoutunut siitä ikkunan maisemasta. Mutta ei herranen aika, kyllähän se kylpyhuonekin oli ollut mahtava!Siis ei herranen aika... hän tulisi kyllä nauttimaan ajastaan tuolla kylpyhuoneessa. Hän oli ehtinyt laskemaan matkalaukkunsa siihen sängyn jalkopäähän ja nappaamaan matkalaukusta laukkunsa, kun kuuli koputuksen ovelta. Tietenkin sitä mentiin sitten avaamaan ja pieni naurahdus karkasi hänen huuliltaan kun hän sai oven auki ja huomasi Charlien ja tämän pikkuveljen siellä. Pikkuveli olikin syöksähtänyt siitä hänen ohitseen hyvin nopeasti saaden neitokaisen naurahtamaan pienesti.
"Hi handsome", Angelique naurahti hiljaa hymyillen sen kevyen suukon takia. Tai no, ehkä nuorempien vuoksi se hymy saattoi olla hyvinkin typerän näköinen, mutta Angeliquen mielestä se vain osoitti miten paljon hän rakastikaan Charlieta. Neitokainen kallisti hieman päätään, pohtien päästäisikö toisen sisään vai pitäisikö heidän mennä jo odottamaan muita sinne aulaan? Ehkä he voisivat toisaalta mennä jo odottamaan muita? "Perhaps... we can go? " ehdotettiin hymyillen. Angelique kävi vielä hakemassa sen laukkunsa vielä.
Tietenkin kaksikko ehti sinne alakerran aulaan ja pääsi odottamaan muita. Angelique katseli sitä aulaa nyt selkeästi kiinnostuneempana ja no... olihan se vaikuttava. Valtava. Ihastuttava... mitä kaikkia adjektiiveja keksisikään? "This is really... cool" sanottiin ja nyökäytettiin hyväksyvästi päätään. Angelique pujotti sormensa toisen omien lomaan ja hymyili vinosti Charlielle.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Aug 10, 2016 13:09:44 GMT 2
Post by nepa on Aug 10, 2016 13:09:44 GMT 2
Luojalle kiitos Angelique ei ollut pakkomielteinen kukkasista - tai no, kasveista ylipäätään. Ei Charlie tulisi mainitsemaan syytä sille, miksi oli sitä alun perin kysynyt, eli Angelique joutuisi valitettavasti miettimään sitä itsekseen. Hitto, jos Angelique nyt odottaisi jotain kukkasiin liittyvää yllätystä tai jotain. Australiassa Charliella ei nimittäin todellakaan ollut mitään ässiä hihassaan yllätyksiä ajatellen. Kotona hän voisikin keksiä heille jotain vähän spesiaalimpaa, jonkun romanttisen illan, jos he vaikka ... Niin. Charlie rykäisi - oli ehkä parempi pitää ajatukset ihan siveellisissä aiheissa eikä ainakaan antaa sen alkaneen ajatuksen kasvaa yhtään suuremmaksi.
Siellä hotellissa Charlie ei voinut uskoa sitä, että äiti antoi heille ihan oikeasti niin suuren vapauden. Nuorukaisen olisi tehnyt melkein mieli mennä halaamaan äitiään sillä hetkellä, mutta sen sijaan hän vain onnistui katsomaan tätä yllättyneenä. Isääkin Charlie vilkaisi sen verran, että huomasi tämän vain hymyilevän leveästi - ahaa, isällä oli ollut jotain tekemistä asian kanssa. Niinpä tietenkin. Charlie puuskahti hieman huvittuneesti tajutessaan sen asian, mutta kuunteli kyllä loppuun kaikki ne äidin säännöt. Sitten hymyili, kun Angelique lupasi huolehtivansa siitä, että Charlie laittaisi aina viestin äidilleen tasatunnin välein. "Good", Fiona puuskahtikin selvästi hieman stressaantuneen kuuloisena, "Charlie can be get too lost in his thoughts sometimes." Äiti hieroi ohimoitaan ja isä saman tien vei kätensä tämän olkapäälle, kuiskasi jotain tämän korvaan ja suukotti tätä poskelle ja onnistui jopa saamaan tämän hymyilemään. Charlie katsahti Angeliqueta - juuri tuollaisen suhteen hänkin tahtoi Angeliqueen. Sellaisen, että he osaisivat lukea toisiaan täydellisesti ja pystyisivät piristämään toisiaan tarvittaessa. Charliella oli siis onneksi ollut aina hyvä malli. Isä oli nimittäin kasvattanut Charliesta sen nuoren miehen, joka hän oli tänä päivänä, eikä Charlie voisi olla kiitollisempi. Pahimmassa tapauksessa hän voisi nimittäin olla joku hiton kiusaaja ja se jos jokin olisi ollut hirveää.
Charlie olisi voinut tarkkailla sitä hänen ja Henryn huonetta vielä pidempään, mutta hänellä oli kiire lähteä katsomaan Angeliqueta. Rahapussin ja puhelimen taskuunsa tungettuaan hän sitten pääsi ovelle, jossa Angelique oli tullut avaamaan oven ja tervehdykset jaettu. Charlie virnuili varmaan idioottimaisen näköisenä sen suukon jälkeen, mutta vakavoitui ja nyökkäsi, kun Angeliquen mukaan he voisivat jo mennä odottamaan. "Henry, Sophie", Charlie sitten vaati pikkusisarustensa huomiota, ennen kuin he lähtivät huoneesta, "remember what mom said. You have to be in the lobby soon. Yeah?" Hän odotti molempien vastaavan siihen kommenttiin ja sitten he lähtivät Angeliquen kanssa kohti pääaulaa. Charlie ei voinut katsella sen matkan aikana Angeliqueta kuin ihailevin silmin. Miten hänellä saattoi olla noin kaunis, fiksu ja kaikin puolin täydellinen tyttöystävä? Se tuntui ihan uskomattomalta. Angelique oli sellainen vaaleaverikkö, jota kaikki katsoivat ihaillen, ja hitto, Charlie oli tämän poikaystävä. Miten se edes saattoi olla mahdollista?
