|
|
Sept 30, 2016 15:11:25 GMT 2
Post by Deleted on Sept 30, 2016 15:11:25 GMT 2
THURSDAY 4TH OF AUGUST 2016
Nancy ja Logan
Nancy`s and Logan`s home @queens
Nancy`s outfit /@layla
Nancy oli nukkunut viimeöisen yön niin pirun huonosti, että hänen olisi tehnyt mieli vain sulkea herätyskello, kun se pärähti soimaan heräämisen merkiksi. Kello suljetiin mahdollisimman pian, jottei Logan olisi herännyt siihen. Vaaleakutrinen nousi toisen kyynärpäänsä varaan, hieraisten otsaansa. Harmikseen nainen tiesi, ettei hänen auttanut antaa väsymykselle periksi, sillä eihän siitä mitään tulisi, jos sen annettaisiin voittaa, vieläpä kun tänään pitäisi juuri mennä kerholle päivystelemään, jos joku nyt sattuisi tarvita tohtorin apua. Tänään kun kodin vastaanotolla ei ollut ketään ulkopuolinen änkeämässä, niin oli paljon järkevämpää mennä kerhotalolle. Tietenkin ehkä järkevintä olisi ollut pitää vapaapäivä ja nukkua piiiiitkään, mutta eihän sitä aina niin voinut tehdä. Saatuaan itsensä ylös, kaikki tärkeät aamutoimet yritettiin tehdä mahdollisimman hiljaa. Toivon mukaan Logan oli saanut nukuttua ihan hyvin, vaikka hän olikin pyörinyt ja hyörinyt koko yön. Ainakaan mies ei ollut kommentoinut yhtään mitään, joten luultavasti toinen oli onnistunut vetelemään sikeitä ihan kiitettävän oloisesti. Ja luultavasti toinen oli myös tottunut siihen hänen herätyskelloonsa, joka usein pirahti soimaan aamuisin. Kuka hemmetti oli mennyt edes keksimään tuollaiset vempeleet? Vihdoista viimein nainen pääsi kuitenkin raahautumaan keittiöön, jossa sai ladattua kahvikeittimeen vähän enemmänkin sitä kahvia. Siinä menisikin sitten vähäaikaa, ennen kuin kahvi tulisi, mutta tässä vaiheessa tervehtimään ryntäsikin koiraparvi: Dora ja Bass. Molemmat tuntuivat olevan hyvinkin innostuneita siitä, että toinen omistajista oli herännyt jo tähän aikaan aamusta ja no, ehkä siinä itse kukin sai hieman lisävirtaa itselleen. Hieman kauempana kissakaksikko kohotti vain päätään, jatkaen kuitenkin pian uniaan huomattuaan paikalle tulijan olevan hyvinkin tuttu. Dora jäi vahtimaan emäntänsä liikeitä keittiön ovensuuhun, Bassin jäädessä puolestaan mitä ilmeisemmin odottamaan ruokaa ruokakuppinsa läheisyyteen. " Et voi olla tosissasi", Nancy naurahti urokselle, silittäen toisen päälakea. Ehei, ei ihan vielä ollut ruoka-aika. Kahvi oli lopultakin tippunut ja kaapista saatiin kaivettua itselleen iso muki, joka kaadettiin melkein täyteen mustaa, ihanan höyryävää kahvia. Jos tämä ei piristäisi, niin ei sitten mikään! Nancy istahti pöydän ääreen, napaten päivän lehden eteensä. Bass siirtyi ruokakupiltaan makoilemaan naisen jalkoihin. Luojan kiitos Dora oli suostunut pysymään siellä keittiön ovella vahdin hommissa! Olisikohan tänään mitään mielenkiintoista tapahtunut maailmalla? Okei, kyllähän sieltä aina jotakin oli tapahtunut, mutta se olikin sitten eriasia, että miten mielenkiintoista. Huomio siirtyi kuitenkin sen päivän lehden sijaan tutkimaan sähköposteja, jos joku vaikka olisi tarvinnut nyt juuri apua sillä samaisella sekunnilla. Naisen onneksi- tai harmiksi, miten sen nyt otti- työsähköposteja oli harmittavan vähän. |
