member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Nov 21, 2016 23:35:46 GMT 2
Post by julle on Nov 21, 2016 23:35:46 GMT 2
Kuukauden ajan Maria oli kerennyt asua New Yorkissa. Aluksi hän oli kotiutunut tanssistudionsa sohvalle ja yrittänyt saada kiinni uudesta elämästään rapakon toisella puolella. Uudet tuulet puhalsivat ja Maria saattoi jo muutaman ensimmäisen viikon jälkeen sanoa, että rakasti New Yorkia. New York oli niin erilainen verrattuna Dubliniin, eikä ihme. Kaupunki oli yötä päivää elossa ja huomattavasti suurempi kuin Dublin. Niiden viikkojen aikana Maria oli kuitenkin löytänyt yhden negatiivisen puolen ja se oli sohvansa studiollaan. Kuukauden nukuttuaan epämukavalla sohvalla, Maria oli saanut tarpeekseen ja hakeutunut veljensä luokse turvaan. Luojan kiitos Brendan ei ollut käännyttänyt häntä ovella, saati sitten dumannut ajatusta, että siskonsa majailisi hetken aikaa luonaan. Maria oli vakuuttanut olevansa huomaamaton ja niin sisarukset olivat päässeet asiasta yhteisymmärrykseen. Brendanin nurkkiin muutettua Maria oli alkanut venyttää työpäiviään. Hän saattoi aamulla nukkua pitkään ja rauhassa juoda aamukahvit, kun isoveli oli lähtenyt omien menojensa pariin. Aamujen venyttäminen kuitenkin tiesi sitä, että hän joutuisi kirimään tunteja illasta. Oli miten oli, Mariasta oli mahtavaa olla itsensä herra, päättäessään milloin tulisi ja menisi. Aamusta hänellä oli muutenkin niin vähän hommaa, että oli turhaa tuhlata hyviä tunteja liian aikaisin heräämiseen. Maria oli yö ihmisiä ja heidän aikataulunsa Brendanin kanssa meni varin sopivasti ristiin. He olivat kuitenkin samaisen viikon torstaille sopineet menevänsä yhdessä lounaalle, joten Marian piti herätä suhteellisen aikaisin. Ennen kuitenkaan lounaalle menemistä, Maria oli aikaa tappaakseen käynyt studiolla ja tuolla ollessaan päättänyt soittaa veljelleen, varmistaakseen että treffit olisi vielä voimassa. Brendaniin ei saatu yhteyttä. Maria vihasi sitä, ettei hänelle vastattu puhelimeen. Erityisesti silloin kun jotain oli sovittu. Maria oli pyöritellyt aikansa peukaloita toimistossaan, kunnes hän päätti etsiä veljen käsiinsä. Laukku napattiin pöydältä ja suunnaksi otettiin seuraavaksi raikas, talvinen ulkoilma. Maria oli jo aamulla asunnolta lähtiessä tiennyt, että kevyt nahkatakkinsa ei tulisi lämmittämään häntä, mutta suurin osa talvivaatteistaan oli jäänyt Irlantiin. Valittaminen ei siis auttanut, joten sitä suuremmalla syyllä kadulta kopattiin taksi, jonka takapenkille änkeydyttiin. Puhelin kaivettiin taskusta ja navigointi sovellukseen syötettiin Blackwater Gymin nimi, jolloin saatiin oikea osoite ja annettiin se taksikuskille, joka ajoi naisen oikeaan osoitteeseen. Salin edustalla Maria maksoi kyytinsä ja astuessaan ulos, hän kietoi pientä nahkatakkia paremmin ympärilleen. Sen suuremmin ympäristöä ihmettelemättä nainen käveli salinovelle ja pääsi itsensä sisälle. Tiloihin luotiin nopea silmäys, jonka jälkeen Maria alkoi etsiä katseellaan jotain elävää olentoa, jolta voisi tiedustella veljensä olinpaikasta. Sillä hetkellä sali näytti joskin hiljaiselta ja Mariakin alkoi epäillä, että mahtoiko veljensäkään olla edes tuolla. ” Hello? Is anyone here?”, Maria huuteli samalla kun käveli ympäri kuntosalia. Nopeasti Maria löysi kuitenkin tiensä toimiston ovelle, josta sisälle kurkatessaan hän löysi yhden elävän sielun. ” Oh hey, do you know where B is? I mean Brendan O’Shea.”, nainen kysyi kulmiaan kysyvästi kohottaen, samalla kun kasvoilleen oli noussut leveä, ystävällinen hymy. |
