member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Dec 10, 2016 23:57:27 GMT 2
Post by julle on Dec 10, 2016 23:57:27 GMT 2
MONDAY 20. FEBRUARY 2017 CONSULTING COMPANY’S OFFICE @ MANHATTAN SAMANTHA SANCHÉZ & DAMIEN BLACKWELL
Viime kuukausien aikana Samanthan elämä oli ollut yhtä hullun myllyä. Hän oli muutamaa kuukautta taaksepäin saanut tietää olevansa raskaana ja siitä uutisesta lähtien Samantha oli piilotellut aavistuksen pyöristynyttä vatsaa. Erityisesti julkisilla paikoilla. Onneksi vatsansa oli vielä yllättävän pieni, joten harvat edes kiinnittivät tähän pieneen seikkaan huomiota. Sen sai myös hyvin peitettyä väljemmillä takeilla ja paidoilla, joten ongelma oli ainakin näin aluksi ratkaisu sellaisilla kikoilla. Samanthalla ei nimittäin ollut enää mitään intoa lähteä mukaan siihen mediamyllytykseen, jonka oli kokenut aikanaan kun odotti hänen ja Brendanin ensimmäistä lasta, Lilyä. Olisi voinut luulla että median kiinnostunut ex-vaimoa kohtaan olisi lopahtanut jo kahden vuoden jälkeen mutta ei. Edelleen viikosta löytyi niitä päiviä, kun jostain talon nurkilta löytyi joku paparazzi napsimassa kuvia naisesta. joka ei liioin ollut enää kiinni ex-miehensä elämässä. Heillä oli yhteinen lapsi ja that’s it. Tai niin Samantha jaksoi itselleen toitottaa. Viikkoa taaksepäin lääkäri oli puolestaan kertonut lapsen sukupuolenkin. He saisivat Brendanin kanssa pojan. Ajatus tuntui absurdilta ja sitä suuremmalla syyllä hän oli kertonut asiasta vain valituille. Kuten perheelleen, Brendanille sekä hyville ystävilleen Gabylle ja Victorialle. Muut saisivat tietää asiasta ajan kanssa, ellei Sam tuntenut tarvetta kertoa asiasta jo etukäteen jollekin. Kyseinen maanantai oli kuitenkin alkanut juuri niin kuin useimmat muutkin maanantait; aamusta oli herätty aikaisin, Lily oli syötetty ja puettu ennen kouluun lähtöä, jonka jälkeen Samantha oli mennyt toimistolle hoitelemaan muutamia työasioita. Iltapäivällä hänellä oli puolestaan tapaaminen heidän uuden talouskonsultin kanssa, jonka tarkoituksena olisi kartoittaa heidän yrityksensä ja sen varallisuus. Toisin sanottuna mikä sillä hetkellä kusi ja mikä ei. Se oli hyvä tehtävä, etenkin nyt kun Samanthan erhe oli tulossa New Yorkiin ja äitinsä oli suunnitellut yrityksen jättämistä tyttärensä harteille. Tämä tulisi tosiaan tapahtumaan pikku hiljaa ja virallisesti vasta sen jälkeen kun Sam olisi synnyttänyt ja viettänyt tarpeeksi aikaa tulevan pienokaisen kanssa. Siirto tehtäisiin siis vähitellen ja vaikka Samantha oli aluksi epäilyttänyt, niin nyt jälkeenpäin hän oli ihan tyytyväinen siihen jos perheensä muuttaisi NewYorkiin. Etenkin kun äitinsä oli lupautunut auttamaan lastenhoidon kanssa, kun Samantha palaisi työelämään synnytyksen jälkeen. Oli miten oli, maanantai oli sujunut varsin joutuisasti ja kellon lyödessä puoli yksi, Sam oli napannut taksin ja ottanut suunnakseen osoitteen, jossa hänen olisi tarkoitus tavata heidän uusi konsulttinsa. Hienon konttorirakennuksen eteen päästyä, Samantha maksoi taksin ja suuntasi sisälle, oikeaan kerrokseen ja aulaan, jossa nätti sihteeri istuikin naputtelemassa konettaan. ” Hello, how can I help you?”, tiskin takana istuva sihteerityttönen, nimikyltin mukaan Jenniksi nimetty neitokainen tiedusteli kun Samantha asteli lähemmäksi. ” Yeah hi, I came to here meet our new financial consultant behalf of Always & Forever. I had an appointment with Mr. B …” - ” D. Blackwell? Okay just a moment, you can sit down while I call Mr. Blackwell you’re here..”, sihteeri Jenni keskeytti toimeliaasti ja viittoi Samanthaa istumaan, jonka jälkeen nappasi puhelimen korvalleen ja soitti pikaisen puhelun oven takana olevaan toimistoon. Samantha teki työtä käskettyä ja istahti odottelun ajaksi alas seinustan vierustalle oleville sohville, laskien olalla roikkuneen laukun syliinsä. Ranteessa koreilevaa kelloa vilkaistiin nopeasti ja sormet naputtelivat samaan aikaan laukun kylkeä odottelevaan sävyyn. Hetken odottelun jälkeen ovi aukesi, jolloin Samanthakin nousi ylös ja vei laukun takaisin olalleen. ” Hey I’m Samantha Sanchéz and you must…”, Samantha asteli jo lähemmäksi käsi ojossa kätelläkseen heidän uutta konsulttia, mutta nopeasti nuo kasvot toivat mieleen yliopistoajan poikaystävän, jonka kanssa oli seurustellut ennen ex-aviomiestään. Samaan aikaan herra Blackwell nimikin aukeni naiselle paremmin. ” Damien? Damien Blackwell?”, Samantha varmisti ja leveä hymy nousi kasvoilleen. ” Oh my god it is really you. I don’t know if you remember me but we… Dated back in college?”, Samantha sanoi, eikä ihmetellyt jos Damien olisi unohtanut. Olihan siitä jo… 10 vuotta peräti. Herran jumala kuin aika kuluikaan… " So you're our new financial consultant?" |
