Give me something I won’t forget, all I want is an adventure

DAKOTA’S OOTD

How about we’ll go to Vegas for the rest of my vacation? – Averyn ehdotus ei aivan heti iskeytynyt Dakotan tajuntaan, vaan blondi tuijotti deittiään joskin kysyvä ilme kasvoillaan. Selvästikin Dakotan kysyvä ilme oli saanut Averyn tarkentamaan sanojaan Las Vegas, duh? Yeah, yeah. It would be awesome. Me, you, and… You could ask some of your friends to come along. Aluksi Dakota makusteli kyseistä ehdotusta, kunnes se vanha kunnon tutu innostus oli nostanut päätään. Dakotaa ei ollut koskaan kovin vaikea suostutella mihinkään tällaiseen. Ainakaan Averyn, jonka kanssa hän oli viettänyt helvetin paljon aikaa viime aikoina. Dakota oli kaikista äärimmäisen hämmentävistä tunteista huolimatta hyvillään siitä että Avery oli vielä jäänyt Miamiin, kun pojan ystävät olivat palanneet takaisin New Yorkiin. Tosin he eivät vain enää viettäneet muutamia hassuja tunteja yhdessä Averyn kanssa, vaan Dakota oli väliaikaisesti – Averyn loppuloman ajaksi – pesiytynyt toisen hotellihuoneeseen. Olisihan hän voinut ihan hyvin nukkua omassakin kodissaan, mutta sen boyfriend episodin jälkeen Dakota vältteli Averyn viemistä kotiin. Toki Isabella oli yrittänyt kaikin mahdollisin keinoin udella, kuka Avery oli, mutta Dakota ei murtunut. Vaikka valehteleminen omalle rakkaalle kaksoissiskolle tuntui tavallaan todella pahalta, eikä hän ollut tottunut sellaiseen. Dakota kertoi siskolleen aina kaiken! Hänestä kuitenkin tuntui siltä, että Isabella taisi kaikista siskonsa puheista huolimatta epäillä, ettei Avery ollut ihan sitä mitä Dakota sanoi.

Oli miten oli, muutamien järjestelyjen jälkeen Dakota oli valmis lähtemään Las Vegasiin. Hän oli hoitanut työnsä siihen malliin että voisi huoletta pitää hauskaa ja pyytänyt sitten muutamaa ystäväänsä valitsemaan loput matkalaiset heidän reissulleen. Jos hän olisi tiennyt heidän valitsevan niin huonosti, mitä tulisivat pian todistamaan, Dakota olisi hoitanut asian itse. Valitettavasti nuori neiti oli vain jotenkin… Sokaistunut (?) Averyn seurasta. Se oli outo, joskin vierastunne Dakotalle, mutta hän ajatteli mennä kuitenkin niiden tunteiden mukana, sillä ei ollut varma tulisiko enää koskaan edes tapaamaan Averya. New Yorkiin muuttaminen oli vielä suuri kysymysmerkki, joten Dakota otti ihan mielellään kaiken ilon irti niistä hetkistä mitä vietti Averyn kanssa, sillä he molemmat tiesivät että heidän hauskanpitonsa yhdessä tulisi tämän reissun jälkeen päätökseensä. Heillähän oli todella hauskaa yhdessä ja se oli pääasia. Rahat lentolippuihin oli pyydetty vanhemmilta, jota eivät oikeastaan olleet edes kyseenalaistaneet sitä mitä Dakota oli menossa tekemään sellaisella rahasummalla. Perjantain saapuessa Dakota oli pumminut hänelle ja Averylle kyydin siskoltaan, jonka tutkivaa katsetta peruutuspeilistä ei voinut olal huomaamatta. Dakotaa huvitti tilanne, mutta hän oli tyytyväinen siihen että Avery kesti sen automatkan moitteettomasti. Tapansa mukaisesti Isabella oli vienyt kaksikon ajoissa kentälle, jolloin Dakotalla ja Averyllä oli hetken kahdenkeskeistä aikaa, kiitettyään Isabellaa kyydistä ennen kuin siskorakas kurvasi matkoihinsa.

