Our family must be god's favorite sitcom

Rilye uppoutui täysin omiin ajatuksiinsa. Hän tuijotteli mietteliäänä kerhon seinää ja poltteli tupakkaansa. Tuhannet kysymykset pyörivät hänen mielessä. Miten helvetissä hän oli oikein päätynyt tähän? Pitäisikö hänen puhua Dominicin kanssa asiat lävitse ja pitäisikö hänen kertoa miehelle sekä isälleen ikävästä menneisyydestä, joka saattaisi seurata häntä ja Haileytä jossain vaiheessa New Yorkiin saakka. Saattoihan hyvin olla että Jeffery ei koskaan saisi tietää siitä missä he olivat. Kyseinen ajatus tuntui kuitenkin niin absurdilta, että Riley oli väistämättä alkanut miettimään, mikä olisi hänen varasuunnitelmansa kun niin käivis. Vaihtoehtoja oli kaksi; joko hän kertoisi isälleen tai sitten hän ottaisi Haileyn kanssa uudestaan jalat alle ja lähtisi New Yorkista. Se vain tarkoitti ikävästi sitä, että heistä tulisi kiertolaisia - ikuisesti.

Riley oli parkkeerannut itsensä yksinäiseen pöytään, sen pahemmin muille paikalla oleville kerholaisille juttelematta. Hänellä ei ollut heille asiaa, eikä kenelläkään tuntunut olevan hänelle mitään sanomista. Oli siis parempi että kaikki pysyiät hiljaa. Toki kun Riley kuuli joidenkin supattavan hänestä, nainen vain loi kyllästyneen katseen miehiin, jolloin useimmat vain näki parhaaksi lähteä paikalta. kyllä, hän oli poliisi, joka hengasi paikallisen moottoripyöräkerhon tiloissa. Sellaista näkyä näki harvoin.

Siinä tupakkaa poltellessa ja ajatuksiaan pyöritellen, Riley huomasi sivusilmällä jonkun istuvan viereensä. Hän oli jo valmis häätämään kyseisen herran siitä, mutta kääntäessä katseensa ja nähdessään Domin, pieni hymy kaareutui naisen huulille. "Morning sunshine.", hän sanoi ja puhalsi keuhkonsa tyhjäksi tupakansavusta. "How are you feeling?", hän kysyi, tarkkailtuaan hetken Domin kärsivää olemusta. "Hailey is here too. She is with Victor."

Riley katseli Dominicia tutkivasti. Oli ihme että toinen oli edes pystynyt ajamaan kerholle prätkällään. Se ei tainnut myöskään olla kovin turvallista, joten pieni huoli hetkeksi valtasi Rileyn, vaikka se ei hänen kasvoillaan näkynyt. Hän ei tosiaankaan tiennyt mistä kaikki nämä tunteet kumpusivat. Siitä oli vuosia kun he olivat viimeksi nähneet, niin miksi muutama tapaaminen viikon sisällä saivat kaikki tunteet heräämään hänessä. Siinä ei ollut mitään järkeä. Hän oli kerran jo haudannut kyseiset tunteet Hunteria kohtaan niin ne saisivat myös pysyä haudattuina. Helvetin hankalalta se kuitenkin tuntui... Jopa kaikkien näiden vuosien jälkeen

"Don't you die on me... I wont allow that.", Riley vastasi sitten huvittuneena Hunterin sanoille, tajuamatta edes mieltä se saattoi kuullostaa toisen korvaan. Hän ei vain halunnut kenenkään kuolevan, tai no... Ainakaan Dominicin jos rehellisiä oltiin. Heillä oli niin paljon selvitettävää, ettei Riley edes tiennyt mistä aloittaa mutta sitä suuremmalla syyllä hän ei halunnut toisen heittävän henkeään vielä hetkeen.

