All my friends tell me that I should move on

Nastasiya's outfit

Se ilta Luken luona oli kyllä ollut perin hämmentävä, vaikka jokseenkin jopa mukava. Ainakin sen jälkeen, kun Nastasiyakin oli onnistunut juomaan itselleen mukavan humalan eikä hänen tarvinnut niin hirveästi jännittää Luken seuraa. Tosin sen humalan Nastasiya olisi kyllä halunnut voivan pyyhkiä hänen mielestään pois kaikki ne Luken sanat hänelle. Siis jos kaikki olisikin mennyt toisin, jos he olisivat yhä yhdessä… Voi luoja, eikä Nastasiya ollut edes saanut kerrotuksi seurustelevansa nykyään toisen kanssa. Syyllisyyttään ehkä lieventääkseenkin Nastasiya olikin sen mainitun illan jälkeen viestitellyt ehkä tavanomaista hieman enemmän Filipin kanssa, ja olipa kyseinen heppu kerran ihmetellyt, mahtoiko Nastasiyalla olla tylsää rapakon toisella puolella, kun tämä niin paljon roikkui puhelimellaan. Nastasiya oli vain laittanut nauravia emojeita ja valitellut ikäväänsä. Eikä se nyt ihan valetta ollutkaan, sillä totta kai hän ikävöi poikaystäväänsä. Tietenkin heidän suhteensa oli jo aika arkinen, mutta he olivat kuitenkin ehtineet jo asumaan yhdessäkin ennen Nastasiyan vaihto-opiskelujaksoa Yhdysvalloissa. Tuntuihan se nyt hassulta olla yhtäkkiä ihan yksin – tai no, jakaa huone jonkun vieraan japanilaisen tytön kanssa.

Filipin lisäksi Nastasiya oli roikkunut puhelimensa ääressä muutenkin, ainakin torstaina, kun Luke oli yhtäkkiä alkanut syöttää hänelle viestiä ja pyytää viikonloppuna yksillekin kanssaan. Eikä Nastasiya ollut edes osannut epäröidä vastaustaan, vaan oli suostunut lähtemään. Tosin samana iltana heidän asuntolassaan kampuksella pidettäisiin kuulemma bileetkin, joihin Nastasiya oli mennyt lupaamaan, että liittyisi mukaan. Suomalainen Janina oli suurin piirtein anellut – ihan leikkisään sävyyn tietenkin – hänet mukaan eikä Nastasiyalla ollut sydäntä kieltäytyäkään. Ei Nastasiya kyllä kyseistä tyttöä ihan hyvin tuntenut, vaikka tämä asuikin viereisessä huoneessa. Jopa Misumi oi enemmän Nastasiyan oloinen persoona, mutta Nastasiya oli pyrkinyt ottamaan asenteekseen yleisen kohteliaisuuden ja kaikkien kanssa toimeen tulemisen.

Nastasiyan ja Luken välinen viestittely oli sen sijaan loppunut aika lailla kuin seinään, kun he olivat alkaneet puhua syntymäpäivälahjasta ja Lukelta oli yhtäkkiä tullut jokseenkin vihjaileva viesti. Nastasiya ei ollut saanut vastattua viestiin melkein viiteentoista minuuttiin ja siinä ajassa hän oli jopa ehtinyt suihkussakin käymään – iltasuihku oli ollut hänellä mielessä varmaan kolmen tunnin ajan sinä iltana, mutta yllättäen siihen löytyi hyvin aikaa, kun eteen oli tullut viesti, johon Nastasiya ei ollut tiennyt, mitä olisi mennyt vastaamaan. Ja lopulta kun hän sitten oli saanut kuin saanutkin kirjoitettua vastauksen, Lukesta ei kuulunut mitään. Ei, ennen kuin vasta lauantaiaamuna, kun toinen oli kyselemässä, mahtoivatko illan suunnitelmat olla vielä voimassa. Nastasiya oli ehkä viitisen minuuttia tuijotellut viestiä puhelimensa lukitusnäytöllä ennen kuin uskalsi napsauttaa sen nähdyksi ja kirjoittaa Lukelle myönteisen vastauksen. Ei hänellä ollut mitään syytä peruuttaakaan tref… Tapaamista. Ei hitto, hän oli ollut vähällä ajatella koko asiaa jonain treffeinä, vaikka hitto, eiväthän ne nyt alkuunkaan olleet sellaiset. Ei hän käynyt treffeillä muuta kuin Filipin kanssa. Okei, ei hän käynyt nykyään edes Filipinkään kanssa, koska no, heidän hengailunsa rajoittuivat nykyään vahvasti omaan kotiin ja jommankumman yliopistokampukselle.

