My feet can’t hear the orders from my mind

Riley’s ootd

Viikon Rileyn piiri ja tiimi oli valmistellut ratsiaa kerhon tiloihin. Asiasta ei oltu pihahdettu toimiston ulkopuolella sanallakaan – tai niin ainakin luultiin. Riley oli nimittäin mennyt viime viikolla kertomaan ratsiasta Dominicille, ihan siitä syystä, ettei halunnut aiheuttaa toiselle enempää ongelmia, mitä oli jo New Yorkiin saapuessa aiheuttanut. Riley piti itseään todellisena epäonnen lintuna, sillä viimeaikaisten tapahtumien valossa häntä ei voinut sanoa kovin onnekkaaksi. Ei omasta tai Dominicin puolesta. Ratsiasta kertominen oli kuitenkin aluksi vaivannut Rileytä aivan helvetisti, mutta mitä lähemmäs odotettua päivää päästiin, sen vaikeampi Rileyn oli pitää kulissia yllä.

Häntä jopa huvitti se mikä häntä oli edessä – osaten jo odottaa, että Dominic repisi kaiken ilon irti tästä tapahtumasta. Riley oli aikaisin aamusta poistunut Dominicin kämpiltä asemalle ja sieltä he olivat lopulta suunnanneet useamman poliisiauton voimin kohti kerhontiloja. Matka oli Rileyn mielestä varsin piinaava, sillä hän yritti kaikin keinoin pistää oman pinkkansa tässä kuntoon. Lopulta kurvatessaan kerhon pihaan, Riley kovetti olemuksensa ja nousi autosta ylös.

Samaan aikaan Benjamin sai juuri asiakkaan auton maalauksen valmiiksi ja kuullessaan pihaan ajavat autot, hän asteli omalta alueelta Dominicin luoksen ja veti hengitysmaskin suunsa edestä kaulalleen roikkumaan. Veljeen luotiin huvittunut vilkaisu, kunnes nyökättiin pienesti. ”Sure. My pleasure.”, Ben suuntasi niiden sanojen myötä häntä kohti kävelevää Rileytä kohti ja levitti kätensä leveän virneen saattelemana. ”Well hello hello! Can I show you around?”, hän heitti pokkana, mutta Riley ei nauranut. Tai hän ainakin onnistui pitämään kylmän viileän olemuksen paikallaan. ”Where is Dominic Savage?”, hän tiedusteli kovaan ääneen ja tuuppasi Benin tieltään, nähden kuinka Dom laahusti perästä päin häntä kohti. Takataskusta vedettiin etsintälupa, joka painettiin miehen rintakehää vasten. ”We have a search warrant so my people will look around.”

”Max, come here!”, Ben huikkasi ja ei mennyt kauaa kun siistiin pukuun pukeutunut Max asteli parahiksi paikalle. ”Yeah, what’s up Detective?”, hän nappasi etsintäluvan Dominicilta ja selasi sen pikaisesti läpi. Varoituksista huolimatta Max halusi olla varma että homma hoidettiin laillisesti. ”We have heard you have here illegal weapons so we so we thought we'd come to visit you guys.”, Riley ilmoitti ja katseensa siirtyi siinä vaiheessa Maxista Dominiciin ja nainen mutristi huulensa siinä vaiheessa tiukaksi viivaksi. ”Everything looks okay in here.”, Maxin toteamuksen jälkeen Riley viittoi muita poliiseja menevän tutkimaan paikkoja. ”If you find something, report to me.”

Riley tiesi leikkivänsä tulella. Poliisina työskentely ja kerhon pussiin pelaaminen oli helvetin vaarallista. Jos Riley jäisi kiinni, häneltä ei vietäisi ainoastaan virkamerkkiä ja arvokkuutta, vaan hänet voitaisiin helposti laittaa kalterien taakse. Hän voisi pärjätä vankilassa, mutta kuinka moni vanki oli todella iloinen siitä että poliisi joutui heidän kanssa samaan tilaan, ilman samoja oikeuksia mitä omisti ennen tuomiotaan? Luultavasti kaikki vangit pitivät siitä, koska silloin nuo saisivat maksaa kalavelkansa takaisin. Oli siis selvää, että jos Riley joutuisi vankilaan, hän tulisi sieltä lähtemään hyvin hakattuna. Rileyn aikomuksena ei kuitenkaan ollut jäädä kiinni.

