member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Nov 22, 2016 14:17:55 GMT 2
Post by nepa on Nov 22, 2016 14:17:55 GMT 2
.......................................................................................... Saturday 24th of September 2021 Starring Luke and Nastasiya Takes place at Saint Vitus bar and later at a random frat party Outfit of Luke / jenni nasta lautaan osa 7 .......................................................................................... Kun Nastasiya ja Mathilde olivat lähteneet Luken luota keskiviikkoyönä, oli hän ollut valmis suurin piirtein hirttämään Ashleyn. Hän oli nimittäin ollut ihan oikeasti vihainen. Toki ohitsekiitävän ajan, mutta silti hän oli sinä aikana kerennyt valittaa Ashleylle siitä helvetin typerästä piiloutumistempauksesta. Se oli ollut vitsi. Luke ei todellakaan olisi oikeasti tahtonut tämän karkaavan mihinkään, koska oli tiennyt, että se aiheuttaisi juuri sellaisen katastrofin kuin oli aiheuttanut. Okei - ei se ollut ollut katastrofaalista. Ei ainakaan Mathildelle tai Ashleylle. Mutta Lukelle se oli ollut sellaista. Nastasiya oli nimittäin reagoinut siihen jotenkin.. Eihän Luke edes hitto tiennyt miten. Loukkaantuneesti? Vai oliko Luke kuvitellut sen? Hän nimittäin oli sinä iltana tainnut kuvitella vähän liikaakin asioita. Sinä iltana Luke oli jopa alkoholipäissään mennyt kuvittelemaan, että hänen ja Nastasiyan välillä olisi voinut edelleen olla jotain. Jostain kumman syystä hän oli mennyt sanomaankin sen ihan ääneen siellä viherparatiisissaan. Siitä ei sitten ollutkaan seurannut mitään muuta kuin sydänsurua. Nastasiya nimittäin oli tehnyt harvinaisen selväksi, että heidän välillään ei ollut enää mitään muuta kuin muistoja. Ja olisihan Luken pitänyt se tietää. Mutta hitto, kun se Nastasiyan näkeminen oli saanut kaikki ne vanhat muistot pintaan. Tai pikemminkin saattoi puhua tunteista. Voi luota auta, kuinka Luken sydän oli heti alkanut pamppailla kahta kauheammin, kun hän vain näkikin Nastasiyan. Mutta Nastasiya ei ilmeisesti tuntenut enää samoin. Ja se muuten otti tunteisiin - ihan helvetin syvälle. Mutta toisaalta, ei Luke voinut jäädä märehtimään sitä asiaa. Hän oli se, joka oli heidät silloin aikoinaan erottanut lapsellisuudellaan ja äkkipikaisella luonteellaan. Nyt jossittelut olivat jo kuitenkin ihan turhia. Aivan kuten Nastasiyakin oli silloin keskiviikkona sanonut, you can't change the past. Mutta ainakin Luke voisi vaikuttaa siihen hetkeen. Siksi Luke oli heti seuraavana päivänä päättänyt laittaa viestiä Nastasiyalle ja kysyä tätä yksille kanssaan. Ei siis missään juotanpa hänet känniin ja kyselen vähän asioita -mielessä vaan ihan kaveripohjalta. Luke ei todellakaan halunnut Nastasiyan vihaavan häntä tai luulevan, että Luke ei kyennyt tekemään mitään muuta kuin itkemään tämän perään. Koska kyllä Luke yli pääsisi - oli kai joskus jo kerran päässyt. Nastasiyan saapuminen paikalle oli kuitenkin muuttanut sen asian. Kyseisen vaaleaverikön ei kuitenkaan tarvitsisi sitä tietää. Tämän pitäisi olla tietoinen vain siitä, että Luke tahtoi olla hänen ystävänsä. Niinpä Luke oli kirjoittanut viestiä Nastasiyalle ja oli jopa yllättynyt, miten hyvin tämä oli vastaillut. Hetken aikaa vaikutti jopa siltä, että Nastasiya ei ollut ollenkaan ahdistunut siitä Luken keskiviikkoisesta avautumisesta. Mutta sitten, vittu, Luke oli mennyt tekemään virheen niistä syntymäpäivälahjoista keskustellessaan. Why the fuck did you write that Luke oli mennyt jälkeenpäin jopa miettimään, koska ei hän herranjumala voinut kirjoittaa exälleen mitään seksuaalista, oli se kuinka vitsiä tahansa. Nastasiyan pidentyneeseen vastaukseen Luke ei enää sitten kehdannutkaan vastata mitään. Itse asiassa ihan lauantaihinkin asti linjat olivat olleet hiljaiset. Luke oli kyllä monta kertaa miettinyt, että sitä viestiä olisi varmaan ihan hyvä laittaa, mutta ei hän kai jotenkin ollut kehdannut. Tosin, jos hän ei yhtä viestiä kehtaisi laittaa, niin miten hän sitten ylipäätään kehtaisi edes nähdä Nastasiyaa? Niinpä Luke oli saman tien herättyään laittanut Nastasiyalle yksinkertaisen viestin we still on for tonight ja jäi odottamaan vastausta. Se oli tullut yllättävän nopeasti ja jopa helpottunut hymy oli noussut sängyllä makaavaan Luken kasvoille. Nastasiya oli kuin olikin edelleen tulossa. Sitä Luke jopa ihmetteli jonkin verran, koska ei hän tiennyt, miten itse olisi reagoinut. Okei - jos Nastasiya olisi hänelle heittänyt jotain seksuaalista läppää syntymäpäivälahjoista, hän olisi varmaan innostunut tai nauranut sille huvittuneesti. Luke ei kuitenkaan jäänyt ajattelemaan sitä asiaa sen koommin vaan nousi ylös ja meni suoraan suihkuun. Itse asiassa koko päivä oli mennyt aika paljolti valmistautumisen parissa ja lopulta Luke oli saanut sulkea kämppänsä oven ja lähteä matkaan. Saint Vitus. Niin Luke luki baarin yläpuolella olevasta kyltistä, ennen kuin nappasi kännykkänsä farkkujensa taskusta vilkaistakseen kelloa. Hän oli ihan hiton ajoissa. Ei kai se mikään ihme ollutkaan, koska Luke todella oli tahtonut olla ajoissa. Myöhästyminen ainakin olisi ollut ihan hiton noloa, mutta toisaalta Nastasiya varmaan odotti sitä. Ei tämä ainakaan tainnut odottaa näkevänsä Lukea jo valmiiksi sen metallibaarin edessä. Mutta niin hän teki. Luke tunnisti Nastasiyan jo kaukaa ja heilautti tälle kättään jopa ylitseampuvan suurin elein. "Hey", Luke sai sitten tervehtiä pirteään sävyyn, "you were early, too!" Sitten Luke kietoi käsiään Nastasiyan ympärille mutta päästi irtikin nopeasti. Nopea, kaverien välinen halaus riitti. "So", hän aloitti virnettä huulillaan, "you wanna go in or does this place still scare you?"