Kahdeksan pintaan Nastasiya sitten nousikin ylös metrotunnelista, kun oli matkannut Bronxista Brooklyniin. Kädessään hänellä oli puhelimensa, jossa auki oleva karttasovellus kertoi hänen olevan jo ihan lähellä sitä Saint Vitus -nimistä baaria. Ja toden totta, nostettuaan katseensa puhelimestaan Nastasiya jo näkikin hullun lailla viittoilevan Luken hieman kauempana. Se Luke olikin seuraavaksi jo vetäissyt hänet halaukseensa, mikä sai Nastasiyan hivenen kiusaantuneeksi, mutta nopeasti hän karisti kuitenkin moiset tuntemukset mielestään ja keskittyi suomaan Lukelle pienen hymyn. ”Hi.”

Nastasiya nosti katseensa kohti baarin sisäänkäynnin yläpuolella olevaa nimeä, sitten paikan ikkunoihin ja lopuksi palautti sen takaisin Lukeen. ”Well… I guess the music they’re playing here is not my fave but I don’t listen any… 5 Seconds of Summer either”, ukrainalainen mietiskeli ääneen ja katseli taas baarin suuntaan, jopa vähän uteliaana. Millainenkohan hevimetalliluola tuonkin ulko-oven takaa oikein paljastuisi? ”Are you coming or not?” Nastasiya sai kikattaa, kun oli huomaamattaan ottanut ensimmäisenä pari askelta kohti sisäänkäyntiä ja Luke oli jäänyt vielä paikoilleen. Koska jonoa oven luokse ei pahemmin ollut, Nastasiya joutui melkein kiireisenä kaivelemaan henkilöllisyystodistusta lompakostaan, kun ei ollut sitä voinut jonottaessa tehdä ajankuluksi. Rotevan oloinen ja tatuoitu mies tiirasi vuoroin korttia ja vuoroin Nastasiyaa hetken, kunnes laski tämän sisälle – Luke tuli heti hänen vanavedessään. Koska syyskuinen New York ei ollut vielä erityisen viileä, Nastasiyakin oli lähtenyt liikkeelle vain siinä liilassa neuletakissaan ja jättänyt päällystakin asuntolaan. ”So, where’s my drink? I don’t mind whether you’ll buy it or you’ll get it free”, Nastasiya vitsaili Lukelle heidän astellessaan peremmälle baariin ja hänen katsellessaan samalla ympärilleen. Erikoinen valinta, kerrassaan.

Hetkeä myöhemmin he olivat selviytyneet johonkin loossiin asti, kummallakin edessään juomansa. ”You like metal bands nowadays? No more One Direction?” tyttö kyseli imaistuaan juomapillillä hieman siideriään. Hän oli joskus seitsemäntoista vanhana kuunnellut jonkin verran mainitun bändin tuotantoa, mikä ei taas ehkä varsinaisesti ollut kuulunut Luken suosikkeihin. ”Hey do you want to see our campus? If you remember what I told you about the party tonight”, Nastasiya keksi yhtäkkiä ja siirsi katseensa mietteliäänä Lukeen.

Onneksi siellä baarissa oli varsin hämärää, sillä Nastasiya tajusi varmaan punehtuvansa hienoisesti, kun Luke alkoi muistella hänen teiniajan lempibändiään ja varsinkin ihastusta erästä sen jäsentä kohtaan. Mutta hitto, se oli ollut ihan tavallista 16-17-vuotiaalle teinitytölle! ”He was cute. I mean, he’s cute”, Nastasiya puolustautui ja yritti muistella samalla, miltä kyseinen tyyppi näytti tänä päivänä. Taisi Nastasiya vieläkin seurata kyseisen bändin tekemisiä Instagramissa, vaikkei enää oikeastaan yhtään kuunnellutkaan näiden musiikkia. Onneksi Luke vaihtoi jo aihetta itseensä ja siihen kyseisessä baarissa hengailuun. Tosin menipä toinen mainitsemaan Ashleynkin, mutta onneksi vain sen yhden kerran eikä Nastasiyakaan jäänyt kelailemaan sitä kyseistä tyttöä mielessään. ”He seems nice”, Nastasiya nyökytteli päätään Luken jutuille, viittasi siihen baaritiskin takana olleeseen korstoon, joka käteen Nastasiyan oma oli hukkunut heidän kätellessään. Nastasiya siemaisi juomastaan ja nyökkäsi sitten vahvistukseksi Luken sanoille, kun nuorukainen oli lupautunut lähtemään mukaan kampukselle.