Jollain tavalla kyseinen charade kuitenkin viehätti Rileytä. Hän tiesi ettei Dominic tulisi päästämään häntä helpolla vaan ihan syystäkin hän laittaisi niin kovaa kampoihin, että tuo onnistuisi omalla hurmaavalla luonteellaan ärsyttää Rileyn äärirajoilleen asti. Riley ei tosiaankaan kuvitellut voivansa kävellä paikanpäälle ilman etsintälupaa ja käskyttää muita penkomaan paikan lattiasta kattoon. Etsintälupa oli kuitenkin saatu tuomarilta juuri ennen ratsian aloitusta ja Riley olikin hakenut sen ennen kerholle lähtöä uunituoreena oikeustalolta. Luovittuaan tiensä Dominicin luokse, Riley siristi silmiään. ”I give you my respect, when you and your guys are doing legal business… And don’t ever call me bitch again or I’ll cuff you.”, hän sihahti kylmästi hampaidensa välistä, jonka jälkeen hän puri hampaitaan yhteen. Dominicin vittumainen hymy meinasi jopa saada Rileynkin sulamaan huvittuneisuudesta, mutta ei. Esityksen oli jatkuttava alusta loppuun saakka kylmänä keskustelunsa. Vaikka kieltämättä tilanteessa oli mukana sähköä, jonka Riley oli enemmin hyödyntänyt jossain muualla kuin tässä tilanteessa…

”Cut the crap, Savage. I know you have something illegal here and I'm going to find it.”, Riley hymähti kulmiensa alta ja käänsi katseensa paikalleen saapuneeseen lakimieheen, josta ei voinut olla millään erehtymättä. Riley ei ollut edes kunnolla muistanut, miltä Max näytti mut nyt toisen nähdessään, hänestä ei voinut erehtyä että tuo ei olisi Savage. Kaikki pojista tuntuivat näyttävän niin samalta – jopa Ben, lähes mustineen hiuksineen päivineen. Riley alkoi jopa pallotella ajatuksella että mahtoiko Ben edes olla Josien ja Williamin lapsi mutta toisaalta, toinen oli selvästikin enemmän tullut äitiinsä kuin isäänsä. ”Dom…”, Max pudisteli toruvasti päätään veljelleen, kun tuo puhui popcornista ja kaljasta, Benjaminin tietenkin virnuillessa taustalla.

”Detective…”, eräs poliisi oli palannut etsinnöiltään Rileyn ja kumppaneiden luokse, jolloin nainen loi kysyvän katseen toiseen. ”What is it?” - ”We can’t find anything… Place is clean. Like… Top to bottom”, Rileyn ja erään poliisin keskustelut saivat näennäisesti naisen verenpaineen nousemaan. Todellisuudessa hän tunsi helpotusta ja tyytyväisyyttä että kerho oli putsannut jälkensä niinkin taitavasti. ”God damn it. Find me something or I can’t get warranty anywhere else!”, Riley kärisi nuoremmalle kollegalleen, joka reinsi sitten matkoihinsa. Naisen katse kääntyi siinä vaiheessa Dominiciin ja kumppaneihin. ”Clearly, I need to take care of this, too.”, hän soi siinä vaiheessa joskin vittumaisen hymynpoikasen Dominicille, jonka jälkeen kääntyi ympäri ja lähti painelemaan kohti kerhon tiloja.

”Hopefully you two know what you’re doing…”, Max totesi siinä vaiheessa matalalla äänellä, nojauduttuaan nyt Dominicin puoleen. ”You’re playing with fire and I can see that you enjoy it. Just be careful, please.”, Max lisäsi asialliseen sävyyn ja kääntyi sitten kannoillaan, lähtien seuraamaan Rileytä joka oli mennyt kerhon tiloihin. Maxin tavarat olivat tuonne jääneet aikaisemmin joten hän enemmin palasi kerhontiloissa olevalle työpisteelleen, keräisi selaamansa työpaperit ja odottelisi, kun etsinnät olisi ohitse. Benjamin puolestaan kaivoi askin taskustaan ja vei tupakan huulilleen. ”So now we just have to wait, huh?”