|
member rank
New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Nov 22, 2016 23:41:18 GMT 2
Post by snafu on Nov 22, 2016 23:41:18 GMT 2
Sen mestaruuden voittamisen jälkeen elämä oli ollut yhtä ryöpytystä. Oli ollut hurjia voitonjuhlia, haastatteluita ja vielä vähän lisää haastatteluja. Oli otettu kuvia se vyö hartioilla ja vyötäröllä ja osallistuttu vaikka mihin tapahtumiin lyhyessä ajassa. Nyt se uran suurin saavutus komeili siellä salin seinällä sille varatulla paikalla. Sen edessä oli heti se harjoittelukehä ja vieressä valtava, mustavalkoinen kuva Muhammad Alista. Waters oli valinnut paikan ja raivannut tilaa sinne. Nyt jokainen salille tulija saisi pällistellä sitä rauhassa ja samalla vaikka hakea siitä inspiraatiota omaan touhuunsa. Joshualla oli kerrankin hiljainen päivä niistä mediatouhuista ja hän oli päätynyt silti tulemaan salille eikä pitämään oikeaa vapaapäivää. Hän oli pitänyt aamupäivällä yhden rennomman CrossFit-tunnin ja sitten vetäytynyt toimistoon Watersin kanssa. Toinen mies oli hoitanut enemmän niitä bisnesjuttuja ja laskelmia, kun hän itse oli vastaillut sähköposteihin ja päivitellyt some-tilejä. Jotain mainoksiakin oli yhdessä suunniteltu ja pistetty kunnon aivoriihi pystyyn. Tummahiuksinen oli syventynyt johonkin sähköpostiin, joten säpsähti hivenen kun vieras nainen ilmoitti tulostaan. Hän kohotti katseensa siihen ja kerkesi hiukan mittailla tulijaa katseellaan, kun se jo kysyikin Brendanin perään. "Sorry to disappoint you, but I don't think I've seen him all day.", Joshua vastasi ja kohautti olkiaan. "Hey, Waters, you seen Brendan today?", hän kuitenkin nojautui siitä pöytänsä äärestä kohti keittiön ovea, huhuillen sen bisneskumppaninsa perään, joka oli juuri keittämässä uutta pannullista kahvia. Lyhythiuksisen miehen pää ilmestyi pian huhuilun jälkeen ovenraosta. "Nah, sorry I haven't. Nice to meet ya anyways, name's Andrew.", se pudisteli päätään pahoittelun merkiksi ja hymyili esitellessään itsensä. Sitten Waters katosikin takaisin keittiöön jatkamaan sitä kahvinkeitto-operaatiotaan. "Yeah, sorry for my manners. I'm Joshua, Brendan's friend. And who are you if I can ask? Like I can tell him that you dropped by.", mies haki huulilleen ystävällistä hymyä, kun esittäytyi itsekin. Hän sipoi hiuksensa tiukemmalle nutturalle, mutta ei tarjonnut kättään esittelyiden aikana. Se olisi ollut ehkä hiukan liian virallista. Hän ehdotti samalla, että voisi kertoa Brendanille, että joku nainen kävi sitä etsimässä. Katse kävi uudestaan siinä vieraassa - olikohan se tyttöystävä numero 23 vai jotain muuta? |
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Nov 24, 2016 11:52:16 GMT 2
Post by julle on Nov 24, 2016 11:52:16 GMT 2
Kyseinen Blackwater Gym vaikutti ihan mukavalta paikalta. Maria oli joskus harkinnut hankkivansa itselleen personal trainerin, sillä vaikka hän liikkui säännöllisesti tanssinparissa ja söi pääasiassa terveellisesti, niin lihaskin olisi tehnyt ihan hyvää hänen jäntevälle vartalolleen. Brendanilta Maria ei edes kehdannut kysyä apua. Velipoika olisi luultavasti rääkännyt hänet siihen pisteeseen kun hän ei enää jaksaisi ja purskahtaisi lopulta itkemään siitä väsymyksestä. Maria ei ollut heikko ihminen, mutta treenattuaan joskus kauan kauan sitten Brendanin kanssa, Maria pystyi vieläkin muistamaan sen tuskan maun suussaan, kun he olivat saaneet sen loppuun. Toki hän oli vuosien saatossa kehittynyt aerobisesti, kiitos tanssimisen mutta… Noh, sisaruksien ei vain kuulunut välttämättä treenata yhdessä.
