member rank
Mama
Discord name
lellu#8931
|
Jan 13, 2017 22:32:26 GMT 2
Post by lellu on Jan 13, 2017 22:32:26 GMT 2
Friday, 9th of July 2021 Takes place at the Harper Family estate in New Rochelle, NY Rosie's outfit /nepa skumppalasi käteen ja paikalle ............................................................................................................................The Harper Family Foundationin hallituksella oli tapana kutsua apurahahaun viimeiselle kierrokselle selvinneet nuoret taiteilijat säätiön tiloihin cocktailtilaisuuteen, jolloin hallituksen jäsenillä olisi mahdollisuus tutustua hakijoihin henkilökohtaisemminkin kuin vain hakemusten yhteydessä olevan personal essayn kautta. Rosie oli jo vuosikausia osallistunut näihin juhliin, alun perin vain ulkopuolisena, mutta tällä kertaa huomattavan paljon suuremmassa roolissa. Hän kun oli alkuvuodesta lähtien ollut aktiivisesti mukana säätiön toiminnassa isoäitinsä Millicentin nimitettyä hänet mukaan hallitukseen ja annettua hänelle samalla melkoisen määrän vastuuta säätiön asioista.
Itse asiassa nämä juhlat olivat pitkälti Rosien käsialaa - kait kyseessä oli ollut jonkinlainen tulikoe hänelle isoäitinsä toimesta, kun tämä oli melkoisen viime tingassa antanut miltei kaikki käytännön järjestelyt hoidettavakseen. Ja no, kiireestä huolimatta Rosie oli oikeastaan varsin tyytyväinen lopputulokseen, mitä nyt pari viime hetken pikkuongelmaa oli ilmaantunut vielä edellisiltana mutta niistäkin oli selvitty ja Rosie oli saanut huokaista helpotuksesta käytyään kaiken vielä kerran läpi isoäitinsä kanssa - tämä kun ei ollut nähnyt mitään suurempaa moitittavaa, ja se oli jo melkoisen hyvä saavutus kun oli kyse Millicent Harperista.
Hiljalleen vieraita oli alkanut saapua paikalle ja Rosiekin oli voinut napata itselleen lasillisen kuohuvaa sekä siirtyä jututtamaan paikallaolijoita. Olihan tarkoituksena kuitenkin että tänään saataisiin edes jotain esimakua siitä, ketkä näistä nuorista taiteilijoista olisivat sopivia vastaanottamaan säätiön myöntämät tuhansien dollarien arvoiset apurahat. Rosien näkökulmasta tilanne oli varsin mielenkiintoinen ihan ammattimaisessa mielessäkin - museossa työskennellessään hän oli päivittäin tekemisissä tunnettujen, suurten taiteilijoiden töiden kanssa, mutta nyt pääsisi ihan ensi kädessä selvittämään, mitä nykypäivän nousevat tähdet taiteiden alalla puuhasivat ja millaisia tyyppejä he oikein olivat. Rosie antoi katseensa kiertää väkijoukossa hiukan tutkailevaan tyyliin lopetettuaan juuri keskustelun erään kuvataiteilijan kanssa, ja kohtasi yllätyksekseen varsin tutun oloiset kasvot. Luke Greyson. Ei hän kyllä olisi odottanut kohtaavansa vuosien takaista ex-poikaystäväänsä täällä - tai no, oikeastaan missään muuallakaan. "Well there's a face I didn't expect to see..", Rosie hymähti kohteliaan oloinen hymy huulillaan, mittaillen miestä katseellaan. |
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jan 15, 2017 18:37:11 GMT 2
Post by nepa on Jan 15, 2017 18:37:11 GMT 2
LUKE'S OOTD
Kun Luke oli alkanut hengata enemmän Ava Brooksin kanssa, hän ei todellakaan olisi kuvitellut, että olisi suostunut lähtemään tämän henkiseksi tueksi johonkin hienostuneeseen cocktailtilaisuuteen. Mutta kappas vain, miten se vaikutti käyvän toteen. Siitä oli nyt pari viikkoa aikaa, kun Ava oli tullut Luken luo leveä hymy huulillaan kertoakseen, että Ava oli päässyt apurahahaun viimeiselle kierrokselle. Tämä tosiaan oli laittanut johonkin yhdistykseen tai vastaavaan, ei Luke ollut varma mihin, hakemuksen apurahasta koskien Avan taidegalleriaprojektia. Siitä Luke ei kyllä ollut ollut ollenkaan ihmeissään, että Avan hakemus oltiin otettu mukaan niinsanotulle viimeiselle kierrokselle - tämä oli nimittäin ihan oikeasti äärimmäisen hyvä siinä mitä teki. Jopa Lukella oli yksi tämän maalauksista manhattanilaisasunnossaan ja jos hän sai päättää, niitä voisi tulla sinne vielä enemmän. Avan seuralaispyyntöön Luken oli ollut ihan pakko suostua. Tämä oli vaikuttanut niin toiveikkaalta, että ei Luke vain ollut pystynyt sanomaan ei. Sitä paitsi, kuten Avakin oli sanonut, luultavasti joku tunnistaisi