Charliekin antoi katseensa kiertää aulassa kiinnostuneena. Se oli upea - suorastaan hulppea, vaikka mistään viiden tähden hotellista ei ollutkaan kyse. "I know", hän naurahti ja suli sitten hymyyn, kun Angelique liu'utti jälleen sormensa Charlien omien lomaan. Hän katseli Angeliqueta pitkään, mutta heräsi sitten siihen tunteeseen, että joku katsoi heitä. Sitten hän huomasikin jonkun miehen katsovan heitä - tai no, pikemminkin Charlieta. Eikä ihme: se Angeliquen asu näytti kaikki parhaat puolet Angeliquen vartalossa. Tai no, Charliella Angeliquen koko vartalo oli täydellinen paketti. Charlie katsoi sitä miestä haastavaan sävyyn, ennen kuin sitten kääntyi Angeliquen puoleen ja irrotti kätensä tämän omasta voidakseen kietoa kätensä tämän alaselän taa. "I can't wait to spend some more time alone with you", Charlie virnisti jopa ilkikuriseen sävyyn. "Have I told you how breathtaking you look today?" Hän vielä kysyi.
Charlie oli painamassa juuri huulensa Angeliquen omia vasten, ennen kuin kuuli heidän lähistöltään paksun australialaisaksentin: "On your honeymoon?" Ai niin, ihmiset tosiaan luulivat heitä useimmiten vanhemmiksi kuin he olivatkaan. Charlie siis naurahti vastaukseksi: "Oh no, just on a vacation with family." "Really? How many kids do you have?" "I mean, with my parents and little siblings." "Oh, you're a young couple, then! Well, I wish you all the luck in the world. You're a really good-looking couple. By the way, I love your shoes! Where are they from?" Se nainen oli joku hotellin työntekijä. Charlie irrotti otteensa edelleen hieman huvittuneeseen sävyyn Angeliquesta ja vilkaisi sitten siihen suuntaan, jossa se mies oli ollut. Eipä ollut enää. Hähä.
|
|
|
|
Aug 10, 2016 15:34:58 GMT 2
Post by Deleted on Aug 10, 2016 15:34:58 GMT 2
Kyllähän Angelique oli huomannut, sen että Charlie saattoi joskus ajautua omille teilleen ajatusten kanssa ja hän oli kyllä kokenut sen useampaan kertaankin. Tosin, silloin hän tiesi monesti mistä toisen ajatukset johtuivat.. tai sitten hän oli onnistunut havahduttamaan toisen omista ajatuksistaan ja herranen aika miten hyvältä se yleensä oli tuntunutkaan. Tosiasia kuitenkin oli se, että oli oikeastaan hyvin mielenkiintoista, miten helposti Angelique tuli toimeen koko Ivesin perheen kanssa. Tai siis, hän tuli toimeen Charlien sisarusten kanssa ja tämän vanhempien kanssa. Ei herranen aika, kuinka moni muu saattaisi sanoa samaa? Tuskin ainakaan kovin moni. Tai siis, monet alkoivat tulemaan kumppaninsa vanhempien kanssa toimeen ajan kanssa, ja yleensä puhuttiin vuosista. Ja no... Angelin kohdalla puhuttiin kyllä hyvin lyhyestä ajasta. Sanottaisiinko tunneista? He olivat kerta tulleet saman tien toimeen.
Angelique ei ollut huomannut yhtään mitään miestä missään, mikä oli ehkä hänen onnensa. Mitä luultavammin hän olisi tuntenut olonsa sen jälkeen ahdistuneeksi. Tosin se Charlien reaktio sai hänet hieman kohottelemaan kulmiaan, eikä hän voinut olla naurahtamatta Charlien sanoille. "Hmh. I look forward to it" tämä naurahti. Ne kehut sitten saivat neitokaisen kietomaan kätensä toisen niskan taakse ja kevyt hymy oli hyvin pian levinnyt kasvoille. "No you don`t but I can only guess" Angel naurahti hiljaisesti ja tunsi oikein odottavansa sitä Charlien tulevaa suudelmaa- kunnes ne aikomukset julmasti keskeytettiin. Angeliquelle tosin se kysymys oli saada sätkyn. Kuinka vanhoiksi toinen oikein luuli heitä! Puhumattakaan siitä, että jos hän olisi juuri juonut jotain, Angel olisi vvarmana nielaissut ne väärään kurkkuun.
Ihan oikeasti... sitten sieltä tulikin se lapsikysymys ja hyvä, ettei Angel ynähtänyt hiljaa tuosta kysymyksestä. Ei. Hyvää. Päivää. Sen vuoksi neitokainen antoi Charlien hoitaa puhumisen täysin, siis aivan täysin. Angelique ei kuitenkaan tehnyt elettäkään erkaantuakseen siitä Charliesta minnekkään ja kevyt naurahdus karkasi hänen huulilta, kun toinen kehuikin sitten hänen kenkiään. "Thanks, oh and I can`t remember where I bought them... sorry", pahoiteltiin ja ihan oikeasti hän oli pahoillaan. Eihän hän voinut sellaista muistaa, sillä valehtelematta Angeliquella oli isompi kenkäkokoelma kuin vaatekokoelma. Charlie voisi helposti todistaa sen. "Charlie! Angelique!", kuuluikin Charlien äidin ääni hieman kauempaa, mikä sai Angeliquen irroittamaan otteensa Charliesta, tosin sormet liu´utettiin silti Charlien omien lomaan ja sille hotellin työntekijälle hymyiltiin hieman vinosti. "We need to go" niinpä kaksikko lähtikin suuntaamaan itseään tämän vanhempien ja sisarusten luokse. Jotenkin Angelique oli odottanut, ettei toisen äiti nyt hirveästi olisi pitänyt siitä heidän... no pienoisesta hellästä hetkestä, mutta ilmeisemmin se ei ollut nyt haitannut. "Okay... now we are all here, I bet that everyone is hungry? If we go to eat first, and there we can plan what we´ll do today" mitä ilmeisemmin se oli kaikille ihan ok, sillä muut nyökyttelivät päätään tyytyväisenä. Se kyllä kuulosti ihan hyvältä idealta. Tietenkin neitokainen oli ehtinyt muutamaankin otteeseen selata Sydneyn turisteille tarjoamia mahdollisuuksia ja kyllähän sieltä oli löytynyt vaikka mitä kaikkea kivaa. Toivottavasti he saisivat jo tänään mahdollisuuden mennä omia teitään pitkin vaikka sitten loppuajan...