Nastasiya ei voinut olla kyllä nauramatta, kun Luke kertoi mielikuvansa asuntolassa asuvien tyttöjen puuhista. ”Naked pillow fighting, huh? Seriously you have to stop watching your… videos”, Nastasiya oli katselevinaan paheksuvasti Lukea, kunnes vei taas lasinsa huulilleen ja siemaisi siitä jälleen uuden kulauksen. ”It’s much more than pillow fighting. Naked pillow fighting. You’ll see”, Nastasiya lupasi ja nyökkäsikin sitten hieman hymyillenkin, kun Luke varmisteli, että voisivathan he vielä istuskella siellä Saint Vituksessa. Nastasiyakin halusi viettää aikaa myös kahdestaan Luken kanssa. Ehkä hän tunsi siitä pientä syyllisyyttä Filipin takia, mutta kai hänelläkin silti oli oikeus vaihtaa kunnolla kuulumisia ystävänsä kanssa. Ei se kuitenkaan onnistunut, kun pian Nastasiya jo tunsi sen sohvamaisen penkin allaan painuvan aavistuksen alaspäin, kun joku änkeytyi hänen viereensä ja samalla heidän seuraansa loossissa. Nopeasti tuo mustiinpukeutunut ehkä enintään 25-vuotias mies paljastui Aceksi ja taas Nastasiya sai olla kättelemässä uuden tuttavuuden kanssa. Oman nimensäkin Nastasiya sai toki kerrottua, mutta sitten Acen tuttavallisuus ja läheisyyskin alkoivat ahdistaa häntä toden teolla eikä hän voinut olla välttelemättä miehen katsetta. Sen verran hän Lukesta huomasi, ettei tämäkään oikein pitänyt tilanteesta, hitto, oliko toinen mustasukkainen?

”No…” Nastasiya sai mutistua Acen kysymykseen hänen ja Luken suhteesta, minkä jälkeen Ace jatkoi sitä hölisemistään lähinnä hänelle. Mies kyseli kaikennäköistä, puheli ja heitti kehujakin välillä. Lopulta Luke sai puhekykynsä takaisin ja sai luikerreltua heidät pois tilanteesta. Tai no, Nastasiya joutui odottamaan, että Ace hilasi takamuksensa ylös sieltä loossista ennen kuin itse pääsi pujahtamaan miehen ohi. ”It was nice to meet you…” Nastasiya sanoi vaikeana Acelle, pyyhkäisi hiussuortuvan korvansa taakse ja paineli sitten katse lattiaan painettuna Luken perässä ulos Saint Vituksesta. Mitä hän oikein teki väärin? Ace ei tosiaankaan ollut ensimmäinen mies, joka oli tullut liehittelemään häntä. Nastasiya tykkäsi käydä baareissa ja yökerhoissa juhlimassa kavereidensa kanssa, siis nimenomaan juhlimassa ja etenkin tanssimassa, mutta aina niistä löytyi joku ääliö, joka yritti iskeä. ”It’s okay… I won’t break if someone’s saying his lame punchlines”, tyttö sanoikin Lukelle ja yritti vähän naurahtaa keventääkseen sitä kiusaantunutta tunnelmaa, kun he lähtivät talsimaan eteenpäin kadulla. ”If you want to?” Nastasiya varmisteli Luken ehdottaessa sitä kampukselle lähtemistä. Ihan hyvin he olisivat voineet etsiä vaikka toisenkin baarin vielä. Lopulta he kuitenkin päätyivät lähtemään kohti metroasemaa, jossa voisivat hypätä Bronxiin päin menevään maanalaiseen.