Luken siellä ja kun Ava olisi Luken seurassa, Ava voisi saada lisäpisteitä niiden apurahojen myöntäjältä. Luke oli kuitenkin menestynyt mediapersoona ja hänen imagonsa oli kokonaisuudessaan hyvä - mitään ylitsepääsemättömiä skandaaleja tai vastaavia ei ollut ollut missään vaiheessa. Toki, jos apurahan myöntäjä ei tuntisi Lukea millään tavalla, ei hänestä välttämättä olisi mitään hyötyä. Sen Luke yrittikin saada Avan tajuamaan, mutta Avan mukaan Luken tuki olisi jo ihan tarpeeksi. Se cocktailtilaisuus tuntui tulleen eteen ihan liian nopeasti. Sinä päivänä herätessään Luke saikin ensimmäisenä stressata, että mitä oikein laittoi päälleen. Hän ei nimittäin ollut pukumiehiä. Luke käytti sellaisia kyllä, mutta ei tuntenut niissä oloaan kotoisaksi ja sellainen tukala olo ihan varmasti heijastuisi ulospäin. Loppujen lopuksi Luke kuitenkin huomasi seisovansa siellä hienostuneen rakennuksen sisätiloissa puku päällään Ava käsipuolessaan. "I don't have to pretend to be your boyfriend or anything, do I?" Luke varmisti, kun he kävelivät pitkin sitä tilaa juurikin sen näköisenä, että olivat tulleet sisälle pariskuntana. "No, of course not. Just, just be exactly like you are", tämä tuntui kiristävän otettaan Lukesta. Ja varmaan olikin tehnyt niin, koska seuraavaksi hän oli jo tunnustamassa kuinka hermostunut oli. "It'll be fine", Luke rohkaisi ystävätärtään, "they're blind if they pass a talent like you."Ava lopulta katosi keskustelemaan muiden vieraiden kanssa ja Luke sai hetken itselleen. Pöydällä olevasta esitteestä hän luki The Harper Family Foundation ja hitto, miten tutulta se nimi kuulosti. Luke ei vaan millään saanut päähänsä miksi. Hän tuijotti sitä esitettä mietteissään, ja taisikin hieman säpsähtää tutun äänen kuultuaan. "Rosie", Luke tokaisi yllättyneenä, "you-- you're here. Wait - why are you here?" Hän näytti hetken aikaa eksyneeltä. Sitten Rosie jo selittikin, kuinka yhdistys oli tämän isoäidin. "No wonder that name seemed so familiar", Luke naurahti, "my memory's not like it used to be." Luke virnisti ja yritti pitää sitä virnettä kasvoillaan, mutta vähän vaikeaa se oli olevinaan. Rosiella ja hänellä oli kuitenkin takanaan menneisyys ja hän ei ollenkaan tiennyt mitä Rosie siitä ajatteli. Edelleenkö tämä oli katkera siitä tavasta, jolla Luke oli hänet jättänyt? Koska se oli ollut huono tapa - tai pikemminkin huono tilanne. Luken olisi pitänyt keksiä jotain muuta. "So, uh, what have you been up to?" Oli turvallinen kysymys. Ehkä.
|
|
member rank
Mama
Discord name
lellu#8931
|
Jan 18, 2017 16:44:01 GMT 2
Post by lellu on Jan 18, 2017 16:44:01 GMT 2
Luke oli kyllä suurinpiirtein viimeinen henkilö, jonka Rosie oli kuvitellut tapaavansa näissä juhlissa. Hehän olivat puhuneet viimeeksi keskenään vuosia sitten - Miamissa. Toki Rosienkin korviin oli sittemmin kantautunut jotain juttua siitä, kuinka Luke oli muuttanut New Yorkiin ja taisi nykyään olla mediassa esillä aika paljonkin, mutta ei hänellä kyllä sen suuremmin ollut mitään aavistusta tämän liikkeistä ollut. Ei sillä, että hän olisi sitä edes kaivannut. Heidän eronsa kun ei suinkaan ollut kuulunut niihin ystävällismielisiin, ja tuolloin Rosie tuskin olisi vähät välittänyt jos Luke olisi kadonnut jälkeäkään jättämättä. Olisi ehkä jopa suorastaan toivonut sitä.
Vuosien vieriessä Rosiekin oli tosin oppinut suhtautumaan tapahtuneeseen edes vähän neutraalimmin. Ei heidän eronsa muisteleminen vieläkään hauskaa ollut - siinä tilanteessa oltiin kuitenkin menty metsään ja vauhdilla, eikä sitä ihan noin vain unohdettaisi - mutta ainakaan hän ei ihan heti nähnyt punaista bongattuaan Luken väkijoukosta. Itse asiassa hänen piti katsoa toistamiseen ennen kuin sai uskottua silmiään. Ei hän ollut koskaan tainnut nähdä Lukea puvussa, se tuntui jotenkin... epä-Lukemaiselta. Mutta Luke se kuitenkin oli, vähintäänkin yhtä yllättyneen näköisenä kuin Rosie. "Well, my grandma happens to be Millicent Harper, the owner of this foundation, so... yeah", Rosie selitti, jostain syystä äkkiä aavistuksen vaivaantuneena. "I see", hän jatkoi hymähdyksen saattelemana Luken mainitessa jotain heikentyneestä muistista.