|
|
|
Sept 30, 2016 17:00:23 GMT 2
Post by Deleted on Sept 30, 2016 17:00:23 GMT 2
Mies ei herännyt herätyskellon soittoon vaan mumisi ja käänsi kylkeään, vetäen peittoa paremmin päälleen, kun tuon vaimo nousi ylös ja tassutteli pois huoneesta. Kerholla oli eilen mennyt aika myöhäksi, kun äkkiä olikin tullut kiireellinen keikka yrittää paikkailla muutaman uuden jäsenen aiheuttamia vahinkoja. Onneksi kaikki oli mennyt hyvin ja muutamaa tuntia myöhemmin Logan oli ajanut pyöränsä valkoisen lapsuudenkotinsa pihaan, laittanut pyörän talliin yöksi ja suunnannut sisälle. Pakollisten iltatoimien jälkeen mies oli suunnannut makuuhuoneeseen sen kauniin naisensa viereen, vetänyt tuon kainaloonsa ja nukahtanut. Yleensä hyväuninen Logan oli kuitenkin herännyt yöllä kauniimman osapuolen kääntyilyihin sängyssä, mutta nukahtanut kai saman tien uudestaan.
Siinä missä Nancy nousi ylös ja selviytyi keittiöön, nukkui se sänkyyn jäänyt mies vielä hetken, jos toisenkin ennen kuin kääntyi kyljelleen. Käsi hapuili sitä parempaa puoliskoa jonka voisi kaapata taas karhunhalaukseen, kulmat kurtistuen uninen mies etsi toista vierestään ennen kuin suostui avaamaan silmät. Uni alkoi karista silmistä ennätysvauhtia miehen noustessa lopulta haukotellen pois sängystä. päälle vedettiin yksinkertainen valkoinen t-paita ja jalkoihin vaimon ostamat siniruudulliset olohousut ennen kuin mies suunnisti paljain jaloin ensin vessaan ja siitä yhä eteenpäin keittiöön.
Logan seisahtui keittiön ovelle ja nojasi hetken ovenkarmiin. Koirat vilkaisivat miestä, mutta jättivät tuon sitten huomioimatta muutamaa hännänheilautusta lukuunottamatta.
Hän katseli ikkunasta kajastuvan alkavan syksyn aamunvalon leikkiä Faithin vaaleilla, kiharaisilla hiuksilla, sitä miten keskittynyt nainen oli tekemisiinsä ja kuinka tuo kurtisti kulmiaan pienesti keskittyessään. Hymy hiipi kasvoille kuin varkain ja pehmensi motoristin kasvoja huomattavasti tuon vain hetken katsellessa sitä kiharatukkaista naista, joka ei ollut hänen silmissään niiden vuosien aikana muuttunut yhtään siitä nuoresta harjoittelijasta siellä ensiavussa, kun Logan ensikertaa toisen näki. Mies tiesi aiheuttaneensa toiselle niin paljon tuskaa ja ahdistusta, että kiitti joka päivä onneaan ja kaikkia maailman jumalia, että Nancy oli kaikesta huolimatta pysynyt hänen rinnallaan. Ulospäin he eivät enää ongelmiaan näyttäneet vaan olivat varmasti kaikille sellainen hyvä, elämässä kaikkea nähnyt pariskunta. Toinen oli aarre, josta pidettäisiin kiinni kynsin ja hampain.
Rauhalliset askeleet veivät lähemmäs, miehen kumartuessa toisen takana ja siirsi vaaleita hiuksia pois tieltä kumartuessaan suukottamaan naisen kaulansivua, leukapieliä ja viimeinen painettiin tuon päälaelle.
"Huomenta muru”, mies puhui vasten Nancyn hiuksia. Tuo tuoksui vielä unelta, makealta itseltään ja kahvilta. Kädet jäivät lepäämään naisen hartioille, peukalon sipaistessa naisen pehmeää ihoa.
