Drama, lies and tears - cheers to these teenage years

Alice, joka ei ollut kotikonnuillaan Alaskan perämetsässä koskaan päässyt minkäänlaiseen harrastukseen tai kerhoon, oli heti paikalla kirjaston ilmoitustaululta bongattuaan ilmoittautunut mukaan rennolla otteella järjestettyyn starttipaja-tyyppiselle kurssille, jossa tutustuttiin Nykiin perinpohjaisesti kesän aikana ja saatiin uusia ystäviä siinä sivussa. Ohjelmassa oli muun muassa grillausta, minigolfia ja konsertti- sekä museokäyntejä.

Kerho oli kivasti päätetty pitää pienimuotoisena ja kurssilaisia oli tällä kertaa mukana noin kolmisenkymmentä. Kaikkiin Alice ei ollut ennättänyt vielä tutustua saati muistanut kaikkien nimiä, sillä tämä oli vasta toinen kurssiviikko, ja hänen kasvomuistinsa ei ollut todellakaan sieltä parhaasta päästä. Mukana oli sekä miehiä että naisia, nuorimmat olivat noin 15-vuotiaita ja kurssin vanhimmat osallistujat hipoivat kolmeakymmentä ikävuotta. Kaikki olivat muuttaneet New Yorkiin melko hiljattain, kuka mistäkin päin Yhdysvaltoja, mutta mahtui mukaan muutama ulkomailtakin muuttanut, osa jopa ihan Euroopasta asti.

Alicella oli synkannut erityisen hyvin Jake-nimisen nuorukaisen kanssa, joka oli lähtöjään Briteistä. Siis erityisen hyvin. Jake onnistui jollain mystisellä tavalla olemaan yhtä aikaa sekä huvittava että äärimmäisen nokkela olematta kuitenkaan lipevä, eikä tämän ulkonäössäkään ollut mitään moitittavaa, sillä nuorukaisella oli raamikas olemus ja vaaleansiniset isot silmät... Kaksikko oli vaihtanut katseita jo tutustumistilaisuudessa keskiviikkona ja Jake oli napannut jostain (ilmeisesti osallistujalistasta) Alicen numeron. Voi sitä perhosparven määrää vatsassa, kun Alice oli oivaltanut kuka viestien takana oli. Kihelmöinti oli senkun voimistunut naisenalun vatsanpohjassa kun Jake oli ehdottanut tälle treffejä perjantaille kurssipaikan lähellä olevalle keilahallille! Vaatekriiseilystä ja muusta Alicelle ominaisesta sähläämisestä huolimatta treffit olivat sujuneet molemmista osapuolista kivasti (luojan kiitos!) ja viestittely oli jatkunut läpi viikonlopun.

Kaksikko oli sopinut edellisenä iltana menevänsä tänään maanantaina brunssille pieneen ja jo parhaat päivänsä nähneeseen mutta persoonalliseen kahvilaan vain kivenheiton päähän jo tutuksi tulleesta kurssipaikasta, jonne he luonnollisesti kävelivät yhtä matkaa treffien päätteeksi. Alice tuskin huomasi aamupäivän hiostavaa ilmaa tai New Yorkin liikenteen pauhua kävellessään Jaken kanssa. He saapuivat määränpäähänsä Alicen mielestä ihan liian pian, ja Jake avasi kohteliaan herrasmiehen elkein deitilleen oven. "Teidän jälkeenne" miehenalku sanoi Alicelle ja viittoi tätä astumaan peremmälle. Alice yritti parhaansa mukaan taistella punastumista vastaan, sillä hän ei halunnut näin aikaisessa vaiheessa paljastaa meneillään olevaa säätöä koko muulle kurssiporukalle. Tästä huolimatta alaskalainen oli yhtä hymyä, ja epäilemättä ihan omissa maailmoissaan, astellessaan käytävän poikki kohti luokkahuonetta, jossa jo suurin osa kurssikavereista sekä kaikki kolme kurssivetäjää odottelivat viimeisiä osallistujia saapuviksi.

