Who wants to see a tiger?

Hmmh... se ohjelmien valinta oli kyllä niin haastavaa! Miten ihmeessä he saattaisivat saada valittua ohjelmansa kunnolla? Heillä tuskin oli kovinkaan paljoa enää aikaa ja he halusivat kuitenkin päästä katsomaan suurimman osan tarjonnoista. Olisi nimittäin suorastaan vastuutonta, että he jättäisivät osan ohjelmista käymättä. Tsiisus, hän todellakin tahtoi nähdä suurimman osan niistä ohjelmista.

Angelique naurahti varsin hyvätahtoisesti Charlielle, joka selkeästi oli yrittänyt myöskin nähdä missä he sitten olivatkaan. Angelique odotti, että mihin Charlie haluaisi itse mennä. Vaaleahiuksinen tuli siihen toisen viereen ja kurkisteli toisen vierestä vielä sitä ohjelmavihkoa. Normaalisti hän olisi voinut kurkkia siitä olan yli, mutta se oli aika vaikeaa. Ei hän todellakaan olisi pystynyt katsomaan toisen olan yli hyvin sitä vihkoa, kyllä Charlielta sen verran löytyi sitä pituutta häneen verratuna. Charlie joutuikin seuraavaksi kaivamaan sen kännykkänsä esille, jotta sai laitettua äidilleen viestin. Ei hän voinut olla naurahtamatta toiselle pienesti. "yeah... but think of the bright side, we can be alone.... and together", huomautettiin hymyillen ja napattiin toisen käsivarresta kiinni hymyillen. Kyllähän he nyt yhden tekstailusäännön kestäisivät, jos se olisi maksu siitä, että he saivat olla yhdessä. Ja vielä ilman lapsenvahtia.

Charlie löysi sieltä ohjelmista yhden, nimittäin kirahvien ruokinnan. "Oh... that sounds pretty good", hymähdettiin ja nyökäyteltiin innokkaana päätään. Kirahvien ruokinta olisi kiva nähdä. Angelique lähti seuraamaan toista sinne kirahviaitioon, ja toisen seuraava lause saikin blondin kohottamaan hieman kulmaansa. Hmh.... ehkä heidän tulisi kokeilla sitten jotenkin lepytellä Henry? "Well... if we would taken them with us, then this trip would have been a bit different", myönnetiin ääneen ja kallistettiin aavistuksen verran päätään. Se todellakin olisi ollut ihan.. no suorastaan kamala, sillä he olisivat joutuneet vahtimaan niitä. Ja sitten vielä sen lisäksi se olisivat joutuneet juoksemaan niiden perässä, joten Angelique ei kyllä ehkä olisi siihen suostunut. Kyllähän hän toisen sisaruksista piti, mutta rajansa kaikella. "Maybe... we could buy someone a big giraffe stuffed animal to Henry?", ehdotettiin hymyillen. Tästä ideasta hänkin oikeastaan innostui. "He would like that", myönnettiin hymähtäen. Tietenkin he joutuisivat hankimaan jotakin Sophiellekin, mutta eivätköhän he jotakin keksisivät Sophiellekin.

Sieltä sitten tulikin se kirahvien hoitaja, joka alkoi kertomaan jotakin kirahvien historiasta ja niiden ruokailutottumuksista. Seuraavaksi sieltä joku toikin kirahvien ruokasangon, ja tietenkin heitä muitakin kiinnostuneita ihmisiä valui paikale. Jestas. Seuraava paljastus olikin aika ihmeellinen, sillä se kirahvien hoitaja totesi, että halukkaat saisivat tahtoessaan ottaa sangosta muutamia oksia ja ruokkia kirahveja niillä, mikäli tahtoisivat. Angelique kohotti hieman yllättyneenä kulmaansa, naurahtaen pienesti. Katse siirtyi Charlieen ja tämä virnisti. "Do you want to?", kysyttiin hymähtäen