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Dec 28, 2016 18:06:48 GMT 2
Post by jenni on Dec 28, 2016 18:06:48 GMT 2
Damien's outfitSinä maanantaina Damien Blackwellin oli tarkoitus pitää työpäivä aavistuksen lyhyempänä, ylimääräisiä tunteja oli ehtinyt kertymään, joten kun aamuinen herätys oli tuntunut ihan hirmuisen vaikealta juuri sinä maanantaina, oli ollut helppoa päättää lähteä töistä aikaisemmin. Siispä päivän viimeinen asiakastapaaminen – ja no, oikeastaan ainoa, koska muuten mies oli istunut vain päätteensä ääressä setvimässä sähköpostiviidakkoa – olikin siis jo yhden jälkeen. Kotiinlähtö aikaisemmin oli siinäkin mielessä hyvä, että Katherine oli varannut heille jotakin hääsuunnitteluun liittyvää juuri sinä päivänä. Tai ei Damien oikeastaan edes muistanut mitä, mutta jotenkin se liittyi häihin. Kello ehti vierähtää juurikin sovitusti lähemmäs varttia yli yhden, kun Damienin puhelin soi ja hän huomasi puhelun tulevan talon sisältä. Aulassa päivystävä sihteerisnainen ilmoittikin sitten vieraasta huoneen ulkopuolella. Niinpä Damien peruuttikin pyörillä varustetulla tuolillaan loitommas työpöydästään, käveli huoneensa oven vieressä olevan peilin ohitse (vilkaisten siis siitä nopeasti itseään) ja asteli sitten huoneesta ulos. Nainen, tummaverikkö, istuikin aulatilan yhdellä sohvista, mutta nousi hyvin nopeasti ilmeisesti nähdessään Damienin tulevan. Tosin heti naisen kasvot nähtyään Damienin valtasi pienoinen hämmennys, sillä kyseessä oli Samantha. Se Samantha, jonka kanssa hän oli seurustellut joskus yliopistoaikoina jonkin aikaa. Vaikka he olivatkin eronneet ihan ystävinä, niin jotenkin exän yllättävä tapaaminen ei vain tuntunut mitenkään maailman hauskimmalta. Samantha aloittikin esittelemään itseään, kunnes tajusi itsekin tilanteen ja Damienin henkilöllisyyden. Damien kuitenkin tarttui siihen käteen pienen naurahduksen kera ja nyökkäsi vahvistaakseen Samanthan hieman epävarmat sanat. ”Yep, that’s me”, mies naurahti aavistuksen kiusaantuneesti, kun tiesi sihteeri-Jenninkin vilkuilevan heitä uteliaana infotiskin takaa. Damien vilkaisikin sihteerikköä ja nyökkäsi tälle kiitoksen merkiksi, kunnes nyökkäsi puolestaan Samanthalle vinkatakseen tämän siirtymään perässään työhuoneeseen. Tai, loppujen lopuksi Damien oli se, joka tuli viimeisenä hänen huoneeseensa, sillä hän vetäisi oven lopulta kiinni heidän perässään. ”It has been a long time but yeah, I remember you”, Damien nyökkäsi ja onnistui hymyilemään aavistuksen, sellaista ystävällisen kohteliasta hymyä. Hän muisti Samanthan, vaikka he eivät tosiaan olleetkaan olleet kovin kauaa yhdessä. Ei hänellä kuitenkaan tyttöystäviä ollut ollut mitenkään erityisen paljon, joten ne vähäiset oli helppo muistaa. Samantha, Amy ja Katherine. Ei nyt kovin vaikeasti muistettava trio. ”I guess I am. What was the name of your company…” Damien mutisi lähinnä itsekseen ja kiersi sitten päätteensä ääreen, heilautti kerran hiirtä, jotta näytönsäästäjä pyyhkiytyisi pois. Pari nopeaa klikkausta ja sähköpostin kalenteri aukesi ruudulle. ”Always and Forever… Wedding stuff?” Damien ei tohtinut myöntää, että hän muisti ulkoa kyseisen yrityksen toimialan: Katherine ei ollut muusta viime aikoina touhottanutkaan kuin hääsuunnittelufirmojen kilpailuttamisesta. The one and onlyä ei ollut kuitenkaan vielä löytynyt. Oveen koputettiin. Damien nosti katseensa sen suuntaan ja pyysi tulijaa astumaan sisälle. Vaaleatukkainen siivoojatar, Nelly tai Nellie (Damien ei ikinä muistanut), pisti päänsä sisään ja kysyi, voisiko tulla siivoamaan hänen toimistohuoneensa. Damien pudisteli pienesti päätään ja kiitti tarjouksesta, pyysi Nellyä/Nellietä palaamaan hieman myöhemmin, jahka he olisivat Samanthan kanssa saaneet tapaamisensa päätökseen. Siivojatar nyökkäsi, pahoitteli häiriötä ja sulki sitten oven perässään. ”Sorry about that. Umm, would you like to get some coffee? Or tea”, Damien keksi kysyä, kun asia juolahti hänen mieleensä. Näemmä pienen empimisen jälkeen Samantha kuitenkin myöntyi teehen, mikä oli pienoinen helpotus Damienillekin – hän oli tajunnut kahvihampaansa kolottavan ikävästi eikä pieni kofeiinipiikki varmasti tekisi hallaa sillä hetkellä. Niinpä Damien pahoitteli taas pientä viivästymistä ennen kuin lähti huoneesta hakemaan