Baby Be My Love Song

Julian ja Joshua kerkesivät vaihtaa muutaman sanan, kun naisia odoteltiin. Pidempi onnistui jo kettuilemaan tummahiuksiselle parin lauseen verran, ennen kuin huomio pitikin keskittää muualle. Molempien katseet kävivät sen uuden ihmisen läpi päästä varpaisiin. Roxie oli kyllä aika vetävä tapaus siinä mekossaan eikä se todellakaan jäänyt huomioimatta. Julian virnisti toispuoleisesti sille naisen suun aukomiselle ja oli tarjoamassa kättään, kun Gaby pisti hommalle stopin. "Nice to meet ya.", hän päätyi kuitenkin sanomaan ja siemaisi siitä tarjotusta viskipullosta. Niskaa raavittin ja otettiin yksi kohtelias askel kauemmas, mutta katse pysyi yhä kaksikossa. Tai enemmänkin Joshuassa, jota tuijoteltiin melkein pirulliseen tapaan. Käsi laskettiin taas laiskasti bruneten hartioiden ylitse kuten tavaksi oli jo tullut.

Pipopäinen haki huulilleen tuttavallista hymyä ja herätteli taas sitä aiemmin vilahtanutta työpersoonaansa esiin. Siitä oli tullut hyvä suojakuori - oli helppo naurattaa muita ja hymyillä Pepsodent-hymyä kuin puhua mistään kovinkaan vakavasta ja myöntää, että useimmiten ryvettiin vain pohjamudissa. Naisen käteen tartuttiin kättelyn ajaksi ja sitä puristettiin kevyesti. "Right back at you. Well, I don't really know anyone here but I guess it's better than nothing. There's free alcohol.", mies selitti ja kohautti olkiaan, luoden siinä samalla pikaisen katsauksen ympärilleen. Hän kohotti sitä kädessään olevaa viinipulloa sanojensa aikana myös, vaikka sen sisältö ei ollutkaan mitenkään kovin mieluista. Punaviini oli hyvää, mutta taskulämpimänä se ei oikein maistunut - tai ehkä se oli vain se itse viini, joka maistui itsessään vähintään epämiellyttävältä. "And you? Where did you come from?", sitä small talkia jatkettiin sujuvasti.

"It's wonder boy show all over again. It's like I'm watching one of his interviews.", punapää naureskeli, ymmärtäen kuitenkin kuiskata sanansa brunetelle eikä vain kailottaa niitä. Hän tunsi Joshuan sen verran hyvin, että tiesi milloin se pelasi varman päälle ja luotti luontaiseen karismaansa, ottaen uudet ihmiskontaktit vastaan kuin haastattelijansa. Sekin oli vain osa miehen luonnetta joten ei se periaatteessa teeskennellyt olevansa mitään muuta kuin oli, vaikka tavallisesti olikin hiukan jähmeämpi. Joshua koitti kovasti peitellä, että ei ollut erakoitunut mutta kyllä sen huomasi.

"Gaby told me you work for SNY, is that right? I work for UFC.", tietysti ne puheet käännettiin työhön. Joshua olisi voinut puhua alastaan niin pitkään, että joku oikeasti teippaisi hänen suunsa umpeen. Mutta se oli helppo ja turvallinen aihe - työssä ei ollut mitään liian henkilökohtaista. Se sopi loistavasti kevyeen keskusteluun. "And here comes the endless rambling about his work.. Actually I'm not surprised at all that he's not getting any. That shit is boring.", Julian huokasi pyöräyttäen silmiään siinä keskustelua taustalta seuratessaan kuin parempikin draamakuningatar. Nyt ääni ei laskenut aivan tarpeeksi matalaksi, sillä nappisilmäinen osasi lähettää hänen suuntaansa erittäin terävän katseen. "You wanna go out and have a smoke?", oma katse siirrettiin Gabyyn ja sille hymyiltiin sanojen aikana, toisen kulman kohotessa kysyvään sävyyn. Tupakkaa teki jo hiukan mieli eikä Joshua nyt ainakaan voisi karata minnekään, kun sillekin oli nakitettu seuralainen paikalle.