"... I hope not. Maybe she just want to... uh. I don`t know", olihan hänen myönnettävä, ettei hänkään ihan ymmärtänyt sitä Charlien äidin intoa. Ehkä se kuitenkin meni sen huolestuneisuuden piikkiin, tuskinpa Charlien äiti nyt ihan piruuttaan oli tuollaista sääntöä keksinyt. Toisaalta, Angelique olisi ymmärtänyt, mikäli Charlie olisi voinut tekstata aina joskus missä he olivat. Mutta että joka ikinen, helkatin tunti! Kieltämättä se oli hieman... no stressaavaa. Niin ja puhumattakaan siitä, että Angelique todellakin tahtoisi olla enemmän Charlien kanssa. "So... uh. Perhaps we can hang out just... the two of us", ehdotettiin pienesti irvistäen. Eihän sitä koskaan tiedetty, mutta ainakin toivottavasti.

No juurihan sitä Angelique oli tarkoittanut! He olisivat juosseet kahden muksun perässä, eivätkä olisi saaneet yhtään keskittyä toisiinsa. Luojan kiitos Charlie oli pitänyt päänsä sen päätöksensä suhteen, että he menisivät kahdestaan sinne eläintarhaan. kyllähän hän toisaalta ymmärsi sen Charlien mielipahan, toinen oli kuitenkin luonteeltaan hyvinkin kiltti ja... no sellainen, että tämä kuitenkin poti huonoa omaatuntoa siitä, ettei Charlie ollutkaan ottanut pikkusisaruksiaan mukaansa. Angelique kohotti pienesti kulmiaan, kun toinen pysäytti heidät. Miksi toinen hänet nyt pysäytti? "Great", Angel naurahti, kun toinen totesi että se hänen ideansa oli vallan loistava. Ja no, tiesihän Angelique sen itsekin. Näin ainakin Henry saisi vähän lievitystä tähän eläintarhaintoonsa. Vaaleahiuksinen siirsi katseensa heidän käsiinsä, ja kohotti sen takaisin Charlieen, kun toinen kietoi kätensä hänen selkänsä taakse. "Hmmh.... I was thinking the same thing~ ", Angelique sanoi hymyillen vinosti. Hymy leveni hieman, kun Angelique tunsi lämpimän tunteen leviävän kehoonsa, kun kuuli toisen rakkaudentunnustuksen jälleen- ja tietenkin siihen suudelmaan vastattiin. Angelique hymyili pienesti ja sipaisi kevyesti Charlien leukaa. "I love you too"

Olihan Angeliquekin innostunut siitä, että he saivat mennä ruokkimaan sitä kirahvia. Kun Charlie nappasikin sieltä sitten kaksi niitä oksia, neitokainen irvisti hieman. "uh...", neitokainen mumahti kun otti vastaan sen oksan ja miettikin, että miten ihmeessä hän uskaltautuisi menemään tuon kirahvin lähelle. Angelique tarttui Charlien kädestä kiinni ja jähmettyikin paikoilleen, kun yksi niistä kirahveista lähestyi heitä. "Holyyyyy shiit.... ", voihkaistiin, kun tuo selkeästi oli siinä heidän edessä. Tsiisus... se. Oli. Iso. Kirahvi. Ei jeesus.... ! "Think about me! That`s... like a giant!" Angelique parahti. Hänhän ei tuolle mitään oksaa tarjoaisi! Niinpä Angelique otti ihan suosiolla vastaan Charlien tarjouksen, nappasi tuon taskusta puhelimen, jotta saisi otettua kuvan. "Of course, don`t worry", blondi sanoi hymyillen ja saikin napattua kuvan lopulta. Angelique ojensi sen puhelimen takaisin Charlielle, ja pieni hymykin oli huulilla. "I like that picture", hymähdettiin. Seuraavaksi Angelique saikin hypätä metrin taaksepäin, kun se kirahvi ojensi kaulaansa ja nappasi hänen otteestaan sen oksan. "Holy crab...", mumahdettiin. Angelique vilkaisi huvittuneena Charlieta.

