member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Nov 24, 2016 19:39:37 GMT 2
Post by julle on Nov 24, 2016 19:39:37 GMT 2
Lento New Yorkista Glasgowiin kesti kaiken kaikkiaan 9 tuntia, johonka oli sisällytetty yksi välilasku kahden tunnin odotusajalla. Penny oli alusta alkaen ollut sillä mielellä että yllättäisi kaikki rakkaansa jotka asuivat Skotlannissa. Erityisesti perheensä ja parhaan ystävänsä Scottyn, jonka kanssa yhteydenpito oli jäänyt ärsyttävän vähälle. Penny tiesi tasan tarkkaan sen olevan hänen vika, mutta nyt aikomuksenaan oli kuitenkin korjata kyseinen seikka. Lentokentälle oli sitä suuremmalla syyllä saavuttu aikaisin, jotta kaikki check upit kerettiin tehdä rauhassa ennen lennolle lähtöä. Penny kerkesi jättää laukkunsa ruumaan vietäväksi, kävellä turvatarkastuksen läpi ja jäädä lennon lähtöä odottelemaan lentokentän kahvilaan, kunnes jälkeen puhelimensa oli soinut. Näytöllä oli vilkkunut toistuvasti äitinsä, Greerin nimi ja aluksi Penny ajatteli olla vastaamatta. he kerkeäisivät jutella äitinsä kanssa kun hän saapuisi Skotlantiin ja yllättäisi kaikki. Äitinsä ei kuitenkaan soittanut vain yhtä kertaa, vaan peräti kolme kertaa, ennen kuin Penny hermostui ja suostui vastaamaan sinnikkään äitinsä puheluun. Toki jokin saattoi olla myös vialla, joten sitä suuremmalla syyllä penny lopulta suostui painamaan vihreää luurin kuvaa ja nostaa puhelimen korvalleen. Sitä ärtynyttä äänteensävyä ei kuitenkaan kuulutettu äidille vaan puheluun vastattiin aina yhtä teennäisellä äänellä kuin aina. Penny rakasti äitiään, mutta Greerillä oli usein tapana hössöttää ja puuttua tyttärensä asioihin jopa rapakon toiselta puolelta. Se oli raivostuttavaa ja Penny odotti kyseisen puhelun olevan samanlainen. Äitinsä sen sijaan kuitenkin paljasti vuosisadan juorun hänelle, joka sai Pennyn suun loksahtamaan auki; Effie ja Scotty olivat seurustelleet jo pitkän ja kihlautuneet. Penny ei voinut uskoa kuulemaansa ja siinä vaiheessa äitinsäkin tajusi lipsauttaneen suustaan jotain sellaista mistä Pennyllä ei ollut vielä harmainta hajuakaan. Greer oli olettanut Scottyn kertoneen hänelle – tosin Greer itsekin oli asiasta kuullut vahingossa, mutta sitä suuremmalla syyllä! Sen puhelu loppui sen myötä lyhyeen ja sen jälkeen Penny olikin lähettänyt muutaman äkäisen viestin parhaalle ystävälleen. Vastauksen saamisessa ei ollut kestänyt kauaa ja aikansa kaksikko viestitteli, jonka aikana Pennykin rauhoittui aavistuksen. Ei hän tietenkään voinut olla paljastamatta saapumistaan, sillä hän oli lentokentällä istuessa tajunnut, ettei kukaan ollut häntä hakemassa. No, ainoa joka nyt tiesi tulostaan oli Scotty ja sen suuremmin asiaa murehtimatta Penny oli lopulta noussut koneeseen ja lähtenyt kohti kotimaataan. Penny oli koko lennon ajan pääasiassa tutkinut papereita, jotka oli saanut etukäteen jo uudesta työpaikastaan. Toki Penny oli niitä jo silmäillyt kun oli postitettu hänelle New Yorkiin, mutta 9 tunnin lennon aikana hän oli kerjennyt kunnolla sisäistämään sen mitä luki. Välilaskun jälkeen ei kulunut kuin tunti Irlannista, kun lentäjä ilmoitti heidän laskeutuvan Glasgowin lentokentälle. Matkustajien päästessä koneesta ulos, oli onni että penny sai heti ensimmäisten joukossa matkalaukkunsa. Hänellä ei ollut paljoa mukana, sillä suurin osa tavaroistaan oli jo lähetetty etukäteen uuteen asuntoonsa ja no, ei hän voinut ottaa koneeseen tuhottomasti tavaraa mukaan. Tietenkin uusia huonekaluja oli ostettava, mutta sen kerkeäisi hyvin tulevien viikkojen aikana tehdä, kunhan Penny kotiutuisi ensiksi ”uuteen” kaupunkiin. Vetomatkalaukun kanssa poistuttiin nyt saapuneiden aulaan ja Penny alkoi etsiä katseellaan sitä tuttua naamaa, jonka näkemisestä oli ollut aivan liian kauan. Löytäessään Scotty, Pennyn kasvoille levisi hetkellisesti iloinen hymy ja hän kirjaimellisesti pudotti käsilaukkunsa maahan, jättäen myös matkalaukkunsakin niille sijoilleen, kun kiirehti nopein askelin parhaan ystävänsä luokse. ” Scottybear!”, Penny kiljui ja hyppäsi lopulta Scottyn syliin, kiertäen kätensä ja jalkansa tuon ympärille. Miestä halattiin tiukasti hetken aikaa, kunnes Scotty laski hänet maahan, jolloin Pennyn ilme muuttui sekunnissa tyytymättömäksi. Sen myötä hän myös soi toiselle avokämmen tervehdyksen, läpäistessään miestä kasvoihin poskelle. ” And that’s for not telling me.”, ne kädet hakeutuivat seuraavaksi ristiin rintakehälleen ja ilme pysyi edelleen tyytymättömänä, Pennyn jopa siristäessä silmiään Scottylle. ” You're going to marry my sister? And call me your best friend…” |
