member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Oct 23, 2016 4:18:28 GMT 2
Post by autopilot on Oct 23, 2016 4:18:28 GMT 2
Thursday, June 16th 2016, 5ish @ Kate's Kate @elmia & Jace + The Parents . . . Google oli laulanut ja Jace oli oppinut, että mahdollisuudet saada downlapsi ja mahdollisuudet siihen, että testi aiheuttaisi keskenmenon, olivat katoavan pienet. Jos edes jompi kumpi tapahtuisi, niin heillä olisi kyllä oikeasti vuosisadan huonoin tuuri. Se oli kuitenkin mahdollisuus, ja kai ihan oikea sellainen, kerta lääkäri oli asiasta erikseen maininnut. Tuskin se olisi pelotellut heitä ihan muuten vain. Jace oli myös oppinut, että ne downlapset tarvitsivat ihan tuhottomasti tukea ja aikaa. Oli sitä kuntoutusta, mitä tehtiin lähtöviivalta asti, ja loputtomia toistoja, että ne oppisivat asiat jotka muilta lapsilta tulivat luonnostaan. Oli fysioterapiaa ja oheissairauksia, erikoiskouluja ja vaikeuksia jokapäiväisissä asioissa. Flunssia jotka etenivät keuhkokuumeeksi. Periaatteessa mikään ei olisi enää koskaan helppoa. Isoin ongelma Jacen kannalta oli kuitenkin pelko siitä, pystyisikö se lapsi koskaan viettämään normaalia elämää. Mitä tapahtuisi, kun se kasvaisi - muuttaisiko se koskaan pois kotoa, vai pitäisikö se lähettää laitokseen? Mitä sitten, kun he kuolisivat? Hän oli oppinut paljon sellaista, mitä ei ollut tajunnut edes pelätä. Järki sanoi, että heidän kannattaisi tehdä se testi, ja vähintään vakavasti harkita aborttia, jos se pelko osoittuisi todelliseksi. Mies ei kuitenkaan ollut edelleenkään varma siitä, että kuinka paljon tälläisissä tilanteissa piti luottaa pelkkään kylmään järkeen. Luojalle kiitos niistä Katen vanhemmista, jotka lupasivat tulla illalliselle ja puhumaan siitä asiasta. Tässä tarvittiin ihan tosissaan kolmannen osapuolen mielipidettä - Jace oli ainakin miettinyt kaikkia mahdollisia skenaarioita niin yksityiskohtaisesti, että mieli oli yhtä kauhukuvaa kauhukuvan perään. Kaikki vaihtoehdot olivat yhtä huonoja ja hän oli lopulta tullut siihen lopputulokseen, että ei voisi elää itsensä kanssa, ihan sama mitä he tekisivät. Vaikka Katen vanhempien apu oli korvaamatonta, niin niiden vierailu aiheutti luonnollisesti myös stressiä. Jace ainakin kuvitteli, että hänen välinsä Katen isän kanssa olivat ihan ok, mutta sen äiti oli aivan asia erikseen. Hän häpesi edelleen sitä, että oli ylipäätään joutunut vankilaan - se ei ollut sellainen asia, mistä halusi puhua illallispöydässä. Katen vanhemmilla olisi syytäkin olla epäluuloisia, ja jopa tuomita hänet saman tien. Se jalkapanta vain pahensi sitä asiaa entisestään. Ihan yhtä hyvin hän olisi voinut kävellä ympäriinsä kirjaimellinen leima otsassaan. Stressiä oltiin yritelty peitellä, mutta Jace oli silti silminnähden jännittynyt, kun nyt istui sohvannurkassa kirja kädessään. Hän ei edes tiennyt, mikä kirja se oli, siitä puhumattakaan että olisi lukenut sanaakaan. Sitä samaa sivua hän oli sen sijaan tuijottanut ihan liian pitkään. Miehen jännitys ei ollut koskaan hyvä juttu, koska se johti liian helposti siihen, että hän heittäytyi agressiiviselle puolustuslinjalle. Hän yritti henkisesti valmistautua siihen, että purisi kieltään ja nielisi kaikki typerät kommenttinsa, mutta mielikuvaharjoittelusta oli apua vain tiettyyn pisteeseen asti. |
|
|
|
Oct 23, 2016 11:30:34 GMT 2
Post by Deleted on Oct 23, 2016 11:30:34 GMT 2
belly... Kate oli lähestynyt sitä tilannetta puhtaasti järjellä ja logiikalla ja luottanut numeroihin. Numerot toivat turvaa muuten niin toivottomalta kuulostavassa tilanteessa. Kun Kate oli laskenut todennäköisyydet niihin kaikkiin eri skenaarioihin, todennäköisyys saada ihan täysin terve lapsi oli kaikista suurin. Se lohdutti edes vähän, että he voisivat turvallisin mielin ottaa ne testit ja miettiä sitten vaihtoehtojaan. Kyllä Kate tiesi, että sen lääkärin pitää näistä asioista mainita välttääkseen turhat oikeudenkäynnit. Olihan hänen isänsä lakimies. Siitä kaikesta tuli haastavaa, kun ne Katen tunteet väkisinkin astuivat mukaan siihen päätöksentekoprosessiin. Kate rakasti ihan käsittämättömän paljon sitä lasta jo nyt, ja se tunne tuntui voimistuvan jokaisen tunnetun liikahduksen myötä. Heidän iltarutiineihinsakin kuului jo äänetön keskustelu, jossa Kate tökki vatsakumparettaan ja sai liikehtimistä vastaukseksi. Ajatuskin siitä, että se raskaus menisi kesken, särki naisen sydäntä, tapahtui se sitten heidän valitseman testin vuoksi tai sen lapsen potentiaalisen sairauden vuoksi. Koska Kate tiesi, että jos se testitulos ilmaisisi sen lapsen sairauden, he eivät ihan oikeasti voisi pitää sitä. Karua, mutta totta. Ei heillä ollut fyysisiä eikä varsinkaan henkisiä resursseja ryhtyä niin haasteellisen lapsen vanhemmiksi, kun he hädin tuskin selvisivät omasta elämästään. Mitä sitten, kun siihen elämään astui lapsi, joka vaatisi heiltä kummaltakin 200-prosenttisen panoksen koko sen lapsen loppuiäksi? Puhumattakaan siitä, että kaikessa siinä rakkaudessaan Kate ei vain pystyisi tekemään sitä sille lapselle. Sillä tulisi olemaan vaikeaa ensimmäisestä päivästä lähtien kuolemaansa saakka, eikä kukaan ansainnut sellaista kohtaloa. Kate oli yrittänyt pitää ajatukset siitä