member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Dec 7, 2016 3:21:53 GMT 2
Post by autopilot on Dec 7, 2016 3:21:53 GMT 2
SAT 26th November around 11 pm @ Police station, Rochester Kate @elmia & Jace (+ Lester & Aaron) . . . Jace oli viimeinen ihminen, joka turvautui poliiseihin koskaan ja missään tilanteessa. Hän oli vältellyt sitä viimeiseen asti. Kun Kate oli lähtenyt ovesta, hän oli juossut sen perään vain nähdäkseen sen hyppäävän autoon. Kun se oli lyönyt oven perässä kiinni, hän oli tiennyt, että se oli siinä. Hän oli huutanut, kironnut ja lyönyt seinää. Huutanut vähän lisää, ja sitten ymmärtänyt, ettei edes tiennyt, kenen kanssa jakoi sen asunnon ja elämän. Joskus oli käsittämättömän vaikea tunnistaa rajaa Katen ja sen sairauden välillä. Juuri nyt Jace halusi vain päästä pois siitä tilanteesta. Hän halusi ottaa sen lapsen ja pitää sen turvassa koko siltä maailmalta. Sitä lasta ei kuitenkaan ollut, ja ei ollut Kateakaan. Sille oltiin annettu tarpeeksi aikaa tulla takaisin. Sille oltiin soitettu kymmeniä kertoja, jätetty vastaajaviestejä ja pommiteltu tekstareilla. Se oli tehnyt hiljaisuudellaan täydellisen selväksi, ettei halunnut tulla takaisin. Luoja ties mitä helvettiä sen päässä liikkui. Koko se naisen käytös oli sen luokan järjetöntä, että sen ajatusmaailmaa oli täysin mahdollista seurata. Jace oli puhunut tutuille ja tuntemattomille, joista ei ollut mitään apua. Hän oli kurottanut kaikkien mahdollisten tukiverkkojen puoleen, joita oli olemassa. Niin epätoivoiseksi hän oli käynyt, ettei edes välittänyt siitä, miten helvetin heikolta ja epätoivoiselta näytti. Lester oli ollut sillä listalla viimeisenä, mutta oli ollut kuitenkin. Vastuu oltiin luovutettu sille, ja sen jälkeen Jace ei ollut kuin kiltisti pitänyt matalaa profiilia. Hän ei edes tiennyt mitä mies oli asialle tehnyt, mutta siihen oltiin otettu poliisit mukaan. Oli ollut helpottavaa, että hetken hän ei ollut sen kanssa täysin yksin. Sitä matalaa profiilia Jace piti edelleen, kun nyt istui sen Katen isän auton pelkääjän paikalla kohti jotain helvetin poliisiasemaa keskellä ei mitään New Yorkissa. Siinä vaiheessa mielessä ei enää liikkunut vain huolta, vaan myös rutkasti epätoivoa ja puhdasta vihaa, turhautumista ja ahdistusta. Mies ei yksinkertaisesti ymmärtänyt, miten Kate voisi tehdä mitään sellaista. Hän ei edes tiennyt, että halusiko ymmärtää. Ehkä ei. Ehkä hän ei halunnut olla sen koko sotkun kanssa enää missään tekemisissä. Ne ajatukset liikkuivat päässä, kun hän nojasi otsaansa auton jääkylmää ikkulasia vasten. Ja silti, kun se auto pysähtyi, hän huomasi mekaanisesti nousevansa ulos ja jopa kohtaavansa ohimennen Lesterin katseen. Mustan hupparin huppu kiskottiin päähän ja piilouduttiin sen taakse kaikkien katseilta. Satoikin. Oli kylmä ja satoi, ja se oli täydellinen miljöö sille tragedialle, jossa hän ei halunnut näytellä osaa.
|
|
|
Dec 7, 2016 4:16:20 GMT 2
Post by Deleted on Dec 7, 2016 4:16:20 GMT 2
Lester oli saanut soiton sinä päivänä Jacelta. Kate oli ottanut lapsen ja auton ja hävinnyt. Se ei valitettavasti kuulostanut mitenkään yllättävältä. Sen jälkeen kun Jace oli aiemmin sillä viikolla soittanut, kun Kate oli ensimmäisen kerran romahtanut, Lester oli osannut odottaa sitä, että se tilanne saattaisi vielä kääntyä huonommaksi. Ja niinhän se oli. Lester oli luvannut hoitaa sen asian kuntoon – Jacella oli varmasti ihan tarpeeksi työtä siinä pakan kasassa pitämisessä. Valitettavasti se ei myöskään ollut ensimmäinen kerta, kun Lester joutui korjaamaan tyttärensä jälkiä sen sairauden vuoksi. Jollain tasolla hän tiesi, mitä Jace kävi läpi, vaikka ei voinut kuvitellakaan, miltä se tuntui, kun kyseessä oli puoliso oman lapsen sijaan.
Loppujen lopuksi Lesterin ei ollut tarvinnut tehdä muuta kuin soitella muutamat poliisiasemat ja sairaalat New Yorkissa läpi, ennen kuin hänelle oli soitettu Rochesterista. Kate ja Aaron oli otettu poliisin huostaan siellä sen jälkeen, kun Kate oli pistänyt ranttaliksi julkisella paikalla. Lester oli soittanut Jacen ehdonalaisvalvojalle, selittänyt tilanteen ja neuvotellut. Lopulta Jacelle oli myönnetty lupa lähteä hakemaan perhettään kotiin. Sen hoitamisen jälkeen Lester oli soittanut Roxielle. Kuopus ei valitettavasti ollut käytettävissä tällaisen sekoilun korjaamiseen, mutta se lupasi olla käytettävissä lapsenhoitoa varten, jos tarve vaatisi. Taas. Sen jälkeen oli hypätty autoon, ilmoitettu Jacelle, ja lähdetty tien päälle.