Eihän niiden Charlien sanojen myötä voinut mitään muuta tehdä, kuin hymyillä. Angelique oli kyllä niin paljon Charlien kanssa samaa mieltä siitä asiasta, että onneksi hän oli toisen. Eihän hänen mielessään ollut käynytkään Charlielta karkuun juokseminen, ehei. Mutta siis... toinen vain oli ihana omalla tavallaan ja olisi tuntunut suorastaan absurdilta ajatukselta, että jonakin päivänä saattaisi viettää samantapaista aikaa jonkun muun kanssa. Eihän niistä koskaan tiennyt, mutta onneksi sitä ei nyt tarvinnut murehtia.

"How comforting...", Angelique irvisti toiselle. Olisihan se toki lohdullista, ettei toisen ainakaan yskin tarvitsisi alkaa vetelemään niitä viimeisiä henkosia, mutta tuskinpa tuo kirahvi nyt niin julmaksi aikoisi, että tämä menisi särkemään nuoren parin rakkauden? Blondi hymyili hyvinkin tyytyväisenä, kun toinen oli selkeästi samaa mieltä siitä kuvasta, siis sehän oli oikeasti ollut Angeliquen mielestä hyvä. "What else it could have been, when I took it", myähiltiin huvittuneena ja se huvittunut hymy valaisi suorastaan koko kasvot. Hymy hyytyi kuitenkin hyvinkin nopeasti kasvoilta pois, kun Charlie kysyi halusiko hänkin mennä sen kirahvin kanssa samaan kuvaan. Automaattisesti katse käväisi siinä kirahvissa.... ja palasi takaisin Charlieen päänpudistuksen kera. "Uh... no thanks", yritettiin mutta Charlie oli selkeästi erimieltä. Tilannetta ei tietenkään helpottanut yhtään se, että kun Charlie oli saanut hänet siihen kirhavin viereen, tämä karkasi hieman kauemmaksi, jotta saisi sen kuvan otettua. Mielessään Angelique yritti vähän petrata itseään, ei tämä nyt niin kamalaa voinut olla! Miljoonat turistit tekivät varamsti samaa, ja hän pelkäsi sitä kirahvia! Miten hitossa se edes oli mahdollista, kirahvin pelkääminen? Siis joo okei, ne olivat isoja ja niin edelleen, mutta eivätkös kirahvit olleet niitä kilttejä eläimiä? Eihän siinä kuvassa kehdattu nyt ihan pelokkaalta näyttää, joten jonkinmoista hymynpoikasta siinä yritettiin luoda kasvoille.

Ilmeisesti se kuva oli onnistunut ihan hyvin- ja no ehkä Angeliquen mielestä se kirahvi oli ollut vähän liiankin lähellä kuvan aikana, mutta luojan kiitos Charlie lopulta sai vietyä hänet sen tietyn kirahvin luota pois. Koko sen ajan kun kaksikko kierteli kirahvien luona, Angelique pysytteli ihan lähellä Charlieta, pitäen toisen kädestä kiinni. Mikäli toinen oli halunnut ottaa muitakin kuvia, oli blondi irroittanut otteensa toisesta hyvin vastahakoisasti. "Hmmm... maybe we could just leave", sanottiin ja nyökäytettiin hyväksyvästi päätään. Ei täällä varmaankaan enää paljoa muuta nähtävää ollut ja no... kyllä hänelläkin taisi olla hieman nälkä. "Owww~ I cann`t let you starve to death. Who would protect me from giraffes then?", Angelique kysyi hymyillen vinosti, painaen kevyesti huulensa Charlien omia vasten. Suudelma oli kuitenkin tarkoitettukin hyvin lyhyeksi ja kevyeksi, vaikka kieltämättä mielessään Angelique olisi ehkä halunnutkin sen olevan aavistuksen verran pidempi. "But we need to go through a souvenir shop, the giraffe, remember?", hymähdettiin kun suudelmasta oltiin erkaannuttu ja niiden sanojen myötä Angelique lähti viemään Charlieta sitä matkamuistomyymälää kohti.