Metrossa piisasi väkeä. Nastasiya oli lähes painautunut seinän ja Luken väliin, kun he istuivat rinta rinnan yhdessä neljän istuttavassa vaunussa. Vastapäisellä penkillä istuivat vanhempi tummaihoinen nainen ja teini-ikäinen kundi kuulokkeet päässään. Nastasiya pystyi kuulemaan sen rap-musiikin pojan kuulokkeiden läpi. Luken sanat saivat Nastasiyan kuitenkin toisiin ajatuksiin, kun toinen kertoi olevansa veljensä bestman loppusyksystä juhlittavissa häissä. Se toi Nastasiyan mieleen asian, jota hän oli itsekin joutunut pyörittelemään mielessään viimeisen vuorokauden, kun Angie olii edellisenä päivänä piipahtanut hänen luonaan Fordham Universityssä. ”Yep”, Nastasiya vastasi aavistuksen vaivaantuneena, mutta kuitenkin vähän naurahtaen. ”One of the bridesmaids is sitting next to you right now”, tyttö sanoi aavistuksen sarkastiseen sävyyn ja käänsi päätään hetkeksi paremmin Luken puoleen. He kumpikin taisivat tietää, mitä kaikkea bestmaneista ja morsiusneidoista tavattiinkaan puhua. ”So we probably see in Miami on November”, Nastasiya summasi ja käänsi päänsä sitten takaisin menosuuntaan – ei vaan, hehän istuivatkin selkä menosuuntaan päin. Häät tosiaan olivat joskus marraskuun loppupuolella, ja Nastasiya oli alkanut jo saman tien Angien vierailun jälkeen stressaamaan niitä. No, mekko kuulemma tulisi olemaan samanlainen kuin Willowlla – toisella morsiusneidolla – ja Angiella olisi suhteensa niiden hankkimiseen. Tosin – Angieta lainaten – niihin kyllä varmaan pitäisi tehdä pieniä hienosäätöjä, sillä Willowlla ei ollut niin paljon rintavarustusta, kun taas Nastasiyalla oli ja sitä rataa – huh, Angieta kuulemma heikotti jo pelkkä ajatteleminen, tämä aikoi kuulemma viettää koko häämatkan (huom. Bora Boralla) rantatuolissa x-asennossa maaten, eli Oliver saisi yksinään korkata heidän hääsviittinsä.

”Look straight ahead. Make sure the zippers of your jacket are closed. Do not give money to beggars”, Nastasiya oli ohjeistavinaan muka kovinkin vakavissaan Lukea, kun he lopulta olivat jääneet pois oikealla asemalla ja nousseet ylös metrotunnelista. Tosiasiassa he eivät edes olleet millään erityisen levottomalla alueella, ja heidät ohittikin parasta aikaa jokin lapsiperhe, jonka nuorimmainen lapsi hyppelehti ilosta muutaman metrin edellä perhettään. ”I’m just a bit worried when the golden boy is visiting in Bronx”, tyttö kiusoitteli ja tönäisi hellästi Lukea, kipittäen sitten itse parin askeleen verran edemmäs pakoon tätä. Sellaista leikkimielistä ja kiusottelevaa jahtia jatkuikin hetken aikaa, kunnes he jo saapuivat Fordhamille. ”You ready? I gotta warn you… There’s one girl from Finland. She can be a bit annoying when drunk. Female Ace, I can say.” Nastasiya pudisteli päätään pienesti Lukelle, kun he sitten astelivat yliopiston pihamaalle ja lähtivät suuntaamaan kohti kampuksen asuntoloita.

Nastasiyan ja Misumin huone sijaitsi kaksikerroksisen asuntolarakennuksen toisessa kerroksessa, ja ulkopuolelta pääsi rappuja pitkin loftkäytävälle. Musiikki ja basso kuuluivat jo portaiden alapäähän, kun he lähtivät kapuamaan niitä ylöspäin. Nastasiya vilkaisi kelloaan ja totesi sen olevan puoli yhdentoista verran. Porukka saattaisi olla jo aika huonossa kunnossa, mikäli Nastasiya yhtään muisteli oikein heidän taannoisia aloitusbileitään vähän aikaa sitten. Lopulta he olivat oikeassa kerroksessa ja Nastasiya avasi hetki sitten laukustaan kaivamallaan avaimella oven sisätiloihin. ”Wow”, tyttö oli pelästyä, kun oli vähällä kompastua melkein heti oven toisella puolella käytävällä puoliksi makaavaan kahteen tyttöön, jotka supattelivat jotain viinipulloa keskenään tyhjentäen. Nastasiyan vilkaisi Lukea ja nyökkäsi tämän mukaansa peremmälle, jotenkin he pääsivät hyppelehtimään tyttöjen yli, nämä kun eivät selvästikään meinanneet edes huomata heitä.

