member rank
Porvaristo
Discord name
|
Oct 26, 2016 20:51:46 GMT 2
Post by jenni on Oct 26, 2016 20:51:46 GMT 2
Saturday 24th of March 2018, late nightNastasiya & Luke @ Nastasiya’s place guest starring Angie, Oliver & Ronnie nepa pieni palleroinen paikalle pyörähtääpi...............................................................................................................................................................
Nastasiya's outfit Vaikka Luken törmääminen oli ollut helppo sivuuttaa (ainakin teoriassa), Angiesta eroon pääseminen ei ollutkaan niin helppoa. Luke ei ollut sentään antanut kuulua itsestään sen typerän putkareissun jälkeen, mutta Angie pommitti sitäkin enemmän WhatsAppissa ja Facebookissa. Nastasiya tiesi, että olisi voinut jo aika päiviä sitten poistaa kaikki Lukeen liittyvät henkilöt ja Luken itsensäkin Facebookinsa kaverilistalta, mutta jotenkin se tuntui vain liian… Liian lopulliselta. Ehkä sitten kun hän olisi palannut kevään jälkeen takaisin Ukrainaan. Sitä paitsi olisi ollut noloa törmätä vahingossa näihin kaveruuden peruuttamisen jälkeen. Niinpä Angie oli sitten luovinut tiensä Nastasiyan arkeen siitä huolimatta, ettei Luke enää pyörinytkään kuvioissa mukana. Nastasiya ei tosin suostunut tulemaan Angien ja Oliverin luo, minkä Angie varmaan ymmärsi hyvin, vaikkei ääneen sanonutkaan. Lähinnä he olivatkin sitten viettäneet aikaa ostoksilla ja kahviloissa. Vasta silloin maaliskuun loppupuolella Angie tulisi ensimmäistä kertaa tapaamaan Ronnien. Hieman Nastasiyaa jännitti silloin lauantaina mitä lähemmäs iltaa kohti tultiin. Beth ja Louis olivat lähteneet illaksi jollekin ystäväpariskunnalleen, joten Nastasiyan ei tarvinnut murehtia, että he häiritsisivät alakerran vanhaa pariskuntaa esimerkiksi musiikkia soittamalla. Ronnie ehti paikalle jo kuudelta ja toi mukanaan kassillisen olutta ja muita alkoholijuomia. Angien piti tulla seitsemäksi, mutta hän laittoi vasta viittä yli seitsemän viestiä, että oli vasta nyt ennättänyt metroon. Niin, tulihan kyseinen tyttö kuitenkin Manhattanilta asti – Nastasiya kun asui tätä nykyä Brooklynissä. Angieta odotellessa Nastasiya ja Ronnie lojuivat lähinnä sohvalla ja katselivat televisiota, olivat kumpikin korkanneet juoman itselleen. Välillä Ronnie yritti alkaa hieman pelehtiä siinä sohvalla, mutta Nastasiya sai pidettyä tilanteen lähinnä lyhyiden suukkojen tasolla, sillä ”Angie is here soon”, jolloin Ronnie oli aina puuskahtanut pienesti, mutta tyytynyt osaansa. Angiekin kun kuulemma joskus lähtisi kotiinsa, eli olihan heillä aikaa. Nastasiya oli vain naurahtanut pienesti ja keskittynyt meneillään olevaan televisio-ohjelmaan, ehkä vähän hipsutellut hyvitykseksi Ronnien lähes mustia hiuksia nuorukaisen makoillessa sohvalla pää hänen sylissään. Lopulta ovikello pärähti ja soikin pari kertaa. Nastasiya vetäytyi Ronnien alta pois ja juoksi portaat alakertaan avaamaan oven. ”Seriously, N? You live here”, Angie parahti ensimmäisenä, mutta pudisteli kuitenkin päätään ja hymyili leveästi vetäistessään Nastasiyan halaukseensa. ”I’ve missed you!” brunette ilmoitti. ”We met on Tuesday…” Nastasiya ehti huomauttaa, mutta Angien seuraava kommentti siitä, kuinka he olivat useamman viikon asuneet saman katon alla ja nähneet päivittäin oli aika relevantti siihen tilanteeseen. Siispä Nastasiya vain nyökkäsi Angien mukaansa ja ohjasi tämän pieneen asunnontapaiseensa yläkertaan, jossa Ronnie jo odottelikin. Kyseinen nuorukainen oli noussut ylöskin, tosin näköjään hakeakseen itselleen uuden oluen pienen keittiösyvennyksen pöydällä olevasta kassista. ”So, this is Angie… And he’s Ronnie”, Nastasiya esitteli kaksikon hieman ujosti toisilleen, mutta onneksi kumpikin taisi olla sen verran ekstroverttiä sorttia, että kättelyt ja esittelyt luonnistuivat ilman Nastasiyankin suurempia apuja. Ilta kuluikin sitten pitkälti tissutellessa ja televisiota katsellessa. Aluksi Angie jaksoi kysellä kaikenlaista Ronniesta, joka ei sitten kauheasti jaksanutkaan panostaa keskusteluun, joten vähitellen Nastasiya ja Angie ajautuivat keskustelemaan lähinnä omia juttujaan ja Ronnie ryyppäsi siinä taustalla. Pariin otteeseen Ronnie ehti luikkia parvekkeelle tupakallekin, ja kolmannella tupakkatauolla Angie ei voinut olla kurtistelematta kulmiaan siihen malliin, että Nastasiyan oli jo ihan pakko kysyä, mitä tämä oikein mietti. ”Are you happy with him?” brunette kysäisi ja heilautti hiuksiaan kevyesti olkansa yli, nosti siideripullon huulilleen ja joi pitkän kulauksen, katsoi Nastasiyaa arvioivasti. Nastasiya meni hämilleen, eikä oikein osannut sanoa mitään. ”What do you mean?” tyttö vain kysyi ja piti katseensa siinä televisioruudussa, jota he olivat koko illan vähän väliä tapittaneet. ”You two seem so different”, Angie töksäytti eikä huomannut kuinka parvekkeen ovi avautui ja Ronnie teki tuloaan takaisin, ”are you happy with Ronnie?” Angie jatkoi. ”What makes you think that she isn’t happy with me?” kyseinen nuorukainen sitten tulikin vähän ilkkuen heidän luokseen ja korkkasi itselleen jälleen uuden oluen. Nastasiya hätkähti hieman kuullessaan Ronnien äänen yhtäkkiä, mikä sai Angienkin hieman varpaisilleen. ”I just said that you two seem a bit different”, Angie vastasi totuudenmukaisesti, mutta Ronnie vain aukoi päätään vastaukseksi. Nastasiya ei todellakaan tiennyt, mitä olisi sanonut tai tehnyt. ”What if we’ll continue this evening somewhere else?” Angie ehdotti Nastasiyalle, kun Ronnie jatkoi vittuilemistaan hänelle – tai ehkä heille kummallekin – mutta mies vain käski heitä pysymään paikoillaan. ”Or maybe you should stay here. Where would you even go? She’s under 21, you can’t get in anywhere”, Ronnie huomautti vinoilevaan sävyyn, mikä typerä hupakko Angiekin muka oli. ”We can always go to my place”, Angie hymähti ja nousi jo ylös. Nastasiyakin oli jo tekemässä samaa, kunnes tunsi Ronnien tarraavan käteensä. Nuorukaisen otteen seurauksena tyttö vinkaisi pienesti, sillä Ronnien käsi puristi hänen käsivarttaan hienoisesti. ”Let me go, Ron”, Nastasiya pyysi, mutta Ronnie vain selitti, ettei heidän mihinkään kannattanut lähteä. ”Seriously, Ronnie – let her go”, Angiekin sihahti hampaidensa välistä. Vittu mikä kusipää tuokin jätkä osasi olla. |
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Oct 28, 2016 12:29:03 GMT 2
Post by nepa on Oct 28, 2016 12:29:03 GMT 2
