member rank
Porvaristo
Discord name
|
Jan 15, 2017 20:34:11 GMT 2
Post by jenni on Jan 15, 2017 20:34:11 GMT 2
”Officer, officer Fitzgerald”, Adam totesi haudanvakavana Azran udellessa hänen lapsuuden haaveammattiensa perään. Poliisisedän työstä oltiin tietysti joskus aivan pikkunassikkana haaveiltu, kunnes oli vähän kasvettu eikä tulevaisuutta enää jaksettu niin pohtia. Sitten olikin jo tullut teini-ikä ja high school ja Adam oli syttynyt luonnontieteellisille aineille – lääkärinuraa oli alettu tosissaan harkitsemaan. ”If you ask my dad, he would have liked me to become an entrepreneur”, Adam selitti ja naksautti kieltään päätään pienesti pudistaen. ”But could you see me serving customers behind the cash desk”, enemmänkin todettiin kuin kysyttiin seuraavaksi. Sitten Adam jopa tajusi selventää Azrallekin, kuinka isäukko omisti piskuisen elintarvikepuljun, oli siis yrittäjämiehiä.
Se niistä jorinoista sitten. Ei ollut aikaa millekään turhalle höpinälle, kun he olivat ajautuneet siihen tuijotuskilpaan ja sitten Azrakin meni jo hourailemaan ties mitä. Sillä oli kuulemma ollut niiden kuuden kuukauden aikana pirun ikävä häntä. Se oli siis kaipaillut ja haikaillut hänen peräänsä. Skumppalasien kilistely meni vähän ohi ajatusten ja se ensimmäinen siemaisu myös, kun Adamin päässä risteilivät vain ne Azran äsken lausumat sanat.
Yhtäkkiä Adamin kurkkua kuivasi hienoisesti ja hänen teki mieli nykiä sitä kaulassa olevaa kravattia löysemmäksi, paitsi ai niin, senhän hän oli jo repinyt aikahetkiä sitten pois. No, teki mieli repiä paidannappeja enemmänkin auki, sillä happi kiersi hyvin heikosti ja yhtäkkiä se skumppalasikin piti tyhjentää käytännössä yhdellä kulauksella. Azrakin siinä selitti jotain aivan omituista, käski hiljentääkin itsensä eikä Adam kai hennonut olla tottelematta tuota käskyä tai ainakin edesauttamatta sitä, sillä siinä sitä oltiin uusimassa New Jerseyn hotellihuoneen tapahtumia.
Koska se tyhjä lasi oli saatu nakattua yöpöydälle toisen kaverinsa ja pullon seuraksi, oli helppo viedä käsiä paremminkin Azran ympärille ja kellistää se pian alapuolella oleva tummatukka päiväpeittoa vasten. Se toisen musta mekkokin nuoli niin tehokkaasti tämän vartaloa, ettei Adamista ollut venyttämään kättään sen polvien kohdalle päästäkseen kunnolla iholle, joten käsi vain vaelsi pitkin mustaa kangasta ja jäi johonkin lantion tietämille. Azran käden hän kyllä tunsi alaselällään, ja omien huuliensa alla tämän huulet, mutta hetken päästä tuntuikin jo kovin fiksulta idealta siirtyä suutelemaan toista kaulan tietämille.
Tilanne alkoi olla jo siinä pisteessä, että Adamin mielessä pyöri Azran itsensä lisäksi myös sen mustan mekon selkäpuolella oleva vetoketju. Sinne olisi päästävä. Vaan ei. Siinä samassa hän tunsi sekä itseään työnnettävän taaksepäin että itsensä vetämässä itseään kauemmas Azrasta. ”No, no, no. We can’t. It’s… I can feel that little guy on my shoulder. His name is starting with G and ending with E – well, technically with N – I, uh”, Adam pakoili ja möllötti nyt jossain epämääräisessä polviasennossa sängyn toisella puolen, kunnes kellahti selälleen ja hautasi kasvot käsiinsä. ”Not that I’m thinking your brother when I’m with you, all I can think right now is very much you and only you”, Adam huomasi mutisevansa ja joutui sitten hokemaan itselleen shut the fuck up, idiot. Onneksi sentään Azra oli itsekin tehnyt sitä magneettien erottamista toisistaan, ja toinen olikin vähintäänkin yhtä järkyttyneen näköinen kuin Adam itse, kun tohtorismies oli sitten ottanut kädet kasvoiltaan ja alkanut vimmatusti repiä päiväpeittoa siltä sängyltä pois. ”Gotta think rationally”, Adam hoki, lähinnä itselleen, ja sysäsi lopulta sen päiväpeiton alas lattialle. ”Now we have to sleep. It’s too late. You sleep there and I sleep here. This”, Adam selitti ja touhusi siinä kuin mikäkin… jokin, ja asetteli joitain tyynyjä siihen sängyn keskelle heidän väliinsä. ”There’s no way you – or I – can’t cross this border. No. No sexual harassment is allowed tonight.” Voi Luoja, Adam ei ollut mikään psykiatri, mutta tiesi kyllä, milloin naisesta saattoi mennä sekaisin. Hän oli nimittäin tainnut menettää järkensä yhden sellaisen takia.
