|
|
Mar 8, 2014 23:23:37 GMT 2
Post by Deleted on Mar 8, 2014 23:23:37 GMT 2
Perjantai 28. maaliskuuta 2014, alkuilta
Elizabethin ja Jackin asunto Manhattanilla
Elizabeth & Trey
Sivuhahmoina Elizabethin kihlattu Jack sekä Treyn vanhemmat Edgar ja Jane Winchester
Elizabeth voisi vaikka vannoa, että jos hän olisi katsonut heidän keittiön työtasoaan oikein tarkkaan, hän olisi taatusti nähnyt siitä oman peilikuvansa. Ihan varmuuden vuoksi Elizabeth pyyhkäisi tasoa vielä kerran ja sulki sitten silmänsä hetkeksi, hengittäen syvään. Hän oli jynssännyt koko talon lattiasta kattoon tämän päivän aikana ja illallisenkin hän oli saanut jo uuniin. Kaiken pitäisi olla aivan tip top kunnossa – nimenomaan pitäisi, todennäköisesti Jack löytäisi jotain valittamisen aihetta ja Elizabeth todennäköisesti siivoaisi vielä uudestaan ihan vain pitääkseen miehen tyytyväisenä. Viimeisen parin viikon ajan Elizabeth oli todella miettinyt, miksi hän ei vain lähtenyt menemään. Trey oli nähnyt Jackin jonkun blondin seurassa ja oli sitten onnistunut tivaamaan Elizabethilta totuuden heidän suhteestaan. Sen illan jälkeen Elizabeth ei ollut nähnyt Treytä ja siitä hän oli vain ja ainoastaan onnellinen. Tänään tosin hän joutuisi olemaan tekemisissä Winchestereiden kanssa, sillä Treyn vanhemmat olivat tulossa heille illalliselle. Elizabeth tiesi kyllä, että Jack tunsi Edgar ja Jane Winchesterin töidensä kautta, mutta ei hän silti olisi nyt yhtään jaksanut illallisvieraita. Viimeiset kaksi viikkoa Elizabeth oli muutenkin niin lahjakkaasti vältellyt ihmisten seuraa, että hän olisi mielellään jatkanut ihan vain sillä samalla, hyväksi todetulla linjallaan. Jack oli kuitenkin ilmoittanut, että heille tulisi vieraita tänä perjantaina ja kotona olisi parasta olla siistiä – ja tottakai Jack myös oletti, että Elizabeth valmistaisi sen illallisen heille. Tietenkin Elizabeth oli suostunut, mitä muita vaihtoehtoja hänellä muka olisi ollut? Hän oli täysin Jackin hirmuvallan alla, eikä hän osannut sanoa miehelle lainkaan vastaan. Viimeiset siivoukset tehtyään Elizabeth oli kadonnut vaatehuoneeseensa ja katsellut aikansa vaatevalikoimaansa – mikään ei tuntunut juuri tähän iltaan sopivalta, mutta Elizabeth tiesi, että hänen pitäisi löytää mahdollisimman kauniit vaatteet, muuten hän saisi kuulla asiasta jälkeenpäin Jackiltä. Niin monen monta kertaa Jack oli haukkunut hänen ulkonäkönsä illallisjuhlien jälkeen, vaikka Elizabeth oli olevinaan ollut joka kerta nättinä. Elizabeth valitsi vain jonkun mekon, laittoi sen päälleen ja siirtyi makuuhuoneeseen meikkipöytänsä äärelle. Kauaa hän ei kerennyt siinä istua laittautumassa, kun hän kuuli Jackin äänen. "Oletko sä pyyhkinyt pölyt täältä olohuoneesta? Musta tuntuu, että et ole. Ymmärrätkö sä lainkaan, millaisen kuvan Winchesterit musta saa, kun ne huomaa, miten likainen meidän kotimme on?" Jack sanoi niin rauhalliseen sävyyn, mutta Elizabeth tiesi, että siitä oli oikeasti rauhallisuus kaukana. Hieman alistuneesti Elizabeth huokaisi, yritti peitellä oikeat tunteensa. "Mä pyyhin ne kohta uudestaan, mä laittaudun ensin valmiiksi." Elizabeth sanoi, yrittäen kylläkin pistää vauhtia siihen laittautumiseen. "Niin, tottakai sinun pitää laittautua ensin. Sinähän se täällä tärkeintä olet." Jack jatkoi edelleen niin rauhalliseen sävyyn ja niillä sanoilla mies sai kyyneleet Elizabethin silmiin. Ihanko oikeasti Elizabeth muka vain ajatteli itseään? Niin kai se sitten meni, kun Jack kerta jälleen kerran sanoi niin. Ei kai mies olisi sanonut niin, jos Elizabeth olisi ollut yhtään epäitsekkäämpi. Hiljaa huokaisten Elizabeth jätti ne meikkinsä, varmisteli vain, että näyttäisi ihan tarpeeksi hyvältä – ei hän kerkeäisi kuitenkaan enää jatkaa meikkaamista siivoamisen jälkeen, joten nyt vain piti mennä niillä meikeillä, jotka hänellä parhaillaan kasvoillaan oli. Elizabeth kerkesi hädin tuskin pyyhkiä ne pölyt, kun ovikello viimein soi. Elizabeth vielä hieman oikoi mekkoaan, vilkaisi itseään