Everybody lies, lies, lies – it's the only truth sometimes

Niiden illallisten jälkeen oli tapahtunut juuri se, mitä Elizabeth oli niin pitkään pelännyt. Siitä oli hieman vajaa kaksi viikkoa, kun Winchesterit olivat olleet heillä illallisella ja Elizabethin ja Jackin osalta ilta ei ollut mennyt putkeen. He olivat riidelleet ennen vieraiden saapumista, illallisen aikana ja sen jälkeen. Elizabeth oli kuulema pilannut koko illan ja Trey oli pyörinyt ihan liikaa Elizabethin ympärillä. Jack oli halunnut tietää, mitä oli meneillään ja kun Elizabeth oli vakuutellut, että he tunsivat vain ja ainoastaan Jennyn kautta, oli Jack tehnyt sen, mikä oli ollut tapahtua niin monta kertaa ennenkin – Jack oli lyönyt häntä. Elizabeth ei ollut meinannut uskoa tapahtunutta, mutta ilmeisesti niin ei myöskään Jack itsekkään, sillä mies oli tainnut itsekkin säikähtää tilannetta. Kauheasti mies oli pyydellyt anteeksi, mutta Elizabeth ei ollut reagoinut mitenkään. Hän oli paennut kylpyhuoneeseen, ottanut pitkän kylvyn ja yrittänyt pestä kasvojaan. Vaikka hän kuinka oli myös painanut kylmää vasten kasvojaan, silmäkulma tuntui koko ajan turvonneemmalta ja aamulla siinä oli ollut komea mustelma. Koska silmä näytti niin pahalta, oli Elizabeth soittanut töihin ja pyytänyt vapaata, vedoten siihen, että oli tullut kipeäksi. Vapaapäivä oli suotu ja seuraavana päivänä Elizabeth oli meikannut huolellisemmin kuin pitkään aikaan. Jack tosin oli ollut jo oma itsensä ja olipa aamun kunniaksi saatu uusikin riita aikaiseksi. Töihin lähtiessään Elizabeth ei tiennyt, ketä hän edes sääli eniten tässä tilanteessa – Jackiä, joka joutui katsomaan ärsyttävää avovaimoaan vai häntä itseään, kun hän ei uskaltanut lähteä huonosta suhteestaan pois.

Kuluneet pari viikkoa oli mennyt samoissa tunnelmissa, välillä heillä oli ollut hyviä hetkiä, mutta useimmiten he olivat vain riidelleet – tai, Jack oli huutanut ja Elizabeth kuunnellut. Tänä aamuna sitten oli käyty taas vuosisadan riita ja sen kunniaksi Jack oli jälleen lyönyt Elizabethiä, tällä kertaa vielä tönäissytkin naisen kovasti seinää vasten. Jälleen kerran Jack säikähti tekojaan ja pyyteli anteeksi, mutta Elizabeth vain oli napannut tärkeimmät tavaransa mukaan ja lähtenyt menemään. Kotiin hänen pitäisi palata samana päivänä, mutta hänen oli pakko päästä hetkeksi pois. Ulos lähdettyään hän ei edes tiennyt, kenen puoleen kääntyisi – Vanessa tai Matt ottaisi kyllä hänet luokseen, mutta Elizabeth ei halunnut huolestuttaa sisaruksiaan turhaan. Jennykin taatusti ottaisi hänet kotiinsa, mutta ongelma oli sama – Elizabeth pelkäsi Jennyn reaktiota, jos tietäisi, mitä oli tapahtunut. Lopulta Elizabeth muisti Treyn sanat parin viikon takaa. Mies oli vannonut ja vakuuttanut, että Elizabeth voisi tulla koska tahansa hänen luokseen, joten niimpä Elizabeth oli ottanut taksin, pinnistellyt kaikki voimansa ja muistellut, missä Trey asuu ja ilmoittanut lopulta osoitteen taksikuskille. Taksi oli pian oikean talon edessä, Elizabeth maksoi matkan ja asteli kohti oikeaa taloa. Hieman häntä epäilytti, mutta kun Trey oli niin luvannut useampaankin kertaan.. Niimpä Elizabeth asteli rappuun ja oli pian oikean oven edessä. Hän soitti ovikelloa ja kun ovi aukesi.. Elizabeth ei ollut uskoa silmiään – Amber Johnson lähes puolialasti Treyn ovella. Miksi..? Oikeastaan, Elizabeth ei olisi halunnut tietää.

