Never needed you like right now

Ehkä se oli se titteli ja toivo paremmasta huomisesta, tai ehkä Victoria oli vain lopullisesti sekoamassa. Mielessä olivat kuitenkin nyt päällimmäisenä ne hyvät hetket, joita oli liian helppo kaivata. Vaikeampaa oli pitää mielessä kaikki ne huonot, ja niitä oli - loppua kohti oli tuntunut, että jokaista hyvää hetkeä kohden oli ollut vähintään kaksi pahaa. Joshuan sanat ja se aikataulujen kertailu kuitenkin muistuttivat elävästi vanhoista ajoista, eikä lainkaan hyvällä tavalla. Se oli aina kind of busy. Ja siinä hän oli, taas kerran äärettömän ihastunut siitä, että mies muka teki hänelle aikaa. 

“Whatever works for you”, blondi huomasi sanovansa kaikesta päänsä sisäisesti väittelystä huolimatta, “just let me know and I’ll figure out what to do with Gracie." Niin se oli aina ollut. Hän siirteli ja järjesteli oikeastaan mitä tahansa, ja hyvin harvoin oli liian kiireinen tai liian kiinni missään, että perheelle ei olisi ollut aikaa - ja siihen mies kuului edelleen, oltiin sitten erottu tai ei. Nyt ohjelmassa oli töiden lisäksi lähinnä tytön harrastuksiin kuskaamista, koulun vaatimia vapaaehtoishommia ja jotain epämääräisesti sovittuja koti-iltoja ja playdateja.

Nainen oli kuvitellut muistavansa vielä elävästi ne kerrat, kun oli istunut koko päivän neljän seinän sisällä vauva sylissä tai kun oli perunut kuudennen kerran saman kokouksen jonkun miehen yllättävän menon takia. Kun Grace oli käynyt läpi ikävää sairauskierrettä, ja häntä oltiin uhkailtu potkuilla liikojen poissaolojen takia. Kaikki ne kerrat kun sitä ei oltu saatu kiinni, vaikka olisi tarvinnut ja hän oli ollut kotona stressaamassa paniikin kynsissä syystä tai toisesta. Välillä hän oli pelännyt, että Gracekin olisi ruvennut ihan oikeasti vierastamaan omaa isäänsä. 

Joshua oli ehkä saanut nauttia siitä, että oli joku jonka luokse tulla illalla, mutta Victoria oli sen vastineeksi sitten näytellyt sitä roolia, missä oli yksin ja silti samaa aikaa jumissa jonkun kanssa, jota hädintuskin näki. Lopulta hän oli tullut siihen lopputulokseen, että jos hän kerta huolehti yksin taloudesta ja lapsesta, hän saattoi ihan yhtä hyvin olla kokonaan yksin. Nyt se päätös ja sen syyt eivät oikein muistuneet mieleen. “I could do drinks. Drinks would be good”, Victoria siis nyökytteli ja pohti ääneen, “I figured people like us just do whatever it is they want to do. It'll be good. You know, for us, and Grace. She misses you."

Victoria olisi enemmän kun mielellään leikkinyt pientä perhettä ja esittänyt vaikka yhden illan ajan että kaikki oli kunnossa, mutta se ei missään nimessä ollut oikein Gracea kohtaan. Se oli ihan tarpeeksi hämmentynyt siitä tilanteesta nyt jo, ja usein pelättiin että se koko lapsi oltiin traumatisoitu koko sen loppuelämäksi. Avioerolapsista ja vuoroviikkolapsista puhuttiin mediassakin ihan kamalasti, eikä koskaan hyvässä mielessä. Statistiikat siitä miten todennäköisesti niiden elämä meni sotkuun olivat syöpyneet mieleen jo aikapäivää sitten.
“It’s a date then. Better make it fancy so I have an excuse to dress up”, blondi naurahti ja virnisti. Hän kaipasi aikuista seuraa ja kunnon vaatteita ja jotain muuta ympäristöä kun leikkipuistoa tai tanssisalin äitilämpiötä. Treffiseuraa tietysti nykyään löytyi, mutta se ei vain ollut sama asia eivätkä he koskaan päässeet kokonaan lapsista eroon.