heille juotavaa. Reilun viiden minuutin päästä mies kuitenkin jo palasi kahden kupposen kera, toisessa itselleen kahvia ja toisessa Samanthalle jotakin vihreää teetä. Onneksi muutaman huoneen päässä istuva Bailey oli ollut keittiössä juuri parahiksi: kyseinen nainen joi aina kahvin sijasta teetä, joten Damien oli kysellyt apuja tältä. ”Here we go. How about looking at your bank and financial statements now?” mies naurahti hieman ja ojensi teekupin Samanthalle, viittoi tätä sitten istumaan huoneessaan oleville nojatuoleille. Oli huomattavasti mukavampaa istua yhdessä niillä, kuin että Damien pönöttäisi turhan tärkeänä työpöytänsä takana ja asiakas jossain, no jossain. ”I guess years have treated you well. Own firm and so on?” Damien kysäisi eikä oikein tiennyt, miten olisi kysellyt toisen kuulumisia, vaikka niin varmaan kannatti tehdä ihan jo kohteliaisuudestakin.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jan 12, 2017 10:23:53 GMT 2
Post by julle on Jan 12, 2017 10:23:53 GMT 2
Se että tapasi vanhan ex-poikaystävänsä työasioiden puitteissa, ei ollut Samanthastakaan kovin mukavaa puuhaa. Ei se kovin kiusallista ollut mutta… Jotain siinä oli, jonka vuoksi tilanne oli ehkä pikkuriikkisen jännittynyt. Samantha pyrki parhaansa mukaan kuitenkin käyttäytymään mahdollisimman normaalisti. Hän ei halunnut tehdä tilanteesta sen hankalampaa. Sen lisäksi he olivat aikuisia, järkeviä ihmisiä, joten sitä suuremmalla syyllä he osasivat varmasti ihan asiallisesti hoitaa tämän tapaamisen. Samantha ei vain voinut vieläkään uskoa sitä, että hän todella istui nyt Damienin kanssa samassa huoneessa, hoitamassa hänen yrityksensä asioita. Tai no, äitinsä yrityksen mutta hyvin pian sekin tulisi olemaan Samanthan, vaikka se tuleva työmäärä jonka omistajuudenvaihto toisi mukanaan, oli hirvittävä. Etenkin kun otti huomioon raskauden ja kaikki muut draamat joita käytiin ex-aviomiehen kanssa lävitse. Ne eivät olleet kuitenkaan sellaisia asioita, mistä aikoisi keskustella Damienin kanssa. Kuulumiset kyllä varmasti vaihdettaisiin mutta sen syvemmälle suhdekiekuroihin Samantha ei ollut valmis menemään.
Damienin ohjaamana Samantha lopulta siirtyi miehen toimistoon, vilkaisten samalla ohimennen pikaisesti sihteerinpaikalla istuvaa Jenniä. Katse kääntyi huoneeseen ja sen rennohkoon sisustukseen, kun he astelivat peremmälle toimistoon, Samanthan lähinnä tutkaillessa ympäristöään tutkivaan sävyyn. Totta kai Samanta oli utelias ja halusi tietää miten Damienilla oli viime vuodet mennyt. Oikeastaan kaikki vuodet heidän eronsa jälkeen, siitä huolimatta etteivät he pitkään edes seurustelleet. Se oli kuitenkin Samanthasta ollut hauskaa aikaa, ei hän sitä ollut kiistämään. Samanthan mieskirjo ei yhtälailla sen kummoisempi. Teinivuosien heila Felix, opiskeluvuosien poikaystävät William ja Damien, puhumattakaan aikuisiän pitkäaikaisesta rakkaudesta, Brendanista. Yhtälailla siis naisen miehet oli yhdenkäden sormin laskettavissa ja hyvä niin. Samantha ei ollut nainen joka hyppi pedistä toiseen, saati sitten muutenkaan perustanut yhdenillan suhteista.
Istuuduttuaan alas, Samantha laski laukkunsa alas ja riisui takkinsa, käärien sen nätistä laukkunsa päälle lepäilemään. Katse käännettiin ystävällisen hymyn kera pöytänsä taakse istuvaan Damieniin ja miehen sanoille nyökättiin kevyesti. Nyt kun siitä kiusallisesta alusta ja naisen höpötystulvasta päästiin, tilanne muuttui huomattavasti rennommaksi suljettujen ovien takana. Yritysnimi tiedusteluhin nainen avasi suunsa. ”Always and Forever and yeah, we plan weddings and that sort of stuff. We have offices at Texas, California, Florida and Louisiana. And here in New York, of course.”, Samantha kertoili kevyiden nyökkäilyjen kera. Seuraavaksi huoneen oven koputettiin, jolloin naisen katse kääntyi huoneen ovelle, josta sisälle astui nähtävästi joku siivooja. Tämä kuitenkin paineli matkoihisna yhtä nopeasti mitä oli paikalle saapunutkin, jolloin huomio palautettiin Damieniin. ”That’s fine… And tea would be nice.”, Sam myöntyi ja kärisi mielessään siitä ettei voinut juoda kahvia. Damien lähti sitten niiltä sijoilta hakemaan heille juotavaa, jolloin Samantha jäi hetkeksi taas omaan ylellisen seuraansa. Hän oli jo aamusta juonut päivän kahvikiintiön täyteen ja nyt loppupäivä piti kitkutella teellä ja muilla mahdollisesti virkistävillä juomilla. Tee ei tietenkään ollut se ihanteellisin juoma, kun otti huomioon että ennen raskautta hän joi vähintään muutaman pannullisen päivässä.