Joshua seurasi naisen katsetta viinipulloon ja kasvoille hiipi hiukan pahoitteleva ilme. "Shit-- sorry, I'm rude as hell now. You wanna have a taste? Or should we look around for something else to drink? This is pretty crappy, no offense to you, Gaby.", hän ojensi pulloa ja perään totesi ettei sen maku hivellyt juurikaan makuhermoja. Gabrielleakin vilkaistiin - senhän pullo se oli - mutta nainen ei tainnut pahastua sanoista. Tummahiuksinen tunsi itsensä idiootiksi, kun esitteli vain omia juomiaan eikä edes ajatellut, että Roxiekin voisi haluta jotain. Hän oli ollut kyllä vähän aina kömpelö naisten kanssa tai ainakin mitä hyvännäköisempi se vastapuoli oli, sitä varmemmin hän mokaili jotain. Toisaalta se oli suloista ja hellyyttävää.

"Really? I don't think you've interviewed me but you do look a bit familiar.", mies myönsi ja kallisti hiukan päätään kuin olisi saanut niin paremmin päähänsä, että oliko nähnyt Roxieta joskus aiemmin. "I used to work under Strikeforce in 2011 and after it fell apart, I moved onto UFC's rosters. I've had couple of bigger matches and gotten couple of bonus awards but nothing major yet. I do have a bigger match coming up in the heavyweight class. Hoping to get a shot at the championship next year.", Joshua piristyi oikeasti puhuessaan työstään. Se oli asia, joka oli ollut elämässä mukana aina. Nuoruudessa oli nujuttu jonkun takapihalla ja sitten pienemmissä, epävirallisissa tapahtumissa ja vanhetessa oli päästy oikeisiin piireihin mukaan. Strikeforcen takia oli jouduttu matkustelemaan paljon, mutta New Yorkiin muuton jälkeen olivat tapahtumat pysyneet melko lähellä kotia. Hän oli todellakin sen luokkansa mestaruuden perässä ja toivoi sen matsin tapahtuvan alkuvuodesta 2017. Oli tämäkin vuosi ollut kiireinen - ottelua ottelun perään ja paljon treenausta sekä ne hämärähommat veivät oman aikansa.

"Sorry about all the work talk - I get easily carried away.", Joshua päätyi pahoittelemaan sitä puhetulvaansakin, vaikka Roxie näyttikin oikeasti kiinnostuneelta. Julianin sanat muistettiin yhä - se työstä jauhaminen saattoi olla myös todella tylsistyttävää. Tai kai kauniin naisen kanssa kuuluisi puhua muutakin kuin siitä miten hakkasi muita oktagonin muotoisen kehän sisällä.

"You think they're gonna get along?", Julian kysyi nojautuessaan talon seinustaan, päättäen jäädä polttamaan tupakkaansa siihen. Pihalla oli vielä paljon porukkaa, mutta ei niin valtavaa määrää kuin aiemmin. Kaikki ilmeisesti tuppautuivat sisälle, kun keskiyö lähestyi uhkaavasti. "He needs to get over Vic. That whole thing was shitty. He didn't tell a lot and I didn't ask, but..", punapää kohautti olkiaan ja pyöritteli päätään. Hän tiesi niiden olleen yhdessä pitkään - järkyttävän pitkään - ja että ero oli kova paikka Joshualle, mutta vuosi sen ex-vaimon perään kaipailua oli aivan liikaa. Olihan sillä ollut jotain tyttöjä, mutta silti Victoria eksyi kuvaan aina jotenkin. Ehkä se yhteinen lapsikin sekoitti kuviota. "You still think Gabrielle Carver sounds awful?", katse keskittyi nyt kunnolla naiseen ja sitä katseltiin hetki muka vakavina. Virne nyki toisen suupielen ylös. "I'm just kidding. I don't understand why people even do that - get married, I mean. It's just a piece of paper, it's not that important.", hän naureskeli. Avioliiton konsepti meni todellakin yli hilseen ja sitä paitsi jos siitä tilanteesta sitten haluaisi erota niin monimutkaistuisivat monet asiat. Ehkä siinäkin hommassa se rakkaus oli tärkeintä ja kai ne sormukset ja papin aamenet olivat sitten ultimaattinen merkki siitä välittämisen määrästä. Julian ei kyllä ollut asiasta samaa mieltä.