Joshua vakavoitui, Victoria kääntyi paremmin sen puoleen voidakseen pitää sen ilmettä silmällä. Käsivarsi nojattiin sitä sohvan olkanojaa vasten, siemailtiin hetki sitä viiniä mietteliään oloisena, ennen kun puhuttiin. 
“I’ve been thinking about it and I’m happy to inform you that I figured out that mystery. They obviously shared it in school that one day when we skipped all classes, stole my dad’s pickup and drove all the way to Illinois. Remember that? They had that one pub where they sold beer for a dollar a pint and didn’t ID anyone”, nainen hymyili sille muistolle ja kallisti vähän päätään. He eivät kuitenkaan olleet ainoita, joilta se resepti oli jäänyt kuulematta. 

“No but, for real. We shouldn’t be too hard on ourselves. 60 percent of couples married around the age 20 will end in divorce. More than 554 divorces occur during your typical romantic comedy movie, so… There are 9 divorces in the time it takes for a couple to recite their wedding vows." Viimeistään se varmaan kertoi siitä, että asiaa oltiin mietitty, ja oltiinhan sitä. Ihan liikaa. Victoria ei tiennyt miten lohduttavaa se oli, mutta hän koitti rauhoitella itseään niillä luvuilla ja muistuttaa, että he eivät olleet ainoita.

“They also say that first 5 years after having a child is the critical time 'cause it does something to your brain chemistry and all that. I think couples actually sign agreements now that they are not going to get divorced for the first five years after having a kid, no matter what. Maybe we skipped that class too."
Hän oli kuullut sen omalta äidiltään, joka oli ilmoittanut, että jos he olisivat jaksaneet vielä yhden vuoden, kaikki olisi muuttunut helpommaksi ja he olisivat olleet onnellisia ja kaikki olisi ollut hyvin maailman tappiin asti. Se oli ripittänyt häntä asiasta ihan tosissaan, ja varmaan sen takia se ajatus hiersi mielessä edelleen, ja naisen oli pakko itsekin myöntää, että Grace oli oikeasti vaikuttanut siihen päätökseen ihan valtavasti. Se oli mullistanut koko elämän. Ja se univelka - voi luoja sitä univelkaa. Jos oli ollut liian väsynyt muistaakseen ostaa kaupasta maitoa, kun oli lähtenyt sinne vain ja ainoastaan hakemaan maitoa, niin todennäköisesti oli liian väsynyt tekemään myös suuria, loppuelämään vaikuttavia päätöksiä. 

Oli todella vaikea kuvitella Joshuaa partiopoliisina. Victoria oli melko varma, että se oli muutenkin sellainen ala missä piti olla sydän täysillä mukana, jos siitä halusi selvitä selväjärkisenä ja hengissä. Ja samalla tavalla miehestä olisi saanut huolehtia silloinkin, poliiseilla kun oli tässä maassa paha tapa tulla ammutuksi. Tuntui huomattavasti vaarattomammalta, että Joshua kokeili onneaan hallitussa ympäristössä ilman aseita ja niin, että pahimmassa tapauksessa oli paikalla joku joka puhalsi pelin ajoissa poikki. Aina se olisi tietysti voinut ryhtyä vaikka juristiksi tai lääkäriksi, kuten hänen vanhempansa olivat toivoneet - ja tehneet toiveensa hyvin selväksi - mutta kai se olisi sitten vain ollut loputtoman onneton.