"Nothing too special.. Grandma appointed me a board member in the winter and with the foundation and my regular job I've been keeping pretty busy. Not that I mind, though - I love my job and the foundation work is really interesting" Rosie vastasi hiukan ympäripyöreästi siihen Luken kyselyyn, kun ei oikein tiennyt miten olisi tähän suhtautunut. Rosie olisi aivan yhtä hyvin voinut keksiä velvoitteistaan säätiötä kohtaan jonkun tekosyyn poistua paikalta ja jättää Luken sen suuremmitta huomiotta. Ei hänen tarvinnut keskustella tämän kanssa, tai kuulla mitä tämän elämässä oli meneillään. Rosie ei enää voinut sanoa vihaavansa Lukea, mutta ei hän kyllä tästä erityisemmin välittänytkään enää. Mutta olihan se ihan kohteliasta jäädä edes hetkeksi rupattelemaan, vaihtaa kuulumisia kuin sivistyneet ihmiset. "What about you, you're some sort of media person, right? Or was that some other Luke Greyson I've read about?" Tiedusteltiinkin sitten vuorostaan.
Luken kertoessa työstään ja muusta Rosie alkoi miettiä mitä kautta tämä oli edes päätynyt näihin pippaloihin tänään. Jotkut varainkeruujuhlat nyt olisivat olleet vielä sangen ymmärrettäviä, mutta tämä oli kuitenkin vain apurahan hakijoiden illanvietto, verrattain pieni tapahtuma josta ei edes tulisi paljoakaan julkisuuteen. "So what brings you here, anyways? Don't remember seeing your name on the list of grant applicants.." Rosie kysäisikin pian, kun uteliaisuus vei voiton.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jan 23, 2017 21:44:43 GMT 2
Post by nepa on Jan 23, 2017 21:44:43 GMT 2
Jos Luken olo oli ollut tukala jo pelkästään asuvalinnan takia, teki Rosie sen aikaisempaakin tukalammaksi. This could be your change to apologize Luke huomasi ajattelevansa. Koska olihan se totta. Rosie seisoi siinä hänen edessään ilmielävänä vuosien jälkeen, eikä Luke voinut tietää, voisiko koskaan saada toista samanlaista mahdollisuutta korjata kaiken tapahtuneen. Ongelma oli vain se, että Luke ei tiennyt, tahtoiko Rosie kuulla mitään selityksiä. Vanhojen haavojen auki repiminen saattoi olla paskin idea ikinä, mutta se olisi kyllä perinteistä Lukea. Ei hän osannut koskaan pitää suutaan kiinni oikeissa tilanteissa ja useimmiten hän sanoi jotain väärää oikean sijasta - ihan kuten silloin Rosien jättäessään.
Luke räpäytti silmiään muutamaan kertaan yllättyneenä. "Wow", hän huomasi kommentoivansa ääneen, "that's amazing. And very you. I have a hard time imagining you somewhere else." Rosie oli todella ollut aina kunnianhimoinen ja jopa hienostunut, ainakin ihan erilainen kuin Luke. Joidenkin mielestä oli ollut ihme, että kaksikko oli aikoinaan edes alkanut seurustella, mutta kai ne vastakohdat täydensivät toisiaan - jos eivät olleet liian erilaisia. Rosien ja Luken suhteen ainakin oli tappanut se liika erilaisuus, se, että Luke oli ollut naiivi ja Rosie taas oli ollut vastuuntuntoinen ja aikuismainen. Rosien esittämä kysymys sai Luken sentään heräämään taas nykyhetkeen. "That's me", hän naurahti. "After high school I kinda, I don't know, I was stuck, I guess. But then I met a few people who believed in me and that changed things." Toivon mukaan Rosie ei tajuaisi, että Luke ei koskaan ollut tuntenut Rosien tukevan häntä. "Anyway, I'm in The Day Today. Have you ever watched it?"
Rosien kysymys sai Luken naurahtamaan. "Yeah, hell no", hän kommentoi. Kirosanan lausuminen ääneen sai hänet kyllä hieman katselemaan ympärilleen, koska kai siellä pippaloissa pitäisi osata käyttäytyä jotenkin hienostuneesti. Kukaan ei onneksi vaikuttanut kuulleen. "My friend, uh, Ava Brooks, she's one of the applicants and I'm here to, just, help her. She doesn't need any help tho, she's the one mingling around while I'm in dire need of help." Hän kohotti skumppalasia kädessään ja sivistyneesti siemaisi siitä huikan. "Do you have any tips on how to survive here?" Hän vielä naurahti.
Sitten, kuin kutsusta, Ava saapui paikalle. Luke hymyili hänen viereensä saapuneelle nuorelle naiselle, joka vaikutti tuntevan Rosien. Ainakin tämän kättä Ava oli heti puristamassa kohteliaasti ja kehumassa tämän mekkoa ja mitä muuta. Luke katsoi kaksikon sananvaihtoa hieman vaikeana, hymyili kyllä, mutta kai sen pakoreitin etsimisen huomasi. Ainakin Ava teki niin. "Do you two know each other?" Hän kysyi. "Yeah, from the past", Luke vastasi nopeasti. Ei hän tiennyt, tahtoiko Rosie Avan tietävän asioiden oikean laidan. Lukelle se oli oikeastaan aivan sama, tiesikö tämä vai ei, mutta Rosien Luke antoi tehdä omat päätöksensä.