"Yeah, Hailey insisted to meet hers grandfather. And Victor was fine with that so... Here we are.", Riley kertoili varovaiseen sävyyn. Hän ei tiennyt mitä Dominic oli meltä kaikesta, mutta kai sekin selviäisi hetken kuluttua. Riley veti uudet henkoset tupakastaan ja karisteli sitä, jonka jälkeen paranteli asentoaan tuolillaan. "Dom... Have you had time to think about... This situation... About Hailey?", Riley oli kääntänyt katseensa nyt eteensä, uskaltamatta aluksi katoa Domia ja hänen reaktiota kysymykseensä. "I don't want pressure you, but if we are going to keep this... your fatherhood... for a secret, I want to know."

Riley hymähti huvittuneena Domin toteamukselle siinä, ettei jumala antaisi hänen kuolla. Hiukan yliampuvaa, mutta Riley alkoi kuitenkin miettiä asiaa. Hän oli huomannut miehen tekevän mitä typeriä tempauksia, jopa sen uhalla että voisi kuolla siinä samalla. Riley oli nähnyt elämänsä aikana monia samanlaisia tapauksia, mutta ne olivat useimmiten jo kuolleet. Itseasiassa aika päiviä sitten. Olihan hänkin saanut kohdata luojansa monen monta kertaa virantoimituksessa, mutta tässä sitä oltiin. Kai he molemmat jollain tavalla uhmasivat kohtaloa ja jumalan tahtoa. Riley toisinaan koki olevansa voittamaton, vaikka tiesi ettei tosiaankaan ollut sitä. Vaan lihaa ja verta, joka voisi menettää henkensä koska tahansa.

Naisen mieltä lämmitti aavistuksen se, kun kun Dom ilmoitti ettei isyytensä ollut salaisuus. Pieni hymykin kävi hänen kasvoilla, kun hän hetken vielä tuijotteli eteensä mietteliäänä. "Okay then...", hän huokaisi seuraavaksi helpottuneeseen sävyyn ja tumppasi tupakkansa. Natsa jätettiin tuhkakuppiin, jonka jälkeen kävet hakeutuivat kevyeen puuskaan eteensä. Dominicin myöntäminen kuitenkin sai naisen kulmat kurtistumaan. Riley oli sitä mieltä että eihän isäksi välttämättä synnytty vaan sellaiseksi kasvettiin lapsen myötä. "I... I don't know. Be a dad, do dad stuff? What the hell that even is...", Riley hymähti huvittuneeseen sävyyn ja levitteli pienesti käsiään, jonka jälkeen kääntyi paremmin Dominicin puoleen.

Riley katseli Domin runnoutunutta olemusta hetken aikaa hiljaa, miettien mistä toinen voisi aloittaa Haileyn kanssa. Helpointa ja parasta taisi olla aloittaa tutustumisesta. "You should get to know her, spend time with the kid. See what she is really like.", hän ehdottikin seuraavaksi ja katseli Domin reaktiota. "I can tell you, she is like me but she is also very much like you.", hän hymyili nyt aavistuksen, katseensa hakeutuessa korjaamon suuntaan, johonka Hailey oli mennyt Victorin kanssa.

"You just... Be a dad, I don't know how but you get the hang of it for time."

Riley ei ollut koskaan nähnyt Haileyssä katkeruutta, joka juontaisi poissaolleeseen isään. Hailey muutenkin tunsi niin vähän sukulaisiaan, että hänellä oli ainoastaan vuosien saatossa herännyt valtava uteliaisuus, lukuisten kysymyksien kera. Riley ei osannut niihin kaikkiin kuitenkaan vastata, muuten kuin kuittaamalla etteivät osa tytön sukulaisista ollet lain paremmalla puolella. Hailey onneksi kuitenkin tiesi milloin lopettaa kyselemisen. Mitä vähemmän hän tiesi, sen parempi. Nyt kaikkien vuosien jälkeen Haileyn uteliaisuus oli kasvanut ja New yorkiin muuttaessa hän tietenkin halusi tutustua tuolla asuvii sukulaisiin. Siitähän Riley oli ollut innoissaan, mutta minkäs teini-ikäisen uteliaisuudelle mahtoi.