peilistä, yritti vetäistä hymyn kasvoilleen ja lähti sitten eteiseen Jackin kanssa. Vanhasta tottumuksesta se sama kulissihymy kohosi Elizabethin kasvoille, kun hän odotteli eteisessä, että Jack sai oven auki. Hymy pysyi Elizabethin kasvoila, mutta se hymy oli muuttua pakokauhuun, kun hän näki paitsi Edgarin sekä Janen, mutta myös Treyn. Jack tervehti vanhempaan Winchesterin pariskuntaa, kun taas Elizabethin katse oli lähes jähmettynyt Treyn suuntaan. "Niin, olihan meillä puhetta siitä, että poikamme Trey liittyy myös seuraamme? Valitettavasti Jenny ei päässyt, hän ei ole tällä hetkellä kaupungissa.." Edgar selitti, kun oli ilmeisesti huomannut Elizabethin ilmeen. "Joo, olihan siitä puhetta, joo." Elizabeth sanoi, vaikkakin oli ihan varma, ettei hän olltu aiemmin kuullutkaan koko asiasta – Jack oli tyypilliseen tapaansa jättänyt kertomatta asiasta. "Joo, ollaanhan me tavattukin. Jennyn kautta siis." Elizabeth sanoi mahdollisimman normaalisti hymyillen Treylle, vaikka oikeasti hänestä tuntui, että hänen sisuskalunsa pyörähtivät juuri ympäri pahemman kerran. Elizabeth tunsi Treyn vain jotenkuten, mutta mies vaikutti sen verran suorapuheiselta, että osaisiko mies pitää suunsa kiinni siitä, mitä Elizabeth oli viimeksi kertonut? "Tulkaa vain peremmälle." Elizabeth sitten älysi sanoa ja niin koko porukka lähti peremmälle. Jack taisi hoitaa enimmät puheet, tarjoutui kaatamaan koko porukalle viiniä. Elizabeth puolestaan karkasi keittiöön, jossa hänen oli pakko jälleen vetää henkeä syvään. Hän oli selvinnyt pahemmastakin – kyllä hän tästä illasta selviäisi. |
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Mar 9, 2014 13:29:10 GMT 2
Post by jenni on Mar 9, 2014 13:29:10 GMT 2
Trey istuskeli vanhempiensa kattohuoneistoasunnon sohvalla ja naputteli älypuhelintaan kuin mikäkin teini-ikäinen, sillä erolla tosin, että hänen teinivuosinaan ei pahemmin sellaisia puhelimia vielä ollut. Hänen äitinsä Jane oli saanut houkuteltua hänetkin lähtemään Jack Harrisin isännöimille illallisille, joskin enemmän Treytä niille kekkereille houkutteli kuitenkin tieto siitä, että kyseisiä partyja emännöi niin ikään Elizabeth Aubrey. Siitä oli oli jokunen aika, kun Elizabeth oli sen erään brooklynilaispubin edustalla avautunut karuista kotioloistaan, ehkä jopa vihjaissut jotakin siihen suuntaan, ettei Jack ollut kovinkaan leppoisa mies, jos hänet liiaksi suututettiin … Hieman epäselviksi asiat olivat kuitenkin jääneet, kun Elizabethin oli onnistunut livahtaa karkuun tilanteesta, ja sen koommin Trey ei ollut naiseen törmännytkään. Pikkusiskoaansakaan Trey ei ollut tavannut, eikä hän sentään niin utelias p*ska ollut, että olisi jossain Facebookissa alkanut Jennyltä utelemaan Elizabethista. Tosin olihan Elizabeth kieltänyt häntä kertomasta asioista Jennylle, joten toisaalta mitä sisko niistä silloin olisikaan tietänyt tai osannut kertoa.
”Oletko sinä, Trey, jo valmis?” Edgar uteli saapuessaan poikansa luo, ja Trey sujautti samalla puhelimensa taskuunsa, mikä sai isän kulmat kohoamaan mutta myös virneen leviämään tämän kasvoille. ”Kenelle sitä täällä oikein viestitellään? Joku tyttökö?” Okei, Trey tosiaan tunsi itsensä joksikin 16-vuotiaaksi, kun vain pyöräytti huvittuneena silmiään isänsä kommentille. Hän ei tosiaan ollut viestitellyt kenellekään, kunhan selaili nettiä aikansa kuluksi. ”Kestääkö äidillä vielä kauankin?” Trey kuitenkin heitti vastakysymyksen isälleen, joka vain kohautti olkiaan epätietoisen näköisenä ja istui itsekin alas. ”Ainakin hän sanoi, että voin tilata auton pian”, Edgar lopulta kertoi, kun oli hetken aikaa selaillut jotakin sanomalehteä. Jonkin aikaa miehet saivat odotella Janea, kunnes nainen lopulta oli ilmeisesti tyytyväinen ulkonäköönsä, ja he pääsivät lähtemään. ”Onpa harmi, että Jennyn piti juuri tänä viikonloppuna lähteä Phillyyn”, äiti harmitteli, kun he istuivat limusiinin kyydissä matkalla kohti Aubrey-Harrisin kotia. ”Hehän ovat Elizabethin kanssa niin hyviä ystäviäkin.”