|
|
member rank
Mama
Discord name
lellu#8931
|
Mar 6, 2017 14:14:27 GMT 2
Post by lellu on Mar 6, 2017 14:14:27 GMT 2
Rosie ei voinut olla hymyilemättä Luken lausahdukselle. Very you. Mutta tottahan se oli, tähän Rosie oli tähdännyt jo vuosikausien ajan - ei hän tainnut itsekään osata kuvitella itseään tekemässä mitään muuta. Rosielle sävelet olivat olleet koulun jälkeen päivänselvät: College, sitten johonkin hyvään yliopistoon maisteriopintoja varten ja mukava työpaikka jostain kulttuuri-instituutiosta. Ja no, olihan Rosie kieltämättä varsin hyvässä tilanteessa työelämässä, ei läheskään kaikilla hänen ikäisillään ollut hyväpalkkaista työpaikkaa Yhdysvaltain suurimmassa taidemuseossa, ja siihen päälle vielä luottamustehtäviä tunnetussa säätiössä. Toki Rosiella oli alusta asti ollut etulyöntiasema perhesuhteidensa takia. Hän oli kyllä aikanaan kieltäytynyt isoäitinsä avusta harjoittelu- ja työpaikkoja hakiessa, mutta kyllä Millicentillä oli silti tainnut olla näppinsä pelissä edes jossain määrin. (Ei sillä, että se Rosieta olisi haitannut).
Joskin samaisiin tulevaisuudensuunnitelmiin se heidän suhteensa Luken kanssa oli aikanaan tainnut kariutuakin, heidän tilanteensa olivat taannoin kuitenkin olleet kuin päivä ja yö. Rosiella oli ollut oma suuntansa selvillä ja kunnianhimoa vaikka muille jakaa, ja Luke taas oli keskittynyt ihan muihin asioihin. Rosie oli ties kuinka monta kertaa nalkuttanut Lukelle siitä, kuinka tämän pitäisi joskus tehdä jotain tulevaisuutensa eteen tai tästä ei tulisi koskaan yhtään mitään. Luke oli vaikuttanut niin hemmetin saamattomalta (ainakin kun vertasi Rosieen), ja se oli ärsyttänyt Rosieta ihan suunnattomasti. Samalla hän oli kuitenkin tavallaan tainnut jopa kadehtinut Lukea. Tarkkojen suunnitelmien puuttuminen teki elämästä paljon helpompaa, kun ei tarvinnut stressata opiskelupaikoista tai arvosanoista. Mies itse kutsui sitä jumissa oloksi, mutta Rosie oli nähnyt tilanteen ennemmin huolettomuutena, ehkä jopa jonkinlaisena vapautena. Tai siltä se oli ainakin silloin tuntunut.
I met a few people who believed in me and that changed things. Ai että Rosieko ei kuulunut niihin henkilöihin, jotka Lukea olivat tukeneet? Toisaalta, nyt kun asiaa mietti, niin tottahan se taisi olla suuremmaksi osin. Hän oli monen monta kertaa sanonut Lukelle, että tämän olisi syytä tehdä jotain suunnitelmia tulevaisuutensa varalle, mutta mitään konkreettisia ideoita jatkoa varten, tai edes kunnollista rohkaisua ei hänen puoleltaan ollut kuulunut. Ei Rosie oikeastaan edes ollut osannut rohkaista Lukea, kun ei osannut kunnolla edes kuvitella tämän tilannetta. "Well, I'm glad it worked out for you. You don't seem to be doing too badly, at least", Rosie tokaisi hymähtäen, kun ei oikein tiennyt, mitä muutakaan olisi voinut sanoa. "I've maybe seen bits and pieces of it, but I haven't really ever watched it. I don't really have enough free time to watch pretty much anything", Rosie naurahti.
Rosie nyökkäili kuullessaan Ava Brooksin nimen. Kyllähän hän Avan tunsi - osittain säätiön kautta ja osittain muutenkin New Yorkin taidepiireistä. "Yeah, Ava can probably manage pretty well. But it never hurts to have someone at your side at parties like this. And you're not doing all that bad, either, don't worry", Rosie tokaisi hymyillen ja antoi katseensa kiertää pikaisesti huoneessa, jos kyseinen Ava olisi vaikka sattunut silmiin. "Just smile and act like you know what you're doing. If you can convince yourself that you're doing well, then you usually won't stand out too much. At least that's what I've been told. That always helped me", vastattiin virnistäen siihen Luken kysymykseen.
Sen enempää hei eivät sitä kahdenkeskeista jutusteluaan ehtineet jatkaa, kun Luken seuralainen saapui paikalle. Avan kanssa Rosien vaihtoikin samantien ne miltei pakolliset kohteliaisuudet asusta ja kyseli tältä kuulumisia sun muuta. Pian Ava oli tosin jo kyselemässä hänestä ja Lukesta - ilmeisesti Ava oli huomannut kuinka vaivaantuneelta Luke oli vaikuttanut. "We lived in Miami at the same time.. Dated a while after high school. But that was years ago, we haven't really even seen each other in a long time, didn't even know we had both ended up here in New York. We were just catching up now", Rosie täydensi Luken sanoja. Mitäpä sitä turhaan piilotella heidän menneisyyttään. Siitä oli kuitenkin pitkä aika, eikä asiaa edes oikein voinut muuttaakaan. Hetkellisesti Ava vaikutti vähän yllättyneeltä vastauksesta, ilmeisesti hänkään ei ihan heti osannut kuvitella Rosieta ja Lukea seurustelemassa, mutta ei kuitenkaan kommentoinut asiaa mitenkään. "So, how do you two know each other?" Rosie kysäisi vuorostaan Avalta. Hänelle oli jäänyt vähän epäselväksi, mikä Avan ja Luken välinen suhde oli - Luke oli kyllä tainnut mainita Avan olevan ystävä, mutta eihän sitä koskaan oikein tiennyt..