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Aug 10, 2016 21:15:57 GMT 2
Post by nepa on Aug 10, 2016 21:15:57 GMT 2
Charlie tunsi olonsa ehkä hieman typeräksi, kun hän koki niin paljon tarvetta todistaa sille tuntemattomalle äijänkäppyrälle, että Angelique oli nimenomaan hänen tyttöystävänsä. Angelique ei siis Charlien mielestä ollut missään yleisessä näyteikkunassa tarjolla muiden tiirailtavaksi. Toisaalta, kyseinen tyttö itse ei vaikuttanut laittavan sitä ollenkaan pahakseen. Päinvastoin, tämän näytti nauttivan siitä, että Charlie osoitti muillekin tämän olevan juuri hänen. Charlie olisi mieluusti tehnyt sitä hieman suojelevaakin käyttäytymistä myös vanhempiensa läsnä ollessa, mutta se oli ehkä liian hieman ... Noloa. Tai ei välttämättä noloa, mutta asiatonta. Tuskinpa äiti tai isä tahtoi nähdä, kuinka Charlie julisti rakkauttaan Angeliqueta kohtaan koko maailmalle erilaisin hellyydenosoituksin. Tai ehkä saattoivatkin, kuka tietää. Saattoi olla, että se olisi Charlien vanhempien mielestä erittäin mukavaa katseltavaa. Kai äiti ainakin sitä arvostaisi jollain tasolla.
Charlie ei ollut saanut vietyä sitä senhetkistä hellyydenosoitustaa loppuun asti, kun se nainen oli tullut puhumaan heille. Ja ai että, miten se oli pojan mielestä huvittavaa! He eivät olleet vielä edes täysi-ikäisiä missään maassa, ja siitäkin huolimatta joku tuntematon nainen luuli heidän olevan häämatkalla ja heidän olevan vanhempia? Voi apua. Pitäisiköhän sitä pikkuhiljaa huolestua? Valitettavasti Charlie ei kerennyt pahemmin miettiä sitä mahdollista huolenaihetta, kun niin hänen sisaruksensa kuin vanhempansa olivat saapuneet paikalle. "Have a good day", Charlie sanoi tälle naiselle, ennen kuin vastahakoisesti irrottautui Angeliquesta ja käveli perheensä luokse. Charlie hymyili vinohkosti, kun Angelique oli joka tapauksessa jättänyt sormensa hänen omiensa lomaan ja loi tähän nopean vilkaisun. Sitten hän kuitenkin oli täysin keskittynyt äitiin. "Okay", hän kohautti olkaan, "have you already chosen the place where we'll eat?"
Olivat, kuulemma, ja niinpä koko saattue sai lähteä ulos kävelemään. Charlie katseli lähistöllä näkyvää Sydneyn oopperataloa hymyillen ja siinä samalla tiukensi hieman otettaan Angeliquen kädestä. Sitten hän joutui taas keskittymään kuuntelemaan äitiä - tämä kun alkoi luetella kaikkia paikkoja, joissa hän haluaisi vielä käydä matkan aikana. Totta kai ensimmäisenä sieltä tuli se kasvitieteellinen puutarha, josta äiti jaksoi jauhaa vielä pidemmänkin aikaa. "That's why I asked you if you like flowers", Charlie uskaltautui lopulta kertomaan Angeliquelle. Äiti siinä luetteli vielä jos jonkinmoisia paikkoja, muun muassa kauniita kävelyreittejä ja muita vastaavia. "Mom?" Charlie sitten aloitti mahdollisimman kauniisti. "When we've eaten, is there any chance we could go somewhere with Angelique or do you have something else in mind?" Charlie näki, että e kysymys otti ihan hirveästi äitiä tunteisiin. Kai tämä olisi halunnut edes yhden kokonaisen päivän viettää koko porukan voimin. "Yes, you can", isä siis pelasti tilanteen. "Just remember, be back at eight and remember to text your mother." Sitten isä tuli vielä kaksikon väliin ja vei kätensä molempien olkien yli. "I got your back", tämä nauroi ja sai Charlienkin naurahtamaan kevyesti. Miten isä saattoi samaan aikaan olla poliisi mutta silti niin rento?
Edessäpäin alkoikin sitten näkyä espanjalainen ravintola. Alegrias Spanish Tapas Charlie oli lukevinaan. Itse asiassa hän huomaamattaan mumisi sitä ääneen ja katsahti sitten Angeliqueta. "Are you into Spanish food?" Hän päätti kysyä, kun isä oli lopulta jättänyt heidät rauhaan ja Charlie sai taas kävellä Angeliquen kanssa käsi kädessä.
|
|
|
|
Aug 11, 2016 0:04:18 GMT 2
Post by Deleted on Aug 11, 2016 0:04:18 GMT 2
Minkä hän sille mahtoi, että blondi nautti erittäin paljon siitä Charlien huomionosoituksista. Puhumattakaan niistä, mitkä osoittivat kyllä muille paremmin kuin hyvin sen tosiasian, että nämä olivat myöhässä Angeliquen suhteen. Hän ei todellakan ollut ollut tietoinen siitä miehestä, sillä suoraan sanottuna hän oli keskittynyt kaikkeen muuhun: hotellin aulan ihastelemiseen... ja Charlieen tietenkin. Ei siinä mitään ei-tärkeitä-miehiä ehditty bongailemaan. Sitä paitsi, Angel oli tajunnut kyseisen eleen olevan muille näyttämistä vasta siinö vaiheesa, kun oli nähnyt sivullaan jotakin liikettä ja kohdannut sekunnin ajaksi katseet sen hotellin työntekijän kanssa, joka siitä sitten hinautukin heisän luokseen. Karusti ajateltu, mutta luojan kiitos he eivät joutuneet olemaan siinä kauempaa. Ei muuten mitään, mutta he olivat onnistuneet jo karkaamaan Charlien vanhemmilta, joten voisivatko he jo saada sen ansaitsemansa kahden keskisen ajan kiitos? Mutta eiväthän he tietenkään voineet, kun seuraavaksi se Charlien äiti tupsahti kuvioihin ,ja koko muukin Ivesin perhe. Se siitä kahden keskisestä, pienestä hetkestä.