Perillä Trey seurasi vanhempiensa vanavedessä, kuten tällaisissa tilaisuuksissa vähän oli tapanakin. Ensin vanhemmat ja sitten vasta jälkikasvu. Treyn kasvoille ilmestyi kuitenkin tietäväinen (joskin vain sellainen, että Elizabeth saattoi siitä jotain tajuta) ilme, kun hän vanhempiensa jälkeen kätteli ensin Jackia, sitten myös muodollisuuden vuoksi Elizabethia. ”Mitä haittaa minusta nyt olisi...” Trey sutkautti hyväntuulisesti, saaden kommentillaan ainakin Jackin ja vanhempansa naurahtamaan, Elizabethista ei ollut niin varmuutta, vaikka Trey kyllä piti katseensa naisessa kommenttinsa aikanakin. ”Hei, Jack”, Trey huikkasikin sitten Jackille, kun he jo lähtivät valumaan peremmälle asuntoon, ”olinkin näkevinäni sinut tässä yhtenä päivänä, mutta ilmeisesti et huomannut, kun yritin tervehtiä.” Trey hieman väritti totuutta, ei hän nyt oikeesti ollut mitään kättään heilutellut Jackille tervehdykseksi, kun oli bongannut tämän jonkun naikkosen seurassa. Trey nyt halusi vain hieman piilokuittailla siitä, että Jack oli bongattu vieraan naisen seurassa. Ilmeisesti Jack kuitenkin näytti nielevän sen valkoisen valheen, sillä mies vain heilautti kättään ilmassa ja lausui jonkin pahoittelevan kommentin.
Yhtäkkiä Elizabeth oli karannut johonkin, kun Jack keskittyi kaatamaan viiniä heille. Trey kiitti saamastaan punaviinistä, maistoikin sitä yhdessä muiden kanssa, kunnes laski lasinsa sohvapöydälle ja kyseli hienovaraisesti wc:n perään. ”Suonette anteeksi..” Trey pahoitteli noustessaan ylös ja lähdettyään sitten kylpyhuoneen suuntaan. Tosiasiassa hän teki kulman takana täyskäännöksen väärään suuntaan ja löysi pian keittiöstä Elizabethin, juuri kuten oli ajatellutkin. ”Mikäs emäntä se täällä yksinään piilottelee?” Trey kysäisi ärsyttävän... Lipevästi? ”Tule nyt ihmeessä tuonne meidän muiden seuraan, vai... Pelkäätkö sä edelleen miestäsi?” Trey tiesi kuulostavansa p*skamaiselta, mutta ihan oikeasti. Jos Elizabeth ei itse tajunnut tilanteensa vääryyttä, oli se näemmä taottava naiselle päähän keinolla millä tahansa. Nainen ei näyttänytkään juuri innostuvan Treyn sanoista, joten mies piti pienen tauon. ”No, en mä tullut tänne vittuilemaan”, hän pudisteli päätänsä ja nojasi johonkin keittiötasoon toisella kädellään. ”Mä en vaan ymmärrä, mitä sä pelkäät tota k*sipäätä, ihan älytöntä. Tule nyt vaan jo meidän kanssa tuonne.”
Niine hyvineen Trey sitten poistuikin keittiöstä, luikerteli vielä kylpyhuoneen suunnille, josta pian palasi takaisin olohuoneeseen. ”Jack, vanha veijari. Mitäs vuosikertaa sä meille äsken kaadoit, oli meinaan äärimmäisen maukasta”, Trey höpisi lämpimikseen palatessaan takaisin pöytään. Kun keskustelu näin ollen ajautui viineihin, Elizabethkin ilmeisesti palasi takaisin muiden luo. Ei mennyt aikaakaan, kun he olivat siirtyneet itse illallisruoan kimppuun. Siinä syödessään Trey vilkuili välillä Elizabethia, ja olisi voinut vannoa että heidän katseensa kohtasivat useammin kuin kerran. ”Niin, tehän olette kihloissa nyt?” Jane uteli pienen hiljaisuuden jälkeen ja jatkoi sitten tietäväisesti hymyillen, ”koskas häitä tanssitaan?” Trey siirsi katseensa Elizabethiin uteliaana kuulemaan vastauksen, mutta katsahti sitten Jackiakin. ”Kai seudun upein kirkko on jo varattu?” Trey kysäisi naurahtaen ja leikkasi palan pihvistään.
|
|
|
|
Mar 9, 2014 14:05:54 GMT 2
Post by Deleted on Mar 9, 2014 14:05:54 GMT 2
Elizabeth lähes säpsähti kuullessaan yhtäkkiä Treyn äänen vierestään – hittoako mies oli häntä tänne seurannut? Jack olisi taatusti raivoissaan, jos sattuisi tulemaan paikalle nyt, mies kun ei halunnut, että Elizabeth jututti vieraita miehiä turhan pitkään itsekseen. Elizabeth vei kätensä pieneen puuskaan miehen juttuja kuunnellessaan, eikä hän voinut olla hymähtämättä pienesti. "Hyvähän se sun on sanoa, onko sulla muka itelläsi kokemusta tämmöisessä helvetissä elämisestä?" Elizabeth ei voinut olla sanomatta takaisin, pitäen kuitenkin äänenvoimakkuutensa suhteellisen matalalla, sillä sehän tästä olisi puuttunutkin, että Jack tai Treyn vanhemmat olisivat kuulleet hänen sanansa. "Miksi sä et vain voi antaa olla? Mä olen niin tottunut tähän tilanteeseen, että mä en ihan oikeasti enää välitä." Elizabeth sanoi pienen huokaisun kera. Elizabeth ei ymmärtänyt, miksi Trey ei voinut vain antaa tilanteen olla, sillä mitä tämä asia oikeastaan edes kuului Treylle. Kaikeksi onneksi Trey älysi kuitenkin häiypä takaisin muiden seuraan ja Elizabeth sai olla vielä hetken ihan vain omassa rauhassaan ennenkuin hän keräsi kaiken rohkeutensa ja palasi takaisin muiden seuraan. Ei kai tämä ilta voisi ihan täysi katastrofi voisi olla, kai Trey älyäisi pitää muiden kuullen suunsa kiinni ja olla puhumatta mistään, mitä he olivat viimeksi puhuneet siellä pubissa.