Vaikuttaakseen tyynemmältä kuin mitä hän varsinaisesti olikaan istuutui Alice etupenkkiin Taylor-nimisen skeittaajatytön viereen tietäen, ettei hänelle tulisi suurta kiusausta vilkuilla sieltä Jaken suuntaan koko aikaa. Pellavapää jatkoihin matkaa hillitysti keskirivin paikkeille ja paiskasi tuttavallisesti kättä Tom-nimisen nuorukaisen kanssa ennen kuin rojahti toiseksi viimeiselle ja toistaiseksi tyhjälle penkkiriville.

Vaikka luokkahuoneessa oli lähes tukalan kuuma, ei Alicen hymy hyytynyt koko oppitunnin aikana. Naisenalun imelä virnuilu ei ollut jäänyt huomamatta myöskään tämän vierustoverilta, ja Taylor kohottelikin kulmiaan vähän väliä kysyvästi Alicen suuntaan, mutta koska kaksikko istui aivan kurssinvetäjän nenän alla etupenkissä, tyytyi Alice vain nyökkäämään käytävään johtavaa ovea kohti merkitsevästi. Hän kyllä kertoisi treffeistä Taylorille seuraavalla tauolla heti sopivan tilaisuuden tullen, jos tämä vain vannoisi, ettei lörpöttelisi asiasta liikaa muille osallistujille.

Minuutit suorastaan matelivat eteenpäin ja maanantain aamupäivän oppitunti tuntui vähintäänkin kolme kertaa pidemmältä kuin mitä se todellisuudessa olikaan. Vihkoonsa Alice ei ollut saanut muutamaa hassua riviä enempää, vaikka hän oli yleensä tunnollinen ja innostunut oppilas. Lopulta, viidenkymmenenneljän pitkän minuutin jälkeen, kurssilaiset pääsivät lounastauolle, jonka jälkeen matka jatkuisi puistoon nauttimaan ulkoilmasta ja tutustumaan samalla sitä ympäröiviin patsaisiin ja kasvistoon koko porukan voimin.
Alice astui ulos luokasta ja huomasi Jaken hetken tätä etsittyään juttelemassa lyhyehkölle vaaleahiuksiselle tytölle vesipisteen edessä. Samalla kun alaskalainen käveli heitä kohti, yritti tämä epätoivoisesti saada päähänsä tytön nimeä. Alicen muistin mukaan vaaleaverikkö oli nimeltään jotain venäläistyyppistä, ehkä Natasha? Myös naisen aksentista päätellen hän puhui sujuvaa venäjää, tai ainakin jotain hyvin saman kuuloista. Alicen onneksi Jaken juttukaveri ei vaikuttanut olevan lörpöttelytuulella, joten alaskalainen tyytyi nyökkäämään kohteliaasti tälle tervehdykseksi. Samassa blondiini kuitenkin pamautti, ehkä jopa vähän turhan hätäisesti, että lähtisi mielellään Jaken kanssa kahville.

Alice ei kauaa ehtinyt kyseistä yllätystä vatvoa, sillä paremmilla hoksottimilla varustettu Taylor kiskaisi alaskalaisen pikavauhtia käytävän nurkassa oleville tummille sohville, jotta tämä voisi kertoa seuraavan siirtonsa tässä kilpajuoksussa. Silmäkulmastaan Alice näki miten Jake ja vaaleaverikkö tekivät lähtöä jonnekin. Eihän sen tarvinnut merkitä mitään. Ihan hyvin kyse saattoi olla vaikka jostain läksyavusta. Olihan Jake Englannista, joten ehkä miehen aksentti oli tutumpaa kaikille Euroopasta tulleille, ja tänä halusi vain olla avuksi… Ei nyt herranisä tässä ollut mitään draamaa... Taylor asetteli lippiksensä syvemmälle päähänsä ja katsoi Alicea odottavasti, mutta tämän silmistä ei enää näkynyt samanlaista jännittynyttä odotusta kuin ennen lounastaukoa. ”No?” Taylor kysyi painokkaasti. ”No mitä?” Alice vastasi vähän hämillään. ”Mikä meidän sotasuunnitelma on? Sulla on nimittäin kilpailija.” Tämän sanottuaan Taylor loi niin vihaisen mulkaisun kaksikkoon, että Alicen mielestä oli ihme, ettei näiden takana olevan juoma-automaatin vesi jäätynyt niille sijoilleen. Ja mikä vielä pahempaa, Taylor näytti siltä, että hän marssisi Jaken ja tytön luo hetkenä minä hyvänsä...