mahdollisesta abortoinnista pois mielestä, mutta alitajunta oli välttämättä halunnut naisen käsittelevän sitä koko asiaa. Lukemattomat painajaiset olivat vaivanneet paria edellistä yötä. Niissä Kate tuntui aina olevan synnyttämässä kuollutta lasta, koska sitä se abortointi tässä vaiheessa raskautta väkisinkin tarkoitti, mutta usein se lapsi olisikin ollut ihan terve. Lääkärit olivat tehneet virheen tuloksissa, ja Kate oli omaa itsekkyyttään abortoinut täysin terveen lapsen. Ne unet romuttivat naisen totaalisesti, ja herättyään niistä hän oli viettänyt ties kuinka kauan aikaa Jacen syleilyssä hysteerisesti itkien. Löytyihän niistä Jacen unettomuushaasteista viimein jotain positiivistakin. Ja jotteivät ne ongelmat jäisi siihen, Katen vanhemmat olivat tulossa illastamaan heidän luokseen, eikä Katella vaan ollut mitään päällepantavaa. Hän oli viettänyt ihan liian pitkän ajan puolialastomana vaatekaappinsa edessä, tuskailemassa sitä, ettei yksikään hänen etukäteen miettimänsä asuvaihtoehto yksinkertaisesti mahtunut hänen päälleen. Se oli kamalaa ja stressaavaa, koska Kate olisi oikeasti halunnut pukeutua siististi sitä illastamista varten. Lopulta sieltä kaapista löytyi joku kesämekkoa vastaava riepu, jonka Kate kiskoi tuskastuneena ylleen, välittömästi tyytymättömänä peilikuvaansa. ”Jace?” Kate huhuili siirtyessään sieltä makuuhuoneesta olohuoneen puolelle. Jace löytyi lopulta sohvannurkasta kirjan kanssa, jota se ei tuntunut lukevan. Kate mietti hetken, mahtoiko sillä olla kaikki kunnossa. ”Honey, do I look fat in this? Be honest, okay?” Kate kysyi, selkeästi siitä asiasta stressaantuneena. Nainen oli kuta kuinkin valmis tuikkaamaan hyödyttömän vaatekaappinsa tuleen. Ei ehkä niitä asioita, mihin kuuluisi keskittyä sinä iltana, mutta sillä hetkellä Kate keskittyi mieluummin mihin tahansa muuhuin kuin illan teemaan.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Oct 23, 2016 12:27:07 GMT 2
Post by autopilot on Oct 23, 2016 12:27:07 GMT 2
Se tilanne ei todellakaan ollut auttanut Jacen nukkumista ja sen puutetta, ja hän oli melko varma että oli nukkunut viimeisen parin yön aikana yhteensä korkeintaan sen pari tuntia. Kun oli ihan loputtoman väsynyt, niin oli vielä tavallistakin vaikeampi tehdä järkeviä päätöksiä. Pelkästään sellaiset asiat kuin aamukahvin keittäminen tai ruoanlaitto tuntuivat hankalilta, kun aivoi löivät energian puutteessa tyhjää, vauvan tilanteen pohtimisesta puhumattakaan. Hän oli viettänyt yöt lähinnä maaten sängyssä ja toljottaen kattoa, laskien minuutteja ja sekunteja siihen kun voisi nousta ylös ilman että vaikuttaisi perin kummalliselta. Ainut positiivinen asia siinä tilanteessa oli se, että hän oli ollut läsnä aina ja heti, kun Kate oli herännyt. Ei tarvinnut olla nero, että tajusi sen kärsivän painajaisista. Jacekin kärsi, mutta hän oli kyllä kärsinyt alusta asti.
Aivot seisoivat, kun hän toljotti sitä kirjaa, ja vasta naisen sanat toimivat herätyksenä todellisuuteen. Lasittuneita silmiä räpsäytettiin pari kertaa liikaa.
“You couldn’t look fat even if you tried”, mies vakuutti automaattisesti, mutta nosti katseensa Kateen vasta sanojen jälkeen. Se näytti hänen silmiinsä edelleen hyvältä, olisi näyttänyt ihan sama mitä teki. Oltaisiin vaadittu paljon enemmän kun raskaus, että hän olisi pyörtänyt mielipiteensä siitä, että se oli aina tyrmäävän upea. Tavallaan se kaikki sai Katen näyttämään jopa tavallista paremmalta. Ehkä se oli se paljon puhuttu pregnancy glow, mutta siinä oli erilainen viba, eikä häntä haitannut lainkaan.
Molemmilla taisi olla oma tapa vältellä sitä todellisuutta. Jace keskittyi normaalilta näyttämiseen ja “kirjan lukemiseen”, Kate siihen miltä näytti. Molemmat keinot olivat ihan yhtä normaaleita, ja samalla toimivat ihan yhtä huonosti.
“Come here”, Jace päätyi sanomaan syvän henkäyksen jälkeen ja nosti vähän toista kättään, kutsuen naisen kainaloon. Toisella kädellä hän sulki sen kirjan ja asetti sen sivuun. Katesta olisi todennäköisesti paljon enemmän riemua kun niistä sanoista, mitä hän oli tuijottanut tajuamatta yhtään mitään.
Aiemmin tänään oli ollut helppo uppoutua siihen ruoanlaittoon, joka oli viimeaikoina ollut se kaikista paras häiriötekijä, ja joka oli yllättäen myös paljastanut, että hän oli armoton perfektionisti. Heillä ei ollut tarvetta esittää Katen vanhemmille mitään, ja silti hän oli tuijottanut ja kokeillut reseptejä ihan liian pitkään, että oli saanut aikaiseksi sen täydellisen coq au vinin, jonka kastike nyt kupli viimeisiään hellalla. Perunat ja vihannekset olivat uunissa, ja mies ei voinut mitään sille, että laski minuutteja mielessään. Munakello oli päällä, mutta sitä ei oltaisi edes tarvittu.
|
|
|
|
Oct 23, 2016 14:43:17 GMT 2
Post by Deleted on Oct 23, 2016 14:43:17 GMT 2
Se Katen ilmoille heittämä kysymys oli sellainen, mikä sai lähes jokaisen miehen hikoilemaan. Siihen ei tuntunut olevan oikeaa vastausta, kaikki toimisivat triggerinä jonkinnäköiseen tappeluun. Jace kuitenkin selvisi siitä kysymyksestä kunnialla, ja lopputuloksena oli vinosti hymyilevä nainen. ”Yeah? You’re not just saying that?” Kate vielä varmisteli, mutta huomasi kyllä huolensa siitä aiheesta jo hälvenneen.