|
|
member rank Porvaristo
Discord name
|
Nov 23, 2016 19:09:58 GMT 2
Post by jenni on Nov 23, 2016 19:09:58 GMT 2
Nastasiya's outfitSe ilta Luken luona oli kyllä ollut perin hämmentävä, vaikka jokseenkin jopa mukava. Ainakin sen jälkeen, kun Nastasiyakin oli onnistunut juomaan itselleen mukavan humalan eikä hänen tarvinnut niin hirveästi jännittää Luken seuraa. Tosin sen humalan Nastasiya olisi kyllä halunnut voivan pyyhkiä hänen mielestään pois kaikki ne Luken sanat hänelle. Siis jos kaikki olisikin mennyt toisin, jos he olisivat yhä yhdessä… Voi luoja, eikä Nastasiya ollut edes saanut kerrotuksi seurustelevansa nykyään toisen kanssa. Syyllisyyttään ehkä lieventääkseenkin Nastasiya olikin sen mainitun illan jälkeen viestitellyt ehkä tavanomaista hieman enemmän Filipin kanssa, ja olipa kyseinen heppu kerran ihmetellyt, mahtoiko Nastasiyalla olla tylsää rapakon toisella puolella, kun tämä niin paljon roikkui puhelimellaan. Nastasiya oli vain laittanut nauravia emojeita ja valitellut ikäväänsä. Eikä se nyt ihan valetta ollutkaan, sillä totta kai hän ikävöi poikaystäväänsä. Tietenkin heidän suhteensa oli jo aika arkinen, mutta he olivat kuitenkin ehtineet jo asumaan yhdessäkin ennen Nastasiyan vaihto-opiskelujaksoa Yhdysvalloissa. Tuntuihan se nyt hassulta olla yhtäkkiä ihan yksin – tai no, jakaa huone jonkun vieraan japanilaisen tytön kanssa. Filipin lisäksi Nastasiya oli roikkunut puhelimensa ääressä muutenkin, ainakin torstaina, kun Luke oli yhtäkkiä alkanut syöttää hänelle viestiä ja pyytää viikonloppuna yksillekin kanssaan. Eikä Nastasiya ollut edes osannut epäröidä vastaustaan, vaan oli suostunut lähtemään. Tosin samana iltana heidän asuntolassaan kampuksella pidettäisiin kuulemma bileetkin, joihin Nastasiya oli mennyt lupaamaan, että liittyisi mukaan. Suomalainen Janina oli suurin piirtein anellut – ihan leikkisään sävyyn tietenkin – hänet mukaan eikä Nastasiyalla ollut sydäntä kieltäytyäkään. Ei Nastasiya kyllä kyseistä tyttöä ihan hyvin tuntenut, vaikka tämä asuikin viereisessä huoneessa. Jopa Misumi oi enemmän Nastasiyan oloinen persoona, mutta Nastasiya oli pyrkinyt ottamaan asenteekseen yleisen kohteliaisuuden ja kaikkien kanssa toimeen tulemisen. Nastasiyan ja Luken välinen viestittely oli sen sijaan loppunut aika lailla kuin seinään, kun he olivat alkaneet puhua syntymäpäivälahjasta ja Lukelta oli yhtäkkiä tullut jokseenkin vihjaileva viesti. Nastasiya ei ollut saanut vastattua viestiin melkein viiteentoista minuuttiin ja siinä ajassa hän oli jopa ehtinyt suihkussakin käymään – iltasuihku oli ollut hänellä mielessä varmaan kolmen tunnin ajan sinä iltana, mutta yllättäen siihen löytyi hyvin aikaa, kun eteen oli tullut viesti, johon Nastasiya ei ollut tiennyt, mitä olisi mennyt vastaamaan. Ja lopulta kun hän sitten oli saanut kuin saanutkin kirjoitettua vastauksen, Lukesta ei kuulunut mitään. Ei, ennen kuin vasta lauantaiaamuna, kun toinen oli kyselemässä, mahtoivatko illan suunnitelmat olla vielä voimassa. Nastasiya oli ehkä viitisen minuuttia tuijotellut viestiä puhelimensa lukitusnäytöllä ennen kuin uskalsi napsauttaa sen nähdyksi ja kirjoittaa Lukelle myönteisen vastauksen. Ei hänellä ollut mitään syytä peruuttaakaan tref… Tapaamista. Ei hitto, hän oli ollut vähällä ajatella koko asiaa jonain treffeinä, vaikka hitto, eiväthän ne nyt alkuunkaan olleet sellaiset. Ei hän käynyt treffeillä muuta kuin Filipin kanssa. Okei, ei hän käynyt nykyään edes Filipinkään kanssa, koska no, heidän hengailunsa rajoittuivat nykyään vahvasti omaan kotiin ja jommankumman yliopistokampukselle. Kahdeksan pintaan Nastasiya sitten nousikin ylös metrotunnelista, kun oli matkannut Bronxista Brooklyniin. Kädessään hänellä oli puhelimensa, jossa auki oleva karttasovellus kertoi hänen olevan jo ihan lähellä sitä Saint Vitus -nimistä baaria. Ja toden totta, nostettuaan katseensa puhelimestaan Nastasiya jo näkikin hullun lailla viittoilevan Luken hieman kauempana. Se Luke olikin seuraavaksi jo vetäissyt hänet halaukseensa, mikä sai Nastasiyan hivenen kiusaantuneeksi, mutta nopeasti hän karisti kuitenkin moiset tuntemukset mielestään ja keskittyi suomaan Lukelle pienen hymyn. ”Hi.”Nastasiya nosti katseensa kohti baarin sisäänkäynnin yläpuolella olevaa nimeä, sitten paikan ikkunoihin ja lopuksi palautti sen takaisin Lukeen. ”Well… I guess the music they’re playing here is not my fave but I don’t listen any… 5 Seconds of Summer either”, ukrainalainen mietiskeli ääneen ja katseli taas baarin suuntaan, jopa vähän uteliaana. Millainenkohan hevimetalliluola tuonkin ulko-oven takaa oikein paljastuisi? ”Are you coming or not?” Nastasiya sai kikattaa, kun oli huomaamattaan ottanut ensimmäisenä pari askelta kohti sisäänkäyntiä ja Luke oli jäänyt vielä paikoilleen. Koska jonoa oven luokse ei pahemmin ollut, Nastasiya joutui melkein kiireisenä kaivelemaan henkilöllisyystodistusta lompakostaan, kun ei ollut sitä voinut jonottaessa tehdä ajankuluksi. Rotevan oloinen ja tatuoitu mies tiirasi vuoroin korttia ja vuoroin Nastasiyaa hetken, kunnes laski tämän sisälle – Luke tuli heti hänen vanavedessään. Koska syyskuinen New York ei ollut vielä erityisen viileä, Nastasiyakin oli lähtenyt liikkeelle vain siinä liilassa neuletakissaan ja jättänyt päällystakin asuntolaan. ”So, where’s my drink? I don’t mind whether you’ll buy it or you’ll get it free”, Nastasiya vitsaili Lukelle heidän astellessaan peremmälle baariin ja hänen katsellessaan samalla ympärilleen. Erikoinen valinta, kerrassaan. Hetkeä myöhemmin he olivat selviytyneet johonkin loossiin asti, kummallakin edessään juomansa. ”You like metal bands nowadays? No more One Direction?” tyttö kyseli imaistuaan juomapillillä hieman siideriään. Hän oli joskus seitsemäntoista vanhana kuunnellut jonkin verran mainitun bändin tuotantoa, mikä ei taas ehkä varsinaisesti ollut kuulunut Luken suosikkeihin. ”Hey do you want to see our campus? If you remember what I told you about the party tonight”, Nastasiya keksi yhtäkkiä ja siirsi katseensa mietteliäänä Lukeen.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Nov 27, 2016 19:00:50 GMT 2
Post by nepa on Nov 27, 2016 19:00:50 GMT 2
Siellä sisäänkäynnin luona Luke taisi tuomita ideansa Saint Vituksesta pahemmin kuin Nastasiya. Itse asiassa Luke kerkesi siinä hetken aikaa pitää itseään jopa täytenä idioottina. Miksi hän oli ylipäätään olettanut, että Nastasiya haluaisi mennä johonkin rokkibaariin, kun tämä ei ollut ikinä edes sellaista musiikkia kuunnellut? Luke oli tainnut ajatella siinä asiassa enemmän itseään kuin Nastasiyaa. Tosin olisi Nastasiya voinut kieltäytyä, jos olisi halunnut. Sen asian tajuaminen jopa nosti hieman Luken toiveita siitä, että Nastasiya oli saapunut paikalle nimenomaan Luken kanssa. Why the fuck else would she be here Luke saikin sitten kysyä itseltään. Ilmaisten juomien takia? Tuskinpa. Luke halusi ainakin uskoa, että Nastasiya oli paikalla sen takia, että halusi keskustella Luken kanssa kaikesta kolmen vuoden aikana tapahtuneesta. Viimeksi Ashley ja Mathilde olivat olleet häiriköimässä sitä keskustelua. Nyt he olivat kuitenkin kahden ja Luke olla niin kiinnostunut Nastasiyasta kuin ikinä halusi. Siis vain platonisella tasolla. Ei Luke aikonut yrittää mitään.
Luke naurahti kevyesti sille Nastasiyan kommentille 5 Seconds of Summerista päätään pudistellen. Sitten oli jo niin valmis kääntymään takaisin, että ei edes tajunnut, kuinka Nastasiya oli jo menossa sisälle sinne baariin. "What, seriously?" Luken oli ihmeteltävä ääneen sen Nastasiyan kysymyksen jälkeen, mutta silti hänen askeleensa veivät hänet sinne Nastasiyan luo. "I'm touched", hän vei kätensä sydämelleen, "that you came here just to spend time with and old friend." Sen lauseen jälkeen Luke naurahti kevyesti. Mielessään jopa onnitteli itseään siitä, että oli onnistunut kutsumaan itseään Nastasiyan vanhaksi ystäväksi eikä miksikään muuksi. Vaikka olihan se kieltämättä tuntunut vähän oudolta. Sellaiselta, ettei Luke edes olisi halunnut sanoa sitä ääneen, mutta ulos se kuitenkin oli tullut. Eikä se ainakaan Nastasiyaa ollut haitannut. Tämä oli vain kaivanut sitä henkilöllisyystodistustaan esiin ja itse asiassa Lukekin oli tehnyt samoin. Se mies näytti etäisesti tutulta, mutta vilkaisi kuitenkin Lukenkin syntymäajan siitä kortista ja antoi takaisin. Luke kiittäen laittoi sen takaisin rahapussiinsa jonka taas asetteli farkkujensa taskuun. "I still can't believe we're here", hän nauroi, "I mean, together in a bar. Legally. We really are old. Gray and old." Luke pudisti päätään. "I mean, you're not gray. The years have treated you well.. Unlike me."
Nastasiyan juomakommentin jälkeen Luke veti dramaattisesti henkeä. "How dare you?" Hän yliliioitteli. "We just came in, and you're already asking for that damn drink? Seems you came here only for free alcohol after all." Luke kikatti hetken aikaa, mutta aikoi kyllä olla lupauksensa veroinen. Niinpä hän johdatti heidät sille baaritiskille ja saman tien heitä tuli palvelemaan Luken ystävä Maddox tuli paikalle. Kaljamahainen, vahvasti tatoitu ja risupartainen mies hymyili heti, kun näki ystävänsä, ja Luke teki samoin. "Luke, hey! Where did you leave Ashley?" Tämä aloitti. Ashleyn mainitseminen oli saada Luken irvistämään, mutta hän onnistui pitämään sen hymyn kasvoillaan joka tapauksessa. Olihan hän aidosti iloinen nähdessään Maddoxin. "Don't worry, she's fine", Luke nauroi. Saman tien Maddox alkoi kuitenkin udella Nastasiyan perään. "This is Nastasiya. She's an old friend. We ran into each other on Wednesday, or was it Wednesday, I'm not sure. Anyway, I asked her for a drink and she said yes so here we are." Luke pudisti päätään huvittuneesti sekavalle selitykselleen. "Nice to meet you", risuparta huudahti sieltä tiskin toiselta puolen ja ojensi kättään ukrainalaiselle kättelyä varten. Sitten jo sanoi, että tietenkin tarjoaisi kaksikolle ilmaiset juomat. Jotain shotteja tämä alkoi ensin valmistaa, mutta tajusi kysyä, mitä muuta he halusivat. "Well?" Luke kääntyi Nastasiyan puoleen. "I'll just have one beer", Luke tokaisi ennen kuin käänsi taas katseensa Nastasiyaan.
