member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Sept 17, 2016 20:57:56 GMT 2
Post by nepa on Sept 17, 2016 20:57:56 GMT 2
.......................................................................................... Friday 10th of March 2016 Starring Charlie and Angelique Takes place at Sydney, Australia Charlie's outfit / @nempire treffeille .......................................................................................... Charlie ja Angelique olivat kerenneet nukkua samassa sängyssä pari yötä. Kieltämättä Charlielle edelleen tuli sellaisia huonon omantunnon kohtauksia ja pelkoja kiinnijäämisestä, mutta kyllä se, että he saivat viettää kahdenkeskistä aikaa Angeliquen kanssa, sai ne ajatukset nopeasti poistumaan. Sitä paitsi, New Yorkissa he eivät todellakaan pystyisi antamaan toisilleen näin paljon aikaa. Tämä reissu Australiaan oli siis todellakin ollut varsinainen irtiotto arjesta ja sitä tosiaan oltiin tarvittu. New Yorkissa heitä odottaisi taas ne omat kiireet. Varsinkin Charlie oli ollut täynnä stressiä jo uudenvuoden jälkeen, koska miljoonat pääsykokeet poliisikouluun alkaisivat pian ja niin fyysisen kunnon nostaminen kuin kirjalliseen puoleen pänttääminenkin veisivät paljon aikaa. Sen vuoksi Charlie olikin halunnut keksiä Angeliquelle jotain ikimuistoista. Ongelma oli vain se, että mitä - valitettavasti nuorukaisella ei ollut niin paljon kokemusta vastakkaisesta sukupuolesta, että hän osaisi sanoa, mikä oli täydellistä. Mutta eräällä toisella ihmisellä oli. Nimittäin hänen isällään. Niinpä Charlie oli eilen mennyt konsultoimaan isäänsä asiasta, ja totta kai tämä tahtoi auttaa. Itse asiassa Charlie oli hämmentynyt miten innoissaan isä oli. Hän oli erityisen tyytyväinen siitä, että Charlie oli valinnut isän eikä äidin auttamaan. Charlie siinä heti selittikin, että ei koskaan valitsisi äitiä siihen hommaan. Tämä vain innostuisi liikaa ja sitten ilta olisi varmasti piloilla. Isä osasi suhtautua asiaan jotenkin paljon paremmin. Tämän kanssa oli ollut mukavaa katsella läpi alueen ravintoloita ja valita sellainen, joka oli romanttinen mutta kuitenkin sopivan hintainen. Ravintolaksi olikin sitten Blackwattle Bay Boathouse, joka tarjosi meriaiheista ruokaa. Ravintolaehdotuksien lisäksi isältä sai muitakin hyviä neuvoja. Esimerkiksi aikaisemmin jo New Yorkissa isä oli ehdottanut, että Charlie varaisi hänelle ja Angeliquelle motellin viikonlopuksi kahdenkeskisen ajan takia. Ja niin Charlie oli tehnytkin - ei hän ollut vain maininnut vielä siitä. Itse asiassa Charlie oli suunnitellut, että olisi vienyt Angeliquen sinne kokemaan ensimmäisen kertansa - siis jos suinkaan kehtaisi ehdottaa asiaa sitten siellä motellilla. Ei hän siitä ainakaan aikaisemmin puhuisi. Sitten kaikki olikin jo valmista. Tänään Charlie ja Angelique olivat heränneet uuteen päivään hyvissä ajoin, mutta eivät olleet valitettavasti kerenneet viettää aikaa kahden. Tämän päivän oli nimittäin ollut tarkoitus olla Charlien ja oman perheen välinen, mutta onneksi äidille olivat sopineet ne treffit. Joka tapauksessa Charlie oli jättänyt Angeliquen yksin hotellihuoneeseen aamupäivästä, mutta muistanut pakata salamyhkäisesti mukaan siistimmät vaatteet ja viedä ne vanhempiensa huoneeseen. Kun Charlie sitten oli vanhempiensa kanssa päässyt sinne saatanan kasvitieteellisen puutarhaan, jota Charlie oli kauhistellut aluksi, alkoi kello olla sen verran, että Charlien pitäisi kehottaa Angeliqueta valmistautumaan yllätykseen. Niinpä hän kaivoi hermostuneena puhelimensa taskustaan ja näppäili Angeliquelle viestin: Take a shower, put on something nice and wait for me. Don't ask why, just do it.Sen viestin lähettämisen jälkeen Charlien jännitys nousikin ihan uusiin sfääreihin. Hän kerkesi pyöriä siellä puutarhassa vielä hetken, ennen kuin itsekin lähti takaisin hotellille toivoen, ettei vahingossakaan törmäisi Angeliqueen. Eikä hän tehnytkään niin. Hän onnistui ongelmitta menemään vanhempiensa huoneeseen isältä saadulta avainkortilla ja sitten hän meni suihkuun ja sen jälkeen pääsi vaihtamaan vaatteitaan. Omasta mielestään Charlie näytti oikein tyylikkäältä ja se lohdutti häntä edes hieman, mutta kun Angeliquen luokse lähtemisen aika läheni, kaikki itsevarmuus hänen kropastaan tuntui katoavan. Hänen olonsa oli kuin jollain kävelevällä kliseellä ja häntä pelottikin, että mitä Angelique siitä ajattelisi. Hermostuneena Charlie oli lähtemässä Angeliquen luokse jo aikaisemmin, mutta onneksi sitten hän tajusi, että joku kukkakin olisi varmaan kätevä hankkia. Yksi ruusu viereisestä kukkakaupasta oli ollut tarpeeksi ja niinpä Charlie pääsi Angeliquen huoneen - tai no, heidän huoneensa - oven taakse. Oven avaaminen omalla avainkortilla ei käynyt kyseeseenkään ja sen vuoksi Charlie koputti ovea ja jäi odottamaan vastausta. Poika pyyhki paitaansa lähes pakkomielteisesti ja havahtui sitten viemään kätensä selkänsä taakse. Siis sen käden, jossa oli ruusu. Kai se oli edes oikea? Joo. Oli se. "Hi", Charlie avasi saman tien suunsa ja jäi sitten hetkeksi katsomaan Angeliqueta. "Wow.. You look", hän naurahti hermostuneeseen sävyyn, "you look stunning." Vaaleatukkainen poika pudisti päätään, päästi jonkun epämääräisen mumahduksen suustaan ja veti sitten ruusun esille. "Here", hän ojensi sen ruusun Angeliquelle. "Are you, uh, are you ready to go?"