"Joo, tai siis ei mulla mitään tärkeää, voi se kyllä odottaakin.." Elizabeth sanoi lievästi sanottuna vaivautuneena, mutta Amber suurinpiirtein raahasi hänet väkisin sisälle. Amber tuntui kävelevän peremmälle kuin maailmanomistaja, kun taas Elizabeth tuli peremmälle hieman vaisumman oloisena. Jotenkin Elizabeth oli saanut sen kuvan, että.. Noh, Trey olisi ehkä edes jossain määrin kiinnostunut hänestä. Edes ystävänä. Nyt sitten Elizabeth päätyi todistamaan Treyn suhdetta Amberin kanssa – eikö Amberilla ollut mieskin? Elizabeth ei ollut niin perillä seurapiirien juoruista, että tietäisi Amberin suhdesotkuista sen enempää. "Herranjestas Liz, mitä sinulle on tapahtunut?" Amberin suusta pääsi, kun he olivat tulleet peremmälle ja ilmeisesti nainen oli tajunnut kiinnittää enemmän huomiota Elizabethiin. Vasta silloin Elizabeth tajusi, että hänen silmäkulmansa todennäköisesti punotti taas, oli varmasti turvoksissakin. Ja olihan Elizabeth pienet itkutkin kerennyt kotirapussa itkemään. "Äh, ei mitään.. Mä vain.. Pikku tapaturma töissä, ei mitään vakavaa." Elizabeth mutisi. Amber ei tuntunut kuitenkaan uskovan, pudisteli vain päätään. "Mitä asiaa sulla muuten on Treylle? Mistä te edes tunnette? Niin no, Jack ja Trey ovatkin varmasti tuttuja. Mitä Jackille muuten kuuluu? Tiedätkö, mä taisinkin nähdä hänet tässä vähän aikaa sitten..." Amber ei tuntunut hiljenevän millään, Elizabeth ei kerennyt edes vastailla. Amberin moottoriturpa hiljeni vasta, kun Trey ilmestyi heidän seuraansa – tai, kai mies oli olettanut löytävänsä kotoaan vain Amberin, mutta Elizabethin näkeminen taisi saada miehenkin hieman hämilleen. "Mä vain ajattelin, että kun sä sillon kerran sanoit, että mä voisin tulla tänne tilanteen vaatiessa.. No.. Niin." Elizabeth sanoi hieman vaivautuneesti, yskäistenkin pienesti. "Mutta sulla näyttää olevan vähän kiire, että mä voin kyllä mennä vaikka Jennyllekin." Elizabeth jatkoi – ei hän tasan Jennyn luokse menisi, mutta olihan New York hotelleja täynnä.