Juomien saavuttua Luke nappasi sen shotin sormiensa väliin ja nosti sitä korkeammalle. "What's this?" Hän kysyi. "A surprise", Maddox virnisti. Niinpä Luke kehotti Nastasiyaa ottamaan omansa ja skoolauksen jälkeen hän kulautti sen shotin kurkustaan alas. Se oli melkoisen vahva, mutta ei aiheuttanut sen suurempia fyysisiä reaktioita alkoholiin tottuneelle nuorukaiselle. Lopulta he pakenivat siitä baaritiskiltä tyhjään loossiin ja Luke meni istumaan Nastasiyaa vastapäätä. "They're so twothousand and late", Luke esitti jotain teini-ikäistä. "If I remember correctly, you did use to listen to them and 5 Seconds of Summer. You were madly in love with that, that Ashton irwin guy", hänen oli vielä kettuiltava. "But do I like metal? Nah. But I do know metal bands", hän pudisti päätään. "It's just, hanging out with", Luke piti pienen tauon kun tajusi mainitsevansa lähes kirosanan omaisen nimen, "with Ashley has introduced me to thins place and many many people. Like Maddox." Sitten hän jo kohotti kulmiaan aidosti yllättyneenä. "Really? Yeah, I'd love to come", hän kohautti olkiaan ja joi kulauksen kädessään olevasta kaljalasillisesta. "Does this offer involve naked pillow fighting? That's what I picture you girls doing at dorms anyway." Luke virnisti leveästi. Sitten kuitenkin päätti vilkaista sen baarin seinällä olevaa kelloa. "But we don't have to go right away, right? I'd like to stay here for a while. Kinda wanted to spend some time alone with you."
Kauaa he eivät kuitenkaan siinä kerenneet keskenään istuskella, kun Luken tuttava Ace oli jo saapunut paikalle. Siinäkin oli yksi hevari mustine vaatteineen ja tukkineen. Ne useimmiten auki olevat hiukset oli kuitenkin tällä kertaa sidottu man bunille. "Greyson, what's up?" Hän tuli istumaan. Ei tosin Luken vierelle vaan Nastasiyan, mikä sai Luken totta kai kohottamaan toista kulmaansa. Aika nopeasti Ace itse asiassa käänsi mielenkiintonsa Nastasiyaan, kysyi tämän nimeä ja mitä vielä, hyvä ettei puhelinnumeroa, oikein mainitsi kuinka oli pleasure tavata Nastasiya. "Are you two dating or what's the deal?" Se Ace päättikin sitten kysyä. Luke vain pudisti päätään eikä tiennyt, että vastasiko Nastasiya jotain vai oliko hiljaa. Hän nimittäin katsoi suurimmaksi osaksi muualle, koska vittu häntä vitutti. Vitutti se koko tilanne mutta eritoten se, että hän oli mustasukkainen, ja että Nastasiya huomaisi sen ihan varmasti. Nastasiya oli nimittäin nähnyt Luken mustasukkaisena aikaisemminkin. Tosin se leukojen narskuttelu kyllä jo kertoi Luken olevan ärsyyntynyt tuntemattomallekin henkilölle. "Have any plans for tonight?" Ace jo kyseli, mikä sitten sai Luken lopulta nostamaan katseensa kaksikkoon. Ja silloin hän huomasi kuinka ahdistunut Nastasiya oikeastaan olikaan. "Hey, Ace", Luke nousi ylös, "we need to go. The time, it, uh, it has been flying with you. We're in a hurry, so.. Nastasiya? Let's go?" Hän nyökkäsi päällään oven suuntaan ja nousi ylös. Seisoessaan kulautti sen kaljalasillisensa loppuun ja odotti sitten Nastasiyaa.
Ulkona Luke yritti sitten keksiä tekosyytä sille äskeiselle katoamistempulle. Se oli kuitenkin turhaa, koska Nastasiya tiesi ihan varmasti. "That guy's fucking annoying when drunk. You never get rid of him", Luke yritti selittää naurahtaen. Sitä kiusallista tunnelmaa heidän välillään olisi kuitenkin voinut suurin piirtein leikata veitsellä ja niinpä Luke vaihtoi aihetta. "You had that party to get to?" Hän kysyi. "Too early to go? IF not, lead the way. I'll follow." Niinpä he lähtivät matkaamaan kohti Bronxia, sitä yliopistoa, jonka nimeä Luke ei saanut mieleensä mutta muisti Nastasiyan joka tapauksessa olevan siellä. Metrossa he istuivat tiukasti ritirinnan, kun heidät suurin piirtein oltiin murskattu vierekkäin. Se kuitenkin tuntui ihan mukavalta. Mukavalta ja epämiellyttävältä samaan aikaan. "Oh, right, guess what?" Luke aloitti iloisena. "I'm Oliver's bestman! He asked me yesterday and I couldn't say no. I know it's kind of a big responsibility and I was kinda scared to accept at first, but Ollie said I could handle it." Luke irvisti hieman. Sitten avasi suunsa uudelleen: "They've invited you there, too, right?"
|
|
member rank Porvaristo
Discord name
|
Nov 27, 2016 20:49:28 GMT 2
Post by jenni on Nov 27, 2016 20:49:28 GMT 2
Onneksi siellä baarissa oli varsin hämärää, sillä Nastasiya tajusi varmaan punehtuvansa hienoisesti, kun Luke alkoi muistella hänen teiniajan lempibändiään ja varsinkin ihastusta erästä sen jäsentä kohtaan. Mutta hitto, se oli ollut ihan tavallista 16-17-vuotiaalle teinitytölle! ”He was cute. I mean, he’s cute”, Nastasiya puolustautui ja yritti muistella samalla, miltä kyseinen tyyppi näytti tänä päivänä. Taisi Nastasiya vieläkin seurata kyseisen bändin tekemisiä Instagramissa, vaikkei enää oikeastaan yhtään kuunnellutkaan näiden musiikkia. Onneksi Luke vaihtoi jo aihetta itseensä ja siihen kyseisessä baarissa hengailuun. Tosin menipä toinen mainitsemaan Ashleynkin, mutta onneksi vain sen yhden kerran eikä Nastasiyakaan jäänyt kelailemaan sitä kyseistä tyttöä mielessään. ”He seems nice”, Nastasiya nyökytteli päätään Luken jutuille, viittasi siihen baaritiskin takana olleeseen korstoon, joka käteen Nastasiyan oma oli hukkunut heidän kätellessään. Nastasiya siemaisi juomastaan ja nyökkäsi sitten vahvistukseksi Luken sanoille, kun nuorukainen oli lupautunut lähtemään mukaan kampukselle.
Nastasiya ei voinut olla kyllä nauramatta, kun Luke kertoi mielikuvansa asuntolassa asuvien tyttöjen puuhista. ”Naked pillow fighting, huh? Seriously you have to stop watching your… videos”, Nastasiya oli katselevinaan paheksuvasti Lukea, kunnes vei taas lasinsa huulilleen ja siemaisi siitä jälleen uuden kulauksen. ”It’s much more than pillow fighting. Naked pillow fighting. You’ll see”, Nastasiya lupasi ja nyökkäsikin sitten hieman hymyillenkin, kun Luke varmisteli, että voisivathan he vielä istuskella siellä Saint Vituksessa. Nastasiyakin halusi viettää aikaa myös kahdestaan Luken kanssa. Ehkä hän tunsi siitä pientä syyllisyyttä Filipin takia, mutta kai hänelläkin silti oli oikeus vaihtaa kunnolla kuulumisia ystävänsä kanssa. Ei se kuitenkaan onnistunut, kun pian Nastasiya jo tunsi sen sohvamaisen penkin allaan painuvan aavistuksen alaspäin, kun joku änkeytyi hänen viereensä ja samalla heidän seuraansa loossissa. Nopeasti tuo mustiinpukeutunut ehkä enintään 25-vuotias mies paljastui Aceksi ja taas Nastasiya sai olla kättelemässä uuden tuttavuuden kanssa. Oman nimensäkin Nastasiya sai toki kerrottua, mutta sitten Acen tuttavallisuus ja läheisyyskin alkoivat ahdistaa häntä toden teolla eikä hän voinut olla välttelemättä miehen katsetta. Sen verran hän Lukesta huomasi, ettei tämäkään oikein pitänyt tilanteesta, hitto, oliko toinen mustasukkainen?
”No…” Nastasiya sai mutistua Acen kysymykseen hänen ja Luken suhteesta, minkä jälkeen Ace jatkoi sitä hölisemistään lähinnä hänelle. Mies kyseli kaikennäköistä, puheli ja heitti kehujakin välillä. Lopulta Luke sai puhekykynsä takaisin ja sai luikerreltua heidät pois tilanteesta. Tai no, Nastasiya joutui odottamaan, että Ace hilasi takamuksensa ylös sieltä loossista ennen kuin itse pääsi pujahtamaan miehen ohi. ”It was nice to meet you…” Nastasiya sanoi vaikeana Acelle, pyyhkäisi hiussuortuvan korvansa taakse ja paineli sitten katse lattiaan painettuna Luken perässä ulos Saint Vituksesta. Mitä hän oikein teki väärin? Ace ei tosiaankaan ollut ensimmäinen mies, joka oli tullut liehittelemään häntä. Nastasiya tykkäsi käydä baareissa ja yökerhoissa juhlimassa kavereidensa kanssa, siis nimenomaan juhlimassa ja etenkin tanssimassa, mutta aina niistä löytyi joku ääliö, joka yritti iskeä. ”It’s okay… I won’t break if someone’s saying his lame punchlines”, tyttö sanoikin Lukelle ja yritti vähän naurahtaa keventääkseen sitä kiusaantunutta tunnelmaa, kun he lähtivät talsimaan eteenpäin kadulla. ”If you want to?” Nastasiya varmisteli Luken ehdottaessa sitä kampukselle lähtemistä. Ihan hyvin he olisivat voineet etsiä vaikka toisenkin baarin vielä. Lopulta he kuitenkin päätyivät lähtemään kohti metroasemaa, jossa voisivat hypätä Bronxiin päin menevään maanalaiseen.