Luke's outfitVaikka siitä elokuvateatterivälikohtauksesta oli kulunut jo kolme viikkoa, ei Luke voinut vieläkään tajuta, että miksi hitossa hän oli mennyt ajautumaan nyrkkitappeluun sen kirotun Ronnien kanssa. Tai no, tiesi hän sen syyn: Luke oli itse ollut mustasukkainen ja Ronnie oli onnistunut provosoimaan Lukea. Mutta, vittu, se oli ollut Ronnie, joka oli vetänyt Lukea turpaan ensimmäisenä! Tosin kai Luke olisi pystynyt sen Ronnien aggressiivisen käytöksen kuittamaan jollakin muulla kuin tönäisyllä. Syytä oli siis kai molemmissa, niin Oliver ainakin oli veljelleen sanonut heti sen poliisiasemareissun jälkeen sanonut ja käskenyt Lukea vannomaan, ettei hän tekisi enää mitään niin typerää. Ja niin Luke vannoikin ja aikoi pitää sanansa. Siitä reissusta ei ollut seurannut nimittäin mitään hyvää. Se mustelma kasvoissa toki toi jonkinnäköistä katu-uskottavuutta pojalle mutta siinä se sitten olikin. Vittu, kun se särkikin vielä monta yötä niin inhottavasti, että Luke oli miettinyt pitäisikö mennä lääkäriin. Ei hän kuitenkaan loppupeleissä viitsinyt, vaikka Oliver yrittikin pakottaa. Luojan kiitos Oliver tosiaan oli ollut Luken tukena ja suostui pitämään veljensä luonaan vielä pidemmän aikaa. Luke nimittäin tiesi, että heti Miamiin päästyään niin äiti kuin isäkin pitäisivät hänelle sellaisen saarnan ettei moista oltu kuultu. Lisäksi Oliverin kanssa hengailu ja turhille jutuille naureskelu saivat Luken ajatukset pois Nastasiyasta. Luke oli tosiaan joka helvetin päivä joutunut tekemään ajatustyötä sen eteen, että onnistuisi olemaan ajattelematta kyseistä vaaleaverikköä. Se oli kuitenkin ihan helvetin vaikeaa, koska se heidän eronsa oli ollut täysin Luken syy eikä Nastasiyalla ollut ollut siihen asiaan osaa eikä arpaa. Jos Luke olisi vain pitänyt turpansa kiinni ja ollut loukkaantumatta, niin ihan kaikki olisi toisin. Ei Ronnieta edes olisi silloin kuvioissa ja Luke ja Nastasiya varmaan asuisivat edelleen yhdessä siellä kotoisassa yksiössään. Luken epätoivo oli yhdessä vaiheessa ollut jopa niin suuri, että hän oli eksyä kirjakauppaan ostamaan jonkun how to survive a breakup when you're still in love -kirjan. Okei, hän vittu kävi siellä kaupassa ja otti jopa sen kirjan käteensä mutta luojan kiitos hän tuli järkiinsä ja laittoi sen pois. Ei hän niin säälittävä ollut. Eipä. Oliverin lisäksi Luke oli nähnyt paljon Natea ja Charlieta, jotka hekin olivat ihan omiaan saamaan Luken ajatukset kaikkialle muualle kuin Nastasiyaan. Tänään Luken oli itse asiassa ollut tarkoitus viettää näiden aikaa, mutta suurin piirtein viime hetkellä näille oli tullut jotain perhemenoja ja Luke oli jäänyt yksin. Hän olikin henkisesti valmistautunut siihen, että Nastasiyaan liittyvät ajatukset tulisivat takaisin, mutta hetki sitten Oliver oli tullut veljensä luo. Luke oli tosiaan tälle laittanut viestiä, että joutuisi viettämään illan yksin, mutta hyvänä isoveljenä Oliver ei siihen suostunut eikä Luke voinut olla muuta kuin kiitollinen. Ihan oikeasti kukaan ei ollut parempi turva kuin Oliver. Ei Luke oikein osannut sanoa sitä ääneen, ei tarpeeksi oikealla tavalla, mutta kyllä se pitkälle paistava tyytyväisyys ja onnellisuus sen illan aikana olivat tarpeeksi kiitosta Oliverille. Ei silti, ei Lukessa mitään luonteellista muutosta ollut päällepäin näkynyt kolmessa viikossa, mutta kyllä Oliver veljensä tunsi ja huomasi ne hetkelliset haikeat katseet tyhjyyyteen. Pojat olivat kerenneet ottaa jo monta erää jotain autopeliä oluet sohvapöydällä, kun Oliverin puhelin sitten yllättäen soi. "Who dares to disturb us", Oliver naureskeli. Hän nappasi valituksesta huolimatta puhelimen käteensä ja huomasi Angien soittavan. Se oli siinä mielessä outoa, että he yleensä hoitivat yhteydenpidon viestitse, mutta siitäkin huolimatta Oliver vastasi. Eikä muuten pitänyt siitä Angien äänensävystä ja siitä, että tämä joutui puhumaan hiljaa. "What is it? Angie, is everything okay?" Oliver nojasi hieman eteenpäin ja jännitti kehoaan. Luken keholle tapahtui ihan samalla tavoin ja hän kurtistikin kulmiaan, kun huomasi Oliverin ilmeen muuttuvan. Pian Oliver jo laittoi puhelimen farkkujensa taskuun ja nousi ylös. "We need to go", Oliver tokaisi vähäpuheisesti ja lähti vauhdikkaasti eteiseen. "What, why?" Luke kyseenalaisti mutta siitäkin huolimatta seurasi isoveljeään eteiseen ja puki päälleen. Oliver ei vastannut. "What's "going on, Ollie? Is Angie in some sort of trouble?" Hän jatkoi ja Oliver katsoi häntä vakavana. "And Nastasiya, too." "Wait.. She's with Nastasiya?" Luke tokaisi huolestuneena ja sai pikavauhtia pukemiseensa. "Hurry the fuck up", Luke juoksi jo ovelle ja viittoi Oliveria mukaansa. Varmaan koskaan Luke ja Oliver eivät olleet taittaneet matkaa metrolle niin nopeasti. Sen hölkän, juoksun ja kävelyn aikana Oliver selittikin sitä tapausta tarkemmin ja kun Luke kuuli nimen Ronnie, hän puristi nyrkkejään ja hampaitaan yhteen. "Fucking Ronnie!" Luke ärähtikin, johon Oliver ei silloin vielä sanonut yhtään mitään. Vittu, jos kyseinen jätkä vahingoittaisi Nastasiyaa - tai Angieta - niin Luke ei voisi hillitä itseään. Metromatkan aikana varmaan miljoonia ajatuksia risteili Luken mielessä ja niin Luke kuin Oliver olivat molemmat ihan hiljaa. Kun he sitten pääsivät määränpäähän ja ulos metrosta, he lähtivät taas taittamaan matkaa vauhdikkaasti ja olivat pian oikean oven takana. "Hey", Oliver aloitti, "don't do anything stupid, okay? Let me handle the talking." Luke ei vastannut verbaalisesti vaan tyytyi nyökkäykseen. Se olisi nimittäin varmasti parempi vaihtoehto. Niinpä ovi avautui Angien toimesta ja vaikka Luke mitä oli luvannut, hän suorastaan syöksyi sisälle ja etsi katseellaan Nastasiyaa. "What the fuck are those two doing here?" Ronnie aloittikin heti vittumaiseen sävyyn ja nousi uhkaavana ylös. Silloin Luke huomasi jokseenkin järkyttyneen näköisen Nastasiyan ja otti muutaman harppauksen tämän luo. "Are you okay? Did he hurt you?" Luke vei molemmat kätensä Nastasiyan poskille ja pakotti tämän katsomaan itseään. Ronnie oli totta kai heti tönimässä Lukea pois siitä Nastasiyan luota, johon Luke ei voinut reagoida muuten kuin tönäämällä takaisin. "Don't you fucking touch her!" Luke ärähti ja lopulta Oliver joutui tulemaan kaksikon väliin. "Calm down", Oliver rauhoitteli ja työnsi itseään lyhyempää Ronnieta poispäin Lukesta, "there's no need to get angry." Niin oli valitettavasti jo tapahtunut ja se oli Luken syytä. Jos Luke olisi esittänyt, ettei mitään olisi koskaan tapahtunutkaan, tilanne olisi varmaan rauhallisempi.