Kun kaksikko oli päässyt sisälle liikkeeseen, alkoikin se pehmolelun metsästäminen. Onneksi Angelique oli puhunut silloin puoliksi ostamisesta, sillä tietenkin pehmolelujen- ja varsinkin isojen sellaisten- hinnat hipoivat pilviä. Mitä muutakaan sitä kuitenkaan saattoi odottaa?

Okei, Charliekin oli tuntunut olevan sitä mieltä että se kuva oli onnistunut. Tosin, Charlie olisi sitä mieltä varmaan siinäkin tapauksessa, vaikka hän olisi ollut jätesäkki päällä siinä kuvassa, että sen puoleen. Mutta toisaalta, kyllä tämä olisi varmasti sanonut, jos se kuva ei olisi ollut ihan säästämisen arvoinen- toivottavasti ainakin. Angel naurahti Charlien aanoille, sillä kyllä hän olisi mieluummin taistellut niitä leijonia ja tiikereitä vastaan kuin kirahveja. Ne kissaeläimet sentään olivat jotenkuten hänen mittaisiaan, lyhyempiäkin. Mutta kirahvit... hyrh. Blondilla neitokaisella oli sellainen kutina, että niihin ei väkttämättä oltaisi törmäämässä ihan lähiaikoina uudestaan, ainakaan toivottavasti. "Cleary nothing", Angel naurahti toisellehuvittuneena. Miten Charlie olikaan voinut unohtaa tuollaisen asian, mistä oli aikaisemmin potenut niin huonoa omaatuntoa? Angelique kieltämättä oli aika ylpeä itsestään keksiesssään sellaisen idean, että hehän voisivat ostaa Genrylle sen pehmolelun, mutta ei hän sen vuoksi ollut ylpeä ideastaan, että Henrykin sai jotain. Ehei, vaan ihan sen vuoksi, ettei Charlie ollut turhaan tuntenut huonoa omaatuntoa päätöksistä, jotka oli tehnyt aikaisemmin aamulla. Ja tuskinpa Charliekaan nyt loppupeleissä olisi halunnut alkaa toimimaan lastenvahtina vapaaehtoisesti. Huvittuneena neitokainen pudisti päätään, sillä eihän sille Charlien lausahdukselle voinut olla virnuilematta.

Ja sitten siellä kaupassa, ei hyvää päivää. Okei, ainahan turistirysissä oli kalliit hinnat ja niin edelleen, mutta tämä oli sentään eläintarha, jossa lapsiakin oli. Ja juurikin tuon ajatuksen myötä, Angelique laittoi merkille yhden lapsiperheen, jossa äiti oli selkeästi pulassa tyttärensä kanssa, joka vaatimalla yritti saada itselleen jonkinnäköistä matkamuistoa kyseisestä myymälästä, eikä tätä tuntunut saavan hiljaiseksi kovinkaan helposti. Angel kiinnitti huomionsa pian takaisin niihin kirahveihin. "Yeah.... but you know... places like this. But... what if I pay half of that?", Angel sanoi hiljaa katsahtaen Charlieta kysyvästi. Kyllähän hän nyt hieman voisi sponsoroida! Charlie tuntuikin löytävän kaksi vaihtoehtoa, ja laittoi Angeliquelle sanavaltaa valinnassaan. Angel tutkaili kumpaakin katseellaan, kallistaen päätään. Hmmm... take that realistic one, maybe?", ehdotettiinkin lopulta hymyillen. Kyllä se tuntui kaikkein järkevimmältä vaihtoehdolta, kun otti huomioon, ettei Henry nyt mikään alle kouluikäinen ollut enää.