”Aaand this is my room”, Nastasiya sanoi hetken päästä, kun he olivat luovineet tiensä liki eläimellisen menon keskellä hänen ja Misumin huoneeseen. ”Well, ours. She’s Misumi”, Nastasiya irvisti Lukelle, kun tajusi Misumin hengaavan siellä huoneessa omalla puolellaan muutaman muun aasialaisen kanssa – olisiko se poika ollut Koreasta ja kaksi muuta tyttöä Japanista ja Vietnamista? ”Hey guys. This is Luke, my American friend. I promised to show him how we party here at the campus.” ”Konnichiwa, Luke!” Misumi ja toinen tyttö Japanista huikkasivatkin selvästi humaltuneina Lukelle – kaksi muuta porukan jäsentä tervehtivät sentään paljon maltillisemmin nuorukaista. ”Where’s all the booze?” Nastasiya kyseli seuraavaksi opiskelutovereiltaan, jotka neuvoivat heidät parin huoneen päähän. Siellä asuivat ranskalainen Pierre ja ruotsalainen Kalle, mutta sillä hetkellä huoneessa ei ollut muuta kuin pöytä täynnä juomia – siis niitä, joita se lauma ei ollut ehtinyt vielä juoda. ”Unbelievable, that you actually use these mugs”, Nastasiya kikatti, kun he väsäsivät itselleen jonkinnäköiset drinkit ulkopuolelta kirkkaansinisiin muovimukeihin. Olihan hän nähnyt niitä jo Miamissa, mutta oli se silti vaan jotenkin niin absurdia. Ihan kuin hän olisi elänyt oman elämänsä amerikkalaista teinielokuvaa.

”No we don’t”, Nastasiya vahvisti jonkinmoisen irvistyksen ja virnistyksen sekaisen ilmeen kera, kun he sekoittelivat niitä drinkkejä itselleen. Eikä siihen kovin kauaa mennytkään, kun pian Nastasiyakin oli jo nostamassa mukia huulilleen ja maistamassa juomasekoitustaan. Mukaan oli livahtanut ehkä hieman liian paljon itse alkoholia, joten irvistyksentapainen pysyttelikin vähän aikaa ukrainalaisen kasvoilla, kun alkoholi poltteli hänen suutaan, vaikka itse hörpyn hän oli saanutkin nielaistua nopeasti. Nastasiya oli juuri kääntymässä Luken puoleen paremmin kuullakseen tämän kysymyksen, kun Pierre ja Kalle rymistelivät huoneeseen pelkät alushousut kummallakin jalassa. Nastasiya, joka oli ehtinyt ottaa kulauksen mukistaan, oli vähällä purskauttaa juomat ulos suustaan, mutta sai kuitenkin nieltyä ne, joskin osan hän taisi vetäistä vahingossa henkeenkin, sillä pienoinen yskänpuuska valtasi tytön hetkeksi. ”What are you doing?” hän sai sitten lopulta älähdettyä pojille nauraen ja he jäivätkin hetkeksi heittämään läppää, kunnes se Kalle oli jo antamassa tiukkaa palautetta Lukelle. Nastasiyan otsa rypistyi hienoisesti, kunnes hän muisti Luken aseman julkisuudessa sinä päivänä. Aivan, toden totta, kun toisen naama ja ääni olivat aika monelle nykyään tuttuja. Eikä kaikkia voinut miellyttää koskaan kuitenkaan, niin oli ihan tavallista, että myös niitä vihaajia löytyi.