Kauaa Elizabeth ei kerennyt siellä olohuoneessa muiden seurasa olla, kun he sitten jo siirtyivät ruokailutilaan. Elizabeth oli kattanut pöydän niin nätisti kuin vain osasi ja ruuatkin hän oli jo kantanut pöytään. Hän vielä varmisteli, että kaikki olivat varmasti saaneet mitä halusivat, kun sitten itsekkin uskaltautui syömään. Kaikki sujui ihan rahuallisesti, mitä nyt Elizabeth huomasi, että hänen ja Treyn katseet kohtasivat ihan liian monta kertaa. Kaiken sen rauhallisuuden rikkoi Janen kysymys heidän kihlauksestaan. "Joo, niinhän me ollaan." Elizabeth sanoi kohteliaasti hymyillen, vilkaisi vieressään istuvaa Jackiakin, mutta mies näytti lähinnä siltä kuin ei olisi kuullutkaan Janen tai kihlattunsa sanoja. Elizabeth käänsi katseensa takaisin ruokaansa, kuuli kyllä Jackin hieman naurahtavan Treyn sanoille. "No, ei me vielä mitään kirkkoa olla varattu. Vähän on nämä häiden suunnittelutkin venähtäneet, mutta eiköhän me viimeistään ensi vuonna yritetä sinne alttarille päästä." Jack selitteli ja Elizabeth tyytyi vain työntelemään haarukallaan ruokaansa edes takaisin lautasellaan, hänen ruokahalunsa oli kadonnut aivan täydellisesti. "Kannattaisi kiirehtiä, eihän sitä tiedä, jos tuo Elizabeth karkaa vielä jonkun toisen matkaan häitä odotellessaan." Edgar naureskeli, eikä tainnut edes tajuta, millaisen reaktion aiheutti niin Elizabethissä kuin Jackissa. Elizabethistä tuntui, että hetken ajan hän unohti hengittää ja Jackin olemus näytti puolestaan huomattavasti kireämmältä kuin aikaisemmin. "Mihin mä tästä muka karkaisin.." Elizabeth naurahti, yrittäen hieman keventää tunnelmaa, mutta Treyn katsetta hän vältteli – hän huomasi varsin selvästi sivusilmällä, että miehen katse oli juuttunut häneen.
Pääruoka saatiin syötyä ilman mitään sen kummempia möläytyksiä ja Elizabeth siirtyikin korjailemaan tavaroita pois pöydästä, varmisteltuaan vielä, ettei kukaan enää haluaisi lisää. Jack ja Edgar olivat syventyneet puhumaan työasioista ja tavaroita pois laitellessaan Elizabeth huomasi jälleen toivovansa, että aika kuluisi nopeammin. Hän niin halusi jo tästä tilanteesta pois, unohtaa vain koko illan ja linnottautua omiin oloihinsa. Riitahan heillä olisi Jackin kanssa tiedossa tämän illan jälkeen, se oli ihan sanomattakin selvää. Pöydän korjattuaan Elizabeth toi jälkiruuankin pöytään sekä Jackin pyynnöstä uuden pullon viiniä. Hieman epävarmasti Elizabeth tosin sen viinin oli tuonut, sillä hän tiesi, että Jack humaltui helposti ja humalapäissään mies saattaisi olla hyvinkin kärkäs sanojensa kanssa. "Missäs Jack sinun tyttäresi ovat? Kovin ovat herttaisia nuoria neitejä hekin." Jane kyseli, jatkaen kuitenkin hetken päästä, "onkos teillä jo omakin jälkikasvu suunnitteilla, kun häätkin ovat tulossa?" Tuskin Jane mitään pahaa tarkoitti, mutta nainen oli silti osunut arkaan paikkaan. Elizabeth halusi omia lapsia, mutta ei missään nimessä Jackin kanssa. "Ollaanhan me lapsista puhuttu, mutta ei tuo Elizabeth oli ihan vielä lämmennyt ajatukselle.. Vaikka eihän sitä tiedä, jos täällä pian olisikin enemmän jälkikasvua." Jack sanoi, laskien samalla kätensä kevyesti Elizabethin pöydällä lepäävälle kädelle. Elizabeth vilkaisi miestään pienesti hymyillen, yritti pitää kulissin kasassa. "Voi teitä, on tuo nuori rakkaus niin kaunista." Jane sanoi ihastuksissaan huokaisten ja jälleen kerran Elizabeth ei voinut kuin vältellä Treyn katsetta – hän saattoi vain kuvitella, mitä Trey sillä hetkellä ajatteli asiasta.
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Mar 9, 2014 22:28:24 GMT 2
Post by jenni on Mar 9, 2014 22:28:24 GMT 2
Trey vain nyökkäili Jackin sanoille, mutta Edgarin seuraava kommentti oli kyllä ihan omaa luokkaansa. Hieman Trey hymähti isänsä muka kovinkin vitsikkäälle heitolle, vaikka aistikin, että niin Jack kuin Elizabethkaan eivät olleet erityisen riemastuneita siitä. Mihin Elizabeth tosiaan karkaisi... Trey ajatteli mielessään, kun kuuli naisen vastauksen Edgarin huulenheittoon. Ilmeisesti kaikkien yllätykseksi ruoka saatiin kuitenkin syötyä loppuun ilman vastaavia sutkautuksia, joskin varsinkin Elizabethin ja Jackin välinen ilmapiiri oli kyllä käsinkosketeltavissa … Tai ainakin Trey tajusi sen, muttei ollut varma vanhemmistaan – tuskinpa Jane ja Edgar asioiden todellista laitaa älysivät, kun eivät tienneet laisinkaan, että Aubrey-Harrisilla oli oikeasti hieman ryppyjä rakkaudessa.