”Yeah yeah and you expect that I believe you?”, Riley ei voinut olla kuittaamatta takaisin, katseensa kääntyessä sen jälkeen Maxiin, joka lähinnä pyöritteli silmiään veljensä sanoille. Vanhempi herra ei jaksanut kuitenkaan vastata veljensä kommenttiin millä tavalla, sillä olihan se totta kun mietti mille polulle kaikki muut perheestä olivat päätyneet. Savagen pojat olivat kuitenkin onnekkaita Maxin kaltaisesta veljestä, sillä hän parhaansa mukaan yritti pitää heidät pois vankilasta – tai oikeussalista ylipäätään. Siksi oli hyvä että Max oli tänään kutsuttu erityisesti tekemään töitä kerhon tiloihin, jotta hän voisi pitää tutkinnan laillisesti oikeana ja etteivät poliisit tekisi aivan mitä lystää kerhon tuloissa. Lopulta Riley oli kuitenkin nähnyt parhaaksi siirtyä sisätiloihin.

Sisätiloihin päästessä Riley tiesi varsin hyvin ettei tulisi löytämään mitään. Maxilla saattoi olla mukana ase, mutta se oli luultavasti laillinen koska… No kyseessä oli Max. Mies joka oli aivan eri maata kuin muu perheensä. Hyvin kouluttautunut herrasmies joka puki päivittäin puvun päälle ja taisteli asiakkaidensa puolesta oikeudessa. Riley ei voinut olla miettimättä että kuinkakohan monta kertaa kyseinen kaveri oli loppujen lopuksi pelastanut perheensä pulasta. Maxilla taisi olla myös varsin tasapainoinen elämä tällä hetkellä. Tosin olihan Riley kuullut hänen ensirakkautensa kuolemasta ja sekoiluista sen jälkeen, mutta nyt asiat vaikuttivat kuitenkin olevan aivan toisella tolalla. Hänellä oli uusi vaimo, lapsia ja helvetti, niistä toisiksi vanhin oli melkeinpä jo parasta kaveria tyttärensä Haileyn kanssa.

Benjamin poltteli tupakkaansa ja irvisti veljensä sanoille joka lähti hyvin pian Maxin ja Rileyn perään kerhon tilloihin. ”Don’t tell me more…”, hän lähinnä jupisi itsekseen ja nakkasi lopulta poltetun tupakan pihalle ja veti maalarimaskin takaisin nenän sekä suun suojaksi. Samaan aikaan Riley jopa odotti näkevänsä Victorin kerhon sisätiloissa mutta ei. Isäänsä ei näkynyt missään ja hän oli siihen tyytyväinen. Isän edessä olisi ollut huomattavasti vaikeampi esittää poliisia, kuin esimerkiksi Domin. Rileyn katse kiersi hänen ympärillään ja kun yksi paikkaa penkovista poliiseista asteli luokseen, nainen kohotti kätensä varottavasti ylös. ”Don’t say it…” - ”…We didn’t find anything.”, poliisi kerkesi ilmoittaa jolloin nainen nielaisi ja kurtisti kulmiaan.

Riley kääntyi ympäri kun kuuli Dominicin äänen. ”If you wanna show me your illegal gun collection, I’m in.”, Riley sutkautti ivallinen hymy huulillaan. Sen jälkeen huomionsa kääntyi hetkeksi kahteen poliisiin jotka näyttivät täysin onnettomilta sen suhteen, että löytäisivät täältä mitään. ”You two… Continue searching here and outside.”, hän käskytti ja antoi huomionsa palata takaisin Domin puoleen. ”I take that private tour. Maybe I find something useful.”