”Oh my god, I saw that too! She’s so tough on you. I think Izzy is still doubting that boyfriend thing….”, Dakota naureskeli itsekin leikillään Averyn sanoille, jolloin toinen kätensä nousi hetkeksi suunsa eteen, estääkseen suurimman naururyöpyn näin. Toisaalta Isabella varmasti epäili heitä, mutta Dakota ei aikonut vaivata itseään sillä asialla enempää. Hän voisi kertoa Averyn todellisen aseman sitten kun tuo lähtisi Miamista – koska hänen olisi pakko. Siinä vaiheessa Isabella varmasti puristaisi tiedon hänestä ulos. Enemmin tai myöhemmin. ”You know, I’m quite surprised too. Because, I tell Izzy everything and when I didn’t tell her anything about this… She thinks that we are suspicious. I can sense her doubts about us… ”, Dakota selitti samalla kun hieraisi niskaansa mietteliääseen sävyyn. ”That’s a twin thing.”, hän selvensi Averylle, samalla kun kasvoilleen levisi huvittunut virne ja hän otti puolestaan myös askeleen lähemmäksi toista. Kätensä meinasivat jo kietoutua Averyn niskan taakse, mutta sen sijaan ne jäivät vain lepäämään nuoren miehen rintakehälle, kun Dakota puolittain kääntyi tuttujen äänien suuntaan.

Dakotan katse haravoi kaikki paikalle saapuvat ystävänsä lävitse. Yksi niistä ei kuitenkaan ollut ystävänsä ja sitä henkilöä Dakota kirjaimellisesti tuijotti monttu auki. Cyrus. Hän ei voinut uskoa, että joku ystävistään oli kutsunut kyseisen herran paikalle. Dakota olisi tehnyt mitä vain että hänen ei tarvitsisi tätä reissua viettää ex-poikaystävänsä seurassa. Siinä vaiheessa kun Cyrus tuli niin ”asialliseen” – sävyyn esittäytymään Averylle, Dakota pyörähti myrskynlailla ympäri, tarttui laukkunsa vetokahvaan ja viiletti kauemmas kiukkuamaan itsekseen.

Dakota sai hetken kihistä kiukussaan, ennen kuin Avery harppoi peräänsä. Tuon sanat saivat hänet lähinnä luomaan epäuskoisen, ärtyneen mulkaisun Averyyn. ”Are you kidding me?! Who the hell invite him to come with us… I can’t believe this…”, Dakota marisi tyytymättömään ja hyvin epäuskoiseen sävyyn, samalla kun hautasi kasvonsa hetkeksi kämmeniään vasten. Ärsytys kävi hetki hetkeltä vain suuremmaksi, mutta Averyn puhuessa, Dakota liu’utti kätensä leukansa tienoille ja naputteli sormillaan huuliaan mietteliäänä. ”As soon as I saw him, I became a walking time bomb.”, hän ilmoitti vielä suhteellisen rauhalliseen sävyyn. Hän katseli hetken aikaa mietteliäänä Averya, ennen kuin katseensa käväisi olkansa ylitse muissa, jotka huutelivat heitä jo tulemaan takaisin. ”Alright, alright… I try to ignore him and be like he doesn’t exists.”, Dakota sanoi luovuttavaan sävyyn ja vei kätensä vyötäisilleen. Hänen kasvoiltaan edelleen paistoi pieni tyytymättömyys tilanteeseen, mutta hän yritti nyt elää asian kanssa. Samaan aikaan hän astui kuitenkin lähemmäs Averya ja loi huulilleen maanittelevan virneen. ”Because you’re going to distract me, right?”, Dakota totesi kysyvään sävyyn ja vei kasvonsa lähemmäksi Averyn omia, painaen ainoastaan hyvin nopean ja kiusoittelevan suukon tuon huulille, ennen kuin nappasi häntä kädestä ja veti mukanaan muiden luokse. ”Let’s go then.”