“My dad is probably still taking good long looks of his favourite shotgun when he thinks of you”, Victoria huomautti. Molemmat olivat osaltaan painineet sen kanssa, että eivät olleet eläneet vanhempiensa odotuksien mukaisesti, joskin Victoriaa kritisoitiin lähinnä kaikesta Joshuaan liittyvästä, juristin papereita kun ei oikein voinut tuomita. Nainen oli saanut ensin kuulla kunniansa, että oli päättänyt naida jonkun, joka otti työkseen turpiinsa, jolla ei ollut mitään kunnollisia tulevaisuudensuunnitelmia eikä tuloja. Sitten hän oli saanut kuulla kunniansa siitä, että toi siihen elämään lapsen siinä iässä ja heitti oman elämänsä hukkaan. Kai ne olivat juuri ruvenneet hyväksymään asiaa, kun oltiin sitten jo erottu. Siinä oli tarpeeksi valitettavaa koko loppuelämäksi.

Victoria ei nähnyt niitä puheita niinkään vanhojen tarpeettomana muisteluna ja toivon herättelynä, koska hän löysi ihan oikeasti lohtua niistä numeroista. Ne saivat hetkellisesti kaiken tuntumaan normaalilta ja hyvältä, ja joskus niistä asioista oli hyvä puhua sellaisella puolueettomalla, loogisella sävyllä.
“It wasn’t full of the bad and the ugly”, blondin oli kuitenkin pakko korjata, “if something, it was full of baby crying, money being tight, days being way too long and everyone being cranky.”  Aiheen vaihtamiseen suostuttiin joka tapauksessa, koska se ei ollut oikea aika tai paikka sille keskustelulle.
“Fine. Your kid told everyone at school we were going to sell her on Craigslist. Also, she made the teacher very uncomfortable with “mom said I’m just like dad. I don’t have any common sense. Is that true?” Victoria vaihtoi yllättävän luontevasti takaisin turvallisille vesille, “she is on a mission to embarrass us both, so be careful tomorrow. I’d avoid all stores by all costs. Or maybe just all public places."

Joshua kysyi, halusiko hän juotavaa, ja katse siirettiin viinilasiin. Se veteli viimeisiään, mutta kasvoilla kävi silti hetkellisesti mietteliäs I shouldn’t tyyppinen ilme. Hän päätyi kuitenkin nyökkäämään ja nousemaan siltä sohvalta. Viini tuntui mukavasti päässä, kun liikkui sen turhan pitkän paikallaan istuskelun jälkeen. 

Grace oli ehdottomasti Joshuan lapsi joka kerta, kun sukset menivät ristiin syystä tai toisesta. Se oli isin tyttö myös omasta mielestään aina, kun äiti kävi syystä tai toisesta hermoille, eli silloin kun se piti aamulla saada ajoissa ylös sängystä, ruoka oli pahaa tai ulos piti pistää kunnon takki. Yleensä se tyttö oli herttainen, aurinkoinen ja iloinen, mutta ei heidänkään taloudessa oltu säästytty uhmaiän parhailta puolilta. Joskus siihen meni hermot, kun oli ihan oikeasti kiire ja se söi kolme varttia murojaan. Tai kysyi tuhat kertaa samaa asiaa. Ne kyselykierteet yleensä kuitattiin edelleen sillä, että go ask daddy. Lapsen kasvattaminen oli ollut paljon helpompaa, kun jokaisen typerän idean oli voinut kuitata sillä samalla kommentilla.

“I would never talk trash about you to our kid behind your back. You know she would instantly tell on me” Victoria huomautti. Hän varoi yleensä muutenkin hyvin tarkasti sitä, mitä Joshuasta sille sanoi. Hän ei halunnut, että tytöstä tulisi sellainen erolapsi, joka kuunteli päivät pitkät kun vanhemmat haukkuivat toisiaan. Niitä helmiäkin kyllä karkasi aina välillä, kuten silloin kun tyttö oli pihalla lumessa leikkiessään luopunut hanskoista, piposta ja takista. Silloin sille oltiin pidetty se turhautunut ‘oh my god you’re just like your father, you have no common sense and no sense of self preservation” puhe, joka oli selkeästi jäänyt sen mieleen.