Elizabeth oli keskittynyt pääruoan pois korjaamiseen, kun kaikki olivat syöneet. Ilmeisesti nainen hoiti tässä taloudessa kaikki tällaiset asiat, sillä nytkin Jack oli keskittynyt puhumaan työasioista Edgarin kanssa. Trey jutusteli äitinsä kanssa niitä näitä, viimeisimpänä he kommentoivat Elizabethin pöytään kattamia hopea-aterimia. Vähän väliä Trey kuitenkin loi tietäväisen katseen Elizabethiin aina, kun nainen tuli hakemaan lisää korjattavaa pöydästä. Jane ei niitä katseita kuitenkaan tuntunut huomaavan, ja pian Elizabeth oli jo siinä vaiheessa, että alkoi kattaa pöytää jälkiruokatarpeilla. Toipa nainen miehensä käskyttämänä pullollisen viiniäkin pöytään, eikä Trey osannut muuta ajatella, kuinka tossun alla Elizabeth olikaan. Mahtoi asia hivellä Jackia, kun tiesi voivansa näyttää kaapin paikan kotona.
”Äiti hei”, Trey naurahti hivenen huvittuneesti, kun Jane alkoi jälkiruoan yhteydessä utelemaan Elizabethin ja Jackin lapsentekosuunnitelmista. Jane vilkaisi poikaansa, kuin ei olisi ymmärtänyt sanoissaan mitään kummallista. Trey meinasi vetää kakkua henkeen kuullessaan Janen taivastelut nuoren rakkauden ihmeellisyydestä, mutta sai pidettyä ilmeensä kuitenkin kurissa. ”Mistäs sitä tietää, vaikka seuraavilla illallisilla täällä olisikin sellaiset Jack junior ja Elizabeth junior kirmaamassa ympyrää”, Treykin yhtyi niihin ”haaveileviin” kommentteihin, ja hänen oli vaikea pitää äänensävynsä neutraalina eikä missään nimessä v*ttuilevana. ”Jack junior kuulostaakin niin metkalta … Mmh, hyvää kakkua, muuten”, mies jatkoi lämpimikseen ja nosti hieman viinilasiaan isäntäparia kohden. ”Kiitos muuten kutsusta, vaikka mä nyt tällä tavalla vähän ylimääräisenä tulinkin.” Trey soi kummallekin vallan leveän hymyn, Jackille ehkä vielä aavistuksen leveämmänkin, mutta Elizabethia hän katsoi kuitenkin pienen hetken pidempään.
Kun jälkiruoka oli syöty, Jack halusi esitellä jotakin harrastusjuttujaan Edgarille ja Janelle sekä toki myös Treylle. Trey kuitenkin kieltäytyi kohteliaasti kunniasta vedoten siihen, että voisi auttaa Elizabethia jälkiruokapöydän kanssa. Vaikka Trey olikin aavistellut, ettei Jack suostuisi ehdotukseen mistään hinnasta, oli miehellä selvästi kiire esittelemään harrastejuttujaan, kun tämä antoi luvan auttaa Elizabethia. ”Mmh, se kävi helposti”, Trey mutisi lähinnä itsekseen puoliääneen, kun he olivat jäämässä kahden Elizabethin kanssa. Jälkimmäisenä mainittu ei kyllä puhua pukahtanut sanaakaan, alkoi vain korjata pöydässä olevia astioita itse keittiön puolelle kuin mikäkin ilkeitä sisarpuoliaan totteleva Tuhkimo. Trey nappasi ensitöikseen tyhjän viinipullon ruokailupöydältä ja lähti kiikuttamaan sitä keittiöön, missä Elizabeth latoi astioita tiskialtaaseen – ilmeisesti nainen aikoi ne myöhemmin laittaa vielä astianpesukoneeseen.
”Iltahan on mennyt oikein mukavasti, vai mitä?” Trey kysyi muka kovinkin viattomaan sävyyn, kun laski pullon johonkin kohtaan keittiön työtasoa. Hän katseli Elizabethin selkää, nainen kun oli parhaillaan selin häneen päin. ”Eikä Jack ole edes pahasti humalassa, huh”, mies jatkoi lämpimikseen, sillä oli kyllä joskus nähnyt Jackin joillain pintaliitokekkereillä hieman tujummassa humalassa kuin vain pari samppanja-annosta nauttineena. ”Harmi, kun se Jenny ei päässyt. Kurja juttu”, Trey jatkoi, vaikkei edes saanut vastauksia juttuihinsa – ainakaan mitään kovin selkeitä vastauksia, lähinnä jotain mutinoita. Hän asteli hitaasti lähemmäs Elizabethia. ”Jack junior... Elizabeth junior. Vai et ole vielä ihan lämmennyt ajatukselle, niinkö tosiaan?” Trey kysyi, seisoi nyt todella lähellä Elizabethia, niin että saattaisi hetkenä minä tahansa koskettaa helposti naista. Trey katsoi tiskipöydän yllä olevan ikkunan heijastuksen kautta Elizabethin kasvoja.