|
|
|
Sept 17, 2016 22:09:42 GMT 2
Post by Deleted on Sept 17, 2016 22:09:42 GMT 2
Angelique`s outfitAngelique oli niin varma, ettei mikään voisi pilata tätä päivää- ei varsinkaan se, että Charlie oli aamulla joutunut jättämään hänet yksinään heidän huoneeseensa ja karkaamaan perheensä kanssa niin ihanalle retkelle sinne puutarhaan. Hänellä oli kuitenkin ollut omia suunnitelmia sille aamulle, nimittäin he joutuisivat jo huomenna lähtemään täältä ihanalta saarivaltiolta pois, mikä tarkoittaisi puolestaan sitten sitä että paluu New Yorkin kuvioihin tulisi tapahtumaan hyvinkin nopeasti. Olihan siinä pakko olla hieman onnea mukana, että Charlie oli juuri tänään mennyt vanhempiensa ja sisarustensa kanssa perheen kesken tutkailemaan sitä kasvitieteellistä puutarhaa, sillä Angelique ei ollut ehtinyt kyllä suunnittelemaan kunnolla muuta kuin vasta eilisestä alkaen. Hemmetin Charlie oli vienyt hänen ajatuksensa ihan johonkin muualle kuin siihen yllätykseen- joka sekin kyllä oli hyvin pitkälti Charlielle suunnattu. Kaikki alkoi hiljalleen olemaan valmista, ja Angelique vilkuili vähän väliä kelloa. Olikohan Charlie maininnut missään vaiheessa mitään aikaa, milloin nämä olisivat tulossa sieltä pois? Pitäisiköhän hänen laittaa poikaystävälleen viestiä ja tiedustella asiaa? Toisaalta, ei hän haluaisi häiritä tätä, kun tuo oli kerrankin perheensä kanssa kiertelemässä jotakin. Vaaleahiuksinen huokaisi lievästi stressaantuneena, istahtaen sängylleen, miettien mitä tekisi sillä aikaa, kun toinen ei ollut vielä tullut paikalle. Sen hänen ajattelunsa keskeytti kuitenkin puhelimen viestin merkkiääni, jolle Angelique kurtisti hieman kulmiaan. Eikä se kulmien kurtistelu tietenkään loppunut siihen, vaan se viestikin oli omalla tavallaan mielenkiintoa herättävä. Tietenkin neitokaisen mielikuvitus yritti ratkoa sitä pientä arvoitusta, että miksi Charlie oli laittanut noin. Okei, jotakin kivaa päällepantavaa viittasi yleensä siihen, että he menisivät johonkin, mutta… minne muka? Angelique päätti kuitenkin noudattaa Charlien ohjeita. Suihkun jälkeen hän antoi hiustensa kuivua sillä aikaa, kun puuhasi sen mekkonsa kanssa. Onneksi hän oli tajunnut ottaa mukaansa jonkun vähän juhlavamman mekon, ihan vain juuri sen takia, jos he nyt menisivät johonkin hienompaan tilaisuuteen. Tosin, Angeliquella oli itsellään vain yksi huoli sen mekon suhteen; oliko se liian avonainen. Se pohdinta jatkui, kun mekko oltiin saatu päälle, eikä peilin edessä pyöriminen auttanut asiaa yhtään. Ja kuten tavallista, sitä pohdittiin vielä senkin jälkeen, kun hän oli saanut kaikki hiukset, meikit ynnä muut asiat hoidettua. Alahuultaan kevyesti purren, Angelique pohti, pitäisikö Charlielta kysyä asiasta. Kyllähän tämä varmasti tulisi hakemaan häntä juuri heidän huoneestaan, eikö vain? Angelique varasi painoa jalalta toiselle, tunnistaen tämän tunteen aivan liian pian mikä häneen oli iskemässä – hermostuneisuus. Eikä se johtunut vain siitä Charlien viestistä, vaan myös hänen omasta yllätyksestään. Hermostunut katse käväisi laukussaan, ja sieltä oltiin juuri kaivamassa jotakin, kun oveen koputettiin ja Angelique meni tietenkin avaamaan oven. Sen sijaan, että siellä olisi seissyt joku ihan tuiki tuntematon henkilö, siellä olikin Charlie… ja ihan hiton komeana olikin. Hermostunut naurahduksen tapainen karkasi neitokaisen huulilta toisen kehujen myötä. ” Umm… thanks”, tämä vastasikin kehuihin, siirtäen samalla muutaman karanneen hiussuortuvan takaisin niiden oikealle paikalle. Seuraavaksi toinen olikin sitten tarjoamassa sitä ruusua, ja selkeästi sellainen hömelön rakastunut katse siirtyi siitä ruususta pälyilemään Charlieta. Oliko tämä ihan tosissaan? ” Charlie… it`s beautiful, thank you”, ei jeesus! Angeliquen olisi tehnyt mieli hakata päätään seinään, siis hänhän kiitti nyt ruususta tuolla tavalla? Oh shiiiiit! Niinpä neitokainen varpusti vielä vähän koroillaan mitä pystyi ja painoi huulensa kevyesti toisen omia vasten, ja suudelman jälkeen ruusu otettiin toiselta. ” I`m ready… I just…”, Angelique osoitti ruusua ja kävi kylpyhuoneen kautta viemässä sen pöydälle. Angelique oli kastanut pienne määrän käsipaperia, ja kietonut sen ruusun tyveen, jotta se olisi vielä yhtä hyvinvoiva kun he tulisivat takaisin huoneeseen. Laukku napattiin vielä mukaan ja Angelique palasi Charlien luokse, tarttuen tätä kädestä ja katsoen toista nyt hyvinkin kiinnostuneena. ” So… where`re we going?”, tiedusteltiin kiinnostuneena. Eihän Charlie ollut maininnut mitään, mihin he olivat menossa, hyvä kun oli maininnut, että he olisivat edes menossa mihinkään.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Sept 19, 2016 13:12:10 GMT 2
Post by nepa on Sept 19, 2016 13:12:10 GMT 2
Calm down, Charlie psyykkasi itseään tulevaan siellä oven toisella puolen, it's only Angel. Ei Charliella tosiaan ollut mitään hätää. Angelique oli hänen tyttöystävänsä, he rakastivat toisiaan ja he olivat käyneet treffeillä varmaan noin miljoona kertaa aikaisemmin. Se jännitys oli siis suorastaan noloa ja Charlie saattoikin vain toivoa, ettei se näkyisi ulospäin. Ei hän nimittäin halunnut vaikuttaa miltään kauhusta tärisevältä kakaralta ensitreffeillä. Tosin, no, oli Charliella vielä kaikki oikeus käyttäytyä kuin kakara: hän oli edelleen lapsi, teini-ikäinen. Eikä kukaan odottanut häneltä muuta. Ehkä hänen vanhempansa saattoivat luottaa Charlieen hieman enemmän kuin muut vanhemmat Charlien ikäisiin lapsiinsa ja Charlieta pidettiin muutenkin ikätovereitaan luotettavampana, mutta siitäkin huolimatta hänellä oli edelleen oikeus olla kuin pahainenkin teini, jos niin suinkaan tahtoi. Hänen oli turhaa vetää päälle mitään aikuisen roolia, vaikka hän tekikin sitä huomaamattaan usein.
Oven avauduttua Charlie ei edes ajatellut mitään aikuisena toimimista vaan hän joutui keskittymään siihen, että pysyisi rauhallisena. Ehkä vähän turhaan: kyllä sen hermostuneen elekielen näki jo kilometrien päähän. Varsinkin siinä vaiheessa Charlieta hävetti, kun hän oli mennyt kehumaan Angeliqueta niin vuolaasti ja tyttö oli selvästi hämmentynyt siitä. Mutta kun ... Wow. Ei siinä voinut muuta sanoa. Charlie antoi katseensa lipua Angeliquen kasvojen kautta alaspäin, eikä se kaula-aukko itse asiassa pahemmin varastanut hänen huomiotaan. Oli se totta kai vähäsen häiritsevä, mutta se oli toteutettu niin tyylikkäästi, että Charlie pystyi keskittymään muuhunkin kuin vain siihen. Esimerkiksi sen ruusun tarjoamiseen. Nuorukainen naurahti Angeliquen kiitoksille kevyesti ja hieraisi niskaansa. "Good", hän huokaisi helpottuneena, "I had a hard time choosing it. I didn't know which flowers you like, and, uh.. And I chose that one. It kinda popped out and just made me think of you. I don't know how, but, it just did." Charlie sai taas naurahtaa vaikeasti epäselvälle selitykselleen.
Angelique kuulemma olisi valmis, mutta tämä kuitenkin oli vielä palannut sinne hotellihuoneen puolelle. Charlie kurtisti kulmiaan ihmetellen, mutta nyökkäsi sitten ymmärtäväisenä päätään, kun huomasi Angeliquen palaavan kastellun paperin ja sen ruusun kanssa. "That was a good idea", Charlie päätti sanoa ääneen. Sitten hän jo sai tarttua kiinni Angeliquen käteen, mikä sillä hetkellä sai jostain ihmeen syystä hänen sydämensä takomaan normaalia nopeampaa. Hän oli pitänyt Angeliquen kädestä kiinni monta kertaa mutta tänään se tuntui jotenkin erityisemmältä. Ehkä siksi, että Charlie oli nyt johdattelemassa Angeliqueta kohti yllätystä. Yllätystä, joka saattaisi mennä ihan penkin alle. Mitä, jos tyttö ei vaikka pitäisikään meriruoasta? Oh God. Onneksi Angelique keskeytti kysymyksellään niiden ajatusten kulun. "Impatient, are we?" Charlie kiusoitteli. Tunsi itse asiassa rentoutuvansa edes hetkeksi, kun sai tehtyä niin. "It wouldn't be much of a surprise if I told you now, would it?" Hän vinkkasi silmäänsä ja itse asiassa pysäytti Angeliquen siksi, että saattoi painaa nopean suukon tämän huulille. "You'll see. Just wait."
He pääsivät nopeasti hotellin aulaan, jossa Charlie ja Angelique saivat tervehtiä jo tutuksi tullutta hotellihenkilökuntaa. Jos he joskus tulisivat vielä Australiaan, heidän olisi majoituttava samassa hotellissa ihan vain niiden ihmisten takia. Harvoin missään sai niin hyvää palvelua. Ehkä se oli joku australialaisjuttu ja hyvä palvelu jatkuisi siellä ravintolassakin? Toivon mukaan. Seuraavaksi Charlie sai napata heille taksin ja sen pysähdyttyä Charlie avasi Angeliquelle oven. "After you", hän vilautti Angeliquelle hurmaavan hymyn (ainakin omasta mielestään) ja sulki sitten oven tämän jälkeen, kiersi itse toiselle puolelle, hyppäsi sisään ja sulki senkin oven. "To 123 Ferry Road", Charlie kertoi taksikuskille, jonka jälkeen laittoi kiinni turvavyönsä ja liu'utti sormensa Angeliquen omien lomaan. Hän oli ihan tarkoituksella mennyt istumaan keskipenkille, jotta voisi olla lähempänä. "Are you nervous?" Charlie kerkesi kysyä jossain vaiheessa matkaa maisemien vaihtuessa tiuhaa tahtia. He joutuivat matkaamaan jopa hieman kauemmas sieltä hotellilta - siis kauemmas kuin koskaan aikaisemmin.