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Apr 27, 2017 9:59:18 GMT 2
Post by nepa on Apr 27, 2017 9:59:18 GMT 2
Luke ei voinut kuin nyökätä Rosien sanoille. Se oli nimittäin ihan totta, että Lukella ei mennyt ainakaan huonosti. Oikeastaan sillä meni ihan helvetin hyvin. Ei se olisi nuorempana voinut edes kuvitella, että se olisi tunnettu jostain ajankohtaisohjelmasta. Parasta kaikessa siinä oli kuitenkin se, että se ei ollut liian tunnettu. Luke sai ihan kaikessa rauhassa kävellä katuja pitkin ilman, että joku oli heti kietomassa käsiä ympärille ja pyytämässä nimikirjoituksia. Ei se varmaan aluksi haittaisi, sosiaalinen tapaus se nuorukainen kun oli, mutta pidemmän päälle se ihan varmasti alkaisi vituttaa. ”But have you seen me?” Luke virnisti, uskaltautui jo vähän olemaan avoimempi ja muistuttaa Rosieta, millainen ihminen Luke oikeasti oli. ”I mean, that’s the most important part. Me in it. I’m pretty good, you know – got fans and everything.” Lukelle ominainen leikkisä virnekin siinä vitsailun aikana kerkesi nousta huulille.
Rosie kuulemma tunsi jo Avan. Yllättynyt ilme oli luultavasti näkyvissä kasvoilla hetken jos toisenkin, mutta onnistui nuorukainen lopulta vetämään naamansa peruslukemille ja näyttämään siltä, että se oli normaalia. Taidepiireissä kuitenkin ihmiset tunsivat varmaan kaikki toisensa – siis jos oli oikeasti hyvä tai edes hieman osaava. Kaikkihan halusivat pitää kilpailijoitaan silmillä. ”She’s born for this – unlike me. You must remember all those times you took me to different charity galas.” Pelkkä ajatus sai Luken hymähtämään huvittuneesti. Nuorukainen ei tosin ollut varma, että jakoiko Rosie saman tunteen vai olivatko ne sen päähän nousseet muistot ihan jonkin toisen tunteen alaisuudessa. Sitten se brunette vielä anteliaasti tarjosi Lukelle toisenkin ohjeen, mikä sai Luken nyökkäämään, naurahtamaankin. ”What would be, like, the moest horrible thing that could happen in an event like this?” Se esitti huvittuneen kysymyksen Rosielle.
Ei se Avan saapuminen kovin kiusallista ollut – eihän Rosien ja Luken suhde mikään suuri salaisuus ollut. Se oli ihan normaalia, seurusteleminen ja eroaminen ja kaikki muut elämän suhdekiemurat. Ava ei tosiaan vaikuttanut olevan moksiskaan siitä, kun Rosie meni kertomaan sen ja Luken aiemmista kuvioista. Enemmänkin Ava näytti yllättyneeltä. Ei se varmaan osannut kuvitella Lukea niin hienostuneen naisen kuin Rosien kanssa yhdessä. Ei Lukekaan sitä aikoinaan ollut suunnitellut: se oli vain tapahtunut. Eikä Luke sitä mitenkään katunut. Suhde Rosieen oli ollut opettava – ja hyvä. Ei Luke muistellut mitään niiden välillä tapahtunutta pahalla. ”She told pretty much everything worth mentioning”, Luke kohautti olkiaan Rosien lyhyen kertomuksen jälkeen ja käänsi katseen asianomaisen bruneten suuntaan. Katsekontaktin vuoksi Luke oli vastaamassa ensin Rosien kysymykseen, mutta Ava kerkesi ensin. ”We’re just friends”, Ava kiirehti sanomaan, ”he’s great, but.. Yeah. No.” Luke avasi suunsa muka loukkaantuneena: ”What? Is there something wrong with me?” Sitten se vielä lisäsi vitsikkäästi Rosielle: ”Don’t answer that.”
Sitten olikin jo Avan aika lähteä. Se sai Luken kääntämään kaihoisan katseen kädessä olevaan tyhjään shamppanjalasilliseen. ”So what’s gonna happen next?” Nuorukainen kysäisi. ”I was kinda thinking if you’d have a drink with me. Preferably outside. There has to be a balcony here, right?” Luke alkoi haravoida isoa tilaa katseellaan. Sen nähtyään mielenkiinto oli taas helppoa kiinnittää Rosieen. ”Meet me there in a five? For good old times’ sake?” Ei Luke oikein tiennyt, oliko Rosie vastannut myöntävästi vai ei, mutta siitä huolimatta se aikoi mennä parvekkeelle odottamaan. Baaritiskin kautta Luken oli totta kai mentävä, ei se kestäisi sitä tilannetta ilman alkoholia. Rosieta tosin kesti, kyllä. Sen tapaaminen oli ollut paljon kivuttomampaa kuin oletettua.