Riley rauhallinen olemus pyyhkäistiin kutienkin kerta heitolla pois, kun Dominicin toteamus sai naisen kiukun heräämään. Voi luoja kuinka typerä toinen osasikaan olla. Rileyn olisi tehnyt mieli alkaa paasaamaan asioista siltä istumalta, mutta sen sijaan hän käänsi katseensa, joskin kuivan hymyn kera toisen puoleen. "Oh, did I said do what you like to do? You fucking duche, I said find yout what she likes to do!", hän totesi sarkastisesti hymyillen Dominicille, ennen kuin pudisteli päätään ja hautasi kasvonsa hetkeksi kämmeniään vasten - pelkästä turhautumisesta. "You selfish dick.", hän jupisi hiljaa itsekseen ja hieraisi kasvojaan, kaivaen sen jälkeen tupakka askinsa esiin.

"I can help you with getting started. First, she loves bikes, second she is a teenage. She'll make your life living hell if she wants to. And third, she's been asking a lot about what is shes fathers like. I cant tell that to her, you can. If you stop being a such a drama queen.", Riley puhisi ja pyöritteli kädessään olevaa tupakka askia. Lopulta hän sulloi askinsa vielä hetkeksi takaisin taskuunsa ja nousi tuoliltaan. "I'll go get some coffee.", hän ilmoitti ja lähti kävelemään sisälle kerhotiloihin. Luoja kuinka ärsyttävä toinen osasikaan olla..

Dominic oli tosiaan tyttärensä lisäksi niitä yksiä ainota ihmisiä tässä maailmassa, siis juuri niitä ainoita joka osasi ärysttää Rileytä oikein olan takaa. Jotenkin kummasti molemmilta löytyi taito kiemurrella Rileyn ihon alle ja saada tuo kiihtymään tavoistaan poiketen nollasta sataan sekunneissa. Riley vihasi sitä. Hän vihasi yli kaiken sitä että joku osasi ärsyttää häntä niin helvetin paljon ja vieläpä nopesti. Normaalisti Rileyn pinna kesti huomattavasti pidempään, mutta nyt... Hänellä ei riittänyt huumoria sitten ollenkaan.

"Oh yeah, you have been warned.", Riley töksäytti Dominicin sanoille. Hän ei vain enää kyennyt aikuismaiseen, rakentavaan keskusteluun Domin kanssa. Ei tänään, ei nyt, ei ehkä koskaan jos he jatkoivat tätä linjaa. "You're so annoying today...", Riley oli jupissut lähinnä itsekseen ja hieraissut kasvojaan, ennen kuin oli noussut tuoliltaan ja suunnannut kerhon ovea kohti. Hän tarvisi kahvia, ei hän muuten tästä paskasta selviäisi ilman suunnatonta raivokohtausta.

Sisälle päästyä Riley asteli omatoimisesti kerhotilojen keittiöön ja otti tiskikaapista puhtaan mukin. Tai no, Riley vielä tarkisti että olihan muki puhdas, ennen kuin kaatoi sinne keittimestä kahvia. Dominic oli sitten päättänyt seurata häntä sisälle saakka ja Riley kääntyi toisen puoleen, heitettyään muutaman palan sokeria kahviinsa. "Maybe. She has mentioned that she would want to have own bike.", Riley kohautti olkapäitään ja otti ensimmäisen huikan kuumasta kahvistaan. Riley muuttui sillä sekunnilla mietteliääksi. "Teach her to fix that bike."

Riley pyöritteli lusikkaa mukissaan ja sekoitti näin sinne heittämänsä sokerin palaset. Hän normaalisti joi kahvinsa mustana, mutta oikein huonoina päivinä hän saattoi heittää sekaan sokeria, jotta saisi sokeritasonsa nousemaan. Vireystilansa laski uhkaavasti ja sen lisäksi naisella alkoi olla nälkäkin, joten oli mahdollista että hän ärsyyntyi sitäkin herkemmin. Hän ei tietenkään sellaisesta sanonut Dominicille. Toinen olisi vain kuittaillut asiasta, joten Riley vain tyytyi olemaan hiljaa ja viemään kahvikupin huulilleen. Hän hörppäsi kuumaa kahvia varovaisesti ja mutristi sen jälkeen mietteliäästi huuliaan. Katseensa oli jumittunut kädessään olevaan kahvikuppiin ja sen tummaan, nestemäiseen sisältöön.