Damienin palatessa toimistoon, Samantha otti miehen ojentaman teekupillisen ja hymyili kiitokseksi. ”Sounds like a plan.”, Samantha nyökkäsi sille ehdotukselle että alkaisivat tutkailla yrityksensä pankkitietoja, samaan aikaan kun nainen otti varovaisen huikan kuumasta teestään. Teekuppin kahvasta pidettiin kiinni, samalla kun kuppi ja käsi laskettiin syliin lepäilemään. Damienin puheille hymyiltiin vaatimattomasti ja samalla vapaalla kädellä sipaistiin tummia hiuksia korvan taakse. ”Pretty much. A&F is actually my mother’s business but we are doing the change of ownership in the fall so that’s why I’m here and she is not. I’m also mother, I have a six year old daughter, Lily.”, Samantha selosti, jättäen tarkoituksella kertomatta muutaman kuukauden takaisen hairahduksen ex-aviomiehen kanssa ja siitä seuranneen raskauden, jota oli onnistunut viime kuukaudet peittelemään. He eivät luultavasti tulisi Damienin kanssa kovin usein näkemään, joten Samantha ei uskonut asiasta kertomisen olevan millään tavalla tarpeellista. Hän ei myöskään halunnut vaikuttaa miehen silmissä mitenkään säälittävältä, että oli hetken huumassa päätynyt ex-miehen kanssa samoihin lakanoihin, vaikka alkoholilla olikin ollut asiaa siihen hetken mielijohteeseen. ”And I was once married but we broke up a few years back so I’m also divorced…”, hän lisäsi vielä nyökkäyksen kera. ”As you can see, the irony about my divorce and my business is quite big.”, Samantha hymähti, onnistuen kuitenkin sen huonon vitsin jälkeen nostamaan jopa huvittuneen hymyn kasvoilleen.
”But how about you? I can see that years have treated you well, too.”, Samantha tiedusteli uteliaana, haluten puolestaan palavasti tietää miten Damienilla luisti nykyään. Olisi voinut luulla et Blackwellien pohattaperheen pojasta uutisoitiin enemmän New Yorkilaisissa roskalehdissä mutta ei. Sen sijaan sieltä löytyi paremmin ex-aviomiehensä Brendan, johonka Samanthaa ei onneksi nykyään enää yhdistetty. Hänkin oli joskus löytynyt noilta palstoilta, mutta onneksi se oli jo historiaa. Toki avioeron aikoihin asiasta uutisoitiin isosti, sillä heidän eronsa Brendanin kanssa ei loppujen lopuksi ollut kaunista katseltavaa. Saati sitten kuunneltavaa. ”You have nice job, big office and…?”, totta kai Samantha seuraavilla sanoillaan johdatteli siihen, että mahtoiko Damien seurustella jonkun kanssa tai olla jopa naimisissa. Hän kuitenkin ymmärsi nopeasti olevansa kovinkin tunkeileva kaikkien niiden kysymyksien kanssa, joten hän loi kasvoilleen nyt pahoittelevan katseen. ”I'm sorry that I'm a bit curious and intrusive.”, mielellään Samantha olisi enemmänkin niitä kuulumisia vaihdellut, mutta hän ei uskonut että Damienia semmonen liioin kiinnosti. He olivat työasialla täällä joten sillä linjalla myös mentäisiin. ”But yeah, shall we continue?”, Samantha hymyili ja viittoi sitten Damienia vain jatkamaan tietokoneensa naputtelua, samalla kun otti taas huikan lämpimästä teestään.
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Jan 15, 2017 18:21:52 GMT 2
Post by jenni on Jan 15, 2017 18:21:52 GMT 2
Yritys oli sittenkin Samanthan äidin, mutta vaihto oltiin kuulemma kaavailtu tapahtuvaksi piakkoin. Ihan loogista ja tyypillistäkin, että firman ohjat annettiin jälkikasvulle jossain vaiheessa. Ei sillä, että Damienilla olisi ollut moisesta omakohtaista kokemusta, mutta rahoituksen ammattilaisena hän oli nähnyt paljon vastaavia tapauksia. Sitten Samantha meni kertomaan tyttärestään, kuusivuotiaasta sellaisesta. Damienin aivot heittivät kuperkeikkaa, kun hän alkoi laskea vuosia ja tajusi, että olisi mieltänyt Samanthalle korkeintaan jonkun parin vuoden ikäisen muksun. Heillä kahdella oli kuitenkin vain muutama vuosi eroa ja jos Samanthalla oli jo kouluikäinen lapsi, eikä hänellä ollut edes sikiötä Katherinen vatsassa kasvamassa, niin apua. Olivathan he jo puhuneet lapsiasioista useampaankin otteeseen, mutta vielä ei ollut vauvan aika. Kunhan he nyt ensin saisivat ne häät pidettyä.