Charlien ottaessa taas ruoan puheeksi, kurisi tällä kertaa myös Angelin maha. "Yhhh", tämä ynähti irvistäen pienesti Charlielle. "Do you really need to talk about food?" kysyttiin naurahtaen pienesti. Tosin se Charlien seuraava ehdotus sai hyväksyvää nyökyttelyä osakseen. Kyllä, se kuulosti oikein hyvältä. Saisikohan sieltä huoneeseen sen ruoan niin ei tarvitsisi sieltä mihinkään lähteä? "That would be nice.... let`s do so. We can go to Burger King at home too", blondi hymähti. Katse ei enää siirtynyt nyt heidän yhteen liitettyihin käsiin, mutta se kohosi hymyillen Charlieen. Hieman haikeakin hymy levisi neidin kasvoille toisen sanojen myötä. Niin... miten paljon hänkin olisi halunnut nukkua Charlien vieressä. Ne muutamat yöt palautuivat mieleen kun niin oltiin tehty ja kylmät väreet kiirivät selkäpiitä pitkin. Siis hyvällä tavalla. Hän olisi antanut mitä vain, jos olisi voinut nukkua Charlien vieressä, mutta... sitten Angelique sai idean. "What if... we just ask if Henry and Sophie can sleep in the same room? And we don`t need to tell your parents about it. And if we pay them to be quiet..?", Angelique siveli ehdotuksensa aikana kokoajan Charlien kämmenselkää selkeästi hermostuneena ehdotuksestaan. Eihän se reilua ollut, että he pelasivat näin toisen äidin selän takana, mutta kun ei tässä muutakaan vaihtoehtoa ollut!

Olisihan Angeliquenkin pitänyt se arvata, ettei Charlie antaisi hänen maksaa matkamuistoista, jotka menisivät toisen sisaruksille. Okei, toisaalta Angel ihan ymmärsi minkä vuoksi toinen ei antanut hänen maksaa mitään, mutta toisaalta taas... hänhän oli itse ehdottanut sitä, joten eikö kaiken järjen mukaan sen olisi pitänyt olla ihan ok? Okei, toisella oli kaksi sisarusta, joten se tietäisi enemmän sitä rahanmenoa. "Okay then...", blondi mumahti hymyillen kuitenkin Charlielle pienesti. Toivottavasti Charlie ei nyt ajatellut hänestä mitenkään pahasti, kun hän nyt sillä tavalla oli mennyt ehdottelemaan tuollaisia. Okei, toisen asenne kieli kyllä kaikesta muusta, mutta eihän sitä koskaan voinut mennä sanomaan ihan varmaksi.

"Australian would be nice", Angelique sanoi ja hymähti pienesti, muistellen, että siellä hotellissa taisi oikeastaan olla jonkinsortin ruokapaikka. Kyllä siellä nyt herran jumala sellainen ihan varmana oli! Eihän se nyt olisi hotelli eikä mikään, jos sieltä ei ruokaa saisi, niinhän? Blondi naurahti hieman kujeilevasti sille Charlien kommentille hänen sanojen jälkeen. "I know that~ ", virnistettiin sillä kyllähän hän sen tiesi, että oli vähän pahan tytön maineessa. Okei, tämä nyt oli ihan eri asia kuin ne laittomuukset mihin hän oli sekaantunut. Tuskinpa se nyt olisi laitonta, että he nukkuisivat keskenään? Ja kun kyse nimenomaan olikin juuri siitä nukkumisesta, eikä mistään muusta. Niinpä sitä lopulta jäätiin odottamaan, mitä mieltä Charlie olisi siitä hänen ideastaan. Ei hän ollut ihan varma, oliko toinen sitä mieltä, että se hänen ideansa oli hyvä, mutta... kuitenkin toinen ainakin mietti sitä. Charlie oli kuitenkin tunnettu siitä kiltistä luonteestaan, joten eihän se nyt ihan varmaa ollut, suostuisiko toinen hänen ehdotukseensa.