Kieltämättä Riley oli alkanut mietitä, oliko hänen saapumisensa New Yorkiin kovin hyvä idea. Olisihan hän voinut lähteä jonnekin muualle. Hän oli jopa harkinnut jotain aurinkoisempaa kaupunkia, kuten Miamia tai Los Angelesia, mutta jostain syystä veri veti takaisin New Yorkiin. Sen lisäksi Hailey alkoi olla siinä iässä, että hän kyseli sukulaisistaan ja äitinsä – sekä isänsä taustoista päivä päivältä vain enemmän ja enemmän. Se oli suorastaan raivostuttavaa, koska Riley ei tiennyt mitä kertoa toiselle. Victorista oli helpompi kertoa, sillä kyseessä oli kuitenkin hänen oma isänsä – vaikka lainsuojaton olikin. Hunterista sen sijaan… Noh, tytön isipapasta olikin vaikeampi puhua, kun hän ei tiennyt miten he aikoisivat toimia asian kanssa. Olihan hailey toki nähnyt jo isänsä kerran, runnoutuneena olohuoneen sohvalla, tietämättä kuitenkaan kyseisen miehen olevan juuri se biologinen isänsä, josta oli viimeiset pari vuotta kysellyt.

”Good, she would love that. Because she threatens to borrow my bike and that’s never going to happen.”, Riley sanoi, naurahtaen sanojensa jälkeen aavistuksen kuivasti. Hailey tosiaankaan tulisi koskeemaan hänen pyöräänsä, siihen hän veti rajan. Katseensa käväisi sen jälkeen Domissa. Ei Riley pyytänyt muuta kuin että toinen tutustuisi tyttäreensä, jos hän halusi olla jollain tavalla osallisena tuon elämään. Riley ei aikonut kuitenkaan pakottaa miestä tekemään tuttavuutta Haileyn kanssa. Vaihtoehtoja oli ainoastaan kaksi; joko hän tutustuisi tai jättäisi asian sikseen, jolloin miehen isyydestä ei mainittaisi enää koskaan. Eihän Riley ollut palannut New Yorkiin ainoastaan siksi että Hailey saisi tutustua isäänsä – vaan pääosin pakomielessä, mistä muut eivät edes tienneet.

”Yeah, in high school.”, Riley nyökkäili Domin kysymykselle ja istuutui sen jälkeen keittiön pöydän ääreen, laskien kahvikupin kädestään hetkeksi alas. Kätensä hakeutuivat turvaa tuovaan puuskaan, samalla kun katseensa kävi ympäri huonetta. ”You know… I wouldn’t left at time if I haven’t have to.”, Riley sanoi seuraavaksi ja käänsi katseensa Domiin, luoden kasvoilleen sitten vaisun hymyn. ”I have to tell you some…”, brunette ehti aloittaa, aikoessaan jo hetken mielijohteessa kertoa hänen ja Haileyn paluun syystä, kunnes itse nuori neiti saapui kerhon sisätiloihin.

”Oh my god mom! That was sooooo fun! Why you didn’t tell me earlier that here is so many cool bikes!”, Hailey hihkui keittiöön astellessa, kasvoillaan paistavan innostuksen saattelemana. Riley hymähti tyttärensä sanoille huvittuneena ja nousi tuoliltaan. ”Hey hon. Where’s Victor?”, hän kysyi, katseensa pysyessä tyttäressään samalla kun veti kahvit huiviinsa kurkusta alas. ”I don’t know.”, hailey vain kohautti hartioitaan pienesti, vilkaisten samalla huoneessa seisovaa Hunteria hymyillen. ”Hey you! Shit, you still look like crab.”, Hailey ei omistanut kovin kummoista suodatinta, jolloin Riley huokasi tuskastuneena tyttärensä sanoille, joka selvästikin viittasi sanoillaan siihen ettei toinen näyttänyt sen paremmalta mitä lauantaina, milloin he olivat viimeksi nähneet. Voi kun tyttö tietäisikin Hunterin olevan hänen isänsä. Riley loi pahoittelevan vilkaisun Domiin, katseen kääntyessä takaisin Haileyhin. ”We should go…”