Kate teki katseellaan kierroksen siinä asunnossa. Yhtään ylimääräistä pölyhiukkasta ei löytyisi, kaikki oli siististi omilla paikoillaan ja ruoan tuoksukin oli huumaava. Joku asiasta tietämätön olisi varmasti luullut toisin, mutta se oli kaikki Jacen ansiota. Kate oli ihan varma, että Jace vielä hemmottelisi naisen piloille. Ei Katen tarvinnut nimittäin nostaa enää tikkuakaan ristiin siellä asunnossa, koska Jace niin auliisti teki kaiken tarvittavan ja enemmänkin. Mies oli ilmeisesti onnistunut löytämään jonkinmoisen intohimon ruoanlaittoon (ilmankos Katesta tuntuikin niin lihavalta) ja kokeilukeittiössä tehtiin toinen toistaan hienompia ruoka-annoksia. Ei Kate valittanut siitä, tosiaankaan. Hän osasi itse lähinnä tilata noutoruokaa muutaman yksinkertaisen reseptin ohella, ja kyllä Jacen kokkailut voittivat niistä kaikki mennen tullen.
Jace kutsui Katen luokseen ja Kate teki työtä käskettyä kuroen välimatkan kiinni ja istahtaen sohvalle enemmän tai vähemmän sulavasti, painautuen sinne miehen kainaloon. Nostipa hän vielä jalkansakin sohvapöydälle lepäämään, viime aikoina kun niitä oli tehnyt mieli nostella aina kun mahdollista. ”You okay?” Kate kysyi, sipaisten miehen poskea sormillaan. Jace näytti niin lähelle pystyynkuolleelta kuin oli mahdollista – uupumus paistoi mailien päähän ja jotain pientä stressinpoikastakin Kate oli havainnoivinaan miehessä. Oli sanomattakin selvää, että Kate löysi syitä ollakseen huolissaan Jacen hyvinvoinnista.
Kate oli kerennyt myös jo stressaamaan sitä illallista. Tai siis lähinnä äitiään. Jace oli onnistunut ansaitsemaan Katen isän kunnioituksen sen viimeisimmän episodin myötä, vaikka sitä ei olisi heti uskonut tai edes osannut odottaa. Sen myötä Lester oli ollut ihan liikuttava, kysellessään heidän kuulumisiaan käydessään lounaalla Katen kanssa. Jace oli tosissaan onnistunut tekemään vaikutuksen siihen mieheen. Alison Simmons puolestaan oli hankalampi vakuutettava. Nainen kuului siihen kritisoivaan, ylihuolehtivaan kastiin jolle ei koskaan kelvannut mikään. Milloin se koski Katen seuraa, milloin Katen lääkäreitä ja psykiatreja ja milloin ihan vain Katea. Alisonille oli ollut kova kolaus, kun Katen mielialahäiriö oltiin todettu, ja sen jälkeen äiti oli ollut vakuuttunut, ettei Kate pystyisi mitenkään tekemään järkeviä päätöksiä itsenäisesti.
Oli ne saarnat kuultu taas, kun vanhemmat olivat saaneet kuulla Jacen paluusta ja Katen lääkkeettömyydestä sen Roxanne-fiaskon jälkeen. Puhumattakaan siitä, mikä helvetti repesi sen raskausuutisen myötä. Kate oli tuntenut olonsa ihan teinikakaraksi, joka oli tehnyt jotain väärää ilman että se varsinaisesti oli paha teko. Ei mikään ihme, että häntä ahdisti suuresti Jacen ja Alisonin tapaaminen, vaikka Kate tiesikin, että Jace hoitaisi kyllä oman osuutensa paremmin kuin hyvin. Roxanne oli kuitenkin tapansa mukaan ylidramatisoinut kaiken ja yllyttänyt Alisonin ennakkoluuloisuutta. ”I should warn you not to take my mother personally. Once you meet her you’ll know where Roxanne gets her lovely personality traits from. She never took my condition very well and it has clouded her judgment ever since”, Kate selitti. ”But you have my dad’s respect. I told him to keep her in check, If anyone can do it, he can.”
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Oct 23, 2016 21:26:54 GMT 2
Post by autopilot on Oct 23, 2016 21:26:54 GMT 2
Siitä talosta oli juuri nyt erittäin vaikea löytää mitään, mistä kritisoida. Kun vuorokaudessa oli yhtäkkiä 23 tuntia liikaa, niin paikat pysyivät kummasti moitteettoman puhtaana. Se siivoaminen, järjestely ja ruoanlaitto voittivat ehdottomasti kaikki stressinhallintakeinot joita Jace oli elämänsä aikana harrastanut. Joskus ne olivat tarpeeksi, useimmiten eivät. Etenkin viimeisen parin päivänä oltaisiin kaivattu elämään jotain vähän isompaa, että ajatukset oltaisiin saatu pois siitä vauvasta ja tilanteesta.
“Hm? Yeah”, mies hymähti kun Kate kysyi oliko kaikki kunnossa, "are you? Nervous?"
Katse, joka oli taas jäänyt hetkeksi lasittuneena tuijottamaan seinää, kääntyi kainaloon tulleeseen naiseen. Sille suotiin väsynyt hymykin. Jace oli edelleen sitä mieltä, että Katella oli tarpeeksi huolia jo ihan omastakin takaa, eikä sen todellakaan kuuluisi kantaa hänenkin taakkaa harteillaan. Mitä enemmän hän saattoi pitää vain itsellään, sitä parempi. Jos ei laskettu sitä taannoista minibreakdownia keskellä yötä, mitä nainenkin ol päässyt ikuistamaan, niin siinä onnistuttiin aika hyvin, ei valitettu tosissaan sanallakaan.
Kate puhui vanhemmistaan ja Jace kuunteli. Hän ei edelleenkään ymmärtänyt, miksei Katen isä suhtautunut häneen joko säälivästi tai vihalla, mutta koitti olla tyytyväinen siitä ettei niin ollut käynyt.