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Oct 28, 2016 16:08:13 GMT 2
Post by jenni on Oct 28, 2016 16:08:13 GMT 2
Ei Ronnie päästänyt heitä lähtemään. Tai varmaan Angie olisi voinutkin häipyä, mutta miten hän olisi voinut jättää Nastasiyan sen sekopään armoille? Nytkin Ronnie oli istuttanut Nastasiyan takaisin sohvalle. Angie oli jäänyt nojailemaan sen Nastasiyan huoneen ovenkarmiin kulmiaan kurtistellen. Nastasiya istui siinä sohvalla ja yritti hörppiä Ronnien hänelle tyrkyttämästä uudesta siideripullosta ja yritti tuijottaa televisiosta tulevaa ohjelmaa, vaikka kokikin olonsa melko ahdistuneeksi. ”Why to be so uptight? Relax, miss”, Ronnie ivaili Angielle ja ujutti samalla kätensä Nastasiyan reidelle, josta liu’utti sen sisäreidenkin puolelle hieroen aluetta kevyesti. Nastasiya värähti pienesti, muttei sanonut mitään; oli kuin ei olisi huomannutkaan tilannetta. ”There’s more drinks over there. Come on, get a new one”, Ronnie kehotti, kun Angie tuli istumaan Nastasiyan sängynlaidalle ja mietti kuumeisesti, kuinka he voisivat häipyä heti, kunhan kusipää vain häipyisi seuraavalle tupakkatauolleen.
Nastasiya vilkaisi Ronnien kättä, joka hieroi yhä kevyesti hänen sisäreittään. Tyttö siemaisi hieman pullostaan ja käänsi sitten katseensa poikaystäväänsä. ”What if me and Angie would go to her place, however? You said you have your own things to do, remember?” tyttö yritti ehdottaa, mutta Ronnie vain pudisteli päätään ja painoi huulensa Nastasiyan kaulalle, nosti sitten kasvonsa tämän kasvojen tasolle ja hukutti heidät hetkeksi tupakanmakuiseen suudelmaan, johon Nastasiya tietenkin vastasi, muttei välittänyt jatkaa sitä kovin pitkään. ”Those things can wait. It’s Saturday, huh. I’ll take care of them on Monday.” Ronnie puuskahti huvittuneena. Nastasiya kyllä tiesi, ettei tämän asioiden hoito katsonut viikonpäivää – olihan Ronnie kuitenkin sillä hetkellä työtön, joten sinänsä tälle oli ihan se ja sama, mina viikonpäivänä tämä asiansa hoitaisi. Sitten Angie avasi suunsa – tämä oli ollut itselleen epätyypilliseen tapaan pitkän aikaa vaiti.
”I need a cigarette.”
Nastasiya reagoi välittömästi. ”But you don’t smoke, do you?”
”Now I do. Can I get one, Ronnie?”
”Take yourself”, nuorukainen mumisi keskittyessään lähinnä Nastasiyaan ja viittasi pienellä keittiön pöydällä olevaan tupakka-askiinsa.
”Be careful. It’s long way down. You’ll hurt youself kind of badly if you make a false step”, Ronnie nauroi omalle, paskalle vitsilleen.
Angieta ei naurattanut. Mieluummin hän hyppäisi alas parvekkeelta, kuin katselisi tuon idiootin naamaa hetkeäkään pidempään.
Angie mentyä Nastasiya ei todellakaan tiennyt, miten päin olisi ollut. Ronnie halusi selvästikin ottaa tilanteesta ilon irti nyt, kun he olivat jääneet kahden, eikä Nastasiyasta ollut kieltäytymään. Ronnie oli juonut häntä ja Angieta enemmän, eikä Nastasiya oikein uskaltanut laittaa vastaan tälle siinä tilanteessa. Angielle Nastasiyan myöntyväisyys siinä tilanteessa oli kuitenkin vain eduksi, sillä se pelasi hänelle vain aikaa, kun hän valitsi puhelimestaan Oliverin numeron. ”Pick up. Fuck, pick up”, brunette mumisi hypähdellessään kylmästä siellä parvekkeella edestakaisin, kun kuunteli linjalta kuuluvaa ääntä. Lopulta Oliver sitten vastasi ja Angie pääsi kertomaan asiansa tälle, tosin melko hiljaisella äänellä siltä varalta, että parvekkeen äänet kuuluisivat hyvin sisälle. ”Please, hurry up. I’ll text you the address”, Angie sanoi vielä viimeiseksi puhelimeen ennen kuin katkaisi yhteyden ja tunki luurin takaisin taskuunsa. Hän oli jo poistumassa takaisin asuntoon, kunnes tajusi kädessään olevan savukkeen. ”Pfft”, brunette mumisi itsekseen ja neppasi sen parvekkeen kaiteelta alas.
Hänen tullessaan takaisin sisälle Nastasiya vetäytyi välittömästi Ronnien otteesta, sillä jälkimmäisenä mainittu oli selvästi ollut virittelemässä jonkinlaista kahdenkeskistä puuhaa Angien poissaolon ajaksi. ”Don’t let me bother you”, Angie kohautti olkiaan istuutuessaan takaisin keittiön pöydän ääreen ja katsahti Nastasiyaa hieman kysyvänä, aivan kuin is everything okay. Nastasiya nyökkäsi pienesti ja joi taas hieman siideristään. Angiekin korkkasi itselleen uuden – lähinnä esittääkseen kaiken olevan ok – vaikka tosiasiassa hän vahtasi puhelimensa kelloa ja odotti Oliverin saapumista kuin kuuta nousevaa.