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Nov 28, 2016 13:16:45 GMT 2
Post by nepa on Nov 28, 2016 13:16:45 GMT 2
SCOTTY'S OOTDPenny oli tulossa pitkästä aikaa kotiin. Scottylle se uutinen oli sekä ilo että kauhu hänen nykyisten suhdekuvioidensa takia. Hän oli nimittäin suurin piirtein heti Pennyn lähdettyä maasta alkanut tapailla tämän pikkusiskoa Effietä ja kaiken lisäksi vielä kertomatta. Sen kertominen olisi nimittäin silloin ollut ihan helvetin huono idea. Scotty tunsi Pennyn - tiesi, että tämä suojeli omaa perhettään joka helvetin tilanteessa. Välillä mitä hulluimmissakin asioissa ja luultavasti tämä siis olisi pitänyt jopa parasta ystävänsä uhkana pikkusiskolleen. Turhaan. Scottyn oli kyllä tunnustettava, että aluksi se hänen suhteensa Effien kanssa oli alkanut makuuhuoneen puolella, eikä hän olisi edes olettanut sen johtavan mihinkään vakavaan. Toisin kuitenkin kävi ja siinä hän nyt sitten oli, varattuna miehenä, kaiken lisäksi kihlautuneena sellaisena ja häätkin olisivat pian tiedossa. Fucking weddings alkoi kyllä olemaan Scottyn mielipide pikkuhiljaa koko hyllynmyllyyn. Pennyn saapuminen kotiin olikin parhain asia mitä sillä hetkellä saattoi käydä. Kyseinen nainen saisi nimittäin ohjattua Scottyn ajatukset muualle. Pennyn saapumisesta takaisin Skotlantiin Scotty sai kuulla tekstiviestillä - ja niistä samoista viesteistä oli käynyt ilmi, että Penny oli saanut tietää Effiestä ja Scottystä muuta kautta. Bloody hell oli ollut Scottyn ensimmäinen reaktio, koska hän oli todella halunnut kertoa itse, mutta ei ollut vain kerennyt kasvattaa munaa vielä sitä varten. Sen tekstiviestikeskustelun aikana Penny kuitenkin vaikutti antavan Scottylle anteeksi. Nimenomaan vaikutti - Scotty oli varma, että Penny ei ollut vielä antanut hänelle kaikkia syntejään anteeksi. Ei sillä, että Penny olisi pitkävihainen. Mutta vihaisena pelottava kuitenkin. Scottyn onneksi hän ei ollut nähnyt Pennyä montaa kertaa raivoissaan. Itse asiassa sen kihlautumisen salailu taisi olla ensimmäinen asia, joka todella oli suututtanut Pennyn. Raivoisasta Pennystä huolimatta Scotty suostui hakemaan tämän Glasgow'n lentokentältä. Penny oli kuitenkin Scottyn paras ystävä ja tämän takia tekisi mitä tahansa. Se yöllinen neljä tuntia kestävä ajomatka ei kuitenkaan ollut mikään maailman miellyttävin ja Scotty olikin tainnut ajaa sen suurin piirtein kahvin voimalla. Hieman ennen lentokentälle saapumista hän oli vielä pysähtynyt McDonaldsin luukulle ja tilannut sieltä juustoateriat niin hänelle kuin Pennyllekin - luultavasti Penny olisi nälkäinen. Auton Scotty parkkeerasi oikeaoppisesti sinne, minne pitikin, ja sitten sai mennä terminaaliin odottamaan Pennyä. Pennyä, jonka lento oli laskeutunut juuri sopivasti. Väsymys ei estänyt Scottyä hymyilemästä kuin idiootti jo ennen Pennyn näkemistä. Joku piti Scottyä varmaankin hulluna sen hymyn takia, mutta ei Scottyä haitannut. Häntä ei haitannut sillä hetkellä mikään. Ja kun hän lopulta näki tutun vaaleaverikön, hän ei voinut estää naurua, joka kumpusi väkisinkin esiin. "Darling!" Scotty vastasi siihen Pennyn huutoon ja koppasi tämän syliinsä. "God I've missed you", se lämmin olo sisimässä sai hänet sanomaan. Sitten Scotty laski Pennyn maahan ja sai mitä oudoimman reaktion aikaiseksi. "Ouch!" Scotty huudahti ja piteli kiinni poskestaan, jota Penny oli läpsäissyt. Sitä kuumotti ja pisteli ikävästi. "I thought we talked this through already!" Hän sanoi. "I don't know what to say, I, I'm sorry? Please accept my humble apology, that's the only thing I can do. Besides, it's not like I meant for it to happen." Hän sitten jo levitteli käsiään. Pennyn ilme ei kuitenkaan vaikuttanut heltyvän. "Come", Scotty siis lähti johdattelemaan tätä autolle, "I have something that should lift your spirit."Sinne ei-niin-arvokkaan autonrämän luokse päästyään Scotty avasi ovet heille molemmille ja lopulta ojensi kätensä takapenkille ottaakseen sieltä