|
|
|
|
Jan 16, 2017 20:37:20 GMT 2
Post by Deleted on Jan 16, 2017 20:37:20 GMT 2
Miehen käden tunnettiin liukuvan jonnekin oman lantion tienoille, mihin vastattiin upottamalla sen niskaan painetun käden sormet syvemmälle sen tukan sekaan. Eikä varsinaisesti rauhoituttu siinäkään vaiheessa, kun miehen huulet matkasivat omilta kaulalle. Sen alla liikahdettiin siinä silmittömän euforian vallassa samalla kun ilma pakeni keuhkoista huoahduksen muodossa ja jouduttiin vetämään happea taas uudemman kerran. Päässä ei ehtinyt pyörimään minkäänlaisia syitä sille, miksi se toiminta olisi lopetettu, ehei — itse asiassa siirrettiin se tämän alaselässä vaeltanut käsi sen rintakehälle ja työnnettiin miestä kevyesti taaksepäin, koska varsin päättäväisenä aikomuksena oli kiepauttaa se selälleen.
Se aikomus ei kuitenkaan toteutunut, kun mies yhtäkkiä vetäytyikin loitommas, enemmän kuin mitä oli toivottu, ja samalla rekisteröitiin sen hokevan eitä ja jotain jostakin olkapäällä istuvasta omatunnosta. Ensin ei meinattu hahmottaa, miksi se heppu alkoi G:llä eikä K:lla, koska oma velipoika oli siinä vaiheessa kauempana mielestä kuin naapurigalaksi, mutta valitettavan nopeasti ne omatkin rattaat alkoivat raksuttaa. Noustiin typertyneesti istumaan ja tasaamaan hengitystä ja seurattiin, kuinka se mies kellahti selälleen hautaamaan kasvojaan käsiin, jotka olivat vielä muutama sekunti sitten viipyilleet ahnaasti kiinni naisessa. Azra puhalsi yksittäisiä hiussuortuvia kasvojensa tieltä ja kohotteli kulmiaan, kun Adam vakuutteli kyllä ajattelevansa ihan vain sitä naista, eikä mitään tämän veljeä. Hieno homma.
Käytännössä jouduttiin vetäytymään seuraavaksi ylös sen vauhdikkaan päiväpeiton repimisen tieltä. Piti kuulemma ajatella järkevästi. Mennä nukkumaan. Siinä tyynykohdassa naiselle riitti se tuppisuuna pönöttäminen. ”Sexual harassment, huh? Is that, uh, Great Wall of China supposed to prevent that from happening? Seems quite frail to me”, avattiin viimein suu ja tajuttiin saman tien siitä omasta äänensävystä, että ärsytti. Hävettikin mahdollisesti. Tuntui ihan helvetin typerältä, että oltiin menty sillä tavalla laukomaan paljastuksia jostain ikävöimisestä ja nyt oltiin tässä. Azra oli torjuttu — siis niin hänen pääkoppansa asian siinä humalaisessa mielentilassa muotoili. Siihen ei oltu totuttu, eikä siitä pidetty, eikä sitä saatu juuri sillä hetkellä järkeistettyä niin, että mies oli tehnyt viisaan ratkaisun viheltäessään pelin poikki. Olkoonkin, että se mokoma oli aivan oikeassa. ”There’s no such thing as rational thinking when you’re all over a woman on a freaking hotel bed”, parahdettiin sitten, koska no, sillä hetkellä se rationaalinen menettely yksinkertaisesti pänni. Mieskään tuskin pysyi tilanteen tasalla enää siinä vaiheessa, kun ei siihen itsekään kyetty. ”Agh, I’m such an idiot”, tuhahdettiin sitten kääntäen sitä turhautumista sinne, minne se oikeasti kuului, eli omaan itseen. Samalla otettiin askeleita jonnekin pois päin ja juoksutettiin kättä hiusten läpi. Ei siitä tilanteesta nyt sitä miestä ainakaan voinut syyttää.