Toisen kuitenkin ilmaistessa ensin oman mielipiteensä, nyökäytti Angel päätään samantien. Ei toisen ollut pakko tehdä mitään, mikä ei Charlien mielestä tuntunut hyvältä. "I understand. Don`t think it too much", sanottiin ja hymyiltiin vinosti. Hän halusi todellakin, ettei Charlie nyt alkaisi pohtimaan mitään, ettei hän muka pitäisi toisesta enää, kun tämä ei kerta suostunut rikkomaan vanhemmilleen antamaa lupausta. Se toisen päätös kuitenkin sai Angeliquen kohottamaan hieman yllättyneenä toista kulmaansa. Olikohan toinen nyt ihan varma päätöksestään? "Uh... are you sure about that?", tiedusteltiinkin toiselta, samalla kun toista yritettiin hieman rauhoitella sillä pienellä silityksellään. Okei, ehkei se ollut kaikista parhain idea ollut mutta... eihän blondi voinut olla hymyilemättä kuullessaan toisen sanat.

Seuraavaksi he saivat siirryttyä jo sinne hotellille. Charlien pitäessä ovea auki, tätä kiitettiin pikaisella suukolla poskelle. Seuraavaksi Angel huomasikin siellä kauempana olevan hotellityöntekijän, joka näytti olevan jo heidän tuttunsa. Itsekin toista tervehdittiin, ennen kuin matka jatkui hotellin hissille. Toinen selkeästi ei ollut ihan sinut sen päätöksensä kanssa, eikä Angelique voinut mitään, kun painoi toisen hissin seinää vasten. "You don`t have to do this, if you`ren`t sure about it", lausahdettiin sitten ja siveltiin toisen poskea. "If this make you feel uncomfortable, we don`t need to do this", jatkettiin vielä, ennen kuin hissin ovet aukesivat. Ilmeisesti Charlie oli saanut koottua itsensä ja oli sitä mieltä, että he kokeilisivat ainakin sitä lahjontaa. "Just.. remember that you`re not alone", yritettiin vielä valaa toiseen sitä rohkeutta.

Lopulta kaksikko pääsi sinne heidän hotellihuoneiden luokse, ja no heidän onnekseen sisarukset olivat samassa huoneessa ainakin äänistä päätellen. Angelique vilkaisi vielä Charlieta, mennen sitten sisään avainkortillaan. Muksut näyttivät olevan hänen ja Sophien huoneessa. Kaksikon astahtaessa sisälle, Angelique sulki lopulta oven varmistaen vielä pikaisesti, ettei toisen vanhemmat olleet ainakaan käytävässä.

Hmh, hänen onnekseen hän ei harrastanut mitään kovin laitonta, siis omalla tavallaan. Ja hänen harrastuksensa nyt ei ollut kovinkaan vaarallinen muille, kuin lähinnä hänelle itselleen. Olihan hän jo kerran mennyt murtamaan jalkansa sen harrastuksen takia, mutta niinhän se oli jokaisessa harrastuksessa, kyllä niissä jokaisessa oli olemassa omat varjopuolensa. Ja mitä taas välillä tuli koulun sääntöjen rikkomiseen, niin se vain aiheutti harmaita hiuksia koulun henkilökunnalle, lähinnä tietenkin opettajille, mutta ei muuta. Joten kaiken pitäisi olla ihan hyvin. "I`m used to it", Angelique hymähti Charlien sanoille. Kyllä hän oli siihen tottunut, että muut ajattelivat hänen jo olevan pahan tytön maineessa, ja ajatelkoot. Angeliquella oli vain muutama henkilö, jonka mielipiteestä oikeasti välitettiin. Ja yllätys yllätys, Charlie kuului näihin henkilöihin, eikä tämä ollut vielä valittanut mitään.