”Et tainnut nukkua kovin hyvin, tule takaisin sänkyyn. Tuo voi odottaa sen aikaa”, motoristi puheli samalla kun tuo kumartui uudemman kerran painamaan suudelmia toisen kaulalle ja kasvojen sivulle.
|
|
|
|
Sept 30, 2016 17:40:45 GMT 2
Post by Deleted on Sept 30, 2016 17:40:45 GMT 2
Sähköpostien ilmestyminen työhön liittyen olisivat varmasti pelastaneet naisen päivän. Se olisi tarkoittanut, että hän olisi saanut jotakin järkevääkin tekemistä odottamisen sijaan. Luultavasti kerhotalolla nyt aina sattui ja tapahtui, joten ehkä päivän aikana muutama saattaisi tarvita pieniä paikkauksia, mutta muuten niitä isompia haavereita tapahtui vähän harvemmin. Omalla tavallaan se tietenkin oli hyvä juttu- eipähän tarvinnut aina olla huolehtimassa jokaisesta henkilöstä, mutta miksi juuri tänään piti olla hiljainen päivä? Hän olisi pysynyt paljon paremmin hereillä ja olisihan siinä saanut jonkinmoista tarmoa osakseen, jos potilaita olisi riittänyt jonoksi asti. Huomio siirrettiin takaisin siihen päivän lehteen, siis juuri ennen kun tajuttiin erään miehen yllättäneen hänet täysin: Logan oli onnistunut hiippailemaan- tai hiippailemaan ja hiippailemaan- hänen taakseen. Nancy siis todellakin oli ollut keskittynyt siihen sähköpostiensa selailuun.
Eihän siinä voinut olla hymyilemättä tuollaisten hellyydenosoituksien jälkeen. "Huomenta", nainen hymähti vastaukseksi, sulkien pieneksi hetkeksi silmänsä, nauttien vain siitä toisen kosketuksesta. Ja no, ehkä häntä myös hieman väsytti, joten silmien sulkeminen oli tuntunut ihan hyvältä idealta. Toisen ehdotus sai kuitenkin lääkärin naurahtamaan pienesti "Herätinkö sinut monestikin?", kysyttiin hieman pahoittelevaan sävyyn. Okei, Logan nukkui normaalisti hyvin, joten hänen oli todellakin pitänyt pyöriä hieman enemmänkin. Nainen kääntyi tuolissaan niin, että toiseen saatiin luotua hyvinkin huvittunut katse. "Ja tiedät, etten voi noin vain karata takaisin nukkumaan", huomautettiin tälle samalla, kun vietiin käsi sipaisemaan miehen leukaa ja annettiin hymynkareen leikkiä kasvoillaan. "Ja sitä paitsi, jos menen nukkumaan, niin kuka huolehtii sitten paikattaviksi tulevista ihmisistä?", okei, kyllähän kaikki sen tiesivät että Nancyn työajat olivat varsin joustavat ja hätätapauksessa hänelle voisi soittaa vaikka keskellä yötä.. puhumattakaan siitä, että hänen kotonaan oli oma pikku vastaanotto, jonne voisi ilmestyä vaikka neljältä aamuyöllä.
Nancy kääntyi jälleen hetkeksi sen kahvikuppinsa puoleen, meinaten juoda kupistaan, mutta huomaten puolessa välissä että sehän oli hitto soikoon jo tyhjä. Turhautunutkin huokaisu karkasi vaaleahiuksisen huulilta ja muki laskettiin takaisin pöydälle. Päänsä annettiin nojautua miestä vasten. Vaikkei sitä ihan heti uskoisi, niin nukkuminen toisen vieressä olisi todellakin kuulostanut paljon paremmalta, kuin töihin meno. Asia päätettiin kyllä sanoa ihan ääneenkin. "Tiedät kyllä miten vakavasti suhtaudun yleensä työntekoon... nyt minun on kuitenkin myönnettävä, että tulisin paljon mieluummin takaisin sänkyyn", Nancy myönsi pienesti irvistäen. Ehkä hän lähtisi vain yksinkertaisesti tänään aikaisemmin töistä päästäkseen nukkumaan?