Ja sitten Charlie tunnisti sen ravintolan. Se näytti aivan samalta kuin kuvassa ja Charlien huulille nousikin leveä hymy. "We're here", hän sanoi Angeliquelle ja maksoi sitten taksikuskille. "Wait here", hän naurahti, kun meni ensin itse pois autosta avatakseen Angeliquelle taas oven. "How do they open doors in the movies for their dates in time?" Charlie ihmetteli huvittuneena. "I mean, you're fast like Roadrunner from that cartoon. You'd leave the car before I could even get out myself", poika vielä jatkoi keventääkseen sitä tunnelmaa. "Now I know what Wile E. Coyote goes through", poika virnisti ja sulki lopulta oven, kun Angelique oli tullut pihalle. Toki hän oli kerennyt kiittääkin sitä taksikuskia, joka oli hoitanut hommansa erittäin ammattimaisesti.
|
|
|
Sept 19, 2016 20:38:22 GMT 2
Post by Deleted on Sept 19, 2016 20:38:22 GMT 2
"Rose is always a good choice" Angelique puolusti ruusua. Olihan niitä tietenkin monia muitakin hienoja kukkasia, mutta ruusulla nyt oli aina hyvä aloittaa. Monet pitivät ruusuista, eikä Angelique todellakaan ollut poikkeus siinä kastissa - hän kyllä piti ruusuista ja paljon. Ne olivat kauniita ja muutenkin. Piti vaaleahiuksinen monista muistakin kukista, mutta eihän Charlie sitä olisi voinut tietää. Se Charlien selitys oli kuitenkin saanut huvittuneen hymyn leviämään neitokaisen huulille, sillä Charlie osasi olla varsin suloinen, kun tämä selitti joitakin tiettyjä asioita- ja tämä selitys kuului ehdottomasti niihin söpöimpiin. Hänen olisi ehkä tehnyt mieli jopa mainita asiasta, mutta se nyt olisi ollut viimeinen niitti Charlielle, tuskinpa toinen kaipaisi tuollaista huomautusta.
Angelique piti siitä, kun hän sai pitää Charlien kädestä kiinni, ilman, että hän joutui ajattelemaan sitä, että joku kuten Chalrien äiti saattaisi nähdä. Ei blondi nyt ollut ihan varma, minkä vuoksi hieman kaartoi sitä toisen äidin mielipidettä, mutta... no kuitenkin. "Yes!", Angelique naurahti toiselle. Hän oli ihan oikeasti kärsimätön sen toisen yllätyksen suhteen, sillä hän tahtoi päästä jo näyttämään toiselle oman yllätyksensä... joka sitten pääsisi ehkä toteutukseen illalla, tai sitten ei. Sittenpähän sen näkisi. "You`re so mean....I could just pretend to be surprised, you know?", Angelique ehdotti virnistäen. Pakkohan hänen oli yrittää vielä saada edes jonkinlaista vihjettä, mutta sen nopean suukon myötä oli pakko vain uskoa, ettei sitä tulisi tapahtumaan. "Mmmmm....What if I can`t wait anymore?", kysyttiin huvittuneena. Vaíkka Charlie tuskin tiesi sitä, toisen silmänisku oli onnistunut saamaan blondin polvet melkein notkahtamaan täysin kokonaan. Se oli melkeinpä käsittämätöntä, miten Charliella saattoi yhä edelleen olla sen tapainen vaikutus häneen. Ei tarvittu kuin oikein iso hymy, söpö sana, tai joku muukin ele niin hän oli täysin myyty. Ja Charlie olisi voinut ehdottaa mitä tahansa, niin hän olisi varmasti suostunut ihan mihin vain.
Viimein he pääsivät hotellin aulaan, jossa he tapasivat muutamia tuttuja työntekijöitä. Pakostikin siinä tuli hymyiltyä hieman vinommin. ote Charliesta kuitenkin tiukentui hieman, sillä hän tunsi jonkinsortin hermostuneisuutta siitä tilanteesta, vaikka ei hänen kaiketi olisi pitänyt. Taksinkaan nappaaminen ei kovin vaikeaa ollut, ja Angelique virnisti pienesti Charlielle. "You`re so handosme that even the taxis stopped quickly", hänen oli pakko naurahtaa. Tietenkin se toisen huomaavaisuus sai Angeliquen kasvoille hyvinkin ison, kiitollisen hymyn eikä tilannetta auttanut yhtään se toisen hurmaava hymy, mikä sai Angeliquen muutaman kerran räpäyttämään silmiään. Olikohan hän juuri nähnyt oikein? Tai siis tietenkin oli, mutta... herranen aika miten ihana se hymy olikaan ollut. Mistä toinen tuollaisen hymyn oli oikein onnistunut pölläämään! Kuultuaan osoitteen, Angelique yritti tietenkin miettiä, olivatko he käyneet sillä suunnalla aikaisemmin, mutta maisemat eivät todellakaan vastanneet aikaisempien paikkojen ympäristöä. "Am I nervous? ", tiedusteltiin naurahtaen pienesti, ja siitä naurahduksesta kyllä kuului se hermostuneisuus. "Yes I am", ei siis ollut ihme, että hän piti Charlieta kädestä, sivellen peukalollaan toisen kämmenselkää, tällä kertaa tosin rauhoittaakseen ihan itseään.
Onneksi se taksimatka olikin mennyt ihan suhteellisen nopeasti ja he olivat päässet sinne ravintolaan. Taksikuskia oltiin kiitetty vielä matkasta, ja vaikka Angelique olisi mielessään halunnut maksaa sen matkan, Charlie herrasmiehenä maksoi sen. Blondi oli juuri nousemassa sieltä taksista, kun Charlie oli todennut hänelle, että hänen pitäisi odottaa siinä. Toisen oven avaukselle ja sanoille naurahdettiin huvittuneena. Kun Angelique nousi sieltä taksista, niin hän painoi pikaisen suukon toisen huulille. "Thank you", sanottiin hiljaa toisen korvaan hymyillen vinosti. "Hahhah, so I`m that fast huh? ", eihän vaaleahiuksinen voinut olla pudistamatta huvittuneena päätään. Tämä tarttui uudestaan Charlieta kädestä, ja kiinnitikin seuraavaksi huomionsa siihen ruokapaikkaan. "Wow.. how.. how did you find this place?", tiedusteltiinkin toiselta ja käännettiin pieneksi hetkeksi katse Charlieen. "I mean, it`s gorgeous"
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Sept 23, 2016 18:37:27 GMT 2
Post by nepa on Sept 23, 2016 18:37:27 GMT 2
Ruusu oli peruskukka, sellainen turvallinen vaihtoehto, joten totta kai Charlie oli päätynyt siihen kaikkien niiden kukkavaihtoehtojen joukosta. Olisi se toki ollut mukavaa tuoda Angeliquelle joku hieman erikoisempikin kukkanen, mutta toisaalta, ruusu oli aina ruusu. Ei kukaan voinut vihata ruusuja! Ellei sitten sattunut vihaamaan romanttisia yllätyksiä. Damn, toivon mukaan Angelique ei tehnyt niin. Charlie vilkaisi tyttöystäväänsä hieman huolestuneena, vaikka tämä sanoikin ruusun olleen hyvä valinta. Ei se tieto hänen oloaan rauhoittanut. Ollenkaan. Ei, vaikka kaikki olikin vielä mennyt hyvin ja Angelique vaikutti olevan ihan aidosti positiivisesti yllättynyt. Negatiivinen yllättyneisyyskin oli yksi vaihtoehto, mutta ainakaan toistaiseksi Charlie ei ollut saanut sellaista kuvaa tyttöystävänsä elekielestä, ja mielestään Charlie osasi lukea Angeliqueta jo hyvin voidakseen olla oikeassa.
Angelique tunnusti olevansa malttamaton ja se sai Charlien naurahtamaan hyväntahtoisesti. Hän vilkaisi nopeasti heidän yhteen kietoutuneita käsiään ennen kuin antoi sinisten silmien katseen kääntyä takaisin Angeliquen omien pariin. "But it wouldn't have the same effect", Charlie mutristi huuliaan, "I really want you to be surprised, not, you know, fake surprised. I want to see the look on your face when we.. Well, get there." Charlie vinkkasi silmäänsäkin uudestaan ihan leikkimieliseen sävyyn niiden sanojensa lisäksi. "You can", Charlie pudisti päätään huvittuneesti, "you have to. There's no other option.. Or yeah, there is. You could always turn around and leave me alone all heartbroken." Charlie hieman kiusoitteli Angeliqueta. "But you couldn't do that.. I'm too awesome." Vitsi vitsi, ei Charlie itsestään ollut mitenkään äärimmäisen itsevarma. Angelique tosin oli opettanut Charlieta taas tuntemaan olonsa hyväksi omassa nahassaan.