Sitten Samantha kuitenkin kertoi avioliitostaan, joka oli kyllä päättynyt sittemmin eroon, ja se vähän lievensi Damienin ajankulumisen tuskaa. Eihän se tietenkään mikään hauska juttu ollut, mutta pehmensi vähän Damieninkin mieltä. Ehkä heillä Katherinen kanssa olivat asiat ihan hyvin. Ainakaan kiirehtimisestä ei olisi kyse. Ei sillä, ettäkö Damien olisi olettanut automaattisesti Samanthan kiirehtineen asioissa ex-miehensä kanssa… No joo, keskity, Damien. Olisi ollut hienoa heittää jotakin ironiaa vähävaraisesta rahoitusalan asiantuntijasta, mutta valitettavasti Blackwellin nimen alla se ei ollut oikein mahdollista. Niinpä Damien tyytyi naurahtamaan Samanthan toteamukselle, sillä olihan se nyt ollut sarjassaan aika huvittava.
Damien tiesi sen, että aina kun erehtyi kysymään muiden kuulumisia, siitä seuraava reaktio oli väistämättä se, että joutui kertomaan omatkin tarinansa. Ei hänen nyt sinänsä tehnyt tiukkaa kertoa itsestään, mutta ei hän myöskään välittänyt tuoda itseään ehdoin tahdoin valokeilaan. ”… and a good salary”, Damien oli päättävinään Samanthan lauseen muka kovinkin tosissaan, vaikka vähän aavistelikin, ettei nainen ollut aivan sitä hakenut. Mies pudistelikin päätään pienesti. ”Yeah, an almost-wifey is the right suffix for your sentence”, Damien lopulta kertoi ja siemaisi kahvikupistaan. Hän nojautui vähän paremmin valtaamansa nojatuolin selkänojaa vasten ja piti katseensa hetken aikaa edessään pöydällä olevissa papereissa, kunnes nosti sen takaisin Samanthaan. ”Don’t be sorry. You told me almost same stuff so it’s only fair to me to do that too”, mies sanoi ja laski sitten kahvikupin kädestään pöydälle ja otti pari paperiliuskaa haltuunsa.
Varsinaisen asian kanssa jutun jatkaminen sopi Damienillekin mielihyvin. Always & Foreverin kirjanpitoon liittyvät asiakirjat olivat aika peruskauraa, eikä niissä sinänsä ollut oikeastaan mitään pahasti vinksallaan. Muutama kohta oli pistänyt Damienin silmään ja hän tiedustelikin niiden perään Samanthalta, ja vähän budjetointiakin voisi Damienin silmään parannella, mutta muutoin firma oli hoitanut talouttaan melko mallikkaasti. Välillä Damienin oli pakko siirtyä sinne varsinaisen työpisteensä ääreenkin, kun osa tiedoista oli sähköisessä muodossa, mutta enimmäkseen he juttelivat A&F:n talouskuvioista siellä nojatuolien upottavassa pehmeydessä.
Siinä tietokonettaan naputellessaan Damienin silmään osui Facebookissa tullut uusi yksityisviesti. Hän vilkaisi päätteen yli Samanthaa ja hymyili kohteliaasti heidän katseidensa kohdattua ja klikkasi sitten pikaisesti sen viestin auki – sinänsä huono homma, sillä mihinkään pidempään juttuun hän ei kerkeäisi vastata, jolloin viestin klikkaaminen nähdyksi oli vähän noloa. Viesti oli kuitenkin tullut Brandon-nimiseltä kaverilta, opiskeluajoilta tutulta sellaiselta. Itse asiassa… ”Hey, do you remember Brandon? Brandon Davis”, mies huikkasi Samanthalle ehkä vähän turhankin tuttavalliseen sävyyn. Ainakin Damienin muistikuvien mukaan Samantha oli joskus pyörinyt hänen kanssaan silloinkin, kun Brandonkin oli ollut kuvioissa. Damienin muistaakseen ehkä jopa aika useinkin? ”He asked me to grab a coffee a bit later this afternoon. Do you want to join us?” Damien oli tehnyt pikaisia laskutoimituksia, että ehtisi käydä morjenstamassa kaveria kahvin merkeissä vielä ennen kuin pitäisi kiirehtiä Katyn kanssa hääjuttuja hoitamaan.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jan 17, 2017 14:48:12 GMT 2
Post by julle on Jan 17, 2017 14:48:12 GMT 2
Samantha ei rehellisesti sanottuna yllättynyt, kun Damien mainitsi olevansa menossa naimisiin. tai no, ei ihan niillä sanoilla mut almost-wifey, kertoi jo kaiken tarpeellisen. Damien oli kuitenkin komea ja juuri siinä iässä, että hänellä varmasti olisi joku parempi puolisko elämässään. Miehen luonnekin tuntui pysyneen samana, vaikka heidän tiet olivat kohdanneet viimeksi noin kymmenen vuotta sitten. Teekupista siemailtiin mietteliääseen sävyyn ja nyökkäiltiin miehen sanoille. Samalla toinen jalka vietiin tuttuun tapaan toisen jalan ylitse ristiin. Kieltämättä se tilanne, siinä toimistossa oli joskin painostava. Samantha ei ollut koskaan aikaisemmin ollut tällaisissa tapaamisissa, koska äitinsä oli nämäkin asiat hoitanut. Nyt kuitenkin asioihin oli tulossa muutos ja Samantha yritti pysyä sen muutoksen perässä. Hän halusi hiutaa nämä asiat ilman muiden apua ja totutella siihen, ettei työnsä enää sisältänyt vain asiakkaiden palvelua, vaan valitettavasti kaikkien muidenkin – kuten rahoitusasioiden hoitoa. Onneksi Damienin kaltaisia ihmisiä oli kutienkin siihen pestattu auttamaan häntä.