|
|
|
|
Oct 2, 2016 0:51:06 GMT 2
Post by Deleted on Oct 2, 2016 0:51:06 GMT 2
“Et kertaakaan”, mies vastasi toisen uteluihin matalasti siitä, herättikö toisen pyöriminen hänet. Se tosin oli pieni valkoinen valhe, sillä olihan hän herännyt. Ei se tosin haitannut. Enemmän hän oli huolissaan vaimonsa jaksamisesta. Tuo teki niin paljon töitä, liikaa jos Loganilta kysyttiin, mutta työ oli Faithille tärkeää, joten niin kauan kun mitään suurempia ylilyöntejä ei tulisi, ei mies siihen puuttuisi.
Hän kuunteli toisen sanailua hymyillen pienesti, silittäen peukalollaan toisen kaulan ihoa katsellaan sitä naista edessään ja miettien miten ihmeessä Faith oli silloin edes lähtenyt hänen matkaansa. Tuo hymykin, se kaunisti naisen kasvoja niin kovin. Kosketus leualla tuntui hyvältä ja sai hymyn syvenemään hivenen, tummat silmät pehmenemään hetkeksi. Logan pysytteli rauhallisena ja hiljaisena, seurasi kuinka toinen yritti juoda siitä tyhjästä kahvikupistaan ja huokasi pienesti. Itsepäinen nainen sille päälle sattuessaan.
Tummat silmät kääntyivät latauksessa sivupöydällä olevien kännyköiden suuntaan ja rauhallisesti mies nousi ja kävi kytkemässä ne äänettömästä äänelliselle. Hän poimi ne käteensä ja heilautti niin, että Faith näkisi ne. Molemmat kännykät, sekä Nancyn että Loganin, sullottiin olohousujen taskuun ja mies ojensi toiselle kättään.
”He soittavat, tule nyt”, mies sanoi vinosti hymyillen ja tuli lähemmän käsi ojossa. ”Sitä paitsi, miten voit hoitaa potilaita, jos olet väsynyt?” tuo jatkoi katsellen toisen väsyneitä kasvoja ja silmiä. ”Kyllä lääkärikin lepoa kaipaa, Faith.” Käsi sipaisi vaaleaa kiharaa korvan taakse ja ojentui sitten taas toista kohden niin että nainen voisi tarttua siihen.
”En haluaisi määrätä sinua, mutta.. pitääkö sinut kantaa sänkyyn väkisin? Voin tehdä senkin”, mies virnisteli. ”Jos sinua yhtään helpottaa, niin laitetaan herätys puolen tunnin tai tunnin päähän. Saisit ainakin edes hieman levättyä. Ethän halua syyllistyä, mikä se on… hoitovirheeseen väsymyksen takia..?” Logan veisteli kulmakarvaansa kohottaen yrittäessään vakuuttaa toista tulemaan sinne vällyjen väliin edes siksi puoleksi tunniksi. Sekin olisi jo jotain, ainakin toivottavasti, ja piristäisi toista ainakin hetkeksi. Ei tässä mikään kiire ollut ja päiväkin vaikutti ihan hiljaiselta Nancyn töiden suhteen, joten kukaan ei menettäisi toistaiseksi mitään.