esiin McDonaldsin pussin. "Here", hän ojensi pussin Pennylle, "but please, let me at least have that other hamburger. I know you're gutted over everything, but don't take my food from me. You can have all the chips tho". Sanojensa jälkeen Scotty väläytti Pennylle hurmaavan hymyn. Lopulta Scotty sai sen koko annoksen ja hän kiitteli ylitsevuotavan vuolaasti. "Can I just say that this bloody marvelous?" Scotty pudisti päätään. "You being here. I thought I'd go round the bend soon. All this wedding planning is... Something." Scotty pudisti päätään ja puhui huoletta ruokaa suussaan. "For a while there I thought you'd never come back", Scotty sanoi vakavana. Sitten tajusi, että erittäin tärkeä kysymys oli edelleen kysymättä. "I'm not sure if we're in the best situation for this", Scotty aloitti, "but I gotta ask. Penny Darling, I love you to bits, so please, please, please help me out with everything and be my bestman? Or bestwoman. Cause that's exactly what you are. The best woman there is." Se oli sellainen vähän normaalista poikkeava kosinta ja sai Scottyn naurahtamaan. "Say something, you fuckwit", mies haukkui Pennyä leikkimielisesti. Se odottaminen sai hänet hymyilemään hermostuneena. Ei hän ihmettelisi, vaikka Penny menisikin kieltäytymään kaiken jälkeen.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Nov 28, 2016 14:34:12 GMT 2
Post by julle on Nov 28, 2016 14:34:12 GMT 2
Penny poistui lentokoneesta suhteellisen sekavissa tunnelmissa. Hän oli iloinen nähdessään Scottyn, mutta samaan aikaan paras ystävänsä herätti myös Pennyssä pieniä ärsytyksen tunteita. Tilanne voisi olla aivan eri, jos Scotty olisi kertonut hänelle kaikesta tapahtuneesta. Sen sijaan äitinsä oli kuitenkin valottanut tilannetta, joka oli tietenkin saanut ensimmäiseksi aikaan valtavan ärsytyksen ja kiukun tunteet. Lennon aikana ne olivat aavistuksen laantuneet, mutta mitä lähemmäksi kohdemaata päästiin, sitä suurempaa tunnemyllyä Penny joutui käsittelemään sisällään. Siksi ensimmäinen tunne jonka Penny tunsi Scottyn nähdessään, oli sisältäpäin polttava ilo. Samaan aikaan sitäkin leveämpi hymy nousi nuoren naisen huulille kun hän oli kiirehtinyt halaamaan – tai tässä tapauksessa hyppäämään, parhaan ystävänsä syliin. Ulkopuolisten silmissä se olisi voinut näyttää siltä että kaksi rakastavaista olisi nähnyt pitkästä aikaa, mutta ei. Heidän suhteensa toisiinsa oli aina ollut platonista ja heidän läheisensä tiesivät sen myös. Valitettavasti se ilo muuttui samalla sekunnilla suuttumukseksi ja Penny oli lyönyt miestä avokämmenellä poskelle. ”You thought wrong! I can’t believe you did this to me! What kind of best friend are you?”, Penny kiukutteli kuin pikku tyttö konsanaan ja risti kätensä tiukkaan puuskaan eteensä kun katseli Scottya. Silmiä pyöräytettiin sitten dramaattisesti ja laukut käytiin keräämässä saapumisaulan lattialta, jonka jälkeen palattiin Sovttyn luokse kulmiaan epäilevästi kurtistaen. ”If it’s not food, you can forget my forgiveness…”
Autolle päästyä Penny istahti pelkääjän paikalle ja loi kysyvän, mutta odottavan katseen mieheen. Kun Scotty otti esiin McDonalds bussin, samalla sekunnilla kiukkuisen Pennyn ilme heltyi ja kirkastui samaan aikaan. ”Oh my god, you know me too well… Gimme!”, Penny huokaisi ihastellen, suostuen samalla antamaan toisen aterioista Scottylle. Kukapa sitä hurmaavaa hymyä olisi voinut vastustaa? Penny luultavasti, mutta nyt hän oli liian sekaisin nälästä, aikaerosta ja kaikesta muusta, ettei jaksanut edes vihoitella kunnolla Scottylle. ”Don’t you worry my friend, I’m here now.”, Penny puhui itsekin nyt ruoka suussa ja taputti Scottya ohimennen olalle, jonka jälkeen nielaisi suussaan olevat hampurilaiset ja virnisti. Kaksikko kuitenkin vakavoitui nopeasti, joka sai vaaleaverikönkin kurtistamaan kulmiaan. ”To be honest, its pretty weird to be back here... Also amazing, but still weird.”, Penny tiesi olleensa liian kauan poissa Ihan jo siitä syystä että hänen rakastamansa aksenttinsa oli kadonnut lähes tuhka tuuleen kaikkien näiden vuosien aikana, mitä oli asunut Yhdysvalloissa. Scotty oli kutienkin yksi niitä ihmisiä, joka muistutti siitä minkä takia hän oli halunnut palata, joten hän ei aikonut sen suuremmin enää surkutella asiaa.