Alicen pahin pelko kävi toteen ja Taylor suorastaan ampaisi apinanraivolla sohvilta Jaken ja blondiinin eteen ennen kuin kaksikko ennätti karata paikalta yhtään minnekään. Ja raivostuneelta tämä näyttikin, ja mikä vielä pahempaa, niin myös kuulosti siltä. Taylorin kysellessä aivan liian kovaäänisesti Jaken järjenjuoksun perään siinä keskellä käytävää, ja mainitessa samassa yhteydessä alaskalaisen nimen, ei Alicelle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin luikerrella nurkkasohvilta siihen tapahtumien keskipisteeseen jonon jatkoksi. Hän oli kiusallisen tietoinen siitä, että tapaus oli saanut jo muutaman uteliaan sivustakatsojan, ja kiusallinen puna kohosi tahtomattaan naisenalun kasvoille. ”Taylor hei..” Alice yritti anovasti saada naista hiljenemään ja jättämään asian sikseen, mutta sisimmässään hän tiesi sen olevan täysin turhaa. Taylor oli niin kovapäinen, ettei tämä takuulla päästäisi kaksikkoa helpolla.

Tilanne näytti hämmentäneen kaikkia muita osallisia Tayloria lukuun ottamatta. Jake, vaaleaverikkö ja Alice tuijottivat kaikki toisiaan vuoron perään hämmentyneinä useamman sekunnin ajan. Lopulta Jake sai avattua suunsa ja ulos tuli aidon vilpittömän kuuloinen hämmennys. Lippansa alta jäätävästi tuijottava Taylor ei kuitenkaan antanut miehelle armoa, vaan tivasi edelleen vastausta kysymykseensä, tällä kertaa jopa kuuluvammalla äänellä kuin alun perin. Alice ei tiennyt kumpi olisi ollut kiusallisempaa, jäädä siihen toljottamaan tuppisuuna vaiko napata laukkunsa ja rynnistää suorinta tietä ulko-ovesta pihalle. Hän huomasi harmikseen, että tilanteen kehittymistä seurasi taas muutama uusi silmäpari lisää.

Jake oli jo hieman saanut tästä yllättävästä tilanteesta kiinni ja sai vastattua skeittitytön tiuskimiseen samalla mitalla. Tämän jälkeen sälli siirsi katseensa itsevarmuutta uhkuvasta Taylorista takaisin Aliceen, joka näytti isoine ja hämmentyneine silmineen ihan kauriilta ajovaloissa. Jake selvästi odotti, että Alice olisi osannut antaa selityksen tälle sekavalle ja hankalalle tapaukselle tässä ja nyt, mutta nainen puisteli vain päätään sotkuisten kutriensa alta ja yritti parhaansa mukaan keksiä oikeita sanoja, jolla tilanne laukeaisi mahdollisimman nopeasti. ”Taylor hei, ei täs oo mitään…” hän yritti toistamiseen vedota vierustoveriinsa, mutta tämä tuhahti kiukkuisesti ja siirsi tuijotuksensa Alicen ja Jaken kautta siihen Euroopasta tulevaan vaaleaverikköön, joka näytti vähintäänkin yhtä eksyneeltä kuin Alicekin.