Lopulta kaksikko oli siirtynyt tee- ja kahvikuppiensa kanssa mukavammille nojatuoleille. Siinä vaiheessa he pääsivät kunnolla itse asiaan. Damien puhui siitä, heidän maksuasioissa oli muutama kohta joka pisti silmään ja tiedustelikin niitä. Samantha tiedosti ne itsekin ja osasi jopa vastata kyseiseen kysymykseen, vaikka ei mikään rahoitusalan tai kirjanpidonammattilainen ollutkaan. Uudistukset ja uusien toimipisteiden avaamiset olivat yrityksestä kokonaisuudessa rokottaneet ja omalla tavalla vaikuttaneet myös New Yorkin toimipisteeseen. Samalla kun Damien ramppasi tietokoneensa ja nojatuolien väliä, Samantha vilkaisi puhelintaan katsoakseen kelloa ja varmistaakseen, ettei mitään muita tärkeitä puheluita ollut tullut. Hän oli kyllä kaikille tärkeille ihmisille – ja töihin – ilmoittanut kyseisestä tapaamisesta. Näin ollen puheluihin, oli ne sitten turhia tai ei, ei vastattu.
Samantha siemaili teensä loppuja ja kaksikon siirtyessä takaisin Damienin pöydän ääreen, Samantha laski tyhjän teekupin viereiselle pöydälle ja risti kätensä rennosti syliinsä. Tilanne ei ollut niin kiusallinen tai painostava mitä aluksi, vaan kaikkien rupattelujen lomassa Samantha oli vihdoin alkanut tuntemaan oloaan rennommaksi siinä Damienin seurassa. Samanthan katse harhaili ympäri huonetta ja Damienin puhuessa katse palautui mieheen. “Brandon Davis? Yeah I do. We have few same courses and sometimes we went for a coffee together. Why?”, hän kysyi kulmiaan kohottaen ja samalla muutamaa hiussuortuvaa korvansa taakse sipaisten. Heillä oli siihen aikaan ehkä jotain pientä säpinää Brandonin kanssa – mutta sen jälkeen kuvioihin olikin hyvin pian astunut Damien, joten Samantha oli ”huomaamattomasti” työntänyt miehen friendzoneen. Damienin ehdotusta mietittiin hetken aikaa, Samanthan pääasiassa käydessä mielessään läpi päivänsä aikataulua. “Sure.”, hän lopulta nyökkäsi idealle hyväksyttävästi.
Aikansa kaksikko vielä kävi asioita lävitse, kunnes Damien ilmoitti heidän olevan valmiita. Seuraavaksi he kävivät kalenterinsa lävitse ja katsoivat uuden ajan, jossa voisivat hiukan lisää suunnitella A&F:n talous- ja rahoituskuvioita. Lyötyään päivämäärän lukkoon, Samantha sujautti kalenterin laukkuunsa, nousi ylös ja puki takin ylleen. “So where we’re going to meet Davis?”, Samantha tiedusteli hymyillen, kun sain takin ylleen. Aavistuksen pyöristynyt vauva maha oli peitetty löysähköjen vaatteiden alle, joten Samanthan ei tarvinnut huolehtia edes takkia ylleen pukiessa että Damien huomaisi kyseisen kummun. Damienin mainitessa läheisen Sturbucksin, nainen nyökkäsi ja sitoi sitten takkinsa ”vyön” kevyesti lantionsa ympärille. “Okay then, let’s go. If i remember right, Davis is always on time.”, hän hymyili ja poistui niiden sanojen myötä Damienin toimistosta.
Kadulle päästyä Damienin mukaan kahvila oli aivan nurkan takana. “So you haven’t seen Brandon after university?”, Samantha tiedusteli uteliaisuuttaan. Samanthasta oli ihan mukava nähdä opiskeluvuosien kavereita. Etenkin jos takana oli kymmenisen vuotta aikaa, jonka aikana ei oltu yhteyttä pidetty edes sähköpostitse tai muuten. “Wonder what he has been doing all these years... ”, Samantha mietti lähinnä itsekseen ja Starbucksin ovelle päästyä, Brandon näyttikin jo odottelevan kaksikkoa. “Long time no see!”, Brandon oli yhtä avoin kuin ennenkin ja asteli nyt kaksikkoa lähemmäksi. Damienia hän kätteli miehekkäin elkein, kun Samanthalle hän sen sijaan soi lämpimän halauksen. “Well hello you too, nice to see you. It’s been a long time.”, Samantha naurahti yllättävän halauksen lomasta, vastaten siihen kuitenkin ystävällisen lämpimästi. “Do you want something? My treat.”, Brandon heitti, jolloin Samanthan katse käväisi Damienissa nopeasti, ennen kuin se palautui Brandoniin. “Tea would be nice, thank you.”, Samantha hymyili ja Damienin ilmoitettua ottavansa vain kahvia, Brandon viittasi heitä viereiseen pöytään istumaan, kun itse puolestaan lähti hakemaan kahvia. Sen aikana Samantha kerkesi riisua takkinsa tuolinsa selkänojalle ja laskea laukkunsa lattialle. Istumaan päästyä Brandon olikin jo palannut heidän luokseen juomineen päivineen. “So, how are you two? I assume you’re not dating anymore? You were married to that UFC fighter, Brendan O’Shea ”, Brandon kysyi heti ensimmäiseksi ja loikin sitten uteliaan katseen Samanthaan. Olisihan se pitänyt arvata että ex-miehensä tuli näissäkin tilanteissa puheeksi. Samantha kuitenkin vain hörppäsi kuumasta teestään varovaisesti ja nyökkäili sitten myöntävästi, vaikean hymyn saattelemana miehen kysymykselle. “Yeah, I was. We have also daughter together and an…”, siinä vaiheessa Samantha onneksi tajusi katkaista lauseensa. Ilmeensä muuttui jopa hetken sadasosan ajaksi kauhistuneeksi, hieraisten sitten niskaansa vaivaantuneena. “Damian is getting married.”, Samantha heitti Damianin niin sanotusti susille ja loi mieheen pahoittelevan vilkaisun, kiusallisen hymyn kera. Brandonin huomio olikin sitten kääntynyt toiseen, jolloin Sam sai huokaista helpotuksesta, etteivät miehet noteeranneet sen kummemmin äskeistä reaktiotaan. “Who is the lucky gal’?”