"That's the plan. He's good but I like to think that I'm better.", Joshua totesi puheisiin siitä nykyisestä mestarista. Sen kauttakin oli seurattu tarkkaavaisesti ja otteluita katsottu niin kotona kuin yleisöstäkin. Vastustaja kannatti tuntea hyvin, että sen parhaimmat temput ja tekniikat oppisi. Joshua oli kunnianhimoinen työssään ja halusi olla paras siinä mitä teki. Hän oli uhrannut jo avioliittonsa sen työn takia joten kaikki oli kiinni urassa. "I own a gym in here Brooklyn and I train there with the guys. We have a great team and I'm not even bragging.", siitä omasta tiimistäkin puhuttiin selvällä ylpeydellä. Hän kävi nopeasti läpi ketä salilla näki vakikasvoina ja ketkä auttoivat sparrauksessa ja treenauksessa. Sali oli yhdessä sen MMA-uran lisäksi elämän yksiä silmäteriä jos omaa lasta ei tietenkään laskettu mukaan.

Joshua otti oluen kiitoksen kera vastaan ja tosissaan hylkäsi sen viinipullon ensimmäiselle pöydälle jonka löysi. Sitä ei jäätäisi kaipaamaan. Kalja avattiin ja sitä hörppäiltiin muutaman kerran, että aiempi punaviinin katkera maku saatiin huuhdeltua pois suusta. "It's nice to just talk about work. Usually, even in the interviews, they're more interested in your personal drama and all that and not your diet or fighting style. Depends on the show or mag of course but most of the time I end up answering questions about my relationships when I just wanted to talk about my job.", turhautuminen kuulsi äänestä, vaikka sanojen päälle naureskeltiinkin. Mies oli yrittänyt pitää henkilökohtaisen elämänsä hyvin kaukana parrasvaloista, vaikka esimerkiksi instagram-tilille ladattiinkin kuvia myös tyttärestä ja löytyi sieltä otoksia ex-vaimostakin. Mutta haastatteluissa tai livetelevisiossa hän ei halunnut ottaa niitä asioita esiin.

Tummahiuksinen johdatteli naisen mukanaan olohuoneeseen ja löysi sieltä pari vapaata baarijakkaraa, joille saattoi nousta lepuuttamaan jalkoja. Muutama ihminen katseli hänen peräänsä uteliaasti - jotkut selvästi tunsivat naaman telkkarista tai aiemmin ympärillä pyörineiden sana paikalla olevasta "julkkiksesta" oli kiertänyt muidenkin korviin. Joshua ei pitänyt itseään mitenkään ihmeellisenä - kuuluisuus ei ollut noussut millään tavalla päähän. "But that's enough about me. You wanna tell me more about yourself? I mean Gaby told me bits and pieces but.. It's not the same thing, you know?", Joshua katseli Roxieta oluttölkkinsä takaa ja jatkoi sen keskustelun herättelyä. Huulilla oli vähän aidompi hymykin, kun naisen seurassa saattoi hiukan rentoutua.

"A year, I think? They were married for 6 years and together for.. Fuck, like ten years? Or more. I don't remember.", Julian näytti mietteliäältä, kun yritti oikeasti muistaa jotain siitä ystävänsä edellisestä suhteesta. Ne olivat olleet yhdessä todella pitkään. Siitä olisi voinut vaikka uskoa, että se liitto olisi kestänyt hautaan saakka. Sitten oli tullut mutkia matkaan - milloin niitäkään ei olisi - ja koko kuvio oli kuollut pystyyn. Punapää ei osannut edes ajatella miltä tuntuisi olla jonkun kanssa niin pitkään. Kyllästyisikö samaan naamaan? Pysyisikö hän edes hengissä niin pitkään, että voisi elaa vuosien mittaisessa suhteessa?