Kaikkien matkalaukkujen luovutuksen ja lähtöselvityksien jälkeen, nuoriso oli päässyt lentokoneeseen saakka. Dakota ja Avery olivat saaneet itselleen vierekkäiset, kahden hengen rivistön ihan itselleen, joiden takana taas istui muita heidän matkalaisia. Koko matkan ajan kaksikko oli pääasiassa keskittänyt huomionsa toisiinsa, eikä niinkään huomioinut heidän takanaan istuvaa Cyrusta ja Whitneytä. Dakota pystyi kuitenkin tuntemaan Cyruksen polttavan katseen penkin lävitse ja kieltämättä hän oli onnellinen lyhyestä lentomatkasta, sillä se alkoi jo pikku hiljaa ärsyttää häntä. Dakota pyrki kuitenkin parhaansa mukaan olevaan oma itsensä ja juuri sellainen mitä oli Averyn seurassa. Hän ei toisin sanottuna vältellyt koskemasta Averya, saati sitten pidätellyt niitä lämpimiä katseita, joita loi toiseen heidän keskustelunsa lomassa. Eikä Dakota tehnyt sitä tahallaan – ainakaan osittain. Hän vain halusi osoittaa takana istuvalle Cyrukselle, että oli mennyt elämässä eteenpäin ja toivoisi tuon tekevän samoin. Lentokoneen laskeutuessa, koneesta ulos päästyä ja laukut saatua, nuoriso suuntasi ulos tilataksin luokse, johonka he mahtuivat. Dakota olikin siinä matkalaukkuja odotellessa jo tarttunut Averya kädestä ja nyt ulkona hän pääosin jutteli Averyn kanssa niitä näitä – kunnes Cyrus lyöttäytyi hetkeksi heidän seuraansa, kovin viattoman oloisesi. “So I was like…, Dakota selitti omaa juttuaan, juuri kun Cyrus päätti keskeyttää hänet. ”Hey you two. So are you two like a thing or something?”, Cyrtus heitti ystävälliseen sävyyn hymyillen. Dakota lähinnä tuijotti toista ja ihmetteli itsekseen miten tuo edes kehtasi kysyä sitä. Dakotan katse kääntyi hitaasti Averyyn ja ennen kuin toinen ehti vastata Cyruksen sanoihin mitään, Dakota kiersi kätensä hänen ympärille ja painoi päänsä Averyn rintakehää vasten leveään, rakastuneeseen sävyyn hymyillen. ”Yeaaaa we are, right honey?”, Dakota naurahti ja huomasi itsekin, kuinka äänensä oli muuttunut aavistuksen kimakaksi kun valehteli. Hänen olisi tehnyt mieli siinä vaiheessa lyödä itseään – miksi helvetissä he vain puolin ja toisin jatkoivat tämän viljelemistä ympäriinsä… Hän vain toivoi että Avery tällä kertaa leikki myös mukana, kuten hän aikaisemmin Greysonien kotona.

Dakota ei voinut ymmärtää ystäviään, jotka olivat menneet kutsumaan Cyruksen mukaan kyseiselle reissulle. Kaikki tiesivät varsin hyvin, ettei Dakota ja Cyrus olleet eronsa jälkeen kovin lämpimissä väleissä ja etenkin nyt kun he olivat nähneet Dakotan pyörivän vain enemmän ja enemmän Averyn kanssa, niin luulisi heidän jo ymmärtävän, ettei Dakotaa enää pätkääkään kiinnostanut entinen poikaystävänsä. Dakota oli kuitenkin tyytyväinen siihen, että Avery leikki mukana ja esitti Dakotan kanssa pariskuntaa. Tilanne oli jo valmiiksi hyvin kiusallinen, sillä Dakota ei todellakaan ollut mitään seurustelevaa tyyppiä. Kiitos Cyruksen. Averyn seurassa hän kuitenkin pystyi olemaan aivan oma itsensä ja se kuinka luontevasti heidän juttunsa toimi, oli aivan uutta Dakotalle. Cyruksen kanssa ei ollut koskaan näin helppoa. Sen lisäksi heillä oli aivan eri mielenkiinnon kohteet, jolloin kaksikon yhteinen aika oli pääosin vain neljän seinän sisällä nyhjäämistä. Averyn kanssa he sen sijaan urheilivat yhdessä, kävivät erilaisissa paikoissa ja no, toki hetkin viettivät aikaa suljetuissa tiloissa, mutta pääasia oli, etteivät he ainoastaan olleet kotona kahdestaan. Siinä vaiheessa kun Avery veti Dakotaa lähemmäksi itseään, tyttö ei voinut olla hymyilemättä tyytyväisenä siinä Averyn kainalossa. Poikien vaihdettua rehdin kädenpuristuksen, Dakota uppoutui hetkesi aikaan omiin mietteisiinsä. Well, congrats then. She can be one hell of a girl, I gotta say – what the hell that spouse to mean?! Oli Dakotan ensimmäinen ajatus, mutta Averyn puheet saapuvasta taksista havahdutti hänet takaisin todellisuuteen, jonka jälkeen porukka hyppäsi taksin kyytiin.