Koko tilanne oli ihan hemmetin outo – ihan viimeisenä Elizabeth oli odottanut löytävänsä Amberin Treyn luota ja Treykin heidän tullessaan näytti selvästi ihmeissään olevalta. No, se nyt johtui todennäköisesti ihan vain Elizabethin läsnäolosta ja naisella olikin kova kiire selittämään, että voisi kyllä lähteäkin, mutta Trey kerkesi todeta, että Amber oli kyllä lähdössä ja Elizabeth voisi jäädä. Trey vetäisikin Amberin ilmeisesti makuuhuoneeseensa mukaan, kun taas Elizabeth jäi odottelemaan muualle. Hetken aikaa hän kyllä harkitsi, että lähtisi vain menemään, eikä ottaisi mieheen mitään yhteyttä vähään aikaan, mutta jokin sai hänet odottamaan – todennäköisesti Trey, joka kävi vielä huikkaamassa erikseen, että Elizabethin pitäisi odotella vain hetki. Hieman vaivautunut Elizabethin olo kieltämättä oli, eikä hän voinut kuin ihmetellä, miksi hän edes oli tullut tänne. Vielä vaivautuneemmaksi Elizabethin olo muuttui, kun Amber palasi eteiseen ja alkoi lähtöä tehdessään huomautella jostain tummien silmänalusten voidetta, jota Amber oli hänelle tyrkyttänyt vähän aikaa sitten. “Joo, en ole tainnut käyttää.” Elizabeth lähinnä mutisi ja vaistomaisesti hänen olisi tehnyt mieli etsiä lähin peili ja mennä katsomaan, miten pahalta hän mahtoi näyttää, kun Amberkin alkoi asiasta tuolla tavalla piikitellä. Onneksi Amber kuitenkin lähti lähes samantien ja Elizabethkin uskalsi jo hieman hengittää – Amberin läsnäolo teki hänen olonsa aina yhtä vaikeaksi.

“Joo no eipä mulle varmaan kauheasti kuulukkaan, mitä Amber täällä teki.” Elizabeth ei voinut olla sanomatta, sillä ihan tosi, se ei hänelle kuulunut ja loppujen lopuksi, ei häntä oikeastaan kiinnostanutkaan, sillä hän oli täällä vain ja ainoastaan sen takia, että Trey oli luvannut niin aiemmin. Elizabeth lähti Treyn patistelemana olohuoneeseen ja lähes samantien Trey jäikin tuijottelemaan häntä siihen malliin, että oli ilmeisesti tajunnut itsekin Elizabethin olemuksessa jotain kummallista. Trey tuijottikin suoraan Elizabethin silmäkulmaa ja lopulta mies kysyikin asiasta ihan suoraan. Elizabeth laski katseensa lattiaan, yrittäen samalla hieman viedä hiuksiaan sen silmäkulman eteen, mutta eihän se tietenkään onnistunut ihan niinkuin hän oli ajatellut. “Se löi mua.” Elizabeth sitten myönsikin. “Ei tää ollut eka kerta. Ensimmäisen kerran se tapahtui silloin samana iltana, kun sä ja sun vanhemmat olitte meillä niillä illallisilla. Meille tuli riitaa ja Jack löi mua. Se lupasi, että se olisi viimeinen kerta ja kai mä jotenkin halusin uskoa, että Jack puhuisi edes siitä asiasta totta..” Elizabeth sanoi pienen huokaisun kera, tajuten kyllä samalla, miten naiivilta hänen sanansa taatusti Treyn korviin kuulostivat. “Tänään se sitten löi mua uudestaan. Taas se pyyteli anteeksi ja vannoi ja vakuutti, että se jäisi siihen kertaan, mutta mä lähdin vaan pois. Mä en tiennyt, minne mä voisin mennä, kun en mä halunnut Jennyllekään tästä kertoa, saatikka sitten Vanessalle.” Elizabeth sanoi, nostaen viimein katseensa takaisin Treyn suuntaan. “Mä oon oikeasti pulassa, enkä mä tiedä yhtään, mitä mä teen.” Elizabeth viimein myönsi. Olihan hän sen asian jo tiedostanut aikoja sitten, mutta väkivalta oli tainnut olla se viimeinen niitti, jonka ansiosta Elizabeth oli herännyt tähän todellisuuteen takaisin.