Lopulta tilanne oli kääntynyt siihen, että Nastasiya ja Luke olivat jääneet pidemmäksikin aikaa sinne huoneeseen, aivan kuten Kalle ja Pierrekin ja ravasipa siellä vähän väliä muitakin. Nastasiya oli joskus lukiossa opiskellut vähän ranskaa, ja kun hän nyt joi jo kolmatta mukillistaan sitä jonkinnäköistä juomasekoitusta, olivat kielenkannat sen verran auenneet, että hän oli intoutunut treenaamaan ranskankielentaitojaan Pierren kanssa. Koska Nastasiya tiesi, millainen sosiaalinen persoona Luke oli, hän ei edes kantanut huolta siitä, että toinen tuntisi jääneensä jotenkin yksin siinä tilanteessa. Huoneessa kuitenkin oli koko ajan porukkaa heidän lisäkseen. Nytkin hän huomasi sivusilmällä Luken juttelevan jotakin Kallen kanssa. ”Merci de votre attention”, Pierre lausui juhlallisesti*, kun Kalle vinkkasi häntä mukaansa shotteja kiskomaan. ”Djakuju za peregljad”, Nastasiya kikatti vastaukseksi samoin sanoin* ja kuulikin siinä samassa jonkun huutavan hänen nimeään. Niinpä Nastasiya hyppelehtikin poikien mentyä käytävälle ja kurkkasi portaikkoon, josta sitten huomasikin Janinan alhaalla huutelemassa hänen peräänsä. ”Coming!” hän huikkasikin aavistuksen hiprakkaisena Janinalle viilettäessään portaita pitkin alas tämän luo, meinaten jopa vähän kompuroida alimmilla askelmilla, mutta sai kuin saikin tasapainonsa pidettyä.

Hetken aikaa he ehtivätkin siinä höpöttää ennen kuin Nastasiya kuuli puhelimensa soivan. Hän kaivoi kapulan taskustaan ja näki Luken nimen näytöllä. Hän joutui tyrkkäämään mukinsa hetkeksi Janinalle, kunnes sai vastatuksi puheluun. ”Downstairs”, tyttö sai sanotuksi Lukelle, kun oli saanut taas mukinsa itselleen ja hörpännyt siitä kulauksen verran. Hän vilkaisi suomalaista toveriaan ja virnisti pienesti, eikä sitten mennyt aikaakaan, kun Luke oli jo tullut sinne heidän luokseen. ”Where did you guys go?” Nastasiya kysyi pienen naurahduksen kera ja seurasi, kuinka Luke tervehti halauksen kera Janinaa. Hetken vei, ennen kuin hän tajusi toisen sanat tälle kunnolla. ”Oh, for a while I thought you know her!” Nastasiya kikatti, mutta sitten Luke oli jo tarttunut häntä kädestä ja vetäissyt mukaansa johonkin. Nastasiya ehti vain juuri ja juuri heilauttaa kättään Janinalle ja nähdä, kuinka unkarilainen Julia jo lähestyi vuorostaan tätä.

”Where are we going?” Nastasiya uteli huvittuneena, kun Luke johdatti häntä johonkin. Minne lie. Ei hän edes tuntunut tajuavan sitä, että he pitelivät yhä toisiaan kädestä kiinni. Nyt he olivat jo nousemassa jotain portaita ylös. Seuraava eteen tullut ovi varoitti menemästä siitä ulos. Luke kuitenkin halusi uhmata käskyä. Ovi johti katolle, mistä Nastasiya ei osannut olla siinä hiprakkaisessa olotilassaankaan kovin vakuuttunut. Luke oli kuitenkin jälleen tarttunut häntä kädestä kiinni päästettyään hetki sitten irti, joten ei Nastasiyalla ollut kai mahdollisuuttakaan kääntyä takaisin päin. ”I can like Bronx when I keep my feet firmly on the ground”, Nastasiya irvisti ja vetäisi kätensä Luken omasta heidän päästyään katolle. Tyttö jäi norkoilemaan oven ja seinustan tietämille, kun Luke meni lähemmäksi reunaa niitä maisemia ihastelemaan. Nastasiyan katse jäi Luken selustaan, hän huomasi jääneensä katselemaan tätä salaa, ja sen tajuttuaan hän laski katseensa alas ja hörppäsi mukistaan pienen siemaisun. Syyskuun loppu ei ollut vielä mitenkään erityisen viileä edes iltaisin, mutta ei siellä katolla kuitenkaan kovin lämminkään ollut. Nastasiya yritti kietoa neulettaan paremmin ympärilleen, kun Luke alkoi maanitella häntäkin tulemaan lähemmäs katonreunaa.