Lopulta ovikello sitten soikin. ”What the fuck? I thought those oldies were gone for the whole evening”, Ronnie ihmetteli, mutta Angie oli salamana syöksymässä tarjoutumaan oven avaajaksi. Nastasiya jäi ihmeissään istumaan sohvalle, mutta vieläkin yllättyneemmäksi hän tuli, kun yllättäen Luke syöksyi ensimmäisenä asuntoon ja heti tämän perässä myös Oliver ilmestyi asuntoon. ”What…” tytöltä pääsikin, mutta se hukkui Ronnien ylimielisten sanojen alle. Luke oli heti rynnännyt siihen Nastasiyan luo ja Nastasiya oli melkein puristua tämän kämmenten väliin, kunnes Ronnie oli jo tönimässä tätä kauemmas. Siinä samassa Oliver oli kuitenkin jo astumassa poikien väliin rauhan eleenä.
”Let me guess”, Ronnie käänsi ivallisen katseensa Angieen, ”you were there to call your dear boyfriend”, nuorukainen virkkoi ilkeämielisesti ja nyökkäsi parvekkeelle pain. Angie vain irvisti tälle ja vei kädet puuskaan rinnalleen. Hänellä ei todellakaan ollut mitään sanottavaa kyseiselle jätkälle. Nastasiya, joka nyt oli noussut seisomaan, kiitos Luken äskeisen huolenpidon, ei vieläkään tiennyt mitä olisi sanonut. ”What? Are you going to take her away from her own home?” Ronnie ilkkui, kun Oliver ja Luke alkoivat selittää, kuinka nelikko häipyisi paikalta ja Ronnie voisi yksinään jäädä sinne. Tai no, eivät he Ronniesta mitään puhuneet, keskenään aikoivat vain häipyä paikalta. ”Kick him out”, Angie sitten hymähtikin Oliverille ehdotukseksi, mutta niin Oliver kuin Lukekin tuntuivat olevan sitä mieltä, että heidän pitäisi häipyä Ronnien sijaan.
”You should leave before we come back”, Angie vielä puuskahti Ronnielle ennen kuin kaappasi käsilaukkunsa ja seurasi muita – Luke meni edeltä Nastasiyaa suurin piirtein taluttaen, Oliver oli jäänyt hoputtamaan Angietakin jo tulemaan ja lopettamaan se Ronnielle vittuileminen. ”What, I didn’t do anything. He was the one who—“ Angie mutisi, mutta sai sitten jo kevyen työnnön liikahtaa eteenpäin, ja pian ovi oli jo paukahtanut heidän takanaan kiinni.
Ulkona Nastasiya ei vieläkään puhunut oikein mitään. Seisoi vain kädet kevyessä puuskassa ohuen takkinsa päällä rintojensa kohdalla ja tuijotteli kengänkärkiään vaitonaisena. ”He’s a total jerk. You deserve better. Right?” Angie puuskahti ja haki tukea puheilleen Lukesta ja Oliverista.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Oct 28, 2016 17:37:09 GMT 2
Post by nepa on Oct 28, 2016 17:37:09 GMT 2
Lukella oli edelleen vaikeuksia tajuta, että mitä Nastasiya oikein näki Ronniessa. "What does she see in that Ronnie guy, anyway", hän tokaisikin ääneen metrossa. Tosin se ajatus oli taidettu lausua enemmänkin vain itselle. Oliver kyllä mietti hetken, että olisiko vastannut jotain, mutta viime hetkellä päätti vain sulkea suunsa. Ehkei ollut hänen asiansa alkaa kommentoida Ronnien ja Nastasiyan suhdetta, kun ei tiennyt siitä mitään. Eikä hän tuntenut sen koommin Ronnietakaan ja hieman Oliver ihmettelikin, että mitä oli tapahtunut. Angie ei nimittäin soitellut apua ihan pienistä syistä. Luke tiesi ihan saman asian, mutta toisaalta hän tunsi myös Ronnien. Hän tiesi, että kyseinen nuorukainen osasi olla äkkipikainen. Siis liian äkkipikainen. Eikä se äkkipikaisuus näyttänyt rajoittuvan ainoastaan samaan sukupuoleen tai mustasukkaisuuteen.
Kun Luke sitten näki Nastasiyan, oli hän toisaalta helpottunut. Ainakaan fyysisesti Nastasiya näytti nimittäin ihan normaalilta. Ja Luke siis todellakin yritti tarkistaa joka helvetin osan Nastasiyan kehosta, mutta valitettavasti se suunnitelma estyi, kun Ronnie oli työntämässä häntä taaksepäin. Jos Oliveria ei olisi ollut mukana, niin hän olisi saanut ihan varmasti toistamiseen turpaansa. Lukea ei oltu siunattu millään mielettömillä itsesuojelutaidoilla, vaikka hän taistelisikin tarvittaessa loppuun asti. Hän käänsi katsettaan Ronnieen kuullessaan tämän ivallisen kommentin, ja sitten teki saman veljelleen, joka näytti myös vähän ärsyyntyneeltä. "Yes, yes she did", Oliver siristi silmiään ja kääntyi Angien puoleen. "Thank God you're fine", hän sitten lausuikin Angielle ja vei kätensä tämän selän taa. "We're going to leave now", Oliver sitten sanoi ja nyökkäsi päällään oven suuntaan. Angie totta kai ärhäkkänä tapauksena oli ehdottamassa vähän radikaalimpaa lähestymistapaa, jolloin Olive pudisti päätään. "No", Oliver tokaisi ja katsoi Ronnieta, "he's a big guy. He knows his own way out." Siinä äänensävyssä oli kyllä vähän uhoa, vihjausta siitä, että Oliver ihan varmasti etsisi tämän käsiinsä, jos olisi tarve. Vaikka hän halusi hoitaa asiat ilman väkivaltaa, hän ei todellakaan antaisi kenenkään satuttaa kihlattuaan.
Luke ei osannut kuin katsoa Ronnieta haastavasti. Sitä paitsi, hän oli ihan liian huolissaan Nastasiyasta alkaakseen vittuilla Ronnielle. Hitto, eihän Luke ollut koskaan nähnyt Nastasiyaa sellaisena, no, sellaisena, ei Luke vittu tiennyt. Hiljaisena. Poissaolevana. Etäisenä. "Do you need to take something with you?" Luke varmisti Nastasiyalta ja piti hellästi kiinni tämän kädestä. Jotain Nastasiya mutisi myös laukusta ja niinpä Luke joutui vielä palaamaan olohuoneeseen siksi aikaa, että sai Nastasiyan olkalaukun haltuunsa. "Oh, there's our Prince Charming. Did you come to insult her again? Remind her that she's worth shit?" Ronnie päätti taas iskeä vyön alle. "Fuck you!" Luke huudahti ja oli jo astumassa lähemmäs, mutta sitten kuuli Oliverin äänen. He's not worth it Oliver muistutti. "You're right", Luke suurin piirtein kuiskasi ja päätti sitten kääntyä kannoillaan kolmikon luo. "Let's go."