“I’ve been treated like shit pretty much my whole life. Your mom’s got nothing on me. You shouldn't even worry about me”, Jace rauhoitteli ja painoi huulensa ohimennen naisen hiuksia vasten. Hän ei valehdellut, mutta tietysti oli eri asia, kun tuntemattomat kohtelivat huonosti. Jos ei muuta, niin ainakin hänelle oli kehittynyt tavattoman paksu iho.
|
|
|
|
Oct 23, 2016 22:00:19 GMT 2
Post by Deleted on Oct 23, 2016 22:00:19 GMT 2
Kate toivoi toisinaan, että Jace päästäisi sitä lähemmäs itseään ja omia ajatuksiaan. Kate halusi ymmärtää miehen järjenjuoksua paremmin, mitkä asiat vaikuttivat sen mielialaan mitenkin ja niin edelleen. Oli sitä sen yhdessä vietetyn ajan lomassa oppinut jotain pieniä tunnusmerkkejä, mutta ne olivat sitten jo isoja asioita miehen ajatusmaailmassa. Jos Jace näytti Katen silmissä jotenkin tyytyväiseltä tai pahantuuliselta, se tarkoitti jo melkoisen vahvaa tuntemusta Jacessa itsessään. ”Nah, I wouldn’t say nervous. Just… anxious”, Kate totesi mietteliäästi. ”I mean, we’re not dropping a massive newsbomb on them like ’hey we’re pregnant’ or ’hey I was diagnosed with bipolar’ or ’we flew to las vegas and eloped’ or anything like that. Having my mom around is always just extremely stressful”, nainen avasi sitä tunnettaan ja huokaisi syvään.
”I just thought it would be nice to give you a heads up, so that she doesn’t ambush you out of the blue like Roxie did. In your defense, I could be having this kid with practically anyone and she still wouldn’t like him or the fact that I was pregnant.” Kate painoi päänsä Jacen olkapäätä vasten ja hajamielisesti piirteli kuvioita miehen rintakehään sormellaan. Alison Simmons kuului siihen ihmisryhmään, joiden mielestä Katen kaltaisten ihmisten ei pitäisi hankkia lapsia. Siihen ei ollut vielä iskenyt mitään mummon tunnetilaa, vaan se arvosteleva äitihahmo oli edelleen läsnä. Ja sen mielestä oli typerää periyttää sellaisia mielialahäiriöitä tahallisesti eteenpäin, puhumattakaan kaikkien niiden lääkkeiden käytöstä raskausaikana. Katen ei tarvinnut googlata, kun hänen äitinsä teki sen hänen puolestaan ja kertoi aivan varmasti kaikki negatiiviset puolet ja tutkimukset.
Lester oli siinä mielessä paljon leppoisampi – syy, miksi Kate oli aina ollut enemmän isän tyttö. Lester myös näki nykyään Jacessa niitä samoja ominaisuuksia kuin Katekin näki. Ja mikä tärkeintä, Lester näki, miten paljon Jace välitti Katesta. Sen vuoksi isä ei välittänyt enää miehen taustoista, sillä tiesi kyllä, että hänen tyttärestään pidettäisiin huolta. ”I don’t even really know why I invited her here, to be honest. I doubt she’ll be able to give an objective opinion on the subject”, Kate pohti ääneen. Tietysti hän toivoi, että Alison osaisi ajatella niiden omien näkökulmiensa ulkopuolelta, mutta hän ei ihan jaksanut uskoa, että niin kävisi.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Oct 23, 2016 22:12:20 GMT 2
Post by autopilot on Oct 23, 2016 22:12:20 GMT 2
Ehkä sitäkin tilannetta olisi voinut pitää massiivisena uutispommina, mutta Kate oli oikeassa siinä, että pahin oli ohi. Lapsi oli jo tehty, yhteen oli jo muutettu ja lääkityksetkin aloitettu. Sen jälkeen kaikki oli vähän sellaista yksityiskohtien viilausta. Se Vegasiin karkaaminen tästä tietysti vielä puuttui, mutta se ei tainnut olla ajankohtaista. Jace ei edes tiennyt mitä mieltä Kate oli koko avioliittoasiasta, mutta hän ei kokenut sitä millään tavalla tarpeelliseksi. Koko konsepti tuntui lähinnä vanhanaikaiselta ja ylikonservatiiviselta, ja kyllähän se lapsi sitoisi enemmän kun mikään virallinen paperi koskaan voisi .
Roxien tapaaminen oli ollut erittäin epämiellyttävä kokemus, ja Jace ei varsinaisesti halunnut ottaa revanssia.
“That make me feel so much better”, Jace hymähti huvittuneena Katen sanoille. Todennäköisesti se olisi oikeassa, mutta toisaalta… Kai se oli kaikkien vanhempien juttu, että kukaan ei ollut tarpeeksi hyvä niiden lapselle. Mies oli melko varma, että päätyisi itse olemaan ihan samanlainen. Kai siitä nyt jo heränneestä suojeluvietistä saattoi jotain päätellä. Samaa hän olisi odottanut myös omilta vanhemmiltaan, mutta niin ei ollut käynyt. Se oli kyllä tietysti ymmärrettävääkin, kun otti huomioon, etteivät he viimevuosien aikana olleet kauheasti olleet väleissä. Hän ei ollut edes antanut niiden käydä vierailemassa vankilassa, joten se erilleen kasvaminen oli ihan normaalia.
“It’s always good to hear all possible arguments. Even if we don’t agree”, Jace pohti ääneen sitä miksi Katen äiti oltiin kutsuttu, “if nothing else we’ll get some new perspective. That’s always good. We’re probably way too close to the problem to make good decisions anymore.” Ihan samalla tavalla kun silloin, kun luki yksittäisen sanan niin monta kertaa, että se ei lopulta enää edes tuntunut sanalta. Naista puristettiin hetkellisesti tiukemmin kainaloon, ennen kun sitten noustiin ylös siitä sohvalta ja otettiin suunta kohti keittiötä, venyteltiin matkalla raukeasti ja väsyneesti.
|
|
|
|
Oct 23, 2016 23:14:51 GMT 2
Post by Deleted on Oct 23, 2016 23:14:51 GMT 2
Kate oli kuulunut niihin tyttöihin, jotka olivat suunnitelleet häitään jo suurin piirtein vaippaiästä asti. Se kaikki oli kuitenkin romuttunut viimeistään siinä vaiheessa, kun Kate oli saanut diagnoosin mielialahäiriöönsä. Kate oli aina ollut sitä mieltä, että avioliitto oli sellainen once in a lifetime-juttu, eikä nainen halunnut sitoa kenellekään sellaista palloa nilkkaan, mikä hänen kanssaan loppuelämän vietosta tuli. Tietysti siinä heidän tilanteessaan niin oli ikään kuin jo päässyt käymään sen lapsen myötä. Se oli jättänyt Katelle ristiriitaiset tunteet avioliittoa kohtaan – toisaalta hän ajatteli sen olevan noin järkiperäisesti ajatellen oikeusturvallisesti hyvä juttu, toisaalta tunteella ajatellen hän ei halunnut viedä Jacelta sitä vaihtoehtoa ottaa hatkoja, jos kaikki kävisi liian ylivoimaiseksi.