Olihan Elizabeth nätti, kaunis, hyvännäköinen. Ei sitä ollut kieltäminen. Vaan ei Trey kuitenkaan varattujen perään haikaillut, vaikka Amber oli edelleenkin poikkeus siihen hienon hienoon sääntöön. Mutta Amber nyt olikin poikkeus vähän joka suhteessa. ”Kyllä mä vieläkin ihmettelen, miten sä jaksat tätä kaikkea”, Trey sanoi hiljaisemmalla äänellä. ”Vaikka sulle olisi varmasti tarjolla parempaakin tuolla näiden seinien ulkopuolella...” Trey kosketti varovaisesti Elizabethin olkapäätä, mikä sai selvästi naisen hätkähtämään. ”Joku joka pitää sua sun arvoisena ihmisenä...” Trey lähti kuljettamaan hitaasti kättään Elizabethin selkää pitkin, pian käsi lipui lantiollekin, ”... joku, joka kohtelee sua niin kuin pitääkin; joku, joka tekee sulle näin ja tarkoittaa oikeasti sitä.” Trey vei toisella kädellään Elizabethin hiuksia naisen korvan taakse, piti huuliaan todella lähellä tämän niskaa ja lähes kuiskasi nuo viimeisimmät sanansa.
|
|
|
|
Mar 10, 2014 20:57:45 GMT 2
Post by Deleted on Mar 10, 2014 20:57:45 GMT 2
Elizabeth ei edes vilkaissut Treyn suuntaan kuullessaan miehen sanat, sillä hänen korviinsa ne kuulostivat vain ja ainoastaan vittuilulta. Hän keskittyikin siihen omaan jälkiruokaansa, yrittäen vain ajatella, että pian ilta olisi ohi ja hänen ei tarvitsisi nähdä Treyn kanssa ainakaan ihan heti uudestaan – tosin, näitä satunnaisia tapaamisia oli ollut jo sen verran usein, että he saattaisivat tavata hyvinkin pian uudestaan. Jälkiruoka saatiin onneksi syötyä varsin nopeasti ja sen jälkeen Jack olikin samantien esittelemässä jotain omia juttujaan heidän vierailleen. Trey kuitenkin kieltäytyi ja tarjoutui auttamaan Elizabethia tavaroiden pois viemisessä. Elizabeth ei siitä ideasta innostunut, mutta eipä hän vastaankaan ruennut laittamaan, sillä Jack olisi saattanut rueta ihmettelemään asiaa. Elizabeth alkoi kantaa tavaroita keittiöön, Trey taas papatti koko ajan, eikä tuntunut hiljenevän, vaikka Elizabeth ei juurikaan vastannut mitään miehen juttuihin. Astiat Elizabeth huuhteli kevyesti ja jätti sitten tiskialtaaseen, hän kerkeäisi kyllä siirtää ne astianpesukoneeseen sen jälkeenkin kuin vieraat olisivat lähteneet. Treyn sanat lapsista saivat Elizabethin hymähtämään. "Lapsiahan tähän tilanteeseen vielä kaivataankin." Elizabeth tuhahti hiljaa, pyyhkäisten samalla käsiään johonkin keittiöpyyhkeeseen. Kyllä hän lapsia joskus halusi, mutta ei todellakaan Jackin kanssa. Sitä hän ei kyllä tiennyt, miten aikoi vielä perustella Jackille sen, ettei halunnut saada lapsia. Hän oli vedonnut jo ties mihin syihin ja taatusti mies ei uskoisi enää kauaa hänen loputtomia syitään. Toisaalta Elizabeth ei ymmärtänyt, miksi Jack edes halusi lapsia – oliko se vain tapa saada pidettyä Elizabeth lähellään, vaikka ero koittaisikin?
Yhtäkkiä Elizabeth tajusi, että Trey oli tullut todella lähelle häntä. Elizabeth huomasi ikkunan heijastuksen kautta Treyn olevan aivan hänen takanaan ja hänen olisi tehnyt jo mieli käskeä mies kauemmaksi, mutta jokin esti häntä sanomasta niin. Trey alkoi jälleen puhua ja Elizabeth vain tuijotti miestä lasittunein katsein ikkunan heijastuksen kautta tämän puheita kuunnellessaan. Lopulta Trey myös kosketti hänen olkapäätään ja pikkuhiljaa käsi lähti kulkemaan selkää pitkin lantiolle. Elizabethistä tuntui, ettei hän edes uskaltanut hengittää, varsinkaan, kun tunsi Treyn siirtävän hiuksiaan korvansa taakse ja vielä kuiskaavan ne viimeiset sanat. Elizabethin oli pakko hetkeksi sulkea silmänsä ja yritä koota itsensä – Treyn sanoissa oli sinänsä järkeä, mutta se miten mies asian ilmaisi.. "Luuletko sä, että mä voin noin vain lähteä?" Elizabeth sitten lopulta sanoi hiljaisella äänellä ja kääntyi niin, että heidän kasvonsa olivat vastatusten. "Tajuatko sä, että jos mä lähtisin, tuo mies ei jättäisi mua ikinä rauhaan? Mä tiedän, että Jack saattaa vaikuttaa harmittomalta, mutta se.. Se tekisi jotain. Sen ego ei kestäisi, että mä lähden. Ja minne mä muka edes lähtisin? Ei tuolla oikeasti ole mitää muuta, mun on vain elettävä tämän kanssa. Mä tein sen päätöksen lähteä Jackin mukaan ja mun on se päätös kestettävä." Elizabethin teki vaikeaa pitää äänensävynsä hiljaisena, sillä oikeasti itku teki ihan juuri tuloaan. Niin naurettavaa kuin se olikin, omalla tavallaan Elizabeth piti itseään syyllisenä tilanteeseen – jos hän olisi parempi avovaimo ja kihlattu, tuskin Jack häntä pettäisi.