Metrossa piisasi väkeä. Nastasiya oli lähes painautunut seinän ja Luken väliin, kun he istuivat rinta rinnan yhdessä neljän istuttavassa vaunussa. Vastapäisellä penkillä istuivat vanhempi tummaihoinen nainen ja teini-ikäinen kundi kuulokkeet päässään. Nastasiya pystyi kuulemaan sen rap-musiikin pojan kuulokkeiden läpi. Luken sanat saivat Nastasiyan kuitenkin toisiin ajatuksiin, kun toinen kertoi olevansa veljensä bestman loppusyksystä juhlittavissa häissä. Se toi Nastasiyan mieleen asian, jota hän oli itsekin joutunut pyörittelemään mielessään viimeisen vuorokauden, kun Angie olii edellisenä päivänä piipahtanut hänen luonaan Fordham Universityssä. ”Yep”, Nastasiya vastasi aavistuksen vaivaantuneena, mutta kuitenkin vähän naurahtaen. ”One of the bridesmaids is sitting next to you right now”, tyttö sanoi aavistuksen sarkastiseen sävyyn ja käänsi päätään hetkeksi paremmin Luken puoleen. He kumpikin taisivat tietää, mitä kaikkea bestmaneista ja morsiusneidoista tavattiinkaan puhua. ”So we probably see in Miami on November”, Nastasiya summasi ja käänsi päänsä sitten takaisin menosuuntaan – ei vaan, hehän istuivatkin selkä menosuuntaan päin. Häät tosiaan olivat joskus marraskuun loppupuolella, ja Nastasiya oli alkanut jo saman tien Angien vierailun jälkeen stressaamaan niitä. No, mekko kuulemma tulisi olemaan samanlainen kuin Willowlla – toisella morsiusneidolla – ja Angiella olisi suhteensa niiden hankkimiseen. Tosin – Angieta lainaten – niihin kyllä varmaan pitäisi tehdä pieniä hienosäätöjä, sillä Willowlla ei ollut niin paljon rintavarustusta, kun taas Nastasiyalla oli ja sitä rataa – huh, Angieta kuulemma heikotti jo pelkkä ajatteleminen, tämä aikoi kuulemma viettää koko häämatkan (huom. Bora Boralla) rantatuolissa x-asennossa maaten, eli Oliver saisi yksinään korkata heidän hääsviittinsä.
”Look straight ahead. Make sure the zippers of your jacket are closed. Do not give money to beggars”, Nastasiya oli ohjeistavinaan muka kovinkin vakavissaan Lukea, kun he lopulta olivat jääneet pois oikealla asemalla ja nousseet ylös metrotunnelista. Tosiasiassa he eivät edes olleet millään erityisen levottomalla alueella, ja heidät ohittikin parasta aikaa jokin lapsiperhe, jonka nuorimmainen lapsi hyppelehti ilosta muutaman metrin edellä perhettään. ”I’m just a bit worried when the golden boy is visiting in Bronx”, tyttö kiusoitteli ja tönäisi hellästi Lukea, kipittäen sitten itse parin askeleen verran edemmäs pakoon tätä. Sellaista leikkimielistä ja kiusottelevaa jahtia jatkuikin hetken aikaa, kunnes he jo saapuivat Fordhamille. ”You ready? I gotta warn you… There’s one girl from Finland. She can be a bit annoying when drunk. Female Ace, I can say.” Nastasiya pudisteli päätään pienesti Lukelle, kun he sitten astelivat yliopiston pihamaalle ja lähtivät suuntaamaan kohti kampuksen asuntoloita.
Nastasiyan ja Misumin huone sijaitsi kaksikerroksisen asuntolarakennuksen toisessa kerroksessa, ja ulkopuolelta pääsi rappuja pitkin loftkäytävälle. Musiikki ja basso kuuluivat jo portaiden alapäähän, kun he lähtivät kapuamaan niitä ylöspäin. Nastasiya vilkaisi kelloaan ja totesi sen olevan puoli yhdentoista verran. Porukka saattaisi olla jo aika huonossa kunnossa, mikäli Nastasiya yhtään muisteli oikein heidän taannoisia aloitusbileitään vähän aikaa sitten. Lopulta he olivat oikeassa kerroksessa ja Nastasiya avasi hetki sitten laukustaan kaivamallaan avaimella oven sisätiloihin. ”Wow”, tyttö oli pelästyä, kun oli vähällä kompastua melkein heti oven toisella puolella käytävällä puoliksi makaavaan kahteen tyttöön, jotka supattelivat jotain viinipulloa keskenään tyhjentäen. Nastasiyan vilkaisi Lukea ja nyökkäsi tämän mukaansa peremmälle, jotenkin he pääsivät hyppelehtimään tyttöjen yli, nämä kun eivät selvästikään meinanneet edes huomata heitä.
”Aaand this is my room”, Nastasiya sanoi hetken päästä, kun he olivat luovineet tiensä liki eläimellisen menon keskellä hänen ja Misumin huoneeseen. ”Well, ours. She’s Misumi”, Nastasiya irvisti Lukelle, kun tajusi Misumin hengaavan siellä huoneessa omalla puolellaan muutaman muun aasialaisen kanssa – olisiko se poika ollut Koreasta ja kaksi muuta tyttöä Japanista ja Vietnamista? ”Hey guys. This is Luke, my American friend. I promised to show him how we party here at the campus.” ”Konnichiwa, Luke!” Misumi ja toinen tyttö Japanista huikkasivatkin selvästi humaltuneina Lukelle – kaksi muuta porukan jäsentä tervehtivät sentään paljon maltillisemmin nuorukaista. ”Where’s all the booze?” Nastasiya kyseli seuraavaksi opiskelutovereiltaan, jotka neuvoivat heidät parin huoneen päähän. Siellä asuivat ranskalainen Pierre ja ruotsalainen Kalle, mutta sillä hetkellä huoneessa ei ollut muuta kuin pöytä täynnä juomia – siis niitä, joita se lauma ei ollut ehtinyt vielä juoda. ”Unbelievable, that you actually use these mugs”, Nastasiya kikatti, kun he väsäsivät itselleen jonkinnäköiset drinkit ulkopuolelta kirkkaansinisiin muovimukeihin. Olihan hän nähnyt niitä jo Miamissa, mutta oli se silti vaan jotenkin niin absurdia. Ihan kuin hän olisi elänyt oman elämänsä amerikkalaista teinielokuvaa.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Nov 27, 2016 22:13:59 GMT 2
Post by nepa on Nov 27, 2016 22:13:59 GMT 2
You're so cute when you're embarrassed oli jo karkaamassa Luken suusta siellä loossin äärellä, mutta hän onnistui sentään pitämään mielipiteensä itsellään. Sitä kaikkitietävää virnettä hän ei kuitenkaan suostunut pyyhkimään huuliltaan. "The best part is that he looks like me. Or that's what people say at least", hän vielä lisäsi. Sitten aihe oli muuttunut jo muutamaan kertaan ja lopulta päätyi alastomiin tyynysotiin. "No, I won't", Luken oli pakko kikattaa, kun Nastasiya kehotti häntä lopettamaan videoidensa katselun. Ihan viattomien videoiden vain, niiden juuri. Luke pudisti päätään huvittuneesti mielikuvalle, mutta hetken kuluttua kaikki huvittuneisuus oli kyllä kadonnut hänen mielestään koska paikalle oli saapunut se motherfucking Ace. Totta kai Luke tiesi, ettei Ace ollut lähimainkaan Nastasiyan tyylinen, mutta silti se koko tilanne sai hänen kehonsa jännittymään. Hän joutui jopa siitä kaljalasista vapaata nyrkkiään puristamaan tiukasti kiinni, kun Ace kehtasi flirttailla Nastasiyalle ihan avoimesti. Vaikka olihan se nyt periaatteessa hyväksyttyä - Luke ja Nastasiya eivät olleet yhdessä. Mutta vittu, milloin Luken alitajunta oikein tajuaisi sen? Ei varmaan koskaan tätä menoa.