Marian löytäessä itsensä toimiston ovelle, kädet hakeutuivat löysään puuskaan eteensä, samalla kun nojauduttiin kevyesti oven karmiin. Tiedusteltuaan veljensä olinpaikkaa, ainakaan ensimmäinen vastaan tullut kaveri ei tiennyt missä Brendan oli. Katse kääntyi sen jälkeen oven raosta kurkkaavaan mieheen, jolle Maria soi ystävällisen hymyn, siitä huolimatta ettei tuokaan tiennyt missä veljensä lymysi. ”Nice to meet you, too.”, Maria hymyili ja käänsi sitten katseensa takaisin pöydän takana istuvaan mieheen, joka esittäytyi Joshuaksi. Maria ei ollut kovin kärsivällinen ihminen ja se että Brendania ei löytynyt sillä samalla sekunnilla, sai naisen sormet mietteliäästi naputtelemaan käsivarttaan.
Lopulta Maria huokaisi dramaattiseen sävyyn ja hieraisi kasvojaan. ”Dang it… You don’t know where he could be? He doesn’t answer the phone or my messages and…”, Maria selosti ja samalla tajusi kuinka hullulta kuulostikaan. Hän ei ollut esittäytynyt, vaan tullut jonkun hullun ex-säädön tavoin paikalle vaatimaan, että hänelle kerrottaisiin samalla sekunnilla missä Brendan oli. Siinä vaiheessa Maria hymähti ja soi Joshuaksi esittäytyneelle kaverille huvittuneen hymyn. ”… And now you think I'm some crazy chick?”, kulmia kohotettiin kysyvään sävyyn ja samalla nojailu ovenkarmia vasten lopetettiin. ”You don’t notice the resemblance?”, hän vuorostaan levitti käsiään kysyvästi. Tosin heissä ei ollut Brendanin kanssa niin paljoa samaa näköä, joten oli kyllä ihme jos joku tunnisti heidät sisaruksiksi.
”Sorry, I'm just messing with you. I’m Maria O’Shea. B’s little sister.”, Maria esittäytyi vuorostaan rennolla käden heilautuksella, jonka jälkeen hän näki parhaaksi viedä kätensä takaisin puuskaan. Hän ei kuitenkaan viitsinyt siitä oviaukolta siirtyä peremmälle, sillä ei kuitenkaan ollut tullut jäädäkseen. ”I moved here in January and today I had some lunch plans with my brother but… As you can see, I can’t find that Irish prick anywhere.”, niiden sanojen myötä vaaleita hiuksia sipaistiin korvan taakse ja käsi jätettiin hetkellisesti niskalle. Se oli turhauttavaa, kun puhelimeen tai mihinkään yhteydenottoon ei vastattu kun oli jotain sovittu. Ärsytystä tietenkin lisäsi se, jos veljensä ottaisi häneen yhteyttä tunteja myöhemmin, joka ei olisi toisaalta yllätys. Oli hyvin mahdollista että Brendan oli unohtanut koko tapaamisen siskonsa kanssa.