Lopulta Elizabeth vaan siirtyi pois Treyn edestä ja käveli hakemaan keittiöstä viimeiset astiat. Hän laittoi ne tiskialtaaseen ja käänsi sitten katseensa Treyn suuntaan. "Ehkä meidän pitäisi palata takaisin muiden seuraan.." Elizabeth lähes mutisi, kadoten sitten jo edeltä olohuoneeseen. Jack oli selvästi syventynyt jauhamaan jostain omista harrastuksistaan Edgarin kanssa, joten Elizabeth vain meni miehensä vierelle ja hymyili pienesti. Miesten jutut eivät suoraan sanottuna kamalasti kiinnostaneet, joten Elizabeth vain tyytyi lähinnä tuijottelemaan vastapäistä seinää, yrittäen samalla parhaansa mukaan vältellä Treyn katsetta. Jossain vaiheessa hän havahtui kuitenkin siihen, että Jack oli kompastua johonkin tyttäriensä leluihin. Elizabeth tiesi samantien, mitä olisi tulossa – Jack raivoaisi hänelle. "On se kun nuo lapset jättää tavaroitaan ihan mihin sattuu.." Jack yritti naureskella, mutta miehen katse jäi vaistomaisesti Elizabethiin. Elizabeth nielaisi pienesti, yritti vain ajatella, että tuskin mies muiden edessä alkaisi raivoamaan. Juttu jatkui hetken, kunnes Jack pyysi pienesti anteeksi muulta porukalta ja pyysi Elizabethin mukaansa. "Enkö mä sanonut sulle, että siivoa täällä kunnolla, kun meille tulee vieraita? Mitä nuo lelut sitten tuolla tekee?" Jack aloitti kireällä äänellä, kun he olivat juttelemaan muiden kuulemattomissa. "Pitäisihän sun nyt tajuta, että ei tuommoisia voi jättää minne sattuu, tajuatko sä, että Edgar tai Jane olisi voinut loukkaantua ja sehän olisi varmasti tehnyt hyvää mun bisneksille!" Jack korotti jo ääntäänkin ja jälleen kerran Elizabeth näki, miten miehen kädet puristuivat nyrkkiin – sitä tapahtui nykyään usein heidän riitojensa aikana. "Mä tiedän, anteeksi, kyllä mä ne ensi kerralla muistan.." Elizabeth yritti, mutta Jack näytti myrskyn merkiltä – ikään kuin se nyt olisi Elizabethin vika, että lapset jättivät lelunsa ihan minne sattuu! "Anna olla viimeinen kerta, kun näin tapahtuu! Aina sinä ajattelet vain itseäsi, tänäänkin oli niin kiire laittautumaan, ettet voinut edes kunnolla siivota!" Elizabeth ei voinut kuin toivoa, että Jack lopettaisi sen raivoamisen pian – ihan viimeisenä hän halusi, että Winchesterit kuulisivat heidän riitelynsä. Tai siis, lähinnä Jackin raivoamisen.
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Mar 11, 2014 21:00:03 GMT 2
Post by jenni on Mar 11, 2014 21:00:03 GMT 2
Elizabethilta näytti vievän hetken aikaa koota itsensä, eikä Trey siirtänyt itseään kauemmas ennen kuin nainen vihdoin avasi suunsa. Trey ei pelännyt olla lähellä jotakuta toista, eikä hän nytkään ollut moksiskaan siitä, että oli äsken ollut kiusallisen lähellä Elizabethia. Hieman Trey tunsi kulmiensa kohoavan, kun Elizabeth vakuutti, kuinka Jack taatusti tekisi jotakin, jos nainen vain lähtisi kävelemään heidän suhteestaan. Treyn oli vaikea kuvitella, että Jack lähettäisi luokkaa palkkamurhaajat Elizabethin perään, tai jotakin sellaista hänelle tuli Elizabethin sanoista mieleen, vaikka olihan se aika absurdi ajatus eikä sellaista ehkä ensimmäisenä tullut ajatelleeksi. Jokin naisen äänensävyssä vain oli kielinyt sentapaisesta. Elizabethin sanat kuitenkin kuulostivat täysin uskomattomilta Treyn korviin. Oikeasti – oliko Jack hypnotisoinut kihlattunsa uskomaan itsekin sellaisia puheita, mitä nainen parasta aikaa suolsi ulos? Kukaan järkevä, itsenäisesti omilla aivoilla ajatteleva ihminen ei puhunut tuollaisia...
Pian Elizabeth sitten perääntyikin kauemmas, haki ruokailutilasta viimeisetkin astiat ja alkoi sitten höpistä jotakin muiden seuraan palaamisesta. Trey vain katseli naista otsa hieman rypyssä, eikä hetkeen sanonut mitään. ”Tiedä, että sä voit kyllä aina tulla mun luo, jos siltä tuntuu”, Trey ehti sanoa painokkaasti ennen kuin Elizabeth oli kadonnut näkyvistä ja palannut takaisin olohuoneeseen muiden luokse. Treyllä ei edes ollut sanojensa takana mitään mielessään, vaan hän ihan tosissaan halusi antaa Elizabethille mahdollisuuden paeta edes johonkin ikävää todellisuutta kotona. Jos Elizabeth sen voisi löytää Treyn luota, missä tämä saisi olla rauhassa oma itsensä – Trey voisi sen Elizabethille sallia.
Pian Trey lähtikin maleksimaan hieman Elizabethin jäljessä muiden luo olohuoneeseen, vaikka kieltämättä hän oli jo aika kypsä niihin illalliskekkereihin eli viittä vaille valmis lähtemään jo kotiin. ”Saitteko te Lizin kanssa korjattua pöydän?” Jane kysyi ja kosketti äidillisen lempeästi Treyn poskea miehen istuutuessa sohvalle, jossa äitinsä jo valmiiksi nökötti. Edgar oli lähempänä Jackia, sillä miehet keskustelivat ties mistä. Periaatteessa Trey olisi kyllä mennyt miesporukkaan, mutta jostain syystä Jackin seura ei häntä erityisesti kiehtonut – mitä Trey ei tietenkään vanhempiensa ja Jackin seurassa tuonut erityisesti ilmi. Hieman yllättäen Jack sitten ilmeisesti kompuroi johonkin noustuaan ylös, ja siinä samassa mies hoputti Elizabethin mukaansa syrjään. Trey tiesi, ettei kyseessä ollut mikään rakastuneen kihlaparin pikainen hellyydenosoitusten vaihto muiden katseilta suojassa, ei tosiaankaan.