”I prefer stay here!” tyttö huikkasikin, vähän naurahtikin huvittuneena. Seinustalla pysyminen tuntuikin ihan riittävältä, ei hän välittänyt nähdä kampukselle ja muualle lähiympäristöön avautuvia maisemia sieltä käsin. Luke oli kuitenkin sinnikäs eikä näyttänyt luovuttavan. Nastasiya irvisti ja puristi mukista vapaan toisen kätensä kevyeen nyrkkiin, ummisti silmänsäkin hetkeksi. ”I hate you”, tyttö hymähti pienesti asteltuaan verkkaisesti lähemmäs Lukea ja katonreunaa, joskin jääden sitten ainakin kolmen metrin päähän molemmista. ”This is my limit”, vaaleaverikkö ilmoitti päättäväisenä ja istuutui sitten vieressä olevista muovituoleista toiselle – ilmeisesti oven kielloista huolimatta opiskelijoita ramppasi katolla vähän väliä, esimerkiksi tupakalla, Nastasiya pisti merkille, kun huomasi tuolien vieressä olevan vanhan lasipurkin täynnä tupakantumppeja.

Ilmeisesti Nastasiya oli onnistunut vakuuttamaan Luken rajansa pitävyydestä, sillä toinen ei enää mankunut häntä sinne reunalle vaan oli tullut pian jo istumaan sille toiselle tuolille. Nastasiya veti taas hieman paremmin neulettaan ympärilleen ja siemaisi muovimukistaan. Hän kuljetti yhden hiussuortuvan korvansa taakse ja katsahti Lukea pieni hymynkare huulillaan. ”What do you think? Still want to live in dorm?” hän kysyi pienen kikatuspuuskan saattelemana, sillä olivathan he nyt jo luovineet tiensä sinne katolle aikamoisen viidakon läpi. Oli ranskalaista Pierreä, ruotsalaista Kallea, unkarilaista Juliaa, suomalaista Janinaa, japanilaista Misumia muiden aasialaisten kavereidensa kanssa… Kaikki enemmän tai vähemmän humalassa. Toisaalta, jos Luke ei olisi Luke, niin Nastasiya ei olisi ollut yhtään yllättynyt, vaikka tämä olisi juossut jo karkuun – ja lujaa. Mutta koska Luke tosiaan oli Luke, niin tämän läsnäolo ei sinänsä yllättänyt häntä.

”I’ve had a nice evening. Thanks”, Nastasiya totesi hetken päästä yhä pienesti hymyillen, vaikka kello ei varmaankaan ollut edes vielä kahtatoista eli toisin sanoin; ilta oli vielä varsin nuori. Sisällä meno ei todennäköisesti rauhoittuisi vielä moneen, moneen tuntiin.


*googlekääntäjä on ystävä

Nastasiya irvisti pienesti kuultuaan Luken toteamuksen siitä, että hänhän näytti suorastaan viihtyvän siellä asuntolassa. Joo, olihan siellä asuminen ihan kivaa ja asuintoverit olivat loppujen lopuksi ihan mukavia, mutta aikalailla olosuhteiden pakosta Nastasiya siellä sinnitteli. Sitä paitsi sitä asumismuotoa hänelle oli kaikenmaailman vaihto-orientaatioissakin suositeltu. Ei ollut kuulemma niin helppoa päästä mukaan piireihin, jos asui jossakin yksityiseltä vuokratussa asunnossa, kuin että majoittuisi suoraan tapahtumien ytimeen kampuksella sijaitseviin asuntoloihin. Kuluneet viikot New Yorkissa olivat kyllä saaneet Nastasiyankin huomaamaan juuri sen tosiseikan, ja nyt hän pystyikin siis hyvin allekirjoittamaan sen väitteen kavereiden saamisesta vaihtoaikana. ”Just so you know, this is the easiest and cheapest option to me”, Nastasiyan olikin pakko kommentoida sen irvistyksen sanansaattelemana, koska varsinainen nautinto moisesta oli kuitenkin loppujen lopuksi aika kaukana.