Taksimatka oli sujunut niin joutuisasti kun olisi voinut, siitä huolimatta että Cyrus tunsi tarvetta kaiken aikaa kailottaa hänen ja Averyn suhteesta. Hotellille päästyä ja huoneisiin kirjauduttua Dakota seurasi Averya heidän huoneeseen. Averyn valitteluille hymähdettiin lähinnä huvittuneena, samalla kun Dakota asetti laukkunsa seinustan vierustalle. ”Oh yeah? Damn, I had same plan. But thanks to my beloved ex-boyfriend, I’m stuck with you…”, Dakota kuittasi Averylle takaisin dramaattisen pettymyshuokausen kera, milloin käsikin laskettiin eleen mukaisesti rintakehälleen tehostamaan draamaista reaktiotaan. Seuraavaksi Dakota kuitenkin huitoi Averya ottamaan laukkunsa pois sängyltä. ”Hey hey! Take your bag off the bed. We sleep in there.”, hän naureskeli ja onneksi Avery teki työtä käskettyä, Dakotan vain pyöritellessä silmiään kun tuo kutsui häntä wifeyksi. Laukkunsa saatua paikalleen Dakota meni ensimmäiseksi kokeilemaan heidän huoneensa sänkyä. Hän lähinnä istui reunalle, kun Avery puolestaan rojahti keskelle sänkyä, jolloin tyttö kääntyi paremmin pojan puoleen. Päiväunet kuulostivat hyvältä idealta, jolloin Dakota potki vuorostaan kengät jaloistaan ja kömpi pojan viereen. ”That sound’s great, hubby”, Dakota myhäili tyytyväisenä siinä Averyn kainalossa. Hän jopa ajatteli saavansa alkaa nukkua heti siltä istumalta ja ummistettuaan silmänsä, hän hetken kuluttua kuitenkin tunsi Averyn huulet omillaan, jolloin Dakota vastasi suukkoon, avasi silmänsä ja hymyili tuolle sitten hiukan haikeana. ”I’m little bit sad that you have to leave.”, Dakota myönsi haikeana, mutta hymyili kuitenkin pienesti, samalla kun hakeutui paremmin Averyn kainaloon, samalla kun kiersi toisen kätensä tuon ympärille. Hetken he kerkesivät siinä jutella niitä näitä, kerraten kaikkia asioita mitä oli tapahtunut heidän yhteisenä aikana, ennen kuin kaksikko nukahti niin sanotuille päiväunilleen.