Ainakaan siellä bileissä tai metrossa ei tarvinnut katsella Acea. Se sillipurkkimeininkikin oli paljon siedettävämpää kuin Ace. "Sure", Luke siis vielä varmisti todella haluavansa sinne bileisiin, "you're not leaving New York anytime soon, are you?" Kyllä Luke siis vielä kerkeäisi nähdä Nastasiyaa ihan varmasti kahden kesken. Sitä paitsi, Luke ei ollut varma, mitä he oikein keksisivät jossain yliopistobileissä. Kai he voisivat mennä mukaan niihin hulluihin bileisiin juomaan, mutta toisaalta Luke haluaisi olla edes suhtkoht selvinpäin Nastasiyan takia. Humalassa hän muuttuisi nimittäin ihan liian sosiaaliseksi ja pahimmassa tapauksessa hukkaisi Nastasiyan. Siellä hiton metrossakin hän meinasi aluksi pelätä hukkaavansa kyseisen vaaleaverikön, kun ihmisiä tuntui olevan ihan helvetisti liikaa kaikkialla ja he eivät heti olleet saaneet edes istumapaikkaa. Lopulta tosin saivat ja alkoivat puhua Angien ja Oliverin tulevista häistä. Siitä, kuinka he molemmat olivat menossa häihin vähän parempina vieraina. "I guess we are", Luke naurahti. Kieltämättä ajatteli itsekin sitä, mitä kaasoista ja bestmaneista sanottiin. "But wait", hän ei kuitenkaan puhunut siitä mielessään pyörivästä aiheesta, "you're one of them? How fucking many are there? Knowing Angie there'll be, like, 20 of them." Nastasiya sitten kertoi Willow'n olevan toinen. "Molly's not a bridesmaid?" Hän ihmetteli mutta sitten naurahti. "Maybe it's for the best. She would not leave me alone with the bridesmaid and bestman jokes", hän kikatti hetken. Molly oli aina ollut vähän liian päällekäyvä ja moinen tilanne olisi hänelle suorastaan ihanne.
Lopulta he olivat päässeet määränpäähänsä eli Bronxiin. Siellä Luke sai nauraa vähän lisää, tällä kertaa Nastasiyan vitsille. "I can't even trust that family that just walked past us? I mean, that kid could rob me, too?" Hän jatkoi. Ja sitten Nastasiya oli jo puhunut hänestä kultaisena poikana. "Golden boy, huh?" Luken oli virnistettävä, sitten lähdettävä jahtaamaan Nastasiyaa leikkimielisesti. Ihan kenen tahansa ulkopuolisen silmiin se vaikutti suorastaan ällöttävän romanttiselta parisuhteilulta, mutta ei Luke välittänyt. Ei edes silloin, kun oli hetkeksi kietonut kätensä Nastasiyan ympärille ja vetänyt tämän lähemmäs, ettei tämä karkaisi. Mutta siellä yliopistolla he viimeistään taantuivat sille ystävätasolle. Nastasiya ei varmaan tahtonut muiden näkevän. "More annoying than me?" Luke virnisti. "Don't worry, I can take care of myself. I'm a big boy already." Taas se kirottu flirttihymy oli noussut pintaan, mutta Luke oli saanut sen nielaistua, kun he olivat päässeet käytävälle ja hänen oli hypittävä kahden tytön yli. "Don't mind us", Luke mutisi itsekseen. Sitten oli tarttunut kiinni Nastasiyan ranteeseen ja pysäyttänyt tämän hetkeksi. "Just to make things clear", hän aloitti vaikeana, "you want people to think we were friends in the past, right? Nothing else?"
Ja sitten he olivat lopulta päässeet sinne Nastasiyan huoneeseen. Jotain humalaisia ihmisiä he olivat saaneet väistellä ennen sinne pääsemistä, mutta lopulta he olivat perillä. "Hello", Luke heilautti kättään pidentäen sitä o-loppua. Hän olisi melkein halunnut keskustella sen ulkomaalaistaustaisen porukan kanssa, mutta kukaan heistä ei juurikaan näyttänyt kiinnostusta siihen. "Thanks", Luke sai heilauttaa kättään sille porukalle ennen kuin lähti seuraamaan Nastasiyaa uudestaan. "They weren't really social", hän naurahti, "or were they silent cause of me?" Nastasiyan vastauksen saatuaan he pääsivät jo sinne juomien äärelle ja Luke sai katsella ympärilleen. Se huone oli kuin räjähdyksen kokenut. Jessus. Ja Luke kun luuli olevansa sottainen.. "Right, you don't have them back in Ukraine", Luke tokaisi tehtyään itselleen sen sekoituksen ja kulautettuaan sitä kurkkuunsa. "What do you usually do--" Luke oli aloittamassa, mutta sitten hänen ajatuksensa keskeytyivät, kun kaksi nuorukaista tuli paikalle boksereissaan. "Magic Mike?" Luke arvasi huvittuneena ja oli selvästi oikeassa. Ne kaksi poikaa - Pierre ja Kalle - siinä jotain toimittivat Nastasiyan kanssa, mutta sitten Kalle kiinnitti huomionsa Lukeen. "Hey, I, I know you. You're fucking annoying", tämä sanoi huvittuneena. Luke vain naurahti: "Geez, thanks."
Luke ja Nastasiya olivat jääneet viettämään aikaa siihen huoneeseen vähän pidemmäksikin aikaa. Sinne itse asiassa tuli lisääkin porukkaa aina silloin tällöin, joille Luken piti myös esitellä itsensä. Jotkut tunnistivatkin hänet, mutta mitään yhteiskuvahärdellejä ei tullut missään vaiheessa. "You know, I changed my mind", Kalle aloitti ja Luke huomasi sen tämän asenteen muuttuneet lähenteleväksi, "you are kinda cool." Se kommentti sai Luken naurahtamaan: "I know." Kalle tuntui olevan myös kovin kiinnostunut Nastasiyan ja Luken suhteesta. "Let's take some shots", Kalle ehdotti Lukelle. "I wasn't planning on geting drunk", Luken oli yritettävä kieltäytyä ja sitten hän katsoi Nastasiyan suuntaan kysyvänä. "You don't need her permission. She wasn't your girlfriend, right?" Kalle flirttaili. Luke ei oikein tiennyt olisiko itkenyt vai nauranut, mutta lopulta hän huomasi suostuvansa olkiaan kohauttaen. Niinpä Luke sen Kallen kanssa eksyi johonkin toiseen huoneeseen shottien äärelle.
Sitten Luke oli huomannut vetävänsä niitä shotteja muutaman ja vittu, että alkoholi oli alkanut nousta päähän. Ei nyt niin paljon, että Kalle alkoi näyttää hyvältä ja Luke onnistuikin suorittamaan taktisen katoamisen sieltä Kallen luota. Nastasiyaa Luke ei tosin tuntunut löytävän mistään. Hän kävi jopa siellä Nastasiyan huoneessa, mutta ei vaaleaverikkö ollut saatana soikoon sielläkään. "Have you seen Nastasiya?" Luke kyllä kysyi Misu.. Mikä Misu se oli, Misusu, Misuna, ei, Misumi. Kysyi siis misumilta. Tämä ei kuulemma tiennyt. Luke haravoi muutaman huoneen läpi, mutta sitten hän tajusi, että voisi soittaa Nastasiyalle. Ja pian tyttö vastasikin. "Hey, where are you?" Luke sanoi puhelimeen tarpeettoman äänekkäästi. Nastasiyan koordinaatit saatuaan Luke laittoi puhelimen takaisin taskuunsa ja joutui toteamaan, että oli todella mennnyt hukkaamaan Nastasiyan aivan kuten oli pelännytkin yhdessä vaiheessa. Luke joutui Nastasiyan kävelemään portaat alas ja siellä tämä oli ilmeisesti sen suomalaisen, humalassa ärsyttävän tapauksen kanssa. Suomalaisen Janinan. "I knew a Janina once", Luken oli kommentoitava huvittuneena, ennen kuin hän huomasi halaavansa sitä sinisilmäistä vaaleaverikköä. Tämä(kin) oli olevinaan vähän liian tuttavallinen eikä Luke suurin piirtein kerennyt edes puhua Nastasiyalle. Mutta sitten Lukella meni hermot ja hän liu'utti sormensa Nastasiyan omien lomaan. "Come", hän sanoi ja alkoi johdattaa Nastasiyaa, no, johonkin.
Luke ei edes pitänyt outona sitä käsi kädessä kävelyä. Se tuntui luonnolliselta, ihan samalta kuin kolme vuotta sitten. Nastasiyakaan ei vaikuttanut siitä panikoituvan ja niinpä Luke päästi Nastasiyasta irti vasta silloin, kun oli tullut mielestään hiljaiseen paikkaan. He olivat kävelleet portaita ylös ja lopulta tulleet ovelle, joka johdatti koulun katolle. "Is this allowed?" Luke virnisti. "Probably not, but we'll go in there anyway." Hän muisti hatarasti Nastasiyan kärsivän korkeanpaikankammosta, joten hän tarttui jälleen kiinni tämän kädestä ennen kuin avasi oven ja astui tasaiselle katolle. "Damn", Luke tokaisi nähdessään sen maiseman, "Bronx is kinda beautiful when you look at it from up here."
|
|
member rank Porvaristo
Discord name
|
Dec 6, 2016 18:36:59 GMT 2
Post by jenni on Dec 6, 2016 18:36:59 GMT 2
”No we don’t”, Nastasiya vahvisti jonkinmoisen irvistyksen ja virnistyksen sekaisen ilmeen kera, kun he sekoittelivat niitä drinkkejä itselleen. Eikä siihen kovin kauaa mennytkään, kun pian Nastasiyakin oli jo nostamassa mukia huulilleen ja maistamassa juomasekoitustaan. Mukaan oli livahtanut ehkä hieman liian paljon itse alkoholia, joten irvistyksentapainen pysyttelikin vähän aikaa ukrainalaisen kasvoilla, kun alkoholi poltteli hänen suutaan, vaikka itse hörpyn hän oli saanutkin nielaistua nopeasti. Nastasiya oli juuri kääntymässä Luken puoleen paremmin kuullakseen tämän kysymyksen, kun Pierre ja Kalle rymistelivät huoneeseen pelkät alushousut kummallakin jalassa. Nastasiya, joka oli ehtinyt ottaa kulauksen mukistaan, oli vähällä purskauttaa juomat ulos suustaan, mutta sai kuitenkin nieltyä ne, joskin osan hän taisi vetäistä vahingossa henkeenkin, sillä pienoinen yskänpuuska valtasi tytön hetkeksi. ”What are you doing?” hän sai sitten lopulta älähdettyä pojille nauraen ja he jäivätkin hetkeksi heittämään läppää, kunnes se Kalle oli jo antamassa tiukkaa palautetta Lukelle. Nastasiyan otsa rypistyi hienoisesti, kunnes hän muisti Luken aseman julkisuudessa sinä päivänä. Aivan, toden totta, kun toisen naama ja ääni olivat aika monelle nykyään tuttuja. Eikä kaikkia voinut miellyttää koskaan kuitenkaan, niin oli ihan tavallista, että myös niitä vihaajia löytyi.