Lopulta Elizabeth ei malttanut enää istua vain paikoillaan vaan hän nousi siitä sohvalta ylös ja käveli ikkunan luokse. Hän katseli ikkunasta näkyy maisemaa Manhattanille, sipaisi hieman hiuksiaankin korvansa taakse. “Kyllä mä olen jo pitkään tiedostanut sen, että tää mun ja Jackin tilanne on ihan perseestä ja väärin mua kohtaan. Jotenkin.. Jack on todella kova manipuloimaan. Jotenkin se on koko tämän ajan onnistunut kääntämään kaiken mun syyksi. Se on haukkunut, arvostellut ja syytellyt mua koko ajan ja lopulta mä kai sitten aloin ajatella itsekin, että ehkä tää tosiaan on mun syytä. Jos mä olisin tehnyt jotain paremmin niin ehkä tämä tilanne ei olisi mennyt tälläiseksi.” Elizabeth sanoi, voimatta edes kääntyä katsomaan sohvalla istuvaa Treytä. Ensimmäistä kertaa Elizabeth ylipäätänsä suostui myöntämään koko tilanteen niin itselleen kuin muillekkin, eikä se todellakaan ollut hänelle missään määrin helppoa. “Mä vain olen niin turtunut tähän tilanteeseen, enkä mä tiedän enää, miten mä pääsen pois. Jos mä jätän Jackin.. Mä pelkään, että se lyö mua uudestaan. Ehkä jopa pahemmin kuin aiemmin. Jack menettää hermonsa todella helposti ja mä ihan oikeasti pelkään sitä ihmistä.” Elizabeth sanoi, pyyhkäisten nyt hieman silmiäänkin. Ei hän oikeastaan edes tiennyt, miksi avautui tästä asiasta Treylle – kai se johtui ihan vain siitä, että Trey oli ainut, joka asiasta tiesi ja oli koko ajan ollut valmis auttamaan häntä näin vaikeassa tilanteessa siitäkin huolimatta, että he eivät edes tunteneet toisiaan kunnolla.

Trey oikeastaan sanoi sen, minkä Elizabeth kyllä tiesi itsekin. Hänen olisi lopetettava suhde Jackin kanssa ja mieluummin vielä mahdollisimman pian, mutta se vain tuntui niin vaikealta. Jack oli onnistunut manipuloimaan Elizabethiä jo niin monta vuotta, ettei hän enää itsekkään tiennyt, mihin uskoa ja mihin ei. “Mä tiedän, että mun pitää lähteä tästä suhteesta. Ja usko pois, mä olen miettinyt sitä viime aikoina todella paljon, mä vain en tiedä, miten mä sen ajattelin toteuttaa.” Elizabeth sanoi pienen huokaisun kera. Sivusilmällä Elizabeth huomasi, että myös Trey oli tullut siihen ikkunan luokse, mutta Elizabeth ei kääntänyt katsettaan sen paremmin Treyhin, hän keskittyi ainoastaan niihin maisemiin. New Yorkiin muuttaessaan hän oli ollut niin onnellinen ja varma siitä, että hänen ja Jackin elämästään tulisi onnellista ja hienoa. Että joskus he menisivät naimisiin, saisivat yhteisiä lapsia. Olisivat ylipäätänsä onnellisia. Se kaikki oli kuitenkin mennyt kirkkaasti päin metsää. “Kiitos.” Elizabeth sanoi pienesti hymyillen, Treyn luvatessa olla hänen tukenaan. Treyn tuki merkitsi Elizabethille oikeasti enemmän kuin hän osasi edes juuri sillä nimenomaisella hetkellä myöntää. Jos Trey ei olisi puhunut hänelle järkeä jo niin monta kertaa.. No, todennäköisesti Elizabeth ei olisi edes itsekkään tajunnut, miten syvällä suossa hän oli suhteensa kanssa. Omalla tapaa Trey oli siis onnistunut aukaisemaan Elizabethin silmät koko tälle tilanteelle.