"Shit. Sorry.", miehen ilme veti vakavaksi, kun Gaby muistutteli niistä sen omista kokemuksistaan avioliiton saralla. Hän oli melkein unohtanut koko asian, vaikka mahdollisille Vegas-häille olikin joskus naureskeltu. Alahuuli päätyi hampaiden purtavaksi. Julian mietti olisiko hiljaa ja katseli tuntemattomia, mutta ei osannut sitten lopulta olla vaiti. "You want that? The whole deal? Kids and marriage and house and white picket fence?", naista katseltiin kerrankin vakavana. Julian ei tiennyt halusiko edes tietää vastausta, koska tiesi ettei voinut tarjota niitä asioita. Talon ehkä ja sen kornin valkoisen aidankin. Lapset eivät tulisi kuuloonkaan - sen asian suhteen hän oli liian itsepäinen eikä kokenut itseään sopivaksi jatkamaan sukua millään tavalla. Niistä geeneistä ei tulisi mitään hyvää. Vihille naisen voisi viedä, vaikka sekään asia ei ollut punapäälle itselleen tärkeä. Tosiasiahan oli, että tässä vaiheessa hän olisi hakenut vaikka kuun taivaalta Gabriellelle jos se vain olisi pyytänyt. Ottanut luodin sen puolesta ja kaikkea sitä klassista, uhrautuvaa rakkaushöttöä. Takaraivossa kuitenkin oli selvä ahdistus ja pelko siitä, että sekään ei olisi tarpeeksi kun omat ajatukset tulevaisuudesta olivat niin erilaiset. Julian oli yhä kauhuissaan ajatuksesta, että oli oikeasti onnellinen - huipulta oli vain yksi suunta eteenpäin ja se oli alaspäin.

"I know what you mean. Media is hungry for scoops. Thank God there still is some people and shows that really care about the things that matter.", tummahiuksisella oli omakohtaista kokemusta siitä utelusta. Hänenkin avioeronsa oli päätynyt otsikkoihin, vaikka sekin asia oli yritetty hoitaa pimennossa. Jostain juttu kuitenkin oli levinnyt ja sitä oli kyselty seuraavan puolen vuoden aikana melkein joka haastattelussa. Nykyään lähinnä udeltiin oliko elämässä jo uutta naista vai vieläkö vanha suola janotti. Se oli ärsyttävää. Joshua kuitenkin yritti pitää aina hymyn huulillaan ja vaihtaa aihetta, vaikka tarvittaessa osasikin olla tyly. Muutamalle toimittajalle hän oli joutunut mainitsemaan, että aihe saisi vaihtua UFC:hen ja otteluun tai se haastattelu olisi ohi.

"I do, actually. Daughter named Grace. She's the best thing I've made in this life.", Julian hymyili lämpimästi, kun kertoi tyttärestään. Se lapsi oli elämässä tärkeintä uran lisäksi. Ehkä hän hemmottelisi sen pilalle, mutta ei sekään haittaisi. Mies olisi halunnut nähdä lastaan useamminkin, mutta ex-vaimolla oli omat mielipiteensä siihenkin asiaan. Nainen ei voinut sietää sitä hänen työtään eikä halunnut tytön näkevän isäänsä mustelmilla. Se tuntui julmalta, vaikka toisaalta Joshua ymmärsikin Vicin tekoja. Turhautumista se ei silti helpottanut ja kaksikko päätyi yhä riitelemään paljon vaikkeivät nuo enää yhdessä olleetkaan. "How old is your kid? Grace just turned six this fall. I still remember when she was like this small.", Joshua demonstroi käsillään millaisena nyyttinä muisti lapsensa. Tuntui, että sen syntymisestä ei olis kauaa vaikka oikeasti siitäkin oli kulunut se kuusi vuotta. Ajatella, että hän oli kuusi vuotta sitten mennyt naimisiin ja tämän vuoden aikana onnistunut tuhoamaan liittonsa. Kai niitä merkkejä oli ollut pidempään ilmassa ja exän viimeinen uhkavaatimus oli ollut liikaa. Joskus Joshua katui sitä päätöstään, mutta rakasti silti työtään niin paljon ettei voisi luopua siitä ihan noin vain. Pyyntö oli ollut muutenkin epäreilu.