Automatka oli enemmän tai vähemmän hiljainen, ja se olikin pitkät viisi ja puoli tuntia. Satoi, oli pimeää, ja Lester ei voinut kuin miettiä, miten tästäkin selvittäisiin. Jace näytti viittä vaille valmiilta luovuttamaan, eikä Lester kyllä voinut nuorukaista siitä tuomita. Oli ollut oikeastaan ihailtavaa nähdä, miten pitkään Jace oli sitä miehen tytärtä jaksanut. Moni muu olisi luovuttanut, eikä Jace ollut ensihätään vaikuttanut siltä, että sillä olisi riittänyt pitkäjänteisyys. Jace oli kuitenkin yllättänyt, positiivisesti. Se oli saanut Lesterin pitämään miehestä, ja siksi se oli nyt huolissaan sen jaksamisesta.
Lopulta sinne poliisiasemalle päästiin, ja miehet nousivat autosta. Joku katsekin siinä vaihdettiin, kun he lähtivät kävelemään poliisiaseman tiloihin. Lester pystyi kuvittelemaan, ettei Jace ollut varmaan uskonut kävelevänsä koskaan niihin tiloihin vapaaehtoisesti ja vieläpä syyttömänä. Sinne kuitenkin päästiin ja tiskille asti, jossa Lester rupesi strategisesti hoitamaan sitä asiaa. Vastattiin niihin poliisien kysymyksiin, kuinka Katella oli historiaa mielenterveysongelmien kanssa, ja kuinka he pitäisivät huolta siitä, että nainen saisi hoitoa. Sen jälkeen ei auttanut kuin istua odottamaan.
Lester käänsi katseensa nuorukaiseen, koitti olla näyttämättä liian huolestuneelta. ”You know you can talk to me, right?” Jacelle tarjottiin. Lester halusi ainakin uskoa, että se miesten välinen suhde oli sellainen, että he voisivat puhua toisilleen. ”You did good, son. This isn’t your fault.”
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Dec 7, 2016 4:26:36 GMT 2
Post by autopilot on Dec 7, 2016 4:26:36 GMT 2
Elämässä ei ollut yhtään ihmistä, jolle Jace olisi voinut puhua, ihan sama mitä Lester sanoi. Hänellä oli ihmisiä, joiden puoleen kääntyä, jos piti saada käsiin kamaa - tai saada kamaa pois käsistä - tai piilottaa ruumis. Hän tiesi, kenelle soittaa, jos jonkun polvet piti iskeä pesäpallomailalla sisään. Mutta ihminen, jonka puoleen kääntyä, kun koko elämä potki päähän ja teki mieli luovuttaa? Ei. Sitä ei ollut. Eikä hän uskonut sitä tarvitsevansakaan.
Jace ei ollut koskaan ollut sitä tyyppiä, joka osasi puhua omista tunteistaan. Se virhe oltiin tehty Katen kanssa tasan kerran, ja se oli lopulta kulminoitunut siihen, että se oli soittanut isänsä hankkiutumaan eroon kylpyhuoneen ovesta. Viimeistään silloin mies oli päättänyt, että piti ajatuksensa itsellään jatkossakin. Tosiasia oli se, että nyt mentiin todella lähellä hänen kipurajojaan, eikä tästä asiasta voinut tapella tietään ulos. Ja jos siitä ei voinut tapella tietään ulos, mies ei tiennyt mitä ihmettä oli tekemässä. Hän olisi tapellut kenen kanssa tahansa, rähissyt, uhkaillut ja pilannut elämiä, mutta tämä… Tämä ei ollut tippaakaan hänen alaansa.
Lesterin annettiin huolehtia niistä käytännön asioista. Jace seurasi sen perässä, piti hyvin matalaa profiilia ja oli silminnähden varautunut siitä ympäristöstä. Huppu sentään vedettiin päästä, kun joku loi merkitsevän silmäyksen. Poliiseihin ei luotettu tippaakaan, eikä siellä asemalla haluttu olla. Siinä vaiheessa ei oltu edes ihan varmoja, että miksi oltiin lähdetty mukaan. Takavasemmalle karkaaminen oli ollut vahvasti mielessä, ja syy jäämiselle ei todellakaan ollut Kate. Sitä lasta ei kuitenkaan hylättäisi.
“What do you want me to say, huh?” Jace vastasi Lesterille melkein hyökkäävään sävyyn. Se istui alas, hän ramppasi ympyrää sen edessä. Sen lohdutus ei osunut maaliinsa, koska mies ei ollut valmis julistamaan itseään syyttömäksi. Oli helpompi vain olla vihainen kaikille, itselleenkin. “How is this good?” hän sitten ärähti, ja kädet päätyivät hiuksiin. Ramppaus sentään loppui hetkeksi. “How is this, in any way possible, good?” toistettiin ja pudisteltiin päätä. Jace ei tajunnut siinä vaiheessa rekisteröidä edes sitä, että oli juuri työntämässä pois elämästä sitä ainutta ihmistä joka edes esitti kiinnostunutta.