Tunnin Dakota nukkui sikeästi, ennen kuin alkoi tehdä heräämisen merkkejä. Hän aukaisi silmänsä varovaisesti haukotuksen kera ja jäi hetkeksi katselemaan vieressä vielä nukkuvaa Averya. Tyytyväinen hymy koreili tytön kasvoilla, ennen kuin hän raaski varovaisesti nousta pojan viereltä ja siirtyä ääneti sängynreunalle. Hän kaappasi ennen suihkuun siirtymistä laukustaan puhtaat vaatteet, jotka oli suunnitellut jo kotoa lähtiessä vaihtavansa Las Vegasiin päästyä ja tietenkin tuhat purnukkaa meikkiensä lisäksi, joiden kanssa siirtyi lopulta kylpyhuoneeseen. Suihkusta käytiin pikaisesti ja hiukset kuivattiin sen jälkeen osittain, ennen kuin alettiin meikkaamaan ja puettiin loppuillan astustu ylleen. Samaan aikaan Dakota vilkuili lavuaarin reunalla olevaa puhelinta, jossa kiivaasti keskusteltiin missä he tapaisivat ja sitä rataa. He saivat ainakin valittua paikan ja sovittua ajan, Dakotan ajatellessa että Averylle luultavasti kävi se että vastasi hänenkin puolestaan. Kellon lähetyksessä varttia yli viittä, Dakota oli vihdoin saanut meikit naamaan ja seuraavaksi viimeisteli föönillä puolikuivia vaaleita hiuksiaan. Averykin näytti heränneen, Dakotan jopa säpsähtäessä pienesti kun näki tuon seuraavaksi kylpyhuoneen ovella.

”Well good evening. Yes, hopefully it’s fine for you too? I took the liberty to answer on behalf of both of us, while you were sleeping.”, Dakota hymyiili ja asteli ulos kylpyhuoneesta, vilkaisten itseään nyt vuorostaan hotellihuoneen isommasta peilistä. ”So do what you got to do, we have to leave in… Ten minutes and I’m already ready. So chop chop, sleepyhead.”, hiuksiaan pörröttelevä tyttö hoputti ja samalla alkoi sitoa korkoja jalkoihinsa. Averylla ei onneksi mennyt sen suuremmin aikaa laittaa itseään lähtökuntoon, joten hotellihuoneesta poistuessa he hivuttautuivat hotellin aulaan odottelemaan muita. Dakota kaivoi laukustaan puhelimensa, joka piippasi ryhmäviesteistä kuinka kaikki tulisivat kohta. ”I really hope that Cyrus doesn’t ruin this trip…”, Dakota puheli samalla kun napsautti puhelimensa näppäinlukkoon ja sujautti takaisin laukkuunsa. Tytön kädet hakeutuivat hiukan ärtyneeseen puuskaan, sillä Dakotaa edelleen pänni se ajatus että Cyrus oli tuppautunut mukaan. Kutsusta huolimatta tuo olisi nimittäin voinut kieltäytyä – tietäessään varsin hyvin että Dakota oli paikalla. Dakota mutristelikin nyt huuliaan tyytymättömään sävyyn. ”He is so freaking fishy… Why he had even come with us, he knew very well that I’m here. ”, hän jatkoi vielä ja katseli hetken aikaa hissien suuntaan, ennen kuin katseensa kääntyi vieressään seisoskelevaan Averyyn. Hiljaisen huokaisun saattelemana hän kääntyi nyt paremmin Averyn puoleen ja kietoi kätensä pojan niskan taakse. ”Okay sorry… I don’t let him ruin this trip.”, Dakota virnisti ja kerkesi painaa pienen suukon Averyn huulille, ennen kuin aulaan saapuneesta hissistä alkoi valua heidän luokse. Dakota irrottautui Averysta ja liu’utti toisen kätensä tuon niskan takaa, käsivartta pitkin niin että lopulta tarttui Averya kädestä.

Koko seurue poistui nyt hotellin aulasta kadulle ja lähti kävelemään läheistä sushiravintolaa kohti. Joku flaijereita jakeleva nuori mies tunki ohitse kävelevän Dakotan käteen mainoksen / kutsun jossain hotellissa järjestettävissä pool partyistä, jolloin tyttö löi kysyvän vilkaisun Averyyn. ”Should we go?”, hän tiedusteli pieni pilke silmäkulmassa, ennen kuin he astuivat muiden kanssa peremmälle ravintolaan. Koko porukka istuutui alas ja otti menut käsiin, Dakotan istuuduttua luonnollisesti Averyn viereen. Onneksi kaikki löysivät varsin nopeasti mitä he söisivät, tai ainakin Dakota tiesi mitä söisi, kun oli nähnyt listalla nigirisushi platen. Tarjoilijakin kerkesi käydä ottamassa nuorison tilaukset ja tuoda ruokia odotellessa kaikille heidän tilaamansa juotavat. Dakota nappasikin tilaamansa mansikkamargariitan käteensä ja otti siitä tyytyväisenä pienen huikan. ”Before everyone gets too drunk, should we go check out some places? I read that hotel Stratosphere’s roof has some kick ass rides. And then there is the High Roller.”, Dakota ehdotti sitten ja vilkaisi kysyvästi vieressään istuvaa Averya. Kaikki tuntuivat olevan halukkaita katsella hiukan paikkoja ennen suunnattomien kännien hankkimista.