Kun hän sitten oli lopulta itse jatkanut äänessä kiittämällä Lukea kuluneesta illasta, oli kaksikko jäänyt katselemaan toisiaan aiempaa aavistuksen pidemmäksi ajaksi. Pelkästään se tuntui jo ihan liian väärältä, mutta jokin piti Nastasiyan katseen Lukessa. Nastasiya sai vain ynähdettyä jotakin myötäilevää, kun Luke mietiskeli, että oli aina ajatellut, kuinka he eivät enää kohtaisi, vaikka toisin olikin nyt käynyt. Toisen puheille kohtalosta Nastasiyakin kuitenkin hieman hymähti, ”pfft” – Luke nyt vaikutti maailman viimeiseltä ihmiseltä, joka vannoi jonkin kohtalon nimeen. Ne kohtalopuheet kuitenkin johdattivat Luken entistäkin syvemmille vesille, sillä tämä alkoi puhua ajankulumisesta ja kasvamisesta mutta kuitenkin samana pysymisestä ja tunteista ja mistä vielä. Luke varmaan tajusi sen Nastasiyan aavistuksen kiusaantuneen olotilan, sillä tämä pyyteli seuraavaksi jo anteeksikin. ”No, it’s okay”, Nastasiya kuuli itsensä tokaisevan vähän turhankin reippaasti (varmaan humalastaan johtuen) ja heilauttipa hän jopa kättäänkin kevyesti ilmassa. ”I can’t deny you to reminisce… Sometimes I also do it, of course”, tyttö selitti, sillä ei kai hän voinut väittää, ettei koskaan miettisi muutaman vuoden takaisia kokemuksiaan au pair -ajoiltaan ja Luken kanssa vietettyjä hetkiä silloin ja sen jälkeenkin.

Nyt Luke oli tullut lähemmäksi. Nastasiya tunsi jännittyvänsä entisestään, muttei osannut tai kyennyt tai halunnut liikahtaa kauemmaskaan. Luke oli ihan helvetin lähellä, ja sitten… Sitten toinen esitti sen kysymyksensäkin. Siinä vaiheessa Nastasiyan olisi jo pitänyt ottaa jalat alleen ja paeta tilanteesta, mutta ei. He ajautuivat suutelemaan, tai ainakin heidän huulensa olivat jo likipitäen koskettamaan toisiaan ennen kuin järki löysi tiensä Nastasiyankin pääkoppaan. ”No, no… Please stop”, tytön huulten välistä karkasi ja hän perääntyi kauemmas, nousi tuoliltaankin. Lukelta ei mennyt kauaa, kun hän jo arvasi syynkin. Nastasiyan posket punehtuivat hieman. Tai ehkä aika paljonkin. Ehkä mukana oli alkoholin tuomaa lämpöäkin. ”Yes. I’m sorry… I’m sorry that I didn’t mention that earlier. I should have told you”, tyttö kiirehti sanomaan, tosin vähän hiljaisemmalla äänellä, uskaltamatta katsoa Lukea. Hitto, että hän oli osannut olla typerä! Miksei hän ollut vain heti uskaltanut kertoa Lukelle Filipistä? Vaikka no, oliko hänelle edes tullut sellaista tilaisuutta missään vaiheessa. Äh, varmasti oli, ihan varmasti oli ollut. Hän oli vain ollut turhan typerä ja nössö, pelkuri.

”I didn’t want to… confuse you. I… I don’t know”, Nastasiya aloitti, muttei oikeastaan tiennyt, mitä olisi sanonut Lukelle. Toisaalta hänen teki mieli kertoa kaikki. Mutta, mikä kaikki? Mitä hän oikeastaan edes halusi kertoa Lukelle asiasta? Elämästään Prahassa? ”His name is Filip. We met at the university…” Nastasiya aloitti lopulta, mutta tuli sitten katumapäälle. Miksi hän oletti, että Lukea edes kiinnosti? ”I’m sorry, I guess you are not interested in…” tyttö mutisi ja otti pari askelta taaksepäin, ei oikein tiennyt mihin olisi katsonut tai astunut. Teki mieli peruuttaa ovelle ja kadota takaisin sisälle. Luke ei kuitenkaan tuntunut lähtevän katolta ainakaan ensimmäisenä, eikä toinen osoittanut olevansa epäkiinnostunut hänen asioistaan. Tai, ei toinen nyt mitenkään palavasti ilmoittanut haluavansa kuulla Filipistä – ei Nastasiya oikein osannut tulkita sitä melko vaitonaista hiljaisuutta heidän välillään. ”He’s studying medicine… He’s… Well, our thing… Umm, we’ve been together quite long. He’s doing his thesis and I was also doing mine and then there was summer and I was in Ukraine and he was in Czech Republic and… I don’t know. Please say that you don’t give a shit.”

Hemmetin alkoholi. Nastasiya tiesi, ettei täysin selvinpäin olisi mennyt avautumaan Lukelle parisuhteensa ongelmista yhtään – eihän hän ollut selvinpäin edes mennyt kertomaan koko suhteestaan tälle. ”This isn’t fair to you. I have to solve my relationship problems by myself.”