Ei Luken tarvinnut kauaa seisoa yksinään isolla parvekkeella drinkki kädessä, kun Rosie avasi parvekkeen oven. ”For a while there I thought you changed your mind”, nuorukainen heitti vitsin, sitten hiljentyi ja vei lasin huulilleen. Se huokaisi yliliioitellusti, ehkä siksi, että mietti sopivaa puheenaihetta. ”So.. You dating someone at the moment?” Se kysäisi ensimmäiseksi. Tajusi kyllä, että kyseinen aihe ei välttämättä ollut sopiva. Ei, ellei sitä osannut selittää kunnolla. ”I mean, you don’t have to tell me, it’s just.. I still care. Not like, in a I still love you kinda way. I just care. I don’t want you to date some asshole. You deserve better.” Nuorukainen hymähti. ”Besides, you already dated one”, tuli lisättyä hiljaa. Silmätkin olivat kääntyneet terassin lattiaa vasten. ”I, uh, I should have handled things differently and I just want you to know that I’m sorry. There was never nothing wrong with you. I just made you feel like it. That was a dick move.”
|
|
member rank
Mama
Discord name
lellu#8931
|
Apr 30, 2017 15:45:47 GMT 2
Post by lellu on Apr 30, 2017 15:45:47 GMT 2
"Occupational hazard, everybody knows everybody. Besides, right now it's my job to know the grant applicants, and hopefully a little better than just by their motivational letter", Rosie tokaisi naurahtaen kun Luken kasvoille laskeutui hetkeksi sangen yllättynyt ilme Rosien myönnettyä tuntevansa Avan. "Well, not everybody has to live and breathe charity events. Besides, it can't have been that bad all the times, can it? I mean, where else would you have gotten free champagne that easily as an underaged teenager?", brunette virnisti. Ei Luke kieltämättä koskaan ollut vaikuttanut erityisen ilahtuneelta kun Rosie oli päättänyt raahata tämän mukanaan ties mihin kissanristiäisiin, mutta kyllähän heillä silti oli yleensä ollut loppujen lopuksi ihan hauskaa siellä - tai niin Rosie ainakin halusi uskoa.
Avan saapuminen paikalle keskeytti kuitenkin aika tehokkaasti menneiden muistelut ennen kuin ne ehtivät kunnolla alkaakaan. Hetken ajan oli jo vaikuttanut iltä, että kohtaamisesta olisi voinut tulla vähän kiusallinen, mutta aika nopeasti itse kukin sai naamansa takaisin peruslukemille eikä asiasta tehty sen suurempaa juttua. Ei vaikka, Avasta näki että tämä olisi varmaan mielellään kysellyt lisää siitä, kuinka Rosie ja Luke olivat päätyneet seurustelemaan. Kyseessä kun ei ollut ehkä se kaikkein ilmeisin seurustelupari. Ja mitä ilmeisimmin Ava ja Lukekaan eivät olleet pari - ei nyt, eikä Avan sanojen perusteella varmaan vastaisuudessakaan. Luke oli muka loukkaantunut niistä sanoistaan, ja sai Rosienkin virnistämään huvittuneena. "I didn't say anything!", hän puolusteli leikillään. Eikä hän kyllä muutenkaan olisi Lukesta voinut kovin pahaa sanoa. Toki hän oli aikanaan suorastaan vihannut tätä heidän eronsa jälkeen, mutta iso osa siitä oli ollut lähinnä katkeruutta ja pettymystä suhteen päättymisen takia, ja siitä hän oli päässyt yli jo aikoja sitten. Heidän suhteessaan oli kyllä ollut ongelmansa, mutta siihen he taisivat kyllä molemmat olla yhtä lailla syypäitä.
Rosie virnisti lyhyesti Luken ehdottaessa drinkkejä parvekkeella, mikäli täällä vain sellainen oli. "Of course there's a balcony, right through the back", hän totesi, viitaten vapaalla kädellään sen suuntaan samalla kuin siemaisi shamppanjalasistaan. Ja ennen kuin hän oli kunnolla ehtinyt edes vastata Luken tarjoukseen, oli Luke jo lähtenyt baaritiskiä kohti. Mutta mikä ettei, kyllä hän voisi Luken kanssa lasillisen juoda kun tämän kerta täällä oli tavannut. Loppujen lopuksi Rosiella tosin taisi kestää aavistuksen pidempään kuin se Luken ehdottamat viisi minuuttia, kun hän kävi tervehtimässä toista tuttuaan ja vaihtoi tämän kanssa pikaisesti kuulumiset ennen kuin suuntasi sinne parvekkeelle täyden lasin kera.
"Oh no, I wouldn't want to let you down like that", Rosie hymähti sulkiessaan parvekkeen oven takanaan ja siemaisi itsekin lasistaan. Rosie oli juuri miettimässä jotain sopivaa kysymystä keskustelun jatkamiseksi, kun Luke ehti jo tiedustella hänen seurustelutilanteestaan. Rosien kulmakarvat kohosivat hetkellisesti. Ei välttämättä ihan se aihe, jonka hän olisi itse valinnut, mutta menkööt. Brunette nyökkäili lyhyesti Luken selitellessä sanojaan edes vähän. Että tämä ei halunnut hänen tapailevaan mitään idioottia ja että tämä edelleen välitti hänestä jollain tapaa. Pahoitteli sitten vielä omaa toimintaansakin silloin vuosia sitten. "Yes, it was", Rosie myönsi ensin Luken todetessa toimintansa olleen aika typerää. "But it's okay. I really hated you for a long time after all that, but that was then. We're both wiser now than we were then and I think maybe both of us learned something from that.. I mean, we both could have handled things differently, not just you."