Ajatukset veljensä lahtaamisesta kuitenkin unohdettiin hetkeksi, kun Maria antoi katseensa kiertää ympärillään, sen päätyessä takaisin Joshuaan. ”But I have to say, this look’s nice gym. I assume you two own this place?”
|
|
member rank
New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Nov 26, 2016 18:27:16 GMT 2
Post by snafu on Nov 26, 2016 18:27:16 GMT 2
"Honestly? It did cross my mind.", Joshua totesi, kun se vielä nimetön nainen tiedusteli, että vaikuttiko joltain hullulta yhdenyönhoidolta. Se oli tietenkin ensimmäinen ajatus, kun joku tuntematon paukkasi paikalle ja kyseli intensiivisesti Brendanin perään. Se ei varmaan olisi edes ensimmäinen kerta, että niin kävisi. Hän kuitenkin yllättyi, kun kyselijä lopulta esittäytyi etsityn miehen pikkusiskoksi. Katse kävi sen uudelleen läpi ja yritti etsiä vinkkejä yhdennäköisyydestä, mutta hän ei olisi tosiaankaan osannut aavistaa niiden sukulaissuhdetta. "Oh, okay. What a relief that you aren't some crazy fan or something. Nice to meet you, Maria.", mies nyökytteli, nyt hivenen leveämmän ja aidomman hymyn kiiriessä huulille. Sen selityksille lounassuunnitelmista naureskeltiin ja päätä pudisteltiin kevyesti. "Maybe he's just busy?", ehdotettiin.
Joshua nojautui taaksepäin tuolillaan ja toi kätensä rintakehänsä päälle puuskaan. "Yep, it's our gym. Waters, I mean Andrew, handles all the paperwork and the important stuff. I just hang around and train.", hän selitti. Omaa osuutta hiukan vähäteltiin, vaikka mies oikeasti jättikin ison osan niistä firman oikeista hommista kumppanilleen. Hän oli parempi mainoskasvona ja vetämään niitä tunteja ja treenaamaan kuin miettimään lukuja ja pyörittelemään papereita. Sekin kyllä onnistui ja stressaavimpina aikoina oli melkein helpotus heittää aivot narikkaan ja syventyä tunneiksi firman paperitöiden pariin. "You interested to start training? We have bunch of different classes, almost everything from kickboxing to yoga.", Joshua kysyi. Salilla sai treenata ihan omassakin tahdissa, mutta niitä ryhmäliikuntatuntejakin oli paljon ja one-on-one -tuntejakin oli helppo varata. Oli kamppailulajeja, crossfittiä ja sitä joogaakin.
"Coffee's done.", Andrew ilmoitti hipsiessään takaisin toimistoon höyryävän kahvikupin kanssa. Se asettui istumaan sen toisen tietokonepöydän ääreen. Joshua kohottautui omalta tuoliltaan, vilkaisi keittiötä ja sitten Mariaa. "You want coffee?", hän kysyi ja siirtyi sinne pienen, mutta tarkoituksensa hoitavan keittiön puolelle. Astiakaapista otettiin kaksi kuppia ja molempiin kaadettiin kahvia. Omaan lisättiin pieni loraus maitoa.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Nov 26, 2016 22:06:36 GMT 2
Post by julle on Nov 26, 2016 22:06:36 GMT 2
”Why I don’t believe you.”, Maria loi siinä vaiheessa Joshuaan hiukan huvittuneen, paljon puhuvan katseen. Käytöksensä oli nimittäin ollut juuri sellaista, mitä hullulta yhdenyön ilolta voisi olettaa. Hän ei kuitenkaan ollut sellainen, vaan enemminkin kärsimätön pikkusisko, joka ei löytänyt velipoikaa mistään. Ei hän miesten seurassa muuten käyttäytynyt niin kuin nyt, Maria ei ollut luonnostaan kovin mustasukkainen ihminen, etenkään mistään yhden illan iloista. Rakkaimmat taas oli asia aivan erikseen ja siihen päälle, kun vielä lisättiin, ettei sovituista asioista pidetty kiinni, ne saivat Marian verenpaineen nousemaan. ”Nice to meet you too, Joshua”, nainen virkkoi vielä hymyillen ja heilautti kättään tervehdyksensä painoksi.