Ulkona he vain seisoskelivat paikoillaan hetken aikaa. Luke piti edelleen tiukasti kiinni siitä Nastasiyan käsilaukusta, vilkuili rapun suuntaan, että mahtaisikohan se Ronnie tulla pihalle saman tien. Ei se vaikuttanut siltä. Onneksi. Seuraavaksi Luke saikin kääntää katsettaan Angieen, kun tämä alkoi vakuutella Nastasiyaa siitä, että Ronnie ei ollut tälle hyväksi. "Angie's right", Oliver koki tarpeekseen viedä kätensä lohduttavasti Nastasiyan olkapäälle, "I've had my share of those guys. Relationships with them never end well, let me tell you." Oliver oli tosiaan biseksuaali ja Nastasiyakin tiesi sen. Luke katsoi Oliveria, mutta tunsi sitten Oliverin katsekontaktin ja tajusi myös Angien katsovan häntä. Ilmeisesti he odottivat myös Luken mielipidettä. Mitä vittua hän muka voisi sanoa? Hän oli itse aivan yhtä paskaa seuraa Nastasiyalle eli kyseinen tyttö ei varmasti halunnut kuulla Luken mielipidettä. "Here's your bag"", Luke siis tyytyi rikkomaan sen odottavan hiljaisuuden ja ojentamaan sitä laukkua Nastasiyalle. Luke saattoi vaikka vannoa, että Angie kutsui häntä sillä hetkellä idiootiksi.
Nelikko lähti lopulta astelemaan kohti metroasemaa, jotta voisivat mennä Oliverin ja Angien luo. Luke kuitenkin sitten pysähtyi paikoilleen. Hänellä voisi olla nyt mahdollisuus puhua Nastasiyan kanssa asiat halki, ehkä jopa saada se mielenrauha, jota hän oli niin kauan kaivannut. Luke katsoi Oliveria ja Angieta merkitsevästi ja tarttui kiinni Nastasiyan ranteeseen. "Come over here for a while", hän tokaisi ja veti Nastasiyan hieman pidemmälle. "Would you grab a coffee with me? I'm pretty sure that can't end in a catastrophe." Luke naurahti vaikeana viitatessaan sanoillaan heidän aikaisempaan hengailuyritykseensä siellä elokuvateatterissa. Nastasiya jopa Luken yllätykseksi suostui eikä hän hetkeen oikein osannut sanoa mitään. "Great", hän vain tokaisi ja nyökkäsi Angien ja Oliverin suuntaan, "wait here, I'll tell them."
Pian Luke pääsi takaisin ja hymyili Nastasiyalle. "Follow me", hän tokaisi virnistäen. Luke nautti kyllä Nastasiyan seurasta, mutta ei siitä, että tyttö vaikutti edelleen etäiseltä. Eikä Luke oikein voinut tehdä mitään asialle - varsinkaan, kun oli niin huolissaan, ettei pystynyt vitsailemaan. Matka Starbucksiin ei onneksi ollut pitkä ja ovien edessä Luke pysähtyi. "What do you want? I can grab something for us while you wait here", Luke ehdotti. "Or would you like to come inside with me instead?" Nastasiya piti enemmän jälkimmäisestä ajatuksesta - tietenkin äskeisen jälkeen - ja niinpä Luke meni tiskille Nastasiya mukanaan. Vaaleaverikkö ei laittanut ollenkaan vastaan sille, että Luke maksaisi, ja niinpä he hetkeksi istuivat odottamaan kahviensa saapumista.
Siellä pöydässä Luke vain katsoi Nastasiyaa. Kahvila oli hiljainen, eli ehkä he nyt voisivat puhua. "What happened back there?" Hän kysyi hiljaa. "You seem upset." Luke ei ollut ihan varma, halusiko tietää totuutta, mutta ehkä puhuminen auttaisi Nastasiyaa. "You don't have to tell me, but I kinda figured it could help. You probably don't want to talk to me. Actually I'm pretty sure I'm the last person you want to open up to right now."
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Oct 28, 2016 20:56:23 GMT 2
Post by jenni on Oct 28, 2016 20:56:23 GMT 2
Kaikki vain komppasivat Angieta siinä, kuinka Ronnie oli ihan liian huonoa seuraa hänelle. Tai siis, kaikki, siis Angien lisäksi Oliver, sillä Luke ei ollut sanonut mitään, vaikka Angie mulkoili siihen malliin tätä, että olisi paras kakistaa samat sanat ulos. Sen sijaan Nastasiyan vain tunsi, kuinka Luke tyrkkäsi laukun hänen syliinsä. Nastasiya takertui siihen kuin mihinkin henkireikään ja puristikin laukkua hetken aikaa itseään vasten, kunnes antoi sen pudottautua nojaamaan vasten reittään, kun piti sen kädensijasta kiinni. Onneksi he lähtivät sitten jo liikkeelle, tarkoituksenaan suunnata Oliverin ja Angienkin luo. Nastasiyasta tuntui kummalliselta, että he olivat menossa paikkaan, jossa hänkin oli asunut useamman viikon ajan edellisenä syksynä.
Kuitenkin vain noin sadan metrin päässä Luke oli pysähtynyt. Niin olivat tehneet muutkin tajuttuaan Luken aikeet. Ennen kuin Nastasiya ehti kunnolla tajutakaan, oli Luke jo vetäissyt hänet hieman sivummalle. Taustalla Angie vilkaisi kaksikon perään ja katsahti sitten kihlattuaankin, pyöräytti silmiään pikaisesti. Nastasiyalle Luke oli ehdottanut kahvilla käyntiä. Nastasiya puraisi kevyesti huultaan ja vilkaisi nopeasti ympärilleen. Hän olisi halunnut olla vain yksin – ja toisaalta taas ei. Minne hän olisi edes mennyt? Olisiko Ronnie jo lähtenyt hänen asunnoltaan? Ehkei hän sinne olisi uskaltanut vielä mennä, kun Beth ja Louiskaan eivät varmaankaan olisi vielä kotona. Ehkä hän olisi voinut mennä Dariyan luo? Nastasiya tiesi, että sisko oli aina valmis ottamaan hänet luokseen. ”Sure”, tyttö kuitenkin sanoi, kun havahtui takaisin meneillään olevaan tilanteeseen ja tajusi, ettei hänellä oikein ollut syytä kieltäytyä.
Pariksi sekunniksi Luke olikin sitten jättänyt hänet niille sijoilleen, sillä poika kävi ilmoittamassa asian veljelleen ja Angielle. Nämä voisivat kuulemma mennä jo edeltä kotiinsa, he osaisivat kyllä tulla perästä. Nastasiya puristi kevyesti laukkunsa kädensijaa ja katseli Lukea, kunnes tämä tuli takaisin ja he pääsivät astelemaan kohti hieman kauempana näkyvää Starbucksia. ”I will come with you”, Nastasiya vastasi lyhyesti, kun he seisoskelivat siinä kahvilan ulkopuolella. Niinpä he astuivat kevyen puheensorinan täyttämään kahvilaan, ja Luke lupasi tarjota. Vapaa pöytäkin löytyi vähän matkan päästä ulko-ovelta, joten he saivat olla jokseenkin rauhassa ovesta sisään ja ulos valuvien ihmisten hälinältä. ”Nothing”, Nastasiya sai vain sanotuksi Lukelle ja kuunteli sitten tämän höpinöitä. Tyypillistä heitä kahta – hän itse puhui vain sanan tai muutaman siinä ajassa, missä Luke oli puhua pälpättänyt ainakin viisi lausetta. ”Yes, you are”, tyttö myöntyikin sanomaan ja nosti toisen kätensä pöydän päälle, piirteli kevyesti sormellaan sen pintaa vasten.