”Mikä torikokous täällä oikeen on?” kuului yllättäen hilpeästi Alicen takaa. Kysyjäksi paljastui naistenhuoneesta palannut Linda, joka näytti olevan autuaan tietämätön meneillään olevasta draamasta ja hymyili leveästi käytävällä tönättävälle joukolle. Alice puri huultaan ja huokaisi syvään neuvottomana. Taas yksi ihminen lisää tähän suhdesoppaan, voi itku sentään. Ja hän kun halusi vain kotiin lohduttamaan itseään jättämäisellä suklaakakulla ja puujalkavitsejä vilisevillä 80-luvun komediasarjoilla. "No katsos.." aloitti Taylor mahtipontisesti, mutta sanoikin sitten "Tai no, antaapa Jaken ite selittää!"

Alice tuijotti avuttomana ja nolona ympärillään parhaillaan käynnissä olevaa draamaa, tuskallisen tietoisena siitä, että hän oli oikeastaan sen keskiössä. Tosin ulkopuolisen silmin olisi helppo erehtyä ja luulla, että kaiken tämän sotkun keskipisteenä olikin Alicen sijasta Taylor, sillä tämä suorastaan puhkui itsevarmuutta ja piti eittämättä kovinta mekkalaa asiasta. Alaskalainen ei oikein tiennyt nolostelisiko vai ihailisiko hän uuden ystävänsä tarmokkuutta tarttua asiaan ja taistella oman näkökulmansa puolesta pystypäin. Ja ennen kaikkea tämän nopeaa reagointikykyä ja sutjakkaita vastauksia.

Alice ei yllättynyt hiiren vertaa kun Taylor lähes komensi Jakea kertomaan vastikään paikalle saapuneelle Lindalle, mistä tässä kaikessa oikein olikaan kyse. Jos skeittari oli tässä sanaharkassa edukseen, niin ei miehenalkukaan niellyt kaikkia syytöksiä purematta, vaan oli nopea tasoittamaan. Alice laittoi merkille, että myöskin se vaaleatukkainen tyttö, nimeltään Nastasiya, vaikutti silminnähtävästi kiusaantuneelta Jaken kysyessä tältä vielä tukea kertomukselleen, jonka vaaleaverikkö vaisusti vahvisti. ”No niin, se siitä sit. Toi ei vaikuta yhtään riidanhaastajalta toi Nastasiya, eli ei täs mitää…” Alice aprikoi oman päänsä sisällä helpottuneena ja oli jo valmis jättämään asian siihen, mutta kuten arvata saattaa, ei Taylor ollut asiasta samaa mieltä.

Kauhistuksekseen Alice kuuli taas oman nimensä mainittavan tässä suhdesopassa Taylorin huomauttaessa aavistuksen ivalliseen sävyyn, että tämä olisi Jakelle kenties oikeampaa kahvitteluseuraa. Tämän jälkeen sälliltä alkoi selvästi loppua huumori asian suhteen ja hän esitti kysymyksen Alicelle, varmaankin siinä toivossa, että show’ta johtava Taylor olisi edes hetken hiljaa. Eivät he kyllä olleet sopineet Jaken kanssa mitään enää tälle päivälle, mutta toisaalta Alice oli ollut ajatellut kysyä Jakelta puistoretken aikana, josko tämä haluaisi tehdä jotain vaikka keskiviikkona, mutta jos se ei olisi sopinut, niin vaikka torstaina sitten taas ennen kurssin alkamista…

Ilmeisesti alaskalainen jäi vatvomaan asiaa kiivaaseen tilanteeseen nähden liian pitkäksi aikaa, sillä Jake täräytti yllättäen, että he voisivat gänen puolestaan koko konkkaronkka mennä sinne kahvilaan. Naisen hämmennystä vain lisäsi Nastasiyan avoimuus ehdotusta kohtaan. ”Mulla ei kyllä oo nä-” Alice aloitti hätäisesti, sillä hänen mielestään idea oli kaikkea muuta kuin hyvä, mutta Taylor keskeytti hänen lauseensa.

”Mitä orgioita sä oikein suunnittelet? Viet kasan naisia kahville et sun ei vaan tarvi yrittää peitellä sun pelimiehen luonnetta?" tämä täräytti. Linda naurahti Taylorin kommentille, kun taas Alice toivoi tässä vaiheessa lähinnä pystyvänsä teleporttaamaan itsensä takaisin kotiin mahdollisimman nopeasti.