Scottyn puhuessa Penny oli jo onnistunut tuhoamaan hampurilaisensa ja nyt viimeisetkin ranskalaiset tungettiin suuhun, ennen kuin tyhjät käärepaperit takaisin paperipussiin. Kummastunut, kysyvä katse oli nyt kohdistettu Scottyyn, jonka kysymys sai hänet nielaisemaan suunsa tyhjäksi. Sanattomaksihan siitä Penny oli mennyt ja tuijotti Scottya epäuskoisena. ”Are you serisous?”, Penny sai kakistettua itsestään ulos. ”You want me… To be your bestwoman?”, hän vielä varmisteli, jonka jälkeen leveä, onnesta säteilevä hymy levisi kasvoilleen, samalla kun kätensä nousivat epäuskosta suunsa eteen. ”Holy fucking cow! Of course I will you !”, Penny parahti lopulta ja siirsi sylissään olevan paperipussin sivuun. ”Come here, you bloody wanker.”, sen myötä penny oli kurottautunut halaamaan Scottya. Aikansa hän rutistikin ystäväänsä, ennen kuin palautui omalle puolelleen autoa. ”Okay, now that we done with that… What we are going to do next? It’s almost midnight so I assume we’re getting motel or something for the night?”, Penny tiedusteli ja otti mukavamman asennon penkillään, ristien kädet syliinsä. Hän ei ollut tunnetusti mikään naisellisin tai hienotunteisin tapaus kaikista perheensä naisista, mutta onneksi Scotty ei odottanutkaan häneltä mitään sellaista. Penny oli aina voinut olla oma itsensä miehen seurassa. Ranteessa koreilevaa kelloa vilkaistiin mietteliäästi, jonka jälkeen tummat nappisilmät kohdistettiin vieressään istuvaan mieheen, joka käynnisti autoa ja lähti ajamaan pois kentältä. ”You’re not driving back. So let’s find the closest motel or something.”, Penny siristi sanojensa painoksi silmiään ja huokaisi. ”... and I also need a drink.”
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Nov 28, 2016 15:03:46 GMT 2
Post by nepa on Nov 28, 2016 15:03:46 GMT 2
Scotty tiesi toimineensa raukkamaisesti. Suorastaan säälittävästi. Totta kai hänen olisi pitänyt kertoa parhaalle ystävälleen, että meni naimisiin tämän pikkusiskon kanssa. Hitto, olisi pitänyt kertoa jo siitä parisuhteesta Effien kanssa, mutta ei, Scotty oli ollut munaton eikä ollut pystynyt avaamaan suutaan. Mutta oli siihen vaikuttanut Effien mielipidekin - ei tämä ollut kovinkaan innoissaan ollut kertomisesta. Molemmat tiesivät Pennyn reagoivan juuri niin kuin tämä oli reagoinut. Tosin Scotty oli ansainnut sen läpsäisyn - se oli ihan selvä juttu. Mykkäkoulukin Pennyn puolelta olisi ollut ihan hyväksyttävä reaktio, mutta se ruoka autossa vaikutti saavan Pennyn leppymään edes hieman. "You do sound bloody terrible", Scottyn oli naurahdettava amerikkalaiselta kuulostavalle Pennylle. "But I'm still glad you went. I wish I had your balls." Scotty oli tosiaan aina ollut seikkailunhaluinen ja utelias, mutta kappas vain, kuinka hän oli aina jäänyt sinne Tobermoryyn muuttomahdollisuuden tullessa eteen. "I'm pathetic."
Sen juustoaterian tuhoamisessa kummaltakaan ei kestänyt kauaa. Scotty oli tainnut jopa syödä sen heistä ensin, koska hän oli uskaltautunut ottamaan sen bestman-asian esiin. Voi saatana, jos Penny ihan oikeasti menisi kieltäytymään. Vaikka periaatteessa mikään ei ollut muuttunut heidän välillään, niin kaikki oli silti erilaista. Toivon mukaan ei liian. "Yes!" Scotty vielä parahti niille Pennyn ihmettelyille naurahtaen. Saman sanan hän sai huudahtaa, kun Penny oli suostunut. "I almost wet myself", hänen oli sanottava nauraen pitäessään niitä käsiään Pennyn ympärillä. "I was sure you'd refuse." Sen halauksen aikana Scotty oli haudannut päänsä Pennyn niskaa vasten. Huomasi hymyilevänsä hieman, koska Penny käytti edelleen sitä samaa hajuvetta kuin aikaisemminkin. Sitä samaa, jota Scotty oli ostanut tälle joululahjaksi joskus vuosia sitten. For your gal se myyjä oli silloin udellut, ja Scotty oli joutunut selostamaan asioiden oikean laidan. Halauksesta irrottautuminen ja Pennyn kysymys saivat Scottyn palaamaan nykyhetkeen. "Well, I", Scotty kohautti olkiaan ja heilautti kättään, "I though about that myself. But if you want to go home I guess I can drive. Drive and cry, but yeah, I'll do it." Pennyn mukaan Scotty ei kuitenkaan ajaisi. "Aye, aye, ma'am", Scotty vei kätensä otsalleen ja heilautti sitä. Sitten hän kumartui Pennyn yli etsiäkseen hansikaslokerosta aux-johdon, palasi takaisin asentamaan sen paikoilleen ja toiseen päähän taas laittoi oman puhelimensa. "You can have the honor", hän ojensi puhelimen Pennylle. "But if you play that fucking awful song you listened to a while ago, I'll end you, Darling."