|
|
|
Dec 7, 2016 5:17:09 GMT 2
Post by Deleted on Dec 7, 2016 5:17:09 GMT 2
Se Jacen napsahdus ei ollut mikään yllätys, kun otti huomioon kaiken tapahtuneen. Ei voinut olla helppoa elää maanisdepressiivisen kanssa samassa taloudessa, jossa oli myös pieni lapsi. Varsinkin, kun kyseinen maanisdepressiivinen henkilö oireili voimakkaasti. Vähemmästäkin siitä tiuskittiin muille, jotka olivat siinä auttamassa. ”Come on, sit down”, Lester sanoi tyynen rauhallisesti ja taputti sitä istumapaikkaa vierellään. Nuorelle miehelle luotiin katse joka kertoi, ettei sillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin istua alas. Samalla vilkaistiin niitä virkailijoita, joille pudistettiin päätä. Tilanne olisi hallinnassa.
Lester haroi hiuksiaan ja mies huokaisi syvään. Sen piti miettiä tarkkaan ne seuraavat liikkeensä. ”I don’t mean this situation. I mean how you’ve been handling it all. You’ve been there for her all this time, and I really appreciate it. You tried. Most people would’ve given up by this time. And I know this is hard for you”, Lester sanoi. Nosti kätensä ilmaan. ”I know, I know, you’re not up for all this emotional bullshit. It’s fine. You kind of get into this state when you do the whole parenting thing, trust me. But just know this – it isn’t your fault she’s here now. She goes through these rough patches here and there and she has to work through them, and it sucks to just sit there and watch her go through it. The best thing we can do is be there for her. And right now we need to get her admitted to the psych ward. It’ll be ok, trust me on this.”
Mies kuitenkin siirsi katseen toiseen. ”But I don’t want to talk about Katie now. I want to talk about what’s going on with you. I’m worried. And I did promise your PO that I’d watch over you tonight, so I kind of want to know how you’re hanging in there from the lawyer point-of-view as well, but mostly because you’re my daughter's partner and the father of my grandson.”
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Dec 7, 2016 5:28:20 GMT 2
Post by autopilot on Dec 7, 2016 5:28:20 GMT 2
Ehkä oli hyvä, että joku esitti jonkun selkeän käskyn, koska sitä Jace osasi noudattaa. Hän istui kiltisti alas, mutta ei rentoutunut. Kyynerpäät nojattiin polvia vastaan ja hetken hän oli vain ihan käsittämättömän ahdistunut. Lesterin sanoja oli vaikea kuunnella. Jotkut ihmiset eivät osanneet ottaa vastaan kehuja, hän ei osannut ottaa vastaan minkäänlaista tukea, kannustusta tai lohdutusta. Juuri nyt hän ei edes kokenut olevansa millään tavalla niiden sen sanojen arvoinen.
Koko se homma kuunneltiin joka tapauksessa. Lesterin suuntaankaan ei luotu katsetta, ja Jace ei keksinyt mitään järkevää sanottavaa, taisteli vastaan tarvetta jäädä jankkaamaan siitä asiasta lapselliseen sävyyn. Emotional bullshitille sentään naurahdettiin kuivasti. Kasvoilla välähti jotain kauhun ja turhautumisen välimaastoa, kun se mielisairaala mainittiin. Kyllä hänkin tiesi, että se oli seuraava liike, mutta ei se tehnyt asiasta yhtään sen parempaa. “I don’t like sending her to get locked up”, mies tunnusti, mutta sen enempää hänestä ei saanut siinä vaiheessa irti. Sekään tunnustus ei tullut kellekään yllätyksenä, koska kai hänessä olisi pitänyt olla jotain vikaa, jos hän olisi omien kokemuksiensa jälkeen pitänyt kenenkään vapauden riistoa hyvänä asiana, oli se sitten tarpeellista tai ei.
Se keskustelun sävy muuttui, mutta ikävä kyllä ne parrasvalot olivat nyt vielä enemmän Jacessa. Katse kävi Lesterissä vähän hämmentyneenä. “Honestly, I’ve been through worse. I just want the kid back and I’ll be fine”, hän vakuutti, vaikka ei ollut siitä ihan varma. “I’m not even gonna hit anyone, okay. That’s a promise." Siitäkään ei oltu tosiasiassa ihan varmoja, koska hän olisi todellakin halunnut nyt lyödä jotain.
|
|
|
Dec 7, 2016 6:02:41 GMT 2
Post by Deleted on Dec 7, 2016 6:02:41 GMT 2
Jace kertoi, ettei pitänyt siitä ajatuksesta, että Kate lähetettiin lukkojen taakse. Hitto, ei Lesterkään siitä pitänyt. Hän oli vain nähnyt sen crash and burnin riittävän monta kertaa tietääkseen, että se oli joskus välttämätöntä, että Katen sai takaisin raiteilleen. ”I know, I hate it too”, Lester myönsi. ”But it’s for the best. Sometimes Katie needs more help than we are able to give her. And it’s not like you can clean up after her shit anymore, you’ve done more than enough on that part. She needs to be in a safe environment where she doesn’t cause any harm.”
Ei pitänyt käsittää väärin, kyllä Lester mielellään puhuisi esikoisestaan ja auttaisi Jacea ymmärtämään sitä paremmin, mutta miehellä oli myös sellainen käsitys, että siellä kotona elämä pyöri varmaan melko pitkälti vain naisen ja sen ongelmien ympärillä. Lester ainakin itse sellaisessa tilanteessa olisi varmaan jo kyllästynyt siihen, miten paljon kaikki pyöri jonkun toisen ympärillä, kun omiakin ongelmia oli. Lester halusi antaa sen mahdollisuuden Jacelle purkaa niitä omiakin tuntojaan välillä, tai puhua siitä mistä se halusi.