Las Vegasin reissu ei ollut alkanut Dakotan mittapuulla millään parhaimmalla mahdollisella tavalla, mutta pikku hiljaa hänenkin mielialansa alkoi nousta. Ravintolassa juodut juomat kihelmöivät jo mukavasti Dakotan sisuskaluissa ja ruokailu muutenkin oli sujunut varsin rattoisissa tunnelmissa. Maksun jälkeen he poistuivat sushiravintolasta ja suuntasivat koko porukalla sen suuren maailmanpyörän luokse, josta Dakota oli aikaisemmin maininnut. Koko porukka ahtautui siihen pieneen koppiin ja Dakota luonnollisesti oli laksenut kauniin takapuolensa Averyn vierelle. ”Totally. I love when everybody is panicin.”, Dakota virnisti Averyn kysymykselle huvittuneesti ja käänsi sitten katseensa ulos siitä kupolista. Mitä korkeammalle he pääsivät, sen huvittuneempi virne levisi Dakotan huulille – etenkin Averyn rennon huitasun jälkeen. ”Oh you hate high and small places?”, hän ei voinut olla tiedustelematta, huomion palatessa nopeasti kuitenkin takaisin siihen maisemaan, joka aukeni heidän ympärillään, mitä korkeammalle he pääsivät. Dakota oli siinä samalla alkanut jutustella tyttökavereidensa kanssa niitä näitä, eikä aluksi edes huomannut kuinka Cyrus oli siirtynyt Averyn läheisyyteen. Sen kuitenkin huomatessaan sivusilmällä, Dakotan sisällä muljahti, mutta hän päätti pitää mölyt mahassaan. Hän päätti noudattaa Averyn ehdotusta siitä, ettei välittäisi kyseisestä pojasta, mutta se että Cyrus hakeutui Averyn seuraan tahallaan, sai tytön ärsytyksen syttymään.

Muutaman kierroksen jälkeen porukka pääsi turvallisesti takaisin maankamaralle ja siinä vaiheessa kun Avery ja Cyrus alkoi tehdä pesäeroa muihin, Dakota kurtisti kulmiaan. ”What… O-okay.”, Dakota sai soperrettua hämmentyneenä suustaan, kun Avery ja Cyrus jo lähti omille teilleen. Hän katseli kaksikon perään hetken aikaa, ennen kuin kääntyi kavereidensa puoleen käsiään levitellen. ”What the fuck just happened…?”, hän tiedusteli hämmentyneenä ja vilkaisi vielä kaksikon perään nopeasti, ennen kuin päätään pudistellen lähti muiden kanssa kohti seuraavaa kohdetta. Paikan päälle päästyä he siellä aikansa viettivätkin, ennen kuin palasivat takaisin hotellille ja sen casinolle, jossa Averyn luokse päästyä Dakota tutkiskeli tilannetta. pojan pyytäessä häntä puhaltamaan noppiinsa, Dakota teki työtä käskettyä ja sipaisi sitten vaaleita hiuksia korvansa taakse. Pojan kuittailuihin ei vastattu mitään, sillä Dakota ei tiennyt edes mitä siinä tilanteessa sanoa. Häntä ärsytti nyt entiseltään Averyn käytös, joka oli naisen mielestä selvästikin muuttunut Cyruksen seurassa. Dakota ei tiennyt edes mitä ajatella koko tilanteesta. ”Sure…”, hän sanoi kun Avery ehdotti juoman hakemista, jolloin Dakota pyörähti ympäri ja lähti edeltä baaria kohti. Muut laahustivat hitaasti heidän perässään, Cyrus mukaan lukien. Avery tilasi Dakotalle nätin värikkään drinkin, jonka saatuaan Dakotan olisi tehnyt mieli ryystää se kerralla huiviinsa, toivoen että ilta saisi sitä mukaan paremman sävyn. Niin ei kuitenkaan tehty, vaan sitä drinkkiä tyydyttiin juomaan sivistyneesti pillin kautta.