Tilanne oli varmasti turhauttava. Siis ainakin Lukelle, sillä Nastasiya tiesi itsekin, että hänestä irtoaisi tuskin mitään. Oli se ahdistava Nastasiyalle itselleenkin, sillä hän halusi vain paeta paikalta. Kassan takana oleva tarjoilijatyttö ehti jo huikata heille, ja Luke nousi hakemaan kahvit pöytään. Luken palatessa lopulta Nastasiya kuitenkin päätti ravistella itseään, läpsiä itseään henkisesti kasvoille. ”Thank you. For you and Oliver got us out from there”, hän sanoi vilpittömästi ja kiersi kätensä oman, lämpimän mukinsa ympärille. Pelkkä sen lämpö toi jotakin kummallista lohtua Nastasiyalle siihen tilanteeseen. Ehkä Lukenkin läsnäolo, mutta sitä Nastasiya ei halunnut ajatella.
”He can be a nice person. I know you don’t believe it but… He can”, Nastasiya aloitti hetken hiljaisuuden jälkeen ja suorastaan pystyi näkemään, kuinka Luken koko olemus kiristyi. Toinen varmaan ihmetteli, miksi hän puolusteli Ronnieta. Ei Nastasiya osannut itsekään sanoa sitä varmaksi. Mutta olihan heillä Ronnien kanssa ollut hetkensä, oli ihan totta! Ei Ronnie ollut läpeensä paha. Tämä oli ollut vain kännissä. ”He had drunk”, tyttö sanoi hiljaa ja maistoi varovaisesti kahviaan – tai kahvijuomaansa – ”alcohol doesn’t suit him very well. You saw it.” Nastasiya nosti hetkeksi katseensa Lukeen, mutta siirsi sen yhtä nopeasti tämän olan yli kahvilan takaseinälle, tuijottaen näin ollen hetken ajan Luken ohi. Ei hän pystynyt katsomaan toista silmiin. Siinä toinen sitten alkoikin paasata lisää Ronniesta. Välillä Nastasiya mumisi jotakin myöntävää – niin, eihän alkoholi tai humala ollut mikään syy käyttäytyä kusipäisesti. Sitten Nastasiya teki jotakin, mitä ei olisi uskonut tekevänsä. Hän siemaisi viimeisen kerran kahvistaan ja nousi sitten ylös. ”I didn’t come here to listen how you accuse.. Ron.. my boyfriend”, tyttö mutisi ja pujotteli tiensä pöytien lomasta ulko-ovelle ja sieltä kadulle.
Nastasiya ehti kävellä melkein ensimmäiselle nurkalle, kun hän kuuli Luken äänen takaataan. Vähän mielenosoituksellisesti, jopa lapsellisesti Nastasiya ei ollut kuulevinaan, vaan kääntyi kulmauksesta ja asteli seuraavaa katua eteenpäin, kunnes Luke oli ottanut hänet kiinni. ”What”, Nastasiyalta pääsi ja hän peruutti Luken otteesta askeleen taaemmas, meinasi törmätä heidät ohittavaan pariskuntaankin, joka älähti vähän turhankin kipakasti Watch where you’re going!, mitä Nastasiya oli vähllä hieman säikähtää, kunnes hän pystyi keskittymään taas siihen tilanteeseen Luken kanssa. Aiemmin juodut siiderit ja niiden alkoholi vaikuttivat vielä hivenen. ”I’m so thankful for what you and your brother did but I don’t need anything anymore. I’m fine, Luke”, Nastasiya vei käsilaukkuaan olalleen ja kietoi käsiään kevyeen puuskaan eteensä pitääkseen itsensä edes jotenkin lämpimänä. Ilta oli aika viileä ja hänellä oli vuodenaikaan nähden aivan liian aikaisin käyttöön otettu kevyempi takki yllään. ”We shouldn’t spend time together. We are not together anymore. This isn’t very wise”, Nastasiya sanoi hieman takellellen, nieleskelikin.
”I can go to my sister. I don’t go back home tonight. And Ronnie is better tomorrow, that’s for sure. Go to Angie and Oliver’s, please.”
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Oct 29, 2016 12:52:18 GMT 2
Post by nepa on Oct 29, 2016 12:52:18 GMT 2
Nothing. Nastasiyan mukaan siellä asunnolla ei ollut käynyt vittu mitään. "Didn't seem like nothing", Luke mutisi vastaukseksi ja käänsi katseensa pöydän pintaan. Jos se ei ollut ollut mitään, niin miksi Angie olisi muka soittanut? Kuten Oliver oli joskus Lukelle selittänyt, Angie ei todellakaan soitellut paniikissa turhista asioista. Luken katse pöydän pinnalla liukui Nastasiyan sormiin, kun ne piirtelivät jotain turhaa kuviota sitä puupintaa vasten, ja sitten Nastasiya jo varmisti sen Luken mielipiteen. Vaikka Luke oli siihen valmistautunut, tuntui se silti paskalta. Suorastaan viiltävältä. "Sorry", oli Luken ensimmäinen reaktio, vaikka hän ei oikein tiennyt, mitä edes pyysi anteeksi. Sitäkö, että oli edes ottanut koko asian puheeksi? Varmaan. Mutta Luke yritti vain auttaa. Ei hän siinä ihan vain haavojen auki repimisen ilosta Nastasiyan kanssa puhunut vaan siksi, että tahtoi tämän hymyilevän edes vittu kerran. Sitä hymyä Luke saisi valitettavasti odottaa varmaan ikuisuuden.
Onneksi se tarjoilija sai ne kahvit sitten valmiiksi sopivaan aikaan ja nimensä kuultuaan Luke nousi ylös. Hän asteli sen naisen luo ja nappasi ne kahvit kiittäen käteensä. Sitten olikin aika palata Nastasiyan luo. Luke otti sen mukin käteensä ja puhalsi siihen, se kun kuitenkin olisi saatanallisen kuumaa ja Luke polttaisi kielensä tai jotain muuta mukavaa. Pian Nastasiya kuitenkin jo puhui ja Luke laski mukin pöydälle. "Yeah, well", hän kohautti olkiaan, "I did once promise I'd be there for you no matter what. Even if we break up." Luke nosti katseensa Nastasiyan silmiin ja jopa onnistui saamaan hetkellisen katsekontaktin. Nimenomaan hetkellisen, kun Nastasiya tuntui välttelevän Lukea parhaansa mukaan. "You changed my life when you came around.. And also when you left. You kinda broke my heart, I guess." Nastasiyaa ei varmastikaan kiinnostanut kuulla moista, mutta ei Luke osannut olla hiljaakaan.
Sitten puheeksi nousi Ronnie. Kaikista mahdollisista aiheista vitun Ronnie. Tietenkin Luken koko olemus jännittyi, koska ei hän voinut tajuta, miten Nastasiya puolusti Ronnieta. Rakkaus oli sokeaa, niinhän sitä sanottiin, mutta ei kai Nastasiya voinut olla rakastunut Ronnien kaltaiseen kusipäähän. Hetken aikaa Luke onnistui jopa kuuntelemaan niitä Nastasiyan selityksiä hiljaa, mutta sitten hänen oli pakko sanoa mielipiteensä. "Being drunk doesn't justify it", hän pudisti päätään, "I just don't, can't, understand why you're defending him. He's, I don't know what he is, but something's not right. If Angie was afraid.." Luke pudisteli päätään ja kohautti lopulta olkiaan. "Of course he seems nice, but can't you see that he's manipulating you", Luke yritti käyttää viimeisen oljenkortensa.