No totta kai Penny oli laittanut sen matkan aikana sen laulukamaluuden soimaan ja viel monta kertaa. Mutta ei se oikeasti haitannut. Hän oli tottunut siihen, se oli aikoinaan ollut se heidän juttunsa, jolla ärsyttää toista. Mutta ärsytyksen sijaan Scotty tunsi vain iloa. He molemmat nauroivat sen koko hiton matkan motellille ja se nauru jatkoi vielä motellin parkkipaikallakin. "Ah, I've missed this", Scotty nauroi, ennen kuin astui ulos ovesta. Kun Penny oli tehnyt samoin ja ottanut muutaman tarpeellisen tavaran mukaansa, Scotty laittoi avaimen auton oveen ja väänsi ovet lukkoon. "My old friend hasn't betrayed me to this day", Scotty taputti autonrämänsä kattoa ja sitten he suuntasivat motellille. Siinä aulassa oli sopivasti pieni pubi. "You wanna order us drinks if I handle the room?" Scotty ehdotti ja suuntasi sen jälkeen tiskille. Scotty ja Penny saivat huoneen, jossa oli vain yksi peti, mutta ei se haitannut - suurin piirtein ainahan he nukkuivat muutenkin vierekkäin.
Scotty istutti takamuksensa huokaisten baaritiskin äärellä olevan Pennyn vierelle ja heitti rahapussinsa sen tiskin päälle. "We'll be sleeping next to each other tonight, Darling", Scotty naurahti ja ojensi huoneen avaimen Pennylle. "I can't be trusted", hän nosti kätensä ilmaan päästyään eroon siitä avaimesta. Sitten tarttui Pennyn ostamaan kaljaan ja nosti sen ilmaan. "To us", hän ehdotti, "and your terrible American way of speaking."
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Nov 28, 2016 21:50:59 GMT 2
Post by julle on Nov 28, 2016 21:50:59 GMT 2
Scottyn kuittailuille nykyisestä puhetavastaan sai Pennyn hymyilemään huvittuneena, samalla kun nyrpisti nenäänsä. ”You’re not pathetic. I just wasn’t given option to stay. You know I would’ve stayed if I could.”, Penny kerkesi korjaamaan Scottyn puheita, sillä olisi hänkin jäänyt jos olisi voinut. Vanhempiensa ero oli repinyt sen perheen kirjaimellisesti kahtia, eikä isänsä ja äitinsä edelleenkään olleet missään parhaimmissa puheväleissä keskenään. Greerin pettäminen oli ollut koko perheelle kova paikka ja rehellisesti sanottuna Penny oli täysin isän puolella siinä asiassa. Hän ei kuitenkaan pitänyt siitä, että isänsä oli aloittanut valtavan huoltajuustaiston, jonka myötä oli saanut Pennyn, Skyen ja Kennan huoltajuuden. Se oli repinyt perheen viimeistään kahtia, jos ei mikään muu. Jos Penny olisi ollut yhtään naisellisempi, eikä niin kovakuorinen mitä antoi olettaa, hän olisi voinut tirauttaa muutaman kyyneleen. Sen sijaan hän vain tyytyi hymyilemään kuin Naantalin-aurinko ja halaamaan ystäväänsä tiukasti. Sen halauksen aikana Penny oli yhtälailla painanut kasvonsa miehen olkaa vasten ja tuoksutellut sitä tuttua, parhaanystävänsä tuoksua. Voi kuinka paljon hän olikaan ikävöinyt näitä hetkiä. ”I would never refuse such an honor. You’re still my bestfriend.”
Kaksikko oli onneksi halauksesta irtaannuttua päässyt yhteisymmärrykseen siitä, etteivät he enää yötä vasten lähtisi ajamaan kotiin. Scottyan kaivettua aux-piuha ja kytkettyä se radioonsa, tämä sai leveän, joskin ilkikurisen virneen kohoamaan Pennyn kasvoille. Puhelin kaivettiin taskusta ja se kytkettiin radioon kiinni. ”I would never do that to you… Huggy Bear Gunn.”, voi niiden lempinimien määrää, millä Penny oli aina kutsunut Scottya. Darling oli iskostunut heidän kahden kesken hyvin vahvaksi hänen lempinimekseen, mutta Scottyn lempinimet Pennyn mitta puulla olivat pääosin Huggy Bear Gunn tai Scottybear. Ja he vielä ihmettelivät, miksi ihmiset luulivat heidän olevan yhdessä… Penny alkoi selailla puhelimellaan Spotifytä ja löytäessään etsimänsä kappaleen, se kajahti soimaan – eikä vain kerran. Tavalliseen tapaansa Penny halusi hiukan ärsyttää ja pilailla parhaan ystävänsä kustannuksella – hyväntahtoisesti tietenkin – eikä onneksi Scottykaan jaksanut valittaa hänen huonosta musiikkimaustaan. Se olikin varsinainen vitsin aihe, josta kaksikko naureskeli koko matkan motellille. ”Same here… But I was hoping that your car would be done that already… You need a new car. Like asap.”, Penny naureskeli, samalla kun kaivoi auton takapenkiltä pienen käsilaukkunsa, josta löytyi kaikki tarvittava yhdeksi yöksi.