Azra jäi siihen oven eteen ristimään käsiään puuskaan. Mitä vittua hän oli kuvitellut mennessään latomaan toiselle jotain tunnepitoista paskaa? Sen siitä sai. Viisainta siinä vaiheessa olisi varmaan ollut käväistä siellä omassa huoneessa kyhäämässä omaisuus kokoon ja suunnistaa respaan tiedustelemaan jäljellä olevien huoneiden tilannetta, mutta sitä ei tehtäisi. Kahdesta huoneesta ulos hiihtäminen muutaman tunnin sisään kuulosti jo sellaiselta sankaroinnilta, että ehkei sitä haluttu saavuttaa. Vaihtoehdoksi jäi itsensä kokoaminen ja todellakin punkkaaminen siinä, sen helvetin tyynyvallin toisella puolen kuin mikäkin karanteenitapaus. Takaisin miehen puoleen käännyttiin niitä omia reaktioita nieleskellen. ”No. You’re right. We should just go to sleep. Sleep it off.” Joskus tosiasioiden myöntäminen ääneen oli vain ihan perseestä.
Sen jälkeen liikuttiin sinne sängyn toiselle laidalle, istuuduttiin alas. Siinä vaiheessa oli ihan hyvä havaita, että väsytti oikeastaan aika tavalla. ”Just a fair warning, I’m not gonna sleep with this sweaty, uncomfortable dress on, so you better close your eyes or cover them with a pillow or something”, hän totesi sitten toisen olkansa yli, eikä siinä kyllä pahemmin mitään odoteltu, ennen kuin vedettiin se hemmetin hiostava kolttu yltä, jätettiin se siihen lattialle lojumaan ja valuttiin pelkissä mustissa alusvaatteissa sinne peiton alle.
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Jan 17, 2017 16:35:06 GMT 2
Post by jenni on Jan 17, 2017 16:35:06 GMT 2
Mitä saatanaa hän meni hourimaan jostakin seksuaalisesta ahdistelusta? Itse oli mennyt vielä puhumaan, kuinka piti ajatella rationaalisesti, ja sitten ne seuraavat puheet ja voi Luoja häntä auttakoon, vaikka ei hän kovin usein turvautunut yläkerran ison kaverin apuun, mutta nyt joku kohtalo voisi tulla nielaisemaan hänet sen kokolattiamaton sisään ja sitä kautta voitaisiinkin sitten kaivautua takaisin New Yorkiin ja olla törmäämättä Azraan esimerkiksi noin niin kuin ikinä enää. Paitsi että oli olemassa se helvetin Gabekin, eikä työkavereitaan voinut valita, tai no tavallaan pystyi, mutta ei Adam halunnut työpaikkaansa menettää, koska hän oli aika hyvä lääkäri. Jos nyt ensin yrittäisi olla ajattelematta sen tummatukan veljeä, kun oli juuri ollut lähellä päästä paratiisiin sen kyseisen naisen kanssa. Se kyseinen nainen oli ehtinyt jo paeta kauemmas huoneessa, mutta nyt se tuntui kuitenkin antaneen periksi ja myöntyvän niihin nukkumisaikeisiin. Tuli se pian takaisin lähemmäs sitä sänkyäkin, mutta käski siinä samassa Adamia peittämään silmänsä siksi ajaksi, kun riisuisi mekkonsa. Tunnelma oli sekunneissa muuttunut niin veitsellä leikattavan piukeaksi, ettei tosikaan. Sen sijaan, että Adam olisi läntännyt sen tyynyn kasvoilleen, kuten Azra oli tarjonnut yhtenä vaihtoehtona, hänkin nousi sängyltä ja kääntyi itsekin selin Azraan, alkaen avata paitansa nappeja. Puvunhousutkin lensivät sitten jo pois ennen kuin hän pääsi pujahtamaan oman peittonsa alle. Azraa ei oltu vilkaistukaan, paitsi nyt, kun maattiin siinä sängyllä selin ja toinenkin oli päässyt viereen – sen helvetin tyynyvallin toisella puolelle. Mitä helvettiä hän oli oikein ajatellut silloinkin, kun oli ottanut tehtäväkseen rakentaa sen? Hän ei ollut mikään Yhdysvallat eikä Azra Meksiko, eikä heidän välilleen tarvinnut rakentaa mitään saatanan muuria. ”Goodnight”, tuli lopulta sanottua ennen kuin Adam kurottautui sammuttamaan toisen yövaloista. Sitten hän veti