Nuorukaisen lupaukselle siitä, ettei se löisi ketään, hymähdettiin. ”Yeah? Gonna cross your heart?” Mies sanoi ja virnisti vinosti. ”But will you be fine, though? It’s perfectly fine to not be. You guys have been through a lot. And it’s your first time through this road, and with a baby around… It can’t be easy”, Lester sanoi vilpittömästi. ”You’re not alone with this, okay? Anything you need, I’m here for you guys. Seriously.” Mies oli täysin tosissaan sen asian kanssa. Kai sitä voisi sanoa, että se todella halusi Jacen ja Katen suhteen kestävän tämän kaiken läpi. Paitsi heidän molempien, myös sen lapsen vuoksi. Se lapsi ansaitsi mahdollisimman stabiilin ympäristön, ja Lester pitäisi siitä vaikka itse huolta, että se sellaisen sai. Ihan sama miten paljon hänen pitäisi pitää kaikki kasassa.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Dec 7, 2016 6:11:23 GMT 2
Post by autopilot on Dec 7, 2016 6:11:23 GMT 2
Tarve puhua omista tunteista oli täysin tuntematon. Jace oli tavallaan onnellinen siitä, että sai arjessakin pysyä sivussa. Jos hänellä olikin ongelmia, kukaan ei niistä tiennyt. Hän piti siitä, että omat ajatukset olivat täysin yksityistä aluetta, mihin ei kukaan päässyt sotkemaan ja sekoittamaan. Niin kauan kun kaaos oli vain hänen päänsä sisällä, se oli hanskassa. Kun kaaos vuosi tosielämään, sitten oltiin kusessa. Sitten oltiin tässä tilanteessa.
Sille sairaalareissulle vain nyökyteltiin apaattiseen sävyyn. Kyllä Jacekin tiesi, että se oli tarpeellista. Hän mietti, voisiko roudata sitä vauvaa mukana töissä. Pakko varmaan olisi, kun mitään päivähoitoa ei ollut mahdollista löytää tälläisellä aikataululla. Ja oli se vauva ihan liian pienikin olemaan päivät pitkät jonkun tuntemattoman luona. Jo ne pari yötä kun se oli käyttänyt Roxien luona olivat tosissaan repineet hermoja. “I get that. I know”, Jace vahvisti ääneenkin. Hän vaihtoi stressaantuneena asentoa, päätyi nyt nojaamaan reippaasti taakse ja ristimään kädet rintakehälle. Mieli olisi tehnyt taas hypätä pystyyn ja rampata ympäriinsä. Tai ehkä käydä tupakalla. Ei tässä ollut enää vauvaakaan joka tappaa tupakansavulla.
“Wouldn’t go that far. Night’s still young”, Jace naurahti lyömiseen ja sai jopa virnistettyä, vaikka se huvittuneisuus ei silmiin asti noussutkaan. Kai tässä olisi vielä aikaa sillekin, että hermot napsahtaisivat lopullisesti. Hänen kohdallaan siihen tuntui aina olevan vielä aikaa. “I got it”, hän sitten vakuutti siihen koko tilanteeseen, “I’ll figure it out. I even got in touch with my family, so... They might help." Siitä ei oltu ihan satavarmoja, mutta kai niidenkin puoleen voisi yrittää kääntyä, jos oikein tekisi tiukkaa.
|
|
|
Dec 7, 2016 7:14:31 GMT 2
Post by Deleted on Dec 7, 2016 7:14:31 GMT 2
Lester naurahti Jacen heitolle. ”You gotta give the old man some slack. I should be retired by now, you know”, mies heitti huulta. Se hetken huumori kuitenkin tasaantui ja taas vakavoiduttiin. Kunnes kohotettiin kulmaa yllättyneesti, kun selvisi, että Jace oli ollut yhteydessä perheeseensä. ”Yeah? You did?” mies varmistelikin, ”Katie made you do that, didn’t she?” Jace ei ollut vaikuttanut siihen mennessä erityisen innokkaalta olemaan yhteyksissä siihen perheeseensä, ja Katelle oli perhe ollut aina tärkeä, kaikesta huolimatta. ”I’m available any time you need, as well”, Lester kertoi, sitten naurahti, ”I sound pretty desperate, don’t I?”
Kate oli halunnut vain viettää aikaa Aaronin kanssa. Kai siellä takaraivossa jossain oli se pelko siitä, että hänet määrättäisiin sairaalajaksolle. Jossain oli se käsitys, että kaikki ei ehkä ollutkaan niin kunnossa, kuin miltä oli tuntunut. Siksi hän oli ottanut ja lähtenyt. Kotona oli ruvennut tuntumaan ahdistavalta, ja Jace oli ihan liian iholla sen kaiken kanssa. Samanaikaisesti naisesta oli tuntunut erehdyttävästi siltä, ettei sitä kuunneltu ja ymmärretty lainkaan. Kai siinä oli terve järki sammuttanut itsensä, ja se varsinainen alamäki oli alkanut. Auton keula oli osoittanut kohti Niagaran putouksia, kun tien päälle oli lähdetty ja jätetty Jace huitomaan sinne taustapeiliin.