Vaikka Jack ei sitä ilmeisesti tarkoittanutkaan, miehen ääni kuului silti jonkin verran olohuoneeseen. Jane ehti jo ääneenkin ihmetellä (tosin kohteliaan hiljaisella volyymilla), että mitäköhän Jack ja Elizabeth puivat, kun taas Edgar keskittyi kohauttamaan olkiaan. Trey kuulosteli kauempaa kuuluvia ääniä, kunnes hetken epäröityään kurottautui ottaakseen pöydältä jotain, mutta tosiasiassa vain siksi, että sai huitaistua äitinsä valkoviinilasin kumoon. Puolillaan täynnä ollut lasi kaatui pöydälle, muttei mennyt rikki, vaan valkoviini vain valui noroina alas pöydältä, muodostaen myös sohvapöydälle pienen lammikon. ”No mutta Trey, mitä ihmettä sinä oikein sähläät...” Jane parahti, mutta Trey oli jo noussut ylös. ”Menen pyytämään jonkin rätin Elizabethilta”, mies sanoi kiireesti ja puikkelehti sohvapöydän ja sohvan välistä muualle.
Hänen ei tarvinnut pahemmin seurata kuin keskustelun ääniä, kun hän jo pian löysi erään kulman takaa pariskunnan. Aluksi kumpikaan ei tuntunut huomaavan häntä, mutta kun hänen ja Elizabethin katseet kohtasivat, ja Jackin tajusi, mitä parempi puoliskonsa tuijotti, sai Trey nopeasti puhekykynsä takaisin – joskin aivan kuin hän nyt sitä hevillä olisi menettänytkään. ”Tuota... Mulle sattui pieni vahinko, viinit matolla ja sillä tavalla”, Trey naurahti muka kovinkin vaivaantuneena ja pahoittelevana, ”niin että jos jonkin rätin saisi.. Mä pyyhin kyllä sotkuni itse sitten.” Trey jatkoi muka vaivaantunutta naureskelua. Jack murahti jotain ja käski sitten Elizabethin hakemaan sen hemmetin rätin samalla, kun itse lopulta poistui takaisin Winchesterin pariskunnan luo. Trey jäi norkoilemaan paikoilleen, kun Elizabeth lähti työtä käskettyä hakemaan siivousvälineitä. Heti kummankin poistuttua, Trey vaihtoi vaivaantuneen ja pahoittelevan ilmeensä astetta rennompaan, ja nojaili seinään tyytyväisen oloisena. ”Thanks”, mies hetken päästä sanoi, kun Elizabeth palasi takaisin – varmaa ei kuitenkaan ollut vielä se, saisiko Trey itse siistiä sotkunsa. Trey itse epäili asiaa vahvasti, sillä Elizabethin aiempien puheiden perusteella Jack varmasti käskisi puolisoaan nuolemaan lattian puhtaaksi. ”Niin. Kai sä ymmärsit, että sä voit oikeasti tulla aina mun luo, jos tuntuu siltä?” Trey piti katseensa visusti Elizabethin silmissä, eikä ollut olevinaan vaivaantunut tai pahoitteleva, vaan ainoastaan täysin tosissaan.
|
|
|
|
Mar 11, 2014 21:28:08 GMT 2
Post by Deleted on Mar 11, 2014 21:28:08 GMT 2
Elizabeth niin toivoi, että hän olisi vain voinut kadota jonnekkin maan alle. Jackin valitukset eivät ottaneet loppuakseen, ei ennenkuin Elizabeth tajusi, että Trey oli tupsahtanut jostain heidän luokseen. Elizabeth jäi vain katsomaan Treytä ja vasta silloin Jack tajusi myös miehen läsnäolon, ihmetellen selvästi, miksi Trey oli heidän luokseen tullut. Jostain viinistä mies selitti ja pyysi jotain rättiä, joten tottakai Jack käski Elizabethin etsiä sen rätin. Elizabeth vain huokaisi pienesti ja lähti rätin etsintään, palatenkin sitten pian Treyn luokse. Miehen sanat saivat Elizabeth kohottamaan pienesti kulmiaan. "Miksi sä oikeasti edes välität tästä asiasta? Eihän me edes tunneta kunnolla." Elizabeth ei voinut olla mutisematta, Treyn todetessa uudemman kerran, että hän voisi aina mennä miehen luokse, jos tilanne siltä tuntuisi. Elizabeth kuitenkin hymyili sitten pienesti ja lähti sen rätin kanssa takaisin olohuoneeseen. Viinit saatiin pyyhittyä pois (Elizabeth sen lopulta teki) ja pikkuhiljaa Winchesterit rupesivat tekemään lähtöäkin. Elizabeth oli toisaalta helpottunut, mutta toisaalta taas hieman kauhuissaan – hän ei olisi halunnut jäädä kahdelleen Jackin kanssa. Vieraat kuitenkin viimein lähtivät ja niin Elizabeth kuin Jackin tuijotti heille hyvät illan jatkot, ennenkuin ovi sitten vetäistiin kiinni. Jack painui nopeasti eteisestä menemään niin hiljaisena ja selvästi myrskyn merkkinä, että Elizabeth saattoi vain arvata illan kulun – riitelyä olisi tiedossa vielä lisää.
|
|