peiton korviinsa ja pyrki saamaan unen päästä kiinni. Ihan helvetin huonosti hän koki kuitenkin sen yön nukkuvansa, tai ainakin mitä siitä yöstä oli enää jäljellä. Kuitenkin jonkin ihmeen kaupalla hän heti aamulla silmiään raottaessaan näki ensimmäisenä edessään sitä tummaakin tummempaa hiuspehkoa. Ihollakin tuntui jotakin muuta kuin pelkkä hotellin ilmava peitto. Azra. Adam ei tiennyt miten ja missä välissä he olivat yön aikana purkaneet sen toinen toisensa karanteeniin pakottavan muurin välistään, mutta siinä he olivat nyt kuitenkin nukkuneet, jonkinlaisessa lusikka-asennossa hän itse taaimmaisena osapuolena. Hetken Adam ei uskaltanut liikahtaa, hän puraisi kevyesti alahuultaan ja yritti sulkea silmänsä hetkeksi, mutta sitten hän pakottautui kuitenkin jo nousemaan ylös. Sängynlaidalla puoliunessa istuminen bokserit jalassa ja päätään hieman krapulaisena raapien Adam kopeloi puhelimensa yöpöydältä ja katsoi kelloa. Hitto, se oli jo lähemmäs kymmenen. Heillä oli enää pari tuntia aikaa käydä aamiaisella ennen uloskirjautumista … Vaan eikä, aamiaisaika loppui kello 10.30. Ei olisi mitään mieltä lähteä enää kiirehtimään ensimmäisen kerroksen ravintolasaliin. Saattoi olla viisainta odottaa, että pääsisi lentokentällä haukkaamaan jotakin suupalaa. Tosin kun Adam siitä sängyltä sitten nousi mennäkseen kylpyhuoneen puolelle, hän ei ollut enää varma, saisiko hän vielä hetkeen mitään alas kurkustaan. Ilmeisesti hän oli ajantajunsakin kadottanut, sillä palatessaan takaisin huoneen puolelle Azraa ei näkynyt enää missään. Nostaessaan sängyn ääressä niitä kahta peittoa ylöspäin, Adam puuskahti typeryydelleen. Mitä hän oikein oli olettanut löytävänsä? Azran käpertyneenä sikiöasentoon peittokasan alle. Voi vittu. Adam kaiveli matkalaukustaan vaatteitaan ja sulloi sitten kaiken muun huoneesta löytyvän omaisuutensa siihen. Ei hän jaksanut enää jäädä sinnekään möllöttämään, odottaisi sitten vaikka hotellin aulassa konferenssiseurueen kimppataksikyyditystä lentoasemalle. Siinä oli toki riskinsä, että etsivänainen tulisi samalla kyydillä oman tohtorismiehensä kanssa (ei helvetti, Kadenkin), mutta kaipa sen kestäisi. Ehkäpä Adamilla kävisi tuuri, ja hän päätyisi toiselle puolen konetta kuin ne kaksi. Ikään kuin hänellä ei olisi käynyt niitä tuureja Azran kanssa aikaisemmin. Lopulta Adam oli pukeutunut ja tavaransa pakannut, joten hän katsahti vielä huoneen läpi silmäillen ennen kuin nappasi matkalaukkuaan vetokahvasta ja poistui sitten tavaroineen huoneesta. Hissiaulaan ja metallipurkilla alas asti. Respassa ei ollut silloin juuri jonoa, joten Adam pääsi hoitamaan uloskirjautumisensa saman tien. ”Oh, and Mr. Fitzgerald? You won”, simpsakka respantyttö kaappasi vielä Adamin huomion itseensä, kun mies oli jo kääntymäisillään mennäkseen istuskelemaan kauempana oleville sohville. Hän käänsi katseensa respaan hieman hämillään. ”You have taken part in our lottery. The top prize was a trip to Las Vegas. It’s yours now. Congratulations!” tyttö väläytti hänelle hymynsä ja ojensi sitten jonkin lahjakortinkin hänelle, kertoi, miten pystyisi lunastamaan palkinnon. Lievästi sanoen hämmentynyt Adam sai jotenkuten kiitettyä respantyttöä ennen kuin sitten käveli laukkuineen ja matkalahjakortteineen sinne sohville istumaan – alas istuminen teki varmasti ihan hyvää, sillä olo tuntui jotenkin perin heikolta siinä kohtaa. Mielessä pyöri vain kaksi kysymystä: 1. Missä vaiheessa edellisiltaa hän oli täyttänyt jonkin matka-arvontalomakkeen?