Scottyn ehdotukselle nyökättiin hyväksyttävästi. ”I’ll do that. See you at the bar!”, Penny vei käden otsalleen ja heilautti sitä ylöspäin, ennen kuin pyörähti kannoiltaan ja suuntasi motellin baariin. Tiskille päästyä Penny tilasi kaksi olutta ja kaivoi sitten odotellessaan puhelimen taskustaan. Muutama viesti oli saatu ja niihin nopeasti vastattua, Penny selasi sovellukset kuten Instagramin ja Snapchatin pikaisesti läpi, ennen kuin Scotty saapui paikalle. Puhelin napsautettiin näppäinlukkoon ja laskettiin tiskille. ”Oh honey, I didn’t know you missed me that much?”, hän virkkoi huvittuneena. ”Like the good old days…”, Penny huokaisi tyytyväiseen sävyyn. Olivat he ennenkin nukkuneet Scottyn kanssa samassa sängyssä. Oikeastaan aina kun he olivat toistensa luona yötä. Se oli osa heidän platonista ystävyyttä ja Penny todella toivoi, ettei Effie aikoisi omia Scottya täysin itselleen, kun he menisivät naimisiin. Avain otettiin vastaan ja laseja kilisteltiin, jonka jälkeen Penny kurtisti kulmiaan. ”Heey! Don’t mock me, I know ye like it…”,Penny virnisti. ”Now, tell me everything what has happened while I was gone… ”, Penny pyysi ja otti huikan oluestaan, katkaisematta sitä katsekontaktia Scottyn kanssa. Lasi laskettiin pöydälle ja kyynärpäällä nojattiin tiskiä vasten, kun leuka vuorostaan nojattiin kämmentä vasten. ”I really missed this… You, us and everything.”, Penny sanoi tyytyväisesti hymyillen ja katseli Scottya hetken hiljaa. ”As your bestwoman… What I have to do? Can I plan your bachelor party and take you to dance dance lessons, so you know how to dance at your wedding?”, Penny tiedusteli jo seuraavaksi. ”This is so weird… You getting married.”
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Dec 19, 2016 22:23:44 GMT 2
Post by nepa on Dec 19, 2016 22:23:44 GMT 2
Scotty hymähti kevyesti, kun Penny sanoi, että olisi mieluummin jäänyt kuin lähtenyt. Tottahan se oli, että Pennyllä ei silloin vanhempiensa eron aikaan ollut ollut paljoa vaihtoehtoja. "But you still do have bigger balls than me", Scotty naurahti. Hän mieluusti nimittäin olisi ajattelematta koko asiaa. Aikoinaan se Pennyn lähteminen oli nimittäin ottanut kyllä tunteisiin ja syvälle. Hän muisti vieläkin, kuinka oli samaan aikaan onnistunut olemaan sekä vihainen että surullinen. Se Pennyn katoaminen oli silloin ollut pahinta, mitä olisi koskaan voinut sattua, ja kun niin sitten oli käynyt, ei siitä asiasta yli pääseminen ollut ollut Scottylle helppoa. Mutta kuten sanottiin, aika korjasi haavat ja niin oli käynyt Scottynkin tapauksessa. Varmaan Pennynkin: ei tämä ainakaan enää vaikuttanut mitenkään pahoillaan siitä tapahtuneesta. "Even if you had stayed, you would have gotten out of Tobermory eventually", Scotty vielä lisäsi virnistäen. "Or maybe we would have left together?" Hän vielä mietti. Sekin olisi nimittäin ollut ihan mahdollista.
Sen automatkan aikana Scotty sai kuunnella sitä kamalaa biisiä suurin piirtein loopilla, mutta silti hän kaipasi sitä biisiä, kun auton ovet sulkeutuivat. Sen auton, joka oli ollut Scottyllä varmaan aikojen alusta asti. "I'd abandon my old dear Beatrice? Never!" Scotty muka kauhisteli ja silitteli auton osittain ruostunutta punaista pintaa pahoitellen. "Don't listen to mean old Darling there", hän vielä höpötti, ennen kuin hän kokosi itsensä ja he pääsivät motelliin. Siellä Scotty sitten varasi heille huoneen, ja sen jälkeen pääsi baaritiskille Pennyn luo. "Of course I missed you", Scottyn oli heti aloitettava. Ihan perinteinen "cheers" oli myös lausuttava ääneen sen oluen takia ja sitten Scotty sai miettiä jotain fiksua vastausta Pennyn kysymykseen. "In Tobermory? Pfft, as if something would happen here", hänen oli aloitettava vitsailemalla. Sen pidempään hänen ei kuitenkaan tarvinnut asiasta selittää, kun Penny jo sanoi ikävöineensä heitä. "You're gonna make me cry", Scotty vei kätensä sydämelleen, "but yeah, I've missed us, too. Tobermory's kinda boring without you."