Charlie ei voinut kuin naurahtaa sille Angeliquen tarjoamalle kehulle. "Or maybe you're just so stunning that the driver stopped the minute he saw you?" Pojan oli ehdotettava virnistäen vastakehuksi. Tosin hän tarkoittikin niitä sanoja. Charlie oli nähnyt Angeliquen tasan kerran aikaisemmin yhtä eleganttina. Siis, ihan oikeasti, wow - se Angeliquen vaaleanpunainen mekko ja huoliteltu meikki ja täydelliset hiukset saivat Charlien hengityksen salpautumaan. Taksimatkan aikana Charlie olikin sitten udellut, josko Angeliqueta jännitti. "I'm here so there's nothing to be nervous about", poika sanoi vinohkosti virnistäen ja painoi sitten huulensa Angeliquen omille nopeaan suudelmaan. Tosin se vähän piteni. Okay, Charlie tokaisi likimain punastellen painaessaan selkänsä takaisin penkkiä vasten, "maybe there is something to be nervous about after all.[/i] Se äskeinen oli nimittäin saanut Charlien pulssin nousemaan. Hitto, mitäköhän se taksikuski oli ajatellut? Ei luultavasti mitään. Oli varmaan nähnyt pahempaakin, mutta silti Charlieta hävetti jonkin verran.
Taksin ulkopuolella Charlie sai vastata Angeliquen suukkoon, ja sitten sellaiset hyvät kylmänväreet hiipivät hänen selkäpiitään pitkin. Se oli siis sen kiitoksen, tai pikemminkin sen kuiskauksen, aiheuttama reaktio. Charlie oli jäänyt katsomaan tyttöystäväänsä pidempään mutta lopulta naurahti ja vaihtoi aihetta. "You are", Charlie sanoi edelleen nauraen, mutta katsoi sitten Angeliquen kanssa sitä veneravintolaa. Charlie nykäisi Angeliqueta kädestä eteenpäin ja lähti johdattamaan tätä ravintolalle. "Dad helped me to find this, actually", Charlie tunnusti ja saattoi vain toivoa, ettei Angelique pitänyt sitä nolona. "But yeah, it really is great. They offer sea food.. You like sea food, right? Or at least tolerate it?" Charlie tunsi jännityksen nousevan taas hieman.
Kauaa ei kestänyt, kun Charlie oli avannut oven ja he pääsivät sisälle. "After you", hän olikin tokaissut ja päästänyt Angeliquen ennen sisälle. Ja sitten Charlie sai mennä tiskille Angeliquen kanssa. Hän ilmaisi asiansa - siis sen, että heillä oli pöytävaraus Ives-nimellä. Ystävällisen oloinen nainen tarkasti asian ja pyysi sitten kaksikkoa seuraamaan häntä. Hieman Charlieta tosin nauratti taas ne tämän sanavalinnat: sir. Herra. Siis niin kuin vanhempi mies. Charlie vilkaisikin Angeliqueta huvittuneena, mutta seuraavaksi sai kiittää sitä heidät pöytään tuonutta naista. Tarjoilija tulisi pian kuulemma paikalle ja toisi kaksikolle niin vettä kuin menunkin. Hetken Charlie seurasi sitä naista katseellaan mutta sitten keskittyi taas Angeliqueen. "Here we are", hän tokaisi itsestäänselvyyden hermostuneena, "just the two of us.. And other people here, but still, you know what I mean." Hän hieraisi niskaansa ja puuskahti syvään. Sitten mietti, että kannattaisiko hänen yrittää saada heille viiniä. Se luultavasti nimittäin onnistuisi. "Do you want wine or?" Hän sitten kysyikin ääneen.
|
|
|
Sept 24, 2016 10:35:44 GMT 2
Post by Deleted on Sept 24, 2016 10:35:44 GMT 2
Niin totta tuokin, jälleen kerran Charlie oli onnistunut nostamaan hyvän syyn, miksei hän voinut teeskennellä yllättynyttä. Eihän se olisi läheskään sama asia, kuin että hän olisi ihan oikeasti yllättynyt. Angelique mutristi hieman huuliaan, huokaisten antautuneena. Eihän tässä nyt auttaisi muu, kuin antaa periksi toiselle. ”I hate it when you`re right…”, blondi huokaisi irvistäen. Okei, osittain vihasi ja osittain ei. Olihan se kieltämättä melko ärsyttävä tunne, kun joku muu oli oikeassa asioiden suhteen, mutta toisaalta taas se oli ollut odotettavissa. Tietenkin hän kiinnitti huomionsa samantien niihin Charlien sanoihin, että siinä olisi yksi muukin mahdollisuus. Tietenkin hän kohotti pienesti kulmaansa kiinnostuneena ja sen kiinnostuneisuuden oikein huomasi hänestä. Harmi vain, että Charlie ehdotti jotakin sellaista, mitä Angelique ei voisi koskaan tehdä, siis ei ikinä. Ei hän voisi noin vain karata toisen luota ja jättää Charlieta yksin tällaisen jutun keskelle, ehei. Luojan kiitos Charlie kyllä tunsi hänet sen verran hyvin, että tiesi varmaankin, ettei hän voinut tehdä sellaista temppua- tai no, ainakin Angelique halutti vakuuttaa toiselle vielä, ettei hän pystyisi tuollaiseen. ”I hope you know that I couldn`t do that”, Angelique sanoi ja naurahti kun toinen perusteli sen sillä, että tämä oli vain niin upea. Noh, niin Charlie olikin, mutta ei se ihan pelkästään sitä ollut. ”Yes you`re ”, blondi naurahti hyväntuulisena.
Blondi irvisti pienesti, kun toinen totesi että ehkä se taksi pysähtyikin hänen takiaan. ”Uh, please. Luckily I`m all yours”, Angelique naurahti pienesti, ehkäpä jopa hivenen hermostuneesti. Vaikka sen nopean – tai no, nopean ja nopean- suudelman tarkoitus oli varmaankin hieman laannuttaa sitä hermostuneisuutta kummankin osalta, ei se tainnut ihan onnistua suunnitelmien mukaan. Nimittäin kun se suudelma vain muuttui nopeasta johonkin ihan muuhun, ja Charlie onnistui loppujen lopuksi erkaantumaan siitä, Angelique ei voinut mitään sille tunteelle, minkä se suudelma oli herättänyt. Ja saakeli kun se hermostuneisuus ei ollut kadonnut yhtään mihinkään. ”Oh yeah? I think so too”, sanottiin mutta saatiin pieni virne eksymään sanojensa sekaan. Ei hän halunnut, että toinen luulisi etteikö Angelique ollut pitänyt siitä suudelmasta, ehei. Kyllä hän oli pitänyt siitä, ja luvattoman paljon olikin pitänyt. Pystyisikö sen taksikuskin vain heivaamaan johonkin ja auto voisi ajaa itsekseen? Jotenkin Angeliquesta vain tuntui, että se taksikuskin läsnäolo oli yksi niistä hermostuksen syistä.
Vai oli Charlien isä auttanut poikaansa metsästämän heille hienon ravintolan. Jotenkaan se ei tullut yllätyksenä, ja Angelique ei voinut olla virnistämättä toiselle. ”I`m not suprised”, myönnettiin vinosti hymyillen, mutta hymy kertoi, ettei hän todellakaan ottanut sitä mitenkään pahakseen. Päinvastoin, oikeastaan se oli Angeliquesta oikein hienoa, että toisen isä suostui auttamaan poikaansa tällaisessa asioissa. Ehkäpä toisen äiti olisi ollut erimieltä asiasta, mutta.. se oli sitten asia ihan täysin erikseen. ”Seafood is good, I like it a lot”, Angelique hymyili katsahtaen seuralaistaan ja lisäten vielä :”So there`s no need to… be worried”.
Se paikan varaaminen oli tullut pienenä yllätyksenä Angeliquelle, mutta olisihan sekin pitänyt ymmärtää, ettei näin hienoon paikkaan vain marssittu paikalle. Angelique vilkaisi Charlieta hymyillen vinosti, kun he lähtivät seuraamaan tarjoilijaa, joka tuli näyttämään heille paikan. Kun kaksikko oli päässyt istumaan paikalleen, Angelique hymyili vinosti Charlielle. ”I know what you mean… and I have to admit that I like it”, kyllä Angelique piti siitä että he saattoivat jälleen kerran olla vain kahdestaan ilman ylimääräisiä Ives-perheen jäseniä. Olihan se varmasti aika julmasti ajateltu, mutta hei, he olivat Charlien kanssa jo ansainneet kahdenkeskistä aikaa. Se Charlien ehdotus viinistä tuli hieman puskista, eikä Angelique voinut olla virnistämättä. Kieltämättä viini olisi ihan kiva ajatus, mutta tahtoisiko toinen ihan oikeasti rikkoa sellaista sääntöä? ”Who`s the bad one now?” Angelique kysyi hieman virnuillen toiselta, kyllähän toista piti hieman kiusoitella asian suhteen. Ei tietenkään mitään paljoa ihan vähän vain. Seuraavaksi tarjoilija tulikin tiedustelemaan heiltä mahdollisien juomien perään ja Angelique antoi Charlien tässä vaiheessa ihan rauhassa päättää lopulta, ottaisivatko he sitä viiniä vai eivät. Yleensä ruoan kanssa meni sitten vesi tai vastaava, riippuen tietenkin täysin ruokavalinnasta.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Sept 26, 2016 19:33:57 GMT 2
Post by nepa on Sept 26, 2016 19:33:57 GMT 2
Charlie virnisti Angeliquen kommentille voitokkaana. "And I'm always right", hänen oli naurahdettava. "Your life must be hard." Ei Charlie oikeasti ollut aina oikeassa, tietenkään, mutta ehkä kuitenkin enemmän kuin normaali ihminen. Hänellä ei nimittäin ollut tapana päteä asioissa, joista ei oikeasti tiennyt yhtään mitään. Mutta siitä jännityksestä hänen oli erittäin helppoa puhua: tunsihan hän kyseistä tunnetta silläkin hetkellä. Niinkin paljon, että pelkäsi jossain määrin Angeliquen pettyvän pahanpäiväisesti hänen yllätykseensä. Se ei kuitenkaan saisi Angeliqueta sentään karkaamaan - sanoihan vaaleaverikkö sen ääneen itsekin. "Yeah, I know", nuorukainen sitten lausui pehmeään äänensävyyn ja antoi katseensa kääntyä Angeliqueen, kun tämänkin mielestä Charlie oli mahtava. Se sai pojan naurahtamaan ja lämmin hymy oli jäänyt hänen huulilleen. "Just so you know", hän tokaisi, "I think you're awesome, too."