2. Missä helvetissä Azra oli? |
|
|
|
Jan 18, 2017 17:49:23 GMT 2
Post by Deleted on Jan 18, 2017 17:49:23 GMT 2
Reagoitiin siihen, kun jonkun lämmin iho vetäytyi omalta. Odotettiin, kunnes se joku oli noussut ylös ja ilmeisesti tassutellut turvallisen etäisyyden päähän, ennen kuin kokeiltiin liikkua itsekin. Okei — koko kroppa huusi jäätävää darraa, kalloa myöten. Azra otti riskin ja vetäytyi kerralla ylös, pyrkimyksenään selviytyä mahdollisimman nopeasti siitä huoneesta ulos. Olo velloi ja oli hutera ja juuri sellainen, ettei sitä oltu nesteytetty lainkaan millään vesipitoisella viimeiseen vuorokauteen. Lattialla mekon vieressä lojui tyyny, jalkopäässä näköjään toinen. Tyynyvalli. Entinen tyynyvalli. Mekko hivutettiin päälle, katseella hapuiltiin kelloa (yöpöydän radiokello näytti lyövän kymmentä) ja liikuttiin mahdollisimman hiljaa eteiseen löytämään kengät ja laukku. Akku oli loppu ja ylpeys hukassa, mutta huonekortti sentään tallella. Ja sitten äkkiä ulos. Vasen ranne oli näköjään anteliaasti mustelmilla. Fucking hell. Ei ollut väliä sillä, että aamiaiselta oltiin käytännössä myöhästytty. Azralle aamiainen tarkoitti muutenkin noin litran verran mustaa kahvia ja sen voimin olikin sopivaa siirtyä suoraan lounaaseen. Tosin siinä olossa ei varmaan siirryttäisi yhtään mihinkään. Huonekorttia oveen höylätessä vaan toivottiin, ettei siellä huoneessa olisi juuri nyt ketään paikalla. Niin huikaisevaa tuuria ei tietenkään ollut. Oikeuslääkäri oli kuitenkin niin krapulassa itsekin, ettei siitä ollut tappelemaan. Siistiydyttiin, vedettiin jotain säädyllisempää päälle ja pakattiin siinä sen tiedustellessa, että missä heidän välillään nyt oikein mentiin. Ei ollut antaa järjellisiä vastauksia. Naista ei kiinnostanut kommunikoida juuri nyt ensimmäisenkään kaksilahkeisen kanssa. Eikä sen virkaintoisen respaheitukankaan kanssa. ”How did you enjoy your stay with us?” Molempien naamalla oli jokseenkin vaikea ilme, Azraa ei napannut panostaa tekohymynkään vertaa, Kaden sentään ryhdistäytyi onkimaan kulissimoodinsa armottoman kanuunansa alta. Annettiin sen jäädä johtamaan sitä uloskirjautumista ja lampsittiin ladatun puhelimen näyttöä skrollaten hieman kauemmas, matkalaukku perässä rullaten — virheliike. Katseet kohtasivat sen yöllisen unikaverin kanssa. Se istui siellä vähän matkan päässä. Pokkana jatkettiin jonnekin kulman taakse toivoen, että taksi olisi jo pihassa. Sen jälkeen sitä miestä ei nähty, tai oltaisiin ehkä nähtykin, jos vain oltaisiin viitsitty katsoa enemmän ympärille. |
|