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Jan 19, 2017 12:43:36 GMT 2
Post by jenni on Jan 19, 2017 12:43:36 GMT 2
Koska Samantha kertoi muistavansa Brandonin ja ilmoitti sitten lähtevänsä heidän mukaansa kahville, kävivät Damien ja Samantha sitten vielä hetken aikaa Always & Foreverin talouskuvioita lävitse ennen kuin Damien totesi päivän työn alkavan jo olla pulkassa. Enää piti vain sopia päivä ja aika seuraavalle tapaamiselle, mutta sekin saatiin lyötyä lukkoon juuri ilman mitään erityisiä hankaluuksia. Vaikka alkuun Damienin olikin vallannut pieni paniikinomainen, kun hän oli spotannut juuri Samanthan siellä aulassa, niin nyt tutun ihmisen kanssa asiointi vaikuttikin ihan mukavalta. Rennolta. Se ei ollut niin muodollista pönöttämistä kuin asiakkaan kanssa, jota hän ei tuntenut lainkaan.
”Oh, there’s Starbucks right around the corner. We’ll meet B there”, Damien selitti vastauksena samalla, kun käveli työpöytänsä taakse viemään papereita takaisin paikoilleen ja sammuttamaan työkonettaan. Pöydällä olevaan isoon näyttöön kytketty tietokone siis sammutettiin, mutta sen jälkeen Damien pakkasi lähempänä pöydän reunaa olevan läppärin koteloonsa ja sujautti sen salkkuunsa. Sitten he jo lähtivätkin, Samanthakin muisteli, että Brandon tapasi olla hyvin usein ajoissa paikassa kuin paikassa. Damien voinut kuin nyökätä hyväksyvästi, naurahtaakin. Aulan tiskin taakse heitettiin tervehdykset Jennille ja lattioita luuttuava Nelliekin sai osakseen pään nyökäytyksen, kun Damien käveli Samanthan rinnalla kohti hissiaulaa, josta he ottaisivat hissin katutasoon.
”Yeah, he’s working near here so we eat lunch quite often together”, Damien kertoi Samanthalle ja kertoipa hän sitten samaan syssyyn tämän pohdintoihin, kuinka Brandon vaikutti globaalissa urheiluvälinealan yrityksessä markkinointipuolella. Tosin se markkinointiosuus taisi jäädä toiselta kuulematta, kun Brandon ilmestyikin jo heidän näköpiiriinsä, ja Damien pääsi puristamaan kaverinsa kättä reippaan toverillisesti, kun taas Samanthalle tämä soi tuttavallisen halauksen. ”Yep – Sam needed some help with financial issues so we had a reunion, too”, Damien sanoi Brandonille siinä kuulumisten vaihtamisen yhteydessä. Ilmeisesti Samanthan näkemisestä viehättyneenä Brandon päätti toimia iltapäiväkahvittelujen rahoittajana, joten Damienkin pääsi kertomaan tilauksensa – tosin ei hän huolinut muuta kuin ihan tavallisen kahvin.
Siinä missä Brandon meni tekemään tilausta, Damien ja Samantha siirtyivät pöytään. Damien oli istumassa ensimmäisenä, kun Samantha vielä kuoriutui ulkovaatteistaan. Hetken päästä seuraan liittyneen Brandonin suuntaan luotiin sitten kiitollinen katse, kun se höyryävä kahvikupillinen saatiin eteen. Koska Damien ja Brandon tietenkin tiesivät toistensa nykyhetken asiat paremmin, Brandon otti kiinnostuskiikareidensa kohteeksi saman tien Samanthan. Damien keskittyi seuraamaan sananvaihtoa sivusta ja vähän maisteli jo kahviaankin ja oli sitten vähällä polttaa kielensä, kun Samantha yhtäkkiä tokaisi hänen naimisiinmenostaan. Tosin Brandonin kysymys herätti vielä enemmän kysymyksiä Damienissa. ”What kinda question is that? You have met Katy like thousand times”, Damien hämmästyi, mutta sai sitten jo tuta Brandonin leikkimielisen tönäisyn käsivarressaan, kun tämä oli istuutunut siihen hänen viereensä – kai nähdäkseen pöydän toisella puolella olevan Samanthan vieläkin paremmin. Brandon hörähti hyväntahtoisesti; tällä oli toisinaan vähän erikoinen huumorintaju, mutta Damien piti kuitenkin kaveristaan. Heillä oli hyvä meno keskenään, vaikka he eivät näkisikään niin usein. Juttu kuitenkin aina lensi, kun niin tapahtui.