Ja se sitten olikin virhe. Nastasiya nimittäin suuttui ja paineli menemään. Luke kerkesi surra ehkä sekunnin sadasosan kallista kahviaan, mutta sitten hän lähti itsekin kahvilasta Nastasiyan perään. "Nastasiya, come back, okay? I'll take everything back, just, just stop", hän yritti puhua Nastasiyalle, mutta turhaan. Niinpä hänen oli pakko ottaa muutama juoksuaskel Nastasiyan suuntaan voidakseen tarttua kiinni tämän käteen. Jollekin pariskunnalle Luke sai huudella anteeksipyyntöjä perään, mutta sitten hän keskittyi taas Nastasiyaan. Hän oli avaamassa suutaan jo sen ensimmäisen purkauksen jälkeen, mutta sitten se toinen vei hänet mennessään. "This isn't very wise? Why isn't this very wise?" Luke levitteli käsiään hieman sivummalle ja loi Nastasiyaan kysyvän katseen. "No, I won't!" Luke sitten vaatikin, kun Nastasiya oli sitä mieltä, että hänen pitäisi mennä jo Angien ja Oliverin luo. "I won't let you go alone, I have no idea where that asshole is but he might know where you are and I'll not let him take you!" Luke selitti mielipiteensä.
Sitten Nastasiya itki. Taas. Vittu, jo toistamiseen Luken takia. Poika nielaisi itsekin, ja aikoi sillä kertaa hoitaa tilanteen eri tavalla kuin aikaisemmin. "Hey", Luke asteli ihan reaktionomaisesti Nastasiyan luo ja kietoi kätensä tämän ympärille, "don't cry." Luken yllätykseksi hän saikin pidellä Nastasiyasta kiinni ilman, että tämä laittoi yhtään vastaan ja luoja, miten Luke olikaan kaivannut sitä Nastasiyan lämpöä. Okei, sillä hetkellä kylmyyttä, koska Nastasiya oli selvästikin alipukeutunut. Se saikin Luken irrottautumaan Nastasiyasta, jotta hän voisi riisua nahkatakkinsa ja nostaa sen Nastasiyan harteille. "Here", poika sanoi hiljaa ja vei kätensä puuskaan. "To be honest, I don't care what you think about me or us or our relationship", hän aloitti, "the only thing I care about is you. You're still my friend and nothing can change that." Luke kuvitteli, ettei se lause ei olisi aiheuttanut mitään reaktiota Nastasiyassa, mutta sen sijaan Luke kuuli jo Nastasiyan suurin piirtein huutavan, että hän ei voinut olla Luken ystävä. "Yes, you can!" Luke komensi eikä jäänyt miettimään sitä lausetta sen syvällisemmin. "And even if you can't, I'm gonna take you to Dariya's anyway. End of discussion. Let's go. Now."
Sitten he jo matkasivatkin yhdessä sinne Dariyan asunnolle. Luke käveli hieman normaalia ripeämmin koska vittu, kuinka hänellä oli kylmä ilman sitä takkia. Mutta Nastasiyan puolesta hän tekisi kaikkensa. Poika käänsi katseensa vierellään kävelevään vaaleaverikköön ja sai sitten taas mieleensä Ronnien. Sen, mitä oli tapahtunut. "Please, just, just think about what kind of a guy Ronnie is", Luke aloitti hiljaa. "I know he's your boyfriend and you.. That you.. That you love him, but you must see the same thing. That he's not good for you." Sen rakkaus-sanan sanominen ääneen oli sattunut ihan vitusti liikaa, koska se teki kaikesta niin totta, mutta sitten Luke kokosi itsensä. "I'm not saying this because I think you'll come, like, crawling back to me after you guys break up. I just want you to be happy. You deserve it."
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Oct 29, 2016 20:49:57 GMT 2
Post by jenni on Oct 29, 2016 20:49:57 GMT 2
Luke ei tietenkään suostunut noin vain painelemaan kohti Oliverin ja Angien asuntoa. Eipä tietenkään. Olisihan Nastasiyan se pitänyt arvata. Tämä ei kuulemma jättäisi Nastasiyaa yksin. Tiedä missä Ronniekin tällä hetkellä liikkuisi, yllättäisi vielä Nastasiyan yksinään jostakin. Nastasiya nieleskeli ja puri alahuultaankin, eikä sitten voinut olla sortumatta kyyneliin, kun Lukekin vain paasasi sitä periksi antamattomuuttaan ja hylkäämättömyyttään hänelle. Kun Luke kehotti häntä olemaan itkemättä, se suurin piirtein vain vuodatutti lisää kyyneleitä Nastasiyan poskille. Varsinkin siinä vaiheessa, kun Luke oli kietonut kätensä hänen ympärilleen ja hän tunsi kyseisen pojan kropan omaansa vasten, sen lämmön, Luken tuoksun. Nastasiya suorastaan imi sitä lämpöä itseensä ja sen taisi huomata Lukekin, sillä hetken päästä toinen oli jo heittänyt nahkatakkinsa hänen harteilleen. Nastasiya yritti kieltäytyä eleestä ja antaa takkia tälle takaisin, koska mitä ihmettä – eihän Nastasiya nyt halunnut, että Luke tulisi kipeäksi pyöriessään ulkona ilman päällysvaatteita!
Taas poika onnistui sanomaan jotain sellaista, mikä ei todellakaan ollut keino lopettaa Nastasiyan kyyneleiden valumista. Luke oli kuulemma hänen ystävänsä, välitti hänestä kaikesta huolimatta. Vaan ei Nastasiya siihen kyennyt. Ei. Tai siis välitti hän Lukesta, ihan tosi paljon, mutta ystävyys… ”I can’t be your friend”, Nastasiyalta pääsi ehkä aavistuksen liian kimakasti, mutta Lukella oli vastalauseensa siihen. Ennen kuin Nastasiya ehti kuitenkaan sanoa mitään enempää, Luke oli jo väkisin pakottanut hänet hyväksymään tämän saattajakseen matkalle Dariyan luo. Matkalle, jolla Luke ei malttanut kovin pitkään olla hiljaa, sillä hyvin pian tämä oli taas alkanut jauhaa Ronniesta. Nastasiyasta tuntui ihan liian absurdilta, että Luke kuvitteli hänen jo rakastavankin Ronnieta. Miten Luke pystyi ajattelemaan niin? Varmasti tämäkin osasi laskea sen verran, että Nastasiya ja Ronnie olivat olleet yhdessä ihan todella vähän aikaa. Vähemmän mitä hän ja Luke olivat seurustelleet. Ei hän ollut Lukellekaan sanonut sellaisia asioita? Miksi hän sitten olisi sanonut jo Ronnielle? Ne ajatukset saivat Nastasiyan miettimään suhdettaan Ronnieen. Lukella oli pointtinsa, mutta ei hän silti kaivannut tämän neuvoja. ”Please don’t talk about him”, tyttö sanoikin hiljaa kävellessään sen askeleen tai kaksikin Luken perässä, joskin Luke nyt tuntui kävelevän jotenkin puoliksi selkä menosuuntaan päin. ”I let you come with me but I don’t still want to talk about him to you.”