“Oh okay mister I beat people up for money and talk trash on tv”, nainen nauroi sille, että Grace olisi muka saanut suuren suunsa häneltä. Ja, no. Ehkä se oli. Ammateista huolimatta hän taisi olla se, jolla oli terävä kieli ja taipumus sanoa inhottavia asioita ääneen. Kai se oli juristeille aika ominaista. Siinä he sitten olisivatkin, jos tyttö perisi hänen tapansa kommunikoida ja Joshuan tavan viehättyä asioista, joihin liittyi nyrkin päätyminen jonkun kasvoihin. 

"Please." Silmiä pyöriteltiin sille suoraa kävelylle. Siinä ei ollut vielä mitään ongelmia, vaikka alkoholi nykyään nousikin päähän huomattavasti helpommin kun silloin joskus teininä, kun oltiin voitu ostella niitä dollarin oluita yöt läpeensä. Paljon oli muuttunut. Viinilasista siemaistiin ne viimeiset, etsittiin sille sitten jotain paikkaa ja jätettiin se jollekin satunnaiselle pöydälle, joka oli jo valmiiksi täynnä tyhjiä tölkkejä. “I hope you hired an army of cleaners”, nainen mumisi ohimennen ja pudisteli päätään sille kaaokselle. Miehen kädestä meinattiin ottaa kiinni kesken matkaa, mutta tajuttiin asian viimehetkellä ja nostettiinkin sitten käsi sipaisemaan hiuksia korvan taakse.

Joshua siirtyi tutkimaan jääkaappia, Victoria jäi nojailemaan keittiön tasoa vasten. Kädet nousivat puuskaan, katse pysyi miehen tekemisissä. 
"Surprise me", nainen hymähti siihen juomatarjontaan. 

Gracen annettiin yleensä katsoa joka kerta, kun Joshua oli televisiossa, kun se jaksoi asiasta edelleen innostua ja kehuskeli sillä sitten kaikille kavereilleen, kaikille opettajille ja mahdollisuuksien mukaan myös täysin tuntemattomille. Jos mies olisi kiroillut, huutanut ja uhkaillut, niin heidän talossaan oltaisiin kyllä vältelty niiden pätkien katsomista viiimeiseen asti. Victoria oli iloinen että se ei niin tehnyt, koska hänkin halusi katsoa. Etenkin silloin, kun he eivät olleet oikeastaan missään tekemisissä toistensa ja hädintuskin puhuivat, oli joskus mukavaa nähdä kun se jossain haastattelussa puhui asioistaan ja vaikutti siltä, että kaikki oli kunnossa. Tavallaan oli kyllä äärettömän hankalaa, että ex-miestä oli koko internet täynnä - hän kidutti itseään sen parissa ihan liian usein.

“Talking about tv, everyone’s all up on our asses again”, Victoria myönsi ja huokasi siiten media-asiaan, “I don’t even know what they want from me anymore. I don’t understand this whole public figure thing."
Asiasta ei ensin oltu meinattu sanoa mitään, mutta kai sitäkin piti jollekin purkaa. Häneltä oltiin vaadittu kommentteja ja selityksiä ja juoruja aivan liian tiuhaan tahtiin jo ennen sitä titteliottelua, ja sen jälkeen vielä enemmän. Oli herättänyt kummastusta, että he olivat Gracen kanssa olleet paikalla, ja tietenkään sen ei vain oltu annettu olla. Nainen ei vieläkään ymmärtänyt, miksi jonkun ammattiurheilijan piti olla kaikkialla mediassa ja leikkiä jotain roolimallia ja valottaa perhe-elämäänsä kaikelle kansalle, mutta niin se vain oli.