Niin, Angelique tosiaan oli Charlien ja Charlie Angeliquen. Sellainen ajatus oli jopa hieman pelottava, mutta samaan aikaan ihana. Charlie oli aina ollut sellainen, että halusi olla vain yhden tytön kanssa kerralla. Hän kiintyi kunnolla, kun niin teki, ja rakastuneena hän teki mitä tahansa kumppaninsa puolesta, kuten juuri Angeliquen. Angeliquen kaltaista tyttöä Charlie ei ollut tosin tavannut koskaan aikaisemmin. Ei silti, hän oli seurustellutkin vain yhden tytön kanssa ennen Angeliqueta, mutta ei se ollut ollut ... No, sellaista kuin Angeliquen kanssa. Angelique oli kaikin puolin erityinen. Hitto, ei Charlie esimerkiksi isänsä neuvoja kysyisi kenenkään muun tytön kohdalla. Luojan kiitos Angelique vaikutti kuitenkin olevan ihan okei sen asian kanssa. "Why?" Hän kysyi huvittuneena. Miksi Angelique ei muka ollut yllättynyt? Hetken kuluttua poika sai vielä huokaista helpotuksesta. "Great", hän naurahti, "there was some good stuff on the menu. You'll see."
Charlie oli isänsä kanssa lueskellut erittäin paljon arvosteluja kyseisestä ravintolasta ja kaikki niistä olivat olleet positiivisia. Ja kun he pääsivät Angeliquen kanssa paikan päälle, Charlie ymmärsi, miksi. Se ravintola oli itsessään kaunis ja kun toivotettiin tervetulleeksi hymyn kanssa, tuli sitä itsekin hyvälle tuulelle. Pöydän puolella Charlie alkoikin jo rentoutua hieman, vaikka se jännitys olikin edelleen mukana hänen olemuksessaan. "I like it, too", Charlie lausui ääneen itsestäänselvyyden ja se saikin hänet naurahtamaan. Ja pian hän naurahti toisenkin kerran. "Got a problem with that?" Nuorukaisen oli pakko kysyä. Hän oli jäänyt tuijottamaan Angeliqueta jopa haastavaan sävyyn, ja pikkuhiljaa se katse oli jumittunut Angeliqueen. Sillä hetkellä Charlien mielen valtasi muutama asiaton ajatus, joten Charlie rykäisi ja käänsi katseensa pois. Varmaan punakin oli noussut hänen poskilleen. Sopivasti se tarjoilija siis oli saapunut paikalle vesilasillisineen- ja kannuineen ja hän kyseli tilausten perään. Charlie tosiaan tilasi sitä punaviiniä heille, mikä sujui ongelmitta, ja sitten hän mietti alkuruokaansa. "I'll take the, uh", hän selaili menua, "roast yamba tiger prawns. What do you want?" Charlie käänsi katseensa Angeliqueen.
Sitten Charlie ja Angelique saivat odottaa. Sen odotuksen aikana Charlie vain katsoi Angeliqueta. "Have I already told you how beautiful you look today?" Poika kysyi hymyillen. Sitten hän pakotti itsensä ajattelemaan jotain muutakin. Esimerkiksi sitä, että he palaisivat huomenna takaisin New Yorkiin. "We're going home tomorrow", hän tokaisikin, "are you happy about that?" Charlien katse kohtasi hetkeksi tuntemattoman naisen kanssa, joten poika hymyili tälle kohteliaasti mutta katsoi sitten taas Angeliqueta. "I'm kinda worried about going back.. There's so much to do and being here has been great. I've got to spend time with you without anyone there, and when we're in New York, there's always someone bothering us, you know? And our finals are coming and I'll have to get ready for police academy and Oh God, maybe I should just stop now before I'll be a nervous wreck. Or more like have a burnout."
|
|
|
Sept 27, 2016 15:07:17 GMT 2
Post by Deleted on Sept 27, 2016 15:07:17 GMT 2
"Your dad is.. well different than your mother so... ", Angelique sanoi ja kohautti harteitaan. "I would be suprised if you were told that you thought with your mother about all this", irvistettiin. Ei hän todelakaan olisi osannut sanoa, mitä olisi ajatellut, mikäli toinen olisikin paljastanut suunnitelleensa tämän kaiken äitinsä kanssa. Jestas, toisen äitihän käyttäytyi muutenkin niin... no innostuneesti heidän suhteensa suhteen. Mitäköhän toinen olisi sanonut, jos Charlie olisi kysynyt tältä neuvoja hyvien ruokapaikkojen suhteen? Angelique irvisti pienesti ajatukselle. Okei, nyt oli aika siirtyä ajattelemaan jotakin paljon mukavempaa ja unohtaa tuollaiset turhat pohdinnat.
"No, not at all. I just... like this" Angelique naurahti pienesti ja hymyili toiselle hyvinkin vinosti. Voi kyllä, Angelique oli kiinnostunut näkemään oliko toinen oikeasti niin paha, kuin antoi ymmärtää. Siis, kyllähän Angelique ihan varmasti oli pahempi kuin Charlie, mutta olihan se omalla tavallaan hyvinkin suloista, että toinen aikoisi kokeilla olevansa the bad one. Neitokainen vastasi siihen toisen katseeseen yhtä haastavaan sävyyn, melkein kuin haastaen toiseen sanattomaan haasteeseen: uskaltaisiko toinen olla yhtä paha kuin hän? Angelique ei halunnut olla se, joka riistäisi katseensa muualle, joten hän antoi itsensä katsoa toista hyvinkin pitkään ennen kuin he onnistuivat kääntämään katseensa muualle. Se ei ollut helppoa, sillä kieltämättä Angeliquelle oli putkahtanut taas se hänen oma yllätyksensä mieleen ja se oli saanut kurkun hieman kuivahtamaan. Ei jeesus.... Onneksi tarjoilija toi vesikannun ja lasit, joilloin Angelique kaatoi samantien molemmille vettä ja joikin hieman omasta lasistaan. Seuraavaksi pitikin syventyä siihen menuun hetkeellisesti ja blondi puri hieman huultaan pohtiessaan mitä ottaisi. "I take... Seared Coffs Harbour Yellowtail Kingfish", sanottiin hymyillen. Kyllähän mustekala oli aina hyvää- tai siis ainakin silloin, kun se oltiin hyvin tehty. Ja kyllähän täällä nyt varmasti osattiin laittaa kunnollista!
Tarjoilijan poistuttua, Angelique hymyili Charlielle huvittuneena, kun toinen kehui hänen ulkonäköään. "Technically yes, but I like it" kuka nainen nyt ei pitäisi siitä, kun joku kehuisi ääneen? Puheenaiheen siirtyessä kuitenkin siihen heidän kotimatkaansa, ei Angelique voinut olla hymyilemättä hieman haikeasti. "... No I don`t like it at all..", myönnettiin huokaisten. "I... It's just too stressful." Angelique huokaisi turhautuneena. Ne toisen sanat saivat neitokaisen hieman harmistuneeksi, sillä olihan se totta että toisen aika menisi aika pitkälti niihin poliisikoulun pääsykokeisiin... ja olihan hänelläkin psykologia mutta kuitenkin. "I... uh. I know that you have a lot of things to do when we go back there...we could read at the same time?", ehdotettiin pienesti hymyilen. Tietenkin Angelique hieman huolestui, että voisivatkohan he nähdä niin useasti kuin olivat nyt nähneet? Tuskinpa sentään, mutta se aikaisempi hermostuneisuus oli palannut takaisin. ja sen saattoi ehkä nähdä hänestä.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Sept 27, 2016 19:45:42 GMT 2
Post by nepa on Sept 27, 2016 19:45:42 GMT 2
Isä oli tosiaan ihan äidin vastakohta. Itse asiassa Charlie naurahti, kun Angelique sanoi sen ääneen. Isä ja äiti olivat todellakin se vastakohdat täydensivät -pariskunta, ja se sopi heille todella hyvin. Charlien mielestä heillä oli hyvä tasapaino niin pariskuntana kuin vanhempinakin. "Yeah, that would have been odd", poika sanoi päätään pudistaen. "I'm glad you don't think I'm, like, lame for asking help from my dad. 'Cause he does have some great advice and I'd rather not waste it." Charlie vilkaisi Angeliqueta nopeasti, mutta käänsi sitten taas mielenkiintonsa siihen paikan sisustukseen ylipäätään. Ehkä siksi, että hän ei halunnut nähdä Angeliquen ilmettä. Charlie nimittäin saattaisi olla väärässä. Ei hän uskonut olevansa, mutta siltikään hän ei halunnut ottaa mitään riskejä. Olisi se aikamoinen isku itsetuntoon, jos Angelique näyttäisikin hirveän pettyneeltä tai huvittuneelta tai järkyttyneeltä tai jotain.