Rosie käänsi katseensa hetkeksi pois Lukesta, suunnaten sen heidän allaan alkavan pihamaan ylitse mietteliäänä. Siemaisi sitten uudemman kerran lasistaan ja vilkaisi taas Lukea. "But no, I'm not dating anyone right now. I, uh, I work at the Met on a couple of pretty big projects that we're just finishing up, so I pretty much live for my job at the moment.. Not much time for dating with all that", Rosie palasi Luken kysymykseen naurahtaen ja kohautti olkiaan. "What about you? What happened with that European girl? What was her name.. Natasha or something?" Hän kysäisi sitten. Soveliaampaa olisi ehkä ollut vain suoraan vaihtaa aihetta, mutta toisaalta Rosieta kyllä ihan aidostikin kiinnosti, mitä Luken elämässä tapahtui ja seurustelukumppanit nyt sattuivat kuuluvan siihen.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
May 1, 2017 11:22:09 GMT 2
Post by nepa on May 1, 2017 11:22:09 GMT 2
Toisaalta Luke oli jopa tyytyväinen siitä, että juuri Rosie sai tutustua hakijoihin paremmin. Se nimittäin saattoi jo sielunsa silmin nähdä, kuinka hyvin Ava ja Rosie tulisivat toimeen – olivathan ne kiinnostuneet samoista asioista. Tosin olivat varmaan ne kaikki muutkin hakijat. Luke puuskahti huvittuneesti itsekseen niille ajatuksilleen, sitten taas keskittyi enemmän Rosieen. ”You got a point”, Luke virnisti, ”that was definitely a bonus.” Se katsoi Rosieen hieman pidemmän aikaa hymyillen vinosti. Silloin aikoinaan Luke kyllä suurimmaksi osaksi pyöri niissä seurapiirijuhlissa ihan vain sen takia, että oli halunnut viettää aikaa Rosien seurassa. Se olisi oikeastaan tehnyt vähän mitä tahansa, kunhan vain olisi voinut olla Rosien kanssa. Niiden suhteessa siis todella oli ollut hyviäkin aikoja.
Avakin siinä kerkesi pyörähtää paikalla, ja kyseisen tytön kanssa saatiin aikaan leikkimielinen sananvaihto siitä, etteikö Luke muka ollut riittävä seurustelukumppaniksi. Ei silti, ei Luke kyllä kokenut olevansa mikään maailman parhain poikaystävä. Ehkei sillä juuri sen takia ollutkaan ketään rinnalla – kai se vähän pelkäsi mokaavansa kaiken. Ensin se pilasi välit Rosieen, sitten Nastasiyaan. Toki Luke olisi vanhemmalla iällä voinut jo kasvaa henkisesti sen verran, että osaisi pitää suunsa kiinni riitatilanteissa, ja vaikka ei osaisikaan, pystyisi edes selittämään käytöstään. Nykyään Luke siis varmaan voisi olla ihan hyväkin poikaystävä. Valitettavasti kaiken aikaisempien virheiden takia sille oli vaikeaa edes syventää ihmissuhteita siihen suuntaan.
Avan lähdettyä Luke sitten kutsui Rosien seurakseen sinne parvekkeelle. Siellä he ainakin saisivat olla rauhassa kaikilta uteliailta katseilta. Luke nimittäin tiesi, että niiden kutsuvieraiden joukossa oli ihan varmasti ollut niitäkin tapauksia, jotka olivat olleet seurapiireissä jo Rosien ja Luken seurustelun aikana. Luke ei todella tahtonut, että Rosie joutuisi selittelemään kaikille sen ja Luken senhetkistä suhdetilannetta. Siellä parvekkeella ennen Rosien paikalle saapumista Luke kerkesi katsella eteen avautuvaa kaunista maisemaa ja todeta, että kaipasi kyllä Miamia. Merta. Ei New Yorkissa ollut rantoja, jotka voisivat vetää vertoja Miamin rannoille. Varsinkin Virginia Key oli Lukelle tärkeä paikka – varmaankin suosikkipaikka koko maailmassa. Ei sille vetänyt vertoja mikään.
Lopulta Rosiekin saapui sinne parvekkeelle ja sai Luken naurahtamaan sanoilleen. Olisi ollut melkein oikein, että Rosie ei olisi tullutkaan. Jostain kumman syystä Luke nimittäin edelleen kaikkien niiden vuosien jälkeen sätti itseään kaikesta Rosien kanssa tapahtuneesta. Ei Luken idea ollut ottaa sitä heti puheeksi, mutta kun se kerran oli sopinut valittuun keskustelunaiheeseen, ei Luke aikonut itseään estääkään. Ja heti, kun Rosie vastasi, Luke sai huokaista helpotuksesta. Sen elekielikin varmaan muuttui kertaheitolla rennommaksi. ”Yeah”, Luke sanoi, kun Rosie käänsi katseensa muualle. Se oli melkein avaamassa suutaan uudelleen, mutta Rosie kerkesi ensin. Kertoi, ettei seurustellut kenenkään kanssa. Sitten meni kysymään Natashasta – siis toisin sanoen Nastasiyasta. Luke puuskahti. ”Fucked that up, too”, se vastasi päätään pudistaen. ”That one really hurt, tho. Like, I even went to the airport to change her mind before she left.” Luke kohautti olkiaan. ”It seems like I'm not meant to date anyone. I always try, but everything ends up in a catastrophe.”