Siinä vaiheessa kun Joshua ehdotti että ehkä veljensä oli kiireinen, Maria hymähti. ”I hope he is, because if he’s not…”, Maria sanoi ja pudisteli päätään, jättäen tarkoituksella lauseensa kesken. Brendan saisi kyllä kuulla kunniansa, jos toinen ei olisi kiireinen. Se että Maria oli tarkoituksella ottanut tämän hetken aikaa omista töistään veljeään varten, ei sulatettu noin vain, jos Brendanilla ei ollut pätevää syytä ohareihin. Puheen aihe olikin sitä mukaan vaihtunut siihen kuntosaliin ja sen omistajuuteen. Maria nyökkäili Joshuan selitykselle ja hymyili, samalla kun kätensä hakeutuivat rentoon puuskaan ja hän nojautui kevyesti ovenkarmia vasten. ”Sounds like you two have a bloody good deal there.”, Maria sanoi virnistäen. Hänellä itselläänkin oli vielä sillä hetkellä hyvä sopimus Nessan kanssa, mutta Maria tiesi itsekin joutuvan jossain vaiheessa paperihommien ääreen, kunhan sopeutuisi New Yorkiin. Joshuan kysellessä oliko hän ajatellut treenaamista, olkapäitä kohautettiin kevyesti. ”Yeah I’ve thought about it. I’m a dancer and I have my own studio, so my aerobic lever is good but I do need muscle around these…”, hän naurahti ja vapautti kätensä puuskasta, kun koukisti toista kättään näyttääkseen hauiksensa. Takin lävitse ei kuitenkaan paljoa näkynyt, mutta Joshua luultavasti ymmärsi hänen pointtinsa.
”I think personal trainer would be the one what I need.”, hän lisäsi sitten, sillä olihan Maria harkinnut personal trainerin hankkimista, mutta se oli vielä jäänyt ainakin ajatuksen tasolle. Ryhmätunneilla harvoin käytiin, kun tanssitunteja jo vedettiin omalla studiolla. Katse kääntyi Andrewiin kun hän ilmoitti kahvin valmistumisesta, sen kuitenkin palautuessa nopeasti Joshuaan kun mies tiedusteli halusi hän kahvia. ”Sure. It seems that I don’t have to hurry anymore anywhere so… Why not?”, Maria myöntyi vinosti hymyillen ja kohautti hartioitaan samaiseen sävyyn. Oven karmiin lopetettiin nojailu ja seurattiin Joshuaa sen kompaktin keittiön ovelle. Näissä tilanteissa kahvi juotiin helposti mustana. Toki maitokin käytettiin, mutta nyt kun kiire ei ollut minnekään niin Maria otti Joshuan ojentaman kahvin ja hymyili. ”Thanks.”, kiitoksien jälkeen kuumasta kahvista otettiin varovainen huikka ja palattiin takaisin toimiston puolelle. Andrewiin luotiin hymyilevä vilkaisu, huomion palatessa kuitenkin takaisin Joshuaan.
”If you have some spare time, can you give me a tour around your gym?”, Maria huomasi ehdottavansa, eikä mennyt aikaakaan kun kaksikko lähti kahvikuppiensa kanssa kiertelemään salia. Mariaa ihan aidosti kiinnosti millainen kyseinen sali oli, myös siitä syystä, että pääsi nyt näkemään missä Brendan vietti aikaansa ja treenasi. Kuumaa kahvia hörpittiin varovaisesti, samalla kun vaaleita hiuksia sipaistiin korvan taakse. ”So… You are gym owner but what else? You look familiar so can I assume you also fight in UFC like Brendan?”, Maria pälyili ympärilleen uteliaana ja käänsi sen samaisen katseen nyt Joshuaan, kulmiaan kysyvästi kohottaen. Joshua näytti tutulta, mutta Maria pääasiassa seurasi ainoastaan Brendanin uraa, joten muut ottelijat ja heidän uransa jäivät siinä tapauksessa helposti naiselta pimentoon.
|
|
member rank
New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Nov 29, 2016 22:48:44 GMT 2
Post by snafu on Nov 29, 2016 22:48:44 GMT 2
"Personal trainer, huh? We do that too. We have great guys here who can build you excellent training plan with full diet.", Joshua selitti. Hän lipui sen kahvikuppinsa kera takaisin toimistoon ja kaivoi hetken pöydällä olevia esitteitä ennen kuin löysi sen haluamansa. Se oli pieni lehtinen niistä pelkistä PT-palveluista ja sisälsi lisää infoa aiheesta sekä hinnastoja. "Take a look at that if you're interested.", hän sanoi ja hymyn kera tarjosi esitettä Marialle. Uudet asiakkaat eivät koskaan olleet pahitteeksi, vaikka sali oli jo ennestään hyvin suosittu.