Miehen toteamukselle naurahdettiin. ”Oh, I bet it does. Though I have to say, your odds would probably be more in your favor if you were an aerospace engineer instead of an ex-con, but let’s not focus on those small details, right?” Kate kiusoitteli ja hymyili vinosti Jacelle. Ei Katekaan tietysti ihan ennakkoluulottomasti hyväksyisi ketä tahansa vielä syntymättömän tyttärensä rinnalle, mutta jos hän jotain oli oppinut niin sen, ettei ulkoisiin faktoihin voinut luottaa liikaa. Jacenkin faktat eivät antaneet hänestä mitään kovin imartelevaa kuvaa, mutta totuus oli hyvin erilainen, ainakin heidän yhteisessä elämässä.
”Yeah, I guess you’re right. As always. It’s starting to get really unfair, you know? You’re so reasonable”, Kate tuskaili, hymyillen kuitenkin sen merkiksi, ettei ollut tosissaan pahoittamassa mieltään asiasta. Kate myös halusi ennemmin keskittyä niihin Jacen sanojen merkitykseen kuin siihen, mitä ne käsittelivät. Hän oli niin lopen kyllästynyt murehtimaan kaikesta, hän halusi vain voida nauttia siitä raskaudesta ilman jatkuvia vastoinkäymisiä tai niistä stressaamista. Vaan minkäs sitä luonnolleen pystyi, muuta kuin yrittää huijata itseään pois niistä toimintamalleista.
Nainen jäi hetkeksi vielä siihen sohvalle oleilemaan, liian laiskana siirtymään siitä mihinkään, kun oli vasta siihen päässyt. Tyttö oli aloittanut tyypillisen alkuiltaisen jumppansa, mikä sai Katen laskemaan kätensä vatsalleen ja miettimään taas sitä käsillä olevaa aihetta. Kate rupesi itse olemaan sen testaamisen kannalla. Sehän oli ihan rutiinitoimenpide, riski oli minimaalinen ja se antaisi pariskunnalle aikaa varautua, mikä tahansa tulos olisikaan ja mihin tahansa ratkaisuun he päätyisivätkään. Eikä Kate ihan oikeasti halunnut uskoa siihen, että tyttö olisi sairas. Niin terveeltä se vaikutti nytkin niiden liikahtelujensa kanssa.
Puhelimen kilahdus sai Katen lopulta punnertamaan itsensä ylös sohvalta, ja hän nappasi laitteen matkallaan keittiöön. ”Dad says they got stuck in traffic but it shouldn’t take more than five to ten minutes for them to get here”, Kate sanoi luettuaan saamansa tekstiviestin. Kännykkä jäi keittiön tiskipöydälle, jota vasten nainen hymyillen nojautui seuraamaan miehen touhuilua sivummalta. ”Smells amazing. I could get used to this, you know.”
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Oct 23, 2016 23:42:02 GMT 2
Post by autopilot on Oct 23, 2016 23:42:02 GMT 2
Aina kun joku tiivisti sen Jacen taustan, niin hän näki itsekin miten surkealta se vaikutti. Se välittyi aina, jos hän näytti jollekin ansioluetteloaan, joten töiden saaminen oli aikamoista arpapeliä. Siitä nyt puhumattakaan, että työhakemuksissa piti aina vahvistaa, ettei ollut koskaan saanut rikostuomiota mistään. Sama tuntui pätevän vähän muuhunkin, ja selkeästi yhteiskunta oli onnistunut erinomaisesti siinä, ettei siitä leimasta pääsisi enää koskaan eroon. Seksuaalirikollisten piti nyt jo kulkea ovelta ovelle kertomassa kaikille taustastaan. Taisi olla vain ajan kysymys, kun samaa ruvettaisiin vaatimaan kaikilta väkivaltarikollisilta.
“I am always right, you’re correct. I can see how that could get on someone’s nerves”, Jace naurahti Katelle, ennen kun katosi sieltä olohuoneesta keittiöön. Kaikki rupesi olemaan valmista, mutta hän tuhlasi silti aikaa kaiken tuplatarkastukseen. Siinä kaikessa oli jotain todella terapeuttista. Toisinaan hän mietti, että ehkä hänen olisi pitänyt vain kokeilla jotain niin typerää kuin ruoanlaittoa silloinkin, kun oli ollut yliopistossa. Ehkä hän olisi sillä onnistunut välttymään kaikelta siltä paskalta. Se toimi paremmin kun mikään vihanhallintakurssi, ja hän oli ollut lukemattoman monilla. Yleensä jo ne kurssit olivat niin raivostuttavia, että lähinnä vain pahensivat asiaa entisestään.
Jace ei näyttänyt tippaakaan siltä, että olisi millään muotoa kiinnostunut mihinkään kodinhoitoon liittyvästä. Ei ollut näyttänyt silloin eikä näyttänyt edelleenkään. Se kontrasti huvitti toisinaan häntä itseäänkin, ja mieluusti hän valehteli ja väitti Katen olevan sen kaiken tapana, ihan vain ettei joutunut häpeämään. Se oli joku typerä, vanhanaikainen käsitys siitä, mitä miehen piti olla ja mitä ei.
Katse siirrettiin hellalta Kateen, kun se kertoi vanhempiensa olevan vain muutamien minuuttien päässä. Siihen vastattiin nyökkäyksellä.