Cyrus onnistui kuitenkin aiheuttamaan entistä enemmän mielipahaa Dakotalle sen kysymyksen myötä, jonka hän oli heittänyt ilmoille. Juomaansa lipittäessä Dakotan katse kääntyi väistämättä Averyyn, jolloin hän itsekin kohautti olkapäitään tietämättömänä. Avery kerkesi kuitenkin avata suunsa, jolloin Dakota kohotti kulmiaan yllättyneenä, tajuamatta sitä reaktiota edes aluksi. Cyrus oli kuitenkin laittanut selvästikin merkille ex-tyttöystävänsä reaktion, jolloin Dakotakin rykäisi kevyesti. ”Yeah, life goes on…”, Dakota sai siinä vaiheessa suustaan ulos, yrittäen nyt parhaansa mukaan pitää kireän olemuksen piilossa. Hän ei kuitenkaan onnistunut siinä kovin hyvin, sillä Cyrus oli jo onnistunut niiden toteamuksen myötä livahtaa pois paikalta, jolloin Avery ja Dakota jäi kahden kesken. Dakota teki kaikkensa jotta sai pidettyä kaikki mölyt mahassaan ja olikin seuraavaksi pyörähtänyt ympäri ja lähtenyt hiihtämään poispäin Averystä. Hän ajatteli nyt etsivänsä muut, mutta Avery oli kuitenkin kerjennyt ottaa hänet kiinni ja ehdottaa istumista alas, jolloin Dakota kohautti olkapäitään välinpitämättömään sävyyn.

”You are joking right?”, Dakota naurahti kuivahkosti ja laski lasin edessään olevalle pöydälle, jonka jälkeen hän kääntyi paremmin Averyn puoleen – toisin sanottuna käänsi selkänsä kauempana hengailevalle Cyrukselle. ”How would you feel, if you told me about your former “little bit” creepy ass girlfriend and then I start to hang out with her like she’s my best friend?”, Dakota osasi sillä hetkellä esittää kysymyksensä suhteellisen neutraalista. Hänen kasvoiltaan kuitenkin paistoi pieni ärsytys, vaikka parhaansa mukaan yritti pysyä niin sanotusti “coolina”. ”Cyrus is fishy guy and thanks to this, now I feel like I’m the crazy one here.”, Dakota huokaisi ja pyöräytti silmiään dramaattiseen sävyyn.
”And you said that I should ignore him duration of this trip but how the hell you think I’m going to do that?”, Dakota kysyi vielä, ennen kuin vilkaisi olkansa ylitse Cyruksen suuntaan. Dakota mutirsti huuliaan mietteliäästi ja kävi sitten kunnolla istumaan, ottaen samalla juoman käteensä. ”Maybe I’m just overreacting but nobody doesn’t know him like I do… He can be nice and funny with other people but…”, Dakotan omakohtaiset kokemukset eivät vain antaneet periksi siinä asiassa, että hän olisi sillä samalla sekunnilla muuttua takaisin Cyruksen ystäväksi. ”I don’t know.”, hän huokaisi sitten. Dakota ei voinut kuitenkaan kieltää Averya hengaamasta Cryuksen kanssa, kuten ei ketään muutakaan, joten hän päätyi luovuttamaan siinä asiassa. ”But you do what you want to do. We are not together or anything.”, Dakota sanoi lopulta ja onnistui jopa suomaan Averylle vinon hymyn. ”I think I’ll go look for others…”