Se Pennyn esittämä kysymys olikin sitten hyvä. "You'll be my personal slave, obviously", Scotty vastasi huvittuneena. "And fuck that, I know how to dance!" Hän vielä lisäsi. "The fact you think I can't shake my arse is even more weird", hän siristi silmiään. "Actually, I'll prove to you that I can dance. Get up", Scotty haastoi ja nousi itse ylös. "Come on, we haven't got all night!" Hän sai jatkaa ja heilauttaa kättäänkin vaativana. Kun Penny sitten lopulta suostui nostamaan takamuksensa siitä tuolilta, Scotty tarjosi kättään tälle herrasmiehen elkein ja veti tämän sitten johonkin avoimempaan paikkaan. Hän asetteli kätensä oikein, odotti Pennynkin tekevän niin ja alkoi sitten johdattaa. "Do you want me to sing?" Scotty naurahti, mutta tyytyi lopulta vain pyörittelemään Pennyä ympäriinsä. "See? I know how to do this", miehen oli edelleen puhuttava. "I'm not sure how I'll handle dancing in front of all the wedding guest but well, I'll improvise. That's what I'm best at. And you'll be there right by my side so everything will be just fine." Scotty virnisti sitten taas leveästi: "Too bad you're not the bride. Like dancing-wise. You're a better dancer than Effie, or at least it's easier to lead you than her. Don't tell her I said that."
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jan 12, 2017 20:15:06 GMT 2
Post by julle on Jan 12, 2017 20:15:06 GMT 2
Penny oli vuosia sitten ollut vihainen vanhemmilleen. Eritoten äidilleen kaikesta tapahtuneesta, pettämisestä ja perheen rikkomisesta, mutta isälleen myös siitä että hän oli päättänyt viedä puolet lapsista mukanaan. Penny oli kokenut sen olevan kohtuutonta, kuinka heidän isänsä oli erottanut perheen kaksoset, Skyen ja Shawin toisistaan, samalla kun oli vienyt Pennyn ja Kennan mukanaan. Se oli niin sekavaa aikaa Pennyllekin, että hänen erottaminen parhaimmasta ystävästään, suurimmasta tuesta ja turvastaan tuohon aikoihin tuntui maailmanlopulta. Onneksi he kuitenkin pitivät Scottyn kanssa yhteyttä, rapakon toiselle puolelle muutosta huolimatta. Parhaan ystävänsä sanoille hymähdettiinkin nyt pienesti, samalla kun olkapäitä kohautettiin kevyesti tietämättömään sävyyn. ”Maybe… But that I know, that if I had left from Tobermory, I would have taken you with me.”
Motellin pihaan kurvatessa, Penny nousi autosta aluksi puolittain ulos ja nojasi huvittunut virne huulillaan auton kattoa vasten. ”You can say Beatrice, that if she’s going to leaves us in the road, I’ll smash her windshield.”, Penny siristi niiden sanojen jälkeen silmiään varoittavasti, ennen kuin nousi nyt kunnolla autosta ulos ja löi sen natisevan oven kiinni. Sovitusti Penny lähti kohti baaria hakemaan heille juotavat valmiiksi. Baaritiskillä ei ollut muita, joten hän sai onneksi oluet, joita Scottykin sopivasti saapui paikalle lipittämään. Niille ikävöinti puheille Penny hymyili, ennen kuin nosti lasiaan kevyesti ylöspäin. ”Cheers!”, oluesta otettiin sievoinen huikka ja katseen annettiin kiertää pikaisesti heidän ympärillään. Se palasi kuitenkin nopeasti takaisin mieheen, kun tuo puhui. Luonnollisest Tobermoryssä ei ollut tapahtunut mitään kummaa, mutta Scottyn irvaillessa ikäväpuheilleen, Penny hymähti. ”Yeah I know, that’s why I’m here. Saving you for boredom.”, Penny kuittaili vuorostaan takaisin leveän virneen kera. Voi kuinka hän oli kaivannutkaan näitä hetkiä Scottyn kanssa…
”Your personal slave? That doesn’t sound so good…”, Penny kurtisti kulmiaan epäilevään sävyyn. Kulmat kuitenkin nousivat varsin nopeasti ylös yllättyneenä, kun Scotty ilmoitti osaavansa tanssia. Penny ei meinannut uskoa ja sitä suuremmalla syyllä huuliensa välistä karkasi epäuskoinen naurahdus. ”You? You dance? C’moon, I don’t believe you. Once in your life, be serious! When you have learned to dance?”, Penny naureskeli, ennen kuin Scotty käski häntä nousemaan ylös. Penny sen sijaan loi ystäväänsä vain epäuskoisen vilkaisun, ennen kuin laski kädessään olevan tuopin pöydälle ja tarttui Scottya kädestä. Niin sanotulle tanssilattialle päästyä Penny vei kätensä oikeaoppisesti miehen olalle ja tarttui toisella tuota kädestä. ”Please don’t. And okay, I believe you. You can dance. I have to say, I’m quite surprised.”, Penny kuittaili huvittuneen virneen kanssa, kun Scotty pyöritteli häntä sen pienen pubin tanssilattialla. Kieltämättä se tanssiminen sai Pennyn miettimään asioita hiukan erikantilta, mutta miehen puheet saivat hänet havahtumaan ajatuksistaan. ”I’m right by your side. From beginning to bitter end so you don’t have to worry about that.”, Penny nyökkäi sanojensa painoksi ja virnisti sitten leveästi. ”Oh honey, my Scottybear… I’m better than my sister in every way.”, Penny vitsaili virneensä lomasta.