Naisen kysymyksen aikana tummahiuksinen vilkaisi ensin kelloa seinällä ja sitten Watersia. Se kohautti olkiaan ja syventyi tietokoneeseensa. Katse palasi Mariaan. "I guess I could use a small break, c'mon.", hän kohautti omia olkiaan ja suuntasi sinne salin puolelle. Ensin esiteltiin ne kaksi erillistä tilaa, joissa pidettiin ryhmäliikuntatunteja. Sen jälkeen vaellettiin pitkin sitä isointa hallia, jossa oli erilaisia laitteita vatsalihasrekeistä juoksumattoihin. "We like to keep everything as simple as possible.", mies sanoi. Peremmältä salia löytyi se narureunainen nyrkkeilykehä ja oikeaa octagonia jäljittelevä häkkiviritys. Sen viereen oli hyvä jäädä hetkeksi nojailemaan ja nauttimaan siitä kaivatusta kahvista.
"Yeah, I'm in the same business.", Joshua sanoi ja kääntyi niin, että saattoi katsella suoraan valokuvien ja muiden esineiden koristamalle seinälle. Muhammad Alin vieressä roikkui mestaruusvyö ja sitä kohti nyökättiin. "That's mine. I'm the current heavyweight champion.", puheista kyllä kuulsi selvä ylpeys omaa saavutusta kohtaan. Hän yritti silti välttää sitä, että antaisi itsestään turhan egoistisen kuvan - titteli ja vyö olivat olleet ansaittuja, mutta silti ei koettu että sitä saavutusta olisi pitänyt hieroa jokaisen naamaan liikaa. "Right now I don't have a match coming up any time soon so I have more time for the gym and things around here. I have crossfit classes couple of times during the week and I train new guys too.", sitä omaa aikataulusta availtiin hiukan. Kun tittelivoitto oli saavutettu, oli treenauksen kanssa voinut hiukan hellittää ja keskittyä siihen firmaan paremmin. Joshua kyllä osasi pitää itsensä kiireisenä.
"So, what do you think?", kun siitä octagonista oltiin irtauduttu ja loputkin paikoista oli käyty läpi, heitti tummatukkainen kysymyksensä ilmoille. Kahvi oli huventunut uhkaavasti ja santsikupillinen kutitteli mieltä. Joshua jäi nojailemaan nyt vuorostaan toimiston ovelle.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Nov 30, 2016 10:11:57 GMT 2
Post by julle on Nov 30, 2016 10:11:57 GMT 2
”Thanks. I have to think about it.”, Maria hymyili ja otti vastaan Joshuan ojentamat lehtiset, selaten ne pikaisesti lävitse. Hän oli harkinnut vakavasti personal trainerin hankkimista, mutta valitettavasti Brendan ei saisi siitä kuulla, jos pyytäisi jotain muuta hoitamaan asiaa kuin veljeään. Hän osasi jo kuvitella kuinka paljon Brendan loukkaantuisi sellaisesta, etenkin jos ottaisi sellaisen kyseisestä Blackwater Gymistä. Näin ollen Maria päätti jättää asian vielä joksikin aikaa muhimaan päänsä sisälle ja lehtisen selattua, hän sujautti ne farkkujen takataskuun odottelemaan. Toinen asia oli taas asioiden aikatauluttaminen. Marian pitäisi erikseen raivata kalenterista tilaa personal trainerille, mutta ehkä nekin kiireet mitä Marialla oli nyt, hellittäisivät seuraavien kuukausien kuluessa.