Yhtäkkiä Elizabeth tunsi Treyn koskettavan olkapäätänsä ja nainen lähes säpsähti sitä elettä, joka oli taatusti tarkotettu vain ja ainoastaan ystävälliseksi. Elizabeth vilkaisikin miestä hieman pahoittelevasti – Jack tosiaan oli jättänyt hänen käytökseen jälkensä. “Mä todella arvostaisin, jos sä et kertoisi tästä Jennylle. Ainakaan vielä.” Elizabeth sitten totesikin. Hän saattaisi itse kertoa jossain vaiheessa, mutta hän nimenomaan haluaisi tehdä sen itse, eikä niin, että Trey juoruaisi siskolleen. Yhtäkkiä Trey sitten hävisikin siitä hänen viereltään ja katosi jonnekkin eteisen puolelle. Ilmeisesti mies alkoi penkoa jotain laatikkoa, etsi sieltä selvästi jotain. Elizabeth katseli miehen suuntaan ihmeissään, eikä selvästi ymmärtänyt, mitä toinen niin kuumeisesti etsi. Pian Trey ilmeisesti löysi etsimänsä sillä mies palasi Elizabethin luokse ja antoi tälle jotain – avaimen. Elizabeth vilkaisi niin avainta kuin Treytä ihmeissään, kuunnellen kuitenkin, mitä miehellä oli asiasta sanottavanaan. Kieltämättä ne sanat saivat Elizabethin hieman hämilleen, mutta lähinnä positiivisella tavalla - miten joku saattoikin haluta auttaa häntä tällä tavalla? “Kiitos. Ehkä tämä tulee vielä joskus tarpeeseen.” Elizabeth sanoi jopa pienesti hymyillen, katsellen vielä kädessään olevaa avainta. Elizabeth käveli takaisin sohvalle ja istuutuikin siihen, laittaen sitten avaimen käsilaukkuunsa, jonka oli äsken jättänyt lojumaan sohvan vierelle. Avaimen pois laittamisen jälkeen hän vain katseli hetken aikaa laukkuaan, kunnes käänsi katseensa Treyhin. Oli vaikeaa kuvitella, että joku ihan oikeasti saattoi olla vilpittömästi hänelle ystävällinen tällä tavalla – Elizabethin luotto miehiin ei sattuneesti syystä ollut erityisen korkealla.

“Trey.. Kiitos. Ei pelkästään tosta avaimesta vaan ihan kaikesta muustakin. Sä olet ainut, joka tästä tilanteesta tietää ja sä olet oikeasti onnistunut takomaan edes hieman järkeä tähän mun päähän. En mä tiedä, olisinko mä tajunnut tän tilanteen vääryyttä yksin.” Elizabeth myönsi pienen hiljaisuuden jälkeen. Olisihan hän voinut kertoa jollekkin tästä tilanteesta, mutta.. Se vain oli niin vaikeaa. Taatusti hän olisi saanut apua ystäviltään ja perheeltään, mutta asiasta kertominen oli äärimmäisen vaikeaa ja Elizabeth häpesi sitä, että näin oli päässyt käymään. “Olisinhan mä voinut kertoa tästä vaikka Jennyllekin.. Mua vaan.. Mua pelottaa, että mua ei uskottaisi. Jack on kaikkien silmissä niin mukava ja hyväkäytöksinen, musta tuntuu, että kukaan ei uskoisi, mitä kaikkea se mies tekee mun selkäni takana. Mä olen lähes varma, että jos mä jätän sen, se lähtee levittelemään juoruja, että se olin mä, joka petti.” Elizabeth sanoi, näpertäen samalla hieman hermostuneena hiussortuvaa sormissaan. Huomaamattaan hän oli myös käyttänyt sanaa jos lauseessaan – se oli tullut niin luontevasti, ettei Elizabeth edes tajunnut, miltä ne sanat saattaisivat kuulostaa Treyn korviin, sillä olihan se nyt itsestäänselvää, että Elizabethin pitäisi viimein älytä lähteä suhteestaan pois ja mieluummin vielä nopeasti.