“Are you telling me you’re not used to it already?” hän vastasi ruoka-asiaan, mutta ei tarkoittanut sanojaan pahalla.
|
|
|
|
Oct 24, 2016 0:19:29 GMT 2
Post by Deleted on Oct 24, 2016 0:19:29 GMT 2
Jace kertoi olevansa aina oikeassa. ”Cocky much?” Kate huikkasi virnistäen miehen perään, pudistellen päätään. Kate näki, miksi Jace tuntui löytävän usein riitaa kapakkailtojensa parissa. Tuollainen asenne yhdistettynä alkoholiin ei ainakaan edesauttanut ystävyyssuhteiden luomista. Oli siis ehkä ihan hyvä, että nyt se asenne pysytteli lähinnä tämän asunnon seinien sisäpuolella. Se meinasi nimittäin huomattavasti vähemmän harmia heille molemmille.
Kate seurasi sitä miehen touhuilua keittiössä. Jacesta oli kieltämättä sen pidätyksen jälkeen ruvennut kuoriutumaan uusia puolia. Se keskittyi purkamaan niitä huolia ja murheitaan huomattavasti terveemmällä ja hyödyllisemmällä tavalla kuin vain hukuttamalla kaikki murheensa alkoholiin. Toki siihenkin asiaan varmasti vaikutti paljon se nilkkapanta, tiukka ehdonalaisvalvoja ja tieto siitä, että seuraavaa mokaa ei välttämättä niin vain katsottaisikaan läpi sormien, oli lakimiehenä sitten kuinka hyvä ammattilainen tahansa. Nyt siinä pelissä oli niin paljon enemmän kuin vain he kaksi. Se oli ihan riittävä peruste ryhtiliikkeelle ja lainkuuliaisuudelle.
Kate hymähti miehen kysymykseen. ”Guilty as charged”, nainen vastasi virnistäen, kuroen sen etäisyyden heidän välillään umpeen. Kate asettui Jacen viereen seisomaan, kietoen toisen kätensä miehen vyötärön ympäri. ”You know”, hän aloitti, vilkuillen miehen aikaansaannoksia ennen kuin nosti katseensa toiseen, ”There are not a lot of things that are hotter than a man who knows his way around the kitchen.” Varsinkaan Katen silmissä. Jacen kokkailut olivat kerrassaan loistavia, eikä heillä kyllä olisi tarvetta käydä enää ravintolaillallisilla ikinä.
Ajatus ravintolaillallisesta sai kuitenkin Katen ajatukset kääntymään toisaalle, varsinkin kun nainen näki taas sen miehen lopen uupuneen olemuksen. Ja se toi naiselle idean. ”We should take a couple of days to ourselves after this matter has been settled. Maybe do a small trip? I’m not talking about eloping in Vegas or anything like that, but maybe we could just stay at a hotel for a weekend to rest and get our minds off things. What do you think?” Kate ilmaisi sen ajatuksen ääneen. He molemmat tulisivat tarvitsemaan lepoa, ja mikäli kaikki kääntyisi ikävään suuntaan, voisi irrottautuminen arjesta tehdä järjettömän hyvää kummallekin.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Oct 24, 2016 0:51:36 GMT 2
Post by autopilot on Oct 24, 2016 0:51:36 GMT 2
Kate ei ollut väärässä - Jacella oli valtavia ongelmia tulla ihmisten kanssa toimeen pidempään kun tunti kerrallaan. Se asenne oli toiminut, kun oli vielä ollut nuori ja koulussa. Silloin sitä idgf tyyppistä kuittailua, silmien pyörittelyä ja ivaa oltiin pidetty siistinä. Nyt se sai hänet vaikuttamaan sellaiselta ihmiseltä, johon ei halunnut törmätä pimeällä kadulla. Tapa haastaa riitaa ihan riidan haastamisen riemusta ei auttanut asiaa. Tai tapa lyödä ilman eri varoitusta, kun keitti yli.
Siitä Jace oli ehdottomasti eri mieltä, että mies keittiössä olisi ollut kuuma. Ehkä jotkut tatuoinnein peitetyt, bodatut ammattilaiskokit joita televisossa näki, mutta eivät kyllä ne perinteiset, tavalliset tallaajat kuten hän itse. Todennäköisesti hänen egonsa ei vain ollut tarpeeksi suuri, että ne naiselliset tavat oltaisiin vain voitu niellä. Jos sitä ei oltu opittu omilta vanhemmilta aikapäivää sitten, niin viimeistään vankilassa ne uskomukset oltiin hitsattu niin syvälle mieleen, että ei niistä ihan heti pääsisi eroon.
“Well, we can’t eat takeout all day every day”, mies huomautti ja sivuutti kehut, “guy’s gotta do what guy’s gotta do.”
Aihe vaihtui. Katen ehdotus kuulosti hyvältä, mutta ei realistiselta. Jace ei edelleenkään osannut tehdä pidemmän tähtäimen suunnitelmia. Takaraivossa oli koko ajan, että vankilan ovi voisi heilahtaa uudestaan, eikä hän halunnut lupautua johonkin ja sitten perua.
“That’s a nice thought and all, but I don’t think that’s gonna happen for a while”, mies totesi välttelevään sävyyn. Hän kääntyi ympäri ja nojasi keittiön tasoa vasten, risti kädet rintakehälleen. Katse tutki Katea melkein uteliaasti.
“You know I can’t leave. You can go, though. I know you could use a day off”, hän vielä huomautti. Se ei todellakaan ollut niin yksinkertaista, että vain varattaisiin hotelli ja mentiin.
|
|
|
|
Oct 24, 2016 1:33:24 GMT 2
Post by Deleted on Oct 24, 2016 1:33:24 GMT 2
Kate oli eri mieltä siitä noutoruoalla selviämisestä. Kaikki ne vuodet yliopiston jälkeen Kate oli selvinnyt hengissä lähinnä kahvilla ja noutoruoalla. Osasi se jotain salaattia ja smoothieita vääntää, mutta harvemmin jaksoi. ”Hey, it got me through the years”, Kate vastasi takaisin ja hymyili vinosti. Kate oli myös melko varma, että siihen ruoanlaittointoon liittyi joku salainen agenda terveellisemmän ruokavalion varmistamiseksi. Jace kun oli intohimoinen googlettelija ja oli melkein ylisuojeleva sen syntymättömän lapsen suhteen. Näköjään sillä ei ollut mitään merkitystä, sairaita niistä siitä huolimatta tuli.