Charlien yhtäkkinen bad boy act ei vaikuttanut haittaavan Angeliqueta. Tosin, ei kai muutamaa viinilasillista voinut laskea kovin pahaksi asiaksi? Olihan se laitonta, mikä tekikin tilanteesta jännittävän, mutta eivät he kuitenkaan jäisi kiinni. Onneksi he siis näyttivät ikäisiään vanhemmilta. "If you like this", Charlie virnisti, "I should do this more often." Oikeasti Charlie kyllä jättäisi sen roolin mielellään Angeliquelle. Ei Charlie osannut tehdä mitään laittomuuksia hyvällä omallatunnolla, tai ei ainakaan suuria sellaisia. Viinipullon ostaminen ravintola-annoksen yhteyteen nyt oli ihan normaali asia. Charlie tilasikin heille punaviinipullon ja sitten oman ruoka-annoksensa nimen annettuaan odotti Angeliquen päätöstä. "Good choice", hän sitten tokaisikin tytölle ja käänsi katseensa tarjoilijaan kiittääkseen tätä. "Now we'll just wait", Charlie irvisti. Toisinaan ruokien odottaminen oli nimittäin tuskallisen pitkä prosessi. Onnekseen poika ei ollut mitenkään erityisen nälkäinen sillä hetkellä.
Angelique oli kiitollinen niistä kehuista. No, ainakin Charlie tiesi voivansa ladella niitä tulevaisuudessa enemmänkin ilman pelkoa siitä, että Angelique piti häntä ihan nolona tai ahdistuisi muuten vain. Se kevyt tunnelma heidän välillään muuttui kuitenkin pian vakavaksi, kun he alkoivat puhua paluusta kotiin. New Yorkiin. Voi luoja, miten paljon Charlie stressasi tulevaa jo valmiiksi! Hän oli mennyt puhumaan niistä kiireistään sellaiseen sävyyn, että pelkäsi Angeliquen luulevan, ettei hänellä olisi aikaa tälle ollenkaan. "Of course!" Charlie sitten kiirehtikin vastaamaan Angeliquen kysymykseen. "I'll always make time for you. And I could use some help." Lukemista oli tosiaan ihan liikaa. Valitettavasti psykologisiin testeihin Charlie ei voinut lukea mitenkään, vaan niihin hänen piti valmistautua ihan itse. "Dad promised to help me, too, but I'd rather have your help, to be honest." Charlie naurahti. Toki isä osaisi varmaan auttaa enemmän, mutta Charliella menisi hermot tähän varmaan alta aikayksikön. "Do you wanna start working out with me as well?" Charlie vielä kysyi ilkikurisesti virnuillen. Charliella oli hyvä peruskunto ja lihasmassaakin jonkun verran, mutta kestävyyskuntoa hänen olisi kehitettävä tulevia kokeita varten. Voi Luoja. Hetken kuluttua ruokakin jo saapui Charlien ja Angeliquen luo ja he pääsivät syömään.
Alkupalojen jälkeen oli vielä pääruoka ja jälkiruokakin, joista jälkimmäistä Charlie söi sillä hetkellä. Tai pikemminkin oli saanut juuri viimeisen haarukallisen suuhunsa. "Damn this was good", Charlie naurahti. "Now we just need a waiter so I can pay." Hän alkoi katsella ympärilleen. "Yes, I'm paying. Don't you even think about it." Hän tunsi Angeliquen jo liian hyvin: aina kyseinen tyttö oli auttamassa maksamisessa, oli kyse sitten mistä tahansa. Tämän illan Charlie kuitenkin halusi olevan hänen laskullaan. "I hope you've enjoyed your food and company", nuorukainen sanoi, ennen kuin sai katsekontaktin tarjoilijan kanssa.
|
|
|
Sept 28, 2016 12:23:37 GMT 2
Post by Deleted on Sept 28, 2016 12:23:37 GMT 2
Mitä sitten tulisi tapahtumaan, mikäli Charliella todellakin olisi liian kiire, ettei tämä ehtisi raivaamaan kalenteristaan hänelle paljoakaan aikaa? Okei, ehkä hän nyt pärjäisi ne muutamat kuukaudet, etteivät he näkisi niin kauhean usein, mutta... jos se venyisi kuitenkin sitäkin pidemmälle? Angeliqueta melkein hävetti omat ajatuksensa, mutta ei hän voinut sille yhtään mitään. Ehkä hän vain oli jollakin järkyttävällä tavalla itsekäs, kun ajatteli sillä tavalla, että tahtoi kyllä nähdä Charlieta vähän useammin kuin kerran kuukaudessa. Eihän siinä sitten voinut olla hymyilemättä pienesti, kun toinen paljasti tekevänsä hänelle aikaa. Kyllähän tuolainen tunnustus nyt tekisi jokaiselle neitokaiselle hymyn huulille, ja niinhän se oli tehnyt Angeliquellekin.
"I`m sure your dad know how to help you", Angelique sanoi vinosti hymyillen, sillä olihan toinen itsekin joskus läpäissyt ne samat kokeet, tai no ainakin samantapaiset kokeet. Eiväthän ne nyt välttämättä olleet ihan samanlaisia, mutta kuitenkin. Tietenkin blondi mietti sitäkin vaihtoehtoa, että harvemmin psykologisiin testeihin kukaan pystyi auttamaan, mutta entäs sitten sellainen henkilö, joka olisi mahdollisesti menossa opiskelemaan psykologiaa yliopistoon? Angeliqueta kiinnosti hyvin paljon psykologia ja hän oli jo pidemmän aikaa halunnut päästä lukemaan psykologiaa, mutta... olisiko hänestä siihen loppujen lopuksi? Jos hän kysyisi sitä Charlileta, tulisiko hän samaan sieltä ihan rehellisen vastauksen? Blondi ei voinut olla virnistämättä sille Charlien kysymykselle. Itsensä palautettiin samalla takaisin maanpinnale, noita ajatuksia voitaisiin pohtia sitten myöhemmin nyt olisi nyt ja nyt he olivat syömässä kahdestaan. Kaikki huonot asiat saisivat painua hus hemmettiin mielestä. "I could consider that", Angelique naurahti. Kieltämättä se voisi tuoda vähän lisätarmoa ja luultavasti antaisi Charliellekin lisäpuhtia. Ajatus toisen jonkinlaisena vastustajana toimimisesta sai virneen huulille, siinäpä vasta olisikin motivaatio.
Alkupala, pääruoka ja jälkiruoka ja herranen aika miten täynnä Angelique olikaan, kun siihen nenän eteen tuotiin jälkiruoka. "This is soooooo goood", Angelique henkäisi kun oli maistanut sitä jälkiruokaansa ja siis ihan tosi! Se oli Sietämättömän. Hyvää. Kun he olivat saaneet syötyä, Angelique oli kyllä kaivamassa sitä korttiaan esiin laukustaan, kun Charlie sitten ilmaisikin että sitten tarvittaisiin sitä tarjoilijaa, jotta toinen voisi maksaa. Angeliquen ilme oli mitä luultavasti sellainenexcuse me?, sillä toinen lisäsi pian että kyllä hän olisi maksamassa sen ruoan. "I - Uh- eh-.......... what he hell should I say?", mumahdettiin huokaisten, sillä hän olsii mieluusti sanonut vastaan sillä ne ruoat nyt eivät olleet olleet mitään kympin kieppeillä. "Thanks", Kiitettiin vinosti hymyillen. "Oh, I love your company, but you already know that right?" neitokainen kysyi virnistäen pienesti.