Jaken vallattomat kiharat, kujeileva hymy ja vinkeä silmänisku olivat liikaa kainolle Alicelle ja tämän poskille liehahti oitis syvänvärinen puna. Epätoivoinen yritys peittää kasvojen punerrus mustien hiusten alle onnistui vain osittain ja siinä häslätessään tukkansa kanssa pani Alice merkille, että myös Nastasiya oli myös aikaisempaa kiusaantuneempi. Alaskalainen yritti hymyillä kutriensa alta blondin suuntaan tavalla, joka viestisi lämminhenkisyyttä, mutta hän ei ollut läheskään varma sanoman perille menosta. Miehenalku osoitti taas terävyytensä kumoamalla Alicen hätäisesti kyhätyt perustelut täydestä mahasta, ja muut vaikuttivat myös olevan sitä mieltä, että ainahan voisi tilata jotain juotavaa ruuan sijasta.

Mitä ilmeisimmin Jake oli tältä erää saanut mittansa täyteen Taylorin terrierimäisestä uhittelusta ja räksyttelystä, sillä jätkä vaivautui hädin tuskin enää vastaamaan lätsäpään piikittelyyn ja siirsikin täyden huomionsa takaisin tähän huomattavasti säyseämpään duoon, eli Nastasiyaan ja Aliceen. Sälli toisti kysymyksensä kahvilaan suuntaamisesta, ja vaikka kysymys oli erityisesti suunnattu kahdelle edellä mainitulle naiselle, oli Taylor aikailematta kuuluttamassa käytävällä kovaan ääneen, että hän nyt ei ainakaan lähtisi tuohon mukaan ja tämän sanottuaan marssikin paikalta nenä osoittaen kohti kattoa. Lindakin kieltäytyi ennalta-arvattavasti tarjouksesta ja suoritti vähemmän dramaattisen poistumisen edellisen vanavedessä.

Alice huokaisi, sillä vaikka hän oli pyytänyt useamman kerran Tayloria jättämään tämä kahvila-asia sikseen, niin nyt hän tunsi itsensä orvoksi siinä juoma-automaatin vieressä ilman itsevarmuutta uhkuvaa kaveriaan. Alaskalainen siirteli painoaan hermostuneena jalalta toiselle yrittäessään löytää jotain ratkaisua tähän kiperään tilanteeseen. Hän loi varovaisen katseen vastapäätään seisovaan vaaleaverikköön ja yritti uudemman kerran hymyillä tämän suuntaan sydämellisesti, ikään kuin äänettömästi kysyen, josko he voisivat selvitellä tätä meneillään olevaa sotkua rauhanomaisesti keskustellen, letkeää jazzia kuunnellen ja teetä juoden. Vahvistaakseen sanomaansa entisestään nyökkäsi naisenalku pienieleisesti ulko-oven suuntaan, jonne Jake oli jo naisia odotellessaan harpponut kahvikupposen toivossa.

Tilanne raukesi hieman yllättävällä tavalla kun Alice oli kuulevinaan Nastasiyan mahan murahtavan ikään kuin myöntymisen merkiksi. Se saattoi tosin olla ihan yhtä hyvin naisen oma vatsa, sillä hän oli aamun treffeillä (vai olivatko ne sellaiset sittenkään?) syönyt useamman tuulihatun, ja hän tiesi jo entuudestaan niiden aiheuttavan toisinaan mitä kummallisinta murinaa ja kurnimista, mutta kun houkutuksia oli lähes mahdoton vastustaa. Oli kyseessä sitten kumman vatsa vaan, niin nyt oli oiva hetki avata suu, kun maha oli jo sanonut sanottavansa. ”Joo, mun puolesta voidaan mennä kaikki kolme” hän huikkasi Jaken suuntaan ja lisäsi blondiinille ”teehän maistuu aina.” Tämän sanottuaan hän löi kätensä yhteen suurieleisesti, lähinnä tsempatakseen itseänsä astumaan oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.