”Family friendly environment? You got to be kidding me?”, Riley tyrskähti ivalliseen sävyyn kun Dominic puhui turvallisesta ympäristöstä. Toisaalta Dominic oli tavallaan oikeassa ja tavallaan ei. Kerho piti huolen omistaan ja Riley tiesi sen itsekin omakohtaisista kokemuksista. Kerhon tiloissa vältettiin erinäisiä kahakoita ja usein tuonne tullessa nuorempana Riley oli tuntenut olonsa turvalliseksi. Turvallisemmaksi, kuin missään muualla. Se aseiden piilottelu tuolla kuitenkin taas teki tilanteesta aivan toisen. Kukaan ei kuitenkaan tiennyt piiristä, että nämä tilat olivat Rileylle paljon tutummat mitä muut osasivatkaan kuvitella. Riley oli täällä viettänyt nuoruutensa ja seinässä oli jopa edelleen muisto siitä kerrasta, kun oli isäänsä yrittänyt teinihuuruissa heittää haarukalla... Voi niitä aikoja.

”No.”, Riley totesi mietteliääseen sävyyn kun Dominic puhui kokoushuoneen tonkimisesta, jolloin katseensa siirtyi paikalla häärääviin poliiseihin. Lopulta nuokin kaksi pelleä tajusivat lähteä ulos, sillä sisältä ei selvästikään löytynyt mitään varteenotettavaa. Kun ovi noiden kahden takaa lämähti kiinni, Riley paineli rauhallisesti kyseiseen huoneeseen ja meni ensimmäisen kaapin luokse. Dominic selvästikin halusi seurata tilannetta sivusta ja seurasi naisten perässä kyseiseen huoneeseen. Kokoushuoneen ovien sulkeuduttua miehen takaa, Riley lopetti kaappien penkomisen ja huokaisi.

”Why you have to smile me like that?”, Riley naurahti kysyvästi ja nojautui seuraavaksi kokoushuoneen pöytää vasten. ”And if you ever call me bitch again, I will smack you in the mouth.”, lopulta huvittunut virne levisi Rileyn kasvoille, mutta varmuuden vuoksi häivytti sen pois kasvoiltaan ja loi tilanne neutraalimman ilmeen.

”You know… That inocent ,charming way.”, Riley totesi huvittuneena Dominicin sanoille ja kääntyi ympäri, hypäten sitten kevyesti istumaan pöydän reunalle. Miehen seuraaville puheille pyöriteltiin huvittuneena silmiä, ottamatta kuitenkaan tuon puheita mitenkään negatiivisena. Kieltämättä häntä itseäänkin huvitti tämä tilanne. Ihan helvetin paljon. Hän joutui esittämään niin sanotusti ”pahaa poliisia” kun todellisuudessa oli erityisen hyvissä väleissä vieressä seisoskelevan miehen kanssa. Dominic sen sijaan oli lainsuojaton, jota Rileyn olisi pitänyt kovistella – mitä oli myös yrittänyt tehdä – mutta ne yritykset olivat jääneet hyvin mitättömiksi. Muiden silmissä tilanne saattoi juuri näyttää siltä mitä he halusivat muille näyttää, mutta suljettujen ovien toisella puolella he olivat kuitenkin perhettä.

”So, what are your plans for the day? After this raid, I mean.”, nainen tiedusteli ja kallisti uteliaana päätään. Rileyllä ei ollut mitään kummempia suunnitelmia. Hailey oli aamusta kysellyt äitinsä luottokortinperään, jos olisi voinut serkkunsa kanssa ostelemaan uusia vaatteita ja no… Nyt kun heidän elämänsä oli jollain tavalla tasapainossa, Jefferyn ”katoamisen” jälkeen, Riley antoi tyttärensä mennä vapaammin. Tämä luultavasti tiesi vapaailtaa, joten hän voisi rauhassa avata viinipullon kun pääsisi kotiin tämän päivän jälkeen, sillä Hailey haluisi luultavasti taas kerran mennä Debbielle yöksi. Siitä Riley muistikin että hänen pitäisi kiittää Maxia, että tyttärensä sai viettää niin paljon aikaa heidän luona. ”Hopefully my guys doesn’t find anything here.”