Oli kuitenki onni, että ruokapaikka olisi jo valittuna, sillä Angel ainakin sattui huomaamaan, että siinä kaiken häslingin keskellä oli oikeastaan tullut nälkäkin. Ja no.. hän kieltämättä odotti millaista ruokaa täällä mahdettaisiin tehdä. Selkeästi harmikseen näytti kuitenin siltä, etteivät he pääsisi ikinä syömään. Charlieb äiti oli selittänyt jotakib jostakin kasvitieteellisestä puutarhasta, mikä taas ei kiehtonut Angeliqueta, ellei sinne olisi pakko mennä. Jotenkin neitokaisesta tuntui, että olisi paljon muitakin paikkoja, minne he voisivat mennä. Kyllä täällä nyt nähtävää olisi herranen aika. Siis jotakin muutakin kuin joku.. kukkien kasvatuspaikka. Pienoinen naurahdus karkasi neitokaisen huulilta Charlien sanojen myötä. "Well... it`s only a good thing that there`s something for you mother too, right?", Angelique hypähti vilkaisten Charlieta. Voi kyllä täällä varmasti paljon muutakin olisi, mutta jokaisella oli kuitenkin omat mielenkiinnonkohteet, eikä niitä käyntt oikein arvosteleminen. Seuraavaksi Charlie esittikin... hyvin vaarallisen kysymyksen. Hän katsasti ensin Charlieta, sitten tämän äitiä ja taas Charlieta. Oliko ollut ihan pakko mennä kysymään jotakin tuollaista? Angelique oli kyllä sanoamassa, että kyllähän he voisivay syödä yhdessä muun lauman kanssa, mutta ei ehtinyt kun Charlien isä puuttuikin jo siihen keskusteluun ja.. no neitokaisen ihmetykseksi oli varsin positiivisella kannalla. Sen hämmentyneisyyden pystyi helposti lukemaan hänen kasvoiltaan sillä hetkellä. Miten toinen saattoi olla poliisi ja silti tuollainen? Saattoihan se tosin olla, että Angeliquella oli ihan vääränlainen kuva poliiseista-kiitos isänsä. Ehkä nämä olivatkin oikeasti ihan mukavan luonteisia? "Thank you.. and I remind him!" Angelique kyllä muistuttaisi Charlieta siitä ilmoittamisesta. Heidän olisi parasta totella, jotta he saisivat kulkea useamminkin ilman lapsenvahteja.
"Oh I love Spanish food!", Angelique naurahti ja painoi pikaisen suukon Charlien poskelle. Se oli ollut ihan vain sellainen... no hellyydenosoitus. Ja mistä se sitten oli kummunnut, niin ei mitään hajua. Kaksikko päätyikin sitten menemään sisälle ja nämä istutettiin ulos, kun kerta nätti ilma oli. Kaksikko sai pian eteensä menut, jotka olivat kyllä ensin espanjaksi. Angelique vilkaisi Charlieta, sillä hänelle ei tuottaisi ongelmia lukea espanjaksi mutta Charlie.... "Puedo tener un menü en Ingles?", tatjoilijalta pyysettiin sitten sitä yhtä menua englanniksi. Tietenkin se tarjoilija toikin sieltä sitten englannin kielisen menuun ja katosi pian taas seuraavan pöydän kimppuun. Angel hymyili vinosti Charlielle, tajuten vasta siinä vaiheessa, ettei ollut tainnut mainita toiselle lainkaan että hän osasi myös espanjaa. Vaikka sitä harvoissa paikoissa tarvittiinkaan enää. "Um... have I ever mention that I can speak Spanish?" kysyytiin selkeästi huvittuneena, hiuksiaan haraisten. Toivottavasti Charlie ei nyt vain luullut, että hän oli jonkun ihme syyn takia sitä toiselta tahallaan pimittänyt!
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Aug 14, 2016 12:26:33 GMT 2
Post by nepa on Aug 14, 2016 12:26:33 GMT 2
Charlie hymähti kevyesti niille Angeliquen sanoille. "Of course it's a good thing", hän aloitti huvittuneena, "as long as she doesn't drag me with her. Please tell me you don't want to go there either?" Charlien mielestä niitä mukavia paikkoja olisi nimittäin muitakin kuin jotain kasvitieteellisiä puutarhoja. Itse asiassa hän kuunteli suhteellisen kiinnostuneena äitinsä selostusta kaikista niistä turistirysistä sen takia, että voisi saada ideoita siitä, mihin veisi Angeliquen. Koska, jos totta puhuttiin, Charliella ei ollut mitään tietoa mikä olisi hyvä paikka. Tai sellainen, mistä myös Angelique pitäisi. Eläintarhoja Sydneyssä taisi olla muutamakin, ja sellaisia Charlie oli suurimmaksi osaksi pyöritellyt päässään. Muuten hän ei tiennyt pahemmin mistään mitään. Luultavasti Charlie ja Angelique joutuisivat siis käymään vielä pitkän keskustelun siitä, että mitä tahtoisivat.
Suurena järkytyksenä Charlielle oli tullut se, että äiti antoi heidän mennä omia matkojaan syömisen jälkeen mutta vielä enemmän häntä oli kauhistuttanut se, että isä antoi heidän syödä kahdestaan. As long as Charlie's paying oli ollut se isän ehto, mutta ei se haitannut Charlieta ollenkaan. Ei todellakaan! Hän oli nimittäin innoissaan siitä, että he saisivat Angeliquen kanssa syödä ihan oikeasti kahdestaan ilman muun perheen häirintää. Tosin hän saattoi vaikka lyödä vetoa, että äiti istuttaisi muut heidän lähelleen tai vähintäänkin niin, että näköyhteys kaksikkoon pysyisi koko ajan. Charlie ei oikein edes osannut vastata isälleen mitään siltä hämmentyneisyydeltään. Kai hänen jotain olisi pitänyt sanoa. Vaikkapa vain kiittää. Isä nimittäin todella oli ollut heidän puolellaan tämän reissun aikana kaikissa asioissa.