Lopulta tilanne oli kääntynyt siihen, että Nastasiya ja Luke olivat jääneet pidemmäksikin aikaa sinne huoneeseen, aivan kuten Kalle ja Pierrekin ja ravasipa siellä vähän väliä muitakin. Nastasiya oli joskus lukiossa opiskellut vähän ranskaa, ja kun hän nyt joi jo kolmatta mukillistaan sitä jonkinnäköistä juomasekoitusta, olivat kielenkannat sen verran auenneet, että hän oli intoutunut treenaamaan ranskankielentaitojaan Pierren kanssa. Koska Nastasiya tiesi, millainen sosiaalinen persoona Luke oli, hän ei edes kantanut huolta siitä, että toinen tuntisi jääneensä jotenkin yksin siinä tilanteessa. Huoneessa kuitenkin oli koko ajan porukkaa heidän lisäkseen. Nytkin hän huomasi sivusilmällä Luken juttelevan jotakin Kallen kanssa. ”Merci de votre attention”, Pierre lausui juhlallisesti*, kun Kalle vinkkasi häntä mukaansa shotteja kiskomaan. ”Djakuju za peregljad”, Nastasiya kikatti vastaukseksi samoin sanoin* ja kuulikin siinä samassa jonkun huutavan hänen nimeään. Niinpä Nastasiya hyppelehtikin poikien mentyä käytävälle ja kurkkasi portaikkoon, josta sitten huomasikin Janinan alhaalla huutelemassa hänen peräänsä. ”Coming!” hän huikkasikin aavistuksen hiprakkaisena Janinalle viilettäessään portaita pitkin alas tämän luo, meinaten jopa vähän kompuroida alimmilla askelmilla, mutta sai kuin saikin tasapainonsa pidettyä.
Hetken aikaa he ehtivätkin siinä höpöttää ennen kuin Nastasiya kuuli puhelimensa soivan. Hän kaivoi kapulan taskustaan ja näki Luken nimen näytöllä. Hän joutui tyrkkäämään mukinsa hetkeksi Janinalle, kunnes sai vastatuksi puheluun. ”Downstairs”, tyttö sai sanotuksi Lukelle, kun oli saanut taas mukinsa itselleen ja hörpännyt siitä kulauksen verran. Hän vilkaisi suomalaista toveriaan ja virnisti pienesti, eikä sitten mennyt aikaakaan, kun Luke oli jo tullut sinne heidän luokseen. ”Where did you guys go?” Nastasiya kysyi pienen naurahduksen kera ja seurasi, kuinka Luke tervehti halauksen kera Janinaa. Hetken vei, ennen kuin hän tajusi toisen sanat tälle kunnolla. ”Oh, for a while I thought you know her!” Nastasiya kikatti, mutta sitten Luke oli jo tarttunut häntä kädestä ja vetäissyt mukaansa johonkin. Nastasiya ehti vain juuri ja juuri heilauttaa kättään Janinalle ja nähdä, kuinka unkarilainen Julia jo lähestyi vuorostaan tätä.
”Where are we going?” Nastasiya uteli huvittuneena, kun Luke johdatti häntä johonkin. Minne lie. Ei hän edes tuntunut tajuavan sitä, että he pitelivät yhä toisiaan kädestä kiinni. Nyt he olivat jo nousemassa jotain portaita ylös. Seuraava eteen tullut ovi varoitti menemästä siitä ulos. Luke kuitenkin halusi uhmata käskyä. Ovi johti katolle, mistä Nastasiya ei osannut olla siinä hiprakkaisessa olotilassaankaan kovin vakuuttunut. Luke oli kuitenkin jälleen tarttunut häntä kädestä kiinni päästettyään hetki sitten irti, joten ei Nastasiyalla ollut kai mahdollisuuttakaan kääntyä takaisin päin. ”I can like Bronx when I keep my feet firmly on the ground”, Nastasiya irvisti ja vetäisi kätensä Luken omasta heidän päästyään katolle. Tyttö jäi norkoilemaan oven ja seinustan tietämille, kun Luke meni lähemmäksi reunaa niitä maisemia ihastelemaan. Nastasiyan katse jäi Luken selustaan, hän huomasi jääneensä katselemaan tätä salaa, ja sen tajuttuaan hän laski katseensa alas ja hörppäsi mukistaan pienen siemaisun. Syyskuun loppu ei ollut vielä mitenkään erityisen viileä edes iltaisin, mutta ei siellä katolla kuitenkaan kovin lämminkään ollut. Nastasiya yritti kietoa neulettaan paremmin ympärilleen, kun Luke alkoi maanitella häntäkin tulemaan lähemmäs katonreunaa.
”I prefer stay here!” tyttö huikkasikin, vähän naurahtikin huvittuneena. Seinustalla pysyminen tuntuikin ihan riittävältä, ei hän välittänyt nähdä kampukselle ja muualle lähiympäristöön avautuvia maisemia sieltä käsin. Luke oli kuitenkin sinnikäs eikä näyttänyt luovuttavan. Nastasiya irvisti ja puristi mukista vapaan toisen kätensä kevyeen nyrkkiin, ummisti silmänsäkin hetkeksi. ”I hate you”, tyttö hymähti pienesti asteltuaan verkkaisesti lähemmäs Lukea ja katonreunaa, joskin jääden sitten ainakin kolmen metrin päähän molemmista. ”This is my limit”, vaaleaverikkö ilmoitti päättäväisenä ja istuutui sitten vieressä olevista muovituoleista toiselle – ilmeisesti oven kielloista huolimatta opiskelijoita ramppasi katolla vähän väliä, esimerkiksi tupakalla, Nastasiya pisti merkille, kun huomasi tuolien vieressä olevan vanhan lasipurkin täynnä tupakantumppeja.
Ilmeisesti Nastasiya oli onnistunut vakuuttamaan Luken rajansa pitävyydestä, sillä toinen ei enää mankunut häntä sinne reunalle vaan oli tullut pian jo istumaan sille toiselle tuolille. Nastasiya veti taas hieman paremmin neulettaan ympärilleen ja siemaisi muovimukistaan. Hän kuljetti yhden hiussuortuvan korvansa taakse ja katsahti Lukea pieni hymynkare huulillaan. ”What do you think? Still want to live in dorm?” hän kysyi pienen kikatuspuuskan saattelemana, sillä olivathan he nyt jo luovineet tiensä sinne katolle aikamoisen viidakon läpi. Oli ranskalaista Pierreä, ruotsalaista Kallea, unkarilaista Juliaa, suomalaista Janinaa, japanilaista Misumia muiden aasialaisten kavereidensa kanssa… Kaikki enemmän tai vähemmän humalassa. Toisaalta, jos Luke ei olisi Luke, niin Nastasiya ei olisi ollut yhtään yllättynyt, vaikka tämä olisi juossut jo karkuun – ja lujaa. Mutta koska Luke tosiaan oli Luke, niin tämän läsnäolo ei sinänsä yllättänyt häntä.
”I’ve had a nice evening. Thanks”, Nastasiya totesi hetken päästä yhä pienesti hymyillen, vaikka kello ei varmaankaan ollut edes vielä kahtatoista eli toisin sanoin; ilta oli vielä varsin nuori. Sisällä meno ei todennäköisesti rauhoittuisi vielä moneen, moneen tuntiin.
*googlekääntäjä on ystävä
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Dec 18, 2016 19:38:02 GMT 2
Post by nepa on Dec 18, 2016 19:38:02 GMT 2
Jos Saint Vituksessa oli ollut outoa, niin Luke ei edes tiennyt, millä adjektiiveilla olisi lähtenyt kuvaamaan sitä asuntolaporukkaa. Ei se hauskanpito Lukea haitannut millään tavalla, hän itsekin nautti sellaisesta aivot narikkaan -ajattelutavasta, mutta kieltämättä Lukella oli vaikeuksia kuvitella Nastasiya siellä niiden Magic Mike -tyyppien joukossa. Mutta kun Luke siinä katseli Nastasiyaa, hänen oli todettava, että tämä tuntui pitävän siitä hälinästä ympärillään. Siitä, että Kalle ja Pierre ja ties ketkä muut höpöttivät hänen kanssaan. Itse asiassa se Kalle loi jokseenkin merkitsevän katseen Luken suuntaan, kun oli selvästi saanut Luken kiinni tuijottamasta. Ei kai siinä mitään, jos Luke olisi tuijottanut edes ihan normaalisti, mutta ei sitä heart eyes -ilmettä voinut olla huomaamatta. Sen estäminen oli kuitenkin vaikeaa. Kyllä Luke tiesi, että he olivat seurustelleet kolme vuotta sitten. Siis kolme vitun vuotta sitten. Se oli pitkä aika - niin pitkä, että Nastasiya ei luultavasti tuntisi enää mitään senkaltaista Lukea kohtaan. Eikä kuuluisikaan. Luken mielestä se hänen loputon haaveilunsa entisen au pairin perään oli hölmöä. Nastasiya oli saattanut muuttuakin niiden vuosien varrella ihan eri ihmiseksi, vaikka Luke näkikin tämän sinä samana herttaisena tyttönä kuin aiemmin.