Onneksi Charlie tuntui pitävän oman päänsä siitä, että he kyllä nyt ehdottaisivat sitä pientä salaliittoa sisaruksilleen. Tuskinpa nämä nyt hirveän paljon siitä yllättyisivät, että he ehdottaisivat uutta järjestelyä. Isompi ongelma saattaisi kuitenkin olla se, että olisivatko nämä valmiita asustamaan saman katon alla jälleen kerran ja kaiken lisäksi vielä samassa huoneessa? Toivottavasti... Sillä Angelique kyllä halusi erittäin kovasti päästä Charlien viereen nukkumaan. Hän ei oikeastaan ollut pitkään aikaan halunnut mitään niin kovasti, ja hän kyllä useimmiten tuppasi saamaan tahtonsa läpi tavalla tai toisella. Tietenkään täällä ei voinut alkaa hankalaksi, mikä oli tavallaan harmi, sillä kotopuolessa se kyllä onnistui vähän liiankin hyvin.

"Welll.....", Angelique aloitti naurahtaen kun toinen oli päässyt tokaisemaan jotakin noloudesta. Enempää he eivät kuitenkaan juuri siitä asiasta ehtineetkään keskustella, kun he pääsivät sinne hänen ja Sophien huoneeseen. Tietenkin sitä jäätiin mielenkiinnolla katsomaan, miten kaksikko reagoisi tuliaisiinsa. Ja Charlien ja hänen onnekseen tuliaiset näyttivät miellyttävän saajiaan. Eihän siinä tilanteessa voinut olla hymyilemättä vinosti. Mielessä pyöri tietenkin se yksi huoli, minkä aika ei ihan vielä ollut. Ehkä tuliaiset toimivat jonkinsortin pehmikkeenä? Pitihän Angeliquen päästä huomauttamaan vasta-argumenttina, että oli hänkin saanut Charlielta kerran pehmolelun, vaikka olikin tämän ikäinen. Niin, siellä se Charlie-tiikeri nyt poti yksinäisyyttä hänen sängyllään...

Sitten Charlie nostikin asian esille, sen ison asian, nimenomaan juuri SEN asian. Angelique tunsi oman jännityksensä vain kasvavan, eikä se Henryn kysymys todellakaan yhtään helpottanut sitä. Hieman tukahtunut naurahduksen tapainen karkasi neitokaisen huulilta, sillä hän ei todellakaan ollut kuvitellut toisen omaavan ihan tuollaista puhetapaa. Charlien parahdus sai toispuoleisen virneen leviämään neitokaisen huulille, kun tämä katsahti poikaystäväänsä huvittuneena. "I can almost imagine that your mother would say the same ", sanottiin huvittuneena, ihan oikeasti. Hän pystyi niin kuvittelemaan, miten toisen äiti tulisi joskus sanomaan ehkä nuo samat sanat Henrylle... sitten kun tämä olisi hieman vanhempi. Ehkä. Lopulta Angelique päätti ottaa härkää sarvista, ja teki yksinkertaisen ehdotuksen: lahjontaa hyvät lapset, lahjontaa. Angeliquekin kieltämättä jäi hieman odottamaan, että vastassa olisi edes hieman ollut hangoittelua, mutta ei, ei niin ei. Sen sijaan nämä muksut olivatkin suostuneet melkein samantien siihen heidän ehdotukseen, ja Angelique olikin katsahtanut Charlieta hieman hämmentyneenä. Olikohan tämä kuullut saman? "...That`s good to know..", mumahdettiin ja katsahdettiin Charlieta tämän ehdotuksen myötä. Sophie virnisti pienesti isoveljelleen. "I quess you might have a little problem", tämä naurahti ja vilkaisi Angeliqueta. Angelique irvisti pienesti. "Yeeaaah.... I uh... "Angelique haraisi muutamaan otteeseen hiuksiaan, ennen kuin avasi kylpyhuoneen oven, josta kävi hyvin selväksi, että neitokainen oli jo levittäytynyt tavaroineen päivineen sinne huoneeseen. Mutta hei, sehän oli ihan normaalia kun oltiin enemmän kuin yhden yön! "I can pack my things", Sophie hymähti alkaenkin tekemään työtä käskemättä. Angelique vilkaisi Charlieta irvistäen pienesti.