Ennen sisälle menemistä Charlie hieman jarrutteli Angeliqueta, etteivät he vahingossakaan joutuisi istumaan muun perheen läheisyyteen. "I love them and all", Charlie aloitti, "but I really don't want to sit next to them." Sitten Angelique ja Charlie pääsivät sisälle, mutta lähes yhtä nopeasti he pääsivät pihalle, kun heille löytyi paikka terassilta. Charlie vilkuili hieman ympärilleen vanhempiensa ja sisarustensa varalta, mutta ainakaan toistaiseksi hän ei nähnyt heitä missään. Hyvä niin. Kieltämättä kevyt ahdistus hänellä oli päällä koko ajan, mutta Angeliquen kanssa oleminen varmasti laannuttaisi sen ahdistuksen heti pois. Ja syöminen - siis jos he edes pääsisivät syömiseen asti. Charliella ei nimittäin ollut mitään hajua espanjasta ja sen sanoista, eli hän ei osannut ollenkaan tulkita sitä espanjankielistä menua. Mutta Angelique olisi näköjään varmaan osannut. Kulmiaan yllättyneenä kohottaen Charlie otti sen menun vastaan kiittäen ja naurahti sitten Angeliquen sanoille. "Do I seem like you have?" Charlie vastasi siihen Angeliquen huvittuneeseen äänensävyyn. "Why didn't you tell me? And how do you even know how to speak it? You don't take Spanish in school!" Charlie pudisti päätään. "Or have you been lying to me?" Ilkikurinen virne oli noussut Charlien huulille.
Sitten Angelique mainitsi syyn - äitinsä. "Oh", Charlie huokaisi ja sen jälkeen selvitti kurkkuaan. Hän oli jatkamassa, mutta sitten tarjoilija toi heille vesikannullisen. Itse asiassa kysyi vielä viinkin perään, mikä sai Charlien vain naurahtamaan. "No, thank you", hän nauroi ääneen. Tarjoilijan lähdettyä Charlie pudisti päätään. "How freaking old do we look?" Charlie nauroi, mutta sitten vakavoitui nopeasti muistaessaan sen aiheen, johon he olivat jääneet. Angeliquen äidin. Charlie kaatoi laseihin vettä niin itselleen kuin Angeliquellekin ja laski kannun takaisin pöydälle. Sitten hän nosti oman lasinsa huulilleen ja siemaisi siitä vesitilkan. "We don't have to talk about your mother", Charlie aloitti, "but she.. Was she Spanish, then?" Hän katsoi Angeliqueta varoen. Charlie oli nimittäin harvinaisen tietoinen siitä, miten herkkä aihe se oli. Siis Angeliquen äiti. Joka kerta, kun Charlie oli yrittänyt kysyä tästä jotain, Angelique oli mennyt vaikeaksi. Niinpä poika oli pikkuhiljaa oppinut välttelemään koko aihetta.
|
|
|
|
Aug 14, 2016 17:32:45 GMT 2
Post by Deleted on Aug 14, 2016 17:32:45 GMT 2
"No I don`t! Don´t worry"neitokainen oli naurahtanut huvittuneena sille Charlien tokaisulle. Ei Angeliqueta kyllä juuri nyt kiinnostanut mikään kasvitieteellinen puutarha. Olihan täällä paljon muutakin mikä kiinnosti enemmän! Ehkä siinä vaiheessa jos ei olisi mitään muuta ollut, mutta kun oli! Eli luultavasti Charlien äiti saisi mennä ihan yksikseen.... varmaankin tyttärensä kanssa katselemaa niitä kasveja. Charlie saisi pitää huolen yhdessä hänen kanssaan, että he olisivat menossa muualle samana päivänä! Se, että Charlien isä todellakin oli ollut heidän puolellaan sen ruokailun kanssa, oli selkeästi saanut Charlienkin yllätyneeksi, sillä tämä ei keksinyt isälleen mitään sanottavaa enää sen jälkeen. Ainakaan se ei näyttänyt häiritsevän toista, sen sijaan että Angeliqueta kyllä häiritsi eräs asia. Se, että toinen muka maksaisi heidän molempien ruoan. Ihan mielellään hän olisi nimittäin oman annoksensa maksanut! Ei Charlien tarvinnut hänen annoksiaan ruveta makselemaan herranen aika! Ehkä siitä voitaisiin sitten keskustella, kun olisi ruoan maksamisen aika.
"I understand you. I mean.... if I would be there with my family... jeez", eihän sille ajatukselle voinut olla pudistamatta päätään. Hän olisi varmaan saanut jo hermoromahduksen isänsä kanssa, Ben olisi koko ajan katselemassa pikkusisarustensa perään... ja hänen kaksoissiskonsa.. no tämä olisi varmaan menossa jo täyttä häkää kaikia mahdollisia shoppailupaikkoja lävitse. Ei siis hyvä. "Even I think it`s good if we can even eat alone" vaaleahiuksinen hymähti huvittuneena. Se iloisuus hieman kuitenkin haihtui, kun tuli se menu-episodi. Hän oli ihan vaistomaisesti ruvennut pälättämän espanjaksi ja no... sitten Charlie olikin tietenkin tiedustellut, että missä hän oli edes oppinut puhumaan sitä. Ja se oli se kysymys, mikä tietenkin oli saanut hänet hieman vaikeaksi. "... my mother",olikin sitten ainut selitys, mikä lausuttiin. Charlie parka oli ollut niinkin ystävällinen, ettei tämä ollut udellut sen yhden keskustelun jälkeen hänen äidistään yhtään mitään, mutta.. Angelique kyllä ymmärsi, ettei voisi koko elämäänsä olla puhumatta Charlien kanssa äidistään.
Luojan kiitos se tarjoilija tuli hetkeksi takaisin kuvioihin, ja tietenkin Angelique oli luonut pienen huvittuneen hymyn, kun tämä oli tiedustellut viinistä. "Well... here people can buy alcohol when they are 18", huomautettiin huvittuneena Charlielle. Ehkei tämä ollut ottanut sitä asiaa huomioon? Se saattoi olla. Angel seurasi katseellaan, kun toinen kaatoi vettä heidän molempiin laseihin ja ottikin sitten puheenaiheeksi taas hänen äitinsä. Rehellisesti Angel oli toivonut, että se puheenaihe olisi jäänyt siihen mutta eihän niin tietenkään tullut tapahtumaan. Ei jestas sentään. Ehkä hänen pitäisi vain suostua puhumaan asioista, eikä aina pitää niitä sisällään. "No, it`s... it`s okay", myönnyttiin ja otettiin ehkäpä hieman parempi asento tuolissa. "No, she was... um. Venezuelan" sanottiin ja siirrettiin se huomio Charlieen. "I have spoken with her family, so that how I learned Spanish and sustained it", myönnettiin vinosti hymyillen. Kyllä hän ihan hyvin voisi Charlielle oikeasti kertoa näistä asioista, ei hänen ollut pakko todellakaan pitää niitä asioita vain sisällään. Ja ehkä.. no ehkä Charlien olisi hyväkin tietää joitakin asioita. "[b}I`m sorry that I haven`t told you earlier[/b]" Angelique oli ihan oikeasti pahoillaan, ettei ollut edes halaistulla sanallakaan maininnut yhtään mitään hänen äidistään tai tämän latinoveren taustoista.