|
|
|
|
Oct 2, 2016 1:55:58 GMT 2
Post by Deleted on Oct 2, 2016 1:55:58 GMT 2
Ei kertaakaan? Ja silti mies osasi sanoa hänen pyörineen yöllä, miten tämä yhdistelmä muka oli mahdollista. Nainen siristi aavistuksen verran silmiään, tarkkailen toista paljon tarkemmin kuin aikaisemmin. No okei kuka aviopuoliso menisi muka myöntämään, että joo herätit mut ainakin tuhat kertaa sillä pyörinnäläs. Tuskinpa kukaan halusi osakseen sitä mulkaisujen määrää joka siitä tulisi. Yleensä nainen mukkui itsekin ihan hyvin tai hyvin, mutta tämä yö.. no oli vain ollut mystinen. Uni ili norkoillut jossakin ihan toisessa osavaltiossa ja kun se oli suostunut näyttäytymään muutamaksi tunniksi, oli herätyskello pirahtanut. Eihän siinä mitään, jos hän olisi ollut nuorempi. Kyllä silloin opiskelijana jaksoi painaa vaikka kaksikin päivää putkeen lyhyillä yöunilla mutta nyt kyseinen taktiikka ei tulisi kysymykseenkään mikäli hän välitti potilaistaan. Ja hän kyllä välitti heistä.
Onneksi joku viisas oli keksinyt kahvin, joka auttoi usein väsymykseen. Harmi vain, että lääkärisihmisenä Nancy tiesi myös sen huonot puolet ja kieltämättä hän joi aivan liikaa kahvia. Luultavasti Logan tietäisi senkin. Ja ehkä Nancyä nyt hieman ärsytti se, kun kahvi meni loppumaan ihan kesken kaiken. Oliko jompikumpi kissoista käynyt sen siitä lipittelemästä sillä aikaa kun hänen huomionsa oli ollut miehessään? Naisen kulmat kurtistuivat aavistuksen kun toinen meni kännyköiden luokse ja ihan vaistomaisella liikkeellä Nancy nousi ylös tuoliltaan ja seuraili miehen tekemisiä. Toisen laittaessa molemmat puhelimet taskuun, ei nainen voinut olla huokaisematta. Väsymys tuntui hetkeksi kuin pois pyyhityltä, mutta se oli tunnettu oveluudestaan. Jossain kohtaa se iskisi kuitenkin takaisin ja ainakin, mikäli tulisi hiljaista. Ja hänellä olisi tänään hiljaista... ".. Tiedät että minulla on työajat. Ja lääkärit nukkuvat yleensä silloin kun eivät ole töissä", vaaleahiuksinen huomautti, mutta hyvinkin lempeästi sillä se toisen käyttämä lempinimi sai hänet aina hyvinkin nopeasti pehmenemään. Kyseinen lempinimi oli okuitenkin miehen oma kehittelemä, joten sillä oli aivan erilainen vaikutus kuin jos joku muu kerholainen olisi sen sanonut. Toisen kättä vilkaistiin jokseenkin haikeasti. Voi kyllä, miten ihanalta olisikaan kuulostanut ajatuskin takaisin sänkyyn pääsemisestä... mutta ei! Nyt olisi oltava vahva.
Nancy irvisti hieman miehen puheita kantamisesta, sillä hän kyllä pystyi kuvittelemaan, ettei toiselle tuottaisi ongelmia sekään vaihtoehto. Omaksi onnekseen- ja ehkä Loganin harmiksi- hän ei kuitenkaan ollut antamassa miehelle syytä kantaa häntä takaisin sänkyyn. Toisen ottaessa puheeksi hoitovirheeseen syyllistymisen, Nancy puri hieman alahuultaan. Tuossa oli kyllä pointtia, mutta kun se väsymyskin alkoi olemaan jo poissa. Nainen astahti toista kohti tarttuen miehen käteen. Sen sijaan että hän olisi lähtenyt toisen mukaan kuitenkin, nainen painoi kevyen suudelman toisen rystysille, päästäen irti tämän kädestä ja tökäten sormellaam toisen rintakehää sanoen: "Jospas herra käyttäytyisi nyt kunnolla tai päätyt sohvalle nukkumaan, hmh?". Äänessä oli kyllä ripaus sarkastisuutta ja se, että hän oli jättänyt kätensä lopulta toisen rintakehälle lepäämään eivät kyllä vaikuttaneet kovinkaan huolestuttavilta eleiltä. Niinpä nainen käveli toisen ohitse lopulta ja suuntasi askeleensa kohti eteistä, missä saisi vedettyä takkinsa päälleen.
|
|