Joshua olikin seuraavaksi lähtenyt näyttämään Marialle salin tiloja, joita nainen silmäili utelias, mutta ihaileva katse silmissään. Blackwater Gymin tilat olivat mukavan simppelit – tuolta tuntui löytyvän kaikki tarpeellinen ja sehän oli hyvässä kuntosalissa tärkeintä. ”Simple is good.”, hän tyytyi vain sanomaan Joshuan sanoille, kevyen nyökkäyksen kera, ennen kuin otti varovaisen huikan lämpimästä kahvistaan. Nessakin oli heidän tanssistudiosta tehnyt sopivan simppelin. Pukuhuoneet, pienet toimistotilat ja kaksi salia, joista Maria oli ominut kirjaimellisesti toisen omille tunneilleen, harjoituksille ja asiakkaiden koreografioiden suunnitteluun. Nessa oli sen sijaan tyytynyt siihen pienenpään saliin omien tuntien hoitamiseen, kun taas hän oli vaatinut saada isomman toistohuoneen paperitöiden käsittelyyn. Maria oli täysin sujut sen asetelman kanssa.
Joshuan puhetta kuunneltiin aidolla mielenkiinnolla, vaikka Maria tunsi itsensä siinä vaiheessa hiukan tyhmäksi, kun ei ollut tunnistanut toista uudeksi heavyweight championiksi. Tosin Maria seurasi pääasiassa veljensä uraa sillä alalla, joten se häpeäntunne tietämättömyydestä peitettiin hymyn taakse. Tosin Marialla oli myös kiire omien juttujensa kanssa, joten Brendanin ura oli tällä hetkellä tosissaan ainoa ura, jota pyrki seuraamaan tiiviisti – aina kun siis omilta kiireiltä kerjettiin. Marian katse oli siinä vaiheessa kuitenkin kääntynyt seinällä roikkuviin kuviin ja mestaruusvyöhöh, jolloin naisen kulmat kohosivat yllättyneenä. ”Wow, that's freaking awesome. Congratulations!”, Maria onnitteli sen jälkeen leveästi hymyillen ja kevyesti nyökkäillen. Samaan aikaan Maria vaihtoi painoa jalalta toiselle ja otti huikan jo hiukan hailakasta kahvistaan. Hän ei ollut koskaan mikään erityinen fanityttö näitä asioita kohtaan, sillä ainoa jota niin sanotusti ”fanitettiin” kyseisellä alalla oli veljensä. Maria kuului vahvasti veljensä kannustusjoukkoihin, katsoi hän sitten tuon ottelua television välityksellä tai ihan paikanpäällä. Siitä oli jo Irlannissa tullut perinne että vähintään velipoikien kanssa katsottiin ottelut, huudettiin ja kannustettiin jos paikanpäälle ei päästy.
”Maybe then you should be my personal trainer?”, Maria vitsaili huvittuneena, kun Joshua puhui, ettei hänellä ollut tulossa otteluita vähään aikaan. Samaan aikaan kahvikuppinsa jo näytti tyhjää pohjaa, jolloin nainen mutristi mietteliäästi huuliaan. Kellokin tikitti uhkaavaa vauhtia eteenpäin, mutta kun Brendania ei edelleen näkynyt tai kuulunut, Maria oli jo luovuttanut niiden lounas suunnitelmiensa suhteen. Hän lähinnä jo pohti hiljaa mielessään, että mistä hakisi mukaan ruokaa ja että menisikö syömään studiolla, samalla kun miettisi seuraavan asiakkaan koreografia. Maria huitaisi loputkin kahvit huiviinsa ja seurasi Joshuaa heidän toimiston ovelle. ”I like this place.”, hän sanoi nyökkäillen ja vilkaisi vielä ympärilleen nopeasti. ”It’s also close to where I live and my studio… So maybe I’ll come here to train.”, Joshualle väläytettiin silloin vielä leveä hymy olkapäiden kohautuksen kera, jonka jälkeen vilkaistiin ranteessa koreilevaa kelloa. ”But thanks for a round. I think I should get going. I need something to eat before work and now that Bren’s not here, I have to grab something on my way studio.”, Maria kiitteli, mutta omatoimisesti kävi kuitenkin viemässä kahvikuppinsa pinene keittiön lavuaariin. ”It was nice to meet you… And you too Andrew.”
|
|