Ja tällä kertaa, Angelique ei edes aikonut pyytää aiheen vaihdosta. Sen sijaan hän piti katseensa Charliesta, ja odotti että mikäåli toinen haluaisi kysyä vielä jotakin niin tämä saisi ihan rauhassa kysyä. Sama tarjoilija palasi kuitenkin melko pian, ilmeisesti ottaakseen heidän tilauksensa ylös, kun kaksikko oli hiljentynyt. Angelique tilasi itselleen- jällleen kerran ihan espanjaksi ja taas puolivahingossa- paellan, siitä oli aikaa kun hän oli viimeksi syönyt sitä. "It`s been so long since I've tasted it... " hymähdettiin Charlielle.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Aug 17, 2016 17:50:16 GMT 2
Post by nepa on Aug 17, 2016 17:50:16 GMT 2
Charlie vilkaisi vielä kerran sinne ravintolan sisäpuolelle tarkistaakseen, että hänen perheensä ei ihan oikeasti ollut näköetäisyydessä. Hänen mielestään julkiset hellyydenosoitukset olivat ihan tarpeeksi vaikeita jo ilman uteliaita vanhempia. Tai pikemminkin valvovia? Uteliaita ja valvovia? Äiti oli nimittäin enemmän se, joka katsoi tarkkaan suurin piirtein jokaisen Charlien ja Angeliquen tekemän liikkeen niin kuin arvostelevalla silmällä, kun isä taas ... No, isä vain oli. Charlie puuskahti huvittuneesti sille asialle. "To be honest", hän aloitti, "I could eat with dad around but mom ... Not gonna happen." Charlie nauroi pelkälle mielikuvalle. Hitto, äitihän varmaan pakottaisi poikansa suurin piirtein laittamaan ruokalapun hänen housujensa päälle ja sitä rataa. "Yeah", hän vielä vastasi siihen Angeliquen kommenttiin nyökäten. "I'm still surprised mom gave us the permission to move around together. How much do you think dad had to do with it?" Charlie pudisti päätään, mutta kiitti kyllä isää mielessään. Isä oli melkoinen arjen (tai tässä tapauksessa lomamatkan) sankari, vaikka ei sitä varmaan itse tajunnutkaan.
Sitten se tunnelma oli muuttunutkin kiusaantuneeksi. Tai sellainen se oli ainakin Charlien mielestä. Hän oli niin hiton pitkään vältellyt Angeliquen äidistä puhumista, että tuntui likimain oudolta edes mainita tätä ääneen. Hetkellisen rauhan Charlie onneksi sai siinä vaiheessa, kun se tarjoilija oli tullut kyselemään viineistä ja saanut siten hänen ajatuksensa muualle. "Oh, right, yeah", Charlie tokaisi sitten hajamielisenä, kun Angelique muistutti eri alkoholirajasta Australiassa. Aivan, se oli vain kahdeksantoista vuotta New Yorkin kahdenkymmenenyhden sijasta. "Maybe we should come here next year, then", Charlie virnisti.
Angelique vaikutti olevan valmis puhumaan äidistään Charlien kanssa. Siltikin nuorukainen tunsi väkisinkin olonsa hieman hermostuneeksi. Angelique kertoi äitinsä olevan venezuelalainen ja pahoitteli vielä perään, että ei ollut aiemmin kertonut Charlielle. Kyseinen nuorukainen vain pudisti päätään. "No it's, it's okay", hän kiirehti sanomaan. Ei Charlie nimittäin ollut mitenkään vihainen tai vastaavaa Angeliquelle siitä, ettei tämä ollut vielä halunnut puhua äidistään. Ei todellakaan. Pikemminkin Charlie oli vihainen itselleen, että oli ottanut Angeliquen äidin edes puheeksi. Siksi hän nostikin epävarman katseensa Angeliqueen: "Are you sure about this? I don't want to ruin our trip and make you feel uncomfortable or sad." Charlie ainakin oletti, että Angelique ei halunnut muistella äitiään juuri siksi, että se sattui. Kuolleen läheisen muisteleminen nimittäin repi hyvin usein vanhoja haavoja vain auki. Toisille se toki saattoi olla jotenkin terapeuttista, mutta ei Charlie tiennyt, millaista se olisi Angeliquelle. Charlie mietti mielessään mahdollisia kysymyksiä, mutta sitten hän antoi oman tilauksensa tarjoilijalle. Fideuà tuli tilattua ihan vain sen takia, että sen nimi oli metka, ja sen lisäksi Charlie tilasi heille molemmille juotavaksi . Angelique taas oli tilannut paellan. "Did she do them to you guys?" Charlie huomasi kysyvänsä. "How old were you when she..?" Hän arasteli kysyä sitä, että milloin Angeliquen äiti oli kuollut.