Tietenkään se homma ei ollut mennyt ihan putkeen. Putouksilla oli käyty ja suunta kohti New York Cityä oltiin otettu taas. Ei Katen ollut kuitenkaan tarkoitus kidnapata sitä vauvaa. Rochesterissa homma oli kuitenkin karannut lapasesta. Kate ei muistanut enää, mikä se lopulta oli ollut, mikä oli saanut hänet napsahtamaan, mutta lopputuloksena oli hysteerisesti itkevä ja huutava, lattialla istuva nainen. Poliisit oli kutsuttu paikalle ja loppu sitten olikin historiaa. Kate oli pumpattu niin täyteen rauhoittavia, että se loppuaika oltiinkin sitten maattu sellissä lähinnä tuijottamassa kattoa.
Se kuitenkin loppui, kun yksi niistä poliiseista tuli hakemaan bruneten, ja niin se hyvin kuuliainen nainen talutettiin odotustilaan. Lester ryhdistäytyi ja siirsi katseensa siihen apeaan, lattiaan tuijottavaan naiseen. ”Shit”, Lester sanoi ja nousi ylös, käveli niitä vastaan. Katelta otettiin raudat pois käsistä, ja Lester sulki tyttärensä halaukseen. Poliisi kertoi niistä rauhoitteista ja varoitti, että ne voisivat tuoda mukanaan jonkinnäköistä sekavuutta, kun vaikutus hälvenisi. Lester päästi irti Katesta, siirsi katseensa Jaceen. ”I’ll give you two a moment”, mies sanoi ja siirtyi välipala-automaatin luo hakemaan jotain evästä paluumatkalle.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Dec 7, 2016 7:28:56 GMT 2
Post by autopilot on Dec 7, 2016 7:28:56 GMT 2
“No, she made me get in contact with my sister and she shamelessly blackmailed me into talking with my parents”, Jace nauroi sille tilanteelle, kun ei muutakaan osannut. Kai siitä pikkusiskon käytöksestä olisi pitänyt olla iloinen ja kiitollinen. Hän oli tarvinnut sitä, että joku oli vähän potkinut perseelle. Muuten vanhemmat eivät vieläkään tietäisi siitä, että niillä oli lapsenlapsi. Lesterin lupaus painettiin mieleen, eikä kommentoitu sitä epätoivoisuutta sen suuremmin.
Se suhteellisen rauhallinen olemus hajoili ihan tosissaan, kun Katea vihdoin saatettiin sinne paikalle. Se näytti ensinnäkin siltä, että sitä oltiin kohdeltu aivan tosissaan kaltoin. Jace tietysti odotti pahinta mahdollista, koska hänen mielessään välkkyivät loputtomat, taukoamattomat kauhukuvat aina ja koko ajan. Pahinta siinä oli kuitenkin se, että sitä vauvaa ei ollut missään. Tuolilta ponnahdettiin Lesterin kanssa ylös yhtä aikaa, mutta hän jäätyi, kun se meni halaamaan tytärtään ensimmäiseksi.
Kun Kate oltiin saatu käsiraudoista, Jace nappasi sitä poliisia hihasta. Suhteellisen vaarattomasti. “Where’s the kid?” hän kysyi ja koitti ihan tosissaan saada äänensä rauhalliseksi. Se poliisi ei tiennyt. “Okay, sir, you need to calm down and- “ se alotti ja tarttui kiinni ranteesta, jäi sitten puhumaan niistä rauhoittavista ja vaikka mistä. Se ei tässä vaiheessa kiinnostanut miestä tippaakaan. Hän ei edes omaksunut mitään siitä, mitä se sanoi. Tai mitä Lester sanoi, kun katosi takavasemmalle. Jace vain toljotti ymmärtämättä, että miksei sitä kiinnostanut sen lapsen kohtalo.
“Where’s the fucking kid?” Jace toisti, tällä kertaa huomattavasti lujempaan ääneen, ja otti puoli askelta taakse. Kate oli hädintuskin edes tällä planeetalla, joten hän ei osannut ottaa siihen kontaktia, kohdisti kaiken sen energiansa ja stressinsä sitten johonkin ihan muuhun. Ja sieltä tuli taas se sir, you need to calm down, ja Jace ei halunnut rauhoittua. Sitä seurasi käsittämätön monologi jostain protokollista. “I DON’T EVEN KNOW WHAT THE FUCK YOU’RE SAYING! WHERE’S THE FUCKING KID?” hän siis keskeytti todella törkeästi, levitteli käsiään ja ihan häpeämättä huusi.
|
|
|
Dec 7, 2016 8:14:21 GMT 2
Post by Deleted on Dec 7, 2016 8:14:21 GMT 2
Sille kommentille naurahdettiin vielä. Näytti siltä, että Jacella oli kädet täynnä elämänsä määrätietoisten naisten kanssa. Toisaalta se oli hyvä – se vaikutti sellaiselta kaverilta, jolle sopi parhaiten se, että sille kerrottiin mitä tuli tehdä. Tilannetta ei kuitenkaan pystytty kommentoimaan, kun se Kate talutettiin paikalle. Se näytti karmealta, kuin se ei olisi lainkaan elävien kirjoissa. Sen tilanteen todistaminen teki pahaa, mutta Lester tiesi, että hänen olisi pysyttävä vahvana siinä tilanteessa. Ei ollut varaa, että hänellä(kin) rupeaisi pakka hajoamaan sen kaiken kanssa.