Aikansa pyrähdeltyä tanssilattialta, penny vilkaisi ranteessaan koristavaa kelloa. ”It’s getting late… And I think that Effie would appreciate if I bring you home early tomorrow.”, hän huomautti ja irrottautui sitten ystävästään, nyökäten tuota näyttämään tietä heidän motellihuoneeseensa. ”Let's look if our room has something to drink. Small nightcap or something.”, Penny ehdotti kun käveli Scottyn perässä kohti oikeaa motellihuoneen ovea. Scottyn avattua motellihuoneen oven, Penny paineli sisälle ja nakkasi pienen laukkunsa läheiselle nojatuolille. Kellosta huolimatta hän avasi minibaarikaapin oven ja tutkaili sen sisältöä. ”Is it whisky okay?”, Penny tiedusteli, sillä kaapissa ei oikeastaan ollut muuta kuin vettä ja pieniä viskipulloja. Näin ollen Scottylle ei annettu sen suuremmi vaihtoehtoja, vaan Penny nappasi pullot kaapista ja hyppäsi sitten miehen vierelle makoilemaan sänkyyn. Penny hilasi itsensä sängynpäätyä vasten nojailemaan ja ojensi toisen pulloista ystävälleen. ”I have to admit. Its very, I mean very weird that you are marrying my little sister.”, hän sanoi mietteliääseen sävyyn ja korkkasi oman viskipullonsa. Pienestä pullosta otettiin huikka ja katse kääntyi sitten Scottyyn vinon hymyn kera.”I’m not sure if I’m a marrying type of gal’. It sounds so… Scary.”, Penny hymähti. ”But still, even though you are marrying my sister… I’m happy for you. I hope you know that. And I’m going to be best bestman you ever have!”
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jan 13, 2017 22:52:31 GMT 2
Post by nepa on Jan 13, 2017 22:52:31 GMT 2
Penny olisi kuulemma ottanut Scottyn mukaan, jos olisi lähtenyt vapaaehtoisesti. "Isn't that obvious?" Scottyn oli virnistettävä itsevarmasti. Kyllähän hän sen nimittäin tiesi. Hän rakasti Pennyä, platonisesti, mutta rakasti kuitenkin. Kukaan muu ei ollut hänelle Pennyn veroinen. Ei edes Effie, vaikka tämän kanssa Scotty oli menossa naimisiinkin. Pennyn kanssa Scottyllä oli syvä suhde, sellainen, jota hän ei kyennyt jakamaan muiden kanssa. Hän koki olevansa myös hyvin läheinen Effieen, mutta Penny oli kuitenkin hänelle aina se ykkösnainen. Toisinaan molemminpuolinen platoninen rakkaus saattoi olla se elämän merkittävin suhde - ei luottamukseen ja toisen tuntemiseen tarvittu mukaan romantiikkaa.
Baaritiskille päästyään Scotty pääsi saman tien kiinni niihin juttuihin mitä heillä oli aikaisemminkin ollut Pennyn kanssa. Vaikka he viime vuosina olivat tavanneet huomattavasti vähemmän ja yhteydenpito oli ollut surkeaa, ei mikään ollut tuntunut muuttuneen. "You'd secretly love it", Scotty virnisti sille orjakommentille ja olikin seuraavaksi raahaamassa Pennyä tanssilattian pyörteisiin. "Surprised? You've seen me on the dancefloor before", hänen oli naurahdettava Pennyn sanoille. Toki Penny oli nähnyt Scottyn tanssimassa vain baarissa. Heillä ei ollut tapana käydä missään virallisissa tansseissa. Eikä heillä ollut tapana puhua mitään niin syvällistä kuin sinä iltana. Totta kai he joskus humalassa eksyivät puhumaan elämästä ja kaikesta, mutta pitkä tauko oli vaikuttanut muuttaneen heitä syvällisempään suuntaan. "I appreciate it", Scotty naurahti, naurahti vähän vielä enemmän, kun Penny sanoi olevansa parempi kuin Effie. "You're different, that's all I can say without you kicking my arse", hän lausui huvittuneena.
"As much as I hate agreeing, I have to", Scotty naurahti, kun Pennyn mukaan heidän oli jo aika mennä huoneensa puolelle. Scotty avasi oven avaimillaan ja astui sisälle, odotti Pennynkin tulevan sisälle ja sulki sitten oven. "Whiskey's great", Scotty vain tokaisi, kun siirtyi makaamaan sängylle ja meni istumaan selkä sängynpäätyä vasten. Ei kestänyt kauaa, kun Penny tuli siihen hänen viereensä ja Scotty sai kääntää silmänsä tähän. "Thanks", Scotty naurahti. "To be honest, I didn't think I'd be the type to marry either. But then your sister came and well, things changed." Scotty puuskahti huvittuneesti. "But you know what really matters?" Scotty kysyi vakavaan sävyyn. "That you're here to help me through this." Lopulta Scotty nosti viskipullon korkealle kilistelläkseen sitä Pennyn kanssa.
"To us."
|
|