Se ei kuitenkaan tahtonut velloa sellaisissa muistoissa pidempään. ”Your situation is kinda sad, actually”, Luke tokaisi naurahtaen. ”I mean, you’d make a good girlfriend. A great one, actually.” Sitten sen oli ihan pakko vitsailla: ”What do you think, should we try again?” Molemmat ihan varmasti tiesivät, etteivät he olleet sopivia toisilleen. Huvittuneena Luke lopulta käänsi katseensa sisälle, jossa ihmiset alkoivat kokoontua jonnekin. ”Is something going on? Should we be there?” Se nosti kädessä olevaa shamppanjalasia lasioven suuntaan. ”I wouldn’t want to disappoint Ava.”
|
|
member rank
Mama
Discord name
lellu#8931
|
May 14, 2017 18:23:15 GMT 2
Post by lellu on May 14, 2017 18:23:15 GMT 2
Rosiesta oli oikeastaan ihan mukavaa päästä hetkeksi pois muiden ihmisten joukosta sinne parvekkeelle. Kyllähän hän viihtyi näissä juhlissa hyvin, paremmin kuin hyvin suorastaan, mutta juuri tänään häneen kohdistui kuitenkin melkoinen määrä paineita. Hänen isoäitinsä oli ihan takuuvarmana kertonut kaikille tapaamilleen henkilöilleen näiden juhlien olevan Rosien käsialaa ja hän tulisi varmaan saamaan palautetta yhdeltä jos toiseltakin varsin vaikutusvaltaiselta perhetutulta vielä illan mittaan. Ei sillä että Rosie olisi pelännyt sen palautteen olevan negatiivista - ehei, hän uskoi kyllä suoriutuneensa tästäkin tehtävästä varsin mallikkaasti - mutta oli ihan kiva saada hetken aikaa vain nauttia tästä juhlasta yksin. Tai no, Luken kanssa. Ja se Luken seura oli osoittautunut paljon mukavammaksi kuin hän oli luullut. Ehkä oli vain ihan hyvä, että he saivat vihdoin puhuttua kaikessa rauhassa, kaikkien näiden vuosien jälkeen.
Luke vaikutti heti jotenkin paljon rennommalta, kuullessaan ettei Rosie kantanut enää kaunaa siitä heidän välillään tapahtuneesta. Ja ihmekös tuo, Luke oli niin positiivinen tyyppi että Rosien oli helppo kuvitella, miten kurjalta tästä oli tuntunut soimata itseään tapahtuneesta. Ehkä he nyt kumpikin voisivat hyvillä mielin jättää senkin kappaleen elämästään takseen. Ei unohdettavaksi, mutta muisteltavaksi ihan positiivisin ajatuksin.
"Oh? I'm sorry about that.. That must've been really shitty", Rosie ei oikein tiennyt mitä muutakaan olisi sanonut, kun Luke kertoi seuranneensa sitä tyttöä jopa lentokentälle asti, tuloksetta. "Don't say that. I'm sure there's some really decent girl waiting out there somewhere for you to find her. I don't think you're a lost cause", Rosie tokaisi mahdollisimman rohkaisevaan sävyyn ystävällisen hymyn saattelemana. Luke ehti kuitenkin kääntää keskustelun jo takaisin Rosieen ja ilmoitti tämän tilanteen olevan suorastaan surullinen. Rosie ei voinut olla naurahtamatta lyhyesti. "Aw, thanks. Well, maybe I'll meet someone when I actually manage to meet my deadlines and get to experience this thing people call free time", hän virnisti ja pyöräytti silmiään Luken ehdotukselle yrittää heidän suhdettaan uudestaan. "Oh yes, definitely", Rosie vastasi leikillään. Siitä ei kyllä varmaan hyvää seuraisi, ei vaikka he kuinka tulisivatkin nykyään toimeen keskenään ihan hyvin.
Rosiekin käänsi katseensa sisälle Luken kiinnitettyä huomiota siellä kokoontuviin ihmisiin. "It must be time for grandma's welcome speech", Rosie hymähti, kääntäen katseensa hetkeksi takaisin Lukeen. "Well, I definitely have to be there, just in case she decides to formally introduce me. Would be just like her." Rosie nappasi parvekkeen kaiteelle laskemansa shamppajalasin takaisin käteensä. "And Ava will definitely be introduced too, so yes, we probably should go back inside", hän jatkoi sitten ja hapuili jo parvekkeen oven kahvaa kädellään. "But I really appreciated this talk, maybe we can continue this later", Rosie tokaisi vetäessään oven auki. "And if not, well.. If you ever need or want a really kick-ass insider tour at the Met, you know who to contact"
|
|