Onneksi Dariyan perheen talo häämötti jo edessäpäin, sillä he olivat juuri kääntyneet oikealle kadulle. Nastasiya kertoikin asiasta Lukelle ja ennättikin jo hetkellisesti kävelemään hieman edempänä, kunnes he saapuivat oikean talon kohdalle ja nousivat ne muutamat raput ylös ulko-ovelle. Vaikka Nastasiyalla olikin Dariyalta saatu vara-avain, soitti hän silti ovikelloa painaen summerin hitaasti pohjaan ja päästäen sen sitten vapaaksi. Ei mitään. Nastasiya vilkaisi kelloaan, ei sekään ollut kuin vasta hieman yli kymmenen. Hän soitti uudestaan kelloa. Lukekin ehti jo pohdiskelemaan, mahtoiko ketään olla kotona. ”I don’t know”, Nastasiya mumisi puoliksi itsekseen ja kaivoi puhelimensa esille. Hän valitsi Dariyan numeron ja kuunteli hetken aikaa, kuinka puhelin hälytti. Lopulta toisessa päässä vastattiin, mutta Nastasiya tunnisti äänen kuuluvan Nickylle.
”Hi, Nastasiya. Dariya isn’t available right now but can I ask her to call you back later?”
Nastasiya vilkaisi nopeasti Lukea ja näpräsi samalla vapaalla kädellään harteillaan olevan nahkatakin helmaa.
”No… No thank you. You are not home?”
”No. We are in Phoenix, visiting my parents’. How so? Is everything okay? I’m sure Dar would call you very soon.”
”No. I mean yes. I’m fine, thanks. I will call back tomorrow… See you. Greetings to the kids.”
Nastasiya katkaisi puhelun ja painoi näytön sammuksiin, sujauttaen sitten puhelimen takaisin laukkuunsa. Hän vilkaisi Lukea ja kaivoi sitten sen vara-avaimen laukustaan. ”They are in Phoenix. Nicky’s parents live there”, tyttö selvensi Lukelle avatessaan ovea ja päästäessään Luken peremmälle varsin tyylikkääseen, ehkä vähän hienostuneeseenkin taloon. Välillä Nastasiya jopa kadehti, kuinka hyvin Dariyan palaset olivat Yhdysvalloissa loksahtaneet kohdalleen. ”She gave me this key, just in case”, hän selitti ja nousi sitten hieman varpailleen naputellakseen murtohälyttimen pois päältä, ”and told me the code. We are not… thiefs. Don’t worry.” Nyt Nastasiya jopa naurahti hieman sanojensa päätteeksi, joskin vakavoitui kuitenkin lähes saman tien. ”The word isn’t a thief, is it? I don’t remember the right one.”
Tajutessaan kunnolla, että oli päästänyt epähuomiossa Lukenkin peremmälle, Nastasiyan valtasi lievä katumus, pieni pakokauhukin. Ei hän voisi noin vain toiselle oveakaan osoittaa, kerran tämä oli kuitenkin kiltisti tarjoutunut saattamaan hänet sinne Dariyan kotiin. Ehkä hänen pitäisi kuitenkin yrittää? Nastasiya riisui kengät jaloistaan ja laski Luken nahkatakinkin harteiltaan, käveli pojan luo takkia tälle ojentaen. ”Thanks for walking with me to here. I will be fine from now on”, tyttö sanoi ja katsoi vähän aikaa Lukea, kunnes ei enää pystynyt, vaan hänen oli laskettava katseensa käsiinsä. ”I don’t want to hurt you anymore so please, please go. I’m sad how things has gone but you can’t change the past. Goodnight, Luke”, Nastasiya sai sanotuksi kerättyään kaiken rohkeutensa. Hetken ajan hän oli jo nostamassa kätensä Luken poskelle, mutta sitten hän vain astuikin askeleen taaemmas, ikään kuin korostaakseen sanojaan.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Oct 30, 2016 13:02:42 GMT 2
Post by nepa on Oct 30, 2016 13:02:42 GMT 2
Nastasiya ei kuulemma halunnut puhua Ronniesta. Vaikka Luke olisi itse halunnut tehdä niin, suorastaan takoa päähän Nastasiyan päähän, hän antoi asian olla. Ei hän halunnut heidän teidensä erkanevan riidoissa. Heidän välinsä olivat jo tarpeeksi sekavat sellaisinaan. Itse asiassa se sekavuus oli vaan lisääntynyt Luken mielessä nyt, kun hän oli alkanut ajatella sitä Nastasiyan aiempaa lausetta. Toteamusta siitä, että Nastasiya ei voisi olla hänen ystävänsä. Luken syvältä sisimmästä tullut reaktio siihen oli itsenään ollut suhteellisen koominen ja jopa vähän nolottava, koska Nastasiya tiesi itse ajatuksensa paremmin kuin Luke itse, mutta ei siitä nyt ollutkaan kyse. Ei, vaan siitä, että miksi Nastasiya ei muka voinut olla Luken ystävä. Oliko Nastasiya kenties edelleen loukkaantunut vai oliko kyse ihan jostain muusta?
Sen pidemmälle Luke ei kerennyt ajatustyössään, kun he olivat päässeet perille. Hän seurasi Nastasiyaa ne portaat ylös, vaikka hetken empikin, ja seuraavaksi sai kurtistaa kulmiaan. "Is anyone even home?" Hän ihmettelikin ääneen. Nastasiyalta Luke sai ihan suoran vastauksen ja pian tämä oli jo soittamassa siskolleen Dariyalle, jonka Luke oli kerran nähnyt Skype-puhelun välityksellä, kun Nastasiya oli esitellyt Luken. Nekin ajat olivat jo kaukana menneisyydessä. Puhelun loputtua Nastasiya päätti avata hiljaisen asunnon mysteeriä Lukelle ja pian tämä oli avaamassa sen mysteerin oven itse. Tulisiko Lukekin siis sinne? Ihan sisälle asti? Luke vilkaisi Nastasiyaa kysyvänä, mutta tyytyi sitten naurahtamaan. "Burglar would be better", hän korjasi kohteliaasti ja hymyili.
Pian Luke siis oli sisällä. Hän kyllä tiedosti itsekin sen olevan väärin, eli ei edes vaivautunut riisumaan kenkiään vaan tyytyi katsomaan Nastasiyaa. Sitten Luke sai jo takkinsakin takaisin ja puki sen nopeasti päälleen - hänellä oli kylmä. Edelleen. Ei hän varmaan lämmittyisikään ilman lämmintä suihkua ja kahvikupillista. Hän onnistui saamaan edes hetkellisen katsekontaktin Nastasiyaan, kun jo patisti Lukea lähtemään. Kai se tosiaan olisi parempi niin. Ehkä. Kieltämättä ajatus Nastasiyan menettämisestä jälleen oli sietämätön. I don’t want to hurt you anymore so please, please go. Ilmeisesti Nastasiya itsekin tiedosti vaikutuksensa Lukeen. Hetken Luke sai katsoa itseään lähestyvää kättä, sitten kuitenkin kääntää katseensa pakittavaan Nastasiyaan. Nastasiya oli oikessa. "Yeah", Luke onnistui vain tokaisemaan ja kävelemään ulko-ovelle. Ennen ulos siirtymistä hän kuitenkin pysähtyi vielä oviaukolle voidakseen lausua viimeiset sanat Nastasiyalle.
"Stay safe, okay?"
|
|
