The Beginning of a Beautiful Friendship

Cece ei todellakaan olisi uskonut, että he joskus päätyisivät muuttamaan New Yorkiin Richien kanssa. Jo pelkästään parisuhteeseen päätyminen oli ollut puhdasta sattumaa, mutta se, että he olivat oikeasti yhdessä ottaneet ja lähteneet.. Se tuntui suorastaan hullulta. Niin he kuitenkin olivat tehneet, osittain tosin olosuhteiden pakosta. Kaksi Richien lapsista asui New Yorkissa ja lapsien äidille oli sattunut jotain, jonka takia lapset olivat tarvinneet isäänsä. Cece ei tarkemmin tiennyt tapahtuneesta, eikä se oikeastaan hänelle kuulunutkaan, mutta kun Richie oli ilmoittanut, että joutuisi lähtemään New Yorkiin, oli Cece heti ollut mukana. Vaikka seurusteltua ei ollut takana kovinkaan pitkää aikaa, hän ei todellakaan haluaisi erota välimatkan takia ja kaukosuhteeseen hän ei halunnut ryhtyä. Niimpä he olivat muuttaneet vuoden alusta New Yorkiin ja siinä samalla Cecestä oli tullut paitsi avovaimo, myös äitipuoli. Kumpikin termeistä tuntui niin vierailta hänen suuhun, eikä hän osannut oikein suhtautua niihin vieläkään kunnolla. Uusien rooliensa myötä Cece oli joutunut ottamaan uudenlaista vastuuta ja sen uuden vastuunsa myötä hän tälläkin hetkellä talsi kohti heidän kotinsa lähettyvillä olevaa ruokakauppaa. Kauppalista tuntui olevan kilometrin pituinen, mutta Cece yritti ajatella, että kyllä hän saisi kaiken ostettua - Cece ei ollut mikään vastuullisuuden huippu ja nelihenkiselle perheelle ruuan ostaminen tuntui suorastaan mahdottomalta, kun aiemmin oli ollut vastuussa vain itsestään.

Kauppaan Cece pääsi suhteellisen nopeasti ja koriin alkoi kertyä pikkuhiljaa tavaroita, joita hän oli aiemmin listaansa kirjoitellut. Maidot löytyivät nopeasti, samoin jogurtin, parit mausteet loppuneiden tilalle... Sitten oli vielä leipä. Cece käveli täysin ajatuksissaan leipähyllylle ja listaansa yhä lukien hän vain nappasi kiinni yhdestä leipäpaketista. Cece sai kuitenkin hätkähtää tajutessaan, että joku muukin havitteli sitä samaa pakettia. Hetken aikaa kaksikko vain tuijotti toisiaan, kunnes joku taisteluhenkisyys iski Cecessä iski esiin - hän oli ollut paikalla ensin! "Jos et nähnyt niin mä otin tän leivän ensin, eli päästä irti." Niin kauniisti Cece osasi puhua vierailla ihmisille - mainiota Cece! Mies ei tuntunut luovuttavan, puhui vain jotain jostain lapsesta, joka halusi kuulema juuri sitä kyseistä leipää, eikä mikään muu kelvannut. "Joo ja mulla on kotona kaksi lasta. Kaksi lasta, jotka on mulle ihan helvetin vihaisia, jos mä en tuo niille just tätä leipää, joten nyt ihan oikeasti, mä otan tämän." Cece jatkoi yhä siihen niin kohteliaaseen sävyyn. Cecen perhe oli monta kertaa sanonut naiselle, että hänen pitäisi hieman siistiä suutaan ja opetella puhumaan hieman kauniimpaan sävyyn ihmisille, mutta se nyt ei ollut Cecen tapaista. Sammakot lentelivät suusta, eikä hän kerta kaikkiaan voinut sille mitään - varsinkaan, jos joku oikeasti ärsytti häntä. "Tajuatko sä, että mulla on kaksi lapsipuolta. Me ollaan juuri muutettu saman katon alle ja ne kaksi pikkumonsteria inhoaa muutenkin mua, mä en todellakaan ole menossa kotiin ilman tätä leipää!" Cece jatkoi edelleen, kun toinen ei vain luovuttanut - kai Cecen pitäisi saada jotkut sympatiapisteet puolelleen? Olihan se hieman lapsellista yhdestä leivästä tapella, mutta Cece ei vain malttanut itselleen mitään.

Cece ei todellakaan ollut tottunut siihen, ettei hän saanut tahtoaan lävitse. Tuon ääliön urputtaminen alkoikin ihan oikeasti kiristää naisen pinnaa ja hän vain tuijotti miestä haastavasti takaisin. Kuka tuo mies ihan oikeasti kuvitteli olevansa? Mies olisi ihan taatusti saanut sitä leipää muualtakin, mutta toinen vain urputti vastaan sen minkä kerkesi. Cece pyöritteli silmiään toisen ärinälle ja ei jättänyt mitenkään epäselväksi, että toinen ärsytti häntä nyt ihan kunnolla. "Jumalauta sä olet ärsyttävä, se on vaan leipä!" Cecen suusta sitten lopulta pääsi, kun toinen ei ihan oikeasti tuntunut luovuttavan. Niimpä Cece sitten lopulta itse päästi irti siitä leipäpaketista ja lähes irvisti sille riitakumppanilleen. "Pidä sitten leipäsi, aika naurettavaa vaan rueta tappelemaan naisen kanssa." Cece tuhahti, mulkaisten vielä miestä mahdollisimman ilkeästi. Käytöstavat eivät todellakaan kuuluneet Cecen vahvimpiin puoliin, eikä hän nytkään yrittänyt edes esittää ystävällistä tai mukavaa.

Niine hyvineen Cece sitten poistui siitä leipähyllyltä epätoivoisesti miettien, mitä ihmettä hän sitten veisi kotiin. Cece ei ollut mikään järjen jättiläinen ruokaostoksia tehdessään, eikä hänellä ollut nytkään hajuakaan siitä, mitä hän veisi kotiin Richien lapsille. Lapset kitisisivät taatusti vei Cece heille mitä tahansa ja kieltämättä naista ärsytti jo valmiiksi ajatus siitä, että ne kakarat valittaisivat hänen ostoksistaan. Miksi ihmeessä Cecen oli pitänyt päätyä suhteeseen miehen kanssa, jolla oli lapsia, sitä Cece ei voinut jälleen kerran olla miettimättä.