Hän oli ottanut koko Joshuan uran aikana osaa tasan yhteen mediatempaukseen - dokkariin, joka oli oikeasti tukenut hyvää asiaa - mutta muuten pysytellyt hiljaa ja sivummalla. Kukaan ei tuntunut uskovan, että niin tehtäisiin jatkossakin, ja ehkä - ehkä - se dokkari oli ollut huono veto, koska sillä oltiin selkeästi annettu sellainen kuva, että haluttiin olla aktiivisesti mukana siinä kaikessa. Enää perheen asioista ei puhuttu, törkyä ei oltu koskaan jaettukaan ja lapsi pidettiin niin kaukana koko asiasta kun vain ikinä oli mahdollista.

“Tastes like being 16 again. Works for me.” Margaritamix hyväksyttiin, lasi löytyi ja se osoittautui ihan hyväksi. Mitä nyt muistutti kaikessa makeudessaan vähän teinivuosista. Katse nousi sen juoman syövereistä, kun Joshua yhtäkkiä kyseli hiuksistaan. Victoria nosti siihen katseensa aidosti yllättyneenä.
“Why?” hän kysyi ja loi siihen vaaleaan raitaan pitkän, melkein huolestuneen katseen, tajusi saman tien olevansa siihen paljon kiintyneempi kun olisi edes osannut ajatella. “I like it."

Joshua ei voinut tehdä medialle mitään, eikä se ollut sen vika. Victoria toivoi, että se kaikkien kiinnostus menisi ohi, jos vain välttelisi kaikkia viimeiseen asti, ei vastaisi puhelimeen eikä sanoisi mitään. Toisaalta häntä houkutti jollain tasolla ajatus siitä, että hän olisi antanut jonkun virallisen lausunnon siitä, miten he olivat Joshuasta hyvin ylpeitä, tukivat sitä parhaansa mukaan ja sitä rataa, mutta halusivat olla rauhassa. Se oltaisiin ehkä jo tehy, jos naisella ei olisi koko ajan vahvasti sellainen olo, että hänellä ei ollut siihen enää oikeutta.
“I got it, don't even worry about it. Just thought you should know”, blondi soi miehelle vielä rohkaisevan, joskin vähän apaean hymyn, “still not selling you out and not planning on joining the cast of ufc wifeys when they finally get that started.” Oli jonkun tason ihme, että sellaista ohjelmaa ei jo ollut. Näissä piireissä oli ihan yhtä paljon yhteisöllisyyttä ja ihan yhtä paljon draamaa kun jossain lätkävaimopiireissäkin. Ikävä kyllä.

Siitä koko elämästä oli ollut ihan kamalan vaikea päästä irti, eikä Victoria ollut edes tajunnut miten kiinni siinä oli, ennen kun se oli kadonnut. Siitä puhumattakaan, että vuosien saatossa Victoria oli oppinut määrittelemään itsensä sen perusteella, mitä Joshua teki. Kun häneltä kysyttiin mitä kuului, hän kertoi mitä sen uralla oli viimeksi tapahtunut. Sen nimi oli automaattisesti karannut huulilta aina, kun oltiin edes esittäydytty. Nyt hän ei oikein tiennyt mitä oli tai ei ollut. Tuntui, että ei ollut oikeutta edes kaikkiin niihin ystäviin, joihin oltiin tutustuttu siinä yhteydessä. Se itsensä uudelleen määrittely oli melkein yhtä vaikeaa ja tuskallista kun itse erokin. Entistä elämää kaivattiin yhtä paljon kun Joshuaakin, vaikka molempia oltiin muka vihattu ah niin paljon.

“What are you talking about? You are very young and hip”, Vicoria nauroi kun Joshua ilmoitti, että saattoi olla sille hiustyylille vähän turhan vanha. Nauru ja hymy loppuivat kun seinään, kun se edes mainitsi hiusten leikkaamisen ja parran ajelun. Ilme jäi epäluuloiseksi vielä siinäkin vaiheessa, kun se julistettiin vitsiksi. “What next, you’re gonna go and marry a 18 year old model? Buy a porsche and a yacht?” nainen pudisteli päätään ja löysi ääneen jo vähän leikkisyyttä.