Jace kääntyi sen naisen ehdotuksen myötä ympäri ja Kate seurasi perästä, asettuen miehen eteen ja liu’uttaen kätensä tämän vyötärön ympäri. Oli tyypillistä, että Jace takertui niihin pieniin yksityiskohtiin eikä suostunut katsomaan sitä laajemmasta perspektiivistä. ”I didn’t mean we would be leaving right after this dinner, you know. We don’t even have to leave the city”, Kate korjasi. ”We could set it up with your parole officer, ask for permission and all. See how far I’m allowed to take you and we could figure something out.” Kate halusi uskoa, että se olisi heille molemmille parhaaksi. ”I’m not leaving you behind to have a weekend alone in a hotel, come on. I had enough alone time while you were arrested, I don’t plan on doing that for a while.”
Hetken kuluttua ovisummeri ilmoitti vieraiden saapumisesta. ”We’ll put a pin on it, okay? We’ll come up with something and if not, that’s okay too”, Kate sanoi ja suukotti Jacea pikaisesti huulille, ennen kuin asteli ovelle päästämään vanhempansa rappuun. Summeriin vastaamisen jälkeen Kate avasi heidän ovensa lukosta ja jätti sen raolleen. Nainen kävi vielä vetämässä makuuhuoneen oven kiinni, sillä sen takaa paljastui naisen aiemman vaatekriisin aikaansaama pyörremyrsky, joka oli repinyt useampia vaatekappaleita ulos kaapista. ”Hey dad, mom”, Kate tervehti saapuessaan eteiseen kutakuinkin samaan aikaan kuin vanhempansa astelivat ovesta sisään. Molempia halattiin, joskin halaus isän kanssa oli huomattavasti lämminhenkisempi. ”Hey Katie, sorry again that we’re late, traffic was a nightmare downtown”, Lester vastasi samalla kun antoi isällisen poskisuudelman esikoistyttärensä poskelle.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Oct 24, 2016 5:19:30 GMT 2
Post by autopilot on Oct 24, 2016 5:19:30 GMT 2
Oli paljon helpompi vain sanoa ei heti kättelyssä. Jace ei halunnut ensin antaa edes toivoa, ja sitten todeta että se matka nyt vain ei tulisikaan onnistumaan. Parin korttelin päässä oleva hotelli tuntui ihan yhtä kaukaiselta ajatukselta kun johonkin Australiaan lähtökin - ja se kai sen koko kotiarestin pointti oli. Se oli rangaistus siinä, missä kaikki muutkin vaihtoehdot, ehdonalaisesta ja yhteiskuntapalvelusta alkaen. Monella tavalla vankila oli voittanut sen kotona jumittamisen ja minimi-ihmiskontakin. Jace oli lukenut jonkun tutkimuksen siitä, kuinka monet tarkoituksella rikkoivat sitä kotiarestia vain päästäkseen takaisin telkien taakse, ja se ei varsinaisesti ollut ollut kovin rohkaisevaa. Jos se vauva ei olisi ollut kuvioissa, hän olisi tosissaan harkinnut samaa ratkaisua.
“I’ll think about it”, Jace lupasi, mutta molemmat taisivat tietää, että se oli vain kohteliaampi tapa kieltäytyä. Ehkä he vielä joku päivä voisivatkin lähteä, mutta ei nyt. Eikä vielä ensiviikolla tai ensikuussakaan. Oli melkein onni, että ne Katen vanhemmat päättivät tulla juuri silloin, koska se keskeytti sen keskustelun heti alkuunsa.
Jace jäi hetkellisesti yksin sinne keittiöön ja rupesi sitten tässä vaiheesssa miettimään, että olisikohan hänenkin pitänyt harrastaa sitä vaatekriiseilyä. V-kauluksinen, valkoinen t-paita oli hihoistaan tiukka ja hän oli yhtäkkiä ihan lian tietoinen siitä, että se paljasti vasenta olkapäätä kirjovan, poikkeuksellisen huonosti kasaan kursitun arven. Ilmassa oli ehkä hienoista ylireagointia, mutta mies ei halunnut välittömästi näyttää siltä, että oli tullut puukotetuksi. Se oli tietysti se, miten se arpi oltiin saatu, mutta ei kaikkien sitä tarvinnut tietää. Tummien farkkujen kanssa ei sentään voisi mennä vikaan. Paitsi jos ne olivat liian rennot. Olivatko ne liian rennot? Pitikö tälläisiä tapahtumia varten oikeasti pukeutua siististi?
Katse haki jostain läheltä mitä tahansa pitkähihaista, mutta sitä ei löytynyt, joten lopulta ei auttanut kun suunnata Katen perässä sinne eteiseen ottamaan niitä sen vanhempia vastaan. Perheen kesken vaihdeltiin halauksia, mutta Jace päätyi parempien ideoiden puutteessa kättelemään niitä molempia ehkä aavistuksen kylmän etäiseen ja varautuneeseen sävyyn. Hän olisi hymyillyt, jos ei olisi tiennyt paremmin kun hyvin sen näyttävän hänen kasvoillaan äärettömän luonnottomalta.
Katen äitiä kätellessä kieleltä karkasi se perinteinen “ma’am”, mitä oltiin käytetty lapsuudesta asti, ja hitto - Jace muisti sen naisen. Hän pelkäsi, että sekin muisti hänet. Tai sen pojan, joka hän silloin parikymppisenä oli ollut.
|
|
|
|
Oct 24, 2016 10:08:31 GMT 2
Post by Deleted on Oct 24, 2016 10:08:31 GMT 2
Se keskustelu katkesi siihen vanhempien saapumiseen, mutta ei ennen kuin Jace lupasi miettiä asiaa. Kate tiesi sen olevan Jacen standardi ’en halua pahoittaa mieltäsi mutta näin ei tule koskaan tapahtumaan’-vastaus. Kate vastasi siihen hymyilemällä ja nyökkäämällä, vaikka asia oli kyllä harvinaisen loppuunkäsitelty. Kate ei kuitenkaan halunnut käydä yksinkään millään hermolomalla, kun se syy koski molempia. Päätyivät he sitten ottamaan sen testin tai eivät, oli se lapsi terve tai ei ja jatkuisiko se raskaus loppuun tai ei, Kate halusi käydä aftermathin läpi yhdessä, ei yksin.