”He’s just messing with you”, Damien sanoi Samanthalle ja hörppäsi sitten kahvistaan, ”haven’t you already got your wedding invitation, have you?” mies kääntyi sitten Brandoninkin puoleen, mutta pudisteli sitten päätään. Eivät he olleet tainneet vielä laittaa kutsuja menemään. Tai siis Katherine oli sen luvannut tehdä, Damien oli lähinnä auttanut tätä muotoilemaan kutsun sisällön ja sitten antanut siunauksensa lopputulokselle. ”It’s plus-one”, Damien jatkoi ja vilkaisi Samanthaakin, pyrki kääntämään äskeisen itseensä kohdistuneen herjaamisen Brandoniin. ”Never dreaming about becoming a matchmaker but I can feel the possibility to get an avec right now”, Damien myhäili hivenen huvittuneena. Sitten hän katsahti kuitenkin Samanthaa hieman arvioiden. Oli varmaan paras selittää hieman faktoja auki. ”Yeah, right… Brandon didn’t have time to tell about himself yet. He’s the most eligible bachelor in the City ”, Damien ilmoitti ja hörppäsi taas kahvistaan, nojautui sitten vähän paremmin penkkinsä selkänojaa vasten. Brandon naurahti huvittuneesti vieressä ja pudisteli päätänsäkin, kunnes ilmeisesti tuli toisiin ajatuksiin. ”Well, can’t denying it isn’t true”, kyseinen mies naurahtikin ja Damien sai todistaa seuraavaa katsekontaktia Samanthaan. ”Maybe we could start with a lunch break some day without this third wheel right here?” Brandon oli luikauttanut Samanthalle ja nakkeli päätään loppua kohden myös Damienin puoleen. ”Go ahead, take your time”, Damien tokaisi huvittuneena ja naurahtikin. Pitäisi varmaan tosiaankin vaihtaa alaa, vaikkapa jonkin deittisovelluksen puikkoihin.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jan 20, 2017 8:12:00 GMT 2
Post by julle on Jan 20, 2017 8:12:00 GMT 2
Oli itse asiassa ihan mukavaa istua pitkästä aikaa alas, sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa ei ollut tullut juteltua pitkään aikaan. Ystävien kanssa tuli vähän väliä vaihdettua samat kuulumiset, kuin juuri nyt vanhojen opiskelukavereiden kanssa asiat käytiin lävitse pidemmän kaavan mukaan. Samantha ei nimittäin ollut nähnyt esimerkiksi Brandonia vuosiin, joten miehen kuulumisia oli hauska kuunnella. Damien ja Brandon olivat nähtävästi nähneet useamminkin viimeisen vuosien aikana, mitä heidän puheistaan nyt ymmärsi.
“Wait… What?”, Samantha tyrskähti kun Damien selvästikin aloitti cupidon työnsä. Katseensa kääntyi hitaasti miehestä tuon ystävään, joka yhtälailla virnisti Damienin sanoille. “Oh, eligible bachelor huh?”, kulmat kohosivat kysyvästi ja nainen hieraisi niskaansa, ennen kuin tarttui toisella kädellä teekuppiinsa ja siemaisi siitä varovaisesti. Se tästä vielä puuttuisi että nainen polttaisi kielensä tai huulensa kuumaan teehen. Damien ei kuitenkaan vaikuttanut hellittävän sen asian suhteen, eikä nähtävästikään Brandon, jolloin nainen hymyili huvittuneena – mutta mieltämättä myös aavistuksen vaivaantuneena. Hän ei ollut tottunut tällaisiin tilanteisiin. “I just told you guys I’m divorced and the mother of one. You seriously want to get involved in that mess?”, hän naurahti vaikeana ja pyöritteli silmiään dramaattisesti. Brandonia se ei paljoa tullut ahdistavan. Kieltämättä naisen omatunto kolkutteli siinä vaiheessa kun hän ei ollut vieläkään kertonut odottavansa toista lasta ex-miehelleen.
“Suit yourself. Don’t say I didn’t warn you. So yeah, that lunch break some day without this third wheel sounds nice.” [/b]”, Samantha kohautti olkapäitään ja kurottautui lattialla olevan laukkunsa puoleen. Hän otti sieltä kaksi käyntikorttia ja ojensi niistä’ toisen ensimmäiseksi Brandonille. “Here - there is my personal- and office number.”, hän selosti ja osoitti käyntikortissa olevia numeroista. Toisen korteista hän seuraavaksi ojensi Damienia kohti. “Here is one for you , too. If you need help with your wedding arrangements.”, hän hymyili ja samaan aikaan ranteessa koreileva hopeakello sai Samanthan muistamaan, että hänen pitäisi vielä hakea Lily. “I’m sorry you two, but I have to go. It was nice to see you both.”, teet oli hörpitty pois alta ja niin Sam nousi tuoliltaan, pukeutui ja heilautti miehille kättään, ennen kuin paineli kahvilasta ulos.
|
|