Pieni tauko Nastasiyan kanssa hengaamisesta siis taisi tehdä Lukelle ihan hyvää, vaikka tuntuikin hieman törkeältä vain lähteä menemään. Ei siis sillä, että Luke nyt varsinaisesti oli pakenemassa tai jotain. Hän oli vain tarttunut siihen Kallen ehdotukseen shoteista kaikesta Kallen flirttailusta huolimatta. Ei hän nimittäin todellakaan olettanut Kallen hyökkäävän hänen kimppuunsa, ihan täysjärkiseltä kaverilta tämä vaikutti, vaikka pomppikin ympäriinsä niissä tiukoissa kultaisissa boksereissaan. Se asukokonaisuus alkoi näyttää koko ajan vain huvittavammalta niiden shottien juomisen aikana ja lopulta he nauroivat sille asulle molemmat. Sitten Kalle oli muuttunut kiinnostuneeksi siitä, että oliko Luke joskus suudellut miestä. "If truth and dare counts, then yeah", hän kohautti olkiaan huvittuneesti, "wasn't a mindblowing experience tho. Guys are not my thing." Hän naurahti kevyesti, sitten käänsi katseensa Kalleen, joka näytti muka pettyneeltä. "Are Ukrainian blondes more your thing?" Kalle vittuili. Luke avasi suunsa, sulki sen, sitten rykäisi. "Nah", Luke valehteli. "I'm more into brunettes." Lieeeeeees Luke huusi itselleen mielessään, mutta piti naamansa peruslukemilla. Oli Rosie ollut brunette, eli kai siinä Luken lauseessa oli jotain totuuttakin mukana.
Kallen liiallinen innokkuus sai sitten Luken lopulta palaamaan sinne samaan paikkaan, mistä hän oli lähtenytkin, mutta Nastasiya ei enää ollut siellä. Of course not. Mitä hittoa Luke edes oli olettanut, että Nastasiya seisoisi kuin mikäkin pölkky paikoillaan ja odottaisi Lukea saapuvaksi? Ihan varmasti Nastasiyallakin oli ihmisiä, joiden kanssa tämä halusi hengata. Varmaan vielä enemmän kuin Luken. Siis ehkä. Luke sulki silmiään niiden sekavien ajatuksiensa takia, koska vittu, ei hän tiennyt mikä hänen tilanteensa oli Nastasiyan kanssa. Nastasiya ei ollut etäinen, mutta ei tämä toisaalta ollut vaikuttanut siltäkään, että omisti edelleen tunteita Lukea kohtaan. Paitsi hieman se Nastasiyan reaktio siihen koko Ashley-farssiin Luken asunnolla olisi voinut viitata siihen, että Nastasiya ei ollut unohtanut kaikkea. Lukea. Sitä, mitä heillä oli ollut. Niiden ajatustensa takia Luke törmäsi käytävällä jopa yhteen tyttöön pahoitteluja lausuen, mutta sitten hän lopulta tajusi soittaa tälle. Alkoholi todella sekoitti hänen ajatuksiaan ja pahasti.
Nastasiyan löytäminen ei onneksi vienyt paljoa aikaa sen soittamisen jälkeen. Ja voi hitto, miten onnelliseksi Luke olonsa tunsikaan kohdatessaan jälleen Nastasiyan vihreiden silmien katseen. Sillä kertaa Luke kuitenkin onnistui estämään sen ylitsepursuavan onnellisuuden, kun se Janina esitteli itsensä niin kovin innokkaasti. "We had some shots", Luke sentään kerkesi kertoa kaiken sen hälinän keskeltä, "but I have no idea where we were, to be honest. It was some weird-looking room. Decorated with random posters and something. And there was a gigantic teddy bear on the other bed." Luke kikatti hieman muistettuaan sen nallekarhun, mutta sitten alkoi jo ärsyyntyä, kun ei hän saanut ollenkaan puhua Nastasiyan kanssa. Janinat ja Juliat, Kiat ja Tiat ja mitkä kaikki muut jätettiin siis taakse, kun Luke veti päättäväisenä Nastasiyan mukaansa.
Sen matkan aikana Nastasiya oli toki utelemassa heidän määränpäätään. "I thought you liked surprises", Luken oli pakko hieman kiusata ja luoda toispuoleinen virnekin Nastasiyan suuntaan. Entistä leveämmäksi se hymy nousi siinä vaiheessa, kun se ovi katolle oltiin lopulta avattu ja he olivat päässeet raikkaaseen ulkoilmaan. Katolla Nastasiya (Luken pettymykseksi) veti kätensä Luken omalta ja niinpä Luke asteli katon reunalle yksinään maisemia ihailemaan. "Relax", Luke naurahti sen Nastasiyan vastauksen jälkeen, "what's the worst that could happen? You could fall? Cause that's not gonna happen. And this roof's not gonna collapse under us, so please, come here. I'm gonna keep you safe." Ne viimeiset sanat tuli lausuttua äärimmäisen pehmeästi, mutta nekään eivät vaikuttaneet saavan Nastasiyan mieltä muuttumaan. Tai ehkä hieman, koska Nastasiya astui kuin astuikin lähemmäs. "No you don't", hän vastasi virnuillen niihin vihakommentteihin.
Kun Nastasiya sitten ilmoitti jäävänsä sinne kolmen metrin päähän, ei Luke voinut tehdä muuta kuin pyöräyttää silmiään ja puuskahtaa. "I thought I was the stubborn one", hänen oli kikatettava, ennen kuin hän sitten itsekin meni istumaan tuolille vaaleaverikön vieressä. "Just so you know", Luken oli aloitettava, "your cowardness made you miss and epic view." Tottahan toki sitä maisemaa näki sieltä kauempaakin, mutta Luken oli silti härnättävä. Se oli hänen tyylinsä. Oli aina ollut, ja Nastasiya varmasti tiesi sen. Oli tainnut tykätäkin siitä aikoinaan. Tykkäsiköhän edelleen? Luke antoi itselleen luvan vilkaista nopeasti Nastasiyaa, mutta sitten hän sai keskittyä Nastasiyan kysymykseen. "Definitely", hän kikatti. "I'm happy in my current apartment tho." Luke kääntyi paremmin Nastasiyan puoleen. "I'm pretty surprised you're living in a dorm and almost seem to enjoy it."
Sitten Nastasiya kiitti siitä illasta. Se kommentti sai Luken nyökkäämään, kääntämään katseensa muualle: "Me too." Yllättäen Luken valtasi taas se ihmeellinen tunne. Se, että millään muulla kuin heillä kahdella ei ollut väliä ja että Nastasiyakin ihan varmasti tunsi edelleen samoin. Nopeasti kaksikon katseet kohtasivatkin uudelleen ja se katse pidentyi. Pidentyi enemmän kuin sallittua. Jos he olivat vain ystäviä, he eivät varmasti katsoisi toisiaan sillä tavalla. "I kinda thought we'd never see each other again", hän aloitti mietteliäänä, "I'm actually pretty some would call this destiny." Luke ei itse oikeastaan uskonut siihen. He olivat tavanneet koska olivat tavanneet, ei siinä millään kohtalolla ollut osaa eikä arpaa, vaikka sellainen ajattelutapa oli aika romanttista. Ja romanttista muuten oli myös se koko hetki. Kaikki oli niin pirun kaunista. "It's been three fucking years", Luke aloitti, "but still it feels like nothing's changed. Sure we've both grown, but you make me feel the way you did before." Ja niillä sanoillaan Luke sitten menikin taas ihan liian pitkälle. "Sorry", hän tajusi sanoa ennen kuin jatkaisi ja pilaisi kaiken. Hän halusi pitää Nastasiyan edelleen elämässään. Nastasiya oli kuitenkin saanut Luken uskomaan itsensä ja siihen, että hänestä olisi johonkin. Ei hän oikeastaan ollut varma olisiko tässä pisteessä ilman Nastasiyaa.
Luken yllätykseksi se tilanne muuttui siihen pisteeseen, että Nastasiya vaikutti tuntevan samoin. Ei vaaleaverikkö mitään suoraan sanonut - ei ainakaan niin, että Luke olisi ymmärtänyt. Mutta Luke nyt olikin aina ollut vähän idiootti joka tilanteessa. Varsinkin rakastuneena. Hän ei siis kerennyt kissaakaan sanoa, kun oli taas ottanut pidemmän katsekontaktin Nastasiyaan ja sillä kertaa jopa kumartunut lähemmäs. Hän huomasi vilkuilevansa vuorotellen Nastasiyan huulia ja silmiä, odotti, että pakenisiko Nastasiya. Ei tämä kuitenkaan tehnyt niin. "Can I kiss you?" Luke sanoikin sitten ääneen muutaman sentin päässä Nastasiyan huulista. Kun tytön suusta ei kuulunut juuta eikä jaata eikä tämä sitä tilannetta vaikuttanut vierastavan, Luke sitten lopulta uskaltautui sulkemaan sen välimatkan heidän välillään. Tai ainakin yritti sitä - viime hetkillä Nastasiyan suusta nimittäin kuului stop ja syykin sille tuli selväksi hyvin nopeasti. "You have a ",Luke oli toteamassa ääneen niitä Nastasiyan sanoja, mutta päätyi sittenkin pettyneenä nousemaan ylös. Nastasiyalla oli poikaystävä. Taas. "Of course you have a boyfriend", Luke sitten jo sättikin itseään, "I'm sorry. I really am. Let's just forget that ever happened." Hän yritti tehdä tilanteesta vitsiä. "I mean, alcohol makes us do some stupid shit." Ihan kuin Nastasiyan suuteleminen olisi ollut sellaista.