Hetken kuluttua ruoatkin olivat saapuneet heidän luokseen. Tai jos Charlielta kysyttiin, niin ihan yllättävän nopeasti - he olivat Angeliquen kanssa uppoutuneet sen verran syvästi siihen keskusteluun. Charlie kiitteli ja avasi sitten tilamaansa cokispullon. Hän kaatoi siitä ensin Angeliquelle ja sitten itselleen ennen kuin laski sen takaisin pöydälle. "Thank you for opening up to me", Charlie sitten sanoi Angeliquelle, "I really didn't think we would speak about her. Not yet, at least." Hän hymähti kevyesti ja liu'utti sitten kätensä pöytää pitkin Angeliquen kämmenselälle. "Just know that you can talk to me about anything, okay?"
|
|
|
|
Aug 17, 2016 19:54:07 GMT 2
Post by Deleted on Aug 17, 2016 19:54:07 GMT 2
Yeap, Angelique oli niin samaa mieltä Charlien kanssa. Hänkin voisi syödä toisen isän kanssa vaikka samassa pöydässä. Mutta toisen äiti sitten... jos nyt ei kuitenkaan. Ehkä tämä muisti jotakin, mitä oli sanonut siellä häissä ja katui nyt jotakin mitä oli mennyt sanomaan? Jos tämä halusikin katsoa heidän peräänsä tavallista enemmän sen takia? Ehkä tämä tosiaan halusi varmistaa, etteivät he menisi tekemään mitään.. no mitään mistä toisen äiti ei olisi niin innostunut. Vaikka toinen nyt olikin antanut siunauksensa, niin ehkei tämä halunnut kaksikon sentään mitään täällä lomamatkalla... se kuullosti ainakin ihan järkevältä. Blondi tosin ei ollut miettinyt edes mitään sen suuntaista ennen heidän matkaansa ja no, kieltämättä ei edes heidän matkansa aikana tähän asti. Ei toisen äiti nyt ihan oikeasti voinut luulla mitään sellaista! "To be honest, my bet: a lot" Angelique kuitenkin ihan oikeasti uskoi, että toisen isä oli sanonut muutaman valitun sanan heidän kahden puolesta, jotta oli saanut vaimonsa suostumaan siihen, että he saivat kulkea kahdestaan edes jonkin verran.
"Yeah... I`m sure. I wan to speak with you about this. This is the least what I can do. I have avoid this hole situation and you`ve been waiting long enought" ei hitto, kyllähän Charlien nyt piti saada tietää hänen äidistään. Ei se mikään salainen aihe ollut, mutta kipeä tietenkin. Vaikka Angelique ei osannut kaivata äitiään sillä perinteisellä tavalla, niin tietenkin se äidittömyys välillä pisti pintaan huonon olon. Aiheesta puhumattomuus oli vain jonkinlainen suojamekanismi äitinsä menettäneelle. Eihän hän osannut kaivata äitiään sillä tavalla, kun muut kaipaisivat, mutta äitihahmoa toisinaan tuli kyllä kaivattua. Eihän hänellä nytkään ollut äitihahmoa saatavilla. Lähin äitihahmo mikä hänellä oli, taisi olla hänen kavereidensa äidit. Ja no... Charlien äitiä hän ei laskisi kyllä äitihahmokseen. Seuraavaksi Charlie aloittikin sen kyselytulvansa- kyllä, pari kysymystä oli kysymystulva- mutta itsepä hän oli antanut toiselle luvan. "Kind of. And I was.. yh. Not even one when it happend, ei siis ollut ihme, ettei hän muistanut äidistään mitään. Ei sitten yhtään mitään. Ei hänelle tullut edes sellaisia mielleyhtymiä asioiden välillä. Ehkä jotkut tietyt voimakkaat tuoksut saivat hänelle joskus oudon olon, sellaisen, että sen olisi pitänyt aiheuttaa joku mielleyhtymä, mutta se ei ikinä ollut mennyt loppuun.
Viimein se ruoka tuotiin paikalle. Vaikka hän oli suostunut puhumaan tästä, ei Angelique voinut mitään sille, että toivoi Charlien antavan asian lopulta olla. Ehkä hän taas jossain vaiheessa pystyisi puhumaan enemmän äidistään, mutta nyt hän oli omasta mielestään kertonut ainakin tarpeeksi. Hetkeksi. Se paella tuoksui aivan taivaalliselta, siis se tuoksui ihan oikeasti melkein sellaiselta, miltä sen pitikin. Ehkä muutama poikkeus siinä oli, mutta kuitenkin. Tietenkin ne Charlien sanaat saivat hänet hymyilemään vinosti, ja varsinkin se toisen käden liu`uttaminen sai hänet hymyilemään isommin. Sillai söpösti. Kiitollisesti. "Yes, I know that. And I`ll keep that in mind. We could... speak more at some point?" ehdotettiinkin sitten pienen hymyn kera. Lopulta he sitten aloittivatkin ruokailun. Vallan ihastunut äännähdys karkasikin hänen huuliltaan maistaessaan sitä paellaa. "This is.. fantastic!", Angelique kertoi hymyillen toiselle. Katse siirrettiin Charlieen ja vino hymy levisi neidin huulille. "Do... do you want to taste?" kysyttiinkin toiselta. Katseessa saattoi olla rahtunen vielä siitä pienestä ujoudesta, jonka tällainen pieni ele sai aikaiseksi.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Aug 19, 2016 19:55:22 GMT 2
Post by nepa on Aug 19, 2016 19:55:22 GMT 2
Angelique sai äidistään keskustelemisen kuulostamaan jotenkin velvollisuudelta. Se ei kuitenkaan ollut sellainen - ei todellakaan. Charlie tahtoi Angeliquen puhuvan äidistään vain ja ainoastaan silloin, jos tämä tosiaan tahtoi tehdä niin. "You make it sound like you have to do it", Charlie naurahtikin jokseenkin vaisusti. Ei sitä tosin tiennyt, vaikka Angelique pitäisikin sitä äidistään puhumista vähän niin kuin velvollisuutena. Ehkä Angeliquen oli jo aikaisemmin ollut tarkoitus puhua äidistään, mutta ei vain ollut pystynyt tekemään sitä. Kai Angeliquelle pelkkä ajatus äidistä oli jotenkin outo. Sellainen, ettei tämä oikein edes tiennyt, mitä kertoa. Varmaan Charliekin Angeliquen tilanteessa olisi vaikeana ihan koko aiheesta jo vain siksikin, että hän kokisi velvollisuutta surra, vaikka ei tekisikään niin. Tuskin Angelique nimittäin äitiään varsinaisesti ikävöi - ei, jos tämä kerran oli menettänyt äitinsä jo ihan vauvana. "Do you miss her? Like, at all?" Charlie sitten kysyikin edelleen yhtä vaikeana kuin aikaisemmin. "I don't blame you if you don't... In fact, I get it. Like, one hundred percent."