Kate huomasi toisinaan miettivänsä, millaista se heidän elämänsä juuri sillä hetkellä olisi, jos sitä vauvaa ei olisi, se kun tuntui huonoina hetkinä olevan se liima, mikä piti heidät kasassa. Ei heidän parisuhde ainakaan varmasti olisi niin vakavalla tasolla – he varmaan edelleen asuisivat siellä Katen vanhassa kämpässä ja teeskentelisivät, etteivät asuneet yhdessä. Se ajatuskierre kuitenkin katkaistiin niiden vanhempien saapumisella, ja hyvä niin. Oli parempi lopettaa sen asian ajattelu, ennen kuin Kate päätyisi mielessään taas siihen lopputulokseen, kuinka hän rajoitti Jacen elämää ja pakotti sen vastentahtoisesti asettumaan aloilleen.
Alison nyökkäsi kätellessään kohteliaasti sille miehelle, joka kaikesta päätellen oli hänen lapsenlapsensa isä. Katse viipyi hetken liian pitkään, kun mieleen yritettiin saada se, miksi se kaveri näytti niin tutulta. Kyllä Roxanne ja Katekin olivat molemmat kertoneet, että kundi oli tuttu jo Katen yliopistoajoilta, mutta Kate oli pitänyt silloiset ihmissuhteensa hyvin salattuna, eikä Alison ollut koskaan tavannut tyttärensä ensimmäisiä vakavia poikaystäviä. Olisi ehkä tavannut, jos sitä vankilatuomioon johtanutta incidenttiä ei olisi koskaan käynyt. Sanomattakin oli selvää, ettei Alison ollut hirvittävän ilahtunut kyseisen kaverin kuvioihin paluusta. Se oli kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun Kate esitteli miehen äidilleen – ”Mom, this is Jace. Jace, this is my mom, Alison.” – kun Alison laski yksi plus yksi yhteen. Jace, shut the fuck up, man, don’t screw things up for us. ”It’s nice to meet you, Jace”, Alison sanoi äänellä, joka kertoi kuitenkin kaikkea muuta.
Lester oli kerrankin jättänyt pukunsa pois ja tullut poikkeuksellisen kasuaalisti paikalle. Siitä rentoutuneemmasta olemuksesta kertoi myös se, miten Lester tuttavallisesti taputti Jacea olkapäälle pelastaakseen kaverin nahan. ”Good to see you, Jace. Come on, why don’t we leave the ladies to catch up and go get some beers, huh?”, Lester sanoi, tietämättä oikein, mitä tehdä sillä harvinaisella rentoudellaan. Hienovaraisesti hän kuitenkin ohjasi Jacea pois siitä tilanteesta, koska tunnisti kyllä Alisonin äänensävyssä hälytysmerkit.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Oct 24, 2016 10:29:42 GMT 2
Post by autopilot on Oct 24, 2016 10:29:42 GMT 2
Tuntui ihan naurettavalta, että tässä Jace seisoi kiltisti tapaamassa Katen vanhempia. Se oli kaikki niin normaalia, että hän ei ollut aikapäiviin kuvitellut, että voisi koskaan päätyä siihen tilanteeseen. Se ei ollut tuntunut edes teoreettiselta mahdollisuudelta. Joskus vuosia sitten hän olisi ehkä selviytynytkin siitä kunnialla, mutta juuri nyt tuntui uhkaavasti siltä, että ne vähätkin sosiaaliset taidot mitä jäljellä oli, olivat katoamassa kuin tuhka taivaaseen.
Kyse ei ollut yrityksen puutteesta, koska Jace yritti ihan tosissaan käyttäytyä. Hitto, hän pisti ihan älyttömästi energiaa jo siihen ettei näyttänyt niin torjuvalta kun yleensä tuppasi tekemään. Hän yritti olla ystävällinen ja kohtelias, ja sitten se Katen äiti löi häneen sen katseen, joka olisi ihan hyvin voinut tihkua verta. Jos katseet olisivat voineet tappaa, hänet oltaisiin voitu kärrätä ruumiishuoneelle saman tien. Se kättely jäi melkein kesken sen yllättävän kylmän asenteen takia, mutta jollain ilveellä siitä onnistuttiin selviämään hengissä.
“Nice to meet you too” hän sai sanottua, mutta ääni kuulosti omiinkin korviin ihan liian karkealta. Hermotkin ilmeisesti johtivat vain siihen että hän vaikutti äärettömän sisäänpäinkääntyneeltä ja varautuneelta. Asian tajuaminen ei ainakaan auttanut.
Jacella oli sellainen selittämätön, paha fiilis, että tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun hän tapasi sen Allisonin. Ikävä kyllä hän myös tajusi, että mahdollisuus että hän olisi tavannut sen positiivisissa merkeissä, oli katoavan pieni. Milloin hän oli muka koskaan tavannut ketään positiivisissa merkeissä? Ainakaan sen kaltaista ihmistä.
Se olisi ollut hyvä aika tiedottaa Katelle että abort mission, leikkiä että sai kutsun töihin ja karata ulos ovesta ihan helvetin nopeasti. Voisiko vielä mennä tupakalle? Haisiko hän savulta nytkin? Kyllä varmaan. Oliko tupakointi hyväksyttävää vai tekisikö se hänestä kauhean pummin? Kuka enää edes poltti kaiken sen tietovalistuksen jälkeen? Halusiko hän kuolla keuhkosyöpään ennen kun se lapsi oli edes syntynyt? Vai olisiko se vielä pahempi jos hän olisi nikotiinin puutteessa hermostunut? Todennäköisesti se savukin haisi ihan helvetisti. Katsoisivatko ne kieroon, jos hän kävisi kaatamassa itselleen lasillisen jotain vettä vahvempaa? Mielessä välkkyi kuva kaapin perukoilla olevasta rommipullosta.
Luojalle kiitos siitä Lesterin oluttarjouksesta, joka tuli juuri ennen totaalista hermoromahdusta tai tilanteesta karkaamista.
"Uhm, yeah. I've got some yuengling. That work?" hän ehdotti ja tajusi, että pahimmassa tapauksessa hän voisi puhua vaikka siitä oluesta. Ainakin se oli aihealue minkä hän tunsi paremmin kun hyvin. Suunta otettiin kiitollisena kohti sitä keittiötä, ja kieltämättä oma mieli rauhoittui vähän heti, kun jääkaapista napattiin kaksi pulloa. Pullonavaaja napattiin laatikosta ja avattiin ne molemmat ihan liian rutinoituneesti.
|
|