Julian puri alahuultaan ja nyökytteli. Tupakkaa poltettiin siinä samalla kiihtyvään tahtiin ja suussa maistui jo hiukan raudalta. Huuli ei ainakaan näkyvästi vuotanut verta, mutta sen sisäpintaa oli nakerrettu melko kovaa. Tapa kieli hermostuneisuudesta. "So you are happy with me? Just like this?", mies oli aika varma siitä, että jos Gaby ei olisi onnellinen ei se myöskään olisi siinä. Silti asiaa kysyttiin. "I want you to be happy, okay? But.. there's just some things I'm not going to be ready for maybe ever. And it's fair that you know that.", hän jatkoi ja raapi partaansa. Missä vaiheessa sekin oli päässyt niin pitkäksi? Sama koski niitä hiuksia, jotka eivät olleet nähneet saksia pitkään aikaan. Sormet eksyivätkin pyyhkimään lipan alta puskevia suortuvia pois kasvoilta. "But also I'm a selfish bastard who'd like to keep you forever because fuck, you're amazing and all that shit. I don't even know nice enough words to describe you.", virne kiiri varovaisesti huulille ja mies veti Gabyn kiinni itseensä. Käsi kietoutui sen vyötärön ympärille. Julian saattoi olla ilkeä ja rujo niille kaikille muille, mutta ne muurit kyllä sortuivat naisen läheisyydessä. Se oli saanut hänet auttamattomasti polvilleen ja joku päivä ne kolme sanaa, jotka fuck mella korvattiin kuultaisiin vielä.

"School is going well, she's really smart. But I think she likes more arts and crafts than reading. She even does ballet.", Joshua selitti. Olisi melkein tehnyt mieli kaivaa puhelin esiin ja esitellä ylpeänä sen lapsen kuvia, mutta niin ei kuitenkaan tehty. Ehkä se olisi ollut jo vähän liikaa. "She lives with her mom in Manhattan.", mies sanoi vielä ja se hymy hiipui hiukan kapeammaksi. Victoria ja tytär asuivat siinä entisessä yhteisessä kodissa, joka oli maksanut maltaita. Siellä olisi voinut kasvattaa suuremmankin perheen. Eron jälkeen hän oli muuttanut pois ja hankkinut asunnon läheltä kuntosaliaan. Olihan se vähän kolkko ja pieni talon jälkeen, mutta koirat sentään toivat jotain eloa sinnekin.

"Oh, I remember that phase and I don't miss it.", päätä pudisteltiin. Nykyään Grace oli suurimmaksi osaksi ajasta hyvin herttainen ja kuuliainen. Olihan sillä sitä vanhemmilta perittyä itsepäisyyttä, mutta suurimmat kiukuttelukohtaukset olivat jääneet taakse. Murrosikää ja teinivuosia ei kuitenkaan odotettu suurella innolla. Katse siirtyi siihen television ruutuun ja välkkyvään kelloon, joka ilmoitti keskiyöhön olevan enää hassu puolituntinen. "I can't believe I've lived in this city for almost 5 years. Is my inner Hoosier even showing anymore?", tummahiuksinen naurahti ja haki puheeseensa sitä kärjistetyn selvää indianalaista aksenttia, joka muuten harvoin pomppasi pahasti esiin. Kun asui pitkään jossain alkoi kuulostaa samalta kuin kaikki muutkin. Joskus hän kaipasi takaisin kotiseuduilleen. Tai ehkä enemmän kaivattiin sitä yksinkertaisuutta, mitä elämässä oli silloin ollut. He olivat asuneet Vicin kanssa pienessä kaksiossa ja rahaa ei ollut juurikaan, mutta silti oltiin oltu onnellisia. Kai nostalgia sai katselemaan menneisyyttä ruusunpunaisten linssien läpi.