|
|
member rank Porvaristo
Discord name
|
Dec 28, 2016 19:49:45 GMT 2
Post by jenni on Dec 28, 2016 19:49:45 GMT 2
Nastasiya irvisti pienesti kuultuaan Luken toteamuksen siitä, että hänhän näytti suorastaan viihtyvän siellä asuntolassa. Joo, olihan siellä asuminen ihan kivaa ja asuintoverit olivat loppujen lopuksi ihan mukavia, mutta aikalailla olosuhteiden pakosta Nastasiya siellä sinnitteli. Sitä paitsi sitä asumismuotoa hänelle oli kaikenmaailman vaihto-orientaatioissakin suositeltu. Ei ollut kuulemma niin helppoa päästä mukaan piireihin, jos asui jossakin yksityiseltä vuokratussa asunnossa, kuin että majoittuisi suoraan tapahtumien ytimeen kampuksella sijaitseviin asuntoloihin. Kuluneet viikot New Yorkissa olivat kyllä saaneet Nastasiyankin huomaamaan juuri sen tosiseikan, ja nyt hän pystyikin siis hyvin allekirjoittamaan sen väitteen kavereiden saamisesta vaihtoaikana. ”Just so you know, this is the easiest and cheapest option to me”, Nastasiyan olikin pakko kommentoida sen irvistyksen sanansaattelemana, koska varsinainen nautinto moisesta oli kuitenkin loppujen lopuksi aika kaukana.
Kun hän sitten oli lopulta itse jatkanut äänessä kiittämällä Lukea kuluneesta illasta, oli kaksikko jäänyt katselemaan toisiaan aiempaa aavistuksen pidemmäksi ajaksi. Pelkästään se tuntui jo ihan liian väärältä, mutta jokin piti Nastasiyan katseen Lukessa. Nastasiya sai vain ynähdettyä jotakin myötäilevää, kun Luke mietiskeli, että oli aina ajatellut, kuinka he eivät enää kohtaisi, vaikka toisin olikin nyt käynyt. Toisen puheille kohtalosta Nastasiyakin kuitenkin hieman hymähti, ”pfft” – Luke nyt vaikutti maailman viimeiseltä ihmiseltä, joka vannoi jonkin kohtalon nimeen. Ne kohtalopuheet kuitenkin johdattivat Luken entistäkin syvemmille vesille, sillä tämä alkoi puhua ajankulumisesta ja kasvamisesta mutta kuitenkin samana pysymisestä ja tunteista ja mistä vielä. Luke varmaan tajusi sen Nastasiyan aavistuksen kiusaantuneen olotilan, sillä tämä pyyteli seuraavaksi jo anteeksikin. ”No, it’s okay”, Nastasiya kuuli itsensä tokaisevan vähän turhankin reippaasti (varmaan humalastaan johtuen) ja heilauttipa hän jopa kättäänkin kevyesti ilmassa. ”I can’t deny you to reminisce… Sometimes I also do it, of course”, tyttö selitti, sillä ei kai hän voinut väittää, ettei koskaan miettisi muutaman vuoden takaisia kokemuksiaan au pair -ajoiltaan ja Luken kanssa vietettyjä hetkiä silloin ja sen jälkeenkin.
Nyt Luke oli tullut lähemmäksi. Nastasiya tunsi jännittyvänsä entisestään, muttei osannut tai kyennyt tai halunnut liikahtaa kauemmaskaan. Luke oli ihan helvetin lähellä, ja sitten… Sitten toinen esitti sen kysymyksensäkin. Siinä vaiheessa Nastasiyan olisi jo pitänyt ottaa jalat alleen ja paeta tilanteesta, mutta ei. He ajautuivat suutelemaan, tai ainakin heidän huulensa olivat jo likipitäen koskettamaan toisiaan ennen kuin järki löysi tiensä Nastasiyankin pääkoppaan. ”No, no… Please stop”, tytön huulten välistä karkasi ja hän perääntyi kauemmas, nousi tuoliltaankin. Lukelta ei mennyt kauaa, kun hän jo arvasi syynkin. Nastasiyan posket punehtuivat hieman. Tai ehkä aika paljonkin. Ehkä mukana oli alkoholin tuomaa lämpöäkin. ”Yes. I’m sorry… I’m sorry that I didn’t mention that earlier. I should have told you”, tyttö kiirehti sanomaan, tosin vähän hiljaisemmalla äänellä, uskaltamatta katsoa Lukea. Hitto, että hän oli osannut olla typerä! Miksei hän ollut vain heti uskaltanut kertoa Lukelle Filipistä? Vaikka no, oliko hänelle edes tullut sellaista tilaisuutta missään vaiheessa. Äh, varmasti oli, ihan varmasti oli ollut. Hän oli vain ollut turhan typerä ja nössö, pelkuri.
”I didn’t want to… confuse you. I… I don’t know”, Nastasiya aloitti, muttei oikeastaan tiennyt, mitä olisi sanonut Lukelle. Toisaalta hänen teki mieli kertoa kaikki. Mutta, mikä kaikki? Mitä hän oikeastaan edes halusi kertoa Lukelle asiasta? Elämästään Prahassa? ”His name is Filip. We met at the university…” Nastasiya aloitti lopulta, mutta tuli sitten katumapäälle. Miksi hän oletti, että Lukea edes kiinnosti? ”I’m sorry, I guess you are not interested in…” tyttö mutisi ja otti pari askelta taaksepäin, ei oikein tiennyt mihin olisi katsonut tai astunut. Teki mieli peruuttaa ovelle ja kadota takaisin sisälle. Luke ei kuitenkaan tuntunut lähtevän katolta ainakaan ensimmäisenä, eikä toinen osoittanut olevansa epäkiinnostunut hänen asioistaan. Tai, ei toinen nyt mitenkään palavasti ilmoittanut haluavansa kuulla Filipistä – ei Nastasiya oikein osannut tulkita sitä melko vaitonaista hiljaisuutta heidän välillään. ”He’s studying medicine… He’s… Well, our thing… Umm, we’ve been together quite long. He’s doing his thesis and I was also doing mine and then there was summer and I was in Ukraine and he was in Czech Republic and… I don’t know. Please say that you don’t give a shit.”
Hemmetin alkoholi. Nastasiya tiesi, ettei täysin selvinpäin olisi mennyt avautumaan Lukelle parisuhteensa ongelmista yhtään – eihän hän ollut selvinpäin edes mennyt kertomaan koko suhteestaan tälle. ”This isn’t fair to you. I have to solve my relationship problems by myself.”
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jan 5, 2017 11:22:51 GMT 2
Post by nepa on Jan 5, 2017 11:22:51 GMT 2
No totta kai Nastasiyan kaltaisella tytöllä oli jo poikaystävä. Voi Luoja, miten idiootiksi – vaiko säälittäväksi? – Luke sillä hetkellä itsensä tunsi. Nastasiya oli ollut fiksu ja siirtynyt eteenpäin, kun Luke oli taas edelleen kaikkien vuosien jälkeen elätellyt toivoa jostain, mistä, ei hän hitto edes tiennyt. Sillä hetkellä Luken teki oikeastaan mieli vain karata paikalta. Varsinkin, kun Nastasiya koki tarpeekseen alkaa selostaa suhteestaan Filipin kanssa. Are you fucking kidding me oli jo epäilyttävästi karkaamassa Luken suusta, mutta hän onnistui (ihme kyllä) pysyttelemään hiljaa ja vain kuuntelemaan. Viimeisellä lauseellaan vaaleaverikkö osui oikeastaan aika helvetin hyvin oikeaan, koska nimenomaan, ei Lukea kiinnostanut vittuakaan millainen suhde Nastasiyalla oli Filipin kanssa. Nastasiya oli varattu ja se kieltämättä oli ainut asia, joka Lukea sillä hetkellä kiinnosti. Hän ei todellakaan tulisi koskemaan varattuun tyttöön. Joskus aikaisemmin olisi voinutkin tehdä niin, mutta ei enää. Ei hän ollut enää sellainen. Kai.
Sitten Nastasiya puhui parisuhdeongelmista. Se sai Luken kurtistamaan jo ihan fyysisesti kulmiaan – mitä Nastasiya oikein ajatteli? ”So I’m so deep in the friendzone you can open up to me?” Luke tokaisi ääneen. Ei oikeastaan tiennyt, millä äänensävyllä. Toisaalta se koko tilanne nauratti, vitutti ja surutti samaan aikaan. Nuorukainen ei voinut enää tehdä mitään muuta kuin puuskahtaa epäuskoisesti ja pudistaa päätään. ”I, uh”, hän aloitti, ”I think it’s better if we don’t see each other outside of wedding planning anymore.” Hän loi vakavan katseen Nastasiyaan. Sitten hymyilikin jo kevyesti. ”I don’t know, I, this sucks. Ass.” Naurahdus oli taas paikallaan. Siis vaikea sellainen – ei Luke todellakaan nauttinut siitä haavoittuvaisuudesta, jota sillä hetkellä näytti.
”See you around”, Luke sitten lopulta tokaisi, ennen kuin käveli Nastasiyan ohitse sinne portaikkoon, mistä he olivat tulleetkin. Ennen oven sulkemista hän kuitenkin vielä kääntyi kohtaamaan vaaleaverikön. ”Thanks for being honest”, hän sentään vielä lisäsi, ennen kuin lopulta lähti painelemaan ulos koko kampusalueelta.
|
|