Charlie olisi halunnut edelleen puhua Angeliquen äidistä. Se puheenaihe oli heille kahdelle ihan uusi, vaikka he olivatkin keskustelleet jo varmaan suurin piirtein kaikesta muusta maan ja taivaan välillä. Vain kerran he olivat maininneet Angeliquen äidin ja se oli ollut siinä. "What was her name?" Charlien oli sitten vielä kysyttävä. Tosin hyvin pian sen kysymyksen jälkeen Charlie ja Angelique olivat saaneet ne ruokalautaselliset eteensä ja Charlie sai taas luoda kohteliaan hymyn sille tarjoilijattarelle. Se hymy olikin pian jo kohdistettu Angeliqueen ja Charlie oli liu'uttanut sen kätensä Angeliquen kämmenselkää vasten. "Yeah", Charlie nyökkäsi myöntyen siihen Angeliquen pyyntöön, "let's just enjoy our time alone." Luultavasti he nimittäin joutuisivat viettämään inhottavan paljon aikaa sen reissun aikana Charlien vanhempien kanssa, vaikka äiti olikin luvannut, että he saisivat kulkea keskenään. Sille Angeliquen kysymykselle Charlie naurahti, koska ei ollut vielä edes koskenut omaan ruokaansa. "Sure", hän naurahti ja otti vastaan sen Angeliquen tarjoaman haarukallisen. "So good", poika sulki hetkeksi silmänsä ja tajusi sentään upottaa saman tien haarukkansa omaan ruokaansa. "I'll take a bite and then I'll offer you one, alright?" Charlie naurahti.
Kunhan Charlie oli saanut tarjottua Angeliquelle sen maistiaisen, hän sitten jatkoi sen oman annoksensa syömistä. "I chose this just 'cause of the name", hän sanoi nielaistuaan, "but it tastes awesome. It really does.. I'm kinda surprised." Charlie jatkoi sitä syömistään kaikessa rauhassa, mutta sitten suurin piirtein kylmä hiki oli noussut hänen iholleen. Hän nimittäin kuuli tutun äänen. Siis ihan liian tutun sellaisen. Äiti. "Oh, hello", tämä aloitti, "they let us come sit here. The weather is so beautiful, we just couldn't sit inside!" Äiti sanoi ja istui parin pöydän päähän Angeliquesta ja Charliesta. Charlie loi paljoa puhuvan katseen Angeliqueen, koska kyllä he molemmat tiesivät, mikä se syy oikeasti oli. Äiti vain tahtoi vahtia heitä. Charlie kumartui hieman paremmin Angeliquen suuntaan voidakseen kuiskata tämän korvaan: "She's a bit paranoid." Ihan oikeasti, hitto, mikä oli pahin asia, minkä äiti kuvitteli tapahtuvan? Jonkun kiusoittelun pöydän alla? As if - ei Charliella ollut sellaista itsevarmuutta, eikä se välttämättä olisi muutenkaan hänen tapaistaan. Angeliquekin varmaan vain järkyttyisi ja jättäisi Charlien siihen paikkaan.
|
|
|
|
Aug 19, 2016 20:54:50 GMT 2
Post by Deleted on Aug 19, 2016 20:54:50 GMT 2
"Ummm. That`s really good question. Sometimes I miss her... but it`s not like I miss some person. It`s more like... well.. somekind mothercharacter" Angelique myönsi haraisten hiuksiaan. Kyllä hän sitä äitihahmoa ihan oikeasti kaipasi joskus. Ehkä hänestä olisi tullut hieman naisellisempi persoona, mikäli hän olisi saanut äitihahmon. Mutta ei, hän sen sijaan oli alkanut seurailemaan isäänsä ja veljeään, saaden intohimon moottoripyöriin ja.. no niillä ajamiseen. Ja kokkailukin oli tullut sen kautta, että hän halusi ruokaa. Ja sitten se bilettäminen...no siihen taisi vaikuttaa kyllä ihän murrosikä. Tuskinpa mikään muu olisi saanut häntä bilettämään. "Isabela. That was her name", kerrottiin pienesti hymyillen vielä.
Eihän Angelique voinut olla naurahtamatta pienesti, kun toinen totesi lopulta, että he voisivat ihan hyvin nyt sitten nauttia yhdessä olemisesta. Niin siis kahdestaan. Saattoivathan he olla yhdessä silloinkin kun he olivat Charlien perheen kanssa, mutta se kahdestaan oleminen oli kyllä jotakin ihan omaa. Isokin hymy levisi huulille, kun Charlie oli maistanut paellaa ja kehunut sitä vielä hyväksi. "I know!" Angelique naurahti ja jatkoi ruokaansa. Blondi nyökäytti pienesti päätään, kun toinen seuraavaksi ehdotti hänelle sitä ruoan maistamista. Hän katsoikin sitä Charlien ruokaa, se nimittäin näytti ihan sika hyvälle! Ei Angelique ollut ihan varma, oliko ennen maistanut mokomaa, mutta se riitti että se näytti hyvältä. Ei hän ollut ihan varma, näyttikö kaikki ruoka sen takia vain niin pirun hyvältä, että hänellä oli oikeasti nälkä. Ja suuri nälkä olikin. Angelique kieltämättä odotti aika kovalla innolla sitä Charlien ruokaa. Viimeinen hän saikin maistiaisen siitä ruoasta. "Aww!This is good! I love this", hehkutettiin toiselle. Pieni naurahdus karkasi huulilta, kun toinen totesi että hän oli valinnut ruoan sen nimen vuoksi. Eihän hän voinut siinä olla virnuilematta, sillä se nimi oli kyllä kieltämättä ollut aika mukava. Kaksikon rauha kuitenkin rikkoutui sillä, kun Charlien muu perhe tupsahti paikalle. Angelique vilkaisi myös Charlieta, hymyillen hieman vinosti. Niin... no miten tuohon nyt vastaisi. Neitokainen tyytyi vain nyökkääämään pienesti, sillä ei hän halunnut mainita mitään ääneen. Luojan kiitos Charlien muu perhe ei ollut istunut ihan heidän viereen! Angelique vilkaisi vielä toisen perheen suuntaan, luoden vinon hymyn ennen kuin käänsi huomionsa takaisin Charlieen, hymyillen toiselle hieman isommin. "We don`t need to pay attention to them" kyllähän he voisivat toisen muun perheen ignoorata, jotta saisivat syödä kaikessa rauhassa.
|
|