"Thank god.", Julian mutisi huvittuneena silitellessään naisen hiuksia. Ajatus perheidyllistä ei ollut kovinkaan houkuttava. Hän poltti sen omankin tupakkansa loppuun ja napsautti tumpin katuun. Sisälle suunnattiin takaisin ja löydettiin sinne täyteen tupattuun olohuoneeseen. "Well look at that, boy wonder is still going strong.", punapää virnuili ja lähtikin suunnistamaan kohti jakkaroita, joilla Roxie ja Joshua istuivat. Hän asettui sulavasti pipopäisen vierelle ja nappasi sitä olkapäistä. "Has Joshiboy here bored you already with his stupid work stories or what?", istuvan miehen olkapäitä puristeltiin sanojen aikana ja hampaikas virne levisi levenemistään huulilla. Joshua huokasi. "Don't mind him, he's an asshole.", se totesi melkein pahoittelevasti naiselle ja pudisteli päätään. "I'm not, he's just jealous that I got it and he doesn't. I'm kidding - he's a good guy wink wink nudge nudge.", sinisilmäinen näytti nauttivan täysin sydämin siitä, että saattoi nolata kehäraakkia entisestään. Sen korvien kärjet punersivat kevyesti ja myrkyllinen katse luotiin Julianin suuntaan, joka hehkui pelkkää pikkupoikamaista riemua.

"Sure, why not?", Joshua virnisti ja kohautti olkiaan. Oli hän yksissä balettiharjotuksissa ollut mukana ja katsomassa paria esitystä, mutta muuten ne hommat sysättiin ex-vaimon harteille. Ei sillä että se olisi päästänytkään häntä mukaan jokaiseen tapahtumaan. Ei ollut soveliasta ilmestyä mihinkään yleiseen juhlaan silmät mustana tai kädet paketissa. Victoria jaksoi aina valittaa samasta asiasta ja se oli se työ. Joshua itse ei kokenut, että Grace sai mitään traumoja, vaikka hänen ulkonäkönsä saattoikin välillä olla vähintään hurja. "I was born in Crown Point, Indiana. The biggest news there still is that John Dillinger escaped our county jail during the 30s.", kotikaupungista tehtiin vähän pilaa. Ei se ihan mikään pienin paikka ollut, mutta ei kolmeakymmentä tuhatta hipovalla väkiluvullaan pärjännyt New York Citylle. Olihan ennen tätä asuttu myös Indianapoliksessa, mutta ei kovinkaan kauaa vaan vain eksän opiskelujen ajan.

Julian katseli naisia kulmiensa alta ja piikitteli Joshuaa. Kädet lepäsivät yhä sen olkapäillä. "She's pretty.", hän huomautti matalemmalla äänellä ja tummahiuksinen kohautti olkiaan päästäen samalla lyhyen, myöntäilevän äänen. "Turn that frown upside down. Just live a little.", mies huokasi ja irrotti otteensa, hakien katseellaan vapaata tuolia. Hän ei halunnut olla ainoa joka seisoskeli. Onneksi yksi vapaa jakkara pisti silmiin ja se käytiin hakemassa itselle. Julian istuutui sopivasti kuullakseen ne hiuskommentit. "Yeah, show the mane, Joshi.", kommentti osui korviin ja Joshualle virnuiltiin, joka liu'utti hetkeksi pipon päästään. Tummissa hiuksissa paistoi aikaisempaa kirkkaammin se platinanvaalea raita, joka oli vähä aikaa sitten värjätty uudestaan. Hiukset olivat kiinni nutturalla niskalla ja ne peitettiin nopeasti uudestaan. "Don't know how you pull that shit off. Mine's look like I'm homeless and it isn't even that long.", lippalakki nykäistiin päästä demonstroinnin takia. Julian juoksutti kätensä hiuksiensa läpi. Ne olivat kasvaneet ulos muotistaan, hiusten kärkien kihartuessa aavistuksen ylöspäin.

Keskustelu jatkui kevyenä. Julian aukoi päätään, varasti itselleen hörpyn oluesta ja tiiraili ympäriinsä. Ilme näytti aina vaihtuvan tuimaksi, kun kasvot suunnattiin tuntemattomia päin. Se oli melkein huvittavaa. "You got me tickets for your match?", punapää kysyi ja nojasi käteensä. "Yeah. I got tickets for the both of you.", Joshua vastasi ja katsahti siinä samalla Gabyakin. Ottelu olisi puolessa välissä tammikuuta - ei mikään titteliottelu, mutta kuitenkin. Siitä voitaisiin kopata vaikka uusi bonus kotiin.