Kun avioero oli tullut yleiseen tietoon, Victorialle oltiin tarjottu ihan kiitettäviä summia rahaa siitä, että hän olisi valottanut että mikä oli ollut vialla ja mielellään vielä näyttänyt tarinalle vähän värikynää. Kaikki olivat odottaneet jotain kotiväkivallan tasoista kriisiä, mutta ei siinä ollut koskaan ollut mitään sellaista. Hänellä hädintuskin oli mistä valittaa. Ei siinä ollut ollut mitään otsikkotasoisia kriisejä, eikä ketään edes kiinnostaisi kuulla siitä, että kuka oli ollut kiireinen ja miksi.

Mitä kolmenkympin kriisiin tuli, niin jos Joshua aikoisi sitä potea, niin Victoria potisi takuulla perässä, ihan sama oliko siinä välissä pari vuotta vai ei. Hän tunsi olonsa jo valmiiksi ihan loputtoman vanhaksi. Kai se johtui siitä lapsesta ja siitä, että hän oli päättänyt ruveta opettajaksi - kun katseli nuoria päivät pitkät, niin yhtäkkiä tajusi että oli henkisesti niistä hyvin kaukana. Ja se avioero oli ihan oma tarinansa, eikä ainakaan auttanut. Oli karua olla alle kolmekymppisenä eronnut, kouluikäisen yksinhuoltaja. Siihen ei oltu osattu henkisestivalmistautua.

“Please don’t say that. You’re making me feel old”, nainen irvisti ajatukselle ja pudisteli päätään, "can we just go back in time and be 20 forever?"
Hän ei ollut ihan vielä valmis täysin luovuttamaan ja rupeamaan täysiaikaiseksi ruuhkaikäiseksi. Se margaritamixin siemailukaan ei oikein auttanut siihen, että aika kului liian nopeasti, ihan sama miten vahvasti maistui teinivuosilta. Joshua huomautti että oli ostanut sen Camaron, ja niinhän se oli. Hän oli kieltämättä vähän sen jälkeen pelännyt, että aikoisiko se seota ihan täysin ja saada jonkun luokan hermoromahduksen. Hän oli itsekin käynyt sitä vähän turhan lähellä. 

“It doesn’t really scream midlife crisis, though. I kinda like it”, Victoria myönsi, mutta joutui sitten taas vähän vakavoitumaan, kun mies puhui siitä, ettei ollut enää avioliittomateriaalia, eikä sitä halunnutkaan. Hän ei todellakaan ollut valmis siihen, että Joshua olisi tuonut Gracen elämään jonkun uuden naisen - tai hänen elämäänsä. Ehkä hän ei olisi siihen valmis koskaan. Juuri nyt ajatuskin oli kauhistuttava, vaikka mallien naimisesta saatettiinkin vitsailla, kun se ei olisi mikään ongelma. Oli se. Nainen tiedosti olevansa äärettömän itsekäs, koska itsehän hän oli sen pelin sanonut poikki ja häipynyt. Ei hän ollut itsekään osannut oikein siirtyä eteenpäin, vaikka deittivesiä oltiinkin varovasti kokeiltu. Hän ei ollut koskaan ennen edes tosissaan treffaillut ketään, kun Joshuakin oltiin tavattu niin nuorena. Se oli täysin uusi, tuntematon maailma, josta hän ei pitänyt. Se oli ollut kiinnostava vain silloin, kun oli ollut ulottumattomissa. 

“Did I traumatize you that bad?” Victoria kysyi ja pelkäsi, että vastaus oli kyllä, tunnustettiin se sitten ääneen tai ei.