Lester oli kerennyt loittonemaan siinä käytävällä vähän matkan päähän, kun Jacella rupesi ilmeisesti se tilanteen stressi käymään ylivoimaiseksi. Ei sen enemmän zombieta muistuttavan Katenkaan näkeminen varmaan helpottanut yhtään. Kun se äänenvoimakkuus lähti nousemaan, Lester jätti sen pähkinäpussin ostamisen siihen pisteeseen, ja harppoi ripeästi paikalle. Lester otti tilanteessa ohjat käsiin ja tarttui Jacea olkapäistä. ”Jace, take it easy”, miehelle sanottiin samalla, kun sitä työnnettiin kauemmas siitä kaikesta. ”I got this, officers”, mies huikkasi vielä, vaikka ei ollut varma, hyödyttikö se mitään. Kate seisoi siinä paikallaan, katse hapuillen niihin miehiin, mutta aivot eivät tuntuneet toimivan. Ne helvetin rauhoittavat olivat tuoneet siihen tilanteeseen loputtoman sumun, josta ei tuntunut pääsevän yli, eikä siitä tilanteesta oikein tajuttu mitään järkevää.
Lester piti sitä otetta lujasti kiinni Jacen olkapäistä. ”Get it together”, mies sanoi sillä lakimiesmäisellä no bullshit-äänellään. Jace keräsi sillä hetkellä ihan liikaa huomiota heihin, joskin se oli ymmärrettävää. Olisi hänkin sellaisessa tiedottomuuden tilassa flipannut, kun ei vastauksia tuntunut saavan irti mistään. Lesterin olisi pitänyt tajuta mainita siitä, että Aaroniakin oltaisiin tuomassa hetkenä minä hyvänsä. ”They’re gonna bring Aaron any minute now, he’s fine. I promise. But you’re not helping your case with this”, se perusteli. Jacen tulisi olla parhaimmalla mahdollisella käytöksellä, jos mieli saada Aaronin takaisin. ”You need to be on your best behavior. They can and they will keep him here if they see he’s not safe with us. You understand what that means?” Lester yritti päästä sen Jacen hermoromahduksen läpi. ”Let’s focus on one thing at a time, okay? Can you do that for me?”
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Dec 7, 2016 8:34:14 GMT 2
Post by autopilot on Dec 7, 2016 8:34:14 GMT 2
Jace oli kuvitellut sen tilanteen ihan eri tavalla. Hän oli kuvitellut, että saisi syliinsä onnellisen vauvan ja ehkä vähän väsyneen Katen, mutta mitään siitä ei tapahtunut. Sen sijaan hänelle koitettiin tyrkyttää täysin pystyyn kuollutta naista, ja vauvasta ei kukaan edes tiennyt mitään. Se olisi varmaan voinut olla kuolleena roskiksessa, eikä kukaan olisi tiennyt mitään. Se oli käsittämättömän raivostuttavaa.
Paremmin mies tiesi kun alkaa heti lyömään mitä tahansa mitä tarjolla oli. Sen sijaan hän siis levitteli käsiään sitten vielä enemmän riidanhaastamisen merkiksi, kun Lester tuli vetämään hänet vähän sivummalle. Se huuto kyllä lakkasi heti alkuunsa, mutta muuten olemus jäi äärettömän levottomaksi ja äärettömän räjähdysalttiiksi. Ehkä se oli siinä tilanteessa sallittuakin. Kaikki olivat väsyneitä, ja päivä oli ollut loputtoman pitkä. Jace ei halunnut olla se idiootti, joka huusi pää punaisena tälläisessä tilanteessa, mutta hänellä ei ollut mitään muitakaan coping mekanismeja. Kunhan oli vihainen. Aina ja kaikesta.
“I am getting it together”, ärähdettiin Lesterille takaisin joka tapauksessa ja yritettiin karistaa sen käsi hartialta vähän tarpeettoman rajusti. Se ei ollut totta, mutta muutakaan ei keksitty. Katse sahasi Katen ja valmiusasemissa seisovan poliisin välillä, ja se huomio oli todella vaikea kiinnittää takaisin siihen puhuvaan juristiin, joka varmasti tarkoitti parasta. Se kyllä pääsi sen vitutuksen läpi kun puhui siitä, ettei sitä lasta edes annettaisi takaisin, jos häneen ei luetettaisi. Lester sai osakseen kyräilyä, mutta ainakin sitä kuunneltiin, ja pakottauduttiin sitten vetämään henkeä. Pulssi hakkasi edelleen ihan liian kovaa ja kaikki nähtiin vähän vihan sumentamien lasien läpi. Adrenaliini ei ainakaan auttanut sitä tilannetta, vaan kaikelle pudisteltiin rajusti päätä.
"Okay. Fine. What now?" hän lopulta kysyi, edelleen vähän turhan tunteikkaaseen sävyyn, "can we just take the baby and go? This is bullshit."
|
|
|
Dec 7, 2016 9:00:57 GMT 2
Post by Deleted on Dec 7, 2016 9:00:57 GMT 2
Jace ei todellakaan näyttänyt siinä tilanteessa parhaita puoliaan, ja Lesterin teki mieli tehdä mental facepalmeja. Lukuisia sellaisia. Siinä oltiin oltu niin lähellä jo onnistumista, ja sitten se levähti käsiin. Olisihan se toisaalta ollut ihme, jos se kaikki olisi sujunut ongelmitta, kun koko ilta oli alkanut siitä ongelmasta nimeltä Kate. Ja heillä olisi vielä uusi viisi ja puoli tuntia ajomatkaa taitettavana takaisin, ennen kuin he olisivat kotona.
”Alright, well show it to me then. Show it to them”, Lester vastasi, kun Jace tiuskaisi sille. Ote säilytettiin miehen rimpuiluista huolimatta, koska haluttiin ainakin ajatella sitä rauhoittavana elementtinä. Todellisuudessa se ei sitä varmaan olisi, ottaen huomioon sen vankila- ja kiinnipitotaustan. Lester kuitenkin ajatteli, että parempi se oli hänen sitä pitää aloillaan kuin niiden poliisien. Niitä kohtaan Jacella ei ollut edes sitä vähää luottoa, mitä Lesteriä kohtaan oli. Vähitellen Jace tuntui kuitenkin luojan kiitos rauhoittuvan, ja Lesterkin alkoi uskomaan siihen, että he pääsisivät ehjin nahoin kotiin. Tai ainakin autoon. ”Take Kate to the car”, Lester sanoi ja ojensi citymaasturin avaimet miehelle, ”I’ll wait for them to hand over Aaron and then we can get out of here. Use this time to calm down. Everything’s gonna be fine. Okay?” Siihen loppuun lisättiin se kysyvä varmistus, mutta todellisuudessa Jacelle ei annettu vaihtoehtoa sen asian kanssa.
Lester halusi Jacen rauhoittuvan oikeasti, ennen kuin siihen kuvioon tuotaisiin taas se lapsi mukaan. Sitä varten kaikkien pitäisi olla rauhallisia. Katessa ei ollut ongelmaa, siihen oli tuikattu sellainen määrä rauhoittavia, että oli ihme, että se oli ylipäätään tajuissaan ja jaloillaan. Sekin sai Lesterin kiroamaan mielessään – miksi Kate oli niin ankarasti doupattu, ja minkä ihmeen meltdownin se oli saanut ansaitakseen sen? Eikö vähempikin määrä olisi riittänyt, niin siitä naisesta olisi saatu jotain enemmän irtikin kuin vain tämän zombien. Hyvä jos sen kanssa pystyisi nyt edes keskustelemaan mistään tapahtuneesta. Sen sijaan miehet olivat taas siinä tilanteessa, että Katen puolesta piti päättää ja järjestellä asioita, vaikka tällä kertaa se olisi varmaan tehty joka tapauksessa.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Dec 8, 2016 2:40:48 GMT 2
Post by autopilot on Dec 8, 2016 2:40:48 GMT 2
Se ei ollut oikea paikka hajota, joten Jace kyllä nieli sitä aggressiotaan ja koitti pakottaa sen mielensä perukoille. Vihanhallintamantroja ei löytynyt tähän hätään mistään, mutta itsekurin rahtusista saatiin eden jonkunlainen ote, oli se sitten kuinka perseestä tahansa. Hän ymmärsi kyllä järkipuhetta ja tajusi, että miksi sitä lasta ei annettaisi mukaan, jos kaikki luulisivat että hän räjähteli ihan muuten vain, löi ja huusi. Ei hän olisi antanut itsekään sitä vauvaa mukaansa siinä vaiheessa.
Lesterin ehdotus, että se jäisi odottamaan Aaronia, oli äärettömän huono ja Jace ei allekirjoittanut sitä hetkeksikään. Se paistoi myös ilmeestä hyvin selvästi. Avaimet otettiin kuitenkin vastaan hyvin vähäpuheisena ja siirrettiin katse Kateen. Tai siihen, mitä siitä oli jäljellä. Se ei ollut paljon. Sen katsominenkin oli vaikeaa, mutta mies siirtyi silti siihen sen rinnalle. Se vedettiin ohimennen kainaloon, suukotettiin otsalle ja jätettiin sitten käsi sen hartian yli. Lesteriä mulkoiltiin vielä varautuneesti siinäkin vaiheessa, kun suunta otettiin ulos.
Jos Kate olisi ollut vähän paremmassa kunnossa, oltaisiin tupakalle jääty saman tien. Nyt se talutettiin kuitenkin autoon asti, istutettiin takapenkille ja jätettiin ovi auki. Jace ei edes tiennyt mitä sanoa, jäi vain seisoskelemaan siihen oven viereen, pudistelemaan päätään ja lopulta sytyttämään tupakan. Huppu kiskottiin taas päähän. “So how’s jail life” hän sitten kysyi, kun ei yksinkertaisesti keksinyt parempaakaan aihetta. Vastausta ei edes odotettu, kunhan puhuttiin. “You get one of those drunk tanks? The ones that are ice fucking cold and just have a drain in the middle? Gotta love those.” Ja hän päätyi taas ramppaamaan ympyrää.
|
|
|
Dec 8, 2016 3:22:12 GMT 2
Post by Deleted on Dec 8, 2016 3:22:12 GMT 2
Lester ei antanut vaihtoehtoja Jacelle. Juristi ei luottanut siihen, että Jacella pysyisi homma hanskassa, jos mies olisi lähtenyt viemään sitä tytärtään itse sinne autolle, ei edes sen preppauspuheen jälkeen. Sen verran virittyneeltä se vaikutti siitä kaikesta, että yksin sitä ei uskaltanut jättää poliisien sekaan. Se aiheuttaisi vain enemmän haittaa kuin hyötyä. Ehkä nuorukainen saisi ajatuksensakin koottua siellä pihalla, ennen kuin Lester saisi tuotua vauvan takaisin vanhemmilleen. Onneksi Jace ei pistänyt vastaan sitä ehdotusta muutoin kuin luomalla muutaman paljon kertovan katsahduksen mieheen, ja lähti kuin lähtikin saattamaan naista autolle.
Katella oli täysi työ pysyä jaloillaan, kun Jace lähti sitä taluttamaan pihalle. Toinen käsi kiedottiin tiukasti saattajan vyötärön ympärille, ja siitä hupparista pidettiin kiinni kuin henki olisi riippunut siitä. Jokunen kompastuskin siinä tapahtui, ennen kuin oltiin päästy turvallisesti autolle. Ajatuksista yritettiin saada kiinni, mutta se osoittautui vaikeaksi siinä sumussa. Jacen sanat kuitenkin rekisteröitiin kääntämällä pää ääntä kohti, silmien hapuillessa miestä näkökenttään. ”Not for me”, nainen sai hiljaa vastattua Jacen kysymykseen, kun pusersi siihen kaiken keskittymisensä. Se, saiko siitä selvää, oli eri asia. ”There was a bed. I think”, Kate sanoi. Lähimuisti teki temppujaan sen rauhoittavan vuoksi, eikä se Jacen ramppaamisen seuraaminen ainakaan helpottanut. Itseasiassa sen seuraaminen ei tehnyt lainkaan hyvää. ”Stop”, nainen huomauttikin hetken päästä, nojaten päätään penkin selkänojaan, ”You’re making me dizzy.”
Lesterin ei tarvinnut onneksi kauaa istua siellä käytävän laidalla, kun toisaalta poliisi saapui, kantaen sitä tyttärenpoikaa sylissään. Aaron oli täysissä sielun ja ruumiin voimissaan, joskin oli kuulemma tuottanut vähän harmaita hiuksia palvelusväelleen sillä taipumuksellaan itkeä. Toisaalta, mitä muutakaan saattoi olettaa vajaan kuukauden ikäiseltä vauvalta. Aaron otettiin hyvillä mielin syliin, juteltiin vielä sen poliisin kanssa siitä Jacen autosta. Sen kuulemma saisi käydä alkuviikosta hakemassa. Lester varmistaisi kontaktiverkostostaan, josko joku pääsisi sen New York Cityyn tuomaan. Kaikesta huolimatta ei ihan heti haluttu lähteä uudelle roadtripille Jacen kanssa. Lester käveli sitten sen vauvan kanssa pihalle, suojasi sitä takillaan sateelta, ja ojensi pojan välittömästi isälleen, kun he saavuttivat toisensa. ”Aaron’s fine. Caused quite a hassle during the day with the police. Clearly he is his father’s son”, Lester yritti keventää sitä tunnelmaa vitsillään. ”You stay with Katie and the baby in the back, I’ll drive. We’ll have to stop for gas and some coffee, but otherwise we can just go straight home.”
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Dec 8, 2016 3:32:15 GMT 2
Post by autopilot on Dec 8, 2016 3:32:15 GMT 2
“Stop what? Smoking?” mies pysähtyi hämmentyneenä paikalleen ja vilkaisi sitä sormissaan olevaa, uhkaavasti loppuun palavaa tupakkaa. Kesti hetki, ennen kun onnistui muodostamaan yhteyden sen ramppaamisensa ja sen Katen pyörrytyksen välillä. Paikalle jäätiin, mutta vaihdeltiin sitten sen sijaan painoa jalalta toiselle, heiluttiin paikallaan ja näperrettiin vähän kaikkea mitä sormiin saatiin. Olo oli edelleen levoton, pulssi ei edelleekään laskenut halutusti - eikä nikotiini asiaa ainakaan auttanut - ja kaikki oli muutenkin vialla.
Katse pysyi melkein koko ajan siellä poliisiaseman ovilla, vahti Katea vain ohimennen. Siinä ei ollut paljonkaan vahdittavaa, kun se vain istui paikallaan ja nuokkui pystyssä. Tupakka pudotettiin välittömästi, kun se ovi aukesi ja Aaron saatiin näköpiiriin. Se sihisi, kun osui vesilammikkoon, mutta päätyi silti kengänkärjen alle. Vastaan ei juostu tai mitään muutakaan niin dramaattista, vaan sitä Lesterin ja vauvan lähestymistä seurattiin kaikessa rauhassa.
Vaikka vauva saatiin saman tien syliin, niin kesti silti hetki, ennen kun Jace oli vakuuttunut siitä, että se oli hengissä. Sen hiuksia jäätiin silittelemään, painettiin huulet muutamaankin otteeseen sen otsalle ja käännettiin selkä Lesterille, kun oltaisiin jotenkin yritetty salata siltä se yksityinen hetki. “Wouldn’t have it any other way”, hän hymähti kuitenkin siihen vitsinpoikaseen ja nyökkäili sitten sille autoasialle. Katea vilkaistiin vielä toiseen kertaan, ennen kun suljettiin se sen puolen ovi ja kierrettiin toiselle puolelle. Vauva sijoitettiin äärettömän varovasti turvaistuimeen, ennen kun pujoteltiin sen ohi istumaan siihen keskipaikalle. Aaronia pidettiin ehkä tarkasti silmällä, muttä hän nojasi kuitenkin Katen puolelle ja kiersi kätensä kevyesti sen harteille, jäi silittelemään sen hiuksia.
“Coffee would be real good right about now”, Jace totesi Lesterille, kun kaikki olivat turvallisesti paikallaan, ja kai se oli hänen tapansa lietsoa rauhaa.
|
|