Tarjoilija oli tullut paikalle, ja Charlie oli tietenkin maksanut sen laskun, mikä puolestaan sai Angeliquen ajattelemaan sitä hänen pikku yllätystään toiselle. Se todellakin oli tullut hyvään saumaan... pitäisi vain toivoa, ettei Charlie luulisi, että kysymys olisi pelkästään kiitollisuudesta. Ehei, hänhän oli päättänyt sen jo paljon aikaisemmin ennen kuin toinen oli ilmoittanut maksavansa laskun. He olivat menneet ulos jo odottelemaan taksia, jonka pitäisi ilmestyä ihan hetkenä minähyvänsä. Angelique piti kättään Charlien omassa, kääntyen lopulta toista kohti. "Guess what?", aloitettiin hieman salaperäisesti virnistellen, ennen kuin neitokainen varpusti aavistuksen verran, jotta sai painettua huulensa toisen omille suudelmaan, joka pysytteli juuri ja juuri sivistyneisyyden rajoissa. "I have a little surprise for you~"
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Sept 30, 2016 19:49:22 GMT 2
Post by nepa on Sept 30, 2016 19:49:22 GMT 2
Totta hitossa isä osasi auttaa Charlieta. Isä oli nimittäin itsekin käynyt läpi aikoinaan samankaltaiset kokeet ja tämä osasi antaa pojalleen kullanarvoisia neuvoja. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että Charlie uskoi ihan kaikkea, mitä tämä sanoi. Ei Charlie tahtonut sokeasti uskoa pääsevänsä läpi vain isänsä avulla vaan hän halusi myös muiden mielipiteitä ja neuvoja. Varsinkin Angeliquen. Kyseisen tytön ajatuksia Charlie piti erittäin suuressa arvossa ja hän tahtoi kuulla niitä aiheesta ja aiheesta, vaikka tällä ei olisikaan mitään kovinkaan suuria opastuksia annettavana. Tuskinpa Angelique esimerkiksi tuleviin kokeisiin häntä voisi mitenkään ihan oikeasti auttaa. Mutta ihan sama. Tärkeintä oli se, että he pystyisivät viettämään aikaa yhdessä. Charlie ei nimittäin ollut se poikaystävä, joka jättäisi tyttöystävän ihan armotta kakkoseksi tulevaisuudelle. Vaikka toki se olisi järkevää - itse asiassa Charlien iässä oli jopa typerää muodostaa kovin merkityksellisiä suhteita, kun ei vielä tiennyt, mitä elämä toisi tullessaan. Charlie oli tosin mennyt niin jo tekemään eikä ollut katunut päätöstään hetkeäkään.
Ajatus Charliesta ja Angeliquesta yhdessä salilla sai ensimmäisenä mainitun naurahtamaan huvittuneesti. "Soon we'll both be bodybuilders or something", hän tokaisi päätään pudistaen. Hän ei tosin itse pitänyt mitään ylimalkaisia lihaksia viehättävänä, ei miehellä tai naisella, ja hän piti omasta vartalostaan juuri sellaisena kuin oli. Ja Angeliquen myös, tietenkin. Siihen vartaloon Charlien katse olikin eksynyt monta kertaa sen ruokailun aikana ja Charlie saikin vähän jännittää, että oliko Angelique huomannut sen. Toivon mukaan ei. Charlie ei tahtonut vaikuttaa miltään hormonihirviöltä. Onneksi hyvä keskustelu vei Charlien ajatuksia muuallekin ja pian ruokailu oli jo ohi hänen osaltaan. Ja nopeasti myös Angeliquenkin. Kyseinen tyttö vaikutti olevan kauhuissaan siitä Charlien maksupäätöksestä. Siis niin kauhuissaan, että kirosanakin oli karannut tämän huulilta. "I wasn't the bad one for a very long time", hänen oli hymyiltävä vinosti. "Anything for you", poika tokaisi vastauseksi siihen kiitokseen. "Maybe", oli seuraava lausahdus hänen huuliltaan. Se tuli lausuttua voitokkaan virneen kera ja Charlie antoi katseensa jäädä Angeliquen silmiin.
Tarjoilijan saavuttua Charlie maksoi ja vuolaiden kiitosten jälkeen he pääsivät lähtemään ravintolasta. Hieman se korkean hinnan kuuleminen oli kirpaissut, mutta ei kauaa. Angelique oli nimittäin viihtynyt ja se oli pääasia, oli hinta sitten mikä hyvänsä. Tälläisiä iltoja heidän olisi selvästi järjestettävä useammin. Charlie oli aika paljolti uppoutunut ajatuksiinsa sitä taksia odotellessa, joten hän hätkähti kevyesti, kun Angelique sitten oli avannut suunsa. "What?" Hän vastasi siihen virnistykseen, mutta nielaisi sen pian. Se Angeliquen tarjoaman suudelman sävy nimittäin yllätti hänet todella. Sen jälkeen Charlie joutui hieman kokoamaan itseään, mutta lopulta avasi suunsa: "Really? And what could that be?" Tosin, ei hitto, Charlie saattoi tietää. Saattoi nimenomaan, koska ei kai Angelique täällä. Australiassa. Toisessa maassa. Tälläisessä tilanteessa. Charlie tunsi sydämensä pamppailevan lujempaa ja hän saattoi vaikka vannoa, että sen hänen tiheytyneen hengityksensä saattoi huomata ulospäin.
Taksi tuli parahiksi paikalle. Tai no parahiksi ja parahiksi, koska Charlie olisi sillä hetkellä voinut maksaa mitä vain, että se taksi muuttuisi johonkin vähän privaatimmaksi tilaksi. Angelique oli nimittäin jotenkin hetkessä onnistunut tekemään itsestään sata kertaa normaalia vastustamattoman ja Charlie joutui kokoamaan kaikki tahdonvoimansa, ettei vain olisi painanut huuliaan tämän omille ja antanut niiden käsien vaellella tämän täydellisesti muodostunutta vartaloa pitkin. Poika puuskahti turhautuneesti ja tunsi sen ajatuksen aiheuttavan jo fyysisiäkin reaktioita. "I, uh", hän yritti keksiä puheenaihetta taksissa, "we haven't talked about your future yet. I mean, school ends, like, in few months so you must have a plan of your own." Tulevaisuus, kyllä, se ihan varmasti saisi Charlien ajatukset muualle. Itse asiassa Charlie jopa joutui vetämään kätensäkin pois Angeliquen omalta, kun tämän kosketus tuntui niin huumaavalta.
|
|
|
Sept 30, 2016 21:23:13 GMT 2
Post by Deleted on Sept 30, 2016 21:23:13 GMT 2
Maybe? Oliko hän kuullut nyt ihan oikein? Oliko Charlie juuri sanonut, että tämä ehkä tiesi hänen rakastavan tämän seuraa? Okei, se toisen voitokas virne vähän auttoi asiassa siihen, että Angelique ymmärsi sen, että toinen ihan oikeasti ymmärsi hänen nauttineen siitä seurasta mutta... silti! Luojan kiitos hän oli huomannut sen toisen voitokkaan virneen, sillä muuten toinen olisi kyllä saanut huomata saman tien, miten hän olikaan nauttinut toisen seurasta. Näytti siis siltä, että Charlie todellakin saisi kiittää onneaan tällä kertaa asian suhteen. Tietenkin vaaleaverikön olisi tehnyt mieli huomauttaa asiasta jollakin tavalla toista, mutta kun Charlie oli kerta antanut katseensa jäädä uppoamaan blondin omiin... yritä siinä nyt sitten ajatella jotakin järkevästi.
Angelique oli suoraan sanottuna oikein tyytyväinen siihen Charlien reaktioon. Tietenkin hän olisi voinut muotoilla ne sanansa hieman paremmin, vähemmän vihjaaviksi mutta.. eihän hän nyt mitään kauheen isoja ollut mennyt sanomaan. Ja mistä hän sitä paitsi tiesi, mitä Charlie kuvitteli hänen järjestäneen yllätykseksi? "Oh, don`t worry. It`s just... something small", neitokainen yritti lohdutella poikaystäväänsä, ja taputti tätä lohduttavasti olkapäälle. "And I won`t tell it to you, not yet", virne neidin kasvoilla tosin kertoi jo siitä, miten hän kieltämättä piti siitä tilanteesta. Charlie oli pitänyt hänet pimennossa yllätyksestään, joten nyt oli hänen vuoronsa. Ja Angelique oli kyllä omalla tavallaan ihan varma siitä, että Charlie tulisi pitämään siitä hänen yllätyksestään. Ehkä. Kai. Toivottavasti ainakin.
Taksin saapuminen paikalle sai pienen hymyn kohoamaan neidin huulille, sillä se tarkoittaisi montaakin asiaa: he pääsisivät takaisin hotellilla ja Charlie saisi pian kokea yllätyksensä. Tietenkin sen ajatteleminen sai pienet perhoset lepattelemaan vatsan seudulla ja onneksi Charlie vaihtoikin sen puheenaiheen yllätyksestä johonkin ihan muuhun. Hieman innoton naurahdus karkasi Angeliquen huulilta, sillä hän olisi voinut haluta puhua mieluummin säästä kuin tulevaisuudesta. Se hemmetti oli niin kauhean epävarma, ettei tosikaan. Katse tietenkin käväisi Charlien kädessä, joka juuri veti sen pois neitokaisen omassa, mutta lopulta katse siirrettiin takaisin tutkailemaan oikeastaan merta, melkein kuin kooten hieman ajatuksiaan. Mitä hän oikeastaan osaisi vastata Charlielle? "Uh.. that`s really good question..", blondi vastasi. Tämä lopulta käänsi katseensa Charlieen. "I would like to go study psychology", myönnettiin sitten ääneen vinosti hymyillen toiselle. Oltiinhan siitä mainittu perheelleen, mutta.. se oli sitten eri asia, pitivätkö nämä sitä lainkaan mitenkään olennaisena, vai oliko se sellainen heitto vain.
