Post by Deleted on Dec 8, 2016 3:54:34 GMT 2
”No”, Kate mumisi, helpottuneena siitä, että se Jacen levoton hyöriminen pysähtyi siihen. Sen vuoksi se ajatus jäikin kesken, eikä miehelle tajuttu kertoa, minkä haluttiin oikeasti edes loppuvan. Se onneksi taisi kuitenkin tajuta, koska se ramppaaminen ei enää jatkunut, kun oli kerran pysähtynyt. Niinpä siihen jäätiin hiljaa rauhassa istumaan, poissaolevan katseen tarkkaillessa sitä Jacen levotonta liikehdintää. Jos sitä tarkkailuksi edes saattoi kutsua.
Lester ei voinut olla kääntämättä katsettaan pois siitä Jacen antamasta huomionosoituksesta pojalleen. Juristi ei voinut olla hivenen säälimättä sitä miestä – se oli todella käynyt paljon läpi viime aikoina sen kaiken kanssa. Ei ollut voinut olla helppoa, kun Kate oli ottanut ja lähtenyt vauvan kanssa mäkeen, eikä miehen ollut auttanut kuin istua kotona jo pelkästään sen nilkkapantansakin takia. Lester toivoi, että Jace olisi lähestynyt sitä vähän aikaisemmin jo, mutta toisaalta myös ymmärsi sen haluttomuuden ottaa yhteyttä. Olivathan he olleet melko paljon tekemisissä toistensa kanssa ja sangen ikävissä merkeissä. Perhe kuitenkin pakattiin autoon, ja Lester pisti sen auton käyntiin ja liikkeelle, kunhan kaikki olivat köytettynä istuimiinsa. Kate painautui sinne Jacen kainaloon ja vaipui lähes välittömästi uneen. Jacen toteamukselle nyökättiin, samalla kun miestä vilkaistiin taustapeilistä. ”Yeah, we’ll make a stop as soon as possible. Get some coffee and snacks. It’s been a while since either of us has eaten, so we definitely need some fuel in our systems.”
Alkumatka kului hiljaisissa merkeissä, ja ensimmäiselle vastaantulevalle huoltoasemalle pysähdyttiin. Lester käski Jacea pysymään autossa – se saisi kyllä kaiken hoidettua samalla vaivalla, millä Jace ähräisi sieltä keskipaikalta itsensä ulos ja takaisin. Auto tankattiin, sisältä käytiin hakemassa pari suurta pahvimukillista mustaa kahvia sekä helposti naposteltavia asioita. Varuiksi otettiin vauvaakin varten valmista maidonvastiketta ja ostettiin joku halpa tuttipullo, josta toivottiin olevan hyötyä. Ostokset ja bensa maksettiin, ennen kuin palattiin autolle ja jaettiin saalis takapenkille. Matka jatkui, ja tiedettiin edessä olevan vielä pitkä matka. ”So how do you want to proceed, Jace? You want to have a day or two to recuperate, or should we take her to the psych ward first thing tomorrow?”
Lester ei voinut olla kääntämättä katsettaan pois siitä Jacen antamasta huomionosoituksesta pojalleen. Juristi ei voinut olla hivenen säälimättä sitä miestä – se oli todella käynyt paljon läpi viime aikoina sen kaiken kanssa. Ei ollut voinut olla helppoa, kun Kate oli ottanut ja lähtenyt vauvan kanssa mäkeen, eikä miehen ollut auttanut kuin istua kotona jo pelkästään sen nilkkapantansakin takia. Lester toivoi, että Jace olisi lähestynyt sitä vähän aikaisemmin jo, mutta toisaalta myös ymmärsi sen haluttomuuden ottaa yhteyttä. Olivathan he olleet melko paljon tekemisissä toistensa kanssa ja sangen ikävissä merkeissä. Perhe kuitenkin pakattiin autoon, ja Lester pisti sen auton käyntiin ja liikkeelle, kunhan kaikki olivat köytettynä istuimiinsa. Kate painautui sinne Jacen kainaloon ja vaipui lähes välittömästi uneen. Jacen toteamukselle nyökättiin, samalla kun miestä vilkaistiin taustapeilistä. ”Yeah, we’ll make a stop as soon as possible. Get some coffee and snacks. It’s been a while since either of us has eaten, so we definitely need some fuel in our systems.”
Alkumatka kului hiljaisissa merkeissä, ja ensimmäiselle vastaantulevalle huoltoasemalle pysähdyttiin. Lester käski Jacea pysymään autossa – se saisi kyllä kaiken hoidettua samalla vaivalla, millä Jace ähräisi sieltä keskipaikalta itsensä ulos ja takaisin. Auto tankattiin, sisältä käytiin hakemassa pari suurta pahvimukillista mustaa kahvia sekä helposti naposteltavia asioita. Varuiksi otettiin vauvaakin varten valmista maidonvastiketta ja ostettiin joku halpa tuttipullo, josta toivottiin olevan hyötyä. Ostokset ja bensa maksettiin, ennen kuin palattiin autolle ja jaettiin saalis takapenkille. Matka jatkui, ja tiedettiin edessä olevan vielä pitkä matka. ”So how do you want to proceed, Jace? You want to have a day or two to recuperate, or should we take her to the psych ward first thing tomorrow?”