Luojan kiitos he saivat ainakin pienen tauon tulevaisuudesta keskustelemiselle, kun he joutuivat menemään taksiin, joka lähti lopulta lipumaan heidän hotelliaan kohti. Angelique keskittyi hetkeksi aikaa maisemiin, katsellen niitä hieman haikeasti sillä hänellä tulisi kyllä ikävä Australiaa ja sen kauniita maisemia. "Charlie..."" Angelique aloitti hyvinkin empivällä äänensävyllä, ennen kuin uskalsi siirtää katseensa toiseen. "If.. if we... I mean when we get to study... would you like to live with me?", tietenkin sen äänen piti väristä hieman sillä Angelique oli todellakin empinyt sen kanssa. Eihän se nyt ajankohtainen vielä ollut, eikä todellakaan mitenkään.. no pakollinen kuvio, mikäli Charlie tahtoisi vielä asua kotona. Ja kyllähän sen ymmärsikin, hyvinkin. Opiskelu oli kuitenkin muutenkin jo kallista, joten kukapa kotoa ehdoin tahdoin pois muuttaisi?
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Oct 14, 2016 21:05:40 GMT 2
Post by nepa on Oct 14, 2016 21:05:40 GMT 2
Charlie naurahti kevyesti, kun Angelique taputti häntä lohduttavasti olkapäälle. Ehkä siitä eleestä hän jo tajusi, että oli ollut aikaisemman ajatuksensa kanssa väärässä. Koska, ihan oikeasti, ei Angelique missään Australiassa varmastikaan suunnittelisi seksuaalissävytteisiä asioita. "Whatever it is", Charlie sanoi hymyillen, "I'm sure I'm gonna love it." Ja se oli totuus. Angelique olisi voinut järjestää vaikka yllätyksen, jota Charlie vihaisi, mutta siltikin hän rakastaisi sitä. Se ajatus oli nimittäin se merkitsevä asia. Sitä paitsi, ihan kuin Angelique jotain huonoa yllätystä järjestäisi. Eihän aprillipäiväkään ollut vielä lähimaillakaan!
Charlie kyllä kirosi ne teinihormoninsa alimpaan helvettiin. Häntä suorastaan hävetti se, kuinka paljon Angelique häneen vaikutti. Varsinkin, kun tyttö itse ei vaikuttanut olevan siitä ollenkaan tietoinen. Tämä onnistui olemaan ihan neutraalisti, mutta se pelkkä neutraaliuskin jo sai Charliessa reaktioita aikaan. Jesus. Se aiheenvaihto tulevaisuuteen oli siis täysin paikallaan ja onnistuikin saamaan Charlien miettimään muita asioita. "Sounds cool", Charlie sanoi mielipiteensä empimättä. "Do you, like, want to be a psychologist or..?" Poika kyseli. Ei itse asiassa kerennyt kysellä enempää, kun taksi oli jo saapunut heidän luokseen ja he pääsivät hyppäämään kyytiin. Ja siellä taksissa he jatkoivat samasta aiheesta eli tulevaisuudesta, joskin menivät saman tien paljon isompien asioiden pariin. Itse asiassa se Angeliquen kysymys sai Charlien jopa yllättymään, ja hän kohottikin kulmiaan ihan fyysisenä reaktiona. "You want to live with me? Really?" Poika sanoi toiveikkaana, mutta sitten naurahti. "I'd love that. But it's not too early, is it?" Charlien oli totta kai hieman pitänyt kyseenalaistaa sitä päätöstä - tai edes yrittää kyseenalaistaa. Sisimmässään Charlie nimittäin hyppi innosta kuin pieni lapsi jouluaattona. "I can't wait to live with you", hän pudisti päätään epäuskoisena, "I'm so ready to build a life of my own and have you in it.. There's no one else I'd rather be with."
Taksimatkan aikana Charliekin pääsi lopulta rentoutumaan, koska he pääsivät puhumaan siitä yhteisestä tulevaisuudesta. Eikä Charlie olisi millään jaksanut odottaa yhteenmuuttoa Angeliquen kanssa. Se todellakin helpottaisi kaikkea, vaikka olisikin vähän kallista ja pelottavaa, mutta ainakaan heidän ei tarvitsisi miettiä vanhempiaan ja kaikkea muuta häiritsevää. Se keskustelu lopulta tyssäsi, kun taksi pysähtyi, ja Charlie sai jälleen kiittää ja maksaa, jonka jälkeen he jäivät hotellin eteen ja siirtyivät siitä aulaan. Siellä Charlie vei kätensä Angeliquen lantiolle ja nauroi kevyesti. "Do you want to head to our room already or where is this surprise gonna happen?" Hän päätti kysyä. Sitten, herranjumala, hän muisti, ettei ollut laittanut tuntiin viestiä äidilleen. "Oh shit!" Hän sanoikin irroittaen kätensä Angeliquen ympäriltä. Poika kaivoi nopeasti kännykkänsä taskustaan ja huomasi, että äitinsä oli laittanut viestiä. Tulikiven katkuista sellaista. Niistä kävi myös ilmi, että Charlien pitäisi olla vanhempiensa kanssa jo hotellin ravintolassa. "God, I have to go!" Charlie panikoi. "I should be there with my family, damn, mom's gonna kill me", hän jo nauroi hieman sille yliampuvalle reaktiolleen. "I, uh, I have to go. But I'll meet you in our room afterwards, okay?" Charlie varmisti, että Angelique pärjäisi, ennen kuin kumartui painamaan huulensa tämän omille. "I'm sorry."
|
|
|
Oct 16, 2016 19:11:41 GMT 2
Post by Deleted on Oct 16, 2016 19:11:41 GMT 2
Angelique mietti hyvinkin paljon sitä, miten hänen yllätyksensä mahtaisi vaikuttaa Charlieen. Toivottavasti toinen ei nyt sentään juoksisi karkuun. Tuskin se tosin olisi edes mahdollista, sillä he kyllä olivat... emmm pelehtineet keskenää? Ja ainakin yksi kerta oli meinannut johtaa yhteen tilanteeseen mutta silloin se hänen piru isänsä oli tullut ja sotkenut kuviot! Ai saakeli sentään, miten paljon hän oli silloin manannut sitä. "Yeah, psychologist is that what I want to do... maybe. Or so I think", neitokainen myönsi ja hymyili vinosti toiselle. Olihan sitä paha alkaa tässä vaiheessa ihan 100%:in varmuudella mennä sanomaan, mitä haluaisi tehdä tulevaisuudessa. Jestas, siis ihan oikeasti. Mitä muitakaan aiheita voisi muka psykologiaan mennä opiskelemaan, kuin juuri psykologiksi? Ei kaiketi mitään muuta. Ja kieltämättä se olisi aika mukavalta kuulostavaa puuhaa. Sille asumiskysymyksellle Angelique oli pelännyt vastausta, mutta luojan kiitos Charlie ei ollut sentään ihan teilannut sitä. "Really?", neitokainen kysyi hymyillen ujosti kun toinen totesi ettei jaksaisi edes odottaa että he voisivat asua yhdessä. "And no... it`S not too early... is you want it too", blondi lisäsi vielä hymyn kera. Ja no, kyllähän ne Charlien sanat saivat hänet hieman herkistymään ja koska muuta sanottavaa ei oikein keksitty, niin neitokainen päätyi vain suutelemaan toista huulille kevyesti- tai no, niin kevyesti kuin tuollaisen keskustelun jälkeen saattoi.
"Of course it`s- ", se Charlien ilme kuitenkin kertoi jo, että toinen oli unohtanut jotakin hyvinkin tärkeää ja samassa Angeliquekin muisti sen- toinen ei ollut ilmoittanut äidilleen yhtään mitään! "Ooooh shiiit...", niin tosiaan! Olihan se hieman harmillista, että toinen oli joutunut irroittamaan ne kätensä siitä hänen lanteiltaan, mutta ei sille miään voinut. Hieman harmistunutkin hymy levisi huulille, kun toinen ilmoitti että hänen olisi mentävä. "Go, I really hope she`s not gonna kill you", neitokainen hymähti. "Just go now", vaaleahiuksinen hymähti ja vastasikin siihen toisen pikaiseen suudelmaan. Tämä patisti toista vielä lähtemään, todeten ettei toisen tarvinnut mitään anteeksi pyydellä. Charlien lähdettyä, Angelique suuntasi askeleensa heidän hotellihuoneeseensa sillä se yllätys pitäisi saada